Lue keskustelun säännöt.
Kun täälläkin sanotaan, ettei köyhyyttä ratkaista pelkästään rahalla, niin mitä toimenpiteitä ehdotatte?
Mitä konkreettisia keinoja suosittelisitte köyhyyden torjumiseksi?
Kommentit (222)
Tiedän parikin tapausta, jossa köyhää on potkaissut onni, ja tämä on voittanut jossain veikkauspelissä.
Järkevän käyttämisen, kuten säästämisen ja sijoittamisen sijasta elettiinkin kuin kuninkaat. Rahaa törsättiin siihen sun tähän.
Ei mennyt kuin pari kuukautta, kun monen tonnin voitot oli puhallettu tyhjiin. Ja takaisin siihen köyhään kituuttamiseen.
Eli vastaus otsikon kysymykseen, elämän- ja rahanhallintataidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäjyys on monelle liian monimutkaista ja vaikeaa. Kaikki eivät ole samalla viivalla kykyneen. Jokainen neuvoo omista lähtökohdistaan, mutta unohtavat sen ettei kaikki pysty kaikkeen.
Alkoholisti- tupakoijaköyhiä ei kuulu omaan ystäväpiiriini. Ja nuo jotka naapurustossa pyörii, ei valita köyhyydestä vaan tajuavat juovansa rahansa.
Meitä köyhiä on paljon varustettuna pienillä palkoilla ja pätkätöillä. Itseäni auttaisi vakityö. Siinä se. Halvempaa asuntoa tuskin löydän ja juuri mitään muita menoja ei ole.
Mitä haluaisin olisi harrastus ja lippuja tapahtumiin. Messuille ja teatteriin, elokuviin yms.
Pääsen ilmaispäivinä museoihin, matineoihin, konsertteihin. Haluaisin myös edullisia, mutta laadukkaita vaatteita. Tarkoittaa, että vetoketjut ei valu ja vaate kestää käyttöä.
Nuo oli halut, mutta tarve on työ. Eli köyhää auttaa (palkallinen) työpaikka.
Jos voittaisin eurojackpotissa kustantaisin monelle parin vuoden psykoterapiat.
Vaikka olis mitä emäntäkoulua ja budjetoinnin opetusta, se ei toteudu, jos pääkoppa on jumissa. Ihminen vain palaa niihin omiin tottumuksiinsa ja toivottomuuteensa.
Monella on sitä masennusta, joka aiheuttaa aloitekyvyttömyyttä, vaikka vieressä olisi metsä täynnä marjoja. Oman itsensä tunteminen, tunnelukot, traumat, pessimismi, yrittämisen pelkääminen jne kaikki vaikuttaa oman elämän muuttamiseen.
Sisältäpäinhän sen pitäisi alkaa.
Toki jotkut pikavippivelat ja osamaksut on silkkaa myrkkyä ihmiselle, jolla on jo liian korkea kynnys yrittää edes saada asioitaan kuntoon.
Monitahoinen ongelma. Jo pelkkien velkojenkin maksu toki toisille loisi sitä uskoa tulevaisuuteen, ettei kaikki ole vielä ennalta määrätty kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.
Peruskouluihin pakolliseksi aineeksi talousopetusta. Kaikki vanhemmat eivät osaa lapsiaan talouskasvattaa ja valmistella kotoa poismuuttoon vaan pölläyttävät jälkikasvunsa suoraan tukiviidakkoon. Lapselle pitäisi kerryttää opiskelu- ja kotoa poismuuttorahastoa heti syntymästä lähtien jotta olisi sitten opintotukien ja työnteon lisäksi jo vähän sijoitustuottojakin. Niitä tarvitsee opiskelu- ja perheenperustamisvaiheissa, harvalla niin hyvät tulot tuossa vaiheessa vielä muuten.
Olen köyhä eikä se haittaa minua. Minulla on kaikki tarpeellinen ja teen satunnaisia pätkätöitä kun niitä saan. Olen onnellinen enkä kärsi asiasta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Budjetointi.
Kirjoitan jokaisen kulun ylös Exceliin ja minulla on tarkka vuosibudjetti . Tiedän missä kuussa tulee sähkölasku ja paljonko se on viime vuosina ollut.
Osaan valmistaa ruokaa jokaisesta lihan kappaleesta ja tiedän miten valmistetaan esim leipä.
Tajuan, jos mekosta lähtee sauma repeämään, se lähtee repeämään kohta lisää, jos en korjaa.
Tiedän minä päivänä on joulu, niin tänä vuonna, kun tulevaisuudessa. Itse kuljen työmatkat fillarilla ja ikävä kyllä välillä talvi yllättää. Mutta budjettiin olen varannut 9 viikkoa bussilippua.
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhä eikä se haittaa minua. Minulla on kaikki tarpeellinen ja teen satunnaisia pätkätöitä kun niitä saan. Olen onnellinen enkä kärsi asiasta ollenkaan.
Samoin. Köyhyyden torjumisen sijaan voidaan puhua myös ihan elämän sisällöstä ja siihen tosiaan ei raha tuo ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänhallintataitoja ja motivointia ottaa vastaan terveellisiä tapoja. Esim. kädestä pitäen näyttää, miten syödään terveellisesti, mitä tuodaan kotiin kaupasta, kuinka budjetti laaditaan jne.
Tuli mieleen, kun katsoin erästä köyhyydestä kertovaa dokumenttia, jossa köyhä äiti teki ruokaa lenkkimakkarasta :0.
Eli pitäisi tukea köyhiä, jotta he eivät tee automaationa köyhyyttä lisääviä valintoja.
Äh mitä mussutusta. Lenkkimakkaran syöminen automaattisesti lisää köyhyyttä. Vain av-palstalla...
Rikkaat eivät juurikaan syö lenkkimakkaraa. Pointti on, että kun tekee paljon tuollaisia valintoja, niin aivan varmasti pahentaa köyhyyttään. Köyhyys on paitsi taloudellinen ongelma, myös sosiaalis-kulttuurinen tila. Jos omilla valinnoillaan vahvistaa köyhyyden kulttuuria ympärillään, niin sieltä on vaikea päästä pois.
Vuositulot yli 60 000€ ja tykkään hk:n sisisestä! Varsinkin kylmänä ruisleivällä ja sinappia päälle! Nam! Paljonkohan tulot nousisi jos tästä herkustani luopuisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten työntekijä on itsekäs tehdessään pitkää päivää, luuletteko että hänellä on varaa ruveta vaatimaan jotakin lyhennettyä päivää ja että lopulle palkataan joku muu? Sitten on seuraavaksi itse työtön.
Sitten on porukkaa joka on ollut 30 v työttömänä, olipa lama tai nousukausi. Se porukka ei kerta kaikkiaan suoriudu edes 6 tunnista työtä viikossa.
Se porukka joka eniten tarvitsisi oppia budjeteista ja ruuanlaitosta, ei millekään kurssille mene vapaaehtoisesti. Jos menee pakotettuna, syljeskelee kattoon ja valittaa, miten heitä tämmöisellä turhalla kiusataan. Se porukka taas joka syntyy huonoon kotiin mutta haluaa oppia, löytää ne Marttojen ja työväenopistojen kurssit nytkin jo.
Laki olisi nimenomaan niin että se mahdollistaisi lyhyemmän työviikot tai peräti pakottaisi yritykset tekemään työviikot 34 tunnin mukaan. Lait olisivat tietysti voimassa vain niin kauan kuin työttömyys vaivaa. Kun työvoimapula syntyy työviikko joustaa samalla sinne 37,5 tuntiin.
Onhan älytön idea. 'meidän lääkärillä tuli tunnit täyteen, mutta tästä tulee työtön tutkimaan sinut'. On vaikka kuinka paljon ammatteja joissa tarvitaan ammattitaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhyys on monitahoinen ongelma.
suomessa iso ongelma on liian kallis asuminen. ihan järkyttävä määrä tukia maksetaan asumiseen ja korkeat vuokrat myös luo kannustinloukkuja juurikin pienipalkkaisille aloille. myös lainaa maksavilla menee iso osa tuloista asunnon maksamiseen jolloin raha on poissa kulutuksesta.
Yksin asuvalla pitäisi olla oikeus sopivan kokoiseen asuntoon, aina sama vastaus, yksiöitä vaikea saada.
Niin sitten on vähemmän kuluja, en tarvitsisi ehkä ollenkaan asumistukea, pärjäisin työeläkkeelläni.
Ainakin kohdistus heille jotka kipeämmin tarvitsevat.
Kenelläkään ei ole oikeutta mihinkään muuhun kuin siihen, minkä on itse itselleen hankkinut. Se on lähtökohta.
Suomen valtio kuitenkin tekee tulonsiirtoja, joiden ansiosta myös epäonnisille, sairaille, laiskoille yms. annetaan ilmaista rahaa. Myös pidetään huolta vanhuksista, opiskelijoista ja maahanmuuttajista mm.
Ärsyttää valitus et aina pitäisi olla sitä ja tuota niin olisi paremmin. Minulle lisää rahaa ja lisää oikeuksia.
Yksiötä ei ole minun ollut koskaan vaikea saada, ei edes köyhimpinä vuosinani kun ei mihinkään ollut varaa. Aina selvisin, aina riitti ruoka ja aina sain yksiön. Kun tein valintoja, säästin, jätin extrat pois elämästäni, ansaitsin aina kun mahdollista kaikilla niillä (rehellusillä ja eettisillä) keinoilla millä vain pystyin, oli se sitten ikkunanpesua, marjanpoimintaa tai mainosten jakoa. En halveksinut yksinkertaisia työtehtäviä tai valittanut kannustinloukuista. En jäänyt kuuntelemaan kremppojani. Yksityiset markkinat ovat vapaasti käytettävissä. Mutta kun ei.
Mielestäsi siis perintöä ei pitäisi vastaanottaa, koska se ei ole itse hankittua omaisuutta? Monet hyväosaiset liioittelevat voimiaan ja käymiensä taisteluiden määrää, koska eivät ole oikeasti joutuneet tosissaan koville. Moni "oman onnensa seppä" on jo lähtölaukauksessa saanut alasimen ja välineet valmiina joilla takoa (tähän voidaan laskea myös se henkinen pääoma, äly ym.). Tämä on helppo jättää huomiotta, kun on takonut niin pirusti. Anteeksi rautalangasta taivuteltu kankea vertaus :)
Perintö on itse perittävän itse hankkimaa omaisuutta, joka siirtyy perijälle, koska omaisuuden haltija on vapaaehtoisesti valinnut perillisensä, mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia. Se on eri asia kuin valtion tulonsiirrot ansaitsevilta ihmisiltä vähemmän tai ei yhtään ansaitseville.
En vastusta tulonsiirtoja, ja olen iloinen kansastaan maailman mittakaavassa hyvin huolehtivasta kotimaastani. Mutta yritän herättää ajattelemaan, miten väärin on aina vain vinkua asioita, jotka muka minulle kuuluvat, vaikka en ole tehnyt niiden eteen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhyys on monitahoinen ongelma.
suomessa iso ongelma on liian kallis asuminen. ihan järkyttävä määrä tukia maksetaan asumiseen ja korkeat vuokrat myös luo kannustinloukkuja juurikin pienipalkkaisille aloille. myös lainaa maksavilla menee iso osa tuloista asunnon maksamiseen jolloin raha on poissa kulutuksesta.
Yksin asuvalla pitäisi olla oikeus sopivan kokoiseen asuntoon, aina sama vastaus, yksiöitä vaikea saada.
Niin sitten on vähemmän kuluja, en tarvitsisi ehkä ollenkaan asumistukea, pärjäisin työeläkkeelläni.
Ainakin kohdistus heille jotka kipeämmin tarvitsevat.
Kenelläkään ei ole oikeutta mihinkään muuhun kuin siihen, minkä on itse itselleen hankkinut. Se on lähtökohta.
Suomen valtio kuitenkin tekee tulonsiirtoja, joiden ansiosta myös epäonnisille, sairaille, laiskoille yms. annetaan ilmaista rahaa. Myös pidetään huolta vanhuksista, opiskelijoista ja maahanmuuttajista mm.
Ärsyttää valitus et aina pitäisi olla sitä ja tuota niin olisi paremmin. Minulle lisää rahaa ja lisää oikeuksia.
Yksiötä ei ole minun ollut koskaan vaikea saada, ei edes köyhimpinä vuosinani kun ei mihinkään ollut varaa. Aina selvisin, aina riitti ruoka ja aina sain yksiön. Kun tein valintoja, säästin, jätin extrat pois elämästäni, ansaitsin aina kun mahdollista kaikilla niillä (rehellusillä ja eettisillä) keinoilla millä vain pystyin, oli se sitten ikkunanpesua, marjanpoimintaa tai mainosten jakoa. En halveksinut yksinkertaisia työtehtäviä tai valittanut kannustinloukuista. En jäänyt kuuntelemaan kremppojani. Yksityiset markkinat ovat vapaasti käytettävissä. Mutta kun ei.
Mielestäsi siis perintöä ei pitäisi vastaanottaa, koska se ei ole itse hankittua omaisuutta? Monet hyväosaiset liioittelevat voimiaan ja käymiensä taisteluiden määrää, koska eivät ole oikeasti joutuneet tosissaan koville. Moni "oman onnensa seppä" on jo lähtölaukauksessa saanut alasimen ja välineet valmiina joilla takoa (tähän voidaan laskea myös se henkinen pääoma, äly ym.). Tämä on helppo jättää huomiotta, kun on takonut niin pirusti. Anteeksi rautalangasta taivuteltu kankea vertaus :)
Perintö on itse perittävän itse hankkimaa omaisuutta, joka siirtyy perijälle, koska omaisuuden haltija on vapaaehtoisesti valinnut perillisensä, mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia. Se on eri asia kuin valtion tulonsiirrot ansaitsevilta ihmisiltä vähemmän tai ei yhtään ansaitseville.
En vastusta tulonsiirtoja, ja olen iloinen kansastaan maailman mittakaavassa hyvin huolehtivasta kotimaastani. Mutta yritän herättää ajattelemaan, miten väärin on aina vain vinkua asioita, jotka muka minulle kuuluvat, vaikka en ole tehnyt niiden eteen mitään.
Enkä ole hyväosainen. Lapsuudenperheeni oli hyvin köyhä. Sairastin nuorena ja aikuisena masennusta, mutta aina oli jaksettava pitää huolta elämisestäni. Otin vastuuta masennuksestani, ja pyrin hoitamaan sitä mm. liikunnalla ja luonnossa vaeltamisella silloinkin, kun en olisi mitenkään jaksanut.
Jos vähättelet kokemaani masennusta, että en ollut vakavasti masentunut, niin kiitos vain. Olin kyllä. Oli aikoja kun en muuta kyennyt kuin makaamaan lattialla ja itkemään.
Ratkaisu ei ole mielestäni se että ihmisille annetaan oppi että ansaitsee ilman muuta ilmaista rahaa muilta, vaan että häntä hyvää hyvyyttään autetaan, kun on vaikeaa, ja siitä on hyvä muistaa olla kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhyys on monitahoinen ongelma.
suomessa iso ongelma on liian kallis asuminen. ihan järkyttävä määrä tukia maksetaan asumiseen ja korkeat vuokrat myös luo kannustinloukkuja juurikin pienipalkkaisille aloille. myös lainaa maksavilla menee iso osa tuloista asunnon maksamiseen jolloin raha on poissa kulutuksesta.
Yksin asuvalla pitäisi olla oikeus sopivan kokoiseen asuntoon, aina sama vastaus, yksiöitä vaikea saada.
Niin sitten on vähemmän kuluja, en tarvitsisi ehkä ollenkaan asumistukea, pärjäisin työeläkkeelläni.
Ainakin kohdistus heille jotka kipeämmin tarvitsevat.
Kenelläkään ei ole oikeutta mihinkään muuhun kuin siihen, minkä on itse itselleen hankkinut. Se on lähtökohta.
Suomen valtio kuitenkin tekee tulonsiirtoja, joiden ansiosta myös epäonnisille, sairaille, laiskoille yms. annetaan ilmaista rahaa. Myös pidetään huolta vanhuksista, opiskelijoista ja maahanmuuttajista mm.
Ärsyttää valitus et aina pitäisi olla sitä ja tuota niin olisi paremmin. Minulle lisää rahaa ja lisää oikeuksia.
Yksiötä ei ole minun ollut koskaan vaikea saada, ei edes köyhimpinä vuosinani kun ei mihinkään ollut varaa. Aina selvisin, aina riitti ruoka ja aina sain yksiön. Kun tein valintoja, säästin, jätin extrat pois elämästäni, ansaitsin aina kun mahdollista kaikilla niillä (rehellusillä ja eettisillä) keinoilla millä vain pystyin, oli se sitten ikkunanpesua, marjanpoimintaa tai mainosten jakoa. En halveksinut yksinkertaisia työtehtäviä tai valittanut kannustinloukuista. En jäänyt kuuntelemaan kremppojani. Yksityiset markkinat ovat vapaasti käytettävissä. Mutta kun ei.
Mielestäsi siis perintöä ei pitäisi vastaanottaa, koska se ei ole itse hankittua omaisuutta? Monet hyväosaiset liioittelevat voimiaan ja käymiensä taisteluiden määrää, koska eivät ole oikeasti joutuneet tosissaan koville. Moni "oman onnensa seppä" on jo lähtölaukauksessa saanut alasimen ja välineet valmiina joilla takoa (tähän voidaan laskea myös se henkinen pääoma, äly ym.). Tämä on helppo jättää huomiotta, kun on takonut niin pirusti. Anteeksi rautalangasta taivuteltu kankea vertaus :)
Perintö on itse perittävän itse hankkimaa omaisuutta, joka siirtyy perijälle, koska omaisuuden haltija on vapaaehtoisesti valinnut perillisensä, mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia. Se on eri asia kuin valtion tulonsiirrot ansaitsevilta ihmisiltä vähemmän tai ei yhtään ansaitseville.
En vastusta tulonsiirtoja, ja olen iloinen kansastaan maailman mittakaavassa hyvin huolehtivasta kotimaastani. Mutta yritän herättää ajattelemaan, miten väärin on aina vain vinkua asioita, jotka muka minulle kuuluvat, vaikka en ole tehnyt niiden eteen mitään.
Enkä ole hyväosainen. Lapsuudenperheeni oli hyvin köyhä. Sairastin nuorena ja aikuisena masennusta, mutta aina oli jaksettava pitää huolta elämisestäni. Otin vastuuta masennuksestani, ja pyrin hoitamaan sitä mm. liikunnalla ja luonnossa vaeltamisella silloinkin, kun en olisi mitenkään jaksanut.
Jos vähättelet kokemaani masennusta, että en ollut vakavasti masentunut, niin kiitos vain. Olin kyllä. Oli aikoja kun en muuta kyennyt kuin makaamaan lattialla ja itkemään.
Ratkaisu ei ole mielestäni se että ihmisille annetaan oppi että ansaitsee ilman muuta ilmaista rahaa muilta, vaan että häntä hyvää hyvyyttään autetaan, kun on vaikeaa, ja siitä on hyvä muistaa olla kiitollinen.
Onpa jännä, että vaikka itse olet kohdannut vaikeuksia, ei sinulta heru sympatiaa muille. Itsellä tuo on mennyt toisinpäin, lisännyt myötätuntoa muita kohtaan. Minulla ei ole tapana, toisin kuin sinulla ehkä (?), vähätellä toisten vastoinkäymisiä. En tiedä saitko apua, mutta sinulla on onneksesi ollut voimavaroja ja mahdollisuus selvitä masennuksesta, niinkuin monilla tuen avulla on. Ihmiset eivät ole täysin itsellisiä, ilman muita ihmisiä koko elämänsä ajan pärjääviä saarekkeita. Hyvinvointivaltion turvaverkko ei voi perustua hyväntekeväisyyteen, koska tämä jakautuisi automaattisesti hyvin epätasaisesti. En tiedä mistä käsityksesi on syntynyt, mutta valtaosa avunsaajista ei ole epäkiitollisia itkijöitä. Nostat itsesi muiden yläpuolelle, kun hyvää hyvyyttäsi olisit almuja jakelemassa omilla ehdoillasi. Mitä se kiitollisuus muuttaisi käytännössä? Mikä sinä olet muille oikeuttamaan mitäkin? Koska olet selviytynyt voittajana? Toivotaan, että tulevaisuus on yhtä hyvä, masennuksella on suuri uusiutumisriski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhyys on monitahoinen ongelma.
suomessa iso ongelma on liian kallis asuminen. ihan järkyttävä määrä tukia maksetaan asumiseen ja korkeat vuokrat myös luo kannustinloukkuja juurikin pienipalkkaisille aloille. myös lainaa maksavilla menee iso osa tuloista asunnon maksamiseen jolloin raha on poissa kulutuksesta.
Yksin asuvalla pitäisi olla oikeus sopivan kokoiseen asuntoon, aina sama vastaus, yksiöitä vaikea saada.
Niin sitten on vähemmän kuluja, en tarvitsisi ehkä ollenkaan asumistukea, pärjäisin työeläkkeelläni.
Ainakin kohdistus heille jotka kipeämmin tarvitsevat.
Kenelläkään ei ole oikeutta mihinkään muuhun kuin siihen, minkä on itse itselleen hankkinut. Se on lähtökohta.
Suomen valtio kuitenkin tekee tulonsiirtoja, joiden ansiosta myös epäonnisille, sairaille, laiskoille yms. annetaan ilmaista rahaa. Myös pidetään huolta vanhuksista, opiskelijoista ja maahanmuuttajista mm.
Ärsyttää valitus et aina pitäisi olla sitä ja tuota niin olisi paremmin. Minulle lisää rahaa ja lisää oikeuksia.
Yksiötä ei ole minun ollut koskaan vaikea saada, ei edes köyhimpinä vuosinani kun ei mihinkään ollut varaa. Aina selvisin, aina riitti ruoka ja aina sain yksiön. Kun tein valintoja, säästin, jätin extrat pois elämästäni, ansaitsin aina kun mahdollista kaikilla niillä (rehellusillä ja eettisillä) keinoilla millä vain pystyin, oli se sitten ikkunanpesua, marjanpoimintaa tai mainosten jakoa. En halveksinut yksinkertaisia työtehtäviä tai valittanut kannustinloukuista. En jäänyt kuuntelemaan kremppojani. Yksityiset markkinat ovat vapaasti käytettävissä. Mutta kun ei.
Mielestäsi siis perintöä ei pitäisi vastaanottaa, koska se ei ole itse hankittua omaisuutta? Monet hyväosaiset liioittelevat voimiaan ja käymiensä taisteluiden määrää, koska eivät ole oikeasti joutuneet tosissaan koville. Moni "oman onnensa seppä" on jo lähtölaukauksessa saanut alasimen ja välineet valmiina joilla takoa (tähän voidaan laskea myös se henkinen pääoma, äly ym.). Tämä on helppo jättää huomiotta, kun on takonut niin pirusti. Anteeksi rautalangasta taivuteltu kankea vertaus :)
Perintö on itse perittävän itse hankkimaa omaisuutta, joka siirtyy perijälle, koska omaisuuden haltija on vapaaehtoisesti valinnut perillisensä, mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia. Se on eri asia kuin valtion tulonsiirrot ansaitsevilta ihmisiltä vähemmän tai ei yhtään ansaitseville.
En vastusta tulonsiirtoja, ja olen iloinen kansastaan maailman mittakaavassa hyvin huolehtivasta kotimaastani. Mutta yritän herättää ajattelemaan, miten väärin on aina vain vinkua asioita, jotka muka minulle kuuluvat, vaikka en ole tehnyt niiden eteen mitään.
Enkä ole hyväosainen. Lapsuudenperheeni oli hyvin köyhä. Sairastin nuorena ja aikuisena masennusta, mutta aina oli jaksettava pitää huolta elämisestäni. Otin vastuuta masennuksestani, ja pyrin hoitamaan sitä mm. liikunnalla ja luonnossa vaeltamisella silloinkin, kun en olisi mitenkään jaksanut.
Jos vähättelet kokemaani masennusta, että en ollut vakavasti masentunut, niin kiitos vain. Olin kyllä. Oli aikoja kun en muuta kyennyt kuin makaamaan lattialla ja itkemään.
Ratkaisu ei ole mielestäni se että ihmisille annetaan oppi että ansaitsee ilman muuta ilmaista rahaa muilta, vaan että häntä hyvää hyvyyttään autetaan, kun on vaikeaa, ja siitä on hyvä muistaa olla kiitollinen.
Mistä sait rahaa elämiseen, silloin kun olit masentunut? Vai teitkö töitä silloinkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhyys on monitahoinen ongelma.
suomessa iso ongelma on liian kallis asuminen. ihan järkyttävä määrä tukia maksetaan asumiseen ja korkeat vuokrat myös luo kannustinloukkuja juurikin pienipalkkaisille aloille. myös lainaa maksavilla menee iso osa tuloista asunnon maksamiseen jolloin raha on poissa kulutuksesta.
Yksin asuvalla pitäisi olla oikeus sopivan kokoiseen asuntoon, aina sama vastaus, yksiöitä vaikea saada.
Niin sitten on vähemmän kuluja, en tarvitsisi ehkä ollenkaan asumistukea, pärjäisin työeläkkeelläni.
Ainakin kohdistus heille jotka kipeämmin tarvitsevat.
Kenelläkään ei ole oikeutta mihinkään muuhun kuin siihen, minkä on itse itselleen hankkinut. Se on lähtökohta.
Suomen valtio kuitenkin tekee tulonsiirtoja, joiden ansiosta myös epäonnisille, sairaille, laiskoille yms. annetaan ilmaista rahaa. Myös pidetään huolta vanhuksista, opiskelijoista ja maahanmuuttajista mm.
Ärsyttää valitus et aina pitäisi olla sitä ja tuota niin olisi paremmin. Minulle lisää rahaa ja lisää oikeuksia.
Yksiötä ei ole minun ollut koskaan vaikea saada, ei edes köyhimpinä vuosinani kun ei mihinkään ollut varaa. Aina selvisin, aina riitti ruoka ja aina sain yksiön. Kun tein valintoja, säästin, jätin extrat pois elämästäni, ansaitsin aina kun mahdollista kaikilla niillä (rehellusillä ja eettisillä) keinoilla millä vain pystyin, oli se sitten ikkunanpesua, marjanpoimintaa tai mainosten jakoa. En halveksinut yksinkertaisia työtehtäviä tai valittanut kannustinloukuista. En jäänyt kuuntelemaan kremppojani. Yksityiset markkinat ovat vapaasti käytettävissä. Mutta kun ei.
Mielestäsi siis perintöä ei pitäisi vastaanottaa, koska se ei ole itse hankittua omaisuutta? Monet hyväosaiset liioittelevat voimiaan ja käymiensä taisteluiden määrää, koska eivät ole oikeasti joutuneet tosissaan koville. Moni "oman onnensa seppä" on jo lähtölaukauksessa saanut alasimen ja välineet valmiina joilla takoa (tähän voidaan laskea myös se henkinen pääoma, äly ym.). Tämä on helppo jättää huomiotta, kun on takonut niin pirusti. Anteeksi rautalangasta taivuteltu kankea vertaus :)
Perintö on itse perittävän itse hankkimaa omaisuutta, joka siirtyy perijälle, koska omaisuuden haltija on vapaaehtoisesti valinnut perillisensä, mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia. Se on eri asia kuin valtion tulonsiirrot ansaitsevilta ihmisiltä vähemmän tai ei yhtään ansaitseville.
En vastusta tulonsiirtoja, ja olen iloinen kansastaan maailman mittakaavassa hyvin huolehtivasta kotimaastani. Mutta yritän herättää ajattelemaan, miten väärin on aina vain vinkua asioita, jotka muka minulle kuuluvat, vaikka en ole tehnyt niiden eteen mitään.
Enkä ole hyväosainen. Lapsuudenperheeni oli hyvin köyhä. Sairastin nuorena ja aikuisena masennusta, mutta aina oli jaksettava pitää huolta elämisestäni. Otin vastuuta masennuksestani, ja pyrin hoitamaan sitä mm. liikunnalla ja luonnossa vaeltamisella silloinkin, kun en olisi mitenkään jaksanut.
Jos vähättelet kokemaani masennusta, että en ollut vakavasti masentunut, niin kiitos vain. Olin kyllä. Oli aikoja kun en muuta kyennyt kuin makaamaan lattialla ja itkemään.
Ratkaisu ei ole mielestäni se että ihmisille annetaan oppi että ansaitsee ilman muuta ilmaista rahaa muilta, vaan että häntä hyvää hyvyyttään autetaan, kun on vaikeaa, ja siitä on hyvä muistaa olla kiitollinen.
Mistä sait rahaa elämiseen, silloin kun olit masentunut? Vai teitkö töitä silloinkin?
Tein töitä, ja elin hyvin yksinkertaisesti. Kulutin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhyys on monitahoinen ongelma.
suomessa iso ongelma on liian kallis asuminen. ihan järkyttävä määrä tukia maksetaan asumiseen ja korkeat vuokrat myös luo kannustinloukkuja juurikin pienipalkkaisille aloille. myös lainaa maksavilla menee iso osa tuloista asunnon maksamiseen jolloin raha on poissa kulutuksesta.
Yksin asuvalla pitäisi olla oikeus sopivan kokoiseen asuntoon, aina sama vastaus, yksiöitä vaikea saada.
Niin sitten on vähemmän kuluja, en tarvitsisi ehkä ollenkaan asumistukea, pärjäisin työeläkkeelläni.
Ainakin kohdistus heille jotka kipeämmin tarvitsevat.
Kenelläkään ei ole oikeutta mihinkään muuhun kuin siihen, minkä on itse itselleen hankkinut. Se on lähtökohta.
Suomen valtio kuitenkin tekee tulonsiirtoja, joiden ansiosta myös epäonnisille, sairaille, laiskoille yms. annetaan ilmaista rahaa. Myös pidetään huolta vanhuksista, opiskelijoista ja maahanmuuttajista mm.
Ärsyttää valitus et aina pitäisi olla sitä ja tuota niin olisi paremmin. Minulle lisää rahaa ja lisää oikeuksia.
Yksiötä ei ole minun ollut koskaan vaikea saada, ei edes köyhimpinä vuosinani kun ei mihinkään ollut varaa. Aina selvisin, aina riitti ruoka ja aina sain yksiön. Kun tein valintoja, säästin, jätin extrat pois elämästäni, ansaitsin aina kun mahdollista kaikilla niillä (rehellusillä ja eettisillä) keinoilla millä vain pystyin, oli se sitten ikkunanpesua, marjanpoimintaa tai mainosten jakoa. En halveksinut yksinkertaisia työtehtäviä tai valittanut kannustinloukuista. En jäänyt kuuntelemaan kremppojani. Yksityiset markkinat ovat vapaasti käytettävissä. Mutta kun ei.
Mielestäsi siis perintöä ei pitäisi vastaanottaa, koska se ei ole itse hankittua omaisuutta? Monet hyväosaiset liioittelevat voimiaan ja käymiensä taisteluiden määrää, koska eivät ole oikeasti joutuneet tosissaan koville. Moni "oman onnensa seppä" on jo lähtölaukauksessa saanut alasimen ja välineet valmiina joilla takoa (tähän voidaan laskea myös se henkinen pääoma, äly ym.). Tämä on helppo jättää huomiotta, kun on takonut niin pirusti. Anteeksi rautalangasta taivuteltu kankea vertaus :)
Perintö on itse perittävän itse hankkimaa omaisuutta, joka siirtyy perijälle, koska omaisuuden haltija on vapaaehtoisesti valinnut perillisensä, mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia. Se on eri asia kuin valtion tulonsiirrot ansaitsevilta ihmisiltä vähemmän tai ei yhtään ansaitseville.
En vastusta tulonsiirtoja, ja olen iloinen kansastaan maailman mittakaavassa hyvin huolehtivasta kotimaastani. Mutta yritän herättää ajattelemaan, miten väärin on aina vain vinkua asioita, jotka muka minulle kuuluvat, vaikka en ole tehnyt niiden eteen mitään.
Enkä ole hyväosainen. Lapsuudenperheeni oli hyvin köyhä. Sairastin nuorena ja aikuisena masennusta, mutta aina oli jaksettava pitää huolta elämisestäni. Otin vastuuta masennuksestani, ja pyrin hoitamaan sitä mm. liikunnalla ja luonnossa vaeltamisella silloinkin, kun en olisi mitenkään jaksanut.
Jos vähättelet kokemaani masennusta, että en ollut vakavasti masentunut, niin kiitos vain. Olin kyllä. Oli aikoja kun en muuta kyennyt kuin makaamaan lattialla ja itkemään.
Ratkaisu ei ole mielestäni se että ihmisille annetaan oppi että ansaitsee ilman muuta ilmaista rahaa muilta, vaan että häntä hyvää hyvyyttään autetaan, kun on vaikeaa, ja siitä on hyvä muistaa olla kiitollinen.
Onpa jännä, että vaikka itse olet kohdannut vaikeuksia, ei sinulta heru sympatiaa muille. Itsellä tuo on mennyt toisinpäin, lisännyt myötätuntoa muita kohtaan. Minulla ei ole tapana, toisin kuin sinulla ehkä (?), vähätellä toisten vastoinkäymisiä. En tiedä saitko apua, mutta sinulla on onneksesi ollut voimavaroja ja mahdollisuus selvitä masennuksesta, niinkuin monilla tuen avulla on. Ihmiset eivät ole täysin itsellisiä, ilman muita ihmisiä koko elämänsä ajan pärjääviä saarekkeita. Hyvinvointivaltion turvaverkko ei voi perustua hyväntekeväisyyteen, koska tämä jakautuisi automaattisesti hyvin epätasaisesti. En tiedä mistä käsityksesi on syntynyt, mutta valtaosa avunsaajista ei ole epäkiitollisia itkijöitä. Nostat itsesi muiden yläpuolelle, kun hyvää hyvyyttäsi olisit almuja jakelemassa omilla ehdoillasi. Mitä se kiitollisuus muuttaisi käytännössä? Mikä sinä olet muille oikeuttamaan mitäkin? Koska olet selviytynyt voittajana? Toivotaan, että tulevaisuus on yhtä hyvä, masennuksella on suuri uusiutumisriski.
Miksi olet niin hyökkäävä? Kerroin mitä koin, ja kaiken kokemani jälkeen johtopäätökseni on se että jos minua autetaan, olen kiitollinen.
En koe että ansaitsen yhtään mitään, silti Suomen valtio antaa rahaa, ja minulla on mahdollisuus saada apua.
Olen myös ottanut vastuuta vaikeuksistani. Sitä toivon muillekin. Niille, jotka eivät pysty, toivon apua ja armoa - en lisää rahaa tuhlattavaksi. Miksi se on väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhyys on monitahoinen ongelma.
suomessa iso ongelma on liian kallis asuminen. ihan järkyttävä määrä tukia maksetaan asumiseen ja korkeat vuokrat myös luo kannustinloukkuja juurikin pienipalkkaisille aloille. myös lainaa maksavilla menee iso osa tuloista asunnon maksamiseen jolloin raha on poissa kulutuksesta.
Yksin asuvalla pitäisi olla oikeus sopivan kokoiseen asuntoon, aina sama vastaus, yksiöitä vaikea saada.
Niin sitten on vähemmän kuluja, en tarvitsisi ehkä ollenkaan asumistukea, pärjäisin työeläkkeelläni.
Ainakin kohdistus heille jotka kipeämmin tarvitsevat.
Kenelläkään ei ole oikeutta mihinkään muuhun kuin siihen, minkä on itse itselleen hankkinut. Se on lähtökohta.
Suomen valtio kuitenkin tekee tulonsiirtoja, joiden ansiosta myös epäonnisille, sairaille, laiskoille yms. annetaan ilmaista rahaa. Myös pidetään huolta vanhuksista, opiskelijoista ja maahanmuuttajista mm.
Ärsyttää valitus et aina pitäisi olla sitä ja tuota niin olisi paremmin. Minulle lisää rahaa ja lisää oikeuksia.
Yksiötä ei ole minun ollut koskaan vaikea saada, ei edes köyhimpinä vuosinani kun ei mihinkään ollut varaa. Aina selvisin, aina riitti ruoka ja aina sain yksiön. Kun tein valintoja, säästin, jätin extrat pois elämästäni, ansaitsin aina kun mahdollista kaikilla niillä (rehellusillä ja eettisillä) keinoilla millä vain pystyin, oli se sitten ikkunanpesua, marjanpoimintaa tai mainosten jakoa. En halveksinut yksinkertaisia työtehtäviä tai valittanut kannustinloukuista. En jäänyt kuuntelemaan kremppojani. Yksityiset markkinat ovat vapaasti käytettävissä. Mutta kun ei.
Mielestäsi siis perintöä ei pitäisi vastaanottaa, koska se ei ole itse hankittua omaisuutta? Monet hyväosaiset liioittelevat voimiaan ja käymiensä taisteluiden määrää, koska eivät ole oikeasti joutuneet tosissaan koville. Moni "oman onnensa seppä" on jo lähtölaukauksessa saanut alasimen ja välineet valmiina joilla takoa (tähän voidaan laskea myös se henkinen pääoma, äly ym.). Tämä on helppo jättää huomiotta, kun on takonut niin pirusti. Anteeksi rautalangasta taivuteltu kankea vertaus :)
Perintö on itse perittävän itse hankkimaa omaisuutta, joka siirtyy perijälle, koska omaisuuden haltija on vapaaehtoisesti valinnut perillisensä, mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia. Se on eri asia kuin valtion tulonsiirrot ansaitsevilta ihmisiltä vähemmän tai ei yhtään ansaitseville.
En vastusta tulonsiirtoja, ja olen iloinen kansastaan maailman mittakaavassa hyvin huolehtivasta kotimaastani. Mutta yritän herättää ajattelemaan, miten väärin on aina vain vinkua asioita, jotka muka minulle kuuluvat, vaikka en ole tehnyt niiden eteen mitään.
Enkä ole hyväosainen. Lapsuudenperheeni oli hyvin köyhä. Sairastin nuorena ja aikuisena masennusta, mutta aina oli jaksettava pitää huolta elämisestäni. Otin vastuuta masennuksestani, ja pyrin hoitamaan sitä mm. liikunnalla ja luonnossa vaeltamisella silloinkin, kun en olisi mitenkään jaksanut.
Jos vähättelet kokemaani masennusta, että en ollut vakavasti masentunut, niin kiitos vain. Olin kyllä. Oli aikoja kun en muuta kyennyt kuin makaamaan lattialla ja itkemään.
Ratkaisu ei ole mielestäni se että ihmisille annetaan oppi että ansaitsee ilman muuta ilmaista rahaa muilta, vaan että häntä hyvää hyvyyttään autetaan, kun on vaikeaa, ja siitä on hyvä muistaa olla kiitollinen.
Onpa jännä, että vaikka itse olet kohdannut vaikeuksia, ei sinulta heru sympatiaa muille. Itsellä tuo on mennyt toisinpäin, lisännyt myötätuntoa muita kohtaan. Minulla ei ole tapana, toisin kuin sinulla ehkä (?), vähätellä toisten vastoinkäymisiä. En tiedä saitko apua, mutta sinulla on onneksesi ollut voimavaroja ja mahdollisuus selvitä masennuksesta, niinkuin monilla tuen avulla on. Ihmiset eivät ole täysin itsellisiä, ilman muita ihmisiä koko elämänsä ajan pärjääviä saarekkeita. Hyvinvointivaltion turvaverkko ei voi perustua hyväntekeväisyyteen, koska tämä jakautuisi automaattisesti hyvin epätasaisesti. En tiedä mistä käsityksesi on syntynyt, mutta valtaosa avunsaajista ei ole epäkiitollisia itkijöitä. Nostat itsesi muiden yläpuolelle, kun hyvää hyvyyttäsi olisit almuja jakelemassa omilla ehdoillasi. Mitä se kiitollisuus muuttaisi käytännössä? Mikä sinä olet muille oikeuttamaan mitäkin? Koska olet selviytynyt voittajana? Toivotaan, että tulevaisuus on yhtä hyvä, masennuksella on suuri uusiutumisriski.
Miksi olet niin hyökkäävä? Kerroin mitä koin, ja kaiken kokemani jälkeen johtopäätökseni on se että jos minua autetaan, olen kiitollinen.
En koe että ansaitsen yhtään mitään, silti Suomen valtio antaa rahaa, ja minulla on mahdollisuus saada apua.
Olen myös ottanut vastuuta vaikeuksistani. Sitä toivon muillekin. Niille, jotka eivät pysty, toivon apua ja armoa - en lisää rahaa tuhlattavaksi. Miksi se on väärin?
Hei minä vielä tässä, masennuksesta selvinnyt oman onneni seppä.
Kerroit vertauksen alasimesta ja vasarasta.
Perinteisesti lapsi pantiin mestarin oppiin, jotta saisi kyvyn hakata vasaraa sepän alasimella.
Minulla ei ollut mestaria, kumpa olisikin ollut. Minä rakensin oman alasimeni, keksin oman vasarani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhyys on monitahoinen ongelma.
suomessa iso ongelma on liian kallis asuminen. ihan järkyttävä määrä tukia maksetaan asumiseen ja korkeat vuokrat myös luo kannustinloukkuja juurikin pienipalkkaisille aloille. myös lainaa maksavilla menee iso osa tuloista asunnon maksamiseen jolloin raha on poissa kulutuksesta.
Yksin asuvalla pitäisi olla oikeus sopivan kokoiseen asuntoon, aina sama vastaus, yksiöitä vaikea saada.
Niin sitten on vähemmän kuluja, en tarvitsisi ehkä ollenkaan asumistukea, pärjäisin työeläkkeelläni.
Ainakin kohdistus heille jotka kipeämmin tarvitsevat.
Kenelläkään ei ole oikeutta mihinkään muuhun kuin siihen, minkä on itse itselleen hankkinut. Se on lähtökohta.
Suomen valtio kuitenkin tekee tulonsiirtoja, joiden ansiosta myös epäonnisille, sairaille, laiskoille yms. annetaan ilmaista rahaa. Myös pidetään huolta vanhuksista, opiskelijoista ja maahanmuuttajista mm.
Ärsyttää valitus et aina pitäisi olla sitä ja tuota niin olisi paremmin. Minulle lisää rahaa ja lisää oikeuksia.
Yksiötä ei ole minun ollut koskaan vaikea saada, ei edes köyhimpinä vuosinani kun ei mihinkään ollut varaa. Aina selvisin, aina riitti ruoka ja aina sain yksiön. Kun tein valintoja, säästin, jätin extrat pois elämästäni, ansaitsin aina kun mahdollista kaikilla niillä (rehellusillä ja eettisillä) keinoilla millä vain pystyin, oli se sitten ikkunanpesua, marjanpoimintaa tai mainosten jakoa. En halveksinut yksinkertaisia työtehtäviä tai valittanut kannustinloukuista. En jäänyt kuuntelemaan kremppojani. Yksityiset markkinat ovat vapaasti käytettävissä. Mutta kun ei.
Mielestäsi siis perintöä ei pitäisi vastaanottaa, koska se ei ole itse hankittua omaisuutta? Monet hyväosaiset liioittelevat voimiaan ja käymiensä taisteluiden määrää, koska eivät ole oikeasti joutuneet tosissaan koville. Moni "oman onnensa seppä" on jo lähtölaukauksessa saanut alasimen ja välineet valmiina joilla takoa (tähän voidaan laskea myös se henkinen pääoma, äly ym.). Tämä on helppo jättää huomiotta, kun on takonut niin pirusti. Anteeksi rautalangasta taivuteltu kankea vertaus :)
Perintö on itse perittävän itse hankkimaa omaisuutta, joka siirtyy perijälle, koska omaisuuden haltija on vapaaehtoisesti valinnut perillisensä, mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia. Se on eri asia kuin valtion tulonsiirrot ansaitsevilta ihmisiltä vähemmän tai ei yhtään ansaitseville.
En vastusta tulonsiirtoja, ja olen iloinen kansastaan maailman mittakaavassa hyvin huolehtivasta kotimaastani. Mutta yritän herättää ajattelemaan, miten väärin on aina vain vinkua asioita, jotka muka minulle kuuluvat, vaikka en ole tehnyt niiden eteen mitään.
Enkä ole hyväosainen. Lapsuudenperheeni oli hyvin köyhä. Sairastin nuorena ja aikuisena masennusta, mutta aina oli jaksettava pitää huolta elämisestäni. Otin vastuuta masennuksestani, ja pyrin hoitamaan sitä mm. liikunnalla ja luonnossa vaeltamisella silloinkin, kun en olisi mitenkään jaksanut.
Jos vähättelet kokemaani masennusta, että en ollut vakavasti masentunut, niin kiitos vain. Olin kyllä. Oli aikoja kun en muuta kyennyt kuin makaamaan lattialla ja itkemään.
Ratkaisu ei ole mielestäni se että ihmisille annetaan oppi että ansaitsee ilman muuta ilmaista rahaa muilta, vaan että häntä hyvää hyvyyttään autetaan, kun on vaikeaa, ja siitä on hyvä muistaa olla kiitollinen.
Onpa jännä, että vaikka itse olet kohdannut vaikeuksia, ei sinulta heru sympatiaa muille. Itsellä tuo on mennyt toisinpäin, lisännyt myötätuntoa muita kohtaan. Minulla ei ole tapana, toisin kuin sinulla ehkä (?), vähätellä toisten vastoinkäymisiä. En tiedä saitko apua, mutta sinulla on onneksesi ollut voimavaroja ja mahdollisuus selvitä masennuksesta, niinkuin monilla tuen avulla on. Ihmiset eivät ole täysin itsellisiä, ilman muita ihmisiä koko elämänsä ajan pärjääviä saarekkeita. Hyvinvointivaltion turvaverkko ei voi perustua hyväntekeväisyyteen, koska tämä jakautuisi automaattisesti hyvin epätasaisesti. En tiedä mistä käsityksesi on syntynyt, mutta valtaosa avunsaajista ei ole epäkiitollisia itkijöitä. Nostat itsesi muiden yläpuolelle, kun hyvää hyvyyttäsi olisit almuja jakelemassa omilla ehdoillasi. Mitä se kiitollisuus muuttaisi käytännössä? Mikä sinä olet muille oikeuttamaan mitäkin? Koska olet selviytynyt voittajana? Toivotaan, että tulevaisuus on yhtä hyvä, masennuksella on suuri uusiutumisriski.
Miksi olet niin hyökkäävä? Kerroin mitä koin, ja kaiken kokemani jälkeen johtopäätökseni on se että jos minua autetaan, olen kiitollinen.
En koe että ansaitsen yhtään mitään, silti Suomen valtio antaa rahaa, ja minulla on mahdollisuus saada apua.
Olen myös ottanut vastuuta vaikeuksistani. Sitä toivon muillekin. Niille, jotka eivät pysty, toivon apua ja armoa - en lisää rahaa tuhlattavaksi. Miksi se on väärin?
Hei minä vielä tässä, masennuksesta selvinnyt oman onneni seppä.
Kerroit vertauksen alasimesta ja vasarasta.
Perinteisesti lapsi pantiin mestarin oppiin, jotta saisi kyvyn hakata vasaraa sepän alasimella.
Minulla ei ollut mestaria, kumpa olisikin ollut. Minä rakensin oman alasimeni, keksin oman vasarani.
Anteeksi, kyllä minulla sittenkin oli. Mestarini vain ei ole tästä maailmasta, häntä huusin avukseni synkimpinä hetkinäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhyys on monitahoinen ongelma.
suomessa iso ongelma on liian kallis asuminen. ihan järkyttävä määrä tukia maksetaan asumiseen ja korkeat vuokrat myös luo kannustinloukkuja juurikin pienipalkkaisille aloille. myös lainaa maksavilla menee iso osa tuloista asunnon maksamiseen jolloin raha on poissa kulutuksesta.
Yksin asuvalla pitäisi olla oikeus sopivan kokoiseen asuntoon, aina sama vastaus, yksiöitä vaikea saada.
Niin sitten on vähemmän kuluja, en tarvitsisi ehkä ollenkaan asumistukea, pärjäisin työeläkkeelläni.
Ainakin kohdistus heille jotka kipeämmin tarvitsevat.
Kenelläkään ei ole oikeutta mihinkään muuhun kuin siihen, minkä on itse itselleen hankkinut. Se on lähtökohta.
Suomen valtio kuitenkin tekee tulonsiirtoja, joiden ansiosta myös epäonnisille, sairaille, laiskoille yms. annetaan ilmaista rahaa. Myös pidetään huolta vanhuksista, opiskelijoista ja maahanmuuttajista mm.
Ärsyttää valitus et aina pitäisi olla sitä ja tuota niin olisi paremmin. Minulle lisää rahaa ja lisää oikeuksia.
Yksiötä ei ole minun ollut koskaan vaikea saada, ei edes köyhimpinä vuosinani kun ei mihinkään ollut varaa. Aina selvisin, aina riitti ruoka ja aina sain yksiön. Kun tein valintoja, säästin, jätin extrat pois elämästäni, ansaitsin aina kun mahdollista kaikilla niillä (rehellusillä ja eettisillä) keinoilla millä vain pystyin, oli se sitten ikkunanpesua, marjanpoimintaa tai mainosten jakoa. En halveksinut yksinkertaisia työtehtäviä tai valittanut kannustinloukuista. En jäänyt kuuntelemaan kremppojani. Yksityiset markkinat ovat vapaasti käytettävissä. Mutta kun ei.
Mielestäsi siis perintöä ei pitäisi vastaanottaa, koska se ei ole itse hankittua omaisuutta? Monet hyväosaiset liioittelevat voimiaan ja käymiensä taisteluiden määrää, koska eivät ole oikeasti joutuneet tosissaan koville. Moni "oman onnensa seppä" on jo lähtölaukauksessa saanut alasimen ja välineet valmiina joilla takoa (tähän voidaan laskea myös se henkinen pääoma, äly ym.). Tämä on helppo jättää huomiotta, kun on takonut niin pirusti. Anteeksi rautalangasta taivuteltu kankea vertaus :)
Perintö on itse perittävän itse hankkimaa omaisuutta, joka siirtyy perijälle, koska omaisuuden haltija on vapaaehtoisesti valinnut perillisensä, mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia. Se on eri asia kuin valtion tulonsiirrot ansaitsevilta ihmisiltä vähemmän tai ei yhtään ansaitseville.
En vastusta tulonsiirtoja, ja olen iloinen kansastaan maailman mittakaavassa hyvin huolehtivasta kotimaastani. Mutta yritän herättää ajattelemaan, miten väärin on aina vain vinkua asioita, jotka muka minulle kuuluvat, vaikka en ole tehnyt niiden eteen mitään.
Enkä ole hyväosainen. Lapsuudenperheeni oli hyvin köyhä. Sairastin nuorena ja aikuisena masennusta, mutta aina oli jaksettava pitää huolta elämisestäni. Otin vastuuta masennuksestani, ja pyrin hoitamaan sitä mm. liikunnalla ja luonnossa vaeltamisella silloinkin, kun en olisi mitenkään jaksanut.
Jos vähättelet kokemaani masennusta, että en ollut vakavasti masentunut, niin kiitos vain. Olin kyllä. Oli aikoja kun en muuta kyennyt kuin makaamaan lattialla ja itkemään.
Ratkaisu ei ole mielestäni se että ihmisille annetaan oppi että ansaitsee ilman muuta ilmaista rahaa muilta, vaan että häntä hyvää hyvyyttään autetaan, kun on vaikeaa, ja siitä on hyvä muistaa olla kiitollinen.
Onpa jännä, että vaikka itse olet kohdannut vaikeuksia, ei sinulta heru sympatiaa muille. Itsellä tuo on mennyt toisinpäin, lisännyt myötätuntoa muita kohtaan. Minulla ei ole tapana, toisin kuin sinulla ehkä (?), vähätellä toisten vastoinkäymisiä. En tiedä saitko apua, mutta sinulla on onneksesi ollut voimavaroja ja mahdollisuus selvitä masennuksesta, niinkuin monilla tuen avulla on. Ihmiset eivät ole täysin itsellisiä, ilman muita ihmisiä koko elämänsä ajan pärjääviä saarekkeita. Hyvinvointivaltion turvaverkko ei voi perustua hyväntekeväisyyteen, koska tämä jakautuisi automaattisesti hyvin epätasaisesti. En tiedä mistä käsityksesi on syntynyt, mutta valtaosa avunsaajista ei ole epäkiitollisia itkijöitä. Nostat itsesi muiden yläpuolelle, kun hyvää hyvyyttäsi olisit almuja jakelemassa omilla ehdoillasi. Mitä se kiitollisuus muuttaisi käytännössä? Mikä sinä olet muille oikeuttamaan mitäkin? Koska olet selviytynyt voittajana? Toivotaan, että tulevaisuus on yhtä hyvä, masennuksella on suuri uusiutumisriski.
Miksi olet niin hyökkäävä? Kerroin mitä koin, ja kaiken kokemani jälkeen johtopäätökseni on se että jos minua autetaan, olen kiitollinen.
En koe että ansaitsen yhtään mitään, silti Suomen valtio antaa rahaa, ja minulla on mahdollisuus saada apua.
Olen myös ottanut vastuuta vaikeuksistani. Sitä toivon muillekin. Niille, jotka eivät pysty, toivon apua ja armoa - en lisää rahaa tuhlattavaksi. Miksi se on väärin?
Minusta sinä tuomitsit monet avunsaajat aina vain lisää haluaviksi luusereiksi. Toki tukien väärinkäyttäjiä on aina jokunen, helposti silti leimataan ja tuomitaan kokonaisia ihmisryhmiä kun puhutaan asioista vain oman tunteen pohjalta. Sinä toivot muille apua ja armoa, onko mitään väliä, mitä ihmiset tarvitsevat? Armoa, oikeasti? No onhan se hyvä, ettei kaikkia ei-ansiokkaita teloiteta suoraan, totta. Itse näiden ihmisten kanssa työskentelevänä ei auttamisestakaan tulisi mitään, jos omaisin moisen ylenkatseen muita kohtaan. Armoa en kenellekään jakele, tukea ja apua (monessa muodossa) kylläkin.
Itse topicin aihe onkin sitten monimutkaisempi juttu, köyhyyttä on monenlaista ja eri syistä johtuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhyys on monitahoinen ongelma.
suomessa iso ongelma on liian kallis asuminen. ihan järkyttävä määrä tukia maksetaan asumiseen ja korkeat vuokrat myös luo kannustinloukkuja juurikin pienipalkkaisille aloille. myös lainaa maksavilla menee iso osa tuloista asunnon maksamiseen jolloin raha on poissa kulutuksesta.
Yksin asuvalla pitäisi olla oikeus sopivan kokoiseen asuntoon, aina sama vastaus, yksiöitä vaikea saada.
Niin sitten on vähemmän kuluja, en tarvitsisi ehkä ollenkaan asumistukea, pärjäisin työeläkkeelläni.
Ainakin kohdistus heille jotka kipeämmin tarvitsevat.
Kenelläkään ei ole oikeutta mihinkään muuhun kuin siihen, minkä on itse itselleen hankkinut. Se on lähtökohta.
Suomen valtio kuitenkin tekee tulonsiirtoja, joiden ansiosta myös epäonnisille, sairaille, laiskoille yms. annetaan ilmaista rahaa. Myös pidetään huolta vanhuksista, opiskelijoista ja maahanmuuttajista mm.
Ärsyttää valitus et aina pitäisi olla sitä ja tuota niin olisi paremmin. Minulle lisää rahaa ja lisää oikeuksia.
Yksiötä ei ole minun ollut koskaan vaikea saada, ei edes köyhimpinä vuosinani kun ei mihinkään ollut varaa. Aina selvisin, aina riitti ruoka ja aina sain yksiön. Kun tein valintoja, säästin, jätin extrat pois elämästäni, ansaitsin aina kun mahdollista kaikilla niillä (rehellusillä ja eettisillä) keinoilla millä vain pystyin, oli se sitten ikkunanpesua, marjanpoimintaa tai mainosten jakoa. En halveksinut yksinkertaisia työtehtäviä tai valittanut kannustinloukuista. En jäänyt kuuntelemaan kremppojani. Yksityiset markkinat ovat vapaasti käytettävissä. Mutta kun ei.
Mielestäsi siis perintöä ei pitäisi vastaanottaa, koska se ei ole itse hankittua omaisuutta? Monet hyväosaiset liioittelevat voimiaan ja käymiensä taisteluiden määrää, koska eivät ole oikeasti joutuneet tosissaan koville. Moni "oman onnensa seppä" on jo lähtölaukauksessa saanut alasimen ja välineet valmiina joilla takoa (tähän voidaan laskea myös se henkinen pääoma, äly ym.). Tämä on helppo jättää huomiotta, kun on takonut niin pirusti. Anteeksi rautalangasta taivuteltu kankea vertaus :)
Perintö on itse perittävän itse hankkimaa omaisuutta, joka siirtyy perijälle, koska omaisuuden haltija on vapaaehtoisesti valinnut perillisensä, mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia. Se on eri asia kuin valtion tulonsiirrot ansaitsevilta ihmisiltä vähemmän tai ei yhtään ansaitseville.
En vastusta tulonsiirtoja, ja olen iloinen kansastaan maailman mittakaavassa hyvin huolehtivasta kotimaastani. Mutta yritän herättää ajattelemaan, miten väärin on aina vain vinkua asioita, jotka muka minulle kuuluvat, vaikka en ole tehnyt niiden eteen mitään.
Enkä ole hyväosainen. Lapsuudenperheeni oli hyvin köyhä. Sairastin nuorena ja aikuisena masennusta, mutta aina oli jaksettava pitää huolta elämisestäni. Otin vastuuta masennuksestani, ja pyrin hoitamaan sitä mm. liikunnalla ja luonnossa vaeltamisella silloinkin, kun en olisi mitenkään jaksanut.
Jos vähättelet kokemaani masennusta, että en ollut vakavasti masentunut, niin kiitos vain. Olin kyllä. Oli aikoja kun en muuta kyennyt kuin makaamaan lattialla ja itkemään.
Ratkaisu ei ole mielestäni se että ihmisille annetaan oppi että ansaitsee ilman muuta ilmaista rahaa muilta, vaan että häntä hyvää hyvyyttään autetaan, kun on vaikeaa, ja siitä on hyvä muistaa olla kiitollinen.
Onpa jännä, että vaikka itse olet kohdannut vaikeuksia, ei sinulta heru sympatiaa muille. Itsellä tuo on mennyt toisinpäin, lisännyt myötätuntoa muita kohtaan. Minulla ei ole tapana, toisin kuin sinulla ehkä (?), vähätellä toisten vastoinkäymisiä. En tiedä saitko apua, mutta sinulla on onneksesi ollut voimavaroja ja mahdollisuus selvitä masennuksesta, niinkuin monilla tuen avulla on. Ihmiset eivät ole täysin itsellisiä, ilman muita ihmisiä koko elämänsä ajan pärjääviä saarekkeita. Hyvinvointivaltion turvaverkko ei voi perustua hyväntekeväisyyteen, koska tämä jakautuisi automaattisesti hyvin epätasaisesti. En tiedä mistä käsityksesi on syntynyt, mutta valtaosa avunsaajista ei ole epäkiitollisia itkijöitä. Nostat itsesi muiden yläpuolelle, kun hyvää hyvyyttäsi olisit almuja jakelemassa omilla ehdoillasi. Mitä se kiitollisuus muuttaisi käytännössä? Mikä sinä olet muille oikeuttamaan mitäkin? Koska olet selviytynyt voittajana? Toivotaan, että tulevaisuus on yhtä hyvä, masennuksella on suuri uusiutumisriski.
Miksi olet niin hyökkäävä? Kerroin mitä koin, ja kaiken kokemani jälkeen johtopäätökseni on se että jos minua autetaan, olen kiitollinen.
En koe että ansaitsen yhtään mitään, silti Suomen valtio antaa rahaa, ja minulla on mahdollisuus saada apua.
Olen myös ottanut vastuuta vaikeuksistani. Sitä toivon muillekin. Niille, jotka eivät pysty, toivon apua ja armoa - en lisää rahaa tuhlattavaksi. Miksi se on väärin?
Minusta sinä tuomitsit monet avunsaajat aina vain lisää haluaviksi luusereiksi. Toki tukien väärinkäyttäjiä on aina jokunen, helposti silti leimataan ja tuomitaan kokonaisia ihmisryhmiä kun puhutaan asioista vain oman tunteen pohjalta. Sinä toivot muille apua ja armoa, onko mitään väliä, mitä ihmiset tarvitsevat? Armoa, oikeasti? No onhan se hyvä, ettei kaikkia ei-ansiokkaita teloiteta suoraan, totta. Itse näiden ihmisten kanssa työskentelevänä ei auttamisestakaan tulisi mitään, jos omaisin moisen ylenkatseen muita kohtaan. Armoa en kenellekään jakele, tukea ja apua (monessa muodossa) kylläkin.
Itse topicin aihe onkin sitten monimutkaisempi juttu, köyhyyttä on monenlaista ja eri syistä johtuvaa.
En tuomitse. Ainoastaan tuomitsen asenteen että Minun olisi saatava lisää rahaa, koska ihmisyyteni ansiosta ansaitsen sen.
Toivon ihmisille avuliaisuutta toisiaan kohtaan. Toivon myös oma-aloitteisuutta, ahkeruutta ja ennen kaikkea kiitollisuutta. Vastuuta itsestään ja muista.
Mielestäsi siis perintöä ei pitäisi vastaanottaa, koska se ei ole itse hankittua omaisuutta? Monet hyväosaiset liioittelevat voimiaan ja käymiensä taisteluiden määrää, koska eivät ole oikeasti joutuneet tosissaan koville. Moni "oman onnensa seppä" on jo lähtölaukauksessa saanut alasimen ja välineet valmiina joilla takoa (tähän voidaan laskea myös se henkinen pääoma, äly ym.). Tämä on helppo jättää huomiotta, kun on takonut niin pirusti. Anteeksi rautalangasta taivuteltu kankea vertaus :)