Nainen, miksi olet sinkku?

Käy kysymässä niiltä miehiltä jotka on jättänyt tai eivät halua edes tapailla.Minä en syytä tiedä.

En ole tapaillut ketään tai yrittänytkään tavata ketään.

Olin 17 vuotta kodinkone ja tyhjennysalusta aviomiehelle. Seuraava mies oli väkivaltainen hullu. Että eiköhän se jo siitä sitten.

En ole vielä löytänyt prinssiäni.

Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.

Jos hyvä tulee vastaan niin ehkä sitten taas luovun sinkkuudesta, mutta mikään kiire ei ole. Vaatimukset ei ole mahdottomat mutta aika kovat kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Olin 17 vuotta kodinkone ja tyhjennysalusta aviomiehelle. Seuraava mies oli väkivaltainen hullu. Että eiköhän se jo siitä sitten.

Noilla parinvalintataidoilla kannattaakin lopettaa seurustelu

Olen 171/90

Koska olen itsekäs ja mukavuudenhaluinen, enkä halua tehdä kompromisseja. En sovi parisuhteeseen. Suurin osa ihmisistä vain ärsyttää mua, enkä voisi kuvitellakaan asuvani kenenkään kanssa.

En ole aina ollut sinkku, vaan nuorena solmittu avioliitto kesti lähes 20v. Eron jälkeen seurustelu ja se loppui  kun haluttiin eri asioita. 

Sinkkuna kohta kolme vuotta ja vuoden ajan olen yrittänyt hakea suhdetta. 

Ei vaan onnistu. Miehet eivät kiinnosta minua ja jää yhteen näkemiseen kohteliaasti. Tai mies kiinnostaa, mutta minä en miestä. Viimeisin yritys (mukana seksiäkin) oli tässä syksyllä, mulla tunteet, miehellä ei.

Eipä ole valinnanvaraa. En käy suhteeseen vain suhteen takia, vaan siinä pitää olla tunteet mukana ja molemmilla. 

Näin ei ole päässyt käymään, enää.

Hukkasin 8 vuotta väärään mieheen ja nyt nautin yksinolosta, siksi. Saapi olla aikamoinen saalis että sinkkuutta vaihtaisin parisuhteeseen, on sen verran helpompaa elämä näin. 

N29

Olen nirso.

Ei kelpaa keski-ikäiset alkoholistit, yliseksuaaliset eikä älyllisesti jälkeenjääneet ihmiset (vaikka kunnioitankin heitä ihmisinä, niin en halua kumppaniksi). Olen toki imarreltu, jos ihan kuka tahansa osoittaa mun näköseen akkaan kiinnostusta, mutta olen mieluiten ilman miestä kuin tyydyn "parhaaseen minkä saan". Yksin oleminen on kivaa, että aikamoinen aarre pitää olla, että rupeaisin seurustelemaan. Sellainen mies, joka olisi tarpeeksi hyvä mulle, olisi sellainen, että mä olisin sille liian huono.

N 26

Vierailija kirjoitti:

Olen 171/90

Ihastuisin.

Reilut 20 vuotta parisuhdetta riitti. Nyt nautin omasta rauhasta ja vapaudesta, koen ettei minulla ole mitään annettavaa seurustelukumppanille.

Erosin kesällä avosuhteesta. Sitä ennen olin 5 vuotta sinkku. Oikeastaan ex-avomieheni oli ensimmäinen kunnon vakava suhteeni. Olen hitaasti lämpiävä ja ujo ja miehet tulkitsevat ujoudesta johtuvan välttelyni yleensä kiinnostuksen puutteena. Olen myös itse ollut niin munaton aiemmin etten ole pystynyt kunnolla tekemään aloitteita, esim kysymään treffeille. Exän tavattuani sain kuitenkin sen verran tsempattua että hän tajusi kiinnostukseni. Eli tiivistettynä: oma ujous ja saamattomuus ollut aika iso tekijä. Olen toisaalta vielä parikymppinen eikä sinkkuutta pidetä mitenkään huonona asiana meidän porukassa, eli ei kukaan sitä erityisemmin ole ihmetellyt.

Rima on korkealla, vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka herättäisi todellista kiinnostusta.

En halua miellyttää ketään miestä ja viihdyn nykyään oikein hyvin yksin.

Olen ollut jo vuosia näkymätön miehille, enkä halua kerjätä rukkasia.

Kukaan ei rakasta.

RIma on todella korkealla. Ei kelpaa ihan kuka tahansa kadun tallaaja. Pitäisi olla vähintään komea, älykäs, akateeminen ja seksikkäällä tavalla jännittävä/salaperäinen. 

32v avioliittoa mistä vähintään 12v liikaa.Piikana,halveksittuna ja pelkkänä masturbointialustana.Kiitos riitti kun vihdoin eroon pääsin.Elämä on ihanaa juurikin näin!