Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en kestä, kun työkaveri mielessä
15.10.2017 |
Mitään kiellettyä ei ole ollut, mutta turhan usein mielessä. Olenko ihastunut vai onko mulla uusi pakkomielle? Lähden siitä, että varattu on, eikä mitään tule tapahtumaan, mutta onko tää normaalia, että aina vaan mielessä? Pitäisikö hankkia uusia harrastuksia vai mitä? Ikää on jo vaikka muille jakaa, mutta järkeä ei näköjään.
Kommentit (89)
Miten näihin ihastuksiin sitten pitäisi suhtautua? Voiko itseään psyykata olemaan piittaamatta tunteistaan? Punoittavien poskienkin voi sanoa johtuvan stressistä. Kun kieltää kaiken, ei sitä kohta olekaan. Kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten näihin ihastuksiin sitten pitäisi suhtautua? Voiko itseään psyykata olemaan piittaamatta tunteistaan? Punoittavien poskienkin voi sanoa johtuvan stressistä. Kun kieltää kaiken, ei sitä kohta olekaan. Kokemuksia?
niinpä. ei sitä voi päättää kehen ihastuu/rakastuu. en ainakaan itse voinut tunteilleni mitään. se tuo jotain armoa ja lohtua tähän kaikkeen. toki ei ihastumisella saa oikeuttaa mitään pahaa, kuten toisen kiusaamista tms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kans ihastus töissä, 13v nuorempi nainen. Lähti jo 2 kk sitten pois. En tehnyt mitään ja kyllä kadutti. Sitten pistin viestiä fbssä yli kk sitten, ei ollut herännyt mitään kiinnostusta mua kohtaan. Sattui niin paljon etten ole edes töihin kyennyt sen jälkeen. Tiedän etten tule kokemaan tuollaista tunnetta enää koskaan.
Haluan vain kertoa tällä viestillä Sulle sen, että mä rakastan todella paljon sitä kun mies sun lailla puhuu tunteistaan. Sellaisiin naiset usein rakastuu. toivottavasti rakkaus löytää Sut pian.
Olen jo niin vanha ettei tunnu enää realistiselta... tosin eihän miehillä biologinen kello tikitäkkään. Mutta joo toi ihastus ja pakit musersi mut, tätä ennen ollut vain sellaisia huolettomia ihastuksia.
Musta tuntuu pahalta sun puolestasi. Mä toivotan sulle parempaa oloa. mä uskon että sä ponnistat uuteen nousuun ja päivään. halit.
Kiitos :) mutta vaikea kuvitella että voisi enää koskaan ihastua/rakastua yhtä syvästi. Tuntuu vähän karulta että pitäisi vain tyytyä johonkin kivaan naiseen. En usko että edes jaksaisin sellaista suhdetta.
Rakastuminen jättää jäljen aina, kävi miten kävi. Lohtua siihen, että joskus vielä aika on armollinen ja näyttää kaiken kokemamme siunauksena, kaikesta huolimatta. Voimia siihen päivään asti ja sen jälkeen
Mitä vittua mä just luin... taidan olla yksin loppuelämän.
Jos löydätkin toisen yksinäisen...
Sehän se oli, hän näytti niin surulliselta ja masentuneelta töissä. Totuus oli että ympäristö oli niin uusi että oli varautunut ja ujo. Siksi rakastuin häneen. Oli kyllä yksinäinen. Olisi heti pitånyt tehdä jotain... mikä virhe.
Olitteko paljon tekemisissä? Nyt kun ette ehkä näe niin miten aiot jatkaa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että on av. En halua jauhaa tästä jatkuvasti ystävilleni. Joskus täältä saa jopa vertaistukea. Luulen jopa, että ihastuksenikin ymmärtäisi ja voisi sanoa olevansa otettu ja imarreltu. Parhaassa tapauksessa ei kertoisi muille, mutta sitten tulisi suuri mutta. En halua kuulla sitä muttaa.
Ja mitähän se työkaverimies tekis tiedolla sun tunteista?
Mietin vaan kun noin joka toinen nainen mun miehen töistä ihastuu siihen ja osalla pakkomielle tunnustaa tunteensa. Lopputulos aina sama: vaivaantunut tunnelma ja työn vaikeutuminen, koska mun mies on mun kanssa eikä koe työpaikkaa ihmissuhde-kenttänä. Torjutuksi tuleminen näkyy aina ilmapiirissä vaikka motiivi ois "halusin ny vaan hihihii kertoo et oot niinku ihana".
Sitten kun tietää ihastuksesta vain sen, millainen hän on töissä, ei voi olla aavistustakaan, mitä negatiivisia puolia voi olla piilossa yksityiselämän puolella. Et voi tietää, miten käyttäytyy riidellessä, millainen on ja onko usein kännissä, et voi tietää osallistuuko kotitöihin, pystyykö hänen kanssaan sopia rahankäytöstä, onko ikinä lyönyt naista, pettänyt, alkaako jossain vaiheessa halveksia sinua... Näitä kun mietin, niin kyllä sekin saa olemaan toimimatta. Siltikin, vaikka satunnainen hymy kuinka lämmittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että on av. En halua jauhaa tästä jatkuvasti ystävilleni. Joskus täältä saa jopa vertaistukea. Luulen jopa, että ihastuksenikin ymmärtäisi ja voisi sanoa olevansa otettu ja imarreltu. Parhaassa tapauksessa ei kertoisi muille, mutta sitten tulisi suuri mutta. En halua kuulla sitä muttaa.
Ja mitähän se työkaverimies tekis tiedolla sun tunteista?
Mietin vaan kun noin joka toinen nainen mun miehen töistä ihastuu siihen ja osalla pakkomielle tunnustaa tunteensa. Lopputulos aina sama: vaivaantunut tunnelma ja työn vaikeutuminen, koska mun mies on mun kanssa eikä koe työpaikkaa ihmissuhde-kenttänä. Torjutuksi tuleminen näkyy aina ilmapiirissä vaikka motiivi ois "halusin ny vaan hihihii kertoo et oot niinku ihana".
Millainenkohan tämä sinun miehesi mahtaa olla? On sulla melkoinen vonkale. Hyvä saada tänne vaimonkin näkökulmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että on av. En halua jauhaa tästä jatkuvasti ystävilleni. Joskus täältä saa jopa vertaistukea. Luulen jopa, että ihastuksenikin ymmärtäisi ja voisi sanoa olevansa otettu ja imarreltu. Parhaassa tapauksessa ei kertoisi muille, mutta sitten tulisi suuri mutta. En halua kuulla sitä muttaa.
Ja mitähän se työkaverimies tekis tiedolla sun tunteista?
Mietin vaan kun noin joka toinen nainen mun miehen töistä ihastuu siihen ja osalla pakkomielle tunnustaa tunteensa. Lopputulos aina sama: vaivaantunut tunnelma ja työn vaikeutuminen, koska mun mies on mun kanssa eikä koe työpaikkaa ihmissuhde-kenttänä. Torjutuksi tuleminen näkyy aina ilmapiirissä vaikka motiivi ois "halusin ny vaan hihihii kertoo et oot niinku ihana".
Jaha. Ja miten se näkyy ilmapiirissä jos kaksi järkevää aikuista puhuu keskenään siitä miten toisen näkee hyvänä tyyppinä?
Ei työpaikan ihastuminen ole mikään ihmissuhdekenttä, ei ainakaan minulle. Voit kirjoittaa vaan omasta puolestasi. Ehkä sinä tykkäät pelleillä ihmisien tunteilla kun noin kirjoitit?
Ainakin omalta osaltani on selvää että ihmiset joista pidän, jotka tahdon elämääni ei ole pelinappuloita ja työssä kuluu suuri osa päivästä niin sitä tutustuu joskus ihmisiin, joskus palavasti ihastuu. Minusta näitä tunteita voi myös jakaa näille henkilöille -jos sinä koet että siinä tirskuu niin ehkä ei ole kovin kypsä, ei se parisuhde varmaan jonkun toisen kanssa myöskään ole kypsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kans ihastus töissä, 13v nuorempi nainen. Lähti jo 2 kk sitten pois. En tehnyt mitään ja kyllä kadutti. Sitten pistin viestiä fbssä yli kk sitten, ei ollut herännyt mitään kiinnostusta mua kohtaan. Sattui niin paljon etten ole edes töihin kyennyt sen jälkeen. Tiedän etten tule kokemaan tuollaista tunnetta enää koskaan.
Onko mitään säälittävämpää, tai enemmän myötähäpeää aiheuttavaa asiaa, kuin työkaverit panemassa toisiaan.
Suomalaiset ovat todella kuppikuntaista ja sisäsiittoista kansaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tietää ihastuksesta vain sen, millainen hän on töissä, ei voi olla aavistustakaan, mitä negatiivisia puolia voi olla piilossa yksityiselämän puolella. Et voi tietää, miten käyttäytyy riidellessä, millainen on ja onko usein kännissä, et voi tietää osallistuuko kotitöihin, pystyykö hänen kanssaan sopia rahankäytöstä, onko ikinä lyönyt naista, pettänyt, alkaako jossain vaiheessa halveksia sinua... Näitä kun mietin, niin kyllä sekin saa olemaan toimimatta. Siltikin, vaikka satunnainen hymy kuinka lämmittäisi.
Ja?
Mitä se liittyy tuohon että on ihastunut muttei tunne toista. Ainahan kaikki suhteet ovat tuollaisia aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten näihin ihastuksiin sitten pitäisi suhtautua? Voiko itseään psyykata olemaan piittaamatta tunteistaan? Punoittavien poskienkin voi sanoa johtuvan stressistä. Kun kieltää kaiken, ei sitä kohta olekaan. Kokemuksia?
Mulla oli samankaltainen tilanne kun rakastuin naiseen työympyröissä. Kaikki tuli kuin salama taivaalta. Itse varattuna ja yli nelikymppisenä en voinut reagoida kuten olisin halunut vaikka kaikki tuntui molemminpuoliselta. Lopputuloksena järjetön kaipuu häntä kohtaan, nyt kun hän vaihtoi töitä. Kaikki tuntuu omassa elämässä merkityksettömältä kun en häntä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tietää ihastuksesta vain sen, millainen hän on töissä, ei voi olla aavistustakaan, mitä negatiivisia puolia voi olla piilossa yksityiselämän puolella. Et voi tietää, miten käyttäytyy riidellessä, millainen on ja onko usein kännissä, et voi tietää osallistuuko kotitöihin, pystyykö hänen kanssaan sopia rahankäytöstä, onko ikinä lyönyt naista, pettänyt, alkaako jossain vaiheessa halveksia sinua... Näitä kun mietin, niin kyllä sekin saa olemaan toimimatta. Siltikin, vaikka satunnainen hymy kuinka lämmittäisi.
Ja?
Mitä se liittyy tuohon että on ihastunut muttei tunne toista. Ainahan kaikki suhteet ovat tuollaisia aluksi.
Kun näkee valmiina mahdollisen parisuhdehelvetin, niin yksin pysyy vaan mitenkään syvemmin analyseeraamatta näin muutaman kerran päähänpotkittuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pane sen kanssa pikkujouluissa ja unohda koko homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kans ihastus töissä, 13v nuorempi nainen. Lähti jo 2 kk sitten pois. En tehnyt mitään ja kyllä kadutti. Sitten pistin viestiä fbssä yli kk sitten, ei ollut herännyt mitään kiinnostusta mua kohtaan. Sattui niin paljon etten ole edes töihin kyennyt sen jälkeen. Tiedän etten tule kokemaan tuollaista tunnetta enää koskaan.
Onko mitään säälittävämpää, tai enemmän myötähäpeää aiheuttavaa asiaa, kuin työkaverit panemassa toisiaan.
Suomalaiset ovat todella kuppikuntaista ja sisäsiittoista kansaa.
Ei meillä ainakaan kauheesti serkuksia töissä oo. En tiiä kuis sulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pane sen kanssa pikkujouluissa ja unohda koko homma.
Ihan niin vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näihin ihastuksiin sitten pitäisi suhtautua? Voiko itseään psyykata olemaan piittaamatta tunteistaan? Punoittavien poskienkin voi sanoa johtuvan stressistä. Kun kieltää kaiken, ei sitä kohta olekaan. Kokemuksia?
Mulla oli samankaltainen tilanne kun rakastuin naiseen työympyröissä. Kaikki tuli kuin salama taivaalta. Itse varattuna ja yli nelikymppisenä en voinut reagoida kuten olisin halunut vaikka kaikki tuntui molemminpuoliselta. Lopputuloksena järjetön kaipuu häntä kohtaan, nyt kun hän vaihtoi töitä. Kaikki tuntuu omassa elämässä merkityksettömältä kun en häntä saa.
Sun täytyy olla nyt vain vahva. Pystyisitkö ajatella ystävyyttä hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tietää ihastuksesta vain sen, millainen hän on töissä, ei voi olla aavistustakaan, mitä negatiivisia puolia voi olla piilossa yksityiselämän puolella. Et voi tietää, miten käyttäytyy riidellessä, millainen on ja onko usein kännissä, et voi tietää osallistuuko kotitöihin, pystyykö hänen kanssaan sopia rahankäytöstä, onko ikinä lyönyt naista, pettänyt, alkaako jossain vaiheessa halveksia sinua... Näitä kun mietin, niin kyllä sekin saa olemaan toimimatta. Siltikin, vaikka satunnainen hymy kuinka lämmittäisi.
Ja?
Mitä se liittyy tuohon että on ihastunut muttei tunne toista. Ainahan kaikki suhteet ovat tuollaisia aluksi.Kun näkee valmiina mahdollisen parisuhdehelvetin, niin yksin pysyy vaan mitenkään syvemmin analyseeraamatta näin muutaman kerran päähänpotkittuna.
Miten tämä liittyy työpaikan ihastukseen?
Itse olen kiinnostunut työpaikan miehestä, mutten ole pohtinut onko hän naistenhakkaaja tai tuurijuoppo.
Jos tilaisuus tulisi, voisin kuvitella kertovani että hän on huipputyyppi muttei sen tilanteen tarvitse edetä panemiseen tai parisuhteeseen.
Minusta olisi sekin ihanaa että voisin kertoa hänelle näistä tunteista..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tietää ihastuksesta vain sen, millainen hän on töissä, ei voi olla aavistustakaan, mitä negatiivisia puolia voi olla piilossa yksityiselämän puolella. Et voi tietää, miten käyttäytyy riidellessä, millainen on ja onko usein kännissä, et voi tietää osallistuuko kotitöihin, pystyykö hänen kanssaan sopia rahankäytöstä, onko ikinä lyönyt naista, pettänyt, alkaako jossain vaiheessa halveksia sinua... Näitä kun mietin, niin kyllä sekin saa olemaan toimimatta. Siltikin, vaikka satunnainen hymy kuinka lämmittäisi.
Ja?
Mitä se liittyy tuohon että on ihastunut muttei tunne toista. Ainahan kaikki suhteet ovat tuollaisia aluksi.Kun näkee valmiina mahdollisen parisuhdehelvetin, niin yksin pysyy vaan mitenkään syvemmin analyseeraamatta näin muutaman kerran päähänpotkittuna.
Miten tämä liittyy työpaikan ihastukseen?
Itse olen kiinnostunut työpaikan miehestä, mutten ole pohtinut onko hän naistenhakkaaja tai tuurijuoppo.
Jos tilaisuus tulisi, voisin kuvitella kertovani että hän on huipputyyppi muttei sen tilanteen tarvitse edetä panemiseen tai parisuhteeseen.
Minusta olisi sekin ihanaa että voisin kertoa hänelle näistä tunteista..
Mä olen sinkku tai siis eronnut ja haaveilen kyllä löytäväni joskus jonkun jonka kanssa olla ihan parisuhteessa. Enkä mitenkään tarkoita että ihastuksessani olisi pimeitä puolia paljoa, mutta kun et toista saa niin helpottaa ajatella, että jospa onkin naistenhakkaaja, jolloin hänestä ei olisi väliksikään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näihin ihastuksiin sitten pitäisi suhtautua? Voiko itseään psyykata olemaan piittaamatta tunteistaan? Punoittavien poskienkin voi sanoa johtuvan stressistä. Kun kieltää kaiken, ei sitä kohta olekaan. Kokemuksia?
Mulla oli samankaltainen tilanne kun rakastuin naiseen työympyröissä. Kaikki tuli kuin salama taivaalta. Itse varattuna ja yli nelikymppisenä en voinut reagoida kuten olisin halunut vaikka kaikki tuntui molemminpuoliselta. Lopputuloksena järjetön kaipuu häntä kohtaan, nyt kun hän vaihtoi töitä. Kaikki tuntuu omassa elämässä merkityksettömältä kun en häntä saa.
Sun täytyy olla nyt vain vahva. Pystyisitkö ajatella ystävyyttä hänen kanssaan?
Ystävyyttä ihmisen kanssa johon on rakastunut? Varmaan tiettyyn pisteeseen kyllä, mutta jos juttu kehittyy molemminpuolin ei varmaan kyse voi olla ystävyydestä. Mulla on usein häntä kova ikävä ihan juttukumppanina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tietää ihastuksesta vain sen, millainen hän on töissä, ei voi olla aavistustakaan, mitä negatiivisia puolia voi olla piilossa yksityiselämän puolella. Et voi tietää, miten käyttäytyy riidellessä, millainen on ja onko usein kännissä, et voi tietää osallistuuko kotitöihin, pystyykö hänen kanssaan sopia rahankäytöstä, onko ikinä lyönyt naista, pettänyt, alkaako jossain vaiheessa halveksia sinua... Näitä kun mietin, niin kyllä sekin saa olemaan toimimatta. Siltikin, vaikka satunnainen hymy kuinka lämmittäisi.
Ja?
Mitä se liittyy tuohon että on ihastunut muttei tunne toista. Ainahan kaikki suhteet ovat tuollaisia aluksi.Kun näkee valmiina mahdollisen parisuhdehelvetin, niin yksin pysyy vaan mitenkään syvemmin analyseeraamatta näin muutaman kerran päähänpotkittuna.
Miten tämä liittyy työpaikan ihastukseen?
Itse olen kiinnostunut työpaikan miehestä, mutten ole pohtinut onko hän naistenhakkaaja tai tuurijuoppo.
Jos tilaisuus tulisi, voisin kuvitella kertovani että hän on huipputyyppi muttei sen tilanteen tarvitse edetä panemiseen tai parisuhteeseen.
Minusta olisi sekin ihanaa että voisin kertoa hänelle näistä tunteista..Mä olen sinkku tai siis eronnut ja haaveilen kyllä löytäväni joskus jonkun jonka kanssa olla ihan parisuhteessa. Enkä mitenkään tarkoita että ihastuksessani olisi pimeitä puolia paljoa, mutta kun et toista saa niin helpottaa ajatella, että jospa onkin naistenhakkaaja, jolloin hänestä ei olisi väliksikään...
Toki päällimmäisenä ajattelen häntä ihan vain huipputyyppinä ja vähän enemmän ja sitä hän myös on.
Alue: Aihe vapaa
Sehän se oli, hän näytti niin surulliselta ja masentuneelta töissä. Totuus oli että ympäristö oli niin uusi että oli varautunut ja ujo. Siksi rakastuin häneen. Oli kyllä yksinäinen. Olisi heti pitånyt tehdä jotain... mikä virhe.