Lue keskustelun säännöt.
Määrittele nainen
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hehehe kun joku mies vain "kokee olevansa nainen". :D
Jos joku kokee olevansa nainen, niin silloin hän on nainen. Olen syntynyt 1979, mutta koen olevani 18v, joten myös olen 18v ja voin näin ilmoittaa kaikissa tilanteissa. Koen epäoikeudenmukaisena että syntymävuoteni mainitaan missään papereisssa tai todistuksissa. Siihen on tultava muutos.
En todellakaan ole transsukupuolisia vastaan. Mielestäni kaikilla on oikeus omaan identiteettiin. Pitää silti käsittää se että naisen asema ei edelleenkään ole edes suomalaisessa tasa-arvon yhteiskunnassa sama kuin miehen ja naisviha asuu täällä tiukassa. Toivoisin siis trans-naisilta (eli miehiltä jotka kokevat olevansa naisia) hieman kunnioitusta sen suhteen mitä suustaan päästävät naiseudesta. Naisia on pidetty vähempiarvoisina biologiansa takia, ja etenkin on pitkään yritetty todistaa että naiseus itsessään aiheuttaa sen etteivät he sovellu elämään normikansalaisen elämää. Etenkin ns. "naisen aivoja" on pidetty matemaattiseen kyvyttömyyteen ja siten toimimattomampina. Tällä on perusteltu naisen asema nyrkin ja hellan välissä.
Että ennen kuin alkaa väittämään että oma "biologia" miehenä on jotenkin sellainen että se saa käyttäytymään stereotypisen naisen tavoin kannattaa muistaa naisten pitkä historia ali-ihmisen asemassa. Ja ehkä kunnioittaa sitä työtä mitä naiset ovat tehneet päästäkseen edes tähän nykypisteeseen.
Loppukaneettina: Ymmärrän ettei joillain ihmisillä sukupuoli-identiteetti ole kovin yksinkertainen. Haluan kunnioittaa sitä itse ja haluan taistella heidän oikeuksiensa puolesta. Olisi hienoa jos joskus tämä oikeuksien puolesta taistelu ulottuisi myös heiltä meille naisille.
Minä oon aina kokenut olevani espanjalainen. Enkä mikä tahansa espanjalainen vaan sellainen vanha kunnon mustalais-espanjalainen joka osaa soittaa flamencoa niin että kitara raikaa ja naiset tanssii mekot hulmuten yössä.
Silti Barcelonan lomalla huusivat vaan "La Rubiaaaa como estas? Finlandiaaaa??".
:(
No onko transnainen lesbo jos hän rakastaa naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiseksi synnytään, mieheksi kasvetaan. Jotenkin näin. Nainen on siis helpommin biologisesti määriteltävissä. Mutta joo, kyllä naiseltakin vaaditaan tiettyä sisäistämistä siitä että todellakin on nainen. Musta paras nainen on sellainen, joka tajuaa olla mahdollisimman hiljaa ja hiljaa vieläpä oikeissa paikoissa. Myös naisellinen pukeutuminen, meikkaaminen ja koreaksi laittautuminen on tietysti aina plussaa. Näin miehenä voin sanoa, että mies todellakin "syö" silmillään. Tämä ei ole pikkujuttu. Se miltä nainen näyttää, niin sillä todellakin on merkitystä - ja paljonkin. Plussaa tietysti, mikäli nainen on vielä fiksu ja älykäs. Hillitty , klassisen tuntuinen, tunteellinen, oman paikkansa tiedostava nainen on mun mielestä paras. Tyyliiin Jenni Haukio.
Henkilö, jonka soluissa on xx-kromosomit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokee olevansa nainen
Millainen se on se että kokee olevansa nainen? Minä en ainakaan mitään elämyksiä koe.
T: XX naissukupuolinen
Haittaisiko sinua, jos kaikki maailman ihmiset näkisivät sinut miehenä?
Minä olen nainen, joka näyttää miehiseltä, mun sukupuolta on joskus epäilty. Näkyvä aataminomenakin mulla on. Olen kuitenkin aina ollut virallisesti nainen, eli en ole transsukupuolinen.
Minulle sukupuoleni on vain itsestäänselvyys, siksi on outoa katsoa peiliin, kun se selvyys ei siellä näykään. Naiseus ei siis ole mulle varmaankaan mikään erityinen "tunne" itsessään vaan enemmänkin sitä, että on samaa mieltä tai eri mieltä sen kanssa, että onko niistä kahdesta sukupuolesta päätynyt oikeaan kehoon. Kun en näe itseäni, kuvittelen ulkonäköni tavallaan pehmeämmäksi (tarkoitan tällä naisellista, en mitään "pyöreää" tai kirjaimellisesti pehmeää) kuin se on. En mitenkään yksityiskohtaisesti tietyn näköiseksi, vaan ylipäätään vain kuvittelen itselleni vaikka nyt naisen kasvot. Sitten kun katson peiliin, en näekään sitä millaiseksi kasvoni kuvittelen. Kun katson pois peilistä, peilikuva häipyy mielestäni, koska samalla kun yritän kuvitella itselleni miehen kasvot, "tunnen" kuitenkin olevani nainen. En tiedä mitä se naiseksi tunteminen on, mutta mun päässä siihen ei vain mahdu ajatus, että olen samalla nainen ja samalla mulla on miehen kasvot. Se on vain liian ristiriitaista ja peiliin katsominen on yllätys joka ikinen kerta.
Tiesin aina että peilikuvassani on jotain mätää, mutta en tiennyt mitä, ennen kuin kuulin muilta ihmisiltä suoraan, että näytin mieheltä. Silloin palaset loksahti paikoilleen, ja se oli aivan hirveää.
Jos naiseuttani ei olisi näin kyseenalaistettu, ehkä en olisi koskaan pitänyt näin tärkeänä sitä, että tulee nähdyksi naisena, jos sitä itse kokee olevansa.
Jos maailmassa ei olisi olemassa sukupuolirooleja, sukupuolittuneita ulkonäköihanteita tai ylipäätään ajatusta siitä, että ihmisestä pitää aina heti ensimmäisenä tietää sukupuoli (jos puhut ihmiselle, jonka sukupuolta et tiedä, sinut saattaa vallata järjenvastainen hämmennys, vaikka et tekisi sen toisen sukupuolen tiedolla oikeastaa siinä tilanteessa mitään), en tiedä olisiko itsellenikään silloin niin vaikeaa, kun sukupuoli-identiteetti on tavallaan murentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokee olevansa nainen
Millainen se on se että kokee olevansa nainen? Minä en ainakaan mitään elämyksiä koe.
T: XX naissukupuolinen
Haittaisiko sinua, jos kaikki maailman ihmiset näkisivät sinut miehenä?
Minä olen nainen, joka näyttää miehiseltä, mun sukupuolta on joskus epäilty. Näkyvä aataminomenakin mulla on. Olen kuitenkin aina ollut virallisesti nainen, eli en ole transsukupuolinen.
Minulle sukupuoleni on vain itsestäänselvyys, siksi on outoa katsoa peiliin, kun se selvyys ei siellä näykään. Naiseus ei siis ole mulle varmaankaan mikään erityinen "tunne" itsessään vaan enemmänkin sitä, että on samaa mieltä tai eri mieltä sen kanssa, että onko niistä kahdesta sukupuolesta päätynyt oikeaan kehoon. Kun en näe itseäni, kuvittelen ulkonäköni tavallaan pehmeämmäksi (tarkoitan tällä naisellista, en mitään "pyöreää" tai kirjaimellisesti pehmeää) kuin se on. En mitenkään yksityiskohtaisesti tietyn näköiseksi, vaan ylipäätään vain kuvittelen itselleni vaikka nyt naisen kasvot. Sitten kun katson peiliin, en näekään sitä millaiseksi kasvoni kuvittelen. Kun katson pois peilistä, peilikuva häipyy mielestäni, koska samalla kun yritän kuvitella itselleni miehen kasvot, "tunnen" kuitenkin olevani nainen. En tiedä mitä se naiseksi tunteminen on, mutta mun päässä siihen ei vain mahdu ajatus, että olen samalla nainen ja samalla mulla on miehen kasvot. Se on vain liian ristiriitaista ja peiliin katsominen on yllätys joka ikinen kerta.
Tiesin aina että peilikuvassani on jotain mätää, mutta en tiennyt mitä, ennen kuin kuulin muilta ihmisiltä suoraan, että näytin mieheltä. Silloin palaset loksahti paikoilleen, ja se oli aivan hirveää.
Jos naiseuttani ei olisi näin kyseenalaistettu, ehkä en olisi koskaan pitänyt näin tärkeänä sitä, että tulee nähdyksi naisena, jos sitä itse kokee olevansa.
Jos maailmassa ei olisi olemassa sukupuolirooleja, sukupuolittuneita ulkonäköihanteita tai ylipäätään ajatusta siitä, että ihmisestä pitää aina heti ensimmäisenä tietää sukupuoli (jos puhut ihmiselle, jonka sukupuolta et tiedä, sinut saattaa vallata järjenvastainen hämmennys, vaikka et tekisi sen toisen sukupuolen tiedolla oikeastaa siinä tilanteessa mitään), en tiedä olisiko itsellenikään silloin niin vaikeaa, kun sukupuoli-identiteetti on tavallaan murentunut.
Ihan oikeasti, rakasta itseäsi. Ansaitset sen samalla tavalla kuin muutkin, olet mikä tahansa sukupuoli. Älä kuitenkaan pliis ylenkatso naisten asemaa ja meidän taisteluita. Tulen tukemaan sua tasa-arvon nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja haluaisin kuulla yhtä hienoja kuvailuja sukupuolisesta häiriöstä kuin yllä. Olen radikaalifeministi (sen oikeassa tarkoituksessa) enkä usko että transsukupuolisten tarkoitus on vihata naisia. Meidän pitää rakentaa silta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokee olevansa nainen
Millainen se on se että kokee olevansa nainen? Minä en ainakaan mitään elämyksiä koe.
T: XX naissukupuolinen
Haittaisiko sinua, jos kaikki maailman ihmiset näkisivät sinut miehenä?
Minä olen nainen, joka näyttää miehiseltä, mun sukupuolta on joskus epäilty. Näkyvä aataminomenakin mulla on. Olen kuitenkin aina ollut virallisesti nainen, eli en ole transsukupuolinen.
Minulle sukupuoleni on vain itsestäänselvyys, siksi on outoa katsoa peiliin, kun se selvyys ei siellä näykään. Naiseus ei siis ole mulle varmaankaan mikään erityinen "tunne" itsessään vaan enemmänkin sitä, että on samaa mieltä tai eri mieltä sen kanssa, että onko niistä kahdesta sukupuolesta päätynyt oikeaan kehoon. Kun en näe itseäni, kuvittelen ulkonäköni tavallaan pehmeämmäksi (tarkoitan tällä naisellista, en mitään "pyöreää" tai kirjaimellisesti pehmeää) kuin se on. En mitenkään yksityiskohtaisesti tietyn näköiseksi, vaan ylipäätään vain kuvittelen itselleni vaikka nyt naisen kasvot. Sitten kun katson peiliin, en näekään sitä millaiseksi kasvoni kuvittelen. Kun katson pois peilistä, peilikuva häipyy mielestäni, koska samalla kun yritän kuvitella itselleni miehen kasvot, "tunnen" kuitenkin olevani nainen. En tiedä mitä se naiseksi tunteminen on, mutta mun päässä siihen ei vain mahdu ajatus, että olen samalla nainen ja samalla mulla on miehen kasvot. Se on vain liian ristiriitaista ja peiliin katsominen on yllätys joka ikinen kerta.
Tiesin aina että peilikuvassani on jotain mätää, mutta en tiennyt mitä, ennen kuin kuulin muilta ihmisiltä suoraan, että näytin mieheltä. Silloin palaset loksahti paikoilleen, ja se oli aivan hirveää.
Jos naiseuttani ei olisi näin kyseenalaistettu, ehkä en olisi koskaan pitänyt näin tärkeänä sitä, että tulee nähdyksi naisena, jos sitä itse kokee olevansa.
Jos maailmassa ei olisi olemassa sukupuolirooleja, sukupuolittuneita ulkonäköihanteita tai ylipäätään ajatusta siitä, että ihmisestä pitää aina heti ensimmäisenä tietää sukupuoli (jos puhut ihmiselle, jonka sukupuolta et tiedä, sinut saattaa vallata järjenvastainen hämmennys, vaikka et tekisi sen toisen sukupuolen tiedolla oikeastaa siinä tilanteessa mitään), en tiedä olisiko itsellenikään silloin niin vaikeaa, kun sukupuoli-identiteetti on tavallaan murentunut.
Ihan oikeasti, rakasta itseäsi. Ansaitset sen samalla tavalla kuin muutkin, olet mikä tahansa sukupuoli. Älä kuitenkaan pliis ylenkatso naisten asemaa ja meidän taisteluita. Tulen tukemaan sua tasa-arvon nimissä.
Rakastan itseäni, mutta en ulkonäköäni. En rakastaisi kenenkään toisenkaan ulkonäköä, jos se olis sama kuin mulla...
Miten olen ylenkatsonut meidän naisten asemaa? :o
Kyllä ne kromosomit ihan kuule määrittelevät sukupuolesi. Leikkiä voit mitä vain mutta näin se kuitenkin oikeasti on.