Miehen tyyli

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on sitten oikeasti niin vaikeaa, että yrittää näyttää ryhdikkäältä ja tyylikkäältä? Tuntuu, että nuo ovat asioita, jotka menevät aika herkästi tunteisiin. Mua myös yhteen väliin ärsytti tosi paljon, kun mies oli lihonut ja tahallaan roikotti mahaa kävellessä. Sitä enemmän, mitä enemmän huomautin hänelle siitä.

Onko oikeasti niin hieno juttu näyttää syrjäytyneeltä, ettei voi edes vähän yrittää olla kuin aikuiset fiksut miehet?

Hei miten tilanne teillä ratkesi? Laihduttiko mies sitten vai hyväksyitkö asian? Ja minkäs sille voi jos tykkää katsella hyvännäköisiä ihmisiä ja toivoo että omakin kumppani olisi omasta mielestä hyvännäköinen? Toiset on visuaalisempia kuin toiset. Siinä mielessä tuo edellinen vastaaja oli myös oikeassa, että käsityksemme tässä asiassa eivät kohtaa, samaa sanoi myös mieheni, mutta eikö parisuhteessa voisi tehdä kompromisseja? Itse pidän hyvää ryhtiä ainakin aika tärkeänä asiana, sama kuin puhtaat hiukset ja hampaat ja normaali paino.

Siis onhan se ymmärrettävää, että toivoisi puolisoltaan myös jonkintasoista fyysistä viehättävyyttä, olipa se sitten tyylin kohennusta, painonhallintaa, liikunnallista kehoa... Ja nykypäivänä tämä on vain korostunut, koska näemme päivittäin valtavan määrän kuvamateriaalia täydellisistä, hyvin pukeutuneista photoshop-vartaloista. Ja tietenkin isoihin muutoksiin on ihan inhimillistä puuttua, harva niille ihan immuuni on. 

Mutta silti: muutos kuitenkin lähtee aina itsestä, ja puuttuminen toisen ulkoiseen olemukseen todennäköisesti vaatii hienotunteisuutta. Moni kuitenkin on herkillä kehonsa ja olemuksensa suhteen, ja välttämättä muutos ei ole niin helppo, kuin toinen saattaisi olettaa. Ja jokaisella kuitenkin on se raja, josta halutaan pitää kiinni: tällä tavalla minä haluan olla ja elää riippumatta muiden sanomisista. Toisin sanoen: vaikka muutos olisi mahdollinen, sitä ei välttämättä halua tehdä - edes lähimmäisiään miellyttääkseen. Ja se on valitettavasti vain hyväksyttävä, tai vaihdettava puolisoa, joka sopii paremmin omiin arvoihin.

Kuulostaa vain siltä että etsit syytä jättää miehen, joten mitäs jos yksinkertaisesti tekisit sen? Ei tuolla suhteella ole tulevaisuutta.

" " ihastuin luonteeseen"

...eli lompakkoon?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vain siltä että etsit syytä jättää miehen, joten mitäs jos yksinkertaisesti tekisit sen? Ei tuolla suhteella ole tulevaisuutta.

En etsi enkä halua jättää, ajattelin vaan että nämä on niin pikku asioita että olisi helppo korjata. Kyllähän itsekin koitan parantaa asioita joista mieheni ei tykkää. Parisuhde on myös se suhde jossa molemmat oppii ja kehittyy.

lompakko=luonne kirjoitti:

" " ihastuin luonteeseen"

...eli lompakkoon?

Heh no itse asiassa olemme molemmat keskituloisia et se siitä lompakosta :) Oon mä tapaillut joskus varakkaitakin miehiä. Eipä se raha sitä suhteen kehittymistä edistänyt.

Heh, tulee mieleen kun ex-aviomiehen kanssa kerran aikoinaan oltiin lähdössä kauppakeskukseen asioille.

Mies veti päälle harmaat verkkarit, joissa oli niin pahat polvipussit, että lahkeet nousivat piolisääreen, urheilusukat, perinteiset, purkkarit, pusakan ja veti päähän lippahatun ja nosti lipan ylös että näkee paremmin.

No, näky oli aika uskomaton :D

Sanoin että voitko laittaa jotkut muut housut niin suuttui ja ilmoitti ettei lähde ollenkaan.

Nyt en muista miten kävi, mutta niin sitkeä tapaus oli, että todennäköisesti lähdin variksenpelättimen kanssa ostarille 😂

Joudutte vääntämään asiasta niin kauan kuin haluat siitä vääntää.

Miksi mies ei saisi pitää omaa tyyliään?

Miksi koet että oma klassinen tyylisi on joku ainoa oikea ja jotenkin ihanteellinen.?

Jokaisella on oma tyylinsä josta tykkää. Eikä yksikään tyyli ole kaikkien mielestä hyvä, tai edes siedettävä.

Anna miehesi olla rauhassa äläkä töki ja vaadi muuttumaan. Jos miehen pukeutuminen ahdistaa sinua liikaa niin sitten sun tarvii etsiä semmoinen mies joka pukeutuu niinkuin sinä haluat.

Tyylitajua arvostava kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vain siltä että etsit syytä jättää miehen, joten mitäs jos yksinkertaisesti tekisit sen? Ei tuolla suhteella ole tulevaisuutta.

En etsi enkä halua jättää, ajattelin vaan että nämä on niin pikku asioita että olisi helppo korjata. Kyllähän itsekin koitan parantaa asioita joista mieheni ei tykkää. Parisuhde on myös se suhde jossa molemmat oppii ja kehittyy.

Hyvässä parisuhteessa ei korjailla toisen vikoja eikä yriterä muuttaa toista.

Hyvässä parisuhteessa keskitytään toisen hyviin puoliin.

Jos asia on ärsyttänyt vuoden niin kuinka paljon sitten jo 10 vuoden kuluttua. Parempi lopettaa suhde.

Mikähän siinä miehen luonteessa on niin erinomaista? Velttous ja välinpitämättömyys, vastuuttomuus?

Tyylitajua arvostava kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhti = tyyli.

Mitä vittua taas luin?

Itseäkin harmittaa, kun naisella on lihava ja pienirintainen tyyli.

:D Ei nyt tarkerruta pikku yksityiskohtiin, tällä tyylillä tarkoitin sitä koko ulkoista olemusta , ryhti kun vaikuttaa aika paljon. Pyysin nimenomaan kommentteja vastaavista kokemuksista.

Tässä yksi kokemus.

Äitini on aina halunnut säätää läheistensä tyyliä ja pukeutumista. Aina huomauttelee ja vaatii korjaamaan jotain.

Ihan vaan siksi tekee sitä koska välittää läheisistään ja on huolissaan heidän maineestaan.

Varsinkin isäni ja veljeni saavat tyyliopastusta jatkuvalla syötöllä. Minäkin saan siitä kuitenkin osani. Milloin on vääränlaise kengät ja milloin kävelen liian pitkillä askelilla.

Olen nyt viisikymppinen, samoin veljeni. Vanhempani ovat lähes kahdeksankymppisiä.

Ja sitä tyyli- ja pukeutumisasiaa on jauhettu niin kauan kuin muistan. Se oikeasti kiristää välejä jo niin paljon että kyläilyt ovat ahdistavia.

Tämä ei ehkä ollut sellainen voimaannuttava onnustumisesimerkki minkä ap halusi kuulla. Tämä on kuitenkin esimerkki oikeasta elämästä.

Ryhtiä ei ole helppo korjata, vaatii joissain tapauksissa asiantuntijan apua, fysioterapeutin tms. Ei riitä että vain suoristaa selän jos lihakset on epätasapainossa ja skolioosia tai muuta. Jos miestä ei kiinnosta nämä toimenpiteet niin et kyllä voi mitään.

Teidän suhde on nyt jo niin arkipäiväinen, että mies ei halua enää olla yhtään enempää kuin on ja hän ei viitsi panostaa itseensä sinun takiasi ollenkaan. Niinpä on tasan varmaa, että hän ei tyyliään muuta myöskään tulevaisuudessa, vaan päinvastoin hän vetää sen luultavasti ihan kettuillakseen entistä enemmän epäsiistimpään suuntaan. Hänestä on nyt tullut uhmaikäinen pikkupoika, joka änkyröi toisen pyyntöjä vastaan, kunnioitusta ei enää ole. Ei kuulosta siis oikein hyvältä ja mitä luultavimmin asia näkyy ihan kaikessa muussakin. Suhde on mielestäni aika epätoivoinen yritys ellei sitten ap luovu omista periaatteistaan ja anna miehen porsastella kuin ääliö.

Varmaa on, että jos mies ihastuisi nyt uudelleen johonkin toiseen naiseen, niin kaapista alkaisi taas kelpaamaan ne paremmat vaatteet. Nyt suhde on niin arkipäiväinen, että miestä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sama ongelma täälläkin. Toisinaan ihan hävettää kun mies kulkee mun kanssa kaupungilla täysin yhteensopimattomissa / liian pienissä / liian isoissa vaatteissa ja naama rasvaisena, hikisenä, tukka sekaisin ja naamakarvat siistimättä 😑 Suuttuu jos yritän ehdottaa siistiytymistä tai parempia asukokonaisuuksia.

Sori vaan, mutta semmosesta lippisjuntista nyt ei vaan millään synny seurapiiri-jamesbondia. Johtuu ihan siitä kun sen estetiikan ymmärrys rajoittuu siihen että kolmos-olvipullo on kaunein asia maailmassa...

Meillä taas mies räkyttää minulle, että pukeudun rumasti 'aina' kun lähdemme yhdessä jonnekin. Esimerkkejä on paljon. Kerrankin olimme lähdössä hakemaan puutarhaliikkeestä peräkärryllisen multaa ja noin 30 tuijaa. Laitoin päälleni siistin tavallisen t-paidan, puhtaat farkut ja lenkkarit, mutta ei kelvannut. Ihmisten ilmoille mentäessä pitää olla siistimmin pukeutunut kuulema. Kävin vaihtamassa päälleni hennon vaaleanpunaisen silitetyn paitapuseron, mustat siistimmät housut ja korolliset mustat kävelykengät ja sitten kelpasin. Miehellä taisi olla päällään paitapusero ja farkut. Puutarhaliikkeestä kieltäydyin tuijan taimien kantamisesta ja mullan lapioimisesta.

Kaikkien muiden mielestä osaan pukeutua tilanteeseen sopivasti ja siististi, mutta mieheni on eri mieltä usein. Äidiltään hän on tavan oppinut ja ei siitä niin helposti pois päästäkään. Meillä on muitakin vastaanlaisia riitoja, mutta koska muuten menee aika kivasti, niin yhteiselämä jatkuu. En ole kovin joustava tyyppi ja iän mukaan minusta on tullut vielä vähemmän mukautuva pikkuvaimo. Voi olla, että joku päivä tulee se viimeinen niitti, kun en jaksa enää miehen nalkutusta kuunnella. :)

Eniten ihmettelen, miten mies sietää tuollaista. Tyttöystävä, äiti ja jos oikein ymmärsin jopa anoppi huomauttelevat tuon tuosta sekä pukeutumisesta että fyysisistä ominaisuuksista. Tuossa kohtaa pitäisi osata miehen sanoa, että jos en kelpaa tällaisena, niin ette ansaitse seuraanikaan.

Tyylitajua arvostava kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lähtökohtaisesti itse ajattelen, ettei toista voi pidemmän päälle muuttaa. Ehdotuksia hyvästä pukeutumisesta voi varmasti antaa, mutta ei kannata tuudittautua siihen, että jämäkälläkään puuttumisella saisi resupekasta tyyligurua, tai edes jotenkin tyylikästä (toki tuttavapiirissäni on ihmisiä, joille parisuhde on todellakin tehnyt tyylille ja yleiselle siisteystasolle hyvää ihan jo hygieniankin kannalta).

Ulkonäkö on monille myös tosi herkkä paikka, ja on itse asiassa ymmärrettävää, että puuttuminen toisen ulkonäköön, tyyliin tai fyysisiin ominaisuuksiin (ryhti) saa toisen todennäköisesti puolustuskannalle. Et voi kuitenkaan muuttaa miestäsi, ja jos miehellä ei itsellään ole motivaatiota mukautua toiveisiisi, ehkä sinun on syytä peruuttaa ja antaa hänen päättää omasta pukeutumisestaan. Kuten sanoit, et ole hänen äitinsä. 

Oon myös nähnyt tuttavapiirissä näitä muutoksia ulkonäössä siistimpään ja oman äidinkin kanssa ollaan joskus ennen tätä miestä puhuttu että mies haluaa panostaa ulkoiseen olemukseensa jos haluaa pitää naisensa, ehkä äiti oli väärässä, tai sitten miehet on erilaisia. Hänen oma miehensäkin on skarpannut. Myös mieheni äiti on kuulemma yrittänyt puuttua hänen ryhtiinsä. Vetoaa siihen että pitkänä ihmisenä on vaikea pitää hyvää ryhtiä. Ihmettelin tätä, niitä lihaksia kun on samassa suhteessa hänellekin verrattuna lyhyempiin ihmisiin. Esimerkkinä tämä Kim Kardashianin ex mies koripalloilija Kris Humphries, joka näyttää hyvinkin ryhdikkäältä, vaikka on yli 2m pitkä. Mieheni myös urheilee paljon (muuta kuin salia) siksikin ihmettelen hänen huonoa ryhtiä. Mutta joo kuulemma puhutaan asiasta ensi kerralla kun tavataan.

”Kulta, mikset näytä samalta kuin huippukoripalloilija? Minua harmittaa se kauheasti ja pidän sinua itsekkäänä lapsena sen takia.”

Ennustan onnellista ja kukoistavaa parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Teidän suhde on nyt jo niin arkipäiväinen, että mies ei halua enää olla yhtään enempää kuin on ja hän ei viitsi panostaa itseensä sinun takiasi ollenkaan. Niinpä on tasan varmaa, että hän ei tyyliään muuta myöskään tulevaisuudessa, vaan päinvastoin hän vetää sen luultavasti ihan kettuillakseen entistä enemmän epäsiistimpään suuntaan. Hänestä on nyt tullut uhmaikäinen pikkupoika, joka änkyröi toisen pyyntöjä vastaan, kunnioitusta ei enää ole. Ei kuulosta siis oikein hyvältä ja mitä luultavimmin asia näkyy ihan kaikessa muussakin. Suhde on mielestäni aika epätoivoinen yritys ellei sitten ap luovu omista periaatteistaan ja anna miehen porsastella kuin ääliö.

Varmaa on, että jos mies ihastuisi nyt uudelleen johonkin toiseen naiseen, niin kaapista alkaisi taas kelpaamaan ne paremmat vaatteet. Nyt suhde on niin arkipäiväinen, että miestä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Joo epäilen vähän samaa. Kyl mies on vähän kuunnellut, käynyt parturissa yms, hän on fiksu tyyppi ja luulen että jonkinlainen tyylimuutos asiallisempaan voisi onnistua... En mielestäni vaadi mitään mahdottomia, en ymmärrä miksi töihin sitten mennään asiallisemmin näköisenä kuin minun kanssa treffeille. Eli kyllä se osaa jos vaan haluaa. Lisäksi tuntuu epäreilulta että mä näen vaivaa itseni eteen kun esim. lähdetään ulos syömään ja hän ei viitsi edes tukkaansa laittaa ja siistimmät kengät. Sanoi et ei mun tarvii laittautua, mutta kun mä haluan, myös häntä varten. Mielestäni tämä piristää parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Teidän suhde on nyt jo niin arkipäiväinen, että mies ei halua enää olla yhtään enempää kuin on ja hän ei viitsi panostaa itseensä sinun takiasi ollenkaan. Niinpä on tasan varmaa, että hän ei tyyliään muuta myöskään tulevaisuudessa, vaan päinvastoin hän vetää sen luultavasti ihan kettuillakseen entistä enemmän epäsiistimpään suuntaan. Hänestä on nyt tullut uhmaikäinen pikkupoika, joka änkyröi toisen pyyntöjä vastaan, kunnioitusta ei enää ole. Ei kuulosta siis oikein hyvältä ja mitä luultavimmin asia näkyy ihan kaikessa muussakin. Suhde on mielestäni aika epätoivoinen yritys ellei sitten ap luovu omista periaatteistaan ja anna miehen porsastella kuin ääliö.

Varmaa on, että jos mies ihastuisi nyt uudelleen johonkin toiseen naiseen, niin kaapista alkaisi taas kelpaamaan ne paremmat vaatteet. Nyt suhde on niin arkipäiväinen, että miestä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näin ajattelen minäkin. Reilu juttelu voisi auttaa ja pienoinen herätys siihen, että ap:n ei ole pakko sietää kaikkea. Ap voi etsiä toisenkin ja ihan taatusti jo nyt hänen katse kääntyy siististi pukeutuvien miesten perään.