Lue keskustelun säännöt.
Nainen, miksi olet sinkku?
Kommentit (43)
Erosin, enkä vielä ole löytänyt uutta. Eiköhän se jossain vaiheessa tule vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastamani ihminen kuoli.
Ei ole paljon tehnyt mieli ajatella edes ketään toista.
Koska en saa sellaista miestä, jonka tarvitsen. Hyvä keskustelija , itsevarma, rauhallinen, älykäs, terve (myös henkisesti), luotettava ei tupakkaa tai alkoa, hyvä sängyssä.
Olin alle 20v, kun eläkkeellä oleva kätilö sanoi minulle, että älä koskaan ota tyhmää miestä. Hyvä ohje.
Jape kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
RIma on todella korkealla. Ei kelpaa ihan kuka tahansa kadun tallaaja. Pitäisi olla vähintään komea, älykäs, akateeminen ja seksikkäällä tavalla jännittävä/salaperäinen.
Joo, mites sie? Otatko pyllyreikään juureen asti ilman ulinaa? Otatko syvälle kurkkuun kapulan samalla kun katsot silmiini sinisiin? Mihin susta oikee on?
Huu, kuinka jännää. Juuri kaltaisesi miehet saavat vakuuttumaan sinkkuelämän ihanuudesta.
Koska viimeisin tapailu puhui meisselistä, hyvästä kyydistä, pesästä jne. Suht hyvä pano, mutta siinä se olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttina tarvitsen niin paljon omaa laatuaikaa, etten sopeudu parisuhteisiin. En ole myöskään kovin halukas tekemään kompromisseja yksityiselämääni liittyen.
Olen sinkku koska en vain yksinkertaisesti syty monesta miehestä. Miehen pitää olla rohkea ja aloitteellinen. Odotan mieheltä älykkyyttä, huumorintajua, tilannetajua ja spontaania heittäytymistä tilanteisiin. En myöskään pidä kovin lyhyistä miehistä koska olen itse 173 senttimetriä pitkä ja ihannemieheni olisi ainakin 15 senttiä pidempi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska olen itsekäs ja mukavuudenhaluinen, enkä halua tehdä kompromisseja. En sovi parisuhteeseen. Suurin osa ihmisistä vain ärsyttää mua, enkä voisi kuvitellakaan asuvani kenenkään kanssa.
Sama. Haluan olla yksin ja silti jostain syystä saan kiinnostuneita miehiä perääni säännöllisin väliajoin. Kun se piiritysrumba on ohi, nautin taas yksinolosta entistä enemmän.
En uskalla tavata ketään sosiaalisen fobian takia. Ei minulla mitään annettavaakaan olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinkku koska minulla on vaatimuksia miesten suhteen. Näitä kun ei saisi naisena olla vaan pitäisi riittää mikä tahansa...
olen sinkku koska mieheni jätti minut vähän aikaa sitten ja en ota uutta heti alle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aa-kuppi, olen ruma, en anna persettä enkä niele spermoja. Koskaan en ole suhteeseen kelvannut eikä kukaan mies ole koskaan osoittanut kiinnostustaan muhun. N28
Sinkkuna aikani riittää pitämään useita fuckbuddysuhteita yhtä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarvetta seurusteluun yksinkertaisesti. Seksi ei kiinnosta ollenkaan ha tuntuisi jopa inhottavalta ja raiskauksen tasoiselta miehen kanssa, jota kohtaan en tunne aitoa kemiaa. Ja sellaisia miehiä on tosi harvassa. En tarvitse miestä mihinkään, pärjään hyvin itsekin. Ei siis ole mitään syytä luopua sinkkuudesta, ellei tule vastaan jotain mahtavaa superyksilömiestä. Epäkiinnostavien miesten kanssa seurustelu siis vähentäisi onnellisuuttani ja tyhmähän olisin, jos siihen ryhtyisin.
Vierailija kirjoitti:
Käy kysymässä niiltä miehiltä jotka on jättänyt tai eivät halua edes tapailla.Minä en syytä tiedä.
Itsetutkiskelun paikka. Parisuhteessa on aina kaksi. Ei tarvitse mennä itsensä ruoskimiseen mutta oma vastuu on kannettava. Et voita mitään syyllistämällä muut ja pitämällä itsesi "puhtaana".
Mitä sinä haluat? Oletko valinnut semmoisia jotka oikeasti sinua on kiinnostanut ja jotka ovat oikeasti olleet sinusta kiinnostuneita? Ettet vain olisi valinnut jonkun ja kun se ei ole heille/hänelle riitänyt niin voit syyttää toista osapuolta, sinun jo alunalkaen huonosta valinnasta ja päätöksestä.
Itsetuntoni on romuttunut jo lapsuudessa. En pystynyt edes kuvittelemaan, että joku pystyisi pitämään minusta, koska en itsekään siihen kykene. Näin vain huonot puoleni ja oletin muidenkin näkevän vain ne. Vihasin myös kehoani niin paljon, että ajatuskin siitä, että joku tulisi lähelle ahdisti. Nyt nämä jutut ovat vähitellen alkaneet tietoisen asioiden työstämisen kautta helpottaa, mutta todennäköisesti tulen pysymään sinkkuna lopun ikääni. En vain jaksa enää uskoa, että kykenisin toisen ihmisen kanssa elämään, koska olen tottunut olemaan yksin.
Erosin yli 20v suhteesta jossa 7v oli ehdottomasti liikaa.
On tässä muutama noin vuoden suhde ollut. Huomannut että en itse tiedä kuka tai mikä olen.
Aivopesua että naisella oltava mies, siitä kasvan pikkuhiljaa ulos.
En tarvitse miestä elättämään, raha-asiat on kunnossa. Ihan tavallinen duunari ammatti josta olen ylpeä. Iloitsen vapaasta elämästäni ilman kompromissi pakkoa ja saan tehdä asioita jotka ilahduttavat.
Tähän mennessä en ole tavannut semmoista joka kunnioittaa minua itsenäisenä naisena joten en usko että se on ikäryhmässäni mahdollista.
Elämä on ihan parasta nyt kun myös itse oivalsin tuon aivopesun.
T. N46 kokoa 42 ulkonäköönsä tyytyväinen
Vierailija kirjoitti:
Erosin yli 20v suhteesta jossa 7v oli ehdottomasti liikaa.
On tässä muutama noin vuoden suhde ollut. Huomannut että en itse tiedä kuka tai mikä olen.
Aivopesua että naisella oltava mies, siitä kasvan pikkuhiljaa ulos.
En tarvitse miestä elättämään, raha-asiat on kunnossa. Ihan tavallinen duunari ammatti josta olen ylpeä. Iloitsen vapaasta elämästäni ilman kompromissi pakkoa ja saan tehdä asioita jotka ilahduttavat.
Tähän mennessä en ole tavannut semmoista joka kunnioittaa minua itsenäisenä naisena joten en usko että se on ikäryhmässäni mahdollista.
Elämä on ihan parasta nyt kun myös itse oivalsin tuon aivopesun.
T. N46 kokoa 42 ulkonäköönsä tyytyväinen
Oli tuossa opeteltavaa 34 -vuotiaallekin, että elämästä ei välttämättä puutu mitään oleellista vaikkei ole vakituista miestä. Varmaan monet kyllä niin ajattelevat, mutta onneksi on myös muita kaltaisiani jotka eivät vain tyydy johonkin siksi että olisi joku oltava.
Satunnaista seuraa kuitenkin useimmiten löytää jos mieli tekee.
En saanut sitä ainoaa jonka olisin halunnut. Toista yhtä kiinnostavaa ei ole tullut vastaan, enkä välttämättä enää seurustelisi edes sen ensirakkauteni kanssa.