Jestas noita kandi-lastentarhanopettajia

Huoh... vielä te jaksatte.

Tässä työssä ei kuitenkaan ole kyse ydinfysiikasta 😂 Kaikki asiat on opiskeltavissa ja opittavissa käytännön kautta, jos vaan kiinnostusta löytyy ja on normaalilla järjenjuoksulla varustettu. Moni myös tuntuu käyneen koulutuksensa vuonna nakkisoppa, kun täällä viljellään vanhentuneita termejä yms. 😂😂😂😂

Nauran kirjoitti:

Huoh... vielä te jaksatte.

Tässä työssä ei kuitenkaan ole kyse ydinfysiikasta 😂 Kaikki asiat on opiskeltavissa ja opittavissa käytännön kautta, jos vaan kiinnostusta löytyy ja on normaalilla järjenjuoksulla varustettu. Moni myös tuntuu käyneen koulutuksensa vuonna nakkisoppa, kun täällä viljellään vanhentuneita termejä yms. 😂😂😂😂

Juuri tuo vanhentuneilla tiedoilla päteminen, kasku sun muut... Siinäpä se asian laita juuri paljastuu. Tulee mieleen keisarin uudet vaatteet.

Hei kuulkaa.

Kun kandin tutkinto on 180 op (korjatkaa, jos olen väärässä) ja sosionomin tällä hetkellä 210 op... jos nyt Tiekartan mukaan sosionomille tulee vielä ne ylimääräiset 25 op:tä, ovat he opiskelleet yht. 235 op. Eikös palkan pitäisi olla reilusti kandeja suurempi, kun osaamista on enemmän, opiskeltu pidempään ja opintopisteitäkin sen 55 op enemmän?

XD

Repikää siitä, kandit. Täähän taitaakin olla ihan hyvä juttu :P

Viitaten edelliseen kommenttiin, joillekin näyttää olevan vaikeaa keskustella asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Viitaten edelliseen kommenttiin, joillekin näyttää olevan vaikeaa keskustella asiallisesti.

Alkaa vain väkisinkin naurattaa, kun ette ota kuuleviin korviinnekaan peräänkuuluttamaasi asiallista kritiikkiä, jota ketjussa on kyllä yllin kyllin esitetty. Ylilyöntejä on tullut myös teiltä, mitä on tässä vaiheessa turha kieltää.

Onpas hirveetä tuubaa koko ketju. Pätemistä pätemisen perään. Itse en viiti edes koulutustani paljastaa, eikä siitä meidän työyhteisössä muutoinkaan meuhkata: Kaikilla sama fokus, päämäärä ja tarkoitus varhaiskasvatuksen toteutumisessa, toista kunnioitetaan ja huumori kukkii. Tuo pätemisen tarve lähtee pitkälti omista työyhteisökokemuksista. Ja yleensä, ei aina, mutta usein kemia-asioissa on tiukasti katsottava myös peiliin.

Työniloa!

Voi kun päiväkodissa tulisi vastaan yksikin ihmeolento, joka kaikissa tilanteissa hallitsisi nämä täällä luetellut "helpot" asiat.

Hyviä ja ammattitaitoisia ihmisiä ovat kaikki kohtaamani kasvattajat, mutta kuitenkin vain ihmisiä, ison ryhmän moninaisten henkilökemioiden vankeja.

Oma kokemukseni on, että vanha eskariopettaja (koulutuksesta en tiedä, mutta varmasti käytti vanhentuneita termejä) oli se ainoa, joka näki ujon lapseni kiihkeän tarpeen päästä osaksi ryhmää. Hänellä oli myös riittävästi suunnitteluvastuuta, jotta hän sai järjestettyä koko ryhmälle toimintaa lapseni vahvuusalueilta. Siitä sitten alkoi lapsi hiljalleen pääsemään sisälle ryhmään, jossa hän oli ollut jo kolmatta vuotta. Aiemmat kasvattajat olivat sitä mieltä, että lapsi nyt on syrjäänvetäytyvä yksilö, ja keskittyivät hyppäämään narua reippaampien lasten kanssa,

Ja kuitenkaan lapsi ei tarvitse mitään tiettyä koulutusta tai tiettyä määrää opintopisteitä hoitajaltaan. Juuri hoitoa lapsi tarvitsee. Jokainen täysjärkinen ymmärtää tarjota lapselle ikätason mukaista toimintaa. Jokainen pph myös osaa tunnistaa poikkeavuudet lapsen kehityksessä tai tunne-elämässä ja auttaa vanhempia hakemaan apua. Päiväkoti on jostain syystä mielletty paikaksi, jossa pitäisi opettaa. Koulussa opetetaan ja sielläkin onneksi nykyisin ihan uusin metodein. Pieni lapsi oppii ja kasvaa ja kehittyy, kun saa hoivaa ja virikkeitä. Aikuinen siellä päiväkodissa, istu lattialle ja ota lapset kainaloon. Laula miettimättä musiikkipedagogiikkaa. Loruile niitä itse lapsena kuulemiasi loruja. Juuri niitä, mitä sukupolvesta toiseen on loruiltu ilman yliopistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä kiistelyä, eikä ainakaan tässä keskustelussa kummallakaan osapuolella ole ollut taitoa/halua esittää tutkimustuloksia väitteensä perusteeksi. No, se ei yllätä. Seuraan keskustelua parissa fb:n operyhmässä ja hyvin usein ihmetyttää, ovatko keskustelijat todella yliopistokoulutuksen saaneita. Innostutaan kaikesta huuhaa- ja höpöjutuista, sen sijaan kriittisyys ja oman alan ja lähialojen tutkimustiedon seuraaminen tuntuu olevan aivan vierasta.

Mitä tutkimustuloksia olisit siis sosionomeilta kaivannut?

Olemme opiskelleet lastentarhanopettajan pätevyyden ja tehneet kuka minkäkin mittaisia uria ltoina, työssä ammattiosaamistamme täydentäen aivan kuten kanditkin.

Nyt on keksitty kajota ammatti-identiteettiimme ja muuttaa rooliamme vakassa ilman omaa suostumustamme siten, että vastuu pienenee ja edut mitä todennäköisimmin muuttuvat.

Totta kai yritämme osoittaa, että tämä on perusteetonta.

Itsekin penäämme tutkimuksia, joilla osoitettaisiin, että lapsi todella saa kandivetoisessa ryhmässä jotain sellaista, että näin suureen muutokseen kannattaa lähteä. Samalla tulisi luonnollisesti selvittää, mitä etuja siitä on, että ryhmää vetääkin sosionomitaustainen lto. Vai onko eroja lainkaan, jos lto on ollut ammatissaan vaikkapa 5v.? Tällaisia tutkimuksia ei yo-puolella ole kuitenkaan ollut esittää.

Meidän mielestämme paras yhdistelmä tiimissä olisi sosionomi-lto, kandi-lto ja lh. Näin LAPSI saa eniten. Kannatamme myös ryhmäkokojen pienennystä yms. toimenpitei hyvän arjen varmistamiseksi.

Ihan yleisesti tutkimusta siitä, millainen yhdistelmä henkilökuntaa olisi lapsille paras. Joku heitteli jotain tutkimustuloksia, mutta ilman lähdeviitteitä. Oma arkijärkeni sanoo, että ryhmässä olisi hyvä olla sekä sosionomi-lto että kandi-lto, jolloin päästään hyödyntämään molempien vahvuuksia. Tämä toki edellyttää mm. sellaisia ryhmäkokoja, että työssä ehtii muutakin kuin pitää lapset hengissä.

ihanpaskahomma kirjoitti:

Päivähoidosta on tehty ihan pelkää paskaa kun on alettu puhua hienosta varhaiskasvattamisesta. Totuus on se että lapset kasvaisivat aivan yhtä hyvin ja paremmin kotona, perhepäivähoidossa tai niinkuin ennenkin kun lapsia hoidettiin ja kasvatettiin ihan oikeasti.

Nyt puhutaan hienoja ja arki päiväkodeissa on sitten selviytymistä ylisuurten ryhmien ja henkilökuntapulan kanssa. Tätä vain ei sanota ääneen koska halutaan eri syistä säilyttää kuva laadukkaasta varhaiskasvatuksesta johon jokaisen naisen on kuskattava lapsensa että olisi oikea ja trendikäs nainen

Mihin tämä väitteesi perustuu?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla kyse sosionomien epävarmuudesta omaa ammattiaan kohtaan? Mikseivät voisi olla ylpeästi sosionomeja?

Siinä epävarma lto. Voi voi!

Tässä keskustelussa molemmat osapuolet keskittyvät vain (suht nopeasti vanhentuvaan) koulutukseen. Siis siihen vaivaiseen 3-4 vuoteen, joka antaa valmiudet, mutta ei itsessään tee kenestäkään ammattilaista. Ammattitaito muodostuu koulutuksesta, työkokemuksesta ja oman alan kehityksen seuraamisesta. Minulle on aivan sama, onko lapseni lto yo- vai amk-taustainen, olennaisempia ammattitaidon mittareita ovat kyky oppia työstä ja taito kehittää itseään (ilman hömppää!).

Hoidon ja kasvatuksen laatu ei huononisi yhtään, vaikka siellä olisi pelkästään lastenhoitajia. Suuret ryhmäkoot ovat ongelma. Ne pienemmiksi, niin laatu paranee.

Tämä on vain minun kokemukseni, mutta tietämälläni yli viisikymppisellä lastenohjaajalla on läsnäolon maaginen taito. Hän saa kiireisetkin hetket tuntumaan siltä, että aika riittää. Ja niin se riittääkin, ja kaikki sujuu järjestyksessä ja turvallisesti. Kun sitten vertaan hänen läsnäoloaan pedagogisesta toiminnasta vastuussa olevaan työntekijään, niin tämä taas kiirehtii jatkuvasti kohti seuraavia tavoitteita ja tuokioita.

Olkoon niin koulutettu ja pedagoginen kuin ikinä tahtoo, mutta ei edes vasu-keskustelissa hänestä välity läsnäoloa ja rauhaa, vaan suorittaminen.

Kysyä sopiikin, onko päiväkodille ladattu liikaa tavoitteita ja tehtäviä? Ja häiritsevätkö nämä kirjatut tavoitteet ja suunnitelmat keskittymistä hetkeen?

Opettajillahan on usein sama dilemma: on tuntisuunnitelma tavoitteineen mutta tapahtuukin jotain muuta. Todellinen ammattilainen osaa tarttua hetkeen eikä hirttäydy suunnitelmaan.

Kiinnostuin ketjussa vinkatusta Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartasta, mutta en ole aivan varma, jaksanko sittenkään lukea sitä. Nimittäin jo johdannon ensimmäisessä kappaleessa on kuusi kirjoitusvirhettä ja lisäksi kömpelöä kieltä.

Sanojen pyörittely ja termihienostelu näyttää olevan edellytys sille, että pääsee kirjoittamaan kasvatusalan selvityksiä ja raportteja.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin ketjussa vinkatusta Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartasta, mutta en ole aivan varma, jaksanko sittenkään lukea sitä. Nimittäin jo johdannon ensimmäisessä kappaleessa on kuusi kirjoitusvirhettä ja lisäksi kömpelöä kieltä.

Sanojen pyörittely ja termihienostelu näyttää olevan edellytys sille, että pääsee kirjoittamaan kasvatusalan selvityksiä ja raportteja.

Apua :D Kävin selailemassa tiekarttaa. Miten OKM kehtaa julkaista tuollaista tekstiä? Valitettavasti viimeistelemätön teksti vie pohjan uskottavuudelta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vain minun kokemukseni, mutta tietämälläni yli viisikymppisellä lastenohjaajalla on läsnäolon maaginen taito. Hän saa kiireisetkin hetket tuntumaan siltä, että aika riittää. Ja niin se riittääkin, ja kaikki sujuu järjestyksessä ja turvallisesti. Kun sitten vertaan hänen läsnäoloaan pedagogisesta toiminnasta vastuussa olevaan työntekijään, niin tämä taas kiirehtii jatkuvasti kohti seuraavia tavoitteita ja tuokioita.

Olkoon niin koulutettu ja pedagoginen kuin ikinä tahtoo, mutta ei edes vasu-keskustelissa hänestä välity läsnäoloa ja rauhaa, vaan suorittaminen.

Kysyä sopiikin, onko päiväkodille ladattu liikaa tavoitteita ja tehtäviä? Ja häiritsevätkö nämä kirjatut tavoitteet ja suunnitelmat keskittymistä hetkeen?

Opettajillahan on usein sama dilemma: on tuntisuunnitelma tavoitteineen mutta tapahtuukin jotain muuta. Todellinen ammattilainen osaa tarttua hetkeen eikä hirttäydy suunnitelmaan.

Tulee mieleen tällä palstalla äskettäin ollut pitkä keskustelu luokanopettajan päivästä. Älytöntä sähläämistä ja epäolennaiseen keskittymistä. Voi olla että päiväkodille/koululle on ladattu liikaa tavoitteita ja tehtäviä, mutta voi myös olla etteivät ltot/opettajat osaa poimia niistä olennaista ja valita, mihin asiaan milloinkin keskittyvät. Rauhallinen ja varma työntekijä hallitsee isommankin ryhmän, höseltävä ja epävarma saa pienenkin ryhmän levottomaksi.

Eikö olisi selkeintä, jos ei enää olisi lastentarhanopettajia, vaan varhaiskasvatuksen opettaja (maisteri) ja varhaiskasvatuksen sosionomi?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vain minun kokemukseni, mutta tietämälläni yli viisikymppisellä lastenohjaajalla on läsnäolon maaginen taito. Hän saa kiireisetkin hetket tuntumaan siltä, että aika riittää. Ja niin se riittääkin, ja kaikki sujuu järjestyksessä ja turvallisesti. Kun sitten vertaan hänen läsnäoloaan pedagogisesta toiminnasta vastuussa olevaan työntekijään, niin tämä taas kiirehtii jatkuvasti kohti seuraavia tavoitteita ja tuokioita.

Olkoon niin koulutettu ja pedagoginen kuin ikinä tahtoo, mutta ei edes vasu-keskustelissa hänestä välity läsnäoloa ja rauhaa, vaan suorittaminen.

Kysyä sopiikin, onko päiväkodille ladattu liikaa tavoitteita ja tehtäviä? Ja häiritsevätkö nämä kirjatut tavoitteet ja suunnitelmat keskittymistä hetkeen?

Opettajillahan on usein sama dilemma: on tuntisuunnitelma tavoitteineen mutta tapahtuukin jotain muuta. Todellinen ammattilainen osaa tarttua hetkeen eikä hirttäydy suunnitelmaan.

Tätä se nykyään on. Kova kiire asiasta toiseen, tuokiosta seuraavaan. Suoritusta toisen perään. Ehkä juuri siksi oli joskus rauhallista, kun ei hosuttu. Ei koko päivän tarvinnut olla yhtä suorittamista. Lapsen ehjä hoitopäivä mielletään nykyisin toiminnasta seuraavaan ryntäilyksi.

Sanoo vanha lastenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi selkeintä, jos ei enää olisi lastentarhanopettajia, vaan varhaiskasvatuksen opettaja (maisteri) ja varhaiskasvatuksen sosionomi?

Tai kaikille ohjaaja nimike