Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä laihduttamisessa on vaikeaa?
15.10.2017 |
Siis jos ei ole mitään sairautta. Itselläni on eräs liikuntaa hankaloittava perussairaus ja lisäksi olen loukannut jalkani mikä estää kävelyn ja juoksun.
Silti olen treenannut minkä voin (käsipainoilla ja muuten jumppaamalla). Myös hieman katson mitä syön. Pieniä lapsia löytyy neljä ja töissäkin käyn.
Tämän ei ole tarkoitus olla ilkeilevä viesti mutta en oikeasti ymmärrä miten voi olla hankala laihduttaa/pitää paino kurissa. Onko kyse motivaatiosta?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy kropaltani. Koska ylimääräistä ei ole kovin paljon, se ei meinaa lähteä millään. Olen kokeillut monilla eri tavoilla jo vuosien ajan ja suurimman osan ajasta paino jumittaa parin kilon sisällä.
Lisäksi olen lyhyt ja pienikokoinen, joten kalorimäärien pitäisi olla aika vähäisiä laihtumiseen. Se on mielestäni vaikeampaa kuin olla kokonaan syömättä (mitä olen teininä kokeillut monesti...), mikä ei myöskään pidemmän päälle auta.Ehkä olen sotkenut koko kropan täysin.
Mulla on samat vaikeudet. Olen lyhyt, normaalipainoinen ihminen. Mulla on naurettavat 4kg "ylimääräistä" eikä meinaa lähteä millään. Jotenkin tässä vaiheessa ei voi enää nipistää kaloreista, vaan pitää osata hienosäätää ruuan laatua. Uskon että liikkuminen on pienikokoiselle ihmiselle isommassa roolissa laihdutuksen suhteen kuin reippaasti ylipainoisella. Pitää löytää se jokin, mikä pitää niitä paria epämukavaa kiloa tiukassa. Mulla se on liian vähäinen liikunta suhteessa syömiseen. Syömistä en voi vähentää, koska vähemmällä voin huonosti.
Millä perusteella sulla on juuri tuo 4 kiloa "ylimääräistä" Paino vaihtelee muutenkin muutamia kiloa vuorokaudessa.
Joo, vähennä vain syömistä minimiin, niin sotket painonhallinnan loppuiäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin hormonihäiriöstä (pcos) ja en sanoisi, että laihduttaminen ja laihana pysyminen olisivat niinkään vaikeita, vaan aivan jumalattoman työteliäitä asioita. Hyvien elämäntapojen ylläpitoon saa kulumaan häkellyttävän määrän aikaa ja se vaatii panostusta ja suunnittelua. Silloin kun ei ole aikaa, homma alkaakin mennä vaikeaksi.
Minä en voi syödä päivässä kuin ~1200 kaloria ja tuo yhdistettynä lääkitykseen, jonka aikana tulisi syödä tasaisesti on jo oma temppunsa, plus jatkuvassa nälässä on aika tuskaa tehdä yhtään mitään. Harrastan liikuntaa aivan minimissään 3h/vk, mutta esimerkiksi tällä viikollakin sitä on kertynyt jo viitisen tuntia, viikonloppuna varmaan tulee muutama tunti vielä lisää. Saan liikunnasta virtaa ja hyvää oloa, joiden ansiosta en sorru herkkuihin tai liikaan syömiseen (josta edellä mainittuja saisi paljon helpommin ja mukavammin).
Välttelen turhia hiilareita ja yritän tehdä helppoa ja nopeaa ruokaa. En välittäisi syödä purkkivitamiineja ja tasapainoisen ruokavalion ylläpitokin ottaa jonkun verran aikaa suunnittelun puolesta. Koska syön suhteellisen vähän, mietin myös jo etukäteen sen, millaisia pakkauskokoja joudun ostamaan, ettei ruoka ehtisi pilaantua.
Kaiken kaikkiaan tähän menee viikossa helposti yhden työpäivän verran aikaa!
Kun kärsit pcos:ta, niin sulle saattaisi sopia vhh-ruokavalio. Siinä ei tarvitse kärvistellä nälässä ja hormonitkin toimii.
Välttelen turhia hiilareita jo nykyisellään, sitä en tiedä miten vähän tuossa ruokavaliossa niitä syödään. Tätä vähemmällä en ainakaan pärjää, tulee huono olo, seksihalut katoavat, väsyttää ja liikunnasta ei tule yhtään mitään.
Noinhan siinä käy, jos ei tiedä asiasta. Vhh-ruokavalion noudattaminen vaatii kyllä tietoa.
En ymmärrä miksi tuota aina vouhkataan kaikkialla. Laihduttajalle varmasti oikein hyvä ruokavalio, mutta minulle tämä on elämäntapa ja ei toimisi ikinä, etenkin kun tuntuu olevan niin vaikeasti ymmärrettävä ja toteutettava ruokavalio. Etenkin kun tuo ei tunnu sopivan yhteen liikunnan kanssa ja ei ole mitään mieltä lähteä kikkailemaan kun omankin harrastuksen kanssa väsyminen voisi johtaa suoranaiseen vaaratilanteeseen kesken tuntikausia kestävän vesiurheilun.
Ok, ei sovi sinulle. Ei myöskään niille monille muillekaan, jotka eivät hanki tietoa ennen. Vhh ei muuten estä liikuntaa millään lailla. Vain aloitusvaiheessa liikunta pitää olla maltillista, muuten onnistuu aivan hyvin.
Laihduttamisessa on vaikeaa se, että paino putoaa hitaasti. Ruokavalio on muutettava pysyvästi. Aloin laihduttaa 1.9.2017 ja ajattelin olevan seuraavana kesänä ihannepainossa. Toisin kävi. Nyt 10.1.2019 painoni on pudonnut 15 kiloa. Vielä pudotan 10 kg. Tältä tieltä ei ole paluuta. Vain kaksi kertaa viimeisen 14 kuukauden aikana olen sortunut ahmimaan. Ruokavalioon kuuluu silloin tällöin pieni herkkupala noin 100 kaloria. Muuten syön monipuolisesti 1200 kaloria päivässä. Olen todella onnellinen, kun nykyään löydän hyvin istuvia vaatteita tavallisista kaupoista. Olen myös ruvennut joskus käyttämään korkokenkiä, mikä oli pari vuotta sitten täydellinen mahdottomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy kropaltani. Koska ylimääräistä ei ole kovin paljon, se ei meinaa lähteä millään. Olen kokeillut monilla eri tavoilla jo vuosien ajan ja suurimman osan ajasta paino jumittaa parin kilon sisällä.
Lisäksi olen lyhyt ja pienikokoinen, joten kalorimäärien pitäisi olla aika vähäisiä laihtumiseen. Se on mielestäni vaikeampaa kuin olla kokonaan syömättä (mitä olen teininä kokeillut monesti...), mikä ei myöskään pidemmän päälle auta.Ehkä olen sotkenut koko kropan täysin.
Mulla on samat vaikeudet. Olen lyhyt, normaalipainoinen ihminen. Mulla on naurettavat 4kg "ylimääräistä" eikä meinaa lähteä millään. Jotenkin tässä vaiheessa ei voi enää nipistää kaloreista, vaan pitää osata hienosäätää ruuan laatua. Uskon että liikkuminen on pienikokoiselle ihmiselle isommassa roolissa laihdutuksen suhteen kuin reippaasti ylipainoisella. Pitää löytää se jokin, mikä pitää niitä paria epämukavaa kiloa tiukassa. Mulla se on liian vähäinen liikunta suhteessa syömiseen. Syömistä en voi vähentää, koska vähemmällä voin huonosti.
Millä perusteella sulla on juuri tuo 4 kiloa "ylimääräistä" Paino vaihtelee muutenkin muutamia kiloa vuorokaudessa.
Joo, vähennä vain syömistä minimiin, niin sotket painonhallinnan loppuiäksi.
Sillä perusteella että reidet hankaavat yhteen, vanhat farkut eivät enää mene jalkaan ja vatsassakin on selkeästi aiempaa paksumpi rasvakerros. Näitä epämukavuuksia ei ollut neljä kiloa sitten. Olen tietoinen painon vaihtelusta, mutta jos se lukema on tasaisesti neljä kiloa enemmän kuin ennen ja illalla vielä kilon lisää, uskaltaa kyllä jo sanoa painon lisääntyneen. Hyvänä mittana toimii myös peili, vaatteiden istuminen ja vanha kunnon mittanauha.
En kirjoittanutkaan olevani aikeissa vähentää syömistä kun ongelmana on liikunnan vähäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin hormonihäiriöstä (pcos) ja en sanoisi, että laihduttaminen ja laihana pysyminen olisivat niinkään vaikeita, vaan aivan jumalattoman työteliäitä asioita. Hyvien elämäntapojen ylläpitoon saa kulumaan häkellyttävän määrän aikaa ja se vaatii panostusta ja suunnittelua. Silloin kun ei ole aikaa, homma alkaakin mennä vaikeaksi.
Minä en voi syödä päivässä kuin ~1200 kaloria ja tuo yhdistettynä lääkitykseen, jonka aikana tulisi syödä tasaisesti on jo oma temppunsa, plus jatkuvassa nälässä on aika tuskaa tehdä yhtään mitään. Harrastan liikuntaa aivan minimissään 3h/vk, mutta esimerkiksi tällä viikollakin sitä on kertynyt jo viitisen tuntia, viikonloppuna varmaan tulee muutama tunti vielä lisää. Saan liikunnasta virtaa ja hyvää oloa, joiden ansiosta en sorru herkkuihin tai liikaan syömiseen (josta edellä mainittuja saisi paljon helpommin ja mukavammin).
Välttelen turhia hiilareita ja yritän tehdä helppoa ja nopeaa ruokaa. En välittäisi syödä purkkivitamiineja ja tasapainoisen ruokavalion ylläpitokin ottaa jonkun verran aikaa suunnittelun puolesta. Koska syön suhteellisen vähän, mietin myös jo etukäteen sen, millaisia pakkauskokoja joudun ostamaan, ettei ruoka ehtisi pilaantua.
Kaiken kaikkiaan tähän menee viikossa helposti yhden työpäivän verran aikaa!
Kun kärsit pcos:ta, niin sulle saattaisi sopia vhh-ruokavalio. Siinä ei tarvitse kärvistellä nälässä ja hormonitkin toimii.
Välttelen turhia hiilareita jo nykyisellään, sitä en tiedä miten vähän tuossa ruokavaliossa niitä syödään. Tätä vähemmällä en ainakaan pärjää, tulee huono olo, seksihalut katoavat, väsyttää ja liikunnasta ei tule yhtään mitään.
Noinhan siinä käy, jos ei tiedä asiasta. Vhh-ruokavalion noudattaminen vaatii kyllä tietoa.
En ymmärrä miksi tuota aina vouhkataan kaikkialla. Laihduttajalle varmasti oikein hyvä ruokavalio, mutta minulle tämä on elämäntapa ja ei toimisi ikinä, etenkin kun tuntuu olevan niin vaikeasti ymmärrettävä ja toteutettava ruokavalio. Etenkin kun tuo ei tunnu sopivan yhteen liikunnan kanssa ja ei ole mitään mieltä lähteä kikkailemaan kun omankin harrastuksen kanssa väsyminen voisi johtaa suoranaiseen vaaratilanteeseen kesken tuntikausia kestävän vesiurheilun.
Vhh on ihme uskonlahko. Aina kun joku uskaltautuu sanomaan, että vhh:sta on huonoja kokemuksia, hänelle sanotaan että hän "ei tiedä asiasta". Ihan kuin se olisi jotain salattua mystistä tietoa jota vain asiaan vihkiytyneet voivat tietää. Samalla tietenkin torjutaan kaikki kritiikki joka voisi paljastaa ettei vhh todellakaan sovi kaikille.
Jos jollakin on tarve laihduttaa nopeasti, eikä kilpirauhasen, valtimoiden tai suoliston terveydellä ole niin väliä, niin siitä vaan vhh:ilemaan. Mutta kovin pitkään ei kenenkään pitäisi terveydellään leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin hormonihäiriöstä (pcos) ja en sanoisi, että laihduttaminen ja laihana pysyminen olisivat niinkään vaikeita, vaan aivan jumalattoman työteliäitä asioita. Hyvien elämäntapojen ylläpitoon saa kulumaan häkellyttävän määrän aikaa ja se vaatii panostusta ja suunnittelua. Silloin kun ei ole aikaa, homma alkaakin mennä vaikeaksi.
Minä en voi syödä päivässä kuin ~1200 kaloria ja tuo yhdistettynä lääkitykseen, jonka aikana tulisi syödä tasaisesti on jo oma temppunsa, plus jatkuvassa nälässä on aika tuskaa tehdä yhtään mitään. Harrastan liikuntaa aivan minimissään 3h/vk, mutta esimerkiksi tällä viikollakin sitä on kertynyt jo viitisen tuntia, viikonloppuna varmaan tulee muutama tunti vielä lisää. Saan liikunnasta virtaa ja hyvää oloa, joiden ansiosta en sorru herkkuihin tai liikaan syömiseen (josta edellä mainittuja saisi paljon helpommin ja mukavammin).
Välttelen turhia hiilareita ja yritän tehdä helppoa ja nopeaa ruokaa. En välittäisi syödä purkkivitamiineja ja tasapainoisen ruokavalion ylläpitokin ottaa jonkun verran aikaa suunnittelun puolesta. Koska syön suhteellisen vähän, mietin myös jo etukäteen sen, millaisia pakkauskokoja joudun ostamaan, ettei ruoka ehtisi pilaantua.
Kaiken kaikkiaan tähän menee viikossa helposti yhden työpäivän verran aikaa!
Kun kärsit pcos:ta, niin sulle saattaisi sopia vhh-ruokavalio. Siinä ei tarvitse kärvistellä nälässä ja hormonitkin toimii.
Välttelen turhia hiilareita jo nykyisellään, sitä en tiedä miten vähän tuossa ruokavaliossa niitä syödään. Tätä vähemmällä en ainakaan pärjää, tulee huono olo, seksihalut katoavat, väsyttää ja liikunnasta ei tule yhtään mitään.
Noinhan siinä käy, jos ei tiedä asiasta. Vhh-ruokavalion noudattaminen vaatii kyllä tietoa.
En ymmärrä miksi tuota aina vouhkataan kaikkialla. Laihduttajalle varmasti oikein hyvä ruokavalio, mutta minulle tämä on elämäntapa ja ei toimisi ikinä, etenkin kun tuntuu olevan niin vaikeasti ymmärrettävä ja toteutettava ruokavalio. Etenkin kun tuo ei tunnu sopivan yhteen liikunnan kanssa ja ei ole mitään mieltä lähteä kikkailemaan kun omankin harrastuksen kanssa väsyminen voisi johtaa suoranaiseen vaaratilanteeseen kesken tuntikausia kestävän vesiurheilun.
Ok, ei sovi sinulle. Ei myöskään niille monille muillekaan, jotka eivät hanki tietoa ennen. Vhh ei muuten estä liikuntaa millään lailla. Vain aloitusvaiheessa liikunta pitää olla maltillista, muuten onnistuu aivan hyvin.
Niin, juuri tuo paneutuminen on se suurin ongelma. Ei ole mielekästä elää niin pirun vaikeasti, ei sellainen tahdo kestää pidemmän päälle. Terveiden elämäntapojen avaimena on nimenomaan se, että niin voi elää vaikka loppuikänsä ja kaikenlainen kikkailu ja rajoittaminen ei ole järin yhteensopivaa ihan normaalin ja tavallisen elämän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla äo on yli 130. En ymmärrä, miten logiikka voi olla jollekin niin pirun vaikeaa. Ihan selväähän se on, a:sta seuraa b ja b:stä c. Ei tarvitse kuin ottaa silmä käteen ja miettiä edes pieni hetki niin kyllä pitäisi logiikkapähkinöiden alkaa aukeamaan.
Jos siihen ei muka pysty, on joko laiska, saamaton tai ei ole sen vertaa itsekuria että jaksaisi miettiä sen pienen hetken mikä hommaan minulta kuluu.
Nih.
Eiku...
Tuo on vanhaa tietoa. Nykyään tiedetään että bakteereista se lihavuus johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaikea unettomuus on aiheuttanut lihomista. Syön ihan samoin kuin aina ennen, mutta vatsa on hyvin ärtynyt ja arka ja turvoksissa koko ajan.
Tutkimuksen mukaan ihminen syö unettoman tai huonounisen yön jälkeen 300-600 kcal seuraavana päivänä ihan huomaamattaan. Tekee yksinkertaisesti sanottuna huonompia valintoja vaikka ruokaa ja juomaa ei tulisi grammoissa mitattuna enempää kuin muitakaan päivinä. Ihminen valitsee vaistomaisesti sokerisemman ja rasvaisemman vaihtoehdon.
Mua kiinnostaa tuo tutkimus, laitatko linkin.
Tuohon unettomuuteen liittyen tavallaan, kun sairastuin narkolepsiaan ja sitä kautta syöksyin työttömyyteen niin unen tarve lisääntyi huomaattavasti.
Nukun suurimman osan päivästä ja nukkuessa ei tule syötyä. Paastottua tulee joskus 15h yhteen putkeen. Tänään yöunet olivat lyhyemmät 11h.
Olen nyt vihdoinkin laiha, mutta en ole eläkkeellä ja tämä työttömyystukien täyttäminen saa minut itkun partaalle :(
Minä olen ehkä väärä ihminen vastaamaan, kun olen ikäni ollut normaalipainoinen, mutta laihdutuksesta minulla on paljon kokemusta. Ikävuodet 20-30 olin koko ajan laihduttamassa, koska 176-senttisenä katsoin, etten saisi painaa oli 60 kiloa... sitten ikävuoden 45 jälkeen olen yrittänyt laihduttaa, ettei paino nousisi yli 70 kilon.
Vaikeaa se oli silloin, kun noudatin neuvoa, jotka minulle eivät sopineet. Tuskasta oli kieltää itsestään kaikki herkut tai hiilarit. Liikunta ei tehnyt mitään. Paino nousi, kun korjasin vain elintapojani. Paino nousi, kun aloin syömään neljän tunnin välein.
Laihduttamisesta tuli helppoa, kun keskityin laihduttamaan sillä ainoalla tavalla mikä juuri minulle sopii: laskemalla kaloreita ja syömällä vain kolme kertaa päivässä. On kivutonta, kun tietää, että kaikkea voi syödä. Kyse on vain määrästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikuntavaikeudet ei ole mikään syy ylipainolle; voihan sitä sitten huolehtia syömisen puolella, että energiansaanti ei ylitä kulutusta.
Minulla oli 20 kiloa ylimääräistä. Aloin laskea kaloreita ja sain helposti pois 9 kiloa. Nyt paino ei laske enää yhtään vaan junnaa paikallaan vaikka edelleen olen miinuskaloreilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se helpompaa ja mukavampaa kantaa kymmenien kilojen ylimääräistä kiloa 24/7 minne sitten meneekään. Ja tiedostaa, että terveys ei tule kestämään ja kuolee nuorempana kuin tervepainoiset.
Ruuan laatu ja määrä ratkaisee. Syö liikaa proteiinia, ylimääräinen kertyy rasvaksi. Syö liikaa sokeria, ylimääräinen kertyy rasvaksi.
Hmm.. tää on paha. painan 92kg, rasvaprosentti on 18%, ja nyt koitan hitaasti laskea sen 13-15% paikkeille.
Vaikeinta tässä on se että (kilpa-) urheilen tavoitteellisesti ja energia ei saa loppua, tai urheilu ei suju.
Ruokavalion parantaminen on ollut nyt uusi juttu, ja kalorien ja makrojen laskenta, mutta tahdon silti pitää iltapäiväkahvista ja pienestä pullanpalasesta kiinni lähes päivittäin, se ei tätä kaada. Tulen kyllä onnistumaan kevääseen mennessä, ei liian nopeasti aatellut kun on toi tulos urheilu.
Tämä kuulostaa hassulta, mutta itselleni se oli kohtuuden ja riittävän runsaan syömisen ylläpitäminen, joka osoittautui vaikeimmaksi haasteeksi. Kun aloitan laihduttamisen, minulta katoaa hyvin nopeasti (n. viikossa) se nälän tunne, joka alkuun vaivaa aterioiden välillä. Samalla, kun tuloksia alkaa näkyä, innostaa se tähtäämään vielä korkeammalle ja karsimaan lisää kaloreita, jotta tavoitteeseen pääsee nopeammin. Minulle oli lopulta vaarallisen helppoa lipsua siihen, että söin vain n. 800 kaloria päivässä (2 kevyttä ateriaa teelautasilta + maitorahka illalla), ja se johti nopeasti siihen, että en laihtunut kuin n. 200g/vko edes tuolla 800 kalorilla, koska elimistöhän meni säästöliekille. Tyhmänä ja kovapäisenä ajattelin, että en minä voi epäonnistua laihdutuksessa, koska itsekurinihan on rautainen enkä todellakaan halunnut olla kenenkään mielestä niitä netissä parjattuja lihavia, jotka eivät vain pysty pitämään näppejään erossa ruoasta. Yritin korjata tilanteen pitämällä tuohon kylkeen vielä kevyempiä noin 400 kalorin päiviä eli söin jo vaarallisen vähän. Sitten alkoi näkyä peilissä ja veriarvoissa (kreatiniini) lihasten katoaminen ja aliravitsemus, ja se herätti. Rasva ei hievahtanut minnekään, ja vyötäröltä mitattuna olin edelleen vyötärölihavan rajoilla, mutta alueilta, jossa rasvaa oli vähän (esim rintakehä ja olkapäät) alkoi paistaa luut läpi, kun lihakset katosivat. Jouduin syömään pari kuukautta suosiolla n. 1500 kaloria/päivä ennen kuin sain kroppani taas tasapainoon niin, että se suostui pudottamaan painoa.
Seuraavan, onnistuneemman yrityksen teinkin sitten niin, että söin suosiolla reippaammin (silti pieniä kerta-annoksia ja pääosin terveellisesti, ei arkiruoassa kevyttuotteita, makeisia, pikaruokaa tai e-aineita) ja aloin käydä kahdesti viikossa kuntosalilla pitämässä huolta, että nimenomaan rasva lähtee, ei lihas. Sallin itselleni satunnaisen herkuttelun enkä suoraan kieltänyt mitään itseltäni, kunhan kaikessa säilyi kohtuus.
Motivaatio ja pitkäjänteisyys puuttuvat useimmilta.
Ennen laihdutusta ajatellaan että eika se yksi suklaapatukka mitään haittaa. Eikai yksi makkara merkitse mitään tai haittaako tuo jos nyt vielä otan neljännen oluen. Laihdutusvaiheessa ihmiset kuvittelevat että kaava toimiikin toisinpäin. Eli jos nyt jätän syömättä sen yhden patukan tai makkaran, jonka tavallisesti syön, niin tuloksia täytyy näkyä jo huomenna. Kun ei se yksi patukka näkynyt heti vyötäröllä niin miten ihmeessä se voisi silti kadota sieltä nopeaan? Pitkäjänteisyyttä se vaatii ja harva siihen pystyy.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä miksi tuota aina vouhkataan kaikkialla. Laihduttajalle varmasti oikein hyvä ruokavalio, mutta minulle tämä on elämäntapa ja ei toimisi ikinä, etenkin kun tuntuu olevan niin vaikeasti ymmärrettävä ja toteutettava ruokavalio. Etenkin kun tuo ei tunnu sopivan yhteen liikunnan kanssa ja ei ole mitään mieltä lähteä kikkailemaan kun omankin harrastuksen kanssa väsyminen voisi johtaa suoranaiseen vaaratilanteeseen kesken tuntikausia kestävän vesiurheilun.