Lue keskustelun säännöt.
Tays.sin lääkärin kommentti jäänyt niin kaihertamaan mieltä
10.10.2017 |
Vauvalla nousi tulehdusarvot ja joutui antibiottitippaan osastolle. Minut heitettiin sairaalasta ulos. Vauva ei syönyt pullosta lainkaan ja eipä siinä, minulta ei tullut pumpulla mitään ulos.
Koitin levätä sairaalan käytävillä ja taukohuoneessa, potilashotellilta en jaksanut sairaalalle kävellä parin tunnin välein juuri synnyttäneenä.
Kerroin muutaman päivän jälkeen ettei tästä näin tule oikein mitään ja minunkin pitäisi levätä.
Kotiin minulla matkaa 80 km suunta.
Lääkäri totesi tähän että sinä voit mennä ihan mihin haluat, mutta vauva jää tänne. Kysyin mites syöminen niin totesi että vauvalle laitetaan vaikka nenämahaletku, mutta minua ei tarvita ja käänty kannoillaan ja käveli pois.
Jotenkin todella julmaa...
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalla nousi tulehdusarvot ja joutui antibiottitippaan osastolle. Minut heitettiin sairaalasta ulos. Vauva ei syönyt pullosta lainkaan ja eipä siinä, minulta ei tullut pumpulla mitään ulos.
Koitin levätä sairaalan käytävillä ja taukohuoneessa, potilashotellilta en jaksanut sairaalalle kävellä parin tunnin välein juuri synnyttäneenä.
Kerroin muutaman päivän jälkeen ettei tästä näin tule oikein mitään ja minunkin pitäisi levätä.
Kotiin minulla matkaa 80 km suunta.
Lääkäri totesi tähän että sinä voit mennä ihan mihin haluat, mutta vauva jää tänne. Kysyin mites syöminen niin totesi että vauvalle laitetaan vaikka nenämahaletku, mutta minua ei tarvita ja käänty kannoillaan ja käveli pois.
Jotenkin todella julmaa...Miksi kävelit potilashotellilta jatkuvasti sairaalaan? Olen itse ollut samassa tilanteessa ja pumppasin maitoa pulloon huoneessani ja vein sitä lapselle. Niin muutkin äidit tekivät. Ei kukaan nukkunut sairaalassa vaan juuri potilashotellissa ja joillakin oli mies ja perhettäkin mukana. Käskikö joku sinun kulkea kahden tunnin välein siellä, sinunhan kuuluu levätä, että jaksat hoitaa lasta kun se paranee ja tulee kotiin? Ei kukaan niistä äideistä joihin tutustuin siellä, tehnyt tuollaista, vaan nukkuivat ja kävivät päivällä ja illalla lapsen luona. Joillakin oli kaksosetkin tarkkailussa. Kyllä siellä kotona saa valvoa ihan tarpeeksi...
Juu. Pumpulla ei tullut vauvalle maitoa ja kuten sanoin, muutama kerta vauvaa huudatettiin aivan kanttuvei eikä suostunut pullosta juomaan eikä hörppimään.
En minä ilkeyttäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se TAYS:n potilashotellihan ei ole edes kovin kaukana, sisäkäytävän päässä ja sulla oli siellä ilmeisesti sänkypaikka. Mikä oli nyt se suuri hoitovirhe mikä tässä tapahtui? Olisit voinut nukkua kaikki väliajat ympäri vuorokauden ja käydä välillä syöttämässä vauvan, ostaa kahviosta tai hotellista purtavaa ja taas nukkumaan rauhalliseen huoneeseen. Luuletko, että olisit nukkunut paremmin siellä ahtaassa huoneessa lasten parkuessa ja hoitajien kulkiessa, ovien paukkuessa, kaikenlaisten mittarien piipityksessä?
Oon itse joskus nukkunut lapsen kanssa yhden yön infektio-osastolla patjalla lapsen sängyn vieressä ja eihän sitä todellakaan voi nukkumiseksi sanoa. Ihan helvettiä.
Ethän sä nyt vauvan kanssa kotonakaan kokonaista yötä saa nukuttua vielä pitkään pitkään aikaan, samanlaista puolisekavaa haahuilua ja syöttämistä ja univelkaista resuamistahan se kotonakin on.
Minulle kyllä kerrotiin, että vauvapotilaan etu on äiti sairaalassa varsinkin siloin kun äiti imettää ja että antibioottien ohella imetys auttaa voittamaan taudin. Ei mene vauvan vatsakaan niin pahasti sekaisin, kun jatkaa imetystä. Puhumattakaan siitä, että vauva on tyytyväinen ja tuntee olonsa turvalliseksi ja tästä syystä olisi suotavaa, että ei imettävät äiditkin voisivat olla yötä vauvansa luona, mutta kun tilat eivät riitä, niin vain imettävät ovat saaneet jäädä yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko aloittaja myös kertoa, millä vuosikymmenellä tämä tapahtui? Toisi lisää uskottavuutta tarinaan.
Tuollaiset jutut ovat sellaisia, että ne muistetaan vielä vuosikymmenien jälkeenkin. Ne jättävät pysyvän jäljen.
Jotkut eivät osaa olla mistään kiitollisia. Väärin hoidettu lapsi. Just joo. Tee valitus, jospa seuraavan kanssa sut laitetaan kotiin. En ihmettele että lääkärillä oli jo herne nenässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin vauvan kanssa samassa huoneessa 9 vuorokautta, kun vauva oli sairaalassa. Vauva oli jopa vielä nenämahaletkussa, joten lypsin maitoa ensimäisen viikon, ennen kuin aloimme uudelleen opettelemaan imetystä.
Jälkeen päin olen kyllä ihmetellyt, että miten niin antoivat olla siellä. Mutta kun oikein sanoivat, että toivottavasti pystyt jäämään vauvan luo, vaikka alussa en saanut häntä ottaa edes syliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä lääkärin olisi sinusta kuulunut tuossa tilanteessa sanoa?
Minusta olisi voinut siirtää vauvan vaikka jollekin osastolle ja minut samalla. Olisivat voineet katsoa jonkin tilan mihin pääsen nukkumaan.
Soittivat kuitenkin aina minulle kun vauva heräsi, että tule syöttämään.. Sitten ryömin muutaman kerran potilashotellilta takaisin ja luulin kuolevani joten en lähtenyt sinnekään.
Vauvan syöminen oli kuitenkin minullekin tärkeintä.
Hankala tilanne.
Ei sairaalassa välttämättä ole huonetta, jossa voitte olla, koska potilaita tulee ovista ja ikkunoista paikalle.
Ymmärrän lääkärin kannan, koska tarkoituksena oli vauvasi suojeleminen. Ymmärrän myös, että tilanne oli sinulle vaikea, koska olit heikossa kunnossa.
Toisaalta - eipä olisi helppoa olla lääkäri, koska joutuu usein tekemään ratkaisuja, jotka tuntuvat potilaista ikäviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle kyllä kerrotiin, että vauvapotilaan etu on äiti sairaalassa varsinkin siloin kun äiti imettää ja että antibioottien ohella imetys auttaa voittamaan taudin. Ei mene vauvan vatsakaan niin pahasti sekaisin, kun jatkaa imetystä. Puhumattakaan siitä, että vauva on tyytyväinen ja tuntee olonsa turvalliseksi ja tästä syystä olisi suotavaa, että ei imettävät äiditkin voisivat olla yötä vauvansa luona, mutta kun tilat eivät riitä, niin vain imettävät ovat saaneet jäädä yöksi.
No minusta ainakin vaikutti että vauva kaipasi eniten minua siihen turvaksi. En pystynyt häntä jättämään ja varsinkaan tietysti en, kun syöminen pullosta ei sujunut.. Ei tietenkään.
En ollut varmaankaan niin sanotusti edes " potilashotellissa" vaan varasin itselleni huoneen jotta pääsin pesulle ja koitin aamiaisella syödä hieman, mitään käytäviä en saanut käyttää.
Onneksi oli kesä ja hyvä ilma, levähdin matkalla välillä mutta kiirehän siinä oli kun oli soitettu että tule syöttämään, vauva on täällä hereillä..
Ja kyllähän kotiin päästyämme söimme ja vauva siihen matkabilipetiin ja nukkumaan.
Olin niin onnellinen kun keltaisuus laski ihan päivässä ( kotisairaanhoito kävi ottamassa muutaman kerran verikokeet).
Kotona kaikki oli hyvin ja vauva terve ja hyvävointinen.
En mä usko että sairaala olisi siihen kaatunut jos kohtelu olisi äidillekin ollut sen muutaman päivän inhimillistä.. Kuitenkin vauvan parasta ajattelin.
Onneksi täällä Satakunnassa on uusi vastasyntyneiden osasto sellainen, että huoneissa sopii vanhempi tai jopa molemmat vanhemmat olemaan yötä. Omakin vauva kun joutui ab-tippaan pian syntymän jälkeen, mutta onneksi siis sain koko ajan hänen kanssaan olla osastolla. Imetys lähti hienosti käyntiin jne.
Ymmärrän kyllä, miten kamala tilanne ap:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama kokemus kuin yllä mutta Oysin infektio-osastolta muutaman vuoden takaa. Vauvalla sepsis, imetys oli ehtinyt jo käynnistyä, joten sain imettävänä äitinä yöpyä samassa huoneessa. Tosin pumpata piti taudin alussa kun vauva ei jaksanut silloin imeä. Mutta heti kun alkoi virkistyä niin sain taas varovasti alkaa imettää ja sitä ennen tosiaan annettiin pumpattua maitoa. Lapsi parani hengenvaarallisesta tilanteesta käytännössä täysin. Kyllä minulle hoitohenkilökunta sanoi vaikutusta hyvään toipumiseen varmasti olleen myös sillä että äitinä olin koko ajan paikalla hoitamassa ja imetin. Toki ajoissa aloitettu antibioottihoito tietysti tärkein siinä asiassa.
Meniköhän tarina ihan noin... En usko. Se potilashotelli on muuten hyvä paikka, ihmettelen ettei sinulle kelpaa. Ja eihän ne lääkörit sinua ole pakottaneet sieltä kahden tunnin välein osastolla käymään, juurihan niin itsekin sanoit kun lääkärin vaatimus oli vaan, että vauva on osastolla.
Ja kuinka sinut heitettiin ulos osastolta - ikkunastako...? vai kerrottiinko vain, ettei lasten teholla ole sinulle omaa nukkumapaikkaa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sä oot ihan oikeastiko sitä mieltä, että sun jaksaminen oli tärkeämpää kuin vauvan tervehtyminen? Jos 80km ajaminen oli sulle liikaa, olisit ottanut hotellin Tampereelta.
Lastensairaanhoitajana voin kertoa että tuo on ihan yleinen ajattelutapa. Sitten kun hoidat lasta niin koko ajan kysellään että miksi ja miksi ja ollaan tiellä. Ei saa keskittyä ollenkaan hoitamaan ja tarkistamaan lääkkeitä ja hoitovirheen mahdollisuus on todella suuri kun pitää ajatella niin monta asiaa yhtä aikaa ja joku koko ajan kyselee ja höpöttää kuin lapsi kyselyiässä. Sitten jos keskittyy työhönsä niin loukkaannutaan ja tehdään valitus.
Itsellänikin on lapsia, mutta jos vien lapseni hoitoon niin ymmärrän, että se on TARKKAA hommaa ja potilaita on PALJON ja potilaat eivät saa mennä sekaisin ja on KIIRE, eli pidän suuni kiinni ja pysyn poissa tieltä.
TÄMÄ! Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi täällä Satakunnassa on uusi vastasyntyneiden osasto sellainen, että huoneissa sopii vanhempi tai jopa molemmat vanhemmat olemaan yötä. Omakin vauva kun joutui ab-tippaan pian syntymän jälkeen, mutta onneksi siis sain koko ajan hänen kanssaan olla osastolla. Imetys lähti hienosti käyntiin jne.
Ymmärrän kyllä, miten kamala tilanne ap:lla.
Kiitos! En tietenkään voinut jättää vauvaa hetkeksikään, kun oli hoitohenkilökuntakin todennut ettei muu syöminen, kuin rinta suju. Silloin olisi tilanteeseen oltava joku muukin ratkaisu kuin se, että äidille kerrotaan että voi mennä mihin lystää ja vauvalle laitetaan vaikka nenämahaletku.. Olihan se raaka kommentti.. Varsinkin kun synnytyksestä oli se yksi päivä ja sanottiin että lapsi viedään ja sinä kotiudut ja heippa hei.. Ei siinä oikein tiennyt mitä tehdä.
Itse kyselin hotellista huoneen ja hoidin ruokani. Kotiin ilmoittelin tilanteesta ja kävin ruokalassa syömässä ja hotellihuoneessa pesulla. Olo oli sumuinen ja surullinen.
Vali vali vali ja vali. Ja uhri.
Eräs hyvin arvostettu ja osaava lääkäri sanoi kerran, että oikeassa vaarassa olevat potilaat ovat varsin hyviä hoidettavia. He ovat yhteistyökykyisiä ja haluavat vain selvitä hengissä. Sitten tulee tämä ryhmä, jolla ei hirveää hätää ole kuin korkeintaan teoriassa tai ehkä. He keskittävät aikansa sen miettimiseen, miten heitä kohdeltiin, mitä sanottiin, katsottiinko kunnioittavasti jne. Ja lähettelevät näistä valituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sä oot ihan oikeastiko sitä mieltä, että sun jaksaminen oli tärkeämpää kuin vauvan tervehtyminen? Jos 80km ajaminen oli sulle liikaa, olisit ottanut hotellin Tampereelta.
Lastensairaanhoitajana voin kertoa että tuo on ihan yleinen ajattelutapa. Sitten kun hoidat lasta niin koko ajan kysellään että miksi ja miksi ja ollaan tiellä. Ei saa keskittyä ollenkaan hoitamaan ja tarkistamaan lääkkeitä ja hoitovirheen mahdollisuus on todella suuri kun pitää ajatella niin monta asiaa yhtä aikaa ja joku koko ajan kyselee ja höpöttää kuin lapsi kyselyiässä. Sitten jos keskittyy työhönsä niin loukkaannutaan ja tehdään valitus.
Itsellänikin on lapsia, mutta jos vien lapseni hoitoon niin ymmärrän, että se on TARKKAA hommaa ja potilaita on PALJON ja potilaat eivät saa mennä sekaisin ja on KIIRE, eli pidän suuni kiinni ja pysyn poissa tieltä.
TÄMÄ! Juuri näin.
Viet hoitoon?
Olin juuri synnyttänyt ja vauva vietiin minulta vierestä ja sanottiin että lähepä kälppiin.
En kysellyt kyllä hoitajilta yhtään mitään, kunhan keskityin vauvaani ja itseeni.
Siinä vaiheessa kun sanottiin että jää vielä valohoitoon, kerroin että nyt äiti rupeaa väsymään tähän hommaan.. Onneksi ihana hoitaja muistutti lääkäriäkin kotisairaanhoidosta.
Tälle hoitajalle olen ikuisesti kiitollinen.
Olen ollut Taysissa osastolla vähän isomman lapsen kanssa. Samalla käytävällä tehohoitoakin. Ei tullut mieleenkään tunkea sinne yöksi, koska siellä oli niitäkin lapsia, joilla oli hengenhätä ja oikea vaara.
Meiltä ihmisiltä puuttuu suhteellisuudentaju. Siellä osastoilla on kuolemaakin tekeviä lapsia ja se tilanne on vähän eri kuin minua väsytti ja oli paha mieli ja olisi voinut huomioida ja olisi ollut kivempi jne.
Tietysti on ihanaa, hienoa ja kivaa jos lääkäri ja hoitajat hyppivät yhden vanhemman tunteen ympärillä, mutta kun siellä on vähän kiire ja oikeita hätiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vali vali vali ja vali. Ja uhri.
Eräs hyvin arvostettu ja osaava lääkäri sanoi kerran, että oikeassa vaarassa olevat potilaat ovat varsin hyviä hoidettavia. He ovat yhteistyökykyisiä ja haluavat vain selvitä hengissä. Sitten tulee tämä ryhmä, jolla ei hirveää hätää ole kuin korkeintaan teoriassa tai ehkä. He keskittävät aikansa sen miettimiseen, miten heitä kohdeltiin, mitä sanottiin, katsottiinko kunnioittavasti jne. Ja lähettelevät näistä valituksia.
Joo, kyllä se rupesi tuntumaan oikeastikin selviytymiseltä parin päivän jälkeen. Ihanaa että ymmärrät.
Miksi kävelit potilashotellilta jatkuvasti sairaalaan? Olen itse ollut samassa tilanteessa ja pumppasin maitoa pulloon huoneessani ja vein sitä lapselle. Niin muutkin äidit tekivät. Ei kukaan nukkunut sairaalassa vaan juuri potilashotellissa ja joillakin oli mies ja perhettäkin mukana. Käskikö joku sinun kulkea kahden tunnin välein siellä, sinunhan kuuluu levätä, että jaksat hoitaa lasta kun se paranee ja tulee kotiin? Ei kukaan niistä äideistä joihin tutustuin siellä, tehnyt tuollaista, vaan nukkuivat ja kävivät päivällä ja illalla lapsen luona. Joillakin oli kaksosetkin tarkkailussa. Kyllä siellä kotona saa valvoa ihan tarpeeksi...