"Ollaan yhdessä niin kauan kuin molemmista tuntuu hyvältä"

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin naiset eroavat nykyään todella helposti. Naistenlehtien ja feministien aivopesu tuotta tulosta. Miehiä kyykytetään miten vaan mieleen juolahtaa ja jos kaikki ei mene kuin prinsessasadussa niin sitten todetaan, että minulla on oikeus onneen eikä minun tarvitse sietää mitään kritiikkiä.

Lakkaa olemasta kyykytettävä vässykkä, niin joku nainen voi ehkä joskus pitääkin sinua haluttavana. Mies, jolla on omanarvontuntoa, periaatteita ja assertiivisuutta, pärjää aina paremmin naisten kanssa, eikä tällainen mies koskaan suostu kynnysmatoksi.

Jos parisuhde tekee elämästä onnettomampaa mielestäni sitä on turha jatkaa oli lapsia tai ei. Toisaalta en näe mitään syytä luopua heti parisuhteesta jos minä tai puoliso on joskus jonkun aikaa onneton.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin naiset eroavat nykyään todella helposti. Naistenlehtien ja feministien aivopesu tuotta tulosta. Miehiä kyykytetään miten vaan mieleen juolahtaa ja jos kaikki ei mene kuin prinsessasadussa niin sitten todetaan, että minulla on oikeus onneen eikä minun tarvitse sietää mitään kritiikkiä.

Eli naisten pitäisi pysyä parisuhteissa ihan vaan säälistä? Että niillä miehillä olisi edes joku, vaikka sitten se kammottava kyykyttäjä?

Ihmiset eivät eroa liian helposti vaan päinvastoin roikkuvat huonoissa suhteissa aivan liian pitkään. Melkein kaikki tuntevat ihmisen, jonka olisi pitänyt erota jo kuukausia tai vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde tekee elämästä onnettomampaa mielestäni sitä on turha jatkaa oli lapsia tai ei. Toisaalta en näe mitään syytä luopua heti parisuhteesta jos minä tai puoliso on joskus jonkun aikaa onneton.

Kyllä sen yleensä tietää, onko ongelma tilapäinen vai merkki jostakin pysyvämmästä epäyhteensopivuudesta. Esimerkiksi työstressiin voi puuttua, ja silloin parisuhdekin yleensä paranee, mutta jos näkemykset sopivasta seksin määrästä tai laadusta eivät kohtaa, asia harvoin korjaantuu.

Mikä innostus sulla noihin termeihin?? Jo toinen aloitus samasta.

Ja suhde elää, tapailusuhde voi kehittyä vakavaksi jne.

Mutta tosiaan eniten kiinnostaa mikä pakkomielle sulla lanseerata noita termejä?

Vaikutat hyvin nuorelta.

Pinnalliselta kuullostaa.

Entäs sitten kun kumppani sairastuu vakavasti? Kaikki me vanhenemme ja harva on iäkkäänä enää kaunis, terve tai hehkeä. Tai entä jos kumppani jää yllättäen työttömäksi ja tulotaso romahtaa? Mun mielestä parisuhteeseen kuuluu se, että toisestä pidetään huolta myös vastoinkäymisten hetkellä. Tässä ketjussa on aika karuja ja pinnallisia kommentteja. Ikään kuin parisuhde olisi jokin hyödyke, jonka arvo on vain se, kuinka paljon minä itse saan siitä itselleni hyötyä ja onnellisuutta.  Mun mielestä parisuhteessa sitoudutaan jakamaan elämä toisen ihmisen kanssa - iloineen ja suruineen. Voiko puhua parisuhteesta, jos ei voi luottaa siihen, että toinen pysyy vierellä aina, vaikka mitä tapahtuisi?

Vierailija kirjoitti:

Voiko puhua parisuhteesta, jos ei voi luottaa siihen, että toinen pysyy vierellä aina, vaikka mitä tapahtuisi?

Miksi ei voisi puhua? Mistä pitäisi siinä tilanteessa puhua?

Kenen etu olisi kärvistellä suhteessa jossa ei ole hyvä olla? Jos toinen on valmis luopumaan suhteesta, mitä hänellä on annettavaa parisuhteessa?

Kai tuo tarkoittaa lähinnä sitä, että molemmista tuntuu hyvältä pysyä yhdessä. Ihmiset voivat rakastaa toisiaan ja haluta olla yhdessä, vaikka koko ajan ei olisi hyvä fiilis.

Kovin kevyttä ja välinpitämätöntä. En voisi enkä jaksaisi olla suhteessa, jossa miettisin koko ajan, että vieläköhän miehellä on kivaa mun kanssa. En voisi olla rennosti ja luottavaisesti ollenkaan. Saati rakentaa mitään yhteistä.

Ihan hyvä periaate

Voi sen asian ajatella myös näin. https://www.vauva.fi/keskustelu/5906774/kiitos-temoset

Jos ihminen on onneton parisuhteessaan, mutta ero tekisi hänet vielä onnettomammaksi, niin miksei sitä saisi jatkaa.