Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuushoitojen älyttömyys
14.10.2017 |
Aloin tässä pohtia, kuinka typerää on käyttää rahaa lapsettomuushoitoihin. Miten kukaan voi haluta lasta niin paljon, että hassaavat siihen tonneja? Ei siinä ole mitään järkeä, ei lapsista edes hyödy mitenkään... Panostaisivat ennemmin uraan ja harrastaisivat. Aika surullista jos lapset ovat elämän ainoa hieno asia.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä ymmärrä yhteiskunnan varoilla tehtyjä lapsettomuushoitoja. Samalla kun ei ole varaa ihmisarvoiseen vanhustenhoitoon ja mietitään paljonko saa maksaa kuolemaan johtavan sairauden hoito, maksetaan lapsettomuushoitoja.
Tulee kuitenkin halvemmaksi kuin se, että lapseton jättäytyy täysin työkyvyttömäksi.
Miksi lapseton jättäytyisi työkyvyttömäksi? Ilmeisesti nykyään on totuttu saamaan kaikki haluamansa eikä pystytä hyväksymään sitä että elämä ei aina mene niin kuin on itse suunnitellut.
En ainakaan minä pysty.
Suosittelen hakemaan apua psykologilta/psykiatrilta ja vertaistuesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on aika härskiä ylipäätään kuvitella, että voisi arvottaa kenellekään toiselle merkityksellisiä asioita "turhiksi" tai "tarpeettomiksi" oman kokemuksensa pohjalta. Saati lähteä arvalla valikoimaan, että mitkä hoidot ovat "mun mielestä" tärkeitä ja mitkä eivät. Hyväksyn sen, että jollekulle perheellistyminen on niin suuri asia, että lapsettomuus horjuttaa omaa mielenterveyttä. Kaikille se ei ole niin suuri asia, mutta se ei tarkoita, että niiden toisin kokevien kokemukset ovat jollakin tasolla vääriä. Suon myös kaikille lapsen haluaville ja siinä vaikeuksia kokeville pareille mahdollisuuden saada lapsen sillä kehittyneellä tekniikalla, mitä meillä nyt on. Yhteiskunnallisella tasolla hedelmättömyyshoidot ovat varmasti pienimpiä menoeriä verrattuna vaikkapa sosiaalitukijärjestelmään kokonaisuudessaan.
... Ja mitä tulee "oikea äiti" heittoon: mitä tähän nyt voi edes sanoa? Vanhemmuuden perusasioita on kuitenkin antaa lapselle turvallinen ja rakastava alusta kasvattaa omat siipensä, viis biologisesta perimästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä ymmärrä yhteiskunnan varoilla tehtyjä lapsettomuushoitoja. Samalla kun ei ole varaa ihmisarvoiseen vanhustenhoitoon ja mietitään paljonko saa maksaa kuolemaan johtavan sairauden hoito, maksetaan lapsettomuushoitoja.
Tulee kuitenkin halvemmaksi kuin se, että lapseton jättäytyy täysin työkyvyttömäksi.
Miksi lapseton jättäytyisi työkyvyttömäksi? Ilmeisesti nykyään on totuttu saamaan kaikki haluamansa eikä pystytä hyväksymään sitä että elämä ei aina mene niin kuin on itse suunnitellut.
Minusta on vähän halveksivaa vihjata, että toisen surunkokemus olisi jonkinlaista hemmotellun lapsiaikuisen kiukuttelua. Lisääntyminen kuitenkin on jollakin tasolla jopa perustarve: oman suvun ja oman perimän jatkuvuutta, omien kokemusten ja oppien siirtämistä eteenpäin ja ehkä myös turvaa vanhuuden päivillä. Tämän pohjalta joillekin lapsettomuus voi vaatia järjestelemään koko elämänsuhtautumisensa uudelleen, eikä se ole kaikille mikään helppo prosessi, eikä välttämättä edes päättyvä, vaan alati elämässä mukana tavalla tai toisella kulkeva. Se, että asia ei ole merkityksellinen sinulle, ei tarkoita, etteikö se olisi merkityksellinen jollekulle toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä ymmärrä yhteiskunnan varoilla tehtyjä lapsettomuushoitoja. Samalla kun ei ole varaa ihmisarvoiseen vanhustenhoitoon ja mietitään paljonko saa maksaa kuolemaan johtavan sairauden hoito, maksetaan lapsettomuushoitoja.
Tulee kuitenkin halvemmaksi kuin se, että lapseton jättäytyy täysin työkyvyttömäksi.
Miksi lapseton jättäytyisi työkyvyttömäksi? Ilmeisesti nykyään on totuttu saamaan kaikki haluamansa eikä pystytä hyväksymään sitä että elämä ei aina mene niin kuin on itse suunnitellut.
Minusta on vähän halveksivaa vihjata, että toisen surunkokemus olisi jonkinlaista hemmotellun lapsiaikuisen kiukuttelua. Lisääntyminen kuitenkin on jollakin tasolla jopa perustarve: oman suvun ja oman perimän jatkuvuutta, omien kokemusten ja oppien siirtämistä eteenpäin ja ehkä myös turvaa vanhuuden päivillä. Tämän pohjalta joillekin lapsettomuus voi vaatia järjestelemään koko elämänsuhtautumisensa uudelleen, eikä se ole kaikille mikään helppo prosessi, eikä välttämättä edes päättyvä, vaan alati elämässä mukana tavalla tai toisella kulkeva. Se, että asia ei ole merkityksellinen sinulle, ei tarkoita, etteikö se olisi merkityksellinen jollekulle toiselle.
Mutta että sen takia oltaisiin työkyvyttömiä loppuelämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä ymmärrä yhteiskunnan varoilla tehtyjä lapsettomuushoitoja. Samalla kun ei ole varaa ihmisarvoiseen vanhustenhoitoon ja mietitään paljonko saa maksaa kuolemaan johtavan sairauden hoito, maksetaan lapsettomuushoitoja.
Tulee kuitenkin halvemmaksi kuin se, että lapseton jättäytyy täysin työkyvyttömäksi.
Miksi lapseton jättäytyisi työkyvyttömäksi? Ilmeisesti nykyään on totuttu saamaan kaikki haluamansa eikä pystytä hyväksymään sitä että elämä ei aina mene niin kuin on itse suunnitellut.
Minusta on vähän halveksivaa vihjata, että toisen surunkokemus olisi jonkinlaista hemmotellun lapsiaikuisen kiukuttelua. Lisääntyminen kuitenkin on jollakin tasolla jopa perustarve: oman suvun ja oman perimän jatkuvuutta, omien kokemusten ja oppien siirtämistä eteenpäin ja ehkä myös turvaa vanhuuden päivillä. Tämän pohjalta joillekin lapsettomuus voi vaatia järjestelemään koko elämänsuhtautumisensa uudelleen, eikä se ole kaikille mikään helppo prosessi, eikä välttämättä edes päättyvä, vaan alati elämässä mukana tavalla tai toisella kulkeva. Se, että asia ei ole merkityksellinen sinulle, ei tarkoita, etteikö se olisi merkityksellinen jollekulle toiselle.
Mutta että sen takia oltaisiin työkyvyttömiä loppuelämä?
Niin - kun on vaikea arvioida varsinkaan ulkopuolisena, millainen asia ja millaisella kokemuspohjalla saa ihmisen romahtamaan täysin siinä, missä joku samalla kokemuksella taas pystyy jatkamaan elämäänsä tavalla tai toisella. Tietenkin on toivottavaa, että tässä vaiheessa, ja mieluusti jo paljon ennemminkin, ihminen saa tukea ja apua.
En ainakaan minä pysty.