Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
A-Studion köyhä yh maksaa lapsen musiikkikoulun maksuja 200 €/kk
09.10.2017 |
Ja valittaa että pitää nälässä olla kun ei rahat riitä ruokaan.
Kommentit (556)
Naisen yhteiskunnalta = muilta veronmaksajilta saamat tukieurot riittävät laskennallisesti kaikkeen välttämättömään. Nainen on kuitenkin itse valinnut käyttää suuren osan tukieuroistaan lapsen musiikkikoulutukseen. Hyvä vai huono, en osaa sanoa, mutta naisen tulisi ottaa vastuu valinnastaan eikä itkeä itselleen lisää muiden rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi suvainnut silloin 90-luvulla työkykyisenä täydentää niitä opintojaan, olisi tod näk nyt virassa...
Vierailija kirjoitti:
Tällä naisella on varmasti ollut elämässään ikäviä sattumuksia. Ei voinut kuitenkaan välttyä ajatukselta, että köyhyys ja kurjuus on ollut myös omien valintojen tulosta. Ja oman luonteen, kaikesta kun tuntui löytyvän valittamista, Nyt hän on sitten sellaisessa jamassa, että tarvitsisi paljon tukea että pääsisi taas jaloilleen henkisesti. Vaikea sanoa, mikä kokonaisuudessa on mennyt eniten pieleen, mutta tämän hallituksen syyksi tuota ei voi laittaa.
En ymmärtänyt sitä makkarakastiketta. Samalla rahalla olisi varmasti saanut kauden kasviksia ja olisi voinut tehdä hyvää kasvispataa, risottoa tms. Marjoja saa metsästä. Samoin sieniä. Samalla tulisi hyötyliikuntaakin.
Vastauksesi on niin sanottua richsplainingia sen puhtaimmassa ja irvokkaimmassa muodossaan. Annetaan alentuvia neuvoja jostain sienestämisestä selkeästi masentuneelle ja syrjäytyneelle ihmiselle, joka kamppailee joka päivä antaakseen lapselleen paremman tulevaisuuden kuin itsellään on. Olihan hän kuitenkin hankkinut tutkinnnon ja ollut yrittäjänäkin, mutta vääränlaisella luonteellahan tuokin kuitataan. Mistä ihmeestä sinä muuten tiedät kuinka paljon tuo nainen sienestää tai marjastaa??? No, itse en ehkä maksaisi noin paljon lapsen harrastuksesta, mutta minulla ei olekaan lapsia enkä ehkä ymmärrä äidin tunteita. Ja makkarakastike on tässä sinun suurin ongelmasi? Nainen kertoi syövänsä pääosin kaalia, jopa leivän päällä. Mutta kun siitä kaalista ei saa proteiinia ja välillä haluaa herkutella ostamalla alle euron paketin makkaraa soijarouheen ja linssien lisäksi. Anteeksi, söin itsekin eilen kolme grillimakkaraa. Tulkaa ja ristiinaulitkaa minut. Olen myös työtön, mutta talouteni on paljon vakaammalla pohjalla. Voimme nyt yhdessä katsoa tuota naista alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän ärsytti tuo ohjelma. Miksi ei voida edes joskus tehdä ohjelmaa köyhästä, joka käyttää rahansa järkevästi? Ei keskituloisillakaan lapset voi harrastaa sellaisia asioita, joihin perheellä ei ole varaa. Ymmärrän, että harrastus voi olla lapselle tärkeä ja sen lopettaminen raskasta, jos vanhempien tulot romahtavat. Mutta tuon naisen opetus omalle lapselleen oli, että ensin käytetään rahat johonkin kivaan ja jos sen jälkeen vielä jää rahaa, voi vaikka syödäkin. EI NÄIN!!!!
Jos keskituloisella ei ole varaa laittaa lapsen harrastukseen rahaa, niin silloin voidaan puhua elämänhallinnan puutteesta. Ja jos pitää harrastusta jonain kivana puuhana eikä psyykkisen pääomankartuttajana, niin silloin on priorisointikin pielessä.
Keskituloisen rahat menevät kyllä pääosin asuntoon, mahdolliseen autoon, ruokaan, vaatteisiin plus muihin perustarpeisiin. Keskituloinen saa noin pari tonnia kuussa näppiin eikä mitään tukia. Ei siitä ole varaa (lue järkeä) laittaa lähes 10 prosenttia johonkin lapsen harrastukseen tai sitten se keskituloinekin perhe näkee nälkää.
Lapsen musiikkiharrastus on perheen tuloihin nähden ylimitoitettu. Musiikkia olisi mahdollisuus harrastaa selvästi edullisemminkin, etenkin jos soittimeksi olisi valittu (tai nyt vaihdettaisiin) joku muu kuin sello.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äääh, loppuisiko jo täysin epärealistinen haaveilu tuon naisen työllistymismahdollisuuksista.
Ensinnäkin, kukaan ei tuota naista tule palkkaamaan mihinkään. Ei kukaan, luultavasti koskaan.
Näin ollen olisi täyttä ajan- ja rahanhukkaa edes ehdottaa opintoja tai työnhakua. Ja tämän Susanna Koskikin tietää, siksi hän ei edes yritä vihjailla naiselle että menisi töihin.
Nainen kysyy, että miksi hänen pitää osallistua talkoisiin. Hänelle voisi kertoa, että ruuan, terveydenhuollon ja suojan lisäksi hänellä ei ole mitään yhteiskuntaa velvoittavia perusoikeuksia. Se kaikki muu on hänen omissa käsissään, myös se, mihin ne vähät rahansa laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän ärsytti tuo ohjelma. Miksi ei voida edes joskus tehdä ohjelmaa köyhästä, joka käyttää rahansa järkevästi? Ei keskituloisillakaan lapset voi harrastaa sellaisia asioita, joihin perheellä ei ole varaa. Ymmärrän, että harrastus voi olla lapselle tärkeä ja sen lopettaminen raskasta, jos vanhempien tulot romahtavat. Mutta tuon naisen opetus omalle lapselleen oli, että ensin käytetään rahat johonkin kivaan ja jos sen jälkeen vielä jää rahaa, voi vaikka syödäkin. EI NÄIN!!!!
Jos keskituloisella ei ole varaa laittaa lapsen harrastukseen rahaa, niin silloin voidaan puhua elämänhallinnan puutteesta. Ja jos pitää harrastusta jonain kivana puuhana eikä psyykkisen pääomankartuttajana, niin silloin on priorisointikin pielessä.
Psyykkinen pääoma karttuu vallan mainiosti halvemmillakin harrastuksilla.
Helsingissä on oikeasti lapsille paljon täysin ilmaista tekemistä.
Ja kohtuuhintaisia harrastuksia. Esim meidän yläkoululainen käy taekwondossa, jonne tuollla yh:n lapsella olisi kävelymatka. Se maksaa lukuvuodessa saman kuin tuo sello kuukaudessa.
Ja opettaa mielenhallintaa, tavoitteellisuutta, pitkäjänteisyyttä... ja tulisi sitä liikuntaa, jota tuo tyttö selkeästi tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi, ihan oikeasti. Kuuntelitko edes ohjelmaa? Näköjään et, kun "sait vaikutelman". Naisella oli työkykyyn vaikuttaneita pahoja sairauksia, ja laman aikana valmistunut keski-ikäinen humanistinainen ilman tuoretta työkokemusta = ei mitään mahkuja. Hän sanoi olevansa humanisti, mutta ehkä hän sitten oli myös maantieteilijä jos sinä kerran niin sanot. Tunnen useita humu- ja luonnontieteelliselta huonosti työllistäviltä aloilta valmistuneita naisia ja vieläpä fiksuja sellaisia. Työmarkkinat ovat ihan onnettomat, vuosien aukkoja työhistoriassa vaikka minne hakisit, myös ns. hanttihommiin.
En usko karmaan, mutta nyt toivoisin että uskoisin kuten tuo toinen kommentoija. Häpeäisit, pahantahtoinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ootte kyllä yksiä paholaisia, köyhyys voi tulla tutuksi kelle vain. Nainen on todennäköisesti koulutetumpi kuin yksikään teistä, hävetkää. Nainen on naiselle susi, mutta karma cafe tarjoilee teillekin ehkä joskus.
Olet oikeassa, että köyhyys voi iskeä kehen tahansa eikä se aina ole oma syy. Mutta tässä ketjussa puhutaan kyseisestä naisesta, eikä minulle ainakaan tullut vaikutelmaa, ettei hän ole köyhyydelleen mitään voinut tehdä. Hän valmistui siis laman aikaan maantieteellisestä eikä saanut heti töitä. Hakiko pelkästään oman alan töitä? Eikä saanut edes pari vuotta myöhemmin? Miksei opiskellut jotain muuta/lisää kun alkoi näyttää siltä ettei töitä saa vanhentuneella koulutuksella. Viime lamasta on kohta 30 vuotta.
Ehkä vika teillä köyhillä on juuri tässä asenteessanne. Kysyn asioita neutraalisti ja koska et ole valmis katsomaan peiliin, jää psykologiseksi puolustuskeinoksi viestin tuojan ampuminen. En tunne ketään menestynyttä ihmistä, jolla olisi tuo asenne.
Itse asiasta vielä. Ööh... ei ollut keski-ikäinen vielä 90-luvun laman aikaan vaan parhaassa työiässä. Miksi akateeminen ehkä siihen aikaan vielä fiksu nainen ei saanut töitä, sitä ei kukaan meistä tiedä, vain hän itse.
Jos valitsee humanistiset opinnot eikä työllisty, niin kenen vastuulla se on? Sanoisin, ettei kokonaan opiskelijan itsensä vastuulla vaikkakin pääosin. Syypää on myös koulutuspolitiikka, jossa koulutetaan (aivan) liikaa vääriin tutkintoihin, so. tutkintoihin, joille ei ole tarvetta työmarkkinoilla.
Jos ajattelen omaa puhumatonta lastani. Hänellä siis on puheentuottamisen vaikeus. Harrastus on hänelle todella suuri puhumisen korvaava asia. Minulle on sanottu, että jos lapsi tarvitsee joskus vaikka aikuisenakin terapiaa, niin mikään puheella toimiva ei ole sopiva. Pitää olla toiminnallista. Väitän kyllä, että suurelle osalle lapsista harrastus on joko tietoisesti tai aslitajuntaisesti terapiaa. Itse aloin inhoamaan soittotunteja ja lopetin ne. Silti muistan kuinka yksin kotona purin teiniankstiani soittamisella. Oikein huolella eikä minulla ollut mitään sen kummempia ongelmia. Hormonit vain halusivat tulla ulos musiikilla.
Omalla lapsellani on sekä liikunta että musiikki ja kummankin tärkeyden näen. Ei se ole vain pientä kivaa kun toisetkin pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin maksoi minunkin vanhempani köyhänä. Käytiin pahimmassa jamassa köyhyyttämme leipäjonossa ja mummo maksoi osan harrastuksestani. Kiitos heidän, minulla on nyt ura musiikin parissa. Valtava panostus vanhemmilta. Enpä kehdannut teini-iässä heittää soittoharrastusta poiskaan, vaikka yhdessä vaiheessa mietin sitä, kun oli niin paljon rahaa laitettu siihen vähistä rahoista. Ja onneksi en lopettanut.
Vierailija kirjoitti:
Äääh, loppuisiko jo täysin epärealistinen haaveilu tuon naisen työllistymismahdollisuuksista.
Ensinnäkin, kukaan ei tuota naista tule palkkaamaan mihinkään. Ei kukaan, luultavasti koskaan.
Näin ollen olisi täyttä ajan- ja rahanhukkaa edes ehdottaa opintoja tai työnhakua. Ja tämän Susanna Koskikin tietää, siksi hän ei edes yritä vihjailla naiselle että menisi töihin.
Nainen kysyy, että miksi hänen pitää osallistua talkoisiin. Hänelle voisi kertoa, että ruuan, terveydenhuollon ja suojan lisäksi hänellä ei ole mitään yhteiskuntaa velvoittavia perusoikeuksia. Se kaikki muu on hänen omissa käsissään, myös se, mihin ne vähät rahansa laittaa.
En haaveile hänen työllistymisestään nyt, mutta katsoin peruutuspeilistä, mikä meni aikanaan vikaan. Valitettavasti hän valitsi täysin huonon alan epärealistisin odotuksin eikä muokannut valmistuttuaan itseään työmarkkinoiden tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelen omaa puhumatonta lastani. Hänellä siis on puheentuottamisen vaikeus. Harrastus on hänelle todella suuri puhumisen korvaava asia. Minulle on sanottu, että jos lapsi tarvitsee joskus vaikka aikuisenakin terapiaa, niin mikään puheella toimiva ei ole sopiva. Pitää olla toiminnallista. Väitän kyllä, että suurelle osalle lapsista harrastus on joko tietoisesti tai aslitajuntaisesti terapiaa. Itse aloin inhoamaan soittotunteja ja lopetin ne. Silti muistan kuinka yksin kotona purin teiniankstiani soittamisella. Oikein huolella eikä minulla ollut mitään sen kummempia ongelmia. Hormonit vain halusivat tulla ulos musiikilla.
Omalla lapsellani on sekä liikunta että musiikki ja kummankin tärkeyden näen. Ei se ole vain pientä kivaa kun toisetkin pääsee.
Minä purin omaa oloani lukemalla kirjoja ja laittamalla mankasta kasetin soimaan ja tanssimalla yksin huoneessani tai kävelylenkeillä. Melko kustannustehokasta, kun vanhemmat eivät tarjoilleet harrastuksia omien ongelmiensa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vastauksesi on niin sanottua richsplainingia sen puhtaimmassa ja irvokkaimmassa muodossaan.
Taas yksi versio. Mitä kaikkia splainingeja on olemassakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi, ihan oikeasti. Kuuntelitko edes ohjelmaa? Näköjään et, kun "sait vaikutelman". Naisella oli työkykyyn vaikuttaneita pahoja sairauksia, ja laman aikana valmistunut keski-ikäinen humanistinainen ilman tuoretta työkokemusta = ei mitään mahkuja. Hän sanoi olevansa humanisti, mutta ehkä hän sitten oli myös maantieteilijä jos sinä kerran niin sanot. Tunnen useita humu- ja luonnontieteelliselta huonosti työllistäviltä aloilta valmistuneita naisia ja vieläpä fiksuja sellaisia. Työmarkkinat ovat ihan onnettomat, vuosien aukkoja työhistoriassa vaikka minne hakisit, myös ns. hanttihommiin.
En usko karmaan, mutta nyt toivoisin että uskoisin kuten tuo toinen kommentoija. Häpeäisit, pahantahtoinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ootte kyllä yksiä paholaisia, köyhyys voi tulla tutuksi kelle vain. Nainen on todennäköisesti koulutetumpi kuin yksikään teistä, hävetkää. Nainen on naiselle susi, mutta karma cafe tarjoilee teillekin ehkä joskus.
Olet oikeassa, että köyhyys voi iskeä kehen tahansa eikä se aina ole oma syy. Mutta tässä ketjussa puhutaan kyseisestä naisesta, eikä minulle ainakaan tullut vaikutelmaa, ettei hän ole köyhyydelleen mitään voinut tehdä. Hän valmistui siis laman aikaan maantieteellisestä eikä saanut heti töitä. Hakiko pelkästään oman alan töitä? Eikä saanut edes pari vuotta myöhemmin? Miksei opiskellut jotain muuta/lisää kun alkoi näyttää siltä ettei töitä saa vanhentuneella koulutuksella. Viime lamasta on kohta 30 vuotta.
Ehkä vika teillä köyhillä on juuri tässä asenteessanne. Kysyn asioita neutraalisti ja koska et ole valmis katsomaan peiliin, jää psykologiseksi puolustuskeinoksi viestin tuojan ampuminen. En tunne ketään menestynyttä ihmistä, jolla olisi tuo asenne.
Itse asiasta vielä. Ööh... ei ollut keski-ikäinen vielä 90-luvun laman aikaan vaan parhaassa työiässä. Miksi akateeminen ehkä siihen aikaan vielä fiksu nainen ei saanut töitä, sitä ei kukaan meistä tiedä, vain hän itse.
Jos valitsee humanistiset opinnot eikä työllisty, niin kenen vastuulla se on? Sanoisin, ettei kokonaan opiskelijan itsensä vastuulla vaikkakin pääosin. Syypää on myös koulutuspolitiikka, jossa koulutetaan (aivan) liikaa vääriin tutkintoihin, so. tutkintoihin, joille ei ole tarvetta työmarkkinoilla.
Kaikki nyt vain ei ole yhtä pystyviä. Siihen voi olla monta syytä. Älykkyys, persoonallisuus, rohkeus. Minulla on takana loistava tulevaisuus. Nyt näen, että jos olisin uskaltanut/osannut ottaa riskin, niin voisin olla vaikka miljonääri. Mutta minussa ei ole riskinottajaa ei mitenkään. En kestä edes toisten riskinottoa vaikka maailma pyörii niiden avulla. Luonne vai kasvastus? Joka tapauksessa fakta. Toisenlaisen ihmisen on turha tulla neuvomaan. Voin yrittää kehittää omaa riskinottokykyäni vaikka aloittamalla loton pelaamisen pienellä panoksella. Sekin on mielestäni jo liian rankkaa.
Onko ihmisiltä loppunut mielikuvitus? Ennenvanhaan harrastukset eivät maksaneet kuin varusteiden osalta. Senkus mentiin ulos rakentamaan majoja, pelaamaan jalkapalloa, jääkiekkoa itse tehdyllä kentällä järven jäällä, tehtiin puhallusputkia ja ammuttiin niillä pihlajanmarjoja. Vain varusteet maksoi jonkin verran. Nykynuorille pitää näemmä olla kalliit harrastukset jotka syövät vanhemmat vararikkoon!
Karjalan nuorilla on Helsingissä upeaa harrastuatoimintaa. Esim teatterikerho maksaa 200 lukuvuodessa ja Roihuvuoressakin on opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi, ihan oikeasti. Kuuntelitko edes ohjelmaa? Näköjään et, kun "sait vaikutelman". Naisella oli työkykyyn vaikuttaneita pahoja sairauksia, ja laman aikana valmistunut keski-ikäinen humanistinainen ilman tuoretta työkokemusta = ei mitään mahkuja. Hän sanoi olevansa humanisti, mutta ehkä hän sitten oli myös maantieteilijä jos sinä kerran niin sanot. Tunnen useita humu- ja luonnontieteelliselta huonosti työllistäviltä aloilta valmistuneita naisia ja vieläpä fiksuja sellaisia. Työmarkkinat ovat ihan onnettomat, vuosien aukkoja työhistoriassa vaikka minne hakisit, myös ns. hanttihommiin.
En usko karmaan, mutta nyt toivoisin että uskoisin kuten tuo toinen kommentoija. Häpeäisit, pahantahtoinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ootte kyllä yksiä paholaisia, köyhyys voi tulla tutuksi kelle vain. Nainen on todennäköisesti koulutetumpi kuin yksikään teistä, hävetkää. Nainen on naiselle susi, mutta karma cafe tarjoilee teillekin ehkä joskus.
Olet oikeassa, että köyhyys voi iskeä kehen tahansa eikä se aina ole oma syy. Mutta tässä ketjussa puhutaan kyseisestä naisesta, eikä minulle ainakaan tullut vaikutelmaa, ettei hän ole köyhyydelleen mitään voinut tehdä. Hän valmistui siis laman aikaan maantieteellisestä eikä saanut heti töitä. Hakiko pelkästään oman alan töitä? Eikä saanut edes pari vuotta myöhemmin? Miksei opiskellut jotain muuta/lisää kun alkoi näyttää siltä ettei töitä saa vanhentuneella koulutuksella. Viime lamasta on kohta 30 vuotta.
Ehkä vika teillä köyhillä on juuri tässä asenteessanne. Kysyn asioita neutraalisti ja koska et ole valmis katsomaan peiliin, jää psykologiseksi puolustuskeinoksi viestin tuojan ampuminen. En tunne ketään menestynyttä ihmistä, jolla olisi tuo asenne.
Itse asiasta vielä. Ööh... ei ollut keski-ikäinen vielä 90-luvun laman aikaan vaan parhaassa työiässä. Miksi akateeminen ehkä siihen aikaan vielä fiksu nainen ei saanut töitä, sitä ei kukaan meistä tiedä, vain hän itse.
Jos valitsee humanistiset opinnot eikä työllisty, niin kenen vastuulla se on? Sanoisin, ettei kokonaan opiskelijan itsensä vastuulla vaikkakin pääosin. Syypää on myös koulutuspolitiikka, jossa koulutetaan (aivan) liikaa vääriin tutkintoihin, so. tutkintoihin, joille ei ole tarvetta työmarkkinoilla.
Kaikki nyt vain ei ole yhtä pystyviä. Siihen voi olla monta syytä. Älykkyys, persoonallisuus, rohkeus. Minulla on takana loistava tulevaisuus. Nyt näen, että jos olisin uskaltanut/osannut ottaa riskin, niin voisin olla vaikka miljonääri. Mutta minussa ei ole riskinottajaa ei mitenkään. En kestä edes toisten riskinottoa vaikka maailma pyörii niiden avulla. Luonne vai kasvastus? Joka tapauksessa fakta. Toisenlaisen ihmisen on turha tulla neuvomaan. Voin yrittää kehittää omaa riskinottokykyäni vaikka aloittamalla loton pelaamisen pienellä panoksella. Sekin on mielestäni jo liian rankkaa.
Tuota aloitekyvyttömyyttä ei yhtään paranna se kallis sellonsoitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelen omaa puhumatonta lastani. Hänellä siis on puheentuottamisen vaikeus. Harrastus on hänelle todella suuri puhumisen korvaava asia. Minulle on sanottu, että jos lapsi tarvitsee joskus vaikka aikuisenakin terapiaa, niin mikään puheella toimiva ei ole sopiva. Pitää olla toiminnallista. Väitän kyllä, että suurelle osalle lapsista harrastus on joko tietoisesti tai aslitajuntaisesti terapiaa. Itse aloin inhoamaan soittotunteja ja lopetin ne. Silti muistan kuinka yksin kotona purin teiniankstiani soittamisella. Oikein huolella eikä minulla ollut mitään sen kummempia ongelmia. Hormonit vain halusivat tulla ulos musiikilla.
Omalla lapsellani on sekä liikunta että musiikki ja kummankin tärkeyden näen. Ei se ole vain pientä kivaa kun toisetkin pääsee.
Minä purin omaa oloani lukemalla kirjoja ja laittamalla mankasta kasetin soimaan ja tanssimalla yksin huoneessani tai kävelylenkeillä. Melko kustannustehokasta, kun vanhemmat eivät tarjoilleet harrastuksia omien ongelmiensa vuoksi.
Niin se on hyvä. Muuten voisi kasvaa katkeraksi ja muita alaspäin katsovaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi, ihan oikeasti. Kuuntelitko edes ohjelmaa? Näköjään et, kun "sait vaikutelman". Naisella oli työkykyyn vaikuttaneita pahoja sairauksia, ja laman aikana valmistunut keski-ikäinen humanistinainen ilman tuoretta työkokemusta = ei mitään mahkuja. Hän sanoi olevansa humanisti, mutta ehkä hän sitten oli myös maantieteilijä jos sinä kerran niin sanot. Tunnen useita humu- ja luonnontieteelliselta huonosti työllistäviltä aloilta valmistuneita naisia ja vieläpä fiksuja sellaisia. Työmarkkinat ovat ihan onnettomat, vuosien aukkoja työhistoriassa vaikka minne hakisit, myös ns. hanttihommiin.
En usko karmaan, mutta nyt toivoisin että uskoisin kuten tuo toinen kommentoija. Häpeäisit, pahantahtoinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ootte kyllä yksiä paholaisia, köyhyys voi tulla tutuksi kelle vain. Nainen on todennäköisesti koulutetumpi kuin yksikään teistä, hävetkää. Nainen on naiselle susi, mutta karma cafe tarjoilee teillekin ehkä joskus.
Olet oikeassa, että köyhyys voi iskeä kehen tahansa eikä se aina ole oma syy. Mutta tässä ketjussa puhutaan kyseisestä naisesta, eikä minulle ainakaan tullut vaikutelmaa, ettei hän ole köyhyydelleen mitään voinut tehdä. Hän valmistui siis laman aikaan maantieteellisestä eikä saanut heti töitä. Hakiko pelkästään oman alan töitä? Eikä saanut edes pari vuotta myöhemmin? Miksei opiskellut jotain muuta/lisää kun alkoi näyttää siltä ettei töitä saa vanhentuneella koulutuksella. Viime lamasta on kohta 30 vuotta.
Ehkä vika teillä köyhillä on juuri tässä asenteessanne. Kysyn asioita neutraalisti ja koska et ole valmis katsomaan peiliin, jää psykologiseksi puolustuskeinoksi viestin tuojan ampuminen. En tunne ketään menestynyttä ihmistä, jolla olisi tuo asenne.
Itse asiasta vielä. Ööh... ei ollut keski-ikäinen vielä 90-luvun laman aikaan vaan parhaassa työiässä. Miksi akateeminen ehkä siihen aikaan vielä fiksu nainen ei saanut töitä, sitä ei kukaan meistä tiedä, vain hän itse.
Jos valitsee humanistiset opinnot eikä työllisty, niin kenen vastuulla se on? Sanoisin, ettei kokonaan opiskelijan itsensä vastuulla vaikkakin pääosin. Syypää on myös koulutuspolitiikka, jossa koulutetaan (aivan) liikaa vääriin tutkintoihin, so. tutkintoihin, joille ei ole tarvetta työmarkkinoilla.
Kaikki nyt vain ei ole yhtä pystyviä. Siihen voi olla monta syytä. Älykkyys, persoonallisuus, rohkeus. Minulla on takana loistava tulevaisuus. Nyt näen, että jos olisin uskaltanut/osannut ottaa riskin, niin voisin olla vaikka miljonääri. Mutta minussa ei ole riskinottajaa ei mitenkään. En kestä edes toisten riskinottoa vaikka maailma pyörii niiden avulla. Luonne vai kasvastus? Joka tapauksessa fakta. Toisenlaisen ihmisen on turha tulla neuvomaan. Voin yrittää kehittää omaa riskinottokykyäni vaikka aloittamalla loton pelaamisen pienellä panoksella. Sekin on mielestäni jo liian rankkaa.
Tuota aloitekyvyttömyyttä ei yhtään paranna se kallis sellonsoitto.
No varmasti parantaa. Ja monta muutakin asiaa.
Alue: Aihe vapaa
Jos keskituloisella ei ole varaa laittaa lapsen harrastukseen rahaa, niin silloin voidaan puhua elämänhallinnan puutteesta. Ja jos pitää harrastusta jonain kivana puuhana eikä psyykkisen pääomankartuttajana, niin silloin on priorisointikin pielessä.