Lue keskustelun säännöt.
Yksi vuotiasta on vielä vahdittava koko ajan
14.10.2017 |
Sain kuulla ystävältäni kuin eräät äidit naureskellen kerovat Facebookissa mitä heidän taapero on taas mennyt tekemään. Eli tippunut korkealta portaissa joten koko naama toiselta puolen mennyt ruhjeille, hehh... olipa outoa. Ja vaipasta löytyy aina vaikka mitä, mitä vesseli on mennyt syömään. Kuuntelin kauhun vallassa, meillä on vuoden ikäinen ja saa aina kyllä olla huolella ettei lattialla ole mitään mikä voisi vahingoittaa lasta tai hän ryömii ettei tipu jonnekin vaikka kellariin portaita alas, mitä mieltä muut ovat? Mitä yksivuotias, osaako jo varoa? Tai katsooko sopiiko esine hänen vatsasta myös ulos tulemaan, ettei jää matkalle? Olenko vain ylisuojeleva vaiko terve?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Törkeästi kirjoitettu otsikko.
Törkeästi? Siis miten niin? Kirjoitusvirhe siinä kyllä on, mutta en huomaa, että se olisi törkeä kuitenkaan.
Puistoissa näkee vanhempia, jotka kulkevat koko ajan taaperonsa perässä kädet ojossa ottamassa heti kiinni, jos se vähänkin horjahtaa. Olen ajatellut, että ne eivät varmaan itse edes huomaa sitä. Kuvioon liittyy se, että vanhemmat eivät päästä lastaan joka paikkaan vaan ovat jatkuvasti kieltämässä, estämässä, suojaamassa ja tarvittaessa ottavat syliin ja siirtävät takaisin "turvallisempaan" paikkaan.
Anteeksi, mutta minua alkaa aina vähän ahdistaa. Samalla olen surullinen sen lapsen puolesta. Lapsen taidot kun eivät kehity mitenkään muuten kuin sillä, että se saa kehittää niitä taitojaan.
Rajansa tietenkin vapaudellakin, mutta suosittelen löysäämään vähän sitä napanuoraa.
Lapset kiipeävät, putoavat, juoksevat, kaatuvat, törmäävät, pyörivät ja opettelevat tekemään kuperkeikkoja. Eivätkä ne mene siitä rikki.
Koska lapset kuitenkin menevät joka paikkaan, kannattaa niille pienestä pitäen opettaa oikeat tavat kiivetä portaita, tulla sohvalta tai liukumäestä alas. Ne muuten oppivat yllättävän nopeasti!
Ja sitten kun ne osaavat - niistä ei tarvitse huolehtia niin paljon!
Vierailija kirjoitti:
Puistoissa näkee vanhempia, jotka kulkevat koko ajan taaperonsa perässä kädet ojossa ottamassa heti kiinni, jos se vähänkin horjahtaa. Olen ajatellut, että ne eivät varmaan itse edes huomaa sitä. Kuvioon liittyy se, että vanhemmat eivät päästä lastaan joka paikkaan vaan ovat jatkuvasti kieltämässä, estämässä, suojaamassa ja tarvittaessa ottavat syliin ja siirtävät takaisin "turvallisempaan" paikkaan.
Anteeksi, mutta minua alkaa aina vähän ahdistaa. Samalla olen surullinen sen lapsen puolesta. Lapsen taidot kun eivät kehity mitenkään muuten kuin sillä, että se saa kehittää niitä taitojaan.
Rajansa tietenkin vapaudellakin, mutta suosittelen löysäämään vähän sitä napanuoraa.
Lapset kiipeävät, putoavat, juoksevat, kaatuvat, törmäävät, pyörivät ja opettelevat tekemään kuperkeikkoja. Eivätkä ne mene siitä rikki.
Koska lapset kuitenkin menevät joka paikkaan, kannattaa niille pienestä pitäen opettaa oikeat tavat kiivetä portaita, tulla sohvalta tai liukumäestä alas. Ne muuten oppivat yllättävän nopeasti!
Ja sitten kun ne osaavat - niistä ei tarvitse huolehtia niin paljon!
Joo, näitäkin on, mutta niistä ei nyt tällä kertaa puhuttu. Kyllä sitä yksivuotiasta on vielä seurattava, että selviää niistä portaista ilman, että heittää vielä voltin pää edellä ja kerätä lattioilta pois riskialttiit pienet esineet, joihin voisi tukehtua. Kaikelta ei tarvitse lasta varjella, mutta järkeään saa käyttää.
Meillä varhainen liikkeelle lähtijä, 4 kk ryömi, 5 kk konttasi, pikkuisen vajaa 6 kk nousi seisomaan tukea vasten ja alle viikko siitä myös käveli tukea vasten. Perhepedistä luovuttiin turvallisuussyistä 4 kk iässä ja hoitopöydällä on jatkuvasti valvottuna koska vauva oppi kääntymään myös hyvin varhain.
Ja nyt 9 kk, kiipeilee koko ajan, ei todellakaan voi jättää yksin sohvalle pomppimaan (pääsee siis itse sohvalle), ei todellakaan voi jättää syöttötuoliin niin että hakee jotain pikaisesti toisaalta koska nousee seisomaan turvavöistä huolimatta. Kiipeää keittiöjakkaraa pitkin ylös, nousee myös rattaissa seisomaan eli ei voisi ulos jättää nukkumaan. Rappusten edessä portti, olohuoneessa portti tai ei vois ikinä mitään tehdä keittiössä koska konttaa sinne hurjaa vauhtia jos näkee että portti on auki. Pari päivää sitten tuli rytinällä omasta pinnasängystään (josta pohja on laskettu alas aikoja sitten) alas aamuyöllä, heräsin siihen hirveään tumahdukseen koska pinnis on sängyn vieressä. Tästä tuli todella paha mieli ja huono äiti fiilis, vaikka ei olisi mitään voinut tehdä estääkseen tämän. Eihän kukaan nuku toinen silmä auki. Onneksi ei mitään käynyt eikä tulisi mieleenkään naureskella että nyt se tippui.
En todellakaan jättäisi vuodenkaan ikäisenä vahtimatta, meillä varmaan vauhti vaan kiihtyy entisestään kun oppii kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vastaajan 5 kanssa yhtä mieltä monesta asiasta. Minuakin ahdisti (tai huvitti) aikanaan joidenkin mammojen hössötys ja kaiken kieltäminen. Nurmikolla ei saa juosta, kun voi kaatua ja mihinkään ei saa kiivetä, kun voi tippua. Tällöin lapsi ei mitään opi ja hänestä saa olla aina huolissaan ja sitten ollaan huolissaan siitäkin, kun on motorisesti niin taitamaton ja arka. Tietysti on, koska näin on juuri opetettu. Ja parhaassa (tai pahimmassa) tapauksessa opetaan ristiriitaisesti. Kun tulee vaikka jalkakäytävän töyssy niin käsketään jarruttamaan, jolloin lapsi auttamatta kaatuu, kun pitäisi käskeä polkemaan kovempaa, että pääsee töyssystä yli. Ja sitten kun kaatuu niin marmatetaan, että minähän käskin hiljentää vaikka lapsi hiljensi ja siksi kaatui.
Mutta tämä ei minusta tarkoita sitä, että lapsen pitäisi jotenkin saada tippua. Kiipeilytelineen alla voi olla ja ottaa kopin jos lapsi tippuu. Jos ei tipu niin lapsi kiipeilee kaikessa rauhassa. Ja aika harva vuoden ikäinen on kypsä kulkemaan portaissa yksin. Usein voi homma onnistua, mutta usein voi olla onnistumatta ja mitään haittaa ei ole siitä, että aikuinen kulkee perässä. Lapsia ei voi aina valvoa ja kaikelta suojella (vanhemmat kuin 1 v), mutta silloin kun voi ja se ei lasta vahingoita niin ehkä kuitenkin kannattaa.
Ihan oma lukunsa on sitten se, että toisia lapsia on helppo valvoa ja toiset ovat sitten vikkelämpiä. Vanhemman täytyy joskus laittaa pyykkiä, laittaa ruokaa, siivota yms ja ne vikkelät ehtivät kohtalaisen paljon ja pitkälle aika lyhyessä ajassa. Minulla on ollut rauhalliset lapset, mutta esim naapurin muksu ehti vaikka mitä ennen kuin ehti a:ta sanoa. Tuon lapsen täydellinen vahtiminen olisi tarkoittanut koko ajan sylissä pitämistä tai sitten erittäin lyhyt lieka keskellä muutoin tyhjää tilaa (no tolppa pitää olla). Sylissä ei voi ihan koko ajan olla ja 1v jo rimpuilee aika lujasti jos moista yrittää koko valveilla olo ajan ja oikeastaan sen ylikin, kun pinnasängystäkin kiipesi pois ja tuo lieka on kyllä epäeettisistä ja vahingollista lapselle sekin.
Eli joskus ne mammat voi ns. virnuilla, koska ovat aika väsyneitä tilanteeseen ja jotenkin pitää saada purettua se huoli tai turhautuminen mahdottomalta näyttävän tilanteen edessä.
Varhaisen liikkeelle lähtijän äiti vielä jatkaa... Vauva saa kyllä kiipeillä sohvalla valvottuna ja turvallista alasmenoakin ainakin yritetty harjoitella. Pinsettiote löytyi jo 5 kk iässä niin lattiat skannataan hyvinkin tarkkaan ennenkuin lattialle pääsee leikkimään.
On vahdittava koko ajan. En kehtaisi tuollaisia julkisesti tunnustaa. Ajattelematonta.