Kun täälläkin sanotaan, ettei köyhyyttä ratkaista pelkästään rahalla, niin mitä toimenpiteitä ehdotatte?

Köyhäläinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei köyhyys köyhän omaa syytä ole, enkä mahdollisella laiskuudella tarkoita sitä, etteivätkö he olisi valmiita tekemään töitä. Jotain he silti tekevät eri tavalla kuin ne, ketkä ovat jatkuvasti töissä myös esimerkiksi lama-aikaan.

Voiko köyhyys olla yleisempää (jollain jaottelulla) eri ihmisryhmissä, johtuen siitä, miten he toimivat/käyttäytyvät elämässä ja yhteiskunnassa?

Väitän niin - ja olen varma että olen tästä myös oikeassa - että mitä kauempana tuleva köyhä on mistä tahansa päätäntävallasta, sitä todennäköisemmin hän päätyy köyhäksi, lähestulkoon täysin riippumatta siitä mitä hän osaa tai mitä tekee.

Enemmän uskon siihen että ratkaisevampaa on se että kenet tunnet, kuin niinkään se mitä teet tai osaat.

Vaikka olisimme kaikki maailmanmestareita tässä maassa, hallitus kykenee omilla valinnoillaan pitämään erittäin tehokkaasti huolen siitä, että turvallinen asetelma saadaan takaisin - eli riittävä määrä köyhiä.

Jos muistat, kuinka esim. ylioppilaat asetetaan keskenään järjestykseen, eli tietty määrä reputtaa aina riippumatta siitä oliko hyvä vuosi tai huono vuosi, niin ymmärrät myös, miten köyhiä tehdään tässä maassa lisää, täysin riippumatta siitä kuinka hyvä tai huono olet (ja lisää tuo "kenet tunnet" -aspekti vielä tähän).

Joka tapauksessa, valtio lopulta vastaa valinnoistaan, myös taloudellisesti, siihen loppuu köyhien hoputtelut kun ei voida työleirejä ja kaasutus-uunejakaan rakennella.

Puheenaiheena asia on kuitenkin täysin turha ja tarpeeton ja lisäksi aiheuttaa turhaa ihmisjahtia joten lopetellaan tämä aihe tähän.

Omituinen logiikka. Meinaatko, että Suomessa menestyminen on kiinni siitä, kuinka paljon tuntee vaikutusvaltaisia ihmisiä? Varmasti sekin edesauttaa menestymistä, mutta tavallisia työssäkäyviä ihan hyvin toimeentulevia ihmisiä on valtaosa Suomen kansasta. En jaksa uskoa, että he ovat jotenkin lähempänä päätäntävaltaa, kuin vieressä asuva köyhä. Sen sijaan loogista olisi juurikin erot näiden tavallisten työssäkäyvien ja työttömien köyhien välillä. Miksi osa tavallisista ihmisistä pärjää paremmin kuin muut, vaikka lähtökohdat ja mahdollisuudet ovat suht samat? Voisiko köyhyyteen ajavia tekijöitä löytää esimerkiksi käyttäytymistavoista?

Ja ei, tarkoituksenani ei ole tässä morkata ketään, vaan ihan mielenkiinnosta pohdin.

Vierailija kirjoitti:

Omituinen logiikka. Meinaatko, että Suomessa menestyminen on kiinni siitä, kuinka paljon tuntee vaikutusvaltaisia ihmisiä? Varmasti sekin edesauttaa menestymistä, mutta tavallisia työssäkäyviä ihan hyvin toimeentulevia ihmisiä on valtaosa Suomen kansasta. En jaksa uskoa, että he ovat jotenkin lähempänä päätäntävaltaa, kuin vieressä asuva köyhä. Sen sijaan loogista olisi juurikin erot näiden tavallisten työssäkäyvien ja työttömien köyhien välillä. Miksi osa tavallisista ihmisistä pärjää paremmin kuin muut, vaikka lähtökohdat ja mahdollisuudet ovat suht samat? Voisiko köyhyyteen ajavia tekijöitä löytää esimerkiksi käyttäytymistavoista?

Ja ei, tarkoituksenani ei ole tässä morkata ketään, vaan ihan mielenkiinnosta pohdin.

Lyhyesti ja ytimekkäästi:

Taloutta ohjataan.

Ja taloudellisten ohjaustoimien lopputuloksesta on sitten varmasti erimielisyyksiä. Köyhäksi tässä maassa päätyy myös heitä jotka ovat työnsä ja suorituksensa tehneet, samoin kuin varakkaiksi päätyy heitä, joilla ei ollut osaa eikä arpaa em. suoritusten hoitamisessa.

Sekin on päivänselvää, että aihepiiri on vaikea, ja se jättää aika paljon tilaa yksipuoliselle juupas-eipäs-nahistelulle. Ongelmallisemmaksi asia menee siinä vaiheessa, jos em. toiminnan johdosta köyhäksi tuomittuja aletaan jo rankaisemaankin, se on yleensäkin ottaen kestämätön tilanne että tilanteeseen syytön joutuu rankaistuksi.

Varakkaampi ja mukavassa yhteiskunnallisessa asemassa oleva väki toki sulkee silmänsä asialta, heillä on edut ja tulot aivan itse ansaittuja, eikä minkäänlaista epäilyksen häivääkään ole siitä.

Vierailija kirjoitti:

Köyhäläinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei köyhyys köyhän omaa syytä ole, enkä mahdollisella laiskuudella tarkoita sitä, etteivätkö he olisi valmiita tekemään töitä. Jotain he silti tekevät eri tavalla kuin ne, ketkä ovat jatkuvasti töissä myös esimerkiksi lama-aikaan.

Voiko köyhyys olla yleisempää (jollain jaottelulla) eri ihmisryhmissä, johtuen siitä, miten he toimivat/käyttäytyvät elämässä ja yhteiskunnassa?

Väitän niin - ja olen varma että olen tästä myös oikeassa - että mitä kauempana tuleva köyhä on mistä tahansa päätäntävallasta, sitä todennäköisemmin hän päätyy köyhäksi, lähestulkoon täysin riippumatta siitä mitä hän osaa tai mitä tekee.

Enemmän uskon siihen että ratkaisevampaa on se että kenet tunnet, kuin niinkään se mitä teet tai osaat.

Vaikka olisimme kaikki maailmanmestareita tässä maassa, hallitus kykenee omilla valinnoillaan pitämään erittäin tehokkaasti huolen siitä, että turvallinen asetelma saadaan takaisin - eli riittävä määrä köyhiä.

Jos muistat, kuinka esim. ylioppilaat asetetaan keskenään järjestykseen, eli tietty määrä reputtaa aina riippumatta siitä oliko hyvä vuosi tai huono vuosi, niin ymmärrät myös, miten köyhiä tehdään tässä maassa lisää, täysin riippumatta siitä kuinka hyvä tai huono olet (ja lisää tuo "kenet tunnet" -aspekti vielä tähän).

Joka tapauksessa, valtio lopulta vastaa valinnoistaan, myös taloudellisesti, siihen loppuu köyhien hoputtelut kun ei voida työleirejä ja kaasutus-uunejakaan rakennella.

Puheenaiheena asia on kuitenkin täysin turha ja tarpeeton ja lisäksi aiheuttaa turhaa ihmisjahtia joten lopetellaan tämä aihe tähän.

Omituinen logiikka. Meinaatko, että Suomessa menestyminen on kiinni siitä, kuinka paljon tuntee vaikutusvaltaisia ihmisiä? Varmasti sekin edesauttaa menestymistä, mutta tavallisia työssäkäyviä ihan hyvin toimeentulevia ihmisiä on valtaosa Suomen kansasta. En jaksa uskoa, että he ovat jotenkin lähempänä päätäntävaltaa, kuin vieressä asuva köyhä. Sen sijaan loogista olisi juurikin erot näiden tavallisten työssäkäyvien ja työttömien köyhien välillä. Miksi osa tavallisista ihmisistä pärjää paremmin kuin muut, vaikka lähtökohdat ja mahdollisuudet ovat suht samat? Voisiko köyhyyteen ajavia tekijöitä löytää esimerkiksi käyttäytymistavoista?

Ja ei, tarkoituksenani ei ole tässä morkata ketään, vaan ihan mielenkiinnosta pohdin.

Etkö ole koskaan kuullut köyhyyden ja syrjäytymisen sosiaalisesta periytyvyydestä? Lähtökohdat eivät todellakaan ole kaikille samat, ja se näkyy. Toki on ihmisiä, jotka ponnistavat ryysyistä rikkauksiin, mutta he ovat poikkeksia.

Vierailija kirjoitti:

Yksi lisäkeino on sosiaaliturvan opettaminen. Monelle edelleenkin tulee yllätyksenä, että kun vanhin lapsista täyttää 17 vuotta, ei lopukaan se hänestä maksettu pienin lapsilisä vaan nuorimmasta lapsesta maksettu suurin lapsilisä. Tämä siksi, että vanhin lapsi ei ole enää lapsilisään oikeutettu lapsi. Toiseksi vanhimmasta tulee se ensimmäinen lapsilisään oikeutettu lapsi, kolmanneksi vanhimmasta toiseksi vanhin jne. Lisäksi monelle tulee yllätyksenä, miten pienetkin vanhempien tulot vaikuttavat lapsen saamaan opintotukeen. Ihmiset eivät tiedä, että seitsemän lapsen huoltajan lapsi saa saman verran opintotukea kuin yhden lapsen huoltajan lapsi. Sisarusten lukumäärää ei siis huomioida opintotuen määrässä. Oma lukunsa on asuminen, kun lapset alkavat lähestyä täysi-ikäisyyttä. Jos vielä kahden teinin kanssa onkin ollut varaa asua isossa 4 h+k asunnossa, toisen lapsen täyttäessä 18 vuotta tukisysteemi muuttuu. Pitäisi siis hyvissä ajoin alkaa hakea pienempää asuntoa, jos asuminen nykyisessä asunnossa edellyttää suurimman osan asumiskuluista tulevan asumistukena. 

Lisäksi tarvittaisiin "sosiaalineuvojia" eli henkilöitä, jotka kertovat, mitä pitää tehdä, kun sairastuu, jää työttömäksi, tulee raskaaksi, tulee ero tms. Mistä haetaan mitäkin tukea, milloin, minkä suuruisia tuet ovat, mitä tukia voi saada samaan aikaan ja mitä ei, kuinka pitkiä hakemusten käsittelyajat keskimäärin ovat jne. Tämän lisäksi neuvoja, mistä saa ruoka- tai muuta apua silloin, kun rahaa ei vielä tule mistään. Aika usein ihmisten ajautuminen taloudelliseen pulaan johtuu tietämättömyydestä. Ei siis tyhmyydestä vaan tietämättömyydestä. 

sinä tiedät nämä asiat, minäkin ne tiedän, vaikkei ole ajankohtaista juuri yksikään.... Miksi helvetissä se köyhä on niin tyhmä ettei ole osannut ottaa selvää omista asioistaan vaan tarvitsee jonkun kädestä pitäen neuvomaan ja vahtimaan? Sama peruskoulu me on käyty?

Samat lapsilisähakemukset täytetty... Silti toinen ei ymmärrä että ne lisät loppuu 17v ja toinen ymmärtää....

Työttömiä auttaisi se, että heille annettaisiin vapaus kouluttaa itseään millä tahansa opinnoilla ja kursseilla. (Kunhan ovat myös valmiita ottamaan vastaan töitä ja priorisoimaan työpaikan opintojen edelle.) Ja jos kerran on olemassa jotain aloja, joille vielä tarvittaisiin ihmisiä, niin muuntokoulutusta heti käyntiin. Esim. jos on kerran kouluttautunut insinööriksi, niin todennäköisesti lahjat riittäisivät uudenkin opetteluun rinnaisella insinöörialalla.

Työttömät pitäisi myös ottaa mukaan osaksi normaalia yhteiskunnan toimintaa.  Pitäisi verkostoitua, mutta eihän työtön voi verkostoitua, kun ei ole työpaikkaa, jota tapahtumissa edustaa. Ja miten verkostoidut, kun kaikki ihmiset on vakuutettu, että köyhät ovat elämänhallintansa menettäneitä sohvalla makaajia, jotka eivät edes halua töihin? Vähän asennemuutosta ja avoimuutta sen suhteen, että ihmisten annetaan näyttää mihin he pystyvät. Tietysti sillä realismilla, että jos eivät pysty, niin uusia mahdollisuuksiakaan ei tule kenellekään loputtomiin. Mutta että ei tarvitsisi ensin todistaa, ettei ole passiivinen alkoholisti, ennen kuin pääsee edes puhumaan osaamisestaan.

Ylipäänsä pitäisi olla järjestelmä, että halutessaan ihminen pääsee tekemään palkkatöitä.  Sen jälkeen, kun kaikki halukkaat ovat töissä, alettaisiin kiinnittää huomiota siihen, onko jäljelle jäävillä ongelmia sairauksien, elämänhallinnan vaiko asenteen kanssa.

No siis köyhien ja työttömien joukkoitsemurhalla voisi ongelma ratketa.

Siinäpähän sitten hallitus pohtisi että keneltähän nyt perittäisiin veroja..

Vierailija kirjoitti:

No siis köyhien ja työttömien joukkoitsemurhalla voisi ongelma ratketa.

Siinäpähän sitten hallitus pohtisi että keneltähän nyt perittäisiin veroja..

No, 1930-40 -lukujen Saksassahan talousongelma ratkaistiin näin, toki asiaa pohjusteltiin ensin 20-30 vuotta ja haettiin rahaongelmalle toinen nimi eli juutalaiset.

Väitän niin, että erittäin suuri osa kaikista näistä kansanvainoista ja sisällissodista yms. pohjautuu alkujaan juurikin tähän virheellisesti hoidettuun talouteen, jolle syitä etsitään jatkuvasti ihan muualta kuin pitäisi.

Ja joo, onhan siellä taustalla toki finanssipiirit, keskuspankit ja pääomat jotka vetelee naruista, ja hölmöt poliitikot ja virkamiehet ei ymmärrä sitä että tyhjästä luodun rahan vaikutus kansalaisten talouteen ei ole suinkaan positiivinen juttu kun se alkaa tuhoamaan kilpailukyvynkin.

Se ISO ongelma on nimittäin siinä, että maan hallitus ei voi edes talousmielessäkään alkaa syrjäyttämään omaa kansaansa. Kansalaisten työpanos (kysyntä/kannattavuus) on ehdottomasti yksi niistä asioista, joiden suojaaminen on valtion hallitukselle aivan kärkeen priorisoituja juttuja. Näin ainakin niissä valtioissa, jotka hoitaa hommansa oikein.

Ne valtiot jotka EI hoida hommaa oikein, ne päätyy sitten esim. Venezuelan kaltaiseen tilaan, ja muihin vastaaviin ongelmiin, joissa tulee sitten fasismit ja armeja valtaan, sisällissodat ja kaikki muukin, kun hallitus on mielestään arvokkaampi kuin oma kansansa on.

Raha on loppujenlopuksi vain keksitty juttu, jonka perusteella työtä ja varallisuutta ja tulonjakoa säädellään, ja on ilman muuta valtion hallinnon asia huolehtia siitä, että kansalaisten työtä ei aleta kaupittelemaan teurashinnalla.

Otetaan fiksumpaa väkeä maailmalta tästä lähtien. Briteissä 2/3 työssäkäyvistä bangladeshilaisista ja puolet pakeista on köyhyysrajan alapuolella. Näissä ryhmissä myös työttömyys lienee melko suurta.

http://www.poverty.org.uk/06/eh.png

Voitaisiin peruskoulun opintolistalta poistaa turhuudet kuten ruotsinkieli ja tilalle kotitaloutta. Tukisysteemiä muutetaan ja valtio ottaa maan vuokra-asumisen haltuunsa eli yksityisiltä ihmisiltä pois vuokra-asunnoilla bisnestä tekeminen. Säännöstellyt vuokrat. Valtio hankkii yliopistojen oheen asuntolat opiskelijoille joiden asuminen siellä maksetaan verovaroista maksimissaan viisi vuotta. Naimisiin mennessään tai lapsen hankkiessaan etuus asumisoikeuksineen peruutetaan.

Poistetaan koko turha ammattikorkeakoulu ja palataan takaisin vanhaan systeemiin. 

Lapsiperheiltä pois kaikki tuet lapsilisää lukuunottamatta. Verohelpotuksia tuloista sekä asumisesta lapsiperheille

Vierailija kirjoitti:

Perustulo, perustulo ja perustulo!

Vihreillä malli, joka ei edes tuottaisi yhteiskunnalle mitään lisäkustannuksia: https://www.vihreat.fi/asiat/vihrea-politiikka/teemat/koyhyys/perustulo

Elettyäni itse koko tähänastisen aikuisikäni reippaasti alle 1000e/kk tuloilla silloin, kun en ole mielenterveyttäni uhraten tehnyt puhelinmyyjän töitä 1500e/kk palkalla 4kk pätkissä, vaan esim. ollut siivoojana, opiskellut, ollut työttömänä, perustanut firmaa eläen 600e/kk starttirahalla tai ollut sen kaaduttua ja velkaisen masentuneena sairaslomalla on pakko todeta, että olisin päässyt elämässä paljon helpommin eteenpäin, jos voisin aina luottaa siihen, että joka kuukausi tulee ainakin 560 euroa tilille ja saan vuokrani maksettua ja vähän jotain ruokaa (semmoista terveellistä ja järkevää, ei mitään jauhonakkeja tai sipsejä) ostettua. Tuon lisäksi olisin voinut käydä töissä ja elää esim. sillä siivoojan palkallani.

Väittäisin, että perustulo kannustaisi ihmisiä ottamaan työtä vastaan, kun tuota tukea ei heti menettäisi, jos menisi töihin, vaan vasta siinä kohtaa, kun tienaa. Toki tuossa Vihreiden mallissa mietityttää esim. alle 1000e/kk tienaaville aika raju 41% vero, mallia pitäisi minusta kehittää vielä. (Ei menisi siis perustulosta, mutta palkasta. Jos tienaa euron, siitä saa 59 centtiä käteen. Ei kauhean kannustavaa minusta.)

Perustulo ei auta yhtään, jos sen rinnalla on edelleen erilaisia tukia kuten asumistuki. Tuollainen 560 e/kk ei riitä Helsingissä eikä perustulon määrä voi olla kuntakohtainen. Tai jos on, niin Helsingissä on aika pian 5 miljoonaa asukasta, jotka kaikki saavat perustuloa 1500 e/kk, mutta muualla summa olisi vain 560 e/kk.

Katsos jos minulle antaa 560 e, niin käytän sen harkiten, mutta jos sukupolviköyhälle antaa saman summan, on se käytetty jo huomenna. Siksi meillä on aina köyhät keskuudessamme: osa ei halua oppia käyttämään rahaa eikä tuloeroja poistamalla poisteta sitä, että osa tuhlaa kaikki rahansa, mutta ei suostu tekemään mitään ansaitakseen lisää.

Suurimpien kuntien sosiaalitoimiin tulisi perustaa moniammatillisia, asiantuntijoista koostuvia tehoryhmiä. Jatkuneisiin vaikeuksiin ajautuneiden henkilöiden tai perheiden tilanne selvitetään ja heidät opastetaan eri eksperttien toimesta yksilöllisesti omien perusongelmiensa parempaan hallintaan. Painopisteet kohdistuisivat asiakkaan tarpeen mukaan valikoiden raha-asioihin, ravitsemukseen, terveyteen, liikuntaan, työnhakuun ja päihdekuntoutumiseen.

Hyviä pointteja monilla, mutta olen itsekin sitä mieltä, että hyväosaisuus on myös muutakin kuin taloudellista pääomaa. Se on myös henkistä, sosiaalista, kulttuurista ja fyysistä.

Asiaa voi ajatella siten, että köyhälle elintasosairauksista kärsivälle matalapalkkatyötä tekevälle yksinhuoltajalle aletaan siirtää 7000e/ kk puhtaana käteen. Uskooko kukaan, että hän silmänräpäyksessä yhtäkkiä muuttuu terveeksi, saa virikkeellisen sosiaalisen piirin, vaihtaa tosi-tv:n katselun kirjallisuuteen ja ooperaan, paranee diabeteksestaan ja alkaa sijoittaa hänelle osoitetut rahansa järkevämmin.

Niin ei tule tapahtumaan, koska huono-osaisuus ei ole pelkästään taloudellinen loukku vaan monimutkainen taloudellis-sosiaalis-kulttuurinen tila.

Lapsille uusia ja erilaisia kokemuksia. Lapsen luokalla on narkkivanhemmilta huostaanotettu lapsi. Hänen lempinimi on narkki. Hän on kuulema ylpeä siitä. Hänen pitäisi nähdä myös toisenlaisia kokemuksia ja löytää uusi identiteetti vaikka harrastuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lisäkeino on sosiaaliturvan opettaminen. Monelle edelleenkin tulee yllätyksenä, että kun vanhin lapsista täyttää 17 vuotta, ei lopukaan se hänestä maksettu pienin lapsilisä vaan nuorimmasta lapsesta maksettu suurin lapsilisä. Tämä siksi, että vanhin lapsi ei ole enää lapsilisään oikeutettu lapsi. Toiseksi vanhimmasta tulee se ensimmäinen lapsilisään oikeutettu lapsi, kolmanneksi vanhimmasta toiseksi vanhin jne. Lisäksi monelle tulee yllätyksenä, miten pienetkin vanhempien tulot vaikuttavat lapsen saamaan opintotukeen. Ihmiset eivät tiedä, että seitsemän lapsen huoltajan lapsi saa saman verran opintotukea kuin yhden lapsen huoltajan lapsi. Sisarusten lukumäärää ei siis huomioida opintotuen määrässä. Oma lukunsa on asuminen, kun lapset alkavat lähestyä täysi-ikäisyyttä. Jos vielä kahden teinin kanssa onkin ollut varaa asua isossa 4 h+k asunnossa, toisen lapsen täyttäessä 18 vuotta tukisysteemi muuttuu. Pitäisi siis hyvissä ajoin alkaa hakea pienempää asuntoa, jos asuminen nykyisessä asunnossa edellyttää suurimman osan asumiskuluista tulevan asumistukena. 

Lisäksi tarvittaisiin "sosiaalineuvojia" eli henkilöitä, jotka kertovat, mitä pitää tehdä, kun sairastuu, jää työttömäksi, tulee raskaaksi, tulee ero tms. Mistä haetaan mitäkin tukea, milloin, minkä suuruisia tuet ovat, mitä tukia voi saada samaan aikaan ja mitä ei, kuinka pitkiä hakemusten käsittelyajat keskimäärin ovat jne. Tämän lisäksi neuvoja, mistä saa ruoka- tai muuta apua silloin, kun rahaa ei vielä tule mistään. Aika usein ihmisten ajautuminen taloudelliseen pulaan johtuu tietämättömyydestä. Ei siis tyhmyydestä vaan tietämättömyydestä. 

sinä tiedät nämä asiat, minäkin ne tiedän, vaikkei ole ajankohtaista juuri yksikään.... Miksi helvetissä se köyhä on niin tyhmä ettei ole osannut ottaa selvää omista asioistaan vaan tarvitsee jonkun kädestä pitäen neuvomaan ja vahtimaan? Sama peruskoulu me on käyty?

Samat lapsilisähakemukset täytetty... Silti toinen ei ymmärrä että ne lisät loppuu 17v ja toinen ymmärtää....

Onko jonkun vaikea tajuta, että joillakin se lapsilisän loppuminen vaikuttaa ja toiset eivät ehkä edes huomaa sitä? Ja vaikka se papereissa luki, raskas rahastressi saa unohtamaan asioita.

Ei ole tähänkään, kuten muihinkaan suuriin kysymyksiin, helppoa ja yksinkertaista vastausta. Joillekin saattaa auttaa lisärahan antaminen, mutta se edellyttää henkilöltä itseltään jotain.

Hoidan välillä veljeni pankkiasioita netissä. Kerran katsoin samalla miten hän on siinä kuussa käyttänyt rahaa. Sossurahojen tultua oltiin 3 päivää vedetty taksilla kaupunginosan sisällä baarista toiseen. Mikä tuollaiseen auttaa? Veljeni on saanut saman kasvatuksen, kuin minä ja toinen veljeni ja me olemme 'normaaleja', eli kasvatuskaan ei ole ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lisäkeino on sosiaaliturvan opettaminen. Monelle edelleenkin tulee yllätyksenä, että kun vanhin lapsista täyttää 17 vuotta, ei lopukaan se hänestä maksettu pienin lapsilisä vaan nuorimmasta lapsesta maksettu suurin lapsilisä. Tämä siksi, että vanhin lapsi ei ole enää lapsilisään oikeutettu lapsi. Toiseksi vanhimmasta tulee se ensimmäinen lapsilisään oikeutettu lapsi, kolmanneksi vanhimmasta toiseksi vanhin jne. Lisäksi monelle tulee yllätyksenä, miten pienetkin vanhempien tulot vaikuttavat lapsen saamaan opintotukeen. Ihmiset eivät tiedä, että seitsemän lapsen huoltajan lapsi saa saman verran opintotukea kuin yhden lapsen huoltajan lapsi. Sisarusten lukumäärää ei siis huomioida opintotuen määrässä. Oma lukunsa on asuminen, kun lapset alkavat lähestyä täysi-ikäisyyttä. Jos vielä kahden teinin kanssa onkin ollut varaa asua isossa 4 h+k asunnossa, toisen lapsen täyttäessä 18 vuotta tukisysteemi muuttuu. Pitäisi siis hyvissä ajoin alkaa hakea pienempää asuntoa, jos asuminen nykyisessä asunnossa edellyttää suurimman osan asumiskuluista tulevan asumistukena. 

Lisäksi tarvittaisiin "sosiaalineuvojia" eli henkilöitä, jotka kertovat, mitä pitää tehdä, kun sairastuu, jää työttömäksi, tulee raskaaksi, tulee ero tms. Mistä haetaan mitäkin tukea, milloin, minkä suuruisia tuet ovat, mitä tukia voi saada samaan aikaan ja mitä ei, kuinka pitkiä hakemusten käsittelyajat keskimäärin ovat jne. Tämän lisäksi neuvoja, mistä saa ruoka- tai muuta apua silloin, kun rahaa ei vielä tule mistään. Aika usein ihmisten ajautuminen taloudelliseen pulaan johtuu tietämättömyydestä. Ei siis tyhmyydestä vaan tietämättömyydestä. 

sinä tiedät nämä asiat, minäkin ne tiedän, vaikkei ole ajankohtaista juuri yksikään.... Miksi helvetissä se köyhä on niin tyhmä ettei ole osannut ottaa selvää omista asioistaan vaan tarvitsee jonkun kädestä pitäen neuvomaan ja vahtimaan? Sama peruskoulu me on käyty?

Samat lapsilisähakemukset täytetty... Silti toinen ei ymmärrä että ne lisät loppuu 17v ja toinen ymmärtää....

Onko jonkun vaikea tajuta, että joillakin se lapsilisän loppuminen vaikuttaa ja toiset eivät ehkä edes huomaa sitä? Ja vaikka se papereissa luki, raskas rahastressi saa unohtamaan asioita.

Ohis... mutta sen, jolle lapsilisän loppuminen vaikuttaa, luulisi olevan juuri se, jota asian kiinnostaa.

Elämänhallintaa ja tunteidensäätelyä voisi jotenkin yrittää ujuttaa varhaiskasvatuksen ja peruskoulun opetusohjelmiin (en tiedä kasvatusalasta mitään, joten en tiedä miten sen käytännössä tekisi) ja kuntien sosiaalivirastoissa olla juuri jonkun edellisen kirjoittajan ehdottamia "tehoryhmiä", jotka muodostaisivat aikuisikään ehtineelle köyhyydessä elävälle oman "opetusohjelman" riippuen siitä, millä elämän osa-alueella on ongelmia.

Olen itse sukupolviköyhyyden riivaamasta perheestä, duunareita, työttömiä ja moniongelmaisia velkaisia ihmisiä suku täynnä. Olin itsekin jo lähdössä samalle polulle: ammattikorkeakoulu jäänyt kesken, tupakointi, ylipaino, liikkumattomuus, huono ruokavalio ja holtiton rahankäyttö... Nämä kaikki luonnollisesti johtivat köyhyyteen, masennukseen ja ahdistukseen.

Onneksi pääsin terapiaan ja onneksi hoito tehosi. Opin terapiassa hallitsemaan tunteitani ja sen myötä myös elämänhallintataitoni kehittyivät. Aiemmin menin tunteet edellä. Jos tuntui pahalta, oli aina jokin pikaratkaisu jolla sain pienen nopean helpotuksen. Shoppailu, tupakka, päihteet, epäterveellinen ruoka, tosi-tv... Nyt olen oppinut pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä ja olen päässyt takaisin kärryille. Joudun toki edelleen makselemaan aiemman elämän aikana kertyneitä velkojani enkä vielä ole esimerkiksi saanut säästettyä omaa asuntoa varten, mutta koko ajan näyttää valoisammalta, olen laihtunut ja lopettanut tupakoinnin.

Köyhyys on periytyvää, koska tunteidensäätely- ja elämänhallintataidot opitaan vanhemmilta.

Elämänhallinnan opettelu. Olen avustanut muutamaa köyhää, mutta into on loppunut siihen, miten heikko käsityskyky näillä ihmisillä on ollut siitä, mikä on tarpeelista/pakollista tai ei. Kalliit kampaajat, ripset ja lehtitilaukset perustellaan täysin silmät ammollaan pakollisiksi menoiksi. Ruokaankin käytetään rahaa ihan liikaa (einekset, kalliit herkut) jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No just tollaaet sakot on sitä holtittomuutta ja elämänhallinnan puutetta.

Älä puhu pötyä. Et taida paljoa autolla ajaa.

Vaikka olisi tunnollinen kuski, joka pyrkii aina noudattamaan nopeusrajoituksia, voi olla tilanteita, että ei vaan näe/huomaa nopeusrajoituksen vaihtumista, ainakaan ajoissa.

Itse joudun vähän väliä ajamaan Pohjanmaalle hoitamana dementoituneiden vanhempieni asioita, ja kyllä vituttaa ajaa Vaasantietä, jossa on tämän tästä sakkorysiä, joissa nopeurajoitus vaihtuu osin ilman mitään loogista syytä satasesta kahdeksaankymppiin muutaman sadan metrin matkalle. Ja tietysti peltipoliisi.... vielä en muista noita kohtia ja joskus osuu kamera. Kun matka on pitkä, ei halua koko matkaa körötellä "varmuuden vuoksi" kahdeksaa kymppiä, kun pitää päiväseltään ajaa yhdeksän sataa kilometriä.

Ja toi on vaan yksi esimerkki.

Joten ei, ei se ole välttämättä mikään holtittoman kaaharin merkki, vaan paljon ajavalle sattuu ja tapahtuu.

Ohis

Tuota noin, 170e sakkoa ei tule ihan pikkukaahailusta vaan ylinopeutta saa olla toistakymmentä kilometriä tunnissa.

Toimin nuorten parissa erään urheilun tiimoilta. Yksi asia on pistänyt silmään: Ryhmässäni on todella rikkaiden perheiden lapsia (paikkakunnan verokuninkaiden) sekä ns. köyhien lapsia. Näillä köyhien lapsilla on usein enemmän ja parempaa tavaraa ja välinettä kuin rikkaiden. Rikkaan perheen lapsi saattaa saada tyyliin synttärilahjaksi jonkun seuramme vaatteen ja hihkua riemusta kun saa joululahjarahoilla uuden urheiluvälineen. Köyhän perheen lapsille tämä kaikki hankitaan heti. Tätä olen ihmetellyt. Selkeästi nöyryys ja se, että kaikkea ei kuulu saada / asioiden eteen pitää tehdä töitä ovat näissä rikkaissa perheissä arvoja. Toki varmasti rikkaista perheistä niitä ns. kermaperseitä löytyy, mutta itse en ole heitä tavannut. Minulle on tullut mieleen, että paljonko on paljon ei ole kaikissa köyhissä perheissä ihan selvää. Kuvitellaan, että kaikki kuuluu olla ja jostain jää paitsi jos ei ole.