Mitä parisuhdelupauksia tulisi antaa kumppanille? Mihin haluaisit kumppanisi sitoutuvan suhteessanne?
Minulle on tärkeää, että kumppanini lupaa puhua minulle kunnioittavasti, pitää huolta viehättävyydestään, säilyttää oma itsenäisyytensä, halata minua heikolla hetkellä ja vaalia romantiikkaa, seksiä ja hauskanpitoa.
Jollakulla, jonka parisuhde tähtää perheen perustamiseen, tai jolle seksi ja romantiikka eivät ole niin tärkeitä, lupaukset sisältävät varmaan muita juttuja.
Mitä lupauksia haluaisit itse kuulla ja nähdä toteutuvan?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuus pitää itsensä viehättävänä? Joskus ihmettelen millasessa maailmassa mä oikein elän.
Mitä ihmeellistä on siinä, että haluaa pitää kumppaniaan viehättävänä vielä vuosien kuluttuakin? Minulle on ainakin tärkeää pukeutua edelleen tyylikkäästi, säilyttää urheilullisuuteni, vaalia itsevarmuuttani ja käyttää huumorintajuani. Haluan olla viehättävä toisen silmissä, ja samaa halua toivon kumppaniltani.
Tulet häviämään taistelun aikaa vastaan, mutta ymmärrän täysin, että maailma on pullollaan ihmisiä, joille kiiltävä pinta on prioriteetti sinänsä ja se kertoo paljon ihmisen arvomaailmasta.
Mua ei ole koskaan motivoinu lenkkipolulle tai salille mennessä se, miten viehättävänä mä noilla keinoin pysyn. Mulle on tärkeää pysyä terveenä ja hyvinvoivana. Mä näen viehättävyyden säilyttämisen vaatimuksen hieman eri asiana kuin itsestähuolehtimisen.
Kannattaa muistaa myös se, että jos tuollaisen asian varaan alkaa rakentamaan jotain, että sen voi myös menettää koska tahansa silmänräpäyksessä. Mitä silloin tapahtuu? Kauneus/viehättävyys on haurasta pääomaa.
Molemminpuolinen viehätysvoima on tärkeimpiä parisuhteen laatua ja kestoa ennustavia tekijöitä. Yhdessä pysyvät ne pariskunnat, joiden mielestä toinen on edelleen yhtä komea tai ihana kuin vuosia sitten, ja jonka näkeminen saa edelleen aikaan mukavan lämpöisen tunteen.
Viehättävyyden ja "kiiltävän pinnan" samastaminen kertoo vain omista arvoistasi.
Just näin. Eli ratkaisevaa on se, millaisia tunteita osapuolet kokevat, millainen heidän sisäinen suhtautumisensa on kumppaniinsa. Kun rakastaa, näkee ns. sammakonkin prinssinä. Jos on sovinisti, näkee kaikki naiset tyhmempinä kuin miehet. Jos omaa asenteen, että tyttöystävät ovat kivoja ja vaimot nalkuttavia, näkee tyttöystävänsä nalkuttavana, kun siitä tulee vaimo.
En minä usko, että ihmiset noin kategorisesti ajattelevat tyttöystävä/vaimo dikotomioita. Jos tyttöystävää on rakastanut alkaisi inhota naimisiin mentäessä ainoastaan koska näin kuuluu? Eiköhän tuollaiset selitykset ole enemmän omia puolustusreaktioita: minä olen yhtä ihana kuin ennenkin, miehestä tuli piru kun mentiin naimisiin tai sukupuolet toisinpäin. Ehkä ne toiveet ja arki perhe-elämässä ovat turhan erilaisia, kumpikin kaataa pahaa oloaan toisen niskaan eikä huomaa kuinka tuo vaikuttaa suhteeseen. Peiliinkatsomisen paikka syyttelyn sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle (aloittajalle) viehättävyyttä lisääviä tekijöitä ovat esimerkiksi ystävällisyys, aktiivisuus, mielenkiintoisten kirjojen lukeminen ja kyky keskustella niistä, huumorintaju, ulkonäöstä huolehtiminen, seksuaalinen anteliaisuus, itsenäisyys, tyylikkyys ja taiteellisuus. Mutta tämä vain selvennyksenä – ketjun varsinainen aihe on ihan muu.
Sun kannattaisi pysyä sinkkuna siihen asti, kunnes tapaat miehen, jota kohtaan tunnet hirveää himoa ja lämmintä rakkautta siitä huolimatta, että hän ei olekaan yhtään taiteellinen eikä lue mielenkiintoisia kirjoja. Sillä voisi olla mahikset onnistua ja muodostua pitkäksi onnelliseksi suhteeksi, ei näillä ostoslistojen perusteella valikoiduilla suhteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (aloittajalle) viehättävyyttä lisääviä tekijöitä ovat esimerkiksi ystävällisyys, aktiivisuus, mielenkiintoisten kirjojen lukeminen ja kyky keskustella niistä, huumorintaju, ulkonäöstä huolehtiminen, seksuaalinen anteliaisuus, itsenäisyys, tyylikkyys ja taiteellisuus. Mutta tämä vain selvennyksenä – ketjun varsinainen aihe on ihan muu.
Sun kannattaisi pysyä sinkkuna siihen asti, kunnes tapaat miehen, jota kohtaan tunnet hirveää himoa ja lämmintä rakkautta siitä huolimatta, että hän ei olekaan yhtään taiteellinen eikä lue mielenkiintoisia kirjoja. Sillä voisi olla mahikset onnistua ja muodostua pitkäksi onnelliseksi suhteeksi, ei näillä ostoslistojen perusteella valikoiduilla suhteilla.
Ymmärsit väärin. Taiteellisuus ja kirjojen lukeminen ovat esimerkkejä juuri niistä asioista, jotka saavat minut pitämään ihmistä viehättävänä.
Olen muuten hetero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuus pitää itsensä viehättävänä? Joskus ihmettelen millasessa maailmassa mä oikein elän.
Mitä ihmeellistä on siinä, että haluaa pitää kumppaniaan viehättävänä vielä vuosien kuluttuakin? Minulle on ainakin tärkeää pukeutua edelleen tyylikkäästi, säilyttää urheilullisuuteni, vaalia itsevarmuuttani ja käyttää huumorintajuani. Haluan olla viehättävä toisen silmissä, ja samaa halua toivon kumppaniltani.
Tulet häviämään taistelun aikaa vastaan, mutta ymmärrän täysin, että maailma on pullollaan ihmisiä, joille kiiltävä pinta on prioriteetti sinänsä ja se kertoo paljon ihmisen arvomaailmasta.
Mua ei ole koskaan motivoinu lenkkipolulle tai salille mennessä se, miten viehättävänä mä noilla keinoin pysyn. Mulle on tärkeää pysyä terveenä ja hyvinvoivana. Mä näen viehättävyyden säilyttämisen vaatimuksen hieman eri asiana kuin itsestähuolehtimisen.
Kannattaa muistaa myös se, että jos tuollaisen asian varaan alkaa rakentamaan jotain, että sen voi myös menettää koska tahansa silmänräpäyksessä. Mitä silloin tapahtuu? Kauneus/viehättävyys on haurasta pääomaa.
Molemminpuolinen viehätysvoima on tärkeimpiä parisuhteen laatua ja kestoa ennustavia tekijöitä. Yhdessä pysyvät ne pariskunnat, joiden mielestä toinen on edelleen yhtä komea tai ihana kuin vuosia sitten, ja jonka näkeminen saa edelleen aikaan mukavan lämpöisen tunteen.
Viehättävyyden ja "kiiltävän pinnan" samastaminen kertoo vain omista arvoistasi.
Just näin. Eli ratkaisevaa on se, millaisia tunteita osapuolet kokevat, millainen heidän sisäinen suhtautumisensa on kumppaniinsa. Kun rakastaa, näkee ns. sammakonkin prinssinä. Jos on sovinisti, näkee kaikki naiset tyhmempinä kuin miehet. Jos omaa asenteen, että tyttöystävät ovat kivoja ja vaimot nalkuttavia, näkee tyttöystävänsä nalkuttavana, kun siitä tulee vaimo.
En minä usko, että ihmiset noin kategorisesti ajattelevat tyttöystävä/vaimo dikotomioita. Jos tyttöystävää on rakastanut alkaisi inhota naimisiin mentäessä ainoastaan koska näin kuuluu? Eiköhän tuollaiset selitykset ole enemmän omia puolustusreaktioita: minä olen yhtä ihana kuin ennenkin, miehestä tuli piru kun mentiin naimisiin tai sukupuolet toisinpäin. Ehkä ne toiveet ja arki perhe-elämässä ovat turhan erilaisia, kumpikin kaataa pahaa oloaan toisen niskaan eikä huomaa kuinka tuo vaikuttaa suhteeseen. Peiliinkatsomisen paikka syyttelyn sijaan.
Se on päinvastoin hyvin yleistä, että suhtautuminen muuttuu näin. Ei tietenkään kaikilla, mutta osalla. Ne ovat yleensä niitä samoja, joilla exä on ollut ihan kamala ja sitä haukutaan. Lopulta sua haukutaan ihan samalla lailla kuin exää.
On oikeasti paljon miehiä, joilla on strreotyyppisiä käsityksiä naisista ja niitä heijastetaan puolisoon. Vastaavasti takuulla paljon naisia, joilla on niitä asenteita miehistä. Ihmisiä, jotka eivät näe toista ihmistä sellaisena kuin se on, vaan ennakkoasenteidensa kautta. Ihastunerna sijoittavat toiseen vaikka mitä hyviä ominaisuuksia ja sitten esim. naimisiinmenon jälkeen alkavat nähdä hänet huonossa valossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuus pitää itsensä viehättävänä? Joskus ihmettelen millasessa maailmassa mä oikein elän.
Mitä ihmeellistä on siinä, että haluaa pitää kumppaniaan viehättävänä vielä vuosien kuluttuakin? Minulle on ainakin tärkeää pukeutua edelleen tyylikkäästi, säilyttää urheilullisuuteni, vaalia itsevarmuuttani ja käyttää huumorintajuani. Haluan olla viehättävä toisen silmissä, ja samaa halua toivon kumppaniltani.
Tulet häviämään taistelun aikaa vastaan, mutta ymmärrän täysin, että maailma on pullollaan ihmisiä, joille kiiltävä pinta on prioriteetti sinänsä ja se kertoo paljon ihmisen arvomaailmasta.
Mua ei ole koskaan motivoinu lenkkipolulle tai salille mennessä se, miten viehättävänä mä noilla keinoin pysyn. Mulle on tärkeää pysyä terveenä ja hyvinvoivana. Mä näen viehättävyyden säilyttämisen vaatimuksen hieman eri asiana kuin itsestähuolehtimisen.
Kannattaa muistaa myös se, että jos tuollaisen asian varaan alkaa rakentamaan jotain, että sen voi myös menettää koska tahansa silmänräpäyksessä. Mitä silloin tapahtuu? Kauneus/viehättävyys on haurasta pääomaa.
Molemminpuolinen viehätysvoima on tärkeimpiä parisuhteen laatua ja kestoa ennustavia tekijöitä. Yhdessä pysyvät ne pariskunnat, joiden mielestä toinen on edelleen yhtä komea tai ihana kuin vuosia sitten, ja jonka näkeminen saa edelleen aikaan mukavan lämpöisen tunteen.
Viehättävyyden ja "kiiltävän pinnan" samastaminen kertoo vain omista arvoistasi.
Just näin. Eli ratkaisevaa on se, millaisia tunteita osapuolet kokevat, millainen heidän sisäinen suhtautumisensa on kumppaniinsa. Kun rakastaa, näkee ns. sammakonkin prinssinä. Jos on sovinisti, näkee kaikki naiset tyhmempinä kuin miehet. Jos omaa asenteen, että tyttöystävät ovat kivoja ja vaimot nalkuttavia, näkee tyttöystävänsä nalkuttavana, kun siitä tulee vaimo.
En minä usko, että ihmiset noin kategorisesti ajattelevat tyttöystävä/vaimo dikotomioita. Jos tyttöystävää on rakastanut alkaisi inhota naimisiin mentäessä ainoastaan koska näin kuuluu? Eiköhän tuollaiset selitykset ole enemmän omia puolustusreaktioita: minä olen yhtä ihana kuin ennenkin, miehestä tuli piru kun mentiin naimisiin tai sukupuolet toisinpäin. Ehkä ne toiveet ja arki perhe-elämässä ovat turhan erilaisia, kumpikin kaataa pahaa oloaan toisen niskaan eikä huomaa kuinka tuo vaikuttaa suhteeseen. Peiliinkatsomisen paikka syyttelyn sijaan.
Se on päinvastoin hyvin yleistä, että suhtautuminen muuttuu näin. Ei tietenkään kaikilla, mutta osalla. Ne ovat yleensä niitä samoja, joilla exä on ollut ihan kamala ja sitä haukutaan. Lopulta sua haukutaan ihan samalla lailla kuin exää.
On oikeasti paljon miehiä, joilla on strreotyyppisiä käsityksiä naisista ja niitä heijastetaan puolisoon. Vastaavasti takuulla paljon naisia, joilla on niitä asenteita miehistä. Ihmisiä, jotka eivät näe toista ihmistä sellaisena kuin se on, vaan ennakkoasenteidensa kautta. Ihastunerna sijoittavat toiseen vaikka mitä hyviä ominaisuuksia ja sitten esim. naimisiinmenon jälkeen alkavat nähdä hänet huonossa valossa.
Vinkki: älä seurustele tällaisten miesten (tai naisten) kanssa.
Eläköön kukin miten haluaa.
Itse kierrän kaukaa nämä listaihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuus pitää itsensä viehättävänä? Joskus ihmettelen millasessa maailmassa mä oikein elän.
Mitä ihmeellistä on siinä, että haluaa pitää kumppaniaan viehättävänä vielä vuosien kuluttuakin? Minulle on ainakin tärkeää pukeutua edelleen tyylikkäästi, säilyttää urheilullisuuteni, vaalia itsevarmuuttani ja käyttää huumorintajuani. Haluan olla viehättävä toisen silmissä, ja samaa halua toivon kumppaniltani.
Tulet häviämään taistelun aikaa vastaan, mutta ymmärrän täysin, että maailma on pullollaan ihmisiä, joille kiiltävä pinta on prioriteetti sinänsä ja se kertoo paljon ihmisen arvomaailmasta.
Mua ei ole koskaan motivoinu lenkkipolulle tai salille mennessä se, miten viehättävänä mä noilla keinoin pysyn. Mulle on tärkeää pysyä terveenä ja hyvinvoivana. Mä näen viehättävyyden säilyttämisen vaatimuksen hieman eri asiana kuin itsestähuolehtimisen.
Kannattaa muistaa myös se, että jos tuollaisen asian varaan alkaa rakentamaan jotain, että sen voi myös menettää koska tahansa silmänräpäyksessä. Mitä silloin tapahtuu? Kauneus/viehättävyys on haurasta pääomaa.
Molemminpuolinen viehätysvoima on tärkeimpiä parisuhteen laatua ja kestoa ennustavia tekijöitä. Yhdessä pysyvät ne pariskunnat, joiden mielestä toinen on edelleen yhtä komea tai ihana kuin vuosia sitten, ja jonka näkeminen saa edelleen aikaan mukavan lämpöisen tunteen.
Viehättävyyden ja "kiiltävän pinnan" samastaminen kertoo vain omista arvoistasi.
Just näin. Eli ratkaisevaa on se, millaisia tunteita osapuolet kokevat, millainen heidän sisäinen suhtautumisensa on kumppaniinsa. Kun rakastaa, näkee ns. sammakonkin prinssinä. Jos on sovinisti, näkee kaikki naiset tyhmempinä kuin miehet. Jos omaa asenteen, että tyttöystävät ovat kivoja ja vaimot nalkuttavia, näkee tyttöystävänsä nalkuttavana, kun siitä tulee vaimo.
En minä usko, että ihmiset noin kategorisesti ajattelevat tyttöystävä/vaimo dikotomioita. Jos tyttöystävää on rakastanut alkaisi inhota naimisiin mentäessä ainoastaan koska näin kuuluu? Eiköhän tuollaiset selitykset ole enemmän omia puolustusreaktioita: minä olen yhtä ihana kuin ennenkin, miehestä tuli piru kun mentiin naimisiin tai sukupuolet toisinpäin. Ehkä ne toiveet ja arki perhe-elämässä ovat turhan erilaisia, kumpikin kaataa pahaa oloaan toisen niskaan eikä huomaa kuinka tuo vaikuttaa suhteeseen. Peiliinkatsomisen paikka syyttelyn sijaan.
Se on päinvastoin hyvin yleistä, että suhtautuminen muuttuu näin. Ei tietenkään kaikilla, mutta osalla. Ne ovat yleensä niitä samoja, joilla exä on ollut ihan kamala ja sitä haukutaan. Lopulta sua haukutaan ihan samalla lailla kuin exää.
On oikeasti paljon miehiä, joilla on strreotyyppisiä käsityksiä naisista ja niitä heijastetaan puolisoon. Vastaavasti takuulla paljon naisia, joilla on niitä asenteita miehistä. Ihmisiä, jotka eivät näe toista ihmistä sellaisena kuin se on, vaan ennakkoasenteidensa kautta. Ihastunerna sijoittavat toiseen vaikka mitä hyviä ominaisuuksia ja sitten esim. naimisiinmenon jälkeen alkavat nähdä hänet huonossa valossa.
Vinkki: älä seurustele tällaisten miesten (tai naisten) kanssa.
Hyvä vinkki. Ongelma on, ettei niitä tunnista etukäteen juuri muusta, kun ap:n kaltaisista "parisuhdelupaus"-puheista ja jyrkistä kriteereistä, millainen puolison pitää olla. Erityisesti vaatimuksesta, että tyttöystävän/vaimon pitää osoittaa miehelle kunnioitusta, pysyä ulkonäöltään viehättävänä ja olla aina halukas seksiin. Tämän muuten voisi laittaa varoitusmerkiksi myös siihen ketjuun, jossa kysytään, miten narsistin voi tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuus pitää itsensä viehättävänä? Joskus ihmettelen millasessa maailmassa mä oikein elän.
Mitä ihmeellistä on siinä, että haluaa pitää kumppaniaan viehättävänä vielä vuosien kuluttuakin? Minulle on ainakin tärkeää pukeutua edelleen tyylikkäästi, säilyttää urheilullisuuteni, vaalia itsevarmuuttani ja käyttää huumorintajuani. Haluan olla viehättävä toisen silmissä, ja samaa halua toivon kumppaniltani.
Tulet häviämään taistelun aikaa vastaan, mutta ymmärrän täysin, että maailma on pullollaan ihmisiä, joille kiiltävä pinta on prioriteetti sinänsä ja se kertoo paljon ihmisen arvomaailmasta.
Mua ei ole koskaan motivoinu lenkkipolulle tai salille mennessä se, miten viehättävänä mä noilla keinoin pysyn. Mulle on tärkeää pysyä terveenä ja hyvinvoivana. Mä näen viehättävyyden säilyttämisen vaatimuksen hieman eri asiana kuin itsestähuolehtimisen.
Kannattaa muistaa myös se, että jos tuollaisen asian varaan alkaa rakentamaan jotain, että sen voi myös menettää koska tahansa silmänräpäyksessä. Mitä silloin tapahtuu? Kauneus/viehättävyys on haurasta pääomaa.
Molemminpuolinen viehätysvoima on tärkeimpiä parisuhteen laatua ja kestoa ennustavia tekijöitä. Yhdessä pysyvät ne pariskunnat, joiden mielestä toinen on edelleen yhtä komea tai ihana kuin vuosia sitten, ja jonka näkeminen saa edelleen aikaan mukavan lämpöisen tunteen.
Viehättävyyden ja "kiiltävän pinnan" samastaminen kertoo vain omista arvoistasi.
Just näin. Eli ratkaisevaa on se, millaisia tunteita osapuolet kokevat, millainen heidän sisäinen suhtautumisensa on kumppaniinsa. Kun rakastaa, näkee ns. sammakonkin prinssinä. Jos on sovinisti, näkee kaikki naiset tyhmempinä kuin miehet. Jos omaa asenteen, että tyttöystävät ovat kivoja ja vaimot nalkuttavia, näkee tyttöystävänsä nalkuttavana, kun siitä tulee vaimo.
En minä usko, että ihmiset noin kategorisesti ajattelevat tyttöystävä/vaimo dikotomioita. Jos tyttöystävää on rakastanut alkaisi inhota naimisiin mentäessä ainoastaan koska näin kuuluu? Eiköhän tuollaiset selitykset ole enemmän omia puolustusreaktioita: minä olen yhtä ihana kuin ennenkin, miehestä tuli piru kun mentiin naimisiin tai sukupuolet toisinpäin. Ehkä ne toiveet ja arki perhe-elämässä ovat turhan erilaisia, kumpikin kaataa pahaa oloaan toisen niskaan eikä huomaa kuinka tuo vaikuttaa suhteeseen. Peiliinkatsomisen paikka syyttelyn sijaan.
Se on päinvastoin hyvin yleistä, että suhtautuminen muuttuu näin. Ei tietenkään kaikilla, mutta osalla. Ne ovat yleensä niitä samoja, joilla exä on ollut ihan kamala ja sitä haukutaan. Lopulta sua haukutaan ihan samalla lailla kuin exää.
On oikeasti paljon miehiä, joilla on strreotyyppisiä käsityksiä naisista ja niitä heijastetaan puolisoon. Vastaavasti takuulla paljon naisia, joilla on niitä asenteita miehistä. Ihmisiä, jotka eivät näe toista ihmistä sellaisena kuin se on, vaan ennakkoasenteidensa kautta. Ihastunerna sijoittavat toiseen vaikka mitä hyviä ominaisuuksia ja sitten esim. naimisiinmenon jälkeen alkavat nähdä hänet huonossa valossa.
Vinkki: älä seurustele tällaisten miesten (tai naisten) kanssa.
Hyvä vinkki. Ongelma on, ettei niitä tunnista etukäteen juuri muusta, kun ap:n kaltaisista "parisuhdelupaus"-puheista ja jyrkistä kriteereistä, millainen puolison pitää olla. Erityisesti vaatimuksesta, että tyttöystävän/vaimon pitää osoittaa miehelle kunnioitusta, pysyä ulkonäöltään viehättävänä ja olla aina halukas seksiin. Tämän muuten voisi laittaa varoitusmerkiksi myös siihen ketjuun, jossa kysytään, miten narsistin voi tunnistaa.
Katkeruutesi tulee näkyviin esimerkiksi siinä, ettet osaa vääristelemättä lukea alkuperäistä viestiä (jossa ei sanallakaan mainittu, että pitäisi pysyä "ulkonäöltään viehättävänä" tai olla aina halukas seksiin").
Surullista oikeastaan mutta myös aika tyypillistä tälle palstalle.
Mitä muuten olet itse valmis lupaamaan suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuus pitää itsensä viehättävänä? Joskus ihmettelen millasessa maailmassa mä oikein elän.
Mitä ihmeellistä on siinä, että haluaa pitää kumppaniaan viehättävänä vielä vuosien kuluttuakin? Minulle on ainakin tärkeää pukeutua edelleen tyylikkäästi, säilyttää urheilullisuuteni, vaalia itsevarmuuttani ja käyttää huumorintajuani. Haluan olla viehättävä toisen silmissä, ja samaa halua toivon kumppaniltani.
Tulet häviämään taistelun aikaa vastaan, mutta ymmärrän täysin, että maailma on pullollaan ihmisiä, joille kiiltävä pinta on prioriteetti sinänsä ja se kertoo paljon ihmisen arvomaailmasta.
Mua ei ole koskaan motivoinu lenkkipolulle tai salille mennessä se, miten viehättävänä mä noilla keinoin pysyn. Mulle on tärkeää pysyä terveenä ja hyvinvoivana. Mä näen viehättävyyden säilyttämisen vaatimuksen hieman eri asiana kuin itsestähuolehtimisen.
Kannattaa muistaa myös se, että jos tuollaisen asian varaan alkaa rakentamaan jotain, että sen voi myös menettää koska tahansa silmänräpäyksessä. Mitä silloin tapahtuu? Kauneus/viehättävyys on haurasta pääomaa.
Molemminpuolinen viehätysvoima on tärkeimpiä parisuhteen laatua ja kestoa ennustavia tekijöitä. Yhdessä pysyvät ne pariskunnat, joiden mielestä toinen on edelleen yhtä komea tai ihana kuin vuosia sitten, ja jonka näkeminen saa edelleen aikaan mukavan lämpöisen tunteen.
Viehättävyyden ja "kiiltävän pinnan" samastaminen kertoo vain omista arvoistasi.
Just näin. Eli ratkaisevaa on se, millaisia tunteita osapuolet kokevat, millainen heidän sisäinen suhtautumisensa on kumppaniinsa. Kun rakastaa, näkee ns. sammakonkin prinssinä. Jos on sovinisti, näkee kaikki naiset tyhmempinä kuin miehet. Jos omaa asenteen, että tyttöystävät ovat kivoja ja vaimot nalkuttavia, näkee tyttöystävänsä nalkuttavana, kun siitä tulee vaimo.
En minä usko, että ihmiset noin kategorisesti ajattelevat tyttöystävä/vaimo dikotomioita. Jos tyttöystävää on rakastanut alkaisi inhota naimisiin mentäessä ainoastaan koska näin kuuluu? Eiköhän tuollaiset selitykset ole enemmän omia puolustusreaktioita: minä olen yhtä ihana kuin ennenkin, miehestä tuli piru kun mentiin naimisiin tai sukupuolet toisinpäin. Ehkä ne toiveet ja arki perhe-elämässä ovat turhan erilaisia, kumpikin kaataa pahaa oloaan toisen niskaan eikä huomaa kuinka tuo vaikuttaa suhteeseen. Peiliinkatsomisen paikka syyttelyn sijaan.
Se on päinvastoin hyvin yleistä, että suhtautuminen muuttuu näin. Ei tietenkään kaikilla, mutta osalla. Ne ovat yleensä niitä samoja, joilla exä on ollut ihan kamala ja sitä haukutaan. Lopulta sua haukutaan ihan samalla lailla kuin exää.
On oikeasti paljon miehiä, joilla on strreotyyppisiä käsityksiä naisista ja niitä heijastetaan puolisoon. Vastaavasti takuulla paljon naisia, joilla on niitä asenteita miehistä. Ihmisiä, jotka eivät näe toista ihmistä sellaisena kuin se on, vaan ennakkoasenteidensa kautta. Ihastunerna sijoittavat toiseen vaikka mitä hyviä ominaisuuksia ja sitten esim. naimisiinmenon jälkeen alkavat nähdä hänet huonossa valossa.
Vinkki: älä seurustele tällaisten miesten (tai naisten) kanssa.
Hyvä vinkki. Ongelma on, ettei niitä tunnista etukäteen juuri muusta, kun ap:n kaltaisista "parisuhdelupaus"-puheista ja jyrkistä kriteereistä, millainen puolison pitää olla. Erityisesti vaatimuksesta, että tyttöystävän/vaimon pitää osoittaa miehelle kunnioitusta, pysyä ulkonäöltään viehättävänä ja olla aina halukas seksiin. Tämän muuten voisi laittaa varoitusmerkiksi myös siihen ketjuun, jossa kysytään, miten narsistin voi tunnistaa.
Klassiset merkit.
Todellakin vaadin, että minulle puhutaan kunnioittavasti! Minkälainen nainen ei tällaista vaadi parisuhteessa?
Ihan hyvä lista. Tuossa on monta sellaista asiaa, jotka helposti unohtuvat vähänkin pidemmässä suhteessa.
Mulla on kirjanmerkeissä tällainen juttu: https://thoughtcatalog.com/michelle-horton/2014/11/15-realistic-marriag… Eli realistisia häälupauksia. Pidin tästä tosi paljon ja luen sen aina välillä uudelleen.
Luottamusta, kunnioutusta ja tahtoa selvitä hankalista vaiheista yhdessä.
Säännöllistä ja monipuolista seksiä.
Tärkeintä on luottamus ja kunnioitus. Tahdon voida luottaa 100-prosenttisesti siihen, että puoliso ajattelee aina minun ja meidän parastamme, haluaa minulle pelkkää hyvää, on apuna tarvittaessa ja hyväksyy minut vikoineni päivineni. Saman lupauksen annan tietysti hänelle.
Nuoruutemme päivistä olemme muuttuneet paljon. Ulkoinen viehättävyys on vähentynyt, enkä enää jaksa taidetta tai politiikkaakaan harrastaa ja seurata yhtä intohimoisesti kuin nuorena. Ikä muuttaa tärkeysjärjestyksiä, painotuksia ja maailmankuva muuttuu vähemmän mustavalkoiseksi. Minulle on tärkeää, että kumppanuus kestää monenlaiset muutokset. Tuskin itsekään enää viehättyisin 25-vuotiaasta nuorukaisesta, joka puolisoni tavatessamme oli.
Meillä on varmasti "raskassuhde", koska meille naimisiinmeno oli tärkeä ja iso asia ja arjen jakaminen on kumppanuutta parhaimmillaan. Kuitenkin suhteemme perustuu intohimoon, hauskanpitoon ja toisen itsenäisyyden kunnioittamiseen myös. Jos nämä katoaisivat, miksi sellaiseen suhteeseen jäisi roikkumaan.
Ei nykyään voi vaatia tai olettaa mitään seurustelukumppanilta tai on muuten konservatiivinen, 50-luvulle jämähtänyt kontrollifriikki
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyään voi vaatia tai olettaa mitään seurustelukumppanilta tai on muuten konservatiivinen, 50-luvulle jämähtänyt kontrollifriikki
Parisuhde ei ole mitään hyväntekeväisyyttä tai keskinäistä riippuvuutta. Siinä kaksi itsenäistä ihmistä päättää olla yhdessä, koska se tuntuu hyvältä ja molempien elämä paranee.
Pidä minua hyvänä, kuuntele ja ole läsnä.
Ei saa muuttua öyhääväksi juntiksi.
Minulle (aloittajalle) viehättävyyttä lisääviä tekijöitä ovat esimerkiksi ystävällisyys, aktiivisuus, mielenkiintoisten kirjojen lukeminen ja kyky keskustella niistä, huumorintaju, ulkonäöstä huolehtiminen, seksuaalinen anteliaisuus, itsenäisyys, tyylikkyys ja taiteellisuus. Mutta tämä vain selvennyksenä – ketjun varsinainen aihe on ihan muu.