Salen iän kauhistelu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En löydä enää aiempaa kommenttiani, mutta itse olen alkoholistiperheestä. Ja voin sanoa, kyllä lapsena ja teininä olisi todella paljon mieluummin vaan kavereille sanonut, että isä ja äiti ovat kuolleet (äiti nyt vielä oli jotenkin kykenevä huolehtimaan lapsista hyvinä päivinään, isästä ei ollut mihinkään). Sen sijaan peittelin väkivallan merkkejä, siivosin pulloja piiloon kavereilta ja sukulaisilta, hain ruokaa pullorahoilla vaikka siitä tulikin hakatuksi jne. Lapsuuteni paras asia oli pääsy sijaisperheeseen 16-vuotiaana.

Kaikenlaiset ihmiset tekevät lapsia. Niin kauan kuin olosuhteet ovat rakastavat, talous edes jonkinlaisessa kuosissa ja vanhemmat ovat vanhemmuuteen kykeneviä, kivittäminen on turhaa vain koska ajatus vanhasta isästä tuntuu kulttuurisesti oudolta.

Ja jotenkin tämä on kuvottavaa rääpimistä. Pidättekö itseänne jotenkin hyvinä ihmisinä, kun huudatte omaa tuskaanne toisten lapsesta täällä? Maailmassa on varmasti miljardeja lapsia huonommista lähtökohdista, missä on tuskanne näiden puolesta?

Minä olen vanhan isän lapsi.

On jo aika että joku pitää meteliä meidän kärsimyksistämme.

Alkoholismi on edes sairaus. Itsekkyys on vain itsekkyyttä.

Väität siis ihan pokkana, että on parempi elää alkoholistiperheessä hakattavana kuin normaalin ikäisen äidin ja vanhan isän kanssa? En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta sinulla on kyllä realiteetit aika pahasti hakusessa.

Ja hei, alkoholistithan niin epäitsekkäitä ovatkin.

Alkoholismi on edes sairaus.

Puhdas itsekyys on vain itsekkyyttä.

Minä jäin orvoksi 14-vuotiaana ja sitä ennen se minun pappaisäni sairasteli jo vuosia. Ei hän ollut yhtään sen kummempi kuin alkoholisti-isäkään edes ennen sitä kuolemaansa.

Niin hakkasi sinua ja piti sinua nälässä? Kuten oma alkoholisti-isäni? Jouduit hiipimään yöllä seiniä pitkin vessaan ja pidättelemään ensin monta tuntia, kun et tiennyt, uskallatko mennä vessaan vai et? Jouduit pakenemaan kodistasi illalla pienestä tuuletusikkunasta, juoksit metsien ja rämeikköjen läpi tuntikausia, koska pelkäsit isäsi tulevan perääsi ja hakkaavan sinut? Nimittäin tällaista on alkoholistiperheessä. Mielenkiintoinen väite, että vanha isäsi olisi ollut selvänä samanlainen.

Et taida tietää mistä puhut. Ja suosittelen muiden tavoin terapiaa, pääsisit joskus katkeruudestasi eroon. On nimittäin sairasta väittää, että vanha isä on samanlainen, kuin alkoholisti-isä.

Huono isä on huono isä. Johtui se huonous mistä tahansa.

Itse olet katkera ja omit itsellesi kaiken kärsimyksen. Mene terapiaan.

:D tämä alkaa olla jo koomista. Melkein kuin juttelisi kivikissaäidin kanssa. Olen käynyt pitkät terapiat, koska olin myös lastensuojelun asiakas ja asuin viimein 15-vuotiaana laitoksessa. Ja auttoi, en ole katkera isälleni, en vihaa häntä. Hänellä oli omat syynsä ja oma historiansa. Eli suosittelen lämpimästi ;).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En löydä enää aiempaa kommenttiani, mutta itse olen alkoholistiperheestä. Ja voin sanoa, kyllä lapsena ja teininä olisi todella paljon mieluummin vaan kavereille sanonut, että isä ja äiti ovat kuolleet (äiti nyt vielä oli jotenkin kykenevä huolehtimaan lapsista hyvinä päivinään, isästä ei ollut mihinkään). Sen sijaan peittelin väkivallan merkkejä, siivosin pulloja piiloon kavereilta ja sukulaisilta, hain ruokaa pullorahoilla vaikka siitä tulikin hakatuksi jne. Lapsuuteni paras asia oli pääsy sijaisperheeseen 16-vuotiaana.

Kaikenlaiset ihmiset tekevät lapsia. Niin kauan kuin olosuhteet ovat rakastavat, talous edes jonkinlaisessa kuosissa ja vanhemmat ovat vanhemmuuteen kykeneviä, kivittäminen on turhaa vain koska ajatus vanhasta isästä tuntuu kulttuurisesti oudolta.

Ja jotenkin tämä on kuvottavaa rääpimistä. Pidättekö itseänne jotenkin hyvinä ihmisinä, kun huudatte omaa tuskaanne toisten lapsesta täällä? Maailmassa on varmasti miljardeja lapsia huonommista lähtökohdista, missä on tuskanne näiden puolesta?

Minä olen vanhan isän lapsi.

On jo aika että joku pitää meteliä meidän kärsimyksistämme.

Alkoholismi on edes sairaus. Itsekkyys on vain itsekkyyttä.

Väität siis ihan pokkana, että on parempi elää alkoholistiperheessä hakattavana kuin normaalin ikäisen äidin ja vanhan isän kanssa? En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta sinulla on kyllä realiteetit aika pahasti hakusessa.

Ja hei, alkoholistithan niin epäitsekkäitä ovatkin.

Alkoholismi on edes sairaus.

Puhdas itsekyys on vain itsekkyyttä.

Minä jäin orvoksi 14-vuotiaana ja sitä ennen se minun pappaisäni sairasteli jo vuosia. Ei hän ollut yhtään sen kummempi kuin alkoholisti-isäkään edes ennen sitä kuolemaansa.

Niin hakkasi sinua ja piti sinua nälässä? Kuten oma alkoholisti-isäni? Jouduit hiipimään yöllä seiniä pitkin vessaan ja pidättelemään ensin monta tuntia, kun et tiennyt, uskallatko mennä vessaan vai et? Jouduit pakenemaan kodistasi illalla pienestä tuuletusikkunasta, juoksit metsien ja rämeikköjen läpi tuntikausia, koska pelkäsit isäsi tulevan perääsi ja hakkaavan sinut? Nimittäin tällaista on alkoholistiperheessä. Mielenkiintoinen väite, että vanha isäsi olisi ollut selvänä samanlainen.

Et taida tietää mistä puhut. Ja suosittelen muiden tavoin terapiaa, pääsisit joskus katkeruudestasi eroon. On nimittäin sairasta väittää, että vanha isä on samanlainen, kuin alkoholisti-isä.

Huono isä on huono isä. Johtui se huonous mistä tahansa.

Itse olet katkera ja omit itsellesi kaiken kärsimyksen. Mene terapiaan.

:D tämä alkaa olla jo koomista. Melkein kuin juttelisi kivikissaäidin kanssa. Olen käynyt pitkät terapiat, koska olin myös lastensuojelun asiakas ja asuin viimein 15-vuotiaana laitoksessa. Ja auttoi, en ole katkera isälleni, en vihaa häntä. Hänellä oli omat syynsä ja oma historiansa. Eli suosittelen lämpimästi ;).

Eli mitä sinä valitat? Sinusta on pidetty huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Eipä ihmiset tunnu muuta ajattelevan kuin että tulevan lapsen vanhemmilla on rahaa:/ Ei muulla väliä...

Se että toteaa tämän perheen olevan taloudellisesti hyvissä asemissa ei varmaankaan ihan suoraan tarkoita samaa kuin että ajattelee vain rahaa. Se on yksi ulottuvuus. Ja kenenkään on turha väittää, etteikö tietty järkevä elintaso helpottaisi sen lapsen elämää ihan pirusti. 

Se omaisuus voi myös aiheuttaa mittavat perinnönjakoriidat ja rikkoa noiden eri äideille tehtyjen sisarusten välit yhteisen isän kuoltua.

Jennillähän ei työuraa edes ole.

Eli lapsia ei kannata tehdä kuin yksi, koska perinnönjakoriidat ovat mahdollisia? Tämä keskustelu menee koko ajan absurdimmaksi.. mitä seuraavaksi, lapsia ei kannata tehdä, koska hullu-Kim voi lähettää ydinohjuksen tänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En löydä enää aiempaa kommenttiani, mutta itse olen alkoholistiperheestä. Ja voin sanoa, kyllä lapsena ja teininä olisi todella paljon mieluummin vaan kavereille sanonut, että isä ja äiti ovat kuolleet (äiti nyt vielä oli jotenkin kykenevä huolehtimaan lapsista hyvinä päivinään, isästä ei ollut mihinkään). Sen sijaan peittelin väkivallan merkkejä, siivosin pulloja piiloon kavereilta ja sukulaisilta, hain ruokaa pullorahoilla vaikka siitä tulikin hakatuksi jne. Lapsuuteni paras asia oli pääsy sijaisperheeseen 16-vuotiaana.

Kaikenlaiset ihmiset tekevät lapsia. Niin kauan kuin olosuhteet ovat rakastavat, talous edes jonkinlaisessa kuosissa ja vanhemmat ovat vanhemmuuteen kykeneviä, kivittäminen on turhaa vain koska ajatus vanhasta isästä tuntuu kulttuurisesti oudolta.

Ja jotenkin tämä on kuvottavaa rääpimistä. Pidättekö itseänne jotenkin hyvinä ihmisinä, kun huudatte omaa tuskaanne toisten lapsesta täällä? Maailmassa on varmasti miljardeja lapsia huonommista lähtökohdista, missä on tuskanne näiden puolesta?

Minä olen vanhan isän lapsi.

On jo aika että joku pitää meteliä meidän kärsimyksistämme.

Alkoholismi on edes sairaus. Itsekkyys on vain itsekkyyttä.

Väität siis ihan pokkana, että on parempi elää alkoholistiperheessä hakattavana kuin normaalin ikäisen äidin ja vanhan isän kanssa? En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta sinulla on kyllä realiteetit aika pahasti hakusessa.

Ja hei, alkoholistithan niin epäitsekkäitä ovatkin.

Alkoholismi on edes sairaus.

Puhdas itsekyys on vain itsekkyyttä.

Minä jäin orvoksi 14-vuotiaana ja sitä ennen se minun pappaisäni sairasteli jo vuosia. Ei hän ollut yhtään sen kummempi kuin alkoholisti-isäkään edes ennen sitä kuolemaansa.

Niin hakkasi sinua ja piti sinua nälässä? Kuten oma alkoholisti-isäni? Jouduit hiipimään yöllä seiniä pitkin vessaan ja pidättelemään ensin monta tuntia, kun et tiennyt, uskallatko mennä vessaan vai et? Jouduit pakenemaan kodistasi illalla pienestä tuuletusikkunasta, juoksit metsien ja rämeikköjen läpi tuntikausia, koska pelkäsit isäsi tulevan perääsi ja hakkaavan sinut? Nimittäin tällaista on alkoholistiperheessä. Mielenkiintoinen väite, että vanha isäsi olisi ollut selvänä samanlainen.

Et taida tietää mistä puhut. Ja suosittelen muiden tavoin terapiaa, pääsisit joskus katkeruudestasi eroon. On nimittäin sairasta väittää, että vanha isä on samanlainen, kuin alkoholisti-isä.

Huono isä on huono isä. Johtui se huonous mistä tahansa.

Itse olet katkera ja omit itsellesi kaiken kärsimyksen. Mene terapiaan.

:D tämä alkaa olla jo koomista. Melkein kuin juttelisi kivikissaäidin kanssa. Olen käynyt pitkät terapiat, koska olin myös lastensuojelun asiakas ja asuin viimein 15-vuotiaana laitoksessa. Ja auttoi, en ole katkera isälleni, en vihaa häntä. Hänellä oli omat syynsä ja oma historiansa. Eli suosittelen lämpimästi ;).

Eli mitä sinä valitat? Sinusta on pidetty huolta.

Jos sinusta huolta pitäminen on terapiaan pääsy, niin sitten allekirjoitan väitteen. Muuten en. Mutta hei, sinäkin voit pitää itsestäsi huolta. Suomi tarjoaa aivn loistavaa terapiaa aikuisillekin. Kannattaa ottaa yhteiskunnan apu vastaan ennen kuin myrkytät ympäristöäsi lisää turhalla katkeruudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En löydä enää aiempaa kommenttiani, mutta itse olen alkoholistiperheestä. Ja voin sanoa, kyllä lapsena ja teininä olisi todella paljon mieluummin vaan kavereille sanonut, että isä ja äiti ovat kuolleet (äiti nyt vielä oli jotenkin kykenevä huolehtimaan lapsista hyvinä päivinään, isästä ei ollut mihinkään). Sen sijaan peittelin väkivallan merkkejä, siivosin pulloja piiloon kavereilta ja sukulaisilta, hain ruokaa pullorahoilla vaikka siitä tulikin hakatuksi jne. Lapsuuteni paras asia oli pääsy sijaisperheeseen 16-vuotiaana.

Kaikenlaiset ihmiset tekevät lapsia. Niin kauan kuin olosuhteet ovat rakastavat, talous edes jonkinlaisessa kuosissa ja vanhemmat ovat vanhemmuuteen kykeneviä, kivittäminen on turhaa vain koska ajatus vanhasta isästä tuntuu kulttuurisesti oudolta.

Ja jotenkin tämä on kuvottavaa rääpimistä. Pidättekö itseänne jotenkin hyvinä ihmisinä, kun huudatte omaa tuskaanne toisten lapsesta täällä? Maailmassa on varmasti miljardeja lapsia huonommista lähtökohdista, missä on tuskanne näiden puolesta?

Minä olen vanhan isän lapsi.

On jo aika että joku pitää meteliä meidän kärsimyksistämme.

Alkoholismi on edes sairaus. Itsekkyys on vain itsekkyyttä.

Väität siis ihan pokkana, että on parempi elää alkoholistiperheessä hakattavana kuin normaalin ikäisen äidin ja vanhan isän kanssa? En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta sinulla on kyllä realiteetit aika pahasti hakusessa.

Ja hei, alkoholistithan niin epäitsekkäitä ovatkin.

Alkoholismi on edes sairaus.

Puhdas itsekyys on vain itsekkyyttä.

Minä jäin orvoksi 14-vuotiaana ja sitä ennen se minun pappaisäni sairasteli jo vuosia. Ei hän ollut yhtään sen kummempi kuin alkoholisti-isäkään edes ennen sitä kuolemaansa.

Niin hakkasi sinua ja piti sinua nälässä? Kuten oma alkoholisti-isäni? Jouduit hiipimään yöllä seiniä pitkin vessaan ja pidättelemään ensin monta tuntia, kun et tiennyt, uskallatko mennä vessaan vai et? Jouduit pakenemaan kodistasi illalla pienestä tuuletusikkunasta, juoksit metsien ja rämeikköjen läpi tuntikausia, koska pelkäsit isäsi tulevan perääsi ja hakkaavan sinut? Nimittäin tällaista on alkoholistiperheessä. Mielenkiintoinen väite, että vanha isäsi olisi ollut selvänä samanlainen.

Et taida tietää mistä puhut. Ja suosittelen muiden tavoin terapiaa, pääsisit joskus katkeruudestasi eroon. On nimittäin sairasta väittää, että vanha isä on samanlainen, kuin alkoholisti-isä.

Huono isä on huono isä. Johtui se huonous mistä tahansa.

Itse olet katkera ja omit itsellesi kaiken kärsimyksen. Mene terapiaan.

:D tämä alkaa olla jo koomista. Melkein kuin juttelisi kivikissaäidin kanssa. Olen käynyt pitkät terapiat, koska olin myös lastensuojelun asiakas ja asuin viimein 15-vuotiaana laitoksessa. Ja auttoi, en ole katkera isälleni, en vihaa häntä. Hänellä oli omat syynsä ja oma historiansa. Eli suosittelen lämpimästi ;).

Eli mitä sinä valitat? Sinusta on pidetty huolta.

Jos sinusta huolta pitäminen on terapiaan pääsy, niin sitten allekirjoitan väitteen. Muuten en. Mutta hei, sinäkin voit pitää itsestäsi huolta. Suomi tarjoaa aivn loistavaa terapiaa aikuisillekin. Kannattaa ottaa yhteiskunnan apu vastaan ennen kuin myrkytät ympäristöäsi lisää turhalla katkeruudella.

Sinut on syötetty, vaatetettu ja pääsi päällä on ollut katto. Koulunkäynnistäsi on huolehdittu.

Minä kirjoitan tähän ketjuun siksi, että minua kuvottaa tuollainen täydellisen itsekäs käytös. Tässä ei ole kyse minusta.

Minä osaan tuntea empatiaa. Sinä et.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon nyt lukenut noita ikuisuuspitkiä ketjuja missä haukutaan Saulia vastuuttomaksi papparaiseksi.

Onko tullut mieleen, ihan näin aidosti ihmetellen kysyn, että Jenni on nuori? Kuulin huhuja että on yrittänyt raskautua jo kolmikymppisten jälkeen, mikä on aivan loistava ikä raskautua! No, ei mennyt suunnitelmien mukaan ja vauvaa on hartaasti toivottu pitkään. Nyt nelikymppisenä tärppäsi ja okei, ei ole ihanteellinen ikä lisääntyä mutta eihän hän mikään ikäloppu ole! Harva se päivä palstalla joku "vanhus" ilmoittaa olevansa raskaana.

Jenni on tosiaan nuorena mennyt Saulin kanssa naimisiin, miehen kanssa jota rakastaa, miksi hänellä ei olisi oikeutta lapseen?

Mitä Sauliin tulee, hän on varmasti loistava isä sen aikaa kun suinkin kykenee olla. Ikinä ei muutenkaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan, voisihan 25-vuotias isä jäädä auton alle jo ennen lapsensa syntymää. Tulevan lapsen elämä tulee kuitenkin varmasti olemaan turvattua eikä läheisiä aikuisia puutu. Muutenkin kaiken ikäisiä naisia saa koko ajan "isättömiä lapsia", joten eihän tässä kuuluisi olla mitään pällisteltävää?

Itse olen alle kolmikymppinen äiti-ihminen ja tulin uutisesta aidon onnelliseksi, harmittaa lukea tällaista roskasaastetta täällä palstalla!

Mielestäni lapsella on isompi oikeus koko lapsuuden ajan lapsen elämässä mukana olevaan isään kuin vanhemmilla lapseen. Salen kohdalla riski siitä, että isä ei ole läsnä koko lapsuutta on iso. Ihan liian iso. Lapsi mitä todennäköisimmin menettää isänsä ennen täysi-ikäistymistään. Kyseessä on kuitenkin sen lapsen ainutkertainen elämä. Häneltä tulee puuttumaan jotain oleellisen tärkeää ja se puuttuu koska vanhemmat valitsivat niin hänen puolestaan. Heidän tarpeensa saada lapsi meni lapsen edun edelle. Tyyliin, lapsi kyllä sopeutuu isättömyyteen, onhan hänellä äiti ja veljiä. Kuoleehan sitä muiltakin lapsilta isiä. Juu, on rahaa ja on äiti. On isoveljiä. Mutta silti mitä todennäköisimmin isä tulee puuttumaan. Eikä sitä isä korvaa äiti tai veljet. Ja muutenkin lapsen lapsuus tulee kulumaan isän kunnon rapistumista seuraten ja terveyttä murehtiessa. Lapsesta tulee huolehtija. Hän pitää isukista huolta, ei suinkaan niin kuin pitäisi että isä pitää lapsesta huolta.

Ja joo, ihmisiä kuolee koko ajan, kyllä. Kukaan ei voi luvata että yhdenkään lapsen isä on mukana lapsen elämässä koko lapsuuden, oli isä lapsen syntyessä minkä ikäinen tahansa. Se ei silti ole syy tehdä lapsia päälle 70v. On näet paljon tödennäköisempää kuolla 70v. kuin 30v. Se fakta ei muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon nyt lukenut noita ikuisuuspitkiä ketjuja missä haukutaan Saulia vastuuttomaksi papparaiseksi.

Onko tullut mieleen, ihan näin aidosti ihmetellen kysyn, että Jenni on nuori? Kuulin huhuja että on yrittänyt raskautua jo kolmikymppisten jälkeen, mikä on aivan loistava ikä raskautua! No, ei mennyt suunnitelmien mukaan ja vauvaa on hartaasti toivottu pitkään. Nyt nelikymppisenä tärppäsi ja okei, ei ole ihanteellinen ikä lisääntyä mutta eihän hän mikään ikäloppu ole! Harva se päivä palstalla joku "vanhus" ilmoittaa olevansa raskaana.

Jenni on tosiaan nuorena mennyt Saulin kanssa naimisiin, miehen kanssa jota rakastaa, miksi hänellä ei olisi oikeutta lapseen?

Mitä Sauliin tulee, hän on varmasti loistava isä sen aikaa kun suinkin kykenee olla. Ikinä ei muutenkaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan, voisihan 25-vuotias isä jäädä auton alle jo ennen lapsensa syntymää. Tulevan lapsen elämä tulee kuitenkin varmasti olemaan turvattua eikä läheisiä aikuisia puutu. Muutenkin kaiken ikäisiä naisia saa koko ajan "isättömiä lapsia", joten eihän tässä kuuluisi olla mitään pällisteltävää?

Itse olen alle kolmikymppinen äiti-ihminen ja tulin uutisesta aidon onnelliseksi, harmittaa lukea tällaista roskasaastetta täällä palstalla!

Mielestäni lapsella on isompi oikeus koko lapsuuden ajan lapsen elämässä mukana olevaan isään kuin vanhemmilla lapseen. Salen kohdalla riski siitä, että isä ei ole läsnä koko lapsuutta on iso. Ihan liian iso. Lapsi mitä todennäköisimmin menettää isänsä ennen täysi-ikäistymistään. Kyseessä on kuitenkin sen lapsen ainutkertainen elämä. Häneltä tulee puuttumaan jotain oleellisen tärkeää ja se puuttuu koska vanhemmat valitsivat niin hänen puolestaan. Heidän tarpeensa saada lapsi meni lapsen edun edelle. Tyyliin, lapsi kyllä sopeutuu isättömyyteen, onhan hänellä äiti ja veljiä. Kuoleehan sitä muiltakin lapsilta isiä. Juu, on rahaa ja on äiti. On isoveljiä. Mutta silti mitä todennäköisimmin isä tulee puuttumaan. Eikä sitä isä korvaa äiti tai veljet. Ja muutenkin lapsen lapsuus tulee kulumaan isän kunnon rapistumista seuraten ja terveyttä murehtiessa. Lapsesta tulee huolehtija. Hän pitää isukista huolta, ei suinkaan niin kuin pitäisi että isä pitää lapsesta huolta.

Ja joo, ihmisiä kuolee koko ajan, kyllä. Kukaan ei voi luvata että yhdenkään lapsen isä on mukana lapsen elämässä koko lapsuuden, oli isä lapsen syntyessä minkä ikäinen tahansa. Se ei silti ole syy tehdä lapsia päälle 70v. On näet paljon tödennäköisempää kuolla 70v. kuin 30v. Se fakta ei muuksi muutu.

Tällä logiikalla on myös väärin, jos yksinäiset naiset tekevät lapsen hedelmöityshoidoilla tai baarituttavuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En löydä enää aiempaa kommenttiani, mutta itse olen alkoholistiperheestä. Ja voin sanoa, kyllä lapsena ja teininä olisi todella paljon mieluummin vaan kavereille sanonut, että isä ja äiti ovat kuolleet (äiti nyt vielä oli jotenkin kykenevä huolehtimaan lapsista hyvinä päivinään, isästä ei ollut mihinkään). Sen sijaan peittelin väkivallan merkkejä, siivosin pulloja piiloon kavereilta ja sukulaisilta, hain ruokaa pullorahoilla vaikka siitä tulikin hakatuksi jne. Lapsuuteni paras asia oli pääsy sijaisperheeseen 16-vuotiaana.

Kaikenlaiset ihmiset tekevät lapsia. Niin kauan kuin olosuhteet ovat rakastavat, talous edes jonkinlaisessa kuosissa ja vanhemmat ovat vanhemmuuteen kykeneviä, kivittäminen on turhaa vain koska ajatus vanhasta isästä tuntuu kulttuurisesti oudolta.

Ja jotenkin tämä on kuvottavaa rääpimistä. Pidättekö itseänne jotenkin hyvinä ihmisinä, kun huudatte omaa tuskaanne toisten lapsesta täällä? Maailmassa on varmasti miljardeja lapsia huonommista lähtökohdista, missä on tuskanne näiden puolesta?

Minä olen vanhan isän lapsi.

On jo aika että joku pitää meteliä meidän kärsimyksistämme.

Alkoholismi on edes sairaus. Itsekkyys on vain itsekkyyttä.

Väität siis ihan pokkana, että on parempi elää alkoholistiperheessä hakattavana kuin normaalin ikäisen äidin ja vanhan isän kanssa? En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta sinulla on kyllä realiteetit aika pahasti hakusessa.

Ja hei, alkoholistithan niin epäitsekkäitä ovatkin.

Alkoholismi on edes sairaus.

Puhdas itsekyys on vain itsekkyyttä.

Minä jäin orvoksi 14-vuotiaana ja sitä ennen se minun pappaisäni sairasteli jo vuosia. Ei hän ollut yhtään sen kummempi kuin alkoholisti-isäkään edes ennen sitä kuolemaansa.

Niin hakkasi sinua ja piti sinua nälässä? Kuten oma alkoholisti-isäni? Jouduit hiipimään yöllä seiniä pitkin vessaan ja pidättelemään ensin monta tuntia, kun et tiennyt, uskallatko mennä vessaan vai et? Jouduit pakenemaan kodistasi illalla pienestä tuuletusikkunasta, juoksit metsien ja rämeikköjen läpi tuntikausia, koska pelkäsit isäsi tulevan perääsi ja hakkaavan sinut? Nimittäin tällaista on alkoholistiperheessä. Mielenkiintoinen väite, että vanha isäsi olisi ollut selvänä samanlainen.

Et taida tietää mistä puhut. Ja suosittelen muiden tavoin terapiaa, pääsisit joskus katkeruudestasi eroon. On nimittäin sairasta väittää, että vanha isä on samanlainen, kuin alkoholisti-isä.

Huono isä on huono isä. Johtui se huonous mistä tahansa.

Itse olet katkera ja omit itsellesi kaiken kärsimyksen. Mene terapiaan.

:D tämä alkaa olla jo koomista. Melkein kuin juttelisi kivikissaäidin kanssa. Olen käynyt pitkät terapiat, koska olin myös lastensuojelun asiakas ja asuin viimein 15-vuotiaana laitoksessa. Ja auttoi, en ole katkera isälleni, en vihaa häntä. Hänellä oli omat syynsä ja oma historiansa. Eli suosittelen lämpimästi ;).

Eli mitä sinä valitat? Sinusta on pidetty huolta.

Jos sinusta huolta pitäminen on terapiaan pääsy, niin sitten allekirjoitan väitteen. Muuten en. Mutta hei, sinäkin voit pitää itsestäsi huolta. Suomi tarjoaa aivn loistavaa terapiaa aikuisillekin. Kannattaa ottaa yhteiskunnan apu vastaan ennen kuin myrkytät ympäristöäsi lisää turhalla katkeruudella.

Sinut on syötetty, vaatetettu ja pääsi päällä on ollut katto. Koulunkäynnistäsi on huolehdittu.

Minä kirjoitan tähän ketjuun siksi, että minua kuvottaa tuollainen täydellisen itsekäs käytös. Tässä ei ole kyse minusta.

Minä osaan tuntea empatiaa. Sinä et.

Ja sinulla nuita asioita ei ole ollut? Olet itkenyt useilla sivuilla, miten sinun elämäsi on ollut ainakin yhtä kauheaa, mitä alkoholistiperheissä ja projisoinut omat katkeruutesi Saulin ja Jennin syntyvään lapseen. Sinä et osaa tuntea empatiaa, vaan loputonta itsesääliä. Itsesääli ei ole empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä ihan läheltä joutunut seuraamaan, kun 74 vuotias isä on helisemässä 14 vuotiaan teinin kanssa. Teini ei ole mahdoton, mutta tämän päivän poika, joka tykkää laittaa itseään. Se ei sovi vanhalle miehelle, vaan kiusaa ja homottelee poikaansa toisinaan ajaa tätä ulos, eikä päästä kotiinsa...

Missä pojan nuorehko äiti? - no, se sairastui masennukseen neljävuotta sitten ja alkoi pieksämään tätä rakkauslastaan. Sossu otti lapsen pois. Asuu nyt tuon kiusaavan isänsä kanssa, jollei ole meillä.

Puolisisarukset tällä pojalla on yli viisikymppiset, eikä heihin ole mitään suhdetta. Näkee kaupassa tuntemattomiakin useammin kuin sisaruksiaan.

Kullakin on toki oma tarinansa. Silti mä olen vastaavia vanhusten vauvafantasioita vastaan. Eihän näissä tapauksissa yhtään mietitä lapsen asemaa, ei ollenkaan.

Sinä kerrot huonosta perheestä, jossa on lukuisia muitakin ongelmia kuin isän ikä. En nyt ihan usko, että tuo presidentin lapsi huostataan, ei vaikka Jenni masentuisi. Enkä usko, että kumpikaan on lapsen pieksäjä ja kiusaaja. 

Esimerkkiperheesi aikuiset sisarukset eivät ole tekemisissä enää isänsä kanssa, ei kai tuo sitten ollut kovin hyvä isä nuorenakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyl sillä pennulla puitteet on kunnossa, vaikka isänsä on ysivitonen sit ku jäbä itte on 15.

Niin. Mun miehen isä on kuollut miehen ollessa taapero. Hällä ei ollut isää siis edes teini-iässä. Ja arvaa, hänen isänsä ei kuollut vanhuuteen (oli alle viisikymppinen). Elämää kun ei käsikirjoiteta siten että lapset tehdään alle nelikymppisinä jotta ehtii nähdä lapsenlapsetkin. Kun ei välttämättä ehdi, ihmisiä kuolee muuhunkin kuin vanhuuteen.

Tämä asia onkin eri, koska se on ihan fakta, että Sale tulee kuolemaan ehkä hyvinkin pian.

Tilanne ei siltikään poikkea monen muun nyky lapsen tilanteesta.  Tiedän monta nuorta äitiä, joiden lapsella "ei ole isää". Oikeasti tietenkin on jossakin, mutta isä on nostanut kytkintä jo ennen lapsen syntymää tai heti sen jälkeen.  Eikä juurikaan ole lapsestaan kiinnostunut, eikä koskaan käy katsomassa. Isäpuolet näidenkin lasten "isinä" tulee olemaan. Voihan Jennikin löytää uudes miehen, jos se Niinistä nyt menee kuolemaan, mutta ihminen voi elää hyvinkin sata vuotta. Oma isäni on 96 vuotias ja aika hyvässä kunnossakin vieläkin. Myös Salen äiti eli hyvin vanhaksi, että kyllä Salella voi olla hyvät geenit sen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyl sillä pennulla puitteet on kunnossa, vaikka isänsä on ysivitonen sit ku jäbä itte on 15.

Niin. Mun miehen isä on kuollut miehen ollessa taapero. Hällä ei ollut isää siis edes teini-iässä. Ja arvaa, hänen isänsä ei kuollut vanhuuteen (oli alle viisikymppinen). Elämää kun ei käsikirjoiteta siten että lapset tehdään alle nelikymppisinä jotta ehtii nähdä lapsenlapsetkin. Kun ei välttämättä ehdi, ihmisiä kuolee muuhunkin kuin vanhuuteen.

Tämä asia onkin eri, koska se on ihan fakta, että Sale tulee kuolemaan ehkä hyvinkin pian.

Tilanne ei siltikään poikkea monen muun nyky lapsen tilanteesta.  Tiedän monta nuorta äitiä, joiden lapsella "ei ole isää". Oikeasti tietenkin on jossakin, mutta isä on nostanut kytkintä jo ennen lapsen syntymää tai heti sen jälkeen.  Eikä juurikaan ole lapsestaan kiinnostunut, eikä koskaan käy katsomassa. Isäpuolet näidenkin lasten "isinä" tulee olemaan. Voihan Jennikin löytää uudes miehen, jos se Niinistä nyt menee kuolemaan, mutta ihminen voi elää hyvinkin sata vuotta. Oma isäni on 96 vuotias ja aika hyvässä kunnossakin vieläkin. Myös Salen äiti eli hyvin vanhaksi, että kyllä Salella voi olla hyvät geenit sen suhteen.

Kyllä poikkeaa. On eri asia kasvaa kokonaan isättömänä, kuin kasvaa kiintyen isäänsä joka kuolee kun itse on teini-iässä.

Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä, mutta ei nyt surkeaa kohtaloa voi perustella vetomalla toiseen surkeaan kohtaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä tämä aiheuttaa monille niin hirveän voimakkaita tunnereaktioita?

Eikö tää nyt ole kokonaan Jennin ja Saulin asia. Eikö voi olla vaan onnellinen heidän puolestaan, että vihdoinkin onnistuivat.

Eipä ole Jennin ja Saulin asia, vaan ennen kaikkea sen lapsen, uhrin, asia.

Haista nyt paska! Miten sä kehtaat olla tietävinäsi syntymättömän lapsen ajatukset ja tunteet vaikka olet ihan sivullinen? 

Uskon että pesidenttipariskunta sekä heidän sukulaisensa ja muut lapsen kanssa tekemisissä olevat osaavat kasvattaa lapsesta kaikkea muuta paitsi tuollaisen uhriutujan, joka syyttää muita omasta epäonnistumisestaan joka käänteessä. Voisin lyödä vetoa, että lapsesta kasvatetaan fiksu, ajatteleva ja eteenpäinpyrkivä ihminen, joka aikuisena ottaa vastuun omasta elämästään. Uhriutujat eivät siihen kykene, vaan he odottavat muiden lakaisevan heille komean tien koko elämäksi, että he saavat piipittää ja valittaa sydämensä kyllyydestä kiittämättöminä siitäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vanhan isän lapsi.

Enkä hyväksy lainkaan sitä että se lapsi unohdetaan kun ollaan itsekkäitä. 70-vuotias on liian vanha isäksi.

En jaksa lukea onko joku jo kommentoinut. Mutta ajatteletko ollenkaan että sä olet olemassa? Sä elät? Ei sua olisi ikänä ollutkaan jos sun isäs ei suo olis tehnyt silloin kun teki :)

Niin? Ja? Siitä hyvästäkö pitäisi olla kiitollinen että itsekkyyttään teki ja sitten otti ja kuoli ja jätti tänne alaikäisenä pärjäilemään?

Taidat kuulua niihin ihmisiin, jotka eivät ole kiitollisia yhtään mistään. Maailma on sinulle velkaa, eikö? Sinä ansaitset kultaa!

By the way, mitähän mieltä Aitoavioliittolaiset ovat tästä? Eikös miesten eliaikaennuste ole nyt 78 v, jos oikein muistan? Eli Saulin lapsi ei välttämättä ehdi lähellekään aikuisikää, ennenkuin isä kuolee, ikävä tosiasia. Aitoavioliittolaisillehan on maailman tärkein asia, että kaikilla lapsilla on sekä isä että äiti, sillähän he perustelivat typeryyttään. Ja siis mulle on ihan yks hailee, kuka ja minkäikäinen saa lapsia ja tästä lapsesta varmasti pidetään hyvä huoli, tapahtuipa mitä tahansa. Että nostavatkohan kiihkoilijat nyt tästä hirveän metelin? 

 On paljon todennäköisempää että vanhempi ihminen sairastuu vakavasti kuin nuorempi. Se nyt vain on totuus. Ei voi kuin toivoa että Sale ei sairastu mihinkään muisti tms. sairauksiin. Lapselle se olisi kamalaa seurattavaa :( Tiedän tasan tarkkaan minkälaista helvettiä lapsi voi joutua käymään läpi jos toinen vanhemmista sairastuu vakavasti. On kokemusta, itse makaan sängyssä kolmatta vuotta. Mitään näin hirveää en olisi lapselleni halunnut mutta minkäs teet... Siksipä en voi käsittää sitä että lähdetään ottamaan riskejä että jospa sitä kuitenkin sitten oltaisiin "teräsvaareja" tai jotain. Että kyllähän sitä vanhempana jaksetaan ja pysytään kunnossa vuodesta toiseen. Lapsi se on joka tulee kärsimään tämmöisistä päätöksistä vaikka kuinka asiaa miettii ja vatvoo. Kaikkea hyvää kuitenkin heille, ihmeitäkin tapahtuu kuten tiedetään.

Toivon, että lapsi saa sisaruksen ja ettei hänestä tule yksinäinen. Toivottavasti isommat velipuolet voivat tarjota lapselle sitä, mitä vanha isä ei voi tarjota eli Kokemuksia ja elämyksiä tavallisessa arjessa. Kalastusreissut, mökkireissut, veneilyreissut, huvipuistot, telttailut, lomareissut, luonnossa liikkuminen. Noihin kaikkiin Sauli on liian vanha jo kun lapsi on 5-vuotias. Mietin myös sitä, että heidän parisuhteessaan ikäerostressin lisäksi suhteeseen tulee pikkulapsen tuoma arkistressi. Saattaa olla, että liitto kariutuu siihen.

Joku kommentoi, että onhan Trumpillakin vanhalla iällä saatu lapsi. Amerikkalainen yhteiskunta on aivan erilainen. Esim. Harrastus ja koulu hallitsee elämää lapsilla paljon enemmän ja sitä kautta tulee sosiaalisia suhteita lapselle. Suomessa perheen sosiaaliset suhteet perustuu paljolti ikään. Perhetuttavat ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa.

Lapselle toisen vanhemman menetys tai edes pelko siitä on hirveä asia. Samoin vanhempien terveyden murehtiminen stressaa lasta.

Itsekäs päätös mielestäni.

Kun valmistuin ylioppilaaksi 19-vuotiaana niin kaikkien muiden vanhemmat oli noin nelikymppisiä. Alle viisikymppisiä kuitenkin.

Minun äiti yli viisikymppinen ja isä yli kuusikymppinen. Hitsit että nolotti kun kaikilla koulukavereilla oli nuorekkaat vanhemmat paikan päällä lakitustilaisuudessa :( Sain tuosta traumat ja vuosikaudet terapiaa.

Vastenmielistä, vastuutonta ja itsekästä. Ei voi muuta sanoa.

Miesten elinajanodote on Suomessa keskimäärin 77 vuotta. Siinä mielessä edesvastuutonta tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Miesten elinajanodote on Suomessa keskimäärin 77 vuotta. Siinä mielessä edesvastuutonta tehdä lapsia.

Eikä Salen kymmeniä vuosia kestänyt korsteenitupakointi mitenkään nosta sitä.