Lue keskustelun säännöt.
Miehen tyyli
Tyylitajua arvostava
14.10.2017 |
Miehen tyyli on alkanut häiritä näin vuoden seurustelun jälkeen, huono ryhti ja liian nuorekkaat huonosti istuvat vaatteet, tukka laittamatta ja parta ajamatta. Huomasin nämä toki jo alkuvaiheessa mutta ihastuin luonteeseen ja ajattelin että on pikku juttuja. Nyt alkuhuuman haihduttua nämä häiritsee todella paljon.
Kun yritin puhua niin riitahan siitä tuli. Kuulemma emme kohtaa tässä asiassa ja miksi halusin alunperin tapailla häntä. Olen kehunutkin että välillä on ollut tosi komea kun vähän panostanut ulkonäköönsä. Onko liikaa vaadittu että pukeutuu tyylikkäästi ikäisekseen sopivalla tavalla ja pitää ryhdistä huolta? Alkuaikoina kyllä laittoi siistimmät ja tyylikkäämmät vaatteet treffeille, eli niitä löytyy.
Häiritsee kulkea välillä ihmisten ilmoilla kun ollaan vähän eri paria ja tunnen itseni miehen äidiksi kun joudun neuvomaan ja pyytämään pitämään selkää suorassa. Olen kuulemma pinnallinen. Jos olisin, en olisi hänen kanssa suhteessa, kun ei ollut alunperinkään mun tyyppiä, mutta rakastuin hänen luonteeseen ja toki ulkonäkökin miellyttää kun hän vähän siihen panostaa, yritin nimenomaan kerrankin tutustua hyvään ihmiseen sen ulkonäöstä välittämättä, teinkö siis virheen? Sanoin että nämä on pikku asioita, joita pyydän korjaamaan, en pyydä muuttumaan eri persoonaksi.
Itse pidän ulkonäöstäni huolta, käytän meikkiä sopivasti ja käyn kampaajalla, pukeudun tyylikkäästi ja klassisesti, kuitenkin asiallisesti liikaa huomiota herättämättä. Ollaan kolmekymppisiä. Tuleeko tästä mitään jos joudumme jatkuvasti vääntää tästä asiasta?Haluaisin kuulla kokemuksia muilta vastaavan kokeneilta ja miten olette ratkaisseet asian?
Kommentit (47)
Ryhti = tyyli.
Mitä vittua taas luin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhti = tyyli.
Mitä vittua taas luin?
Itseäkin harmittaa, kun naisella on lihava ja pienirintainen tyyli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhti = tyyli.
Mitä vittua taas luin?
Itseäkin harmittaa, kun naisella on lihava ja pienirintainen tyyli.
:D Ei nyt tarkerruta pikku yksityiskohtiin, tällä tyylillä tarkoitin sitä koko ulkoista olemusta , ryhti kun vaikuttaa aika paljon. Pyysin nimenomaan kommentteja vastaavista kokemuksista.
Mielestäni on ok ottaa asia keskusteluun, jos kumppani on esim. pahalta haiseva. Silloin voi ehdottaa suihkua tai vaatteiden vaihtamista. Sen sijaan esim. ryhti on aika tiedostamaton asia, ja pitkän ajan kuluessa kehittynyt. Nämä ovat aika vaikeita asioita keskustella, ja usein heijastavat muutakin keskusteluilmapiiriä suhteessa.
Kysymys on enemmänkin se, mitä haluatte suhteeltanne. Onko kyseessä se, että haluatte ehkä avioitua ja/tai saada lapsia? Vai haluatteko viettää lapsetonta elämää ja esim. matkustella ym.? Ihmisen jakaminen luonteeseen ja ulkonäköön kuulostaa hieman epäkypsältä. Varmasti me kaikki olemme joskus hieman oudoksuneet kumppanin ulkonäköä ja miettineet että miksi sen piti laittaa tuo ruma paita juuri nyt päälle. Pidemmän päälle ihminen on kuitenkin kokonaisuus.
Mies77 kirjoitti:
"tunnen itseni miehen äidiksi kun joudun neuvomaan ja pyytämään pitämään selkää suorassa."
Nyt meni aloittajalta täysin väärin! Sinä et "joudu" neuvomaan yhtään mitään! Sinä yksinkertaisesti puutut asioihin jotka EIVÄT kuulu sinulle millään tavalla! Sinun tehtäväsi ei ole ottaa sellaisia velvotteita jotka eivät sinulle kuulu. Kerrot että tunnet itsesi miehen äidiksi, toisasiassa sinä olet tämän suhteen lapsi, ei miehesi!
Sinulla ei ole mitään asiaa muuttaa miestäsi, tai esittää hänelle vaatimuksiasi. Kysyä ja pyytää voi toki mitä vain, mutta jollei miehesi suostu pyyntöösi, oikeutta jankkaamiseen ei ole. Nyt on sinulla iso kasvun paikka edessäsi, lapsesta aikuiseksi. Keskenkasvuisesta suhtautumisestasi, kypsään parisuhteeseen. Sinun vain on hyväksyttävä miehesi sellaisena kuin hän on. Jos olet jo kolmekymppinen, suosittelen lämpimästi että mene hakemaan itsellesi apua. Sinulla on itsenäiseksi kasvamisessa jääny jokin vaihe väliin, ja kerran et sitä tähän asti ole itse löytänyt, etkä siihen kasvanut, en usko että se onnistuu sinulta jatkossakaan ilman apua!
Tuliko parempi olo kun sait oksennettua pahan olosi tähän ketjuun? Yllätyin että tämä kommentti tuli mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyylitajua arvostava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhti = tyyli.
Mitä vittua taas luin?
Itseäkin harmittaa, kun naisella on lihava ja pienirintainen tyyli.
:D Ei nyt tarkerruta pikku yksityiskohtiin, tällä tyylillä tarkoitin sitä koko ulkoista olemusta , ryhti kun vaikuttaa aika paljon. Pyysin nimenomaan kommentteja vastaavista kokemuksista.
Ei tuollaisia asioita voi juurikaan muuttaa. Jos miehen selkä on rakenteeltaan pyöreä tai halua merkittävään ja työlääseen korjaavaan lihasremonttiin ei ole, niin mitään ei ole tehtävissä. Jos sinulle mies ei kelpaa nykyisellään, niin ainoa liikkuva osa on sinä: suhde täytyy päättää.
Tyylitajua arvostava kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
"tunnen itseni miehen äidiksi kun joudun neuvomaan ja pyytämään pitämään selkää suorassa."
Nyt meni aloittajalta täysin väärin! Sinä et "joudu" neuvomaan yhtään mitään! Sinä yksinkertaisesti puutut asioihin jotka EIVÄT kuulu sinulle millään tavalla! Sinun tehtäväsi ei ole ottaa sellaisia velvotteita jotka eivät sinulle kuulu. Kerrot että tunnet itsesi miehen äidiksi, toisasiassa sinä olet tämän suhteen lapsi, ei miehesi!
Sinulla ei ole mitään asiaa muuttaa miestäsi, tai esittää hänelle vaatimuksiasi. Kysyä ja pyytää voi toki mitä vain, mutta jollei miehesi suostu pyyntöösi, oikeutta jankkaamiseen ei ole. Nyt on sinulla iso kasvun paikka edessäsi, lapsesta aikuiseksi. Keskenkasvuisesta suhtautumisestasi, kypsään parisuhteeseen. Sinun vain on hyväksyttävä miehesi sellaisena kuin hän on. Jos olet jo kolmekymppinen, suosittelen lämpimästi että mene hakemaan itsellesi apua. Sinulla on itsenäiseksi kasvamisessa jääny jokin vaihe väliin, ja kerran et sitä tähän asti ole itse löytänyt, etkä siihen kasvanut, en usko että se onnistuu sinulta jatkossakaan ilman apua!
Tuliko parempi olo kun sait oksennettua pahan olosi tähän ketjuun? Yllätyin että tämä kommentti tuli mieheltä.
Tottahan tuo on, vaikka kärkevästi onkin kirjoitettu. Ap kertoo huomauttelevansa miehelleen jatkuvasti asioista, jotka ovat vaikeita tai mahdottomia muuttaa. En voi suositella kenellekään naiselle tai miehelle sellaisessa suhteessa olemista. Kenenkään ei pidä saada läheiseltään tuollaista kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on ok ottaa asia keskusteluun, jos kumppani on esim. pahalta haiseva. Silloin voi ehdottaa suihkua tai vaatteiden vaihtamista. Sen sijaan esim. ryhti on aika tiedostamaton asia, ja pitkän ajan kuluessa kehittynyt. Nämä ovat aika vaikeita asioita keskustella, ja usein heijastavat muutakin keskusteluilmapiiriä suhteessa.
Kysymys on enemmänkin se, mitä haluatte suhteeltanne. Onko kyseessä se, että haluatte ehkä avioitua ja/tai saada lapsia? Vai haluatteko viettää lapsetonta elämää ja esim. matkustella ym.? Ihmisen jakaminen luonteeseen ja ulkonäköön kuulostaa hieman epäkypsältä. Varmasti me kaikki olemme joskus hieman oudoksuneet kumppanin ulkonäköä ja miettineet että miksi sen piti laittaa tuo ruma paita juuri nyt päälle. Pidemmän päälle ihminen on kuitenkin kokonaisuus.
Miten matkustelu ja lapset liittyvät tähän? Kyse on siitä, että ap huomauttelee jatkuvasti ikävästi puolisolleen ja osoittaa, ettei hyväksy tätä sellaisena kuin on. Kyse on henkisestä väkivallasta, jonka on loputtava tavalla tai toisella.
Vastaan tässä kaikille kerralla, mies on luvannut kiinnittää ryhtiinsä huomiota, mutta jos sitä tekee vaan silloin tällöin ei se auta, hyvä ryhti on tapa, kuulemma on käynyt salilla joskus mutta se ei auttanut. Itselläni sali kyllä selvästi parantanut ryhtiä, ja olen kuullut muiltakin. En mitenkään pahasti huomautellut enkä jatkuvasti, muutaman kerran ihan lempeästi huomautin asiasta ja ystävällisesti pyysin laittaa jotain kivaa päälle kun lähdettiin ulos syömään. Nyt vasta otettiin kunnolla puheeksi ja tuli riita. Pyysin kyllä anteeksi, vaikken mitenkään pahasti sanonut. Sanoin et olisko hänestä kiva jos itse lähtisin epäsiistin näköisenä hänen kanssa ujos. Ei kuulemma haittaisi. Kyllähän suurin osa naisista laittaa itsensä jollain lailla esim treffeille lähtiessä. Tuntuu että mies panostaa nykyään vaan juhliin lähtiessä, ja silloin hän on kyllä tosi komea ja olen kehunut. Alkuaikoina panosti enemmän siis kun nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyylitajua arvostava kirjoitti:
Vastaan tässä kaikille kerralla, mies on luvannut kiinnittää ryhtiinsä huomiota, mutta jos sitä tekee vaan silloin tällöin ei se auta, hyvä ryhti on tapa, kuulemma on käynyt salilla joskus mutta se ei auttanut. Itselläni sali kyllä selvästi parantanut ryhtiä, ja olen kuullut muiltakin. En mitenkään pahasti huomautellut enkä jatkuvasti, muutaman kerran ihan lempeästi huomautin asiasta ja ystävällisesti pyysin laittaa jotain kivaa päälle kun lähdettiin ulos syömään. Nyt vasta otettiin kunnolla puheeksi ja tuli riita. Pyysin kyllä anteeksi, vaikken mitenkään pahasti sanonut. Sanoin et olisko hänestä kiva jos itse lähtisin epäsiistin näköisenä hänen kanssa ujos. Ei kuulemma haittaisi. Kyllähän suurin osa naisista laittaa itsensä jollain lailla esim treffeille lähtiessä. Tuntuu että mies panostaa nykyään vaan juhliin lähtiessä, ja silloin hän on kyllä tosi komea ja olen kehunut. Alkuaikoina panosti enemmän siis kun nyt.
Edelleen sinä olet tämän parisuhteen manipuloija ja ongelma, ei miehesi! Miehesi on hädissään luvannut sinulle asioita, joita hän ei pysty pitämään, saadakseen sinut jättämään hänet rauhaan. Silläkään ei ole mitään merkitystä että huomautteletko sinä pahasti, hyvästi tai teetkö sitä jatkuvasti. Kysymys on ainoastaan siitä että huomautteletko vai et.
Anteeksipyynnölläsikään ei ole mitään merkitystä, koska itsekin jo seuraavassa lauseessa kiellät tehneesi mitään väärin. Sellainen ei osoita katumusta eikä anteeksipyyntöä. Edellinen kirjoituksesi oikein huutaa sitä että sinä olet teidän parisuhteen ongelma ja suoranainen ter*oristi. Jollet hae käytökseesi apua, on vain ajan kysymys koska SINÄ tuhoat teidän parisuhteen. Kysymyksessä on nimen omaan sinun aikaansaannos, ei miehesi. Hae kiiruusti apua, josko jotain ehtisi tehdä vielä.
Miltä ap:sta tuntuisi, jos mies huomauttelisi selluliiteistä, vatsamakkaroista tai pikkutisseistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miltä ap:sta tuntuisi, jos mies huomauttelisi selluliiteistä, vatsamakkaroista tai pikkutisseistä?
Puhun nyt asioista jotka on muutettavissa, pikku tissit on sellainen asia mille ei voi muuta kuin mennä leikkaukseen, eli ei ole tähän verrattavissa. Huono ryhti ku ei ole hänellä rakenteellinen vika. Luultavasti haluaisin miellyttää miestäni ja yrittäisin päästä noista muista mainitsemistasi asioista eroon, koska en itsekään niistä nauttisi. Toki iän myötä kaikki vähän rupsahtaa tavalla tai toisella, tärkeintä kuitenkin että edes yrittää pitää huolta itsestä ja haluaa näyttää toisen silmissä hyvältä. Mutta tämä on mun mielipide, jokainen saa elää elämäänsä niin kuin parhaakseen näkee :)
No lähtökohtaisesti itse ajattelen, ettei toista voi pidemmän päälle muuttaa. Ehdotuksia hyvästä pukeutumisesta voi varmasti antaa, mutta ei kannata tuudittautua siihen, että jämäkälläkään puuttumisella saisi resupekasta tyyligurua, tai edes jotenkin tyylikästä (toki tuttavapiirissäni on ihmisiä, joille parisuhde on todellakin tehnyt tyylille ja yleiselle siisteystasolle hyvää ihan jo hygieniankin kannalta).
Ulkonäkö on monille myös tosi herkkä paikka, ja on itse asiassa ymmärrettävää, että puuttuminen toisen ulkonäköön, tyyliin tai fyysisiin ominaisuuksiin (ryhti) saa toisen todennäköisesti puolustuskannalle. Et voi kuitenkaan muuttaa miestäsi, ja jos miehellä ei itsellään ole motivaatiota mukautua toiveisiisi, ehkä sinun on syytä peruuttaa ja antaa hänen päättää omasta pukeutumisestaan. Kuten sanoit, et ole hänen äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lähtökohtaisesti itse ajattelen, ettei toista voi pidemmän päälle muuttaa. Ehdotuksia hyvästä pukeutumisesta voi varmasti antaa, mutta ei kannata tuudittautua siihen, että jämäkälläkään puuttumisella saisi resupekasta tyyligurua, tai edes jotenkin tyylikästä (toki tuttavapiirissäni on ihmisiä, joille parisuhde on todellakin tehnyt tyylille ja yleiselle siisteystasolle hyvää ihan jo hygieniankin kannalta).
Ulkonäkö on monille myös tosi herkkä paikka, ja on itse asiassa ymmärrettävää, että puuttuminen toisen ulkonäköön, tyyliin tai fyysisiin ominaisuuksiin (ryhti) saa toisen todennäköisesti puolustuskannalle. Et voi kuitenkaan muuttaa miestäsi, ja jos miehellä ei itsellään ole motivaatiota mukautua toiveisiisi, ehkä sinun on syytä peruuttaa ja antaa hänen päättää omasta pukeutumisestaan. Kuten sanoit, et ole hänen äitinsä.
Oon myös nähnyt tuttavapiirissä näitä muutoksia ulkonäössä siistimpään ja oman äidinkin kanssa ollaan joskus ennen tätä miestä puhuttu että mies haluaa panostaa ulkoiseen olemukseensa jos haluaa pitää naisensa, ehkä äiti oli väärässä, tai sitten miehet on erilaisia. Hänen oma miehensäkin on skarpannut. Myös mieheni äiti on kuulemma yrittänyt puuttua hänen ryhtiinsä. Vetoaa siihen että pitkänä ihmisenä on vaikea pitää hyvää ryhtiä. Ihmettelin tätä, niitä lihaksia kun on samassa suhteessa hänellekin verrattuna lyhyempiin ihmisiin. Esimerkkinä tämä Kim Kardashianin ex mies koripalloilija Kris Humphries, joka näyttää hyvinkin ryhdikkäältä, vaikka on yli 2m pitkä. Mieheni myös urheilee paljon (muuta kuin salia) siksikin ihmettelen hänen huonoa ryhtiä. Mutta joo kuulemma puhutaan asiasta ensi kerralla kun tavataan.
Tyylitajua arvostava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lähtökohtaisesti itse ajattelen, ettei toista voi pidemmän päälle muuttaa. Ehdotuksia hyvästä pukeutumisesta voi varmasti antaa, mutta ei kannata tuudittautua siihen, että jämäkälläkään puuttumisella saisi resupekasta tyyligurua, tai edes jotenkin tyylikästä (toki tuttavapiirissäni on ihmisiä, joille parisuhde on todellakin tehnyt tyylille ja yleiselle siisteystasolle hyvää ihan jo hygieniankin kannalta).
Ulkonäkö on monille myös tosi herkkä paikka, ja on itse asiassa ymmärrettävää, että puuttuminen toisen ulkonäköön, tyyliin tai fyysisiin ominaisuuksiin (ryhti) saa toisen todennäköisesti puolustuskannalle. Et voi kuitenkaan muuttaa miestäsi, ja jos miehellä ei itsellään ole motivaatiota mukautua toiveisiisi, ehkä sinun on syytä peruuttaa ja antaa hänen päättää omasta pukeutumisestaan. Kuten sanoit, et ole hänen äitinsä.
Oon myös nähnyt tuttavapiirissä näitä muutoksia ulkonäössä siistimpään ja oman äidinkin kanssa ollaan joskus ennen tätä miestä puhuttu että mies haluaa panostaa ulkoiseen olemukseensa jos haluaa pitää naisensa, ehkä äiti oli väärässä, tai sitten miehet on erilaisia. Hänen oma miehensäkin on skarpannut. Myös mieheni äiti on kuulemma yrittänyt puuttua hänen ryhtiinsä. Vetoaa siihen että pitkänä ihmisenä on vaikea pitää hyvää ryhtiä. Ihmettelin tätä, niitä lihaksia kun on samassa suhteessa hänellekin verrattuna lyhyempiin ihmisiin. Esimerkkinä tämä Kim Kardashianin ex mies koripalloilija Kris Humphries, joka näyttää hyvinkin ryhdikkäältä, vaikka on yli 2m pitkä. Mieheni myös urheilee paljon (muuta kuin salia) siksikin ihmettelen hänen huonoa ryhtiä. Mutta joo kuulemma puhutaan asiasta ensi kerralla kun tavataan.
Tai sitten arvonne ehkä vain ovat erilaisia. Miestäsi selvästi vaivaa sinun puuttumisesi hänen ulkonäköönsä, ja hän haluaa puolustaa oikeuttaan kantaa itsensä tavallaan. Se ei ole väärä tapa elää - se on vain erilainen, kuin millä sinä haluaisit elää, tai millä haluaisit hänen elävän.
... Sanottakoon vielä, että suhde ei ole ainoastaan toisen miellyttämistä (etenkään toisen menettämisen pelossa), vaan myös itsensä arvostamista. Siitä muodostuu tasa-arvoinen parisuhde. Et mielestäni voi odottaa, että miehesi tulisi toiveisiisi mukautua aivan yks yhteen. Ryhdin suhteen se sitäpaitsi voi olla oikeasti vaikeaa ihan riippumatta Kardashian-klaanin pitkistä miehistä.
Mikä siinä on sitten oikeasti niin vaikeaa, että yrittää näyttää ryhdikkäältä ja tyylikkäältä? Tuntuu, että nuo ovat asioita, jotka menevät aika herkästi tunteisiin. Mua myös yhteen väliin ärsytti tosi paljon, kun mies oli lihonut ja tahallaan roikotti mahaa kävellessä. Sitä enemmän, mitä enemmän huomautin hänelle siitä.
Onko oikeasti niin hieno juttu näyttää syrjäytyneeltä, ettei voi edes vähän yrittää olla kuin aikuiset fiksut miehet?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oikeasti niin vaikeaa, että yrittää näyttää ryhdikkäältä ja tyylikkäältä? Tuntuu, että nuo ovat asioita, jotka menevät aika herkästi tunteisiin. Mua myös yhteen väliin ärsytti tosi paljon, kun mies oli lihonut ja tahallaan roikotti mahaa kävellessä. Sitä enemmän, mitä enemmän huomautin hänelle siitä.
Onko oikeasti niin hieno juttu näyttää syrjäytyneeltä, ettei voi edes vähän yrittää olla kuin aikuiset fiksut miehet?
Noh, lähtökohtaisesti kuitenkin valitsit tämän miehen. Valitettavasti kun ketään ei voi pakolla muuttaa, vaan muutos lähtee aina itsestä: olipa kyse ylipainosta, pukeutumisesta, harrasteista tai mistä tahansa. Ja kontrolloimisesi todennäköisesti laukaisee miehessäsi vastareaktion: mitä enemmän vaadit, sen enemmän hän tekee juuri päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Tyylitajua arvostava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lähtökohtaisesti itse ajattelen, ettei toista voi pidemmän päälle muuttaa. Ehdotuksia hyvästä pukeutumisesta voi varmasti antaa, mutta ei kannata tuudittautua siihen, että jämäkälläkään puuttumisella saisi resupekasta tyyligurua, tai edes jotenkin tyylikästä (toki tuttavapiirissäni on ihmisiä, joille parisuhde on todellakin tehnyt tyylille ja yleiselle siisteystasolle hyvää ihan jo hygieniankin kannalta).
Ulkonäkö on monille myös tosi herkkä paikka, ja on itse asiassa ymmärrettävää, että puuttuminen toisen ulkonäköön, tyyliin tai fyysisiin ominaisuuksiin (ryhti) saa toisen todennäköisesti puolustuskannalle. Et voi kuitenkaan muuttaa miestäsi, ja jos miehellä ei itsellään ole motivaatiota mukautua toiveisiisi, ehkä sinun on syytä peruuttaa ja antaa hänen päättää omasta pukeutumisestaan. Kuten sanoit, et ole hänen äitinsä.
Oon myös nähnyt tuttavapiirissä näitä muutoksia ulkonäössä siistimpään ja oman äidinkin kanssa ollaan joskus ennen tätä miestä puhuttu että mies haluaa panostaa ulkoiseen olemukseensa jos haluaa pitää naisensa, ehkä äiti oli väärässä, tai sitten miehet on erilaisia. Hänen oma miehensäkin on skarpannut. Myös mieheni äiti on kuulemma yrittänyt puuttua hänen ryhtiinsä. Vetoaa siihen että pitkänä ihmisenä on vaikea pitää hyvää ryhtiä. Ihmettelin tätä, niitä lihaksia kun on samassa suhteessa hänellekin verrattuna lyhyempiin ihmisiin. Esimerkkinä tämä Kim Kardashianin ex mies koripalloilija Kris Humphries, joka näyttää hyvinkin ryhdikkäältä, vaikka on yli 2m pitkä. Mieheni myös urheilee paljon (muuta kuin salia) siksikin ihmettelen hänen huonoa ryhtiä. Mutta joo kuulemma puhutaan asiasta ensi kerralla kun tavataan.
Tai sitten arvonne ehkä vain ovat erilaisia. Miestäsi selvästi vaivaa sinun puuttumisesi hänen ulkonäköönsä, ja hän haluaa puolustaa oikeuttaan kantaa itsensä tavallaan. Se ei ole väärä tapa elää - se on vain erilainen, kuin millä sinä haluaisit elää, tai millä haluaisit hänen elävän.
... Sanottakoon vielä, että suhde ei ole ainoastaan toisen miellyttämistä (etenkään toisen menettämisen pelossa), vaan myös itsensä arvostamista. Siitä muodostuu tasa-arvoinen parisuhde. Et mielestäni voi odottaa, että miehesi tulisi toiveisiisi mukautua aivan yks yhteen. Ryhdin suhteen se sitäpaitsi voi olla oikeasti vaikeaa ihan riippumatta Kardashian-klaanin pitkistä miehistä.
Mikä siinä ryhdin pitämisessä on sitten vaikeaa? Itsellänikin oli huonompi tuhti teininä, mikä parantui sitten normaaliksi urheilemisen myötä ja on ollut aikuisiällä hyvä ryhti. Se hyvä ryhtikin jo parantaa koko olemusta niin paljon, näyttää miehekkäältä ja itsevarmalta. Niitä parempia vaatteitakin löytyy kaapista, jostain syystä mun kanssa vapaalla ei niitä käytä, laittaa ainoastaan töihin ne kivat kauluspaidat ja hienot nahkakengät, vapaalla on samat vanhat lenkkarit joita käyttää vuoden ympäri jopa matkoilla, olen sanonutkin että voisi edes pestä ne välillä😄🙈 Muuten olen kyllä samaa mieltä, ei se ihminen muutu jos ei itse halua, toiveena on vaan ollut että mies huomaa itsekin että olisi parantamisen varaa, mies on mua vielä vähän nuorempi niin ajattelin että myös ikä auttaa.
Tyylitajua arvostava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyylitajua arvostava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lähtökohtaisesti itse ajattelen, ettei toista voi pidemmän päälle muuttaa. Ehdotuksia hyvästä pukeutumisesta voi varmasti antaa, mutta ei kannata tuudittautua siihen, että jämäkälläkään puuttumisella saisi resupekasta tyyligurua, tai edes jotenkin tyylikästä (toki tuttavapiirissäni on ihmisiä, joille parisuhde on todellakin tehnyt tyylille ja yleiselle siisteystasolle hyvää ihan jo hygieniankin kannalta).
Ulkonäkö on monille myös tosi herkkä paikka, ja on itse asiassa ymmärrettävää, että puuttuminen toisen ulkonäköön, tyyliin tai fyysisiin ominaisuuksiin (ryhti) saa toisen todennäköisesti puolustuskannalle. Et voi kuitenkaan muuttaa miestäsi, ja jos miehellä ei itsellään ole motivaatiota mukautua toiveisiisi, ehkä sinun on syytä peruuttaa ja antaa hänen päättää omasta pukeutumisestaan. Kuten sanoit, et ole hänen äitinsä.
Oon myös nähnyt tuttavapiirissä näitä muutoksia ulkonäössä siistimpään ja oman äidinkin kanssa ollaan joskus ennen tätä miestä puhuttu että mies haluaa panostaa ulkoiseen olemukseensa jos haluaa pitää naisensa, ehkä äiti oli väärässä, tai sitten miehet on erilaisia. Hänen oma miehensäkin on skarpannut. Myös mieheni äiti on kuulemma yrittänyt puuttua hänen ryhtiinsä. Vetoaa siihen että pitkänä ihmisenä on vaikea pitää hyvää ryhtiä. Ihmettelin tätä, niitä lihaksia kun on samassa suhteessa hänellekin verrattuna lyhyempiin ihmisiin. Esimerkkinä tämä Kim Kardashianin ex mies koripalloilija Kris Humphries, joka näyttää hyvinkin ryhdikkäältä, vaikka on yli 2m pitkä. Mieheni myös urheilee paljon (muuta kuin salia) siksikin ihmettelen hänen huonoa ryhtiä. Mutta joo kuulemma puhutaan asiasta ensi kerralla kun tavataan.
Tai sitten arvonne ehkä vain ovat erilaisia. Miestäsi selvästi vaivaa sinun puuttumisesi hänen ulkonäköönsä, ja hän haluaa puolustaa oikeuttaan kantaa itsensä tavallaan. Se ei ole väärä tapa elää - se on vain erilainen, kuin millä sinä haluaisit elää, tai millä haluaisit hänen elävän.
... Sanottakoon vielä, että suhde ei ole ainoastaan toisen miellyttämistä (etenkään toisen menettämisen pelossa), vaan myös itsensä arvostamista. Siitä muodostuu tasa-arvoinen parisuhde. Et mielestäni voi odottaa, että miehesi tulisi toiveisiisi mukautua aivan yks yhteen. Ryhdin suhteen se sitäpaitsi voi olla oikeasti vaikeaa ihan riippumatta Kardashian-klaanin pitkistä miehistä.Mikä siinä ryhdin pitämisessä on sitten vaikeaa? Itsellänikin oli huonompi tuhti teininä, mikä parantui sitten normaaliksi urheilemisen myötä ja on ollut aikuisiällä hyvä ryhti. Se hyvä ryhtikin jo parantaa koko olemusta niin paljon, näyttää miehekkäältä ja itsevarmalta. Niitä parempia vaatteitakin löytyy kaapista, jostain syystä mun kanssa vapaalla ei niitä käytä, laittaa ainoastaan töihin ne kivat kauluspaidat ja hienot nahkakengät, vapaalla on samat vanhat lenkkarit joita käyttää vuoden ympäri jopa matkoilla, olen sanonutkin että voisi edes pestä ne välillä😄🙈 Muuten olen kyllä samaa mieltä, ei se ihminen muutu jos ei itse halua, toiveena on vaan ollut että mies huomaa itsekin että olisi parantamisen varaa, mies on mua vielä vähän nuorempi niin ajattelin että myös ikä auttaa.
Hups, piti lukea ryhti ei tuhti😄 Mutta tuli varmaan selväksi.
"tunnen itseni miehen äidiksi kun joudun neuvomaan ja pyytämään pitämään selkää suorassa."
Nyt meni aloittajalta täysin väärin! Sinä et "joudu" neuvomaan yhtään mitään! Sinä yksinkertaisesti puutut asioihin jotka EIVÄT kuulu sinulle millään tavalla! Sinun tehtäväsi ei ole ottaa sellaisia velvotteita jotka eivät sinulle kuulu. Kerrot että tunnet itsesi miehen äidiksi, toisasiassa sinä olet tämän suhteen lapsi, ei miehesi!
Sinulla ei ole mitään asiaa muuttaa miestäsi, tai esittää hänelle vaatimuksiasi. Kysyä ja pyytää voi toki mitä vain, mutta jollei miehesi suostu pyyntöösi, oikeutta jankkaamiseen ei ole. Nyt on sinulla iso kasvun paikka edessäsi, lapsesta aikuiseksi. Keskenkasvuisesta suhtautumisestasi, kypsään parisuhteeseen. Sinun vain on hyväksyttävä miehesi sellaisena kuin hän on. Jos olet jo kolmekymppinen, suosittelen lämpimästi että mene hakemaan itsellesi apua. Sinulla on itsenäiseksi kasvamisessa jääny jokin vaihe väliin, ja kerran et sitä tähän asti ole itse löytänyt, etkä siihen kasvanut, en usko että se onnistuu sinulta jatkossakaan ilman apua!