Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaavatko vapaaehtoisesti lapsettomat välillä taukoa lapsettomuudesta? Haluavatko velat elää välillä muutaman viikon tai kuukauden lapsiperhe-elämää, niin kuin vanhemmat voivat kaivata välillä lapsettomuutta?
Kommentit (32)
Hyyij yök. Siihen huutoon ja muuhun menee hermo jo 10 minuutissa. Parissa viikossa menisi järki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä "parin tunnin vierailut kaveriperheessä riittää" ja "en kestä edes veljen perheen vierailuja" -kommentit on vähän hassuja.
Oma lapsi kun on ihan eri asia kuin jonkun toisen lapsi. Tietenkin. Eihän omien lasten kanssa oleminen ole ollenkaan sama asia kuin kenen tahansa lapsen kanssa oleminen!
Vähän outo ajatus, että koska minulla on lapsi niin minä automaattisesti viihtyisin myös niiden kaverin/veljen/kummilasten kanssa. En todellakaan viihtyisi. En minäkään kestä sitä, jos muiden kakarat kiukuttelee ja kitisee.
Sittenhän ap:n kysymys on järjetön.Jos minulla ei ole koskaan ollut omaa lasta,miten tulisi sellainen kaipuu että "olisipa viikon verran oma lapsi!" Tietenkin tähän voi vastata vain, kaipaako (pikku)lapsiperhe-elämää yleisellä tasolla vai ei.
Ja kummilapset ovat minulle tärkeitä nimenomaan ihmisinä, ei lapsina. En todellakaan usko, että heidän kasvaessaan tulen kaipaamaan leikkipuistoja, prinsessaleikkejä, suttuisia askarteluja ja muuta tähän ikävaiheeseen kuuluvaa. En minä soseiden syöttämistä ja rattaiden työntämistäkään kaipaa, vaikka takavuosina niitäkin tuli tehtyä.
20
En minä ainakaan. Tuli heti tämä mieleen vastaukseksi, harmi ettei voi suoraan inserttaa viestiin:
http://media.tumblr.com/ccfd0d995da79f2f284c9ad47293bf1f/tumblr_inline_…
Siis lapsissa ei ole mitään vikaa, en ole lapsivastainen, kunnioitan muiden valintoja jne jne
Mutta nope.
Vierailija kirjoitti:
Nämä "parin tunnin vierailut kaveriperheessä riittää" ja "en kestä edes veljen perheen vierailuja" -kommentit on vähän hassuja.
Oma lapsi kun on ihan eri asia kuin jonkun toisen lapsi. Tietenkin. Eihän omien lasten kanssa oleminen ole ollenkaan sama asia kuin kenen tahansa lapsen kanssa oleminen!
Vähän outo ajatus, että koska minulla on lapsi niin minä automaattisesti viihtyisin myös niiden kaverin/veljen/kummilasten kanssa. En todellakaan viihtyisi. En minäkään kestä sitä, jos muiden kakarat kiukuttelee ja kitisee.
Se keskeinen ero on siinä, että omien lasten luona ei yleensä voi vierailla yhtä viikonloppua kaksi kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan! Viime viikolla ravintolassa, metrossa ja ruokakaupassa oli kiukuttelevia lapsia. 2 viikkoa sitten lennolla joka onneksi kesti vain noin tunnin.
En minä ainakaan kaipaa! Jos pitää viettää iltaa lapsiperheessä, olen jo sen yhden illan jälkeen yleensä ihan poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa kiva aloitus, pisti oikein pohtimaan :)
En ole koskaan kaivannut edes hetkellisesti lapsia elämääni, en ole edes miettinyt asiaa. Toisaalta olen pitänyt ihan luonnollisena lapsellisten kavereiden heittoja siitä, että voitaisiinko vaihtaa elämiä vaikka viikonlopuksi. Pidän ihan luonnollisena, että etenkin pikkulasten vanhemmat haluavat joskus pienen tauon lapsistaan.
Täytyypä ehdottaa joku kerta jollekin kaverille, että voin tulla viikonlopuksi hoitamaan heidän lapsia ja kokeilemaan miltä se tuntuu. Pidän kuitenkin lapsista ihan hirveästi, vaikken niitä itselleni haluakaan.
Joskus tulee mietittyä, miten kivaa olisi opettaa lapselle kaikenlaista, näyttää maailman ihmeellisyyttä, käydä tapahtumissa jne. Mutta sitten kun miettii miten huolehtimisvastuu olisi jatkuvaa, miten jo pelkkä kauppaan lähtö olisi hirveä ruljanssi, miten saisi olla sydän syrjällään koko ajan lapsen puolesta jne. niin olen kyllä tosi tyytyväinen lapsettomuudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, sen sijaan mieleen tulee edelleen (40-v) muutaman kerran viikossa jossain arkisessa tilanteessa että onpa kivaa olla vela.
Käsittääkseni omakin lapsi kiljuu korviasärkevästi, vaatii jatkuvaa hoitamista, peräänkatsomista ja hölöttämistä, kakkaa, vähän myöhemmin sotkee ja saa itkupotkuraivareita jne. Oon myös huomannut että se lapsi ei jostain syystä ole monellekaan vanhemmalle sellainen kultamussukka kuin veloja ihmettelevissä ketjuissa väitetään. Oma, lapsivapaa aika kelpaa kummasti ja vanhemmat ahdistuvat jos sitä ei saakaan.
Sitten ne eivät millään käsitä, miten joku voi nauttia siitä että sitä lapsivapaata aikaa on 24/7, eikä elämä sittenkään tunnu tyhjältä tai merkityksettömältä. :DDD
Vierailija kirjoitti:
No ei helvetissä.
Puhutko siis kaikkien puolesta? Luulet tietäväsi muiden ajatukset? Tykkäät stereotypioista ja mustavalkoisesta ajattelusta?
Alue: Aihe vapaa
Vaikka itse olenkin vapaaehtoisesti lapseton, niin myönnän, että joskus on käynyt mielessä, että millaistakohan se lapsiperhe-elämä olisi.
Sen jälkeen olen joskus katsonut nettiin postattuja lukemattomia kuvia, joissa lapsilla on ruokapöydässä kaikki ruuat naamalla ja rinnuksilla ja sen jälkeen on heti aina tullut tunne, että herranjestas, ei ikinä minulle tuollaista elämää ja on samalla tullut tunne, että miten ihanaa tämä lapseton elämä onkaan.
Mutta kiitos kumminkin kaikille teille äityleille, jotka muistatte aina niitä lapsenne ruokailukuvia postata nettiin. Saatte kiitokseni siitä hyvästä, kun muistutatte, että kuinka ihanaa tämä lapseton elämä onkaan ja varmistatte niiden kuvien postaamisella sataprosenttisesti sen, etten koskaan hairahda kaipaamaan lapsiperhe-elämää. :)