Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso on masentunut, apua ei heru, mitä tässä voi tehdä?!!
14.10.2017 |
Mies on ollut jo pidempään alakuloinen, (useita kuukausia), aina kuitenkin ollut niitä parempiakin kausia. Nyt viimeisen kuukauden aikana homma on mennyt ison harppauksen tosi huonoon suuntaan. Sain hänet käymään erikoissairaanhoitajan juttusilla, missä olivat täyttäneet papereita ja oli todettu että lievää masennusta voisi olla. No lääkäriaika oli tullut YLI KUUKAUDEN päähän! Mies varasi ajan yksityiselle, häneltä otettiin kilppari- ja testoarvot, nuo viimeisimmät olivatkin alarajalle (13, kun viitearvojen alaraja on 12). Ei korvaushoitoa. Mieheni on jonkin verran ylipainoinen (keskivartalo), ja oli käsketty laihduttaa. Varmaan ihan hyvä vinkki joo, mutta mies on niin maassa ettei yksinkertaisesti pysty aloittamaan laihdutusta, kuntoilua ym. Olen luvannut olla tukena, mutta en tiedä... hän ei innostu enää niistä harrastuksista (mm.kuntosalia harrastanut ikänsä), jotka ennen olivat intohimo. Hyvä kun töihin jaksaa mennä. Tänä aamuna hän itki aamupalapöydässä, yhtäkkiä. Tämä on niin rankkaa, en tiedä enää mitä tehdä... on niin avuton tunne, kun ei osaa auttaa. Olen yrittänyt kuunnella, tsempata, kannustaa... mutta hän ei osaa enää ajatella positiivisesti. Kaikki asiat kääntyy heti negatiiviseksi, välillä tuntuu etten itsekään enää kohta osaa ja jaksa tehdä mitään, kaikki energia menee tähän... auttakaa, mitä voin vielä tehdä?
Kommentit (45)
Eihän sinne psykoterapiaan hetkessä pääse jos ei ole varaa kustantaa itse, psykiatrin arvio tarvitaan ainakin, onko varaa maksaa itse muutamasta käynnistä yksityisellä? Voisiko soittaa sinne terveyskeskukseen ja kiirehtiä aikaa, kai niillä päivystysaikojakin on siellä? Jos toimintakyky jo alentunut niin alkaahan se olla akuuttiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinne psykoterapiaan hetkessä pääse jos ei ole varaa kustantaa itse, psykiatrin arvio tarvitaan ainakin, onko varaa maksaa itse muutamasta käynnistä yksityisellä? Voisiko soittaa sinne terveyskeskukseen ja kiirehtiä aikaa, kai niillä päivystysaikojakin on siellä? Jos toimintakyky jo alentunut niin alkaahan se olla akuuttiasia.
Sitä ehdotin miehellekin, että saisi nopeammin tuon ajan lääkärille. Pitää heti maanantaina soittaa... yritetään tämä viikonloppu tässä luovia jollain lailla eteenpäin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies ei polta. Ja hän on yrittäjä, niin se saikku on vähän niin ja näin... pakko olla töissä kun töitä tällä hetkellä on (ala on semmoinen, että menee säiden ja vuodenaikojen mukaan)
Kuinka pitkiä työpäiviä miehesi tekee? Mikä on yrityksen taloudellinen tila? Oletko itse töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei polta. Ja hän on yrittäjä, niin se saikku on vähän niin ja näin... pakko olla töissä kun töitä tällä hetkellä on (ala on semmoinen, että menee säiden ja vuodenaikojen mukaan)
Kuinka pitkiä työpäiviä miehesi tekee? Mikä on yrityksen taloudellinen tila? Oletko itse töissä?
Herää kuudelta ja tulee kotiin viiden maissa, työmatkoihin menee varmaan tunti pari. Yrityksellä ei mene hyvin, mutta ei vielä ole ihan toivotonkaan tilanne. Olen itsekin yrittäjä, eri alalla tosin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehelle, että onneksi hän ei ole ainoa, jolla on vaikeaa. Maailmassa on nälänhätää, tauteja ja muuta tuskaa. Ainakin itseäni sen ajatteleminen helpottaa.
Ei taida masentuneelle auttaa...
no kerro, että maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka kärsivät aivan hirveästi. Lapset kuolevat, vanhemmat kuolevat, koti palaa, ovat nälkäisiä, janoisia ja sairaita, ja kaikki samanaikaisesti. :) Luulisi että edes vähän helpottaa
En ole tuo alkuperäinen kommentoija, mutta voin omasta kokemuksesta kertoa että tuollainen ei todellakaan auta masentunutta. Tulee vain syyllinen olo kun tietää että pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on ja että moni asia voisi tosiaan olla huonomminkin. Tulee tunne, että minulla ei ole oikeutta tuntea näin koska "minullahan on asiat hyvin". Mutta ei ihmisten hätää voi verrata, masentuneen hätä on hänelle ihan yhtä todellinen ja pitää ottaa iha yhtä tosissaan kuin jonkun joku toinen hätä! Raivostun edelleenkin tälläisistä kommenteista joissa ei oteta masentunutta tosissaan vaikka et varmaan oikeasti edes tarkoittanut vähätellä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi olo on niin tukala, että ei pärjää viikonlopun yli, niin sitten on jo päivystyksellisen arvion paikka! Onko itsetuhoisia ajatuksia?
Siis noi testothan on ihan lapsen tasolla, oikeasti. Se selittää KAIKEN. Missä asutte? Helsingissä ja muistaakseni Turussa toimii lääkäri nimeltä Juhana Piha, googlaa. On perehtynyt näihin asioihin. Suomessa miesten matalien testotasojen hoito on ihan lapsen kengissä, täällä ei lääkärit edes tiedä mitä testosteroni on.
Ei ihme että masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehelläsi oireita jotka sopisivat tuohon testosteronivajeeseen? https://www.mieskuntoon.fi/testosteronivaje/testosteronivajeen-oireet/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehelle, että onneksi hän ei ole ainoa, jolla on vaikeaa. Maailmassa on nälänhätää, tauteja ja muuta tuskaa. Ainakin itseäni sen ajatteleminen helpottaa.
Ei taida masentuneelle auttaa...
Outo neuvo tosiaan.
"Onpa hyvä, että muilla menee huonommin."
What?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on masennusta, kannattaisi pikemminkin yrittää saada aikaa psykologille tai uutta aikaa sille erikoissairaanhoitajalle. Itse kävin keväällä 2 viikon välein depressiohoitajalla lääkäriaikaa odottaessani. Lääkäriä ei masentuneena tarvitse juuri muuhun kuin lääkkeiden määräämiseen, ja ensin pitäisi selvittää muiden tahojen kanssa, minkä tyyppisestä masennuksesta on kysymys ennen kuin lääkitystä kannattaa kokeilla. Lievään masennukseen (jos ei ole bipo) tuskin kannattaa lääkitystä edes ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehelle, että onneksi hän ei ole ainoa, jolla on vaikeaa. Maailmassa on nälänhätää, tauteja ja muuta tuskaa. Ainakin itseäni sen ajatteleminen helpottaa.
Ei taida masentuneelle auttaa...
no kerro, että maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka kärsivät aivan hirveästi. Lapset kuolevat, vanhemmat kuolevat, koti palaa, ovat nälkäisiä, janoisia ja sairaita, ja kaikki samanaikaisesti. :) Luulisi että edes vähän helpottaa
TUollaisia menet masentuneelle kertomaan, niin masentuu vain lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehelle, että onneksi hän ei ole ainoa, jolla on vaikeaa. Maailmassa on nälänhätää, tauteja ja muuta tuskaa. Ainakin itseäni sen ajatteleminen helpottaa.
Ei taida masentuneelle auttaa...
Outo neuvo tosiaan.
"Onpa hyvä, että muilla menee huonommin."
What?
Ai? Siis eikö kukaan muu tosiaan iloitse siitä, että muutkin ihmiset kärsivät, jos itsellä menee huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehelle, että onneksi hän ei ole ainoa, jolla on vaikeaa. Maailmassa on nälänhätää, tauteja ja muuta tuskaa. Ainakin itseäni sen ajatteleminen helpottaa.
Ei taida masentuneelle auttaa...
no kerro, että maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka kärsivät aivan hirveästi. Lapset kuolevat, vanhemmat kuolevat, koti palaa, ovat nälkäisiä, janoisia ja sairaita, ja kaikki samanaikaisesti. :) Luulisi että edes vähän helpottaa
Itseänikin aluksi ärsytti tämä kommentti, mutta jos rehellisiä ollaan niin tämän tyyppisiä vastauksia saa jos masentunut itse tulee tänne kertomaan ongelmistaan. Nyt kun on terve masentuneen läheinen niin ei samalla tapaa uskalleta näitä "niskasta kiinni" -kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehelle, että onneksi hän ei ole ainoa, jolla on vaikeaa. Maailmassa on nälänhätää, tauteja ja muuta tuskaa. Ainakin itseäni sen ajatteleminen helpottaa.
Ei taida masentuneelle auttaa...
no kerro, että maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka kärsivät aivan hirveästi. Lapset kuolevat, vanhemmat kuolevat, koti palaa, ovat nälkäisiä, janoisia ja sairaita, ja kaikki samanaikaisesti. :) Luulisi että edes vähän helpottaa
Itseänikin aluksi ärsytti tämä kommentti, mutta jos rehellisiä ollaan niin tämän tyyppisiä vastauksia saa jos masentunut itse tulee tänne kertomaan ongelmistaan. Nyt kun on terve masentuneen läheinen niin ei samalla tapaa uskalleta näitä "niskasta kiinni" -kommentteja.
En tarkoittanut sitä "niskasta kiinni". Tarkoitin sitä, että monella muullakin menee huonosti, joten siitä voisi ehkä saada iloa. Ei ole ainoa joka kärsii, vaan muutkin kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehelle, että onneksi hän ei ole ainoa, jolla on vaikeaa. Maailmassa on nälänhätää, tauteja ja muuta tuskaa. Ainakin itseäni sen ajatteleminen helpottaa.
Ei taida masentuneelle auttaa...
no kerro, että maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka kärsivät aivan hirveästi. Lapset kuolevat, vanhemmat kuolevat, koti palaa, ovat nälkäisiä, janoisia ja sairaita, ja kaikki samanaikaisesti. :) Luulisi että edes vähän helpottaa
Itseänikin aluksi ärsytti tämä kommentti, mutta jos rehellisiä ollaan niin tämän tyyppisiä vastauksia saa jos masentunut itse tulee tänne kertomaan ongelmistaan. Nyt kun on terve masentuneen läheinen niin ei samalla tapaa uskalleta näitä "niskasta kiinni" -kommentteja.
En tarkoittanut sitä "niskasta kiinni". Tarkoitin sitä, että monella muullakin menee huonosti, joten siitä voisi ehkä saada iloa. Ei ole ainoa joka kärsii, vaan muutkin kärsivät.
Ei tuollaisilla asioilla ole masentunaana mitään merkitystä, kun ainoa mitä jaksaa miettiä on se oma paha olo. Näin ainakin minulla.
Sen lisäksi, mitä jo olette tehneet ja suunnittelette:
- Pystytkö auttamaan miestäsi yrityksen asioissa? Voitko osallistua esimerkiksi asiakashankintaan tai mistä menestys nyt sitten onkin kiinni? Pitkäkestoiset taloushuolet tekee kamalaa jälkeä itsetunnolle ja mielialalle.
- Teinä selvittäisin todellakin tuon testosteroniasian. Eri ihmiset reagoivat testosteronin alenemiseen eri tavoin, ihan niin kuin kaikkeen muuhunkin, ja olen juuri lukenut, että keski-ikäisen miehen masennus onkin usein testosteronin vähenemisen vaikutusta.
- Vaimoni on saanut lievään ja ehkä jo vähän pahempaankin masennukseen apua mäkikuismavalmisteista. Apteekissa myytävät tabletit, Fogelin Hyperiforce Novat, on tällä hetkellä maahantuojalta ja koko maasta loppu, mutta sinunapteekki-nimisestä nettikaupasta saa nestemäistä, ja ihan yhtä hyvin kuulemma sekin pelittää.
Toivottavasti saatte tilanteen paremmaksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehelle, että onneksi hän ei ole ainoa, jolla on vaikeaa. Maailmassa on nälänhätää, tauteja ja muuta tuskaa. Ainakin itseäni sen ajatteleminen helpottaa.
Ei taida masentuneelle auttaa...
no kerro, että maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka kärsivät aivan hirveästi. Lapset kuolevat, vanhemmat kuolevat, koti palaa, ovat nälkäisiä, janoisia ja sairaita, ja kaikki samanaikaisesti. :) Luulisi että edes vähän helpottaa
Itseänikin aluksi ärsytti tämä kommentti, mutta jos rehellisiä ollaan niin tämän tyyppisiä vastauksia saa jos masentunut itse tulee tänne kertomaan ongelmistaan. Nyt kun on terve masentuneen läheinen niin ei samalla tapaa uskalleta näitä "niskasta kiinni" -kommentteja.
En tarkoittanut sitä "niskasta kiinni". Tarkoitin sitä, että monella muullakin menee huonosti, joten siitä voisi ehkä saada iloa. Ei ole ainoa joka kärsii, vaan muutkin kärsivät.
Olisit vaan antanut minun kommenttini jäädä sellaisenaan. Nyt annat itsestäsi typerän kuvan. Masennus on sairaus eikä "vain" kärsimistä vaikka kärsimys tunteena onkin oleellinen osa sitä. Se vain ei toimi yhtä loogisesti kuin terveillä.
Vaikka se olisikin vaikeaa, niin yritä houkutella mies päivittäin ulos, vaikka vain kävelette yhdessä korttelin ympäri. Tiedän, että lähtemisen kynnys on iso, mutta se ihan oikeasti parantaa oloa vaikka olisi kuinka masentunut ja ahdistunut.
Hienoa, että mies on hakenut apua. Se on ollut varmasti rankkaa, siis myöntää avuntarve. Laihdutus ei varmaan ole nyt se ykköshuoli, ja nuo testosteronitasot voivat selittää painonnousua. Sitten kun sitä hommaa aletaan korjailemaan, helpottunee painonpudotuskin. Se on kuitenkin vasta myöhemmän ajan murhe. On hyvä, että miehesi uskaltaa näyttää sinulle tunteensa. Hänellä on hyvät perusteet päästä kunnon psykoterapiaan, josta moni on saanut suurta apua. Kolme kuukautta psyk. polin asiakkuutta, psykiatrilta (hyvä) b-lausunto Kelaan ja oma hakemus myös. Kelan sivuilta löytyy käsittelyajat. Korvaavat nykyään suuremman summan kuin muutama vuosi sitten. Jonkin verran terapiakäynneistä maksetaan itse. Jos ajatus terapiasta tuntuu miehestäsi mielekkäältä, kannattaa voimien mukaan jossain vaiheessa miettiä terapiasuuntausta (niitä on monia, esim. psykodynaamista, kognitiivis-analyyttista jne.) ja alkaa etsiä sopivaa terapeuttia. Kela ei korvaa käyntejä, jotka kuluu sopivan terapeutin etsimiseen, vaan ne kustannetaan itse. En ole Kelan työntekijä, järjestelmä on tuttu koska aloitin oman terapiani vuosi sitten.
Kamalan latteasti sanottu, mutta kannattaa nyt mennä päivä kerrallaan. Jos mies millään jaksaa, pieni kävelylenkkikin on erinomaista liikuntaa tilanteeseen nähden. Ei ole syytä odottaa itseltään nyt täyttä panosta. Ja ap, hienoa että olet miehesi tukena. Kyllä kaikki järjestyy.
Alue: Aihe vapaa
no kerro, että maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka kärsivät aivan hirveästi. Lapset kuolevat, vanhemmat kuolevat, koti palaa, ovat nälkäisiä, janoisia ja sairaita, ja kaikki samanaikaisesti. :) Luulisi että edes vähän helpottaa