Lue keskustelun säännöt.
Tilanne tulehtunut teinin kanssa
14.10.2017 |
Nyt mulle riitti. 15-vuotiaan mielestä mä äitinä olen kaiken pahan alku. Olen kuulemma natsi (vaadin kotiintuloajat), meille ei kukaan hänen kaveri halua tulla koska olen tämmöinen (ei erittelyä, millainen ). Poikakaveriansa en saa nähdä koskaan, isänsä saa koska on rento.
Ongelmia teinin kanssa on ollut jo melkein kaksi vuotta. Poliisit, lastensuojeluilmoitukset, alkoholi ja huumeet on kaikki käyty läpi. Ja nyt meni kuppi nurin.
Joten hoitakoon isänsä tästä lähtien kaiken. Rehellisesti sanottuna, kunpa en olisi koskaan halunnut toista lasta. Esikoisen kanssa on todella hyvät ja läheiset välit. Olen yrittänyt luoda niitä myös tämän lapsen kanssa, mutta mikään ei auta. Hän vaan vihaa minua. Vihatkoon sitten. Ei munkaan enää tarvitse yrittää.
Kaipaisin jotain vertaistukea. Rakastan lastani, mutta hän tekee siitä jatkuvasti erittäin vaikeaa. Onko ainoa keino tosiaan luovuttaa? Siltä tuntuu nyt.
Kommentit (43)
Jos ensin puhuisit/sopisi miehesi kanssa että otat lapseen etäisyyttä. Jos tämä sopii puolisolle, niin kerro asiasta myös lapsellesi kun hetki on rauhallinen. Muista sanoa että rakastat lastasi, mutta haluat antaa hänelle ja itsellesi tilaa jotta tilanne voi rauhoittua. Muista kertoa että olet kuitenkin koko ajan lapsesi käytettävissä/puolella, jos tämä sitä tarvitsee. Älä ole lapsellesi näkymätön, juttele ja kysy kuulumisia, mutta jätä ne riitojen aiheet puolisosi hoidettavaksi. Toki kuitenkin puolisosi kanssa edelleen keskustelette lapsenne asioista ja olet puolisosi tukena, mutta hän hoitaa kuitenkin riitaa aiheuttavat asiat lapsenne kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joten hoitakoon isänsä tästä lähtien kaiken. Rehellisesti sanottuna, kunpa en olisi koskaan halunnut toista lasta. Esikoisen kanssa on todella hyvät ja läheiset välit. Olen yrittänyt luoda niitä myös tämän lapsen kanssa, mutta mikään ei auta. Hän vaan vihaa minua. Vihatkoon sitten. Ei munkaan enää tarvitse yrittää.
Lapsesi kyllä tietää että sisko/veli on suositumpi ja äidin suosikki.
Äitini oli samanlainen, tykkäsi paljon enemmän veljestäni, ei tietenkään sanonut ääneen mutta tiesin sen koko ajan.
Teininä riitelin melkein joka päivä äidin kanssa.
En juonut alkoholia enkä varastanut, eli oli ns "kiltti tyttö", mutta oli todella rankkaa äidille (ja itselleni).
Meillä ei ole lämpimiä välejä, olen 30+. Veljellä on sen sijaan erittäin hyvä suhde äidin kanssa, ja he tekevät asioita yhdessä.
Jos lapsesi tulee toimeen isän kanssa, anna isän hoitaa velvollisuudet nyt ainakin vähäksi ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän olen itse tehnyt paremmin, koska meillä ei ole tuollaista teinien kanssa. Kaksi tyttöä/teiniä kotona. Yksittäisiä tiuskaisuja kyllä, muttei muuten ongelmakäytöstä. Kotona on aina ollut tasapainoista ja rauhallista, olematta tylsää. Vanhin lukiossa ja kympin oppilas, samoin yläasteikäisellä menee koulussa hyvin ja haluaa vielä parantaa numeroitaan päästäkseen Suomen parhaimpiin lukioihin. Molemmilla ratsastus rakas harrastus ja ystäviä riittää. Muistan kyllä esikoisen eskarivuosilta jo niitä tyttöjä ja jo tuolloin sekopäistä käytöstä, mikä sitten johti jo ala-asteella näpistelyyn ja vahemmiltaan varastivat rahaa, kuulopuheiden mukaan. Sitten yläasteella joivat itseään 5 v vanhempien poikien kanssa jne. Olen aivan satavarma, että ongelmat teinien kanssa kumpuavat olemattomista oloista kotona ja läsnäolon puutteesta nuorena. Läsnähän voi vanhempi olla, olematta todella henkisesti lapselleen läsnä. Aika harvassa on ne tapaukset, että todella hyvän kasvatuksen saanut lapsi alkaisi temppuilemaan teininä. Väärä kaveriporukka voi tietysti viedä, mutta siksihän me vanhemmat olemme olemassa ja ohjailemassa oikeaan suuntaan. Ja trust me, meilläkin on lapsen suuntaa käännetty ja kaveripiiriä vaihdettu. Peruskoulu on sellaista luovimista selville vesille.
Rasittavalta ihmiseltä vaikutat.
Ei, minä annan sen pohjan lapsilleni josta heidän on hyvä ponnistaa elämässä eteenpäin. He menestyvät elämässä kuten äitinsä.
ap:lle voin vain voimia toivottaa.
Meillä ollaan oltu samassa veneessä kohta 5 vuotta. Nyt alkanee helpottamaan kun tämä ongemanuoremme täyttää kohta 19 vuotta. Minä olen meillä se, johon keskusteluyhteys on pysynyt koko ajan, vaikka itsellä välillä lujaakin hammasta purren. Nuo samat ollaan koettu, poliisi, lastensuojelu, huumeet jne. Muut lapsemme ovat rauhallisia ja klttejä, tunnollisiakin. Tämä ongelmanuoremme on teini-ikän korvilla kärsinyt kovasti kiltin lapsen syndroomasta. Oli kiltti, musiikkia harrastava urheilija mutta kiltteydestä oli pakko päästä eroon..ja pääsihän tuo...
Ainoa mitä olen voinut ja pystynyt tekemään, on pysyä rinnalla ja läsnä tai ainakin tavoitettavissa, oli seura mitä tahansa. Isänsä on useinkin ollut valmiina katkaisemaan välit nuoreen kokonaan. Vaistoaa hän varmasti senkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän olen itse tehnyt paremmin, koska meillä ei ole tuollaista teinien kanssa. Kaksi tyttöä/teiniä kotona. Yksittäisiä tiuskaisuja kyllä, muttei muuten ongelmakäytöstä. Kotona on aina ollut tasapainoista ja rauhallista, olematta tylsää. Vanhin lukiossa ja kympin oppilas, samoin yläasteikäisellä menee koulussa hyvin ja haluaa vielä parantaa numeroitaan päästäkseen Suomen parhaimpiin lukioihin. Molemmilla ratsastus rakas harrastus ja ystäviä riittää. Muistan kyllä esikoisen eskarivuosilta jo niitä tyttöjä ja jo tuolloin sekopäistä käytöstä, mikä sitten johti jo ala-asteella näpistelyyn ja vahemmiltaan varastivat rahaa, kuulopuheiden mukaan. Sitten yläasteella joivat itseään 5 v vanhempien poikien kanssa jne. Olen aivan satavarma, että ongelmat teinien kanssa kumpuavat olemattomista oloista kotona ja läsnäolon puutteesta nuorena. Läsnähän voi vanhempi olla, olematta todella henkisesti lapselleen läsnä. Aika harvassa on ne tapaukset, että todella hyvän kasvatuksen saanut lapsi alkaisi temppuilemaan teininä. Väärä kaveriporukka voi tietysti viedä, mutta siksihän me vanhemmat olemme olemassa ja ohjailemassa oikeaan suuntaan. Ja trust me, meilläkin on lapsen suuntaa käännetty ja kaveripiiriä vaihdettu. Peruskoulu on sellaista luovimista selville vesille.
Rasittavalta ihmiseltä vaikutat.
Ei, minä annan sen pohjan lapsilleni josta heidän on hyvä ponnistaa elämässä eteenpäin. He menestyvät elämässä kuten äitinsä.
Niin kuule moni muukin antaa mutta lapset nyt vaan on erilaisia. Toiset on tosi kapinoivia ja rajoja koettelevia.
Sä et ole tehnyt yhtään mitään paremmin, sulla on vaan helpot lapset että mene helvettiin tästä ketjusta.
Ala vetää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän olen itse tehnyt paremmin, koska meillä ei ole tuollaista teinien kanssa. Kaksi tyttöä/teiniä kotona. Yksittäisiä tiuskaisuja kyllä, muttei muuten ongelmakäytöstä. Kotona on aina ollut tasapainoista ja rauhallista, olematta tylsää. Vanhin lukiossa ja kympin oppilas, samoin yläasteikäisellä menee koulussa hyvin ja haluaa vielä parantaa numeroitaan päästäkseen Suomen parhaimpiin lukioihin. Molemmilla ratsastus rakas harrastus ja ystäviä riittää. Muistan kyllä esikoisen eskarivuosilta jo niitä tyttöjä ja jo tuolloin sekopäistä käytöstä, mikä sitten johti jo ala-asteella näpistelyyn ja vahemmiltaan varastivat rahaa, kuulopuheiden mukaan. Sitten yläasteella joivat itseään 5 v vanhempien poikien kanssa jne. Olen aivan satavarma, että ongelmat teinien kanssa kumpuavat olemattomista oloista kotona ja läsnäolon puutteesta nuorena. Läsnähän voi vanhempi olla, olematta todella henkisesti lapselleen läsnä. Aika harvassa on ne tapaukset, että todella hyvän kasvatuksen saanut lapsi alkaisi temppuilemaan teininä. Väärä kaveriporukka voi tietysti viedä, mutta siksihän me vanhemmat olemme olemassa ja ohjailemassa oikeaan suuntaan. Ja trust me, meilläkin on lapsen suuntaa käännetty ja kaveripiiriä vaihdettu. Peruskoulu on sellaista luovimista selville vesille.
Tämä on ehkä rankinta mitä olen ikinä tänne av:lle kirjoittanut.. :
Sä olet t y h m ä.
Kirjoitat juuri sillä varmuudella minkä vain täysi tietämättömyys antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän olen itse tehnyt paremmin, koska meillä ei ole tuollaista teinien kanssa. Kaksi tyttöä/teiniä kotona. Yksittäisiä tiuskaisuja kyllä, muttei muuten ongelmakäytöstä. Kotona on aina ollut tasapainoista ja rauhallista, olematta tylsää. Vanhin lukiossa ja kympin oppilas, samoin yläasteikäisellä menee koulussa hyvin ja haluaa vielä parantaa numeroitaan päästäkseen Suomen parhaimpiin lukioihin. Molemmilla ratsastus rakas harrastus ja ystäviä riittää. Muistan kyllä esikoisen eskarivuosilta jo niitä tyttöjä ja jo tuolloin sekopäistä käytöstä, mikä sitten johti jo ala-asteella näpistelyyn ja vahemmiltaan varastivat rahaa, kuulopuheiden mukaan. Sitten yläasteella joivat itseään 5 v vanhempien poikien kanssa jne. Olen aivan satavarma, että ongelmat teinien kanssa kumpuavat olemattomista oloista kotona ja läsnäolon puutteesta nuorena. Läsnähän voi vanhempi olla, olematta todella henkisesti lapselleen läsnä. Aika harvassa on ne tapaukset, että todella hyvän kasvatuksen saanut lapsi alkaisi temppuilemaan teininä. Väärä kaveriporukka voi tietysti viedä, mutta siksihän me vanhemmat olemme olemassa ja ohjailemassa oikeaan suuntaan. Ja trust me, meilläkin on lapsen suuntaa käännetty ja kaveripiiriä vaihdettu. Peruskoulu on sellaista luovimista selville vesille.
Rasittavalta ihmiseltä vaikutat.
Ei, minä annan sen pohjan lapsilleni josta heidän on hyvä ponnistaa elämässä eteenpäin. He menestyvät elämässä kuten äitinsä.
Lapsesi saattavat toki menestyä ja hyvä niin, mutta olet lapsellinen hölmö jos luulet että se on sinun ansiotasi. Hyvien perheiden lapset voivat joutua pahoille teille ja huonojen perheiden lapset menestyä. Toki jokaisen vanhemman pitää yrittää tehdä parhaansa, mutta lopputuloksella brassailu on pelkkää idiotismia, kaikki tajuavat ettei se todista lapsuudesta tai kotioloista mitään.
Terveisin lapsena hakattu ja elämässä menestynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos alkoholi ja huumeet on kuvioissa en katselisi menoa enää ollenkaan. Ei tarvitse odottaa lastensuojelun tekevän jotain. Laittakaa itse lapsi avohuollon sijoitukseen jos muu ei auta. Hoitaako lapsi koulun? Millainen todistus? Onko harrastuksia? Mistä saa alkoholia ja huumeita? Vanhemman tehtävä on taata lapselle turvallinen ja kasvu ja kehitys ja se ei onnistu jos lapsi pyörii samoissa huumeympyröissä. Jos huumeet ja alkoholi jo poistuneet kuvioista niin sijoitukselle ei välttämättä ole tarvetta. Hakekaa apua perheneuvolasta tai seurakuntien perhetyöstä. Monet teinit sanovat vihaavansa vanhempiaan vaikka näin ei oikeasti ole. Testaavat teitä vaan.
Kuulostaa pahalta, jokin nuorisokoti voisi olla paras paikka. Ole yhteydessä lastensuojeluun. Tämä nuori tarvitsee tiukat rajat ja valvontaa. Tälläinen käytös voi vaikuttaa vahingollisesti perheen muihin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun kuulostaa tutulta, ikävä kyllä!
Meillä tilanne meni niin pahaksi, että teini nyt sijoitettuna. Edelleen on sitä mieltä, että hänessä itsessään ei ole mitään vikaa.
Välillä mullakin sellainen olo; että luovutan ja jätän teinin sijoitettavaksi ja en ota enää takaisin kotiin vaikka parantaisi tapansa. Kuitenkin sitä vaan toivoo, että kuin taikaiskusta, kaikki palaisi ennalleen.
Tsemppiä sinne ja et todellakaan ole ainoa joka näiden asioiden kanssa kamppailee.
Vierailija kirjoitti:
Jos alkoholi ja huumeet on kuvioissa en katselisi menoa enää ollenkaan. Ei tarvitse odottaa lastensuojelun tekevän jotain. Laittakaa itse lapsi avohuollon sijoitukseen jos muu ei auta. Hoitaako lapsi koulun? Millainen todistus? Onko harrastuksia? Mistä saa alkoholia ja huumeita? Vanhemman tehtävä on taata lapselle turvallinen ja kasvu ja kehitys ja se ei onnistu jos lapsi pyörii samoissa huumeympyröissä. Jos huumeet ja alkoholi jo poistuneet kuvioista niin sijoitukselle ei välttämättä ole tarvetta. Hakekaa apua perheneuvolasta tai seurakuntien perhetyöstä. Monet teinit sanovat vihaavansa vanhempiaan vaikka näin ei oikeasti ole. Testaavat teitä vaan.
Sijoitusta on myös mietitty. Nyt käy säännöllisen epäsäännöllisesti antamassa huumetestit, eikä ole niitä ilmeisesti enää käyttänyt. Todistus oli yllättävää kyllä ihmeen hyvä, vaikka viime vuonna oli enemmän pois koulusta kuin koulussa. Nyt syksyllä on aloittanut koulun hyvin, poissaoloja ei ole ollut joten ehdin jo elätellä toiveita, että asiat parantuvat nyt kokonaan.
Harrastuksia ei ole. Kavereilta ilmeisesti saa, samoin kuin tupakkaa jota polttaa. Sen taistelun olen jo hävinnyt. Muita lapsia tässä ei enää ole joten ei ainakaan näytä huonoa esimerkkiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, toi on ihan normaalia. Menee ohi, ootte taas väleissä kun lapsi on 20v. Ennen kuin masennut, mieti että teinin mielestä sä olet niin turvallinen ja luotettava aikuinen että sulle uskaltaa kiukutella. Isälle välttis ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän olen itse tehnyt paremmin, koska meillä ei ole tuollaista teinien kanssa. Kaksi tyttöä/teiniä kotona. Yksittäisiä tiuskaisuja kyllä, muttei muuten ongelmakäytöstä. Kotona on aina ollut tasapainoista ja rauhallista, olematta tylsää. Vanhin lukiossa ja kympin oppilas, samoin yläasteikäisellä menee koulussa hyvin ja haluaa vielä parantaa numeroitaan päästäkseen Suomen parhaimpiin lukioihin. Molemmilla ratsastus rakas harrastus ja ystäviä riittää. Muistan kyllä esikoisen eskarivuosilta jo niitä tyttöjä ja jo tuolloin sekopäistä käytöstä, mikä sitten johti jo ala-asteella näpistelyyn ja vahemmiltaan varastivat rahaa, kuulopuheiden mukaan. Sitten yläasteella joivat itseään 5 v vanhempien poikien kanssa jne. Olen aivan satavarma, että ongelmat teinien kanssa kumpuavat olemattomista oloista kotona ja läsnäolon puutteesta nuorena. Läsnähän voi vanhempi olla, olematta todella henkisesti lapselleen läsnä. Aika harvassa on ne tapaukset, että todella hyvän kasvatuksen saanut lapsi alkaisi temppuilemaan teininä. Väärä kaveriporukka voi tietysti viedä, mutta siksihän me vanhemmat olemme olemassa ja ohjailemassa oikeaan suuntaan. Ja trust me, meilläkin on lapsen suuntaa käännetty ja kaveripiiriä vaihdettu. Peruskoulu on sellaista luovimista selville vesille.
Rasittavalta ihmiseltä vaikutat.
Ei, minä annan sen pohjan lapsilleni josta heidän on hyvä ponnistaa elämässä eteenpäin. He menestyvät elämässä kuten äitinsä.
Niin kuule moni muukin antaa mutta lapset nyt vaan on erilaisia. Toiset on tosi kapinoivia ja rajoja koettelevia.
Sä et ole tehnyt yhtään mitään paremmin, sulla on vaan helpot lapset että mene helvettiin tästä ketjusta.
Ala vetää!
Reagointisi kertoi jo kaiken kyvyistäsi kasvattaa lasta:D Säälin lapsiasi. Jos vanhempi on tuollainen niin eihän siinä lapselta voi paljon vaatia. Toivottavasti heistä ei tule kaltaisiasi luusereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän olen itse tehnyt paremmin, koska meillä ei ole tuollaista teinien kanssa. Kaksi tyttöä/teiniä kotona. Yksittäisiä tiuskaisuja kyllä, muttei muuten ongelmakäytöstä. Kotona on aina ollut tasapainoista ja rauhallista, olematta tylsää. Vanhin lukiossa ja kympin oppilas, samoin yläasteikäisellä menee koulussa hyvin ja haluaa vielä parantaa numeroitaan päästäkseen Suomen parhaimpiin lukioihin. Molemmilla ratsastus rakas harrastus ja ystäviä riittää. Muistan kyllä esikoisen eskarivuosilta jo niitä tyttöjä ja jo tuolloin sekopäistä käytöstä, mikä sitten johti jo ala-asteella näpistelyyn ja vahemmiltaan varastivat rahaa, kuulopuheiden mukaan. Sitten yläasteella joivat itseään 5 v vanhempien poikien kanssa jne. Olen aivan satavarma, että ongelmat teinien kanssa kumpuavat olemattomista oloista kotona ja läsnäolon puutteesta nuorena. Läsnähän voi vanhempi olla, olematta todella henkisesti lapselleen läsnä. Aika harvassa on ne tapaukset, että todella hyvän kasvatuksen saanut lapsi alkaisi temppuilemaan teininä. Väärä kaveriporukka voi tietysti viedä, mutta siksihän me vanhemmat olemme olemassa ja ohjailemassa oikeaan suuntaan. Ja trust me, meilläkin on lapsen suuntaa käännetty ja kaveripiiriä vaihdettu. Peruskoulu on sellaista luovimista selville vesille.
Tämä on ehkä rankinta mitä olen ikinä tänne av:lle kirjoittanut.. :
Sä olet t y h m ä.
Kirjoitat juuri sillä varmuudella minkä vain täysi tietämättömyys antaa.
Ehei, 16 v lapsiani kasvattaneena voin todeta, että kaltaisiasi "t y h m i ä" kasvattajia löytyy ja paljon. Minun lapseni eivät poikkea muusta valtavirrasta, paitsi että heidät on kasvatettu hyvin, oltu läsnä ja annettu akateeminen esimerkki. Sijoituslapsiakin olen meillä nähnyt ja suuresti ihmetellyt miten tietämättömiä osa vanhemmista onkaan. Tsemppiä ja kannattaa lukea lastenkasvatuksesta kertovia kirjoja jos ei asioista ole tietoa. Jari Sinkkonen esim.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän olen itse tehnyt paremmin, koska meillä ei ole tuollaista teinien kanssa. Kaksi tyttöä/teiniä kotona. Yksittäisiä tiuskaisuja kyllä, muttei muuten ongelmakäytöstä. Kotona on aina ollut tasapainoista ja rauhallista, olematta tylsää. Vanhin lukiossa ja kympin oppilas, samoin yläasteikäisellä menee koulussa hyvin ja haluaa vielä parantaa numeroitaan päästäkseen Suomen parhaimpiin lukioihin. Molemmilla ratsastus rakas harrastus ja ystäviä riittää. Muistan kyllä esikoisen eskarivuosilta jo niitä tyttöjä ja jo tuolloin sekopäistä käytöstä, mikä sitten johti jo ala-asteella näpistelyyn ja vahemmiltaan varastivat rahaa, kuulopuheiden mukaan. Sitten yläasteella joivat itseään 5 v vanhempien poikien kanssa jne. Olen aivan satavarma, että ongelmat teinien kanssa kumpuavat olemattomista oloista kotona ja läsnäolon puutteesta nuorena. Läsnähän voi vanhempi olla, olematta todella henkisesti lapselleen läsnä. Aika harvassa on ne tapaukset, että todella hyvän kasvatuksen saanut lapsi alkaisi temppuilemaan teininä. Väärä kaveriporukka voi tietysti viedä, mutta siksihän me vanhemmat olemme olemassa ja ohjailemassa oikeaan suuntaan. Ja trust me, meilläkin on lapsen suuntaa käännetty ja kaveripiiriä vaihdettu. Peruskoulu on sellaista luovimista selville vesille.
Rasittavalta ihmiseltä vaikutat.
Ei, minä annan sen pohjan lapsilleni josta heidän on hyvä ponnistaa elämässä eteenpäin. He menestyvät elämässä kuten äitinsä.
Lapsesi saattavat toki menestyä ja hyvä niin, mutta olet lapsellinen hölmö jos luulet että se on sinun ansiotasi. Hyvien perheiden lapset voivat joutua pahoille teille ja huonojen perheiden lapset menestyä. Toki jokaisen vanhemman pitää yrittää tehdä parhaansa, mutta lopputuloksella brassailu on pelkkää idiotismia, kaikki tajuavat ettei se todista lapsuudesta tai kotioloista mitään.
Terveisin lapsena hakattu ja elämässä menestynyt.
Itse olet lapsellinen hölmö:D Minäkin olen alkoholistiperheestä ponnistanut. Omien lasten kasvatus sujuu ihan erimalliin ja juu, olen kyllä ylpeä itsestäni ja kasvatustaidoistani. Extra ylpeä if you know what I mean. Ehkä et kuitenkaan:( Kuulostat kovin kateelliselta, kun itse et näytä pystyvän samaan. Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa en enää kuuntele tuollaisten "idioottien" älynväläyksiä. Ryhdistäydy ja ala kasvattamaan lapsiasi mikäli siihen vielä kykenet. Mitä hittoa tuollainen ruikutus auttaa?
Meillä neiti 13v. äyskii mulle solkenaan. Isälleen puhuu nätisti, pikkuveljelle vaihtelevasti ja mulle puhe on yhtä töykeyttä ja tiuskimista. Tosin viimeksi tiuskiessa sanoin ajatukseni. Tyttö meni hiljaiseksi. Pidin pitkän puheen itkien, että puhuu mulle koko ajan rumasti ja mulle tulee paha mieli, kun mitään en saa kysyä ja puhua. Kyyditä saan ja ostaa kaiken, ja kuskausreissu kaverillekin on mulle ärhentelyä, vaikka teen kaiken tytön eteen. Tyttö pyysi anteeksi ja alkoi itkeä. Muutama päivä meni siistimmin, nyt viikkoa myöhemmin on äänenpainot palanneet... No, tämä on tätä ja eikös noi teinit juuri sylje sitä läheisintä kasvoille pahiten?
Vierailija kirjoitti:
Meillä neiti 13v. äyskii mulle solkenaan. Isälleen puhuu nätisti, pikkuveljelle vaihtelevasti ja mulle puhe on yhtä töykeyttä ja tiuskimista. Tosin viimeksi tiuskiessa sanoin ajatukseni. Tyttö meni hiljaiseksi. Pidin pitkän puheen itkien, että puhuu mulle koko ajan rumasti ja mulle tulee paha mieli, kun mitään en saa kysyä ja puhua. Kyyditä saan ja ostaa kaiken, ja kuskausreissu kaverillekin on mulle ärhentelyä, vaikka teen kaiken tytön eteen. Tyttö pyysi anteeksi ja alkoi itkeä. Muutama päivä meni siistimmin, nyt viikkoa myöhemmin on äänenpainot palanneet... No, tämä on tätä ja eikös noi teinit juuri sylje sitä läheisintä kasvoille pahiten?
Tuo on vielä normaalia, ap:lla isommat ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun kuulostaa tutulta, ikävä kyllä!
Meillä tilanne meni niin pahaksi, että teini nyt sijoitettuna. Edelleen on sitä mieltä, että hänessä itsessään ei ole mitään vikaa.
Välillä mullakin sellainen olo; että luovutan ja jätän teinin sijoitettavaksi ja en ota enää takaisin kotiin vaikka parantaisi tapansa. Kuitenkin sitä vaan toivoo, että kuin taikaiskusta, kaikki palaisi ennalleen.
Tsemppiä sinne ja et todellakaan ole ainoa joka näiden asioiden kanssa kamppailee.
Hei, tsemppiä sinulle ja ap:lle. Täällä myös yksi äiti, jonka nuori sijoitettuna avohuollon tukitoimena. Nyt näyttää valitettavasti siltä, että huostaanottoon menee ja tiukempaan laitokseen, kun ei avohuolto ole tuonut riittävää partannusta tilanteeseen. Ei esim. käy koulua. Omat välit teiniin tosin ovat onneksi sijoituksen aikana parantuneet, mutta valitettavasti teinin asiat ovat edelleen rempallaan.
Vaikeinta on hirveä huoli omasta lapsesta, joka on kovaa vauhtia syrjäytymässä eikä tahdo saada edes peruskoulua suoritettua. Erossa olo on raskasta, mutta paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Raskasta on myös se, ettei tilanteesta voi kovin monelle puhua, koska ne jotka eivät ole asiaa itse kokeneet, eivät sitä myöskään voi ymmärtää. Tukea on vaikea löytää.
Onko lapsellasi ollut lukihäiriö tai jokin neurologinen häiriö tai epäily jossain vaiheessa? Usein tälaisilla lapsilla/nuorilla menee ääripäästä toiseen käytös, jollei saa terapiaa. Ottaisin vielä lastensuojeluun yhteyttä, jos pelkäät lapsesi puolesta. Huostaanotto voisi palsuttaa tyttätesi elämän raiteilleen. EI siksi että olisit huono äiti vaan lapsesi tarvitsee nyt ulkopuolelta sen signaalin missä rajat menevät. Tukiperhe yksi mahdollisuus myös.
Rasittavalta ihmiseltä vaikutat.