Olen rakastunut ukkomieheen jolla 4v, 2v ja 2kk ikäiset lapset
mies on kollegani. olen umpirakastunut häneen ja saanut myös tunteilleni vastakaikua. Hän on " onnellisesti" naimisissa olevan miehen maineessa, joten mietin että onko tässä mitään järkeä, olenko törkeä kodinrikkoja jos menen tällaiseen asetelmaan? pitäisikö antaa palaa vai vaihtaa työpaikkaa, kokemuksia?? ei asiattomuuksia pliis...
Kommentit (37)
olen vain kokenut sen. Toinen nainen vonkui ja ronkui miestäni, lupaili sitä ja tätä, vaikka tiesi että meillä on vauva ja taapero kotona ja hetkellisiä vaikeuksia. Emme saaneet tilaisuutta selvittää välejämme miehen kanssa, kun joku tunteeton kodinrikkojahuora tunkeutui väliin ja mies oli tarpeeksi heikko sortuakseen sen lupauksiin paremmasta ja helposta elämästä. Ei ollut kivaa kokea lapsien tuska ja ikävä, kun jouduttiin muuttamaan toiselle puolelle suomea, pois isän luota ja tuttujen isovanhempien. Mun puolesta tämä kodinrikkojahuora voi palaa helvetissä, varsinkin kun on nyt löytänyt taas uuden uhrin, jolle ladella tyhjiä lupauksiaan. Toivottavasti ei ole iskenyt kynsiään taas perheenisään.
t.16
jos nimittäin ero tulee. Tuotakin puolta kannattaa miettiä...
Kyllä se tässä tapauksessa on mies, jota pitäisi soimata. Jos on valmis suhteeseen (vaikka sitten millaisen painostuksen alla), niin se on se avioliitossa tahollaan oleva osapuoli, jolle kuuluu vastuu perheen rikkomisesta. Ei häntä ole voitu suhteeseen pakottaa, vaan kyse on ollut ihan vapaasta tahdosta ja valinnasta. Muussa tapauksessa kaikille vakituisessa suhteessa oleville voitaisiin kai lyödä jonkinlainen leima otsaan, että heitä voisi varjella kaikenlaiselta kiinnostukselta ja houkutukselta.
että jos aloitatte yhteiselämän, olet tekemisissä myös miehen sukulaisten kanssa. Miehen lapset kasvavat ja saavat tietää menneisyydestä.
Meidän suvussa on vastaava tapaus ja voin sanoa, että sekä miestä, että hänen uutta vaimoaan karsastetaan. Heillä ei oikeastaan kyläillä, eikä tule muutenkaan pidettyä yhteyttä. Miehen ex-vaimo sen sijaan on osa sukuamme, vaikka mies onkin se varsinainen sukulainen.
Jos rakastat, oletko valmis vaarantamaan rakastamasi ihmisen lasten hyvän kehityksen.
Oletko valmis vaarantamaan rakastamasi ihmisen arjen ja perheen, taloudellisen turvallisuuden vuosikausiksi.
Oletko valmis särkemään rakastamasi ihmisen puolison sydämen kenties ikiajoiksi.
Ketä sinä ap rakastat? AP mitä on rakkaus?
että jättävät perheenisät rauhaan.
oletteko palaneet yhteen miehesi kanssa, lastesi isän vai erositteko lopullisesti?
ole mitään vaikutusta et sinä niihin ole rakastanut vaan mieheen. Eriasia on sitten et miten asian käsittelet ja miten sen annat edetä, siinä sit tulee lapsetkin kysymykseen mutta ihastumiselle ihminen ei voi mitään jos se on tullakseen. Tiedän itse tunneihmisenä mitä se on ja järjellä siinä ei ole välttämmättä mitään sanomista mutta sitten kun alkais tehdä mieli edetä tuollaisen kanssa niin siinä sitten punnitaan sitä järjenkin ääntä. Ihastuminen on niin kaikkiviepä asia joka saa ihmisen pään pilviin. Tsemppiä ja voimia!
...nuo Pietarsaaren kaltaiset tragediatkin. Osa täällä toitottaa tuota " sehän voi olla sun elämäsi mies" -juttua. Mutta joskus nää jutut päättyy aika ikävästi :(.
Onhan näitä perhesurmia, itsemurhia jne. paljon näiden pettämisjuttujen seurauksena nähty. Kuka sen tietää, kenellä menee pönttö sekaisin kun tuohon rumbaan lähtee. Tuskin kukaan näistä erilaisten tragedioiden osapuolista on osannut sitä ennakoida. Kannattaa miettiä, mitä se oikeasti tarkottaa ja mitä siitä voi seurata (kaikille osapuolille, erityisesti lapsille), eikä ajatella vain sitä oman värkkinsä kutinaa :(
poikamieheen.
En halunnut edetä, vaikka kiima poltti kylkiä, koska elämässäni on ihmisiä, joita rakastin ennestään, ja jotka ovat minusta riippuvaisia.
Ihan vastuuntunnosta hillitsin itseni.
mikään ei ole pyhää... :( Jos olisin itse tilanteessa, että mies jättäisi minut ja lapset jonkun naikkosen takia, niin pitäisin kyllä huolen ettei liian helpolla pääse. Nakittaisin puolet ajasta lapset miehelle niin kyllä pysyy jalat maan pinnalla, kun ei voi rauhassa pelehtiä... Saattaa naikkonenkin pian kyllästyä lapsiin, jos ei edes lasten vuoksi ollut valmis miestä jättämään rauhaan...
Kerranhan sitä vaan eletään mutta kyllä tuo vaikuttaa niin monen ihmisen elämään, että unohtaisin koko jutun!
Ja äitipuolihan sinusta tuossa tapauksessa tulisi. Ja mitähän ne elatusmaksut nykyisin on....kolme lasta, äkkipääten laskien satoja euroja kuussa. Ne kaikki rahat olisi pois TEIDÄN huvituksistanne. Kismittäisikö se sinua ja aiheuttaisiko se ryppyjä rakkauteenne?
Kannattaa ajatella tuota puolta silloin, kun haluaa sekaantua varattuun mieheen.
Itsekkäät ihmiset yleensä heräävät silloin, kun joutuvat ajattelemaan niitä mahdollisia epämukavuuksi, joita tulevaisuudessa seuraa ITSELLE.
Mieti vielä, ehkä HÄN ei ole maailman ainoa kiinnostava mies?
vuoksi kannattaa jättää entinen elämä ja aloittaa uusi. Jos olet perheetön, ei sinulla mielestäni ole samanlaista vastuuta suhteen aloittamisesta.
Jos mies on elämäsi mies, hän on varmaan yrittämisen arvoinen, ellei, löydät kyllä uusia.
Siinähän järjestäisi sitten arjen uuden rakkaansa kanssa niinkuin parhaiten haluaa. Ei tarvitsisi lasten muuttaa kodistaan eikä miehen. Eikä mies joutuisi edes lapsista eroon.
Eikös elatusmaksut saa omaisuusjärjestelyillä kuitattua.
Itse muuttaisin kauas, ettei tämä morsian ainakaan kovin usein kävelisi vastaan.
Lapsia ottaisin luokse vain lomilla ja lellisin ja hemmottelisin niin että varmaan on sopeutumisongelmia, kun palaavat uusioperheeseensä takaisin.
Eikä saatana puhettakaan yhteishuoltajuudesta. Siinä pantaisiin levykasat kahtia kerta laakista.
Niin, mies on vastuussa omista ratkaisuistaan, kyllä, mutta mielestäni on moraalitonta tieten tahtoen vietellä varattua. Ei ole mikään puhdas pulmunen sellainen nainen, joka tietoisesti näin toimii.
Vierailija:
Niin, mies on vastuussa omista ratkaisuistaan, kyllä, mutta mielestäni on moraalitonta tieten tahtoen vietellä varattua. Ei ole mikään puhdas pulmunen sellainen nainen, joka tietoisesti näin toimii.
Ja myös ko miehen vaimolla on nuorena paremmat mahdollisuudet uuteen onneen.