Miehen tyyli

Tunnistan itseni tekstistäsi! Minä olen meillä se tyylinatsi, töidenkin puolesta pukeudun siististi ja työssä kohtaan pelkästään pukuihin pukeutuvia miehiä, jotenkin silmä tottuu tällaiseen. Oma mieheni on kuitenkin tutkijatohtori ja pukeutuminen on semmoista homssuista yliopistotyyliä vaikka olemme jo yli kolmekymppisiä.

Ryhtiin ym asioihin on vähän kelju puuttua, mutta vaatteista on mahdollista neuvotella jos miehesi vaan yhtään on kiinnostunut asiasta. En minäkään ole miehestäni saanut pukumiestä, mutta ollaan löydetty sopivia kompromiseja, esim rentoja kauluspaitoja ja villapaitoja huppareiden tilalle, ruskeita nahkakenkiä tennareiden tilalle, bleiseriä tuulitakin tilalle jne. Siistimpää linjaa siis mutta mieheni näköisenä (eli ei liituraitaa ja vaaleansinistä kauluspaitaa vaan ruskeaa, sinistä, ruutua jne).

Yritä ottaa asiaan vaikkapa sellainen esitystapa että "mennään yhdessä ostelemaan molemmille uutta talvivaatetta" ja sitten katselette yhdessä ja ehdottelet miehellesi kaikkea kompromissikivaa. Ehkä hän hitaasti innostuu.

Kuulostaa pinnalliselta mutta kyllähän se ärsyttää kun itse on laittautunut ja toinen näyttää lähinnä retalemaiselta pikkuveljeltä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän suhde on nyt jo niin arkipäiväinen, että mies ei halua enää olla yhtään enempää kuin on ja hän ei viitsi panostaa itseensä sinun takiasi ollenkaan. Niinpä on tasan varmaa, että hän ei tyyliään muuta myöskään tulevaisuudessa, vaan päinvastoin hän vetää sen luultavasti ihan kettuillakseen entistä enemmän epäsiistimpään suuntaan. Hänestä on nyt tullut uhmaikäinen pikkupoika, joka änkyröi toisen pyyntöjä vastaan, kunnioitusta ei enää ole. Ei kuulosta siis oikein hyvältä ja mitä luultavimmin asia näkyy ihan kaikessa muussakin. Suhde on mielestäni aika epätoivoinen yritys ellei sitten ap luovu omista periaatteistaan ja anna miehen porsastella kuin ääliö.

Varmaa on, että jos mies ihastuisi nyt uudelleen johonkin toiseen naiseen, niin kaapista alkaisi taas kelpaamaan ne paremmat vaatteet. Nyt suhde on niin arkipäiväinen, että miestä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näin ajattelen minäkin. Reilu juttelu voisi auttaa ja pienoinen herätys siihen, että ap:n ei ole pakko sietää kaikkea. Ap voi etsiä toisenkin ja ihan taatusti jo nyt hänen katse kääntyy siististi pukeutuvien miesten perään.

Joo niin on kääntynytkin.... Nyt ollaan keskusteltu ja mies ymmärsi, edellinen keskustelu käytiin kiireessä ja mies ymmärsi sen niin etten tykkää hänen ulkonäöstä. Sanoi että ymmärsi nyt mitä tarkoitan ja on samaa mieltä. Kuulemma edellisessä parisuhteessa molemmat teki sen virheen että ei enää panostettu millään lailla suhteeseen. Saan nyt kuulemma neuvoa pukeutumisasioissa ja ryhtiäkin lupasi treenata, olen siis positiivisesti yllättynyt :)

Minä olen aika joustava pukeutuja enkä ole kovin sitoutunut tyyliini. Jos kumppani haluaisi stailata minut uudestaan, otan kyllä ideoita vastaan. Mutta jos nainen yrittäisi puuttua ryhtiini, pitäisin huolen siitä, että se kerta jää viimeiseksi. Tuossa ylittyy kyllä selvästikin jokin raja.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itseni tekstistäsi! Minä olen meillä se tyylinatsi, töidenkin puolesta pukeudun siististi ja työssä kohtaan pelkästään pukuihin pukeutuvia miehiä, jotenkin silmä tottuu tällaiseen. Oma mieheni on kuitenkin tutkijatohtori ja pukeutuminen on semmoista homssuista yliopistotyyliä vaikka olemme jo yli kolmekymppisiä.

Ryhtiin ym asioihin on vähän kelju puuttua, mutta vaatteista on mahdollista neuvotella jos miehesi vaan yhtään on kiinnostunut asiasta. En minäkään ole miehestäni saanut pukumiestä, mutta ollaan löydetty sopivia kompromiseja, esim rentoja kauluspaitoja ja villapaitoja huppareiden tilalle, ruskeita nahkakenkiä tennareiden tilalle, bleiseriä tuulitakin tilalle jne. Siistimpää linjaa siis mutta mieheni näköisenä (eli ei liituraitaa ja vaaleansinistä kauluspaitaa vaan ruskeaa, sinistä, ruutua jne).

Yritä ottaa asiaan vaikkapa sellainen esitystapa että "mennään yhdessä ostelemaan molemmille uutta talvivaatetta" ja sitten katselette yhdessä ja ehdottelet miehellesi kaikkea kompromissikivaa. Ehkä hän hitaasti innostuu.

Kuulostaa pinnalliselta mutta kyllähän se ärsyttää kun itse on laittautunut ja toinen näyttää lähinnä retalemaiselta pikkuveljeltä. :D

Kiva että on löytynyt muitakin kohtalotovereita :D omakin mieheni on asiantuntijatehtävissä ja opiskelee maisteriksi, töissä pitääkin näyttää asialliselta ja uskottavalta. Ollaan käyty kerran vuoden aikana yhdessä shoppailemassa viime kesällä, silloin ostettiin tosiaan vaan rennompia kesävaatteita. Nyt mies ehdotti että mennään yhdessä katsomaan hänelle uusia vaatteita :) Sanoin että katsotaan ensin mitä sieltä kaapista löytyy ja karsitaan vaikka ne huonot vaatteet pois ensin. Oon helpottunut, hyvää miestä kenen kanssa synkkaa hyvin ja joka miellyttää myös silmää ei ole niin helppoa löytää, nämä on kuitenkin mielestäni aika pieniä asioita mitkä on korjattavissa. Hyvä että on tosiaan yhteistyöhaluinen ja luottaa oman naisensa tyylisilmään :) On se kuitenkin kivempi kulkea siistin aikuisen miehen kanssa kuin pikku pojan. Tosiaan ryhtiäkin lupasi korjata, kuulemma on itsekin sitä miettinyt muttei vaan jaksanut panostaa. Onhan nää ulkonäköasiat aika arkoja ja on ollut vaikea ottaa kunnolla puheeksi, mutta onneks selvisi että näistäkin pystyy lopulta keskustelemaan ja sopimaan :) kyse on ollut myös väärinymmärryksestä eli ymmärsi sen niin etten tykännyt ollenkaan hänen ulkonäöstä mikä ei pidä paikkansa, mies sanoikin ylireagoineensa kun otin vielä tämän puheeksi kuulemma huonolla hetkellä🙈

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aika joustava pukeutuja enkä ole kovin sitoutunut tyyliini. Jos kumppani haluaisi stailata minut uudestaan, otan kyllä ideoita vastaan. Mutta jos nainen yrittäisi puuttua ryhtiini, pitäisin huolen siitä, että se kerta jää viimeiseksi. Tuossa ylittyy kyllä selvästikin jokin raja.

Ryhtejäkin on monenlaisia, ei tarvitse olla todellakaan mikään balettitanssijan ryhti, mutta kun se ryhti on välillä todella huono, sellaisia ei näe kovin usein edes, ymmärtäisit jos näkisit sen, siihen kyllä katse kiinnittyy heti. Sellainen ei kyllä tee enää selällekään hyvää, puhumattakaan siitä että ihminen näyttää tosi epävarmalta itsestä vaikkei sitä ole. Kyllä mies sanoi että itsekin on miettinyt ryhtiään että täytyy jotain tehdä sille.

Tyylitajua arvostava kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän suhde on nyt jo niin arkipäiväinen, että mies ei halua enää olla yhtään enempää kuin on ja hän ei viitsi panostaa itseensä sinun takiasi ollenkaan. Niinpä on tasan varmaa, että hän ei tyyliään muuta myöskään tulevaisuudessa, vaan päinvastoin hän vetää sen luultavasti ihan kettuillakseen entistä enemmän epäsiistimpään suuntaan. Hänestä on nyt tullut uhmaikäinen pikkupoika, joka änkyröi toisen pyyntöjä vastaan, kunnioitusta ei enää ole. Ei kuulosta siis oikein hyvältä ja mitä luultavimmin asia näkyy ihan kaikessa muussakin. Suhde on mielestäni aika epätoivoinen yritys ellei sitten ap luovu omista periaatteistaan ja anna miehen porsastella kuin ääliö.

Varmaa on, että jos mies ihastuisi nyt uudelleen johonkin toiseen naiseen, niin kaapista alkaisi taas kelpaamaan ne paremmat vaatteet. Nyt suhde on niin arkipäiväinen, että miestä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näin ajattelen minäkin. Reilu juttelu voisi auttaa ja pienoinen herätys siihen, että ap:n ei ole pakko sietää kaikkea. Ap voi etsiä toisenkin ja ihan taatusti jo nyt hänen katse kääntyy siististi pukeutuvien miesten perään.

Joo niin on kääntynytkin.... Nyt ollaan keskusteltu ja mies ymmärsi, edellinen keskustelu käytiin kiireessä ja mies ymmärsi sen niin etten tykkää hänen ulkonäöstä. Sanoi että ymmärsi nyt mitä tarkoitan ja on samaa mieltä. Kuulemma edellisessä parisuhteessa molemmat teki sen virheen että ei enää panostettu millään lailla suhteeseen. Saan nyt kuulemma neuvoa pukeutumisasioissa ja ryhtiäkin lupasi treenata, olen siis positiivisesti yllättynyt :)

Ai että kuulostaa hyvältä! 😊 Usko, että miehesi on ihan hyvä tyyppi ja tietää nyt, että tarkoitatko hyvää vain.

Sori mutta rehellisesti sanottuna en ymmärrä näitä "rakastuin luonteeseen" -höpinöitä. En minä ainakaan ole niin epätoivoinen ja parisuhteen kipeä, että pitäisi ottaa joku vaan siksi kun "sillä on niin mahtava luonne". Aivan uskomatonta. Haluan miehen, joka vastaa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin omia ihanteitani. Muuten olen oikein mielelläni yksin.