Mitä sinulle tarkoittaa "sitoutuminen" parisuhteessa?

Meillä se ainakin tarkoittaa, että teemme töitä tämän parisuhteen eteen, emmekä vilkuile sivuille tai etsi parempaa vaihtoehto. Olemme täysillä mukana tässä suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä se ainakin tarkoittaa, että teemme töitä tämän parisuhteen eteen, emmekä vilkuile sivuille tai etsi parempaa vaihtoehto. Olemme täysillä mukana tässä suhteessa. 

Missä nuo sitoutumiset rajat menevät?

Samoilla linjoilla kuin ensimmäinen vastaaja. Tehdään töitä suhteen ja luottamuksen rakentamiseksi, ei katsella muita. Itselläni on lisäksi tulevaisuusnäkökulma. Vaikka elän hetkessä niin odotan puoliskolta että hän kertoisi pikkuhiljaa myös omista unelmistaan meidän suhteen jotta voidaan miettiä oikeasti pidemmällä tähtäimellä asioita.  Jos ei tälläista suunnittelua/haaveilua ole, tulee helposti sellainen fiilis ettei minun kanssani haluta mitään vakavempaa vaan jätetään takaportti auki.

Minulle oma elämä on ensisijainen, ja parisuhde on osa sitä. En halua parisuhdetta, jossa yhdistetään kahden itsenäisen ihmisen elämät yhdeksi. Symbioosi ei kiinnosta. Vastaavasti olen kyllä hyvin uskollinen ja monogaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Minulle oma elämä on ensisijainen, ja parisuhde on osa sitä. En halua parisuhdetta, jossa yhdistetään kahden itsenäisen ihmisen elämät yhdeksi. Symbioosi ei kiinnosta. Vastaavasti olen kyllä hyvin uskollinen ja monogaaminen.

Eikö tuo ole aika itsekästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle oma elämä on ensisijainen, ja parisuhde on osa sitä. En halua parisuhdetta, jossa yhdistetään kahden itsenäisen ihmisen elämät yhdeksi. Symbioosi ei kiinnosta. Vastaavasti olen kyllä hyvin uskollinen ja monogaaminen.

Eikö tuo ole aika itsekästä?

Minusta itsekästä olisi vaatia toista luopumaan omasta itsenäisyydestään ja sulauttamaan oma arkensa pois. Olen ihastunut toiseen itsenäisenä ihmisneä, ja sellaisena haluan hänet pitää.

Ollaan yhdessä niin kauan kuin molemmista tuntuu hyvältä.

Sitoutuminen on sitä, että valitsee toisen joka päivä uudestaan. Meillä saa vapaasti vilkuilla muita, mutta olemme sitoutuneet valitsemaan loppupeleissä toisemme. Emme jätä, vaikka tulisi vaikeaa. Uskottomuutta emme pidä edes vaikeana tilanteena, esimerkiksi toisen vakava sairastuminen ja toisen ajautuminen omaishoitajaksi olisi parisuhdetta enemmän testaava tilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Sitoutuminen on sitä, että valitsee toisen joka päivä uudestaan. Meillä saa vapaasti vilkuilla muita, mutta olemme sitoutuneet valitsemaan loppupeleissä toisemme. Emme jätä, vaikka tulisi vaikeaa. Uskottomuutta emme pidä edes vaikeana tilanteena, esimerkiksi toisen vakava sairastuminen ja toisen ajautuminen omaishoitajaksi olisi parisuhdetta enemmän testaava tilanne. 

Ettehän te vallitse toisianne joka päivä uudestaan, jos olette kerran jo etukäteen päättäneet, ettette tule eroamaan. Tuohan on päivittäisen valinnan vastakohta, jos kerran ei ole mahdollista edes tulla siihen tulokseen, että tänään en enää haluakaan olla suhteessa tähän ihmiseen.

Ei se ole muuta kuin sellainen taustaoletus, että jos mitään ihmeellistä ei tapahdu, tulevaisuudessakin ollaan yhdessä. Voidaan esimerkiksi suunnitella yhteistä lomamatkaa, talokauppoja tai lapsen hankintaa, mitä yhteisiä tavoitteita nyt onkaan.

En minä ainakaan koskaan lupaisi olla yhdessä, kävi mitä kävi. Jos minulla on suhteessa huono olo, en todellakaan jää siihen.

Että kuinka paljon olet valmis pistämään ittes likoon parisuhteen eteen.

Vähän niinkun kuinka paljon se kiinnostaa ja pystyy panostamaan.

Niin, sitoutuminen on juuri sitä miltä se kuullostaa, jos sinulle sanotaan että sinun pitää sitoutua tähän työpaikkaan jos saat sen, niin mitä ajattelet sen tarkoittavan? Sitä että panostat siihen etkä lähde pois heti kun tulee joku vastoinkäyminen? 

Vierailija kirjoitti:

Minulle oma elämä on ensisijainen, ja parisuhde on osa sitä. En halua parisuhdetta, jossa yhdistetään kahden itsenäisen ihmisen elämät yhdeksi. Symbioosi ei kiinnosta. Vastaavasti olen kyllä hyvin uskollinen ja monogaaminen.

Mä en nyt ymmärrä tuota.

Ensin ollaan uskollisesti yhdessä, mutta sitten ei kuitenkaan eletä symbioosissa? Eikö se symbioosi ole juuri sitä että eletään yhdessä? Symbioosihan tarkoittaa sitä että kumpikin hyötyy suhteesta, se ei tarkoita sitä että pitäisi sulautua yhdeksi ihmiseksi, parisuhde on kahden ihmisen suhde, ja tottakai niillä ihmisillä on molemmilla omat elämät. Ei voi kaksi ihmistä elää vain yhtä elämää, paitsi siiamilaiset kaksoset, toki hekin sanovat että elävät omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Samoilla linjoilla kuin ensimmäinen vastaaja. Tehdään töitä suhteen ja luottamuksen rakentamiseksi, ei katsella muita. Itselläni on lisäksi tulevaisuusnäkökulma. Vaikka elän hetkessä niin odotan puoliskolta että hän kertoisi pikkuhiljaa myös omista unelmistaan meidän suhteen jotta voidaan miettiä oikeasti pidemmällä tähtäimellä asioita.  Jos ei tälläista suunnittelua/haaveilua ole, tulee helposti sellainen fiilis ettei minun kanssani haluta mitään vakavempaa vaan jätetään takaportti auki.

Mitä jos itse avaisit kumppanillesi ensiksi unelmista ja siitä tulevaisuudesta jne. Älä odota tuppisuuna ja oleta, että hän on ajatustenlukija. Jos kumppanisi onkin jo nyt tyytyväinen tuohon mitä teillä on. Sua ei tossa suhteessa voi alkaa vtuttaa myöhemmin jos toinen ei sano mitään mitä odotat hänen sanovan. Tämä ei ole sinulle vttuilua. Sanon vaan, että minun ex kumppani odotti minulta samaa.. En ollut ajatustenlukija ja olin tyytyväinen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle oma elämä on ensisijainen, ja parisuhde on osa sitä. En halua parisuhdetta, jossa yhdistetään kahden itsenäisen ihmisen elämät yhdeksi. Symbioosi ei kiinnosta. Vastaavasti olen kyllä hyvin uskollinen ja monogaaminen.

Eikö tuo ole aika itsekästä?

Minusta itsekästä olisi vaatia toista luopumaan omasta itsenäisyydestään ja sulauttamaan oma arkensa pois. Olen ihastunut toiseen itsenäisenä ihmisneä, ja sellaisena haluan hänet pitää.

Normaalissa parisuhteessa sitoudutaan elämään yhdessä, eli sovittamaan oma arki toisen arkeen, se on käytännön syistä pakko, joku kompromissi on keksittävä, se ei kuitenkaan ole sama asia kuin että "oma arki sulautuu pois". Varmasti oma arki muuttuu vähän kun samaan asuntoon tulee asumaan joku muu, oli kyse puolisosta, lapsesta, sisaruksesta, koirasta tai kämppiksestä. Ja miksi ihmeessä itsenäisyydestä pitäisi luopua? Siis niinkuin miten? Itsenäisyys ja itsekkyys on kaksi eri asiaa, itsekkyydestä joutuu luopumaan enimmäkseen jos haluaa elää onnellisessa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Sitoutuminen on sitä, että valitsee toisen joka päivä uudestaan. Meillä saa vapaasti vilkuilla muita, mutta olemme sitoutuneet valitsemaan loppupeleissä toisemme. Emme jätä, vaikka tulisi vaikeaa. Uskottomuutta emme pidä edes vaikeana tilanteena, esimerkiksi toisen vakava sairastuminen ja toisen ajautuminen omaishoitajaksi olisi parisuhdetta enemmän testaava tilanne. 

Olen tarvittaessa vaimoni omaishoitaja (toivottavasti en vielä pitkään aikaan). Lisäksi mikäli sellainen epätodennäköinen tilanne tulisi, niin olisin valmis kuolemaan hänen puolestaan kuten myös lapsieni puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle oma elämä on ensisijainen, ja parisuhde on osa sitä. En halua parisuhdetta, jossa yhdistetään kahden itsenäisen ihmisen elämät yhdeksi. Symbioosi ei kiinnosta. Vastaavasti olen kyllä hyvin uskollinen ja monogaaminen.

Mä en nyt ymmärrä tuota.

Ensin ollaan uskollisesti yhdessä, mutta sitten ei kuitenkaan eletä symbioosissa? Eikö se symbioosi ole juuri sitä että eletään yhdessä? Symbioosihan tarkoittaa sitä että kumpikin hyötyy suhteesta, se ei tarkoita sitä että pitäisi sulautua yhdeksi ihmiseksi, parisuhde on kahden ihmisen suhde, ja tottakai niillä ihmisillä on molemmilla omat elämät. Ei voi kaksi ihmistä elää vain yhtä elämää, paitsi siiamilaiset kaksoset, toki hekin sanovat että elävät omaa elämäänsä.

Olet oikeassa, symbioosi voi olla huono sana. Tarkoitin symbioottisella parisuhdetta sellaista erittäin tiivistä parisuhdetta, jossa kaksi organismia on melkeinpä sulautunut yhteen eikä tule toimeen ilman toista (esim. jäkälä). Mutta biologiassahan symbioosi tarkoittaa tosiaan mitä tahansa suhdetta, joka hyödyttää molempia organismeja.

Mutta sananvalinnoista riippumatta olemme varmaan yhtä mieltä siitä, että joissakin suhteissa osapuolilla on enemmän itsenäisyyttä, yksilöllisyyttä ja omaa tilaa kuin toisissa. Joissakin suhteissa asutaan tiiviisti yhdessä, jaetaan kaveripiiri ja harrastukset ja puhutaan me-kielellä. Toisissa taas asutaan erillään, vietetään paljon aikaa omien kavereiden ja harrastusten parissa ja puhutaan "minä ja sinä" -kielellä.

Jos suhde on hyvä, niin sitoutuminen on tietysti automaattista. Ei tarvitse miettiä, pitääkö vilkuilla muita tai pitää varalla jonkinlaista plan b:tä.

JOs suhde on jotenkin ehdollinen niin sitä ei kannata kehittää.

Itse olen valmis kehittämään suhdetta ja tekemään paljonkin töitä ja käyttämään mielikuvitusta mikäli oikea henkilö joskus vielä löytyy.

Mutta olen myös itsenäinen, enkä siedä ilkeilyjä enkä ole kynnysmatto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle oma elämä on ensisijainen, ja parisuhde on osa sitä. En halua parisuhdetta, jossa yhdistetään kahden itsenäisen ihmisen elämät yhdeksi. Symbioosi ei kiinnosta. Vastaavasti olen kyllä hyvin uskollinen ja monogaaminen.

Eikö tuo ole aika itsekästä?

Minusta itsekästä olisi vaatia toista luopumaan omasta itsenäisyydestään ja sulauttamaan oma arkensa pois. Olen ihastunut toiseen itsenäisenä ihmisneä, ja sellaisena haluan hänet pitää.

Normaalissa parisuhteessa sitoudutaan elämään yhdessä, eli sovittamaan oma arki toisen arkeen, se on käytännön syistä pakko

Ei ole mitään pakkoa, ellet sitten leimaa epänormaaliksi suhteita, joissa ei asuta yhdessä.