Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?

Pitkänäperjantaina ei saanut mennä kylään kaverille eikä saunan jälkeen saanut mennä enää ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkänäperjantaina ei saanut mennä kylään kaverille eikä saunan jälkeen saanut mennä enää ulos. 

Meillä tuo jälkimmäinen.

Ei ollut.

Perunaa ja kastiketta syötiin.

En saanut olla kaveri vasemmistokommunistien kanssa, sen verran on minun suvun historia vaikeutettu/mustamaalattu kommunistien takia . 

Vierailija kirjoitti:

Isä painosti välttämään sokeria, itsellään oli 1T diabetes. Hän kyllä tiesi, ettei se tule sokerista, mutta 70-luvulla diabeetikoille hössötettiin sokerista eikä sitä ois saanut syödä. Niin jotenkin ei sitten minunkaan ois pitänyt.

Ihan oikein se on. Turhaa syödä sokeria ka korjata sitä insuliinilla!

En saanut mennä mihinkään seurakunnan toimintaan. Silloin ip-kerho oli seurakunnan järjestämä ja sekin oli minulta kielletty. Vanhampani kuuluivat evlut kirkon suurimpaan herätysliikkeeseen, mutta kaikki kirkon toiminta oli syntistä ja vääräoppista.

Mihinkään vasemmistolaiselta viittaavaan ei saanut osallistua tai käydä esim. vasemmistolais/työväen kaupoissa (Eka-Market, Siwa jne).

Piti olla ruoka-aikana kotona, muuten sai olla kuin ellun kanat.

Meikkaaminen oli no no.  Äiti piti sitä liiallisena koristautumisena.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat muka koettivat meitä lapsia opettaa ettei karkkia, kuitenkin mummi opetti potalla käymään karkkipalkintoa käyttäen kuitenkin mummin logiikka oli että karkit on epäterveellisiä kuitenkin osti irtokarkkeja (joita käytiin salaa napsimassa) :D mummi kyl tiesi ja muutaman kerran huomautteli ettå taas sitä on omin lupine käyty karkkeja napsimassa, lopetti niiden ostamisen kun oltiin isompia, mulle jäi aina tavaton karkki yms makean himo kun ei vanhemmatkaan ostaneet makeaa, tein kaikkeni että olis saanut jotakin hyvää.  Muutaman kerran löysin kolikoita ja kävin ostamassa karkkia salaa, tosin meidän kyläkauppa lopetti toimintansa kun olin 2 luokalla, asuttiin keskellä korpea jossa isommat kaupat 15 km päässä jossa myös mummi asui. Mulle kehkeytyi pakkomielle kaikkeen makeaan ja korvasin opiskeluaikoina ruoan herkuilla, tietenkin lihoin ja oli jatkuvasti huono olo, päänsärky, naama kukki ja turvotti silti en osannut lopettaa, sit yli 30 vuotiaana se makean syönti loppui vaiheittain, nykyään silloin tällöin muttei jatkuvasti enkä päivittäin syö makeaa yms herkkuja. 

Ihme valitusta. Aikuinen ihminen. Syytät muita karkinhimosta:D

Meillä ei saanut katsella mtv kolmosta kun isä oli kotona. Siinä oli jotain amerikkalaista ja kaupallista mitä ei olis kuulemma tarvinnu olla. Salaahan sitä sitten katsottiin. Inhoaa se kaupallisia vieläkin.

Toisinaan oli pakko kuoria perunat, muuten oltais pistelty kuorineen naamaan. 

Nykyisilläänhän kuorineen syömistä suositellaan terveellisenä!

(paitsi että ihan laiskuuden takia me silloin...)

Meillä vanhemmat eivät koskaan puhuneet politiikkaa ainakaan lasten kuullen ja näin jälkeenpäin tajuan miten hyvä asia se on ollut.

Maito vasta ruokailun lopuksi, kai koska muuten ryystin sitä määrättömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka meilläkin syötiin aina paljon perunaa, en kyllästynyt. Maistuu yhä kaikissa muodoissaan. Poikkeuksena ranskanperunat ja sipsit joita en suostu syömään. Nehän juuri (ja hampurilaiset ja limut) ovat niitä, jotka lihottavat.

Ennen syötiin terveellisemmin ja liikuttiin paljon, niin lapset kuin aikuisetkin. Oltiin hoikkia ihan luonnostaan.

Ikävä pilata kuvitelmanne, mutta ranskalaiset ja hampurilainen lihottaa ihan yhtä paljon (=vähän), kuin keitetyt perunat ja lihapullat. Ruoan sisältämät ylimääräiset kilokalorit "lihottaa" ihan yhtä paljon riippumatta siitä, missä muodossa ravinto on.

Hieman oho aiheen,mutta liittyy tämä sillä tavalla aiheeseen, että toivottavasti kukaan vanhempi ei siirtäisi omia kummallisia ruokatraumoja lapsilleen.

Samaa mieltä. Tuon kirjoittaja on niitä pystyyn kuolleita muumioita joiden pätevyys tulee hoikkuudesta ja askeettisuudesta. Sieltä ylimielisyyden tornista sitten voi hymähdellä lihonut, roskaruokaa jne. Kyllä minä olen mahtava hoikka ja syön terveellisesti. Hyi miten ovatkin traumatisoineet normaalipainoisia lapsia ja nuoria niin että ovat saaneet syömishäiriöitä. 90 v. Jaksetaan kytätä muiden lihomista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki bulttipoissit ja vintiöt ym. ärsytti porukoita niin paljon, ettei niitä katsottu. Taloudessa 1 televisio. Tietyt musat oli nou nou, koska ne vaan ärsytti.. " ihme vinkumista"

Tämä. Hyvin asenteellista ja jäykkää marisemista, vaikkei oltu edes perehdytty johonkin ohjelmaan tms. 

Missään tapauksessa ikinä ei saanut mitään karkkia tai herkkua. Poikkeuksena ehkä uutena vuotena paistettiin kattilallinen popcornia, kesällä mahdollisesti kerran käytiin jäätelökioskilla ja mummuilta saatettiin saada joululahjaksi suklaalevyt.

Äiti ei antanut katsoa Hitchcockin Psyko-elokuvaa. Mikähän siinä oli? 

Melkoista sadismia monessa kommentissa. Oli meilläkin rajoituksia ja sääntöjä, mutta en muista mitään mielivaltaista. Herkkuja syötiin, mutta aika vähän, koska ei 80-luvulla ollut sellaista tarjontaakaan kuin nykyään. Kioskilta haettiin irtokarkkeja, kun sai jostain pari markkaa. Kolikoita etsittiin tienvierestä ja puhelinkopeista. Täytekakkua oli vain juhlapäivinä ja kylässäkin sai vain ohuen siivun, jos sitäkään. Lapsille oli tarjolla keksejä, joita sai ottaa korkeintaan yhden. Kotona meillä oli usein tiikerikakkua tai pullaa, jossa oli raesokeria päällä. Ruoka oli peruna ja kastike. Ei kovin hääviä ruokaa ollut, mutta sitä oli kuitenkin. Leikkeleet oli lauantaimakkara tai meetvursti. Juusto oli edamia. Nykyään on niin valtavasti kaikkia vaihtoehtoja kaupassa, ettei uskoisi. 

Kyllä oli ja aivan älyttömästi!

Lyhyempi lista tulee jos kerron mitä sai tehdä.

T. Vieläkin harmittaa vaikka aikaa on mennyt 30-40 vuotta, mutta onneksi elämä on hyvää kun siitä on itse rakentanut itselleen hyvän

Isä oli syntynyt 1925 ja äiti 1933. Ainoa ideologia tai ihanne oli se, että oli ruokaa pöydässä.