Onko halpa arkku nolo?
Onko noloa tai paheksuttavaa valita vainajalle halpa (600e) arkku? Arkku on päältä kaunista vekitettyä kangasta, sisältä paperia.
Vainaja on pitänyt erityisen tärkeänä että rahaa ei tuhlata turhaan. Varaa olisi ostaa vaikka kallein tammiarkku.
Tuleeko jollekulle mieleen että vainajaa ei arvosteta tai perikunta on vaan rahan perässä?
Kommentit (70)
Mulle rakas sukulainen sanoi "Ei se elämäkään ole pelkäsrään satiinia ja hapsuja".
Vierailija kirjoitti:
Onko hautaustoimistosta ostettu arkku pakollinen? Varsinkin tuhkauksessa on aivan älytöntä tuhlata monta sataa euroa kun se menee saman tien uuniin. Olisiko oikeasti mahdollista hankkia itse joku pahvilaatikko ja peittää se kauniilla kankaalla siunaustilaisuuden ajaksi?
Mun mummilla oli ihan sellainen verhoilematon, tyyliin lastulevyarkku johon hautaustoimistolla oli kauniista kirjaillusta kankaasta tehty huppu. Yksinkertainen ja tyylikäs.
Mummin toive ja tuhkaus kuitenkin, niin ei järkeä laittaa isoja rahoja arkkuun.
Ei todellakaan mitään järkeä tuhlata kalliiseen arkkuun. Nykyään valtaosa tuhkataan ja senkään takia ei kannata kallista arkkua olla.
Ajattelen hautakivestäkin, että ei sitä tarvittaisi ollenkaan. Miksi paikat pitää täyttää tuollaisilla? Menee korkeintaan 100 v ja sinua ei enää kukaan muista. Eikä ole väliksikään. Sinun ja minun maalinen taival on hyttysenpaska maailmanhistoriassa. Minulla on rakkaita kuolleita omaisia mutta en silti heidän haudoillaan juuri käy. Muistelen heitä silti lämpöisesti enkä siihen mitään paasia tarvitse.
Hautajaiset on pelkkää rahastusta. Vaikka kuinka halvalla yrittää päästä niin rahaa siihen menee. Mitä se vainaja siitä enää välittää?
Kunnioitatte vainajan toivetta ja ostatte mielestänne kauneimman arkun. Hinnalla ei ole väliä ja tuskinpa kukaan vieraista osaa arvioida arkun hintaa tai kiinnittää edes huomiota. Ei tulisi itselle edes mieleenkään alkaa arvostella arkkua hautajaisissa!
Ei noloa.Paitsi TJ tai joku käänteentekevä tyyppi,niin silloin voi tietysti halvasta arkusta tulla supinaa.
Mä ostan miljoonillani kultaisen arkun ja mut haudataan siinä. Kadehtikaa sitä.
Älytöntä maksaa arkusta yhtään sen enempää, kuin on pakko.
Ikea voisi ottaa valikoimiinsa halpa-arkut, kun lakanaan kääritty ruumis ei krematorioon tai monttuun kelpaa.
Vainajan toiveen mukaan kannattaa mennä. Miehen kanssa ollaan mietitty, etä halvin mahdollinen arkku meille. Jälkeläiset saavat käyttää rahat johonkin hyödyllisempään kuin maan alla lojuvaan arkkuun.
Mutsille löysin 500€ ja faijalle 600€. Kummallakin kerralla liikkeen edullisin. Mielestäni myös kaunein ilman turhaa krumeluuria. Mutta en mä niitä halpoina pitänyt, kauhea hinta lautalaatikosta. Mutsi sai kukat saattoväeltä, faijalle tilasin ison kimpun arkkukukkia kun saattoväkeä oli tiedossa vähän. Kauniita molemmat. Kukaan ei kysynyt hintaa, ei edes sisarukseni jonka perintöön arkun hinta suoraan vaikutti.
Kyllä varmaan kahdesti katsoisin jos joku tavis makoilisi parin tonnin metalliheloitetussa tammikirstussa.
Kiitos vastauksista. Ehkä voin jo jättää taakseni tuo mietinnän, että olisiko pitänyt ostaa kalliimpi arkku. Vainaja siis selvin sanoin toivoi halpaa arkkua ja polttohautausta. Arkku oli päältäpäin oikein kaunis ja ajattelin, että sisäpuolella ei ole väliä. Jotkut sukulaiset halusivat kuitenkin nähdä vainajan arkussa ja siis näkivät että sisäpuoli oli yksinkertainen (paperilakanaa ?).
En tajunnut hautajaisissa mainita että "isä toivoi halpaa arkkua", eli kaikki eivät varmaan tiedä että kyse oli vainajan toiveesta. Isän hyvin tuntevat varmaan tuon kuitenkin ymmärtävät.
Itse toivoisin samaa. Ei mitään järkeä laittaa arkkuun tonneja.
Ap
Kaikkea sitä ihmiset sitten miettiikin. Arkkuhan menee maan alle tai poltetaan, tottakai ostetaan halvin mahdollinen, ei se mikään asunto kuitenkaan ole, sisälle mätänee ruumis.
Arkku kuin arkku, mitä sillä on enää väliä, kun vainajaa ei siinä kovin kauaa näkyvillä säilytetä. Mut sais tu nkea vaikka pahvilaatikkoon, mutta ikävä kyllä se ei ole tuhkauksessa mahdollista, kun siinä tarvitaan sitä arkun puutavaraa palamiseen. Tosin pahvilaatikko ja muutama raakalauta vois ajaa saman asian...
Olen kerran ollut hautajaisissa, joissa voisin vaikka vannoa että arkku oli käytetty. Vaaleapuisen arkun puiset kantokahvat olivat nuhjuuntuneet tummiksi ja tietysti juuri sen kantokahvan alla, josta itse kannoin arkkua, oli liiskaantunut purukumi. Voihan tietysti olla että arkkua aiemmin käsitelleillä on ollut likaiset kädet ja joku tehnyt vielä jäynän laittamalla purukumin kahvan alapintaan.
Ei ole. Arkkujen hinnat on ihan sairasta ryöstöä. Kuolema tulee ihan vitun kalliiksi kun pitää kutsua aina koko suku, joista suurin osa on vittumaisia mulkkuja. Minun hautajaisiini ei tule yhtään ketään vääntämään tekoitkua.
Eihän se ole kuin ruumisarkku. Tietysti puu näyttää paremmalta niin ei mänty nyt kai paljoa enempää maksa.
Miksei käytetä ruumispusseja? Uurnassa olisi siten vähemmän muusta kuin varsinaisen ruumiin palamisesta syntynyttä tuhkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Arkkujen hinnat on ihan sairasta ryöstöä. Kuolema tulee ihan vitun kalliiksi kun pitää kutsua aina koko suku, joista suurin osa on vittumaisia mulkkuja. Minun hautajaisiini ei tule yhtään ketään vääntämään tekoitkua.
:D
Minä en edes muista kauheasti arkkua pohtineena, kun äitini hautajaisia järjestelin. Olin kyllä kuullut, että niitä pidetään hirveän hintaisina ja olin yllättynyt kun ne hinnat eivät olleetkaan niin kauheita. Taisin valita jonkun yksinkertaisen, mutta tyylikkään. Paremmin on jäänyt mieleen vaatteiden valinta. En nyt muista miksi niitä arkkukaapuja sanotaan, mutta äiti tykkäsi luonnonkuiduista ja valitti että keinokuidut hiostavat, niin tuntui tosi kivalta hankkia sitten äidille pellavainen kaapu arkkuvaatteeksi.
Muutenkin järjestin hautajaiset niin, että ne oli äidin näköiset. Ja kovasti saatiin niistä kehuja. Se oli itselleni myös surutyötä, että sai pidettyä sellaiset hautajaiset mistä äiti olisi tykännyt. Äidillä ei mitään toivomuksia ollut, kun muistisairauden kanssa meni viimeiset vuodet. Mutta osasin silti miettiä mistä äiti olisi tykännyt ja tuntui hyvältä tehdä asiat sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollenkaan noloa. Hautaus on nykyään kovaa bisnestä, ja hinnat pilvissä. En muutenkaan ymmärrä, miksi esim. tuhkattavalle pitää ostaa myös arkku. Kaksinkertainen, ja aivan turha kustannus mielestäni.
Siksi että kaikille järjestetään hautajaiset, jossa arkku on paikalla, oli sitten kyseessä arkku- tai tuhkaushautaus. Jos itse haluat hautajaisissasi olevan vaikka pelkkä pahvilaatikko, missä ruumistasi säilytetään hautajaisseremonian ajan, kerro se läheisillesi.
Itse haluan tuhkattavaksi kuolemani jälkeen. Ei kävisi mielessäkään että arkkua ei ostettaisi. Hautajaisten kulut arkkuineen kaikkineen kuuluu kuolinpesälle, ja kuolinpesän varat ovat vainajan varoja. Joten mitä rahantuhlausta se on, että kuolinpesän varoista kustannetaan myös arkku? Kuollut käytännössä itse pääsääntöisesti maksaa omat hautajaisensa jos pesässä on varoja. Eipä täältä kukaan kuitenkaan saa mitään mukaansa viimeistä kertaa lähtiessään.
Itseasiassa hautajaiset, oletan että tarkoitat sanalla siunaustilaisuutta, eivät ole pakolliset.
Itse en halua minkäänlaisia hautajaisia vaan kalmoni saa polttaa ihan ilman puheita ja kakkukestejä. Kirjaan tämän viimeiseen tahtooni ja valtuutan uskotun miehen pitämään huolta siitä että tahtoni tapahtuu juuri niin kuin olen sen kirjannut. Muussa tapauksessa perilliseni saavat vain lakiosan ja loput omaisuudestani menee toiselle taholle.
Siksi että kaikille järjestetään hautajaiset, jossa arkku on paikalla, oli sitten kyseessä arkku- tai tuhkaushautaus. Jos itse haluat hautajaisissasi olevan vaikka pelkkä pahvilaatikko, missä ruumistasi säilytetään hautajaisseremonian ajan, kerro se läheisillesi.
Itse haluan tuhkattavaksi kuolemani jälkeen. Ei kävisi mielessäkään että arkkua ei ostettaisi. Hautajaisten kulut arkkuineen kaikkineen kuuluu kuolinpesälle, ja kuolinpesän varat ovat vainajan varoja. Joten mitä rahantuhlausta se on, että kuolinpesän varoista kustannetaan myös arkku? Kuollut käytännössä itse pääsääntöisesti maksaa omat hautajaisensa jos pesässä on varoja. Eipä täältä kukaan kuitenkaan saa mitään mukaansa viimeistä kertaa lähtiessään.