Lue keskustelun säännöt.
A-Studion köyhä yh maksaa lapsen musiikkikoulun maksuja 200 €/kk
09.10.2017 |
Ja valittaa että pitää nälässä olla kun ei rahat riitä ruokaan.
Kommentit (556)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha itkeä, jos on priorisoinut lapsen koulutuksen ruuan edelle.
Ai jaa. Musta on ihan järkevää panostaa koulutukseen. Että lapsella on mahdollisuudet parempaan elämään.
Just joo. Musta on järkevämpää panostaa syömiseen. Että saisi hyvää, terveellistä ja ravitsevaa ruokaa joka päivä. Mieluummin kuin käy muutaman tunnin viikossa soittamassa selloa ja stressaantuu rahojen riittävyydestä ja huonosta ruuasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, että tuon summan voisi käyttää järkevämmin. Mutta tässä ketjussa on ollut niin hölmöjä kuitteja, että pakko huomauttaa parista asiasta.
Ohjelmassa ei ollut koko naisen elämäntarinaa, joten:
- mistä joku täällä tiesi, ettei nainen ole ollut nuorena töissä?
- nainen väitti yrittäneensä monenlaisia asioita ja toimineensa myös oikeasti yrittäjänä, joten millä perusteella hänet on leimattu elämäntapatyöttömäksi?
- käsitin naisen olevan kuntouttavassa työtoiminnassa tai jossain muussa kuntoutuksessa.
- nainen valmistui 90-luvulla ja silloin ei todellakaan opiskeltu opettajan pätevyyttä päivärahan turvin. Tuo mahdollisuus on ollut voimassa vasta jotain alle 10 vuotta. En myöskään usko, että työkkäri antaisi opintoihin luvan, kun valmistumisesta on aikaa jo 20 vuotta ja osaaminen vanhentunutta.
Se on vaan totuus että meille kaikille ei ole jaettu samanlaisia kortteja tässä elämässä. Toiset on heikompia kuin toiset. Rouva sanoi, että hän on ihan loppu ja ei enää jaksa yrittää. Älkää enää sortako jo maassa makaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja valittaa että pitää nälässä olla kun ei rahat riitä ruokaan.
No ei näytä olleen nälässä. Miksi ostaa kallista ja huonoa makkaraa (hk:n sinistä mätti soosiin) hyvien ja halpojen kasvisten sijaan?
Lapsen harrastusta pitää tietysti miettiä, vapaaoppilaspaikkaa hakea, mutta ei kai tenavan pidä joutua kärsimään, luopumaan kavereista jne?
Toisaalta rouva itse kertoi, että taloudellinen stressi vie voimat ratkaisujen etsimiseen. Se on kiistatta totta.
Kokeile itse elää viidelläsadalla kuussa lapsen kanssa ja tuomitse sitten.
Lavita kirjoitti:
Se on vaan totuus että meille kaikille ei ole jaettu samanlaisia kortteja tässä elämässä. Toiset on heikompia kuin toiset. Rouva sanoi, että hän on ihan loppu ja ei enää jaksa yrittää. Älkää enää sortako jo maassa makaavaa.
Vastaavassa tilanteessa kun on mies joka on työttämänä syönyt ja juonut itsensä rapakuntoon ja ahdistukseen niin tilanne onkin toinen. "Ihan oma syy, miksi ei elänyt fiksummin, pitänyt ihmissuhteita kunnossa" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla naisella ja monella muullakin on "EPEK-syndrooma" (EPEK= Ei Pysty Ei Kykene). Ongelma syntyy, kun yksilö kokee elämässään toistuvasti epäonnistumisia, pettymyksiä ja vastoinkäymisiä (työttömyys, erot, läheisten menetykset, omat ja läheisten sairaudet, köyhyys jne). Mitä enemmän näitä tulee peräkkäin - ilman, että välissä olisi myös onnistumisia ja ilonaiheita - sitä vahvemmin yksilöstä tuntuu, että hän on jo kaikkensa yrittänyt eikä siltikään mikään onnistu. Lopulta ihminen alkaa uusien mahdollisuuksien edessä ensimmäisenä etsiä syitä, miksi ei pysty tai kykene käyttämään mahdollisuutta hyödykseen. Hänen itsetuntonsa ja uskonsa omiin kykyihinsä on romahtanut. Ei tässä ole mitään kummallista. Ihminen jaksaa yrittää uudelleen ja uudelleen, jos edes välillä jokin yrityksistä onnistuu. Jos ei onnistu, ihminen luovuttaa.
On hän onnistunut lapsen hyväksi tekemään paljon.
Niin, syömään puuroja, kaalia ja sipulia. Mutta se ei ole onnistumisen tunne vaan hinta siitä, mitä hän joutuu lapselle ja hänelle itselleen tärkeästä sellonsoitosta maksamaan. Onnistumista on sellainen, ettei sen vuoksi jokin muu asia mene päin peräsintä. Jos jonkin asian vuoksi jokin toinen asia elämässä menee päin peräsintä ja silti valitsee tuon mielestään tärkeämmän asian, kyse on uhrautumisesta eikä onnistumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Totta, että tuon summan voisi käyttää järkevämmin. Mutta tässä ketjussa on ollut niin hölmöjä kuitteja, että pakko huomauttaa parista asiasta.
Ohjelmassa ei ollut koko naisen elämäntarinaa, joten:
- mistä joku täällä tiesi, ettei nainen ole ollut nuorena töissä?
- nainen väitti yrittäneensä monenlaisia asioita ja toimineensa myös oikeasti yrittäjänä, joten millä perusteella hänet on leimattu elämäntapatyöttömäksi?
- käsitin naisen olevan kuntouttavassa työtoiminnassa tai jossain muussa kuntoutuksessa.
- nainen valmistui 90-luvulla ja silloin ei todellakaan opiskeltu opettajan pätevyyttä päivärahan turvin. Tuo mahdollisuus on ollut voimassa vasta jotain alle 10 vuotta. En myöskään usko, että työkkäri antaisi opintoihin luvan, kun valmistumisesta on aikaa jo 20 vuotta ja osaaminen vanhentunutta.
Niin. Hän itse kertoi valmistuneensa suoraan työttömäksi.
Se hänen yrittämisensä oli jokin yksi franchise-bisnes. Täysin kahjoa.
Sanoi itse olevansa sairaslomalla.
Kyllä ne pedagogiset voi nytkin suorittaa. Itse valmistuin 1991 ja suoritin pedagogiset viime talvena Helsingissä ja olen vanhempi kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, syömään puuroja, kaalia ja sipulia. Mutta se ei ole onnistumisen tunne vaan hinta siitä, mitä hän joutuu lapselle ja hänelle itselleen tärkeästä sellonsoitosta maksamaan. Onnistumista on sellainen, ettei sen vuoksi jokin muu asia mene päin peräsintä. Jos jonkin asian vuoksi jokin toinen asia elämässä menee päin peräsintä ja silti valitsee tuon mielestään tärkeämmän asian, kyse on uhrautumisesta eikä onnistumisesta.
? Ainahan valintoja pitää tehdä?
Jos rupesin maantieteilijäksi, en voinutkaan ruveta diplomi-insinööriksi, eli DI-ura meni päin peräsintä. Mutta, sain maantieteen tutkinnon, siis onnistuin siinä.
Jos hankin lapset eri puolisoiden kanssa, en saanutkaan aikaiseksi lapsilleni ydinperhettä, eli se meni päin peräsintä. Mutta, sain rakastella ketä halusin, siis onnistuin siinä.
Jos roikuin vanhan puolison kanssa vaikka olin välillä salaa rakastunut toiseen, en saanut rakastella ketä halusin, mutta sain pidettyä ydinperheen kasassa ja lapsillani oli ehkä turvallisempaa. Siis onnistuin siinä.
Ei se ole kenenkään muun syytä (ei edes poliitikkojen) että olen tehnyt tiettyjä valintoja, niiden seurauksena onnistunut jossain asioissa, ja samalla sulkenut kokonaan pois jotain asioita joissa siis en ole voinut onnistua.
Vai ymmärsinkö kommenttisi väärin?
Edelliseen lisäys (olen sama): Meilläkin on auto vuosimallia 2002, on halpaa kun sen arvo ei enää laske ollenkaan, mutta sillä lailla onnistumme käyttämään enemmän rahaa muuhun, esimerkiksi harrastuksiin ja lomiin. Onnistumme mielestäni loistavasti!
Joku toinen jolle uusi auto on tärkeä, onnistuu ajamaan aina 0-4 vuotta vanhalla autolla (jonka esim. 20.000 arvo laskee 15% vuodessa eli 3000 e vuodessa) mutta heillä ei välttämättä ole sitten niin paljon käyttää harrastuksiin ja lomiin. Ainakin noin 2000 e vähemmän kuin meillä (jos olettaa että meidän koslaa korjataan 1000 e vuodessa, todellisuudessa ei mene niin paljon)
Voi olla että hekin onnistuvat omasta mielestään loistavasti!
Sellaisia joilla on niin paljon rahaa että ei koskaan tarvitse miettiä mihin sen käyttää... on todella vähän. Ja heidänkin varansa ovat usein sijoitettuna johonkin eivätkä normi elämään käytä yhtään sen enempää kuin muutkaan, tiedän yhden osakemiljonäärin jolla on vanhat vaatteet, vanha auto, ja vanha asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, syömään puuroja, kaalia ja sipulia. Mutta se ei ole onnistumisen tunne vaan hinta siitä, mitä hän joutuu lapselle ja hänelle itselleen tärkeästä sellonsoitosta maksamaan. Onnistumista on sellainen, ettei sen vuoksi jokin muu asia mene päin peräsintä. Jos jonkin asian vuoksi jokin toinen asia elämässä menee päin peräsintä ja silti valitsee tuon mielestään tärkeämmän asian, kyse on uhrautumisesta eikä onnistumisesta.
? Ainahan valintoja pitää tehdä?
Jos rupesin maantieteilijäksi, en voinutkaan ruveta diplomi-insinööriksi, eli DI-ura meni päin peräsintä. Mutta, sain maantieteen tutkinnon, siis onnistuin siinä.
Jos hankin lapset eri puolisoiden kanssa, en saanutkaan aikaiseksi lapsilleni ydinperhettä, eli se meni päin peräsintä. Mutta, sain rakastella ketä halusin, siis onnistuin siinä.
Jos roikuin vanhan puolison kanssa vaikka olin välillä salaa rakastunut toiseen, en saanut rakastella ketä halusin, mutta sain pidettyä ydinperheen kasassa ja lapsillani oli ehkä turvallisempaa. Siis onnistuin siinä.
Ei se ole kenenkään muun syytä (ei edes poliitikkojen) että olen tehnyt tiettyjä valintoja, niiden seurauksena onnistunut jossain asioissa, ja samalla sulkenut kokonaan pois jotain asioita joissa siis en ole voinut onnistua.
Vai ymmärsinkö kommenttisi väärin?
Ymmärsit väärin. Tämä nainen on toistuvasti tehnyt vääriä valintoja ja sen vuoksi epäonnistunut. Han ei ole tehnyt valintoja, joissa olisi onnistunut. Lisäksi hänelle on tullut ainakin yksi ero. Myös useita sairauksia. Yrityskin mennyt nurin. Kaikkien näiden seurauksena hänelle on syntynyt pikkuhiljaa tuo "epek-syndrooma" eli hän ei edes usko, että hänen kannattaisi ryhtyä yhtään mihinkään. Ei usko, että osaisi tehdä yhtään järkevämpiä valintoja kuin aiemminkaan. Valinnat, jotka hän on aikoinaan tehnyt, ovat vaikuttaneet sillä hetkellä järkeviltä. Pieleen kuitenkin meni. Mitä syytä naisen olisi uskoa, että nyt järkeviltä vaikuttavat valinnat eivät menisi pieleen? Me ulkopuoliset näemme, mitä tuon naisen kannattaisi tehdä. Näemme hänellä vaihtoehtoja, joista vieläkin voisi valita. Hän on kuitenkin jo siinä tilanteessa, ettei enää näe asioita kuten ulkopuoliset näkevät. Kun tällaiselle ihmiselle ehdottaa jotain, hän näkee ensimmäisenä kaikki ne syyt, miksi ei voi eikä kykene. Tällainen ihminen pelkää epäonnistumista jo niin paljon, että jos jokin asia on hänen mielestään hyvin (tässä tapauksessa lapsen harrastus), niin sen lopettaminen on ihan viimeinen valinta, minkä hän haluaa tehdä. Tottakai normaali ihminen tekisi tuossakin tilanteessa järkevän valinnan, mutta tämä nainen ei ole tässä suhteessa "normaali".
Hyvä puoli televisioon tulemisesta on, että 99%:sen varmasti lapsen harrastusmaksuihin löytyy joku lahjoittaja. Näin on lähes aina käynyt, kun jostain vastaavasta yksityishenkilöstä on tehty lehtiin tai televisioon juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, että tuon summan voisi käyttää järkevämmin. Mutta tässä ketjussa on ollut niin hölmöjä kuitteja, että pakko huomauttaa parista asiasta.
Ohjelmassa ei ollut koko naisen elämäntarinaa, joten:
- mistä joku täällä tiesi, ettei nainen ole ollut nuorena töissä?
- nainen väitti yrittäneensä monenlaisia asioita ja toimineensa myös oikeasti yrittäjänä, joten millä perusteella hänet on leimattu elämäntapatyöttömäksi?
- käsitin naisen olevan kuntouttavassa työtoiminnassa tai jossain muussa kuntoutuksessa.
- nainen valmistui 90-luvulla ja silloin ei todellakaan opiskeltu opettajan pätevyyttä päivärahan turvin. Tuo mahdollisuus on ollut voimassa vasta jotain alle 10 vuotta. En myöskään usko, että työkkäri antaisi opintoihin luvan, kun valmistumisesta on aikaa jo 20 vuotta ja osaaminen vanhentunutta.
Niin. Hän itse kertoi valmistuneensa suoraan työttömäksi.
Se hänen yrittämisensä oli jokin yksi franchise-bisnes. Täysin kahjoa.
Sanoi itse olevansa sairaslomalla.
Kyllä ne pedagogiset voi nytkin suorittaa. Itse valmistuin 1991 ja suoritin pedagogiset viime talvena Helsingissä ja olen vanhempi kuin hän.
No mitä sitten, jos valmistui työttömäksi? Siitä on 25 vuotta aikaa, joten ei siitä voi automaattisesti päätellä hänen olleen työttömänä siitä lähtien. Mitä erityisen päätöntä on franchise-yrittämisessä? Onhan noita Ärriä, Kotipizzoja ja muita kaupungeissa ja hyvin näyttävät pyörivän.
Oletko sinä siis valmistunut samalta alalta, etkä ole tehnyt oman alasi töitä sitten vuoden 1991 ennen pedagogisia? Miten sait virkalijan vakuuttuneeksi, että koulutus nyt työllistää? Päivärahalla opiskeluun tarvitsee kuitenkin työkkärin harkinnan, eikä se ole automaatio.
Nainen sanoi ohjelmassa terkkarin juuri kysyneen, että eikö nainen halua keskeyttää kuntoutusta, vaan haluaa vielä yrittää. Ei siis passiivisesti makaa, mutta ilmeisesti ei ole saanut oikeanlaista tukea, jolla pääsisi eteenpäin ja itse ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, että tuon summan voisi käyttää järkevämmin. Mutta tässä ketjussa on ollut niin hölmöjä kuitteja, että pakko huomauttaa parista asiasta.
Ohjelmassa ei ollut koko naisen elämäntarinaa, joten:
- mistä joku täällä tiesi, ettei nainen ole ollut nuorena töissä?
- nainen väitti yrittäneensä monenlaisia asioita ja toimineensa myös oikeasti yrittäjänä, joten millä perusteella hänet on leimattu elämäntapatyöttömäksi?
- käsitin naisen olevan kuntouttavassa työtoiminnassa tai jossain muussa kuntoutuksessa.
- nainen valmistui 90-luvulla ja silloin ei todellakaan opiskeltu opettajan pätevyyttä päivärahan turvin. Tuo mahdollisuus on ollut voimassa vasta jotain alle 10 vuotta. En myöskään usko, että työkkäri antaisi opintoihin luvan, kun valmistumisesta on aikaa jo 20 vuotta ja osaaminen vanhentunutta.
Niin. Hän itse kertoi valmistuneensa suoraan työttömäksi.
Se hänen yrittämisensä oli jokin yksi franchise-bisnes. Täysin kahjoa.
Sanoi itse olevansa sairaslomalla.
Kyllä ne pedagogiset voi nytkin suorittaa. Itse valmistuin 1991 ja suoritin pedagogiset viime talvena Helsingissä ja olen vanhempi kuin hän.
No mitä sitten, jos valmistui työttömäksi? Siitä on 25 vuotta aikaa, joten ei siitä voi automaattisesti päätellä hänen olleen työttömänä siitä lähtien. Mitä erityisen päätöntä on franchise-yrittämisessä? Onhan noita Ärriä, Kotipizzoja ja muita kaupungeissa ja hyvin näyttävät pyörivän.
Oletko sinä siis valmistunut samalta alalta, etkä ole tehnyt oman alasi töitä sitten vuoden 1991 ennen pedagogisia? Miten sait virkalijan vakuuttuneeksi, että koulutus nyt työllistää? Päivärahalla opiskeluun tarvitsee kuitenkin työkkärin harkinnan, eikä se ole automaatio.
Nainen sanoi ohjelmassa terkkarin juuri kysyneen, että eikö nainen halua keskeyttää kuntoutusta, vaan haluaa vielä yrittää. Ei siis passiivisesti makaa, mutta ilmeisesti ei ole saanut oikeanlaista tukea, jolla pääsisi eteenpäin ja itse ei onnistu.
Hän sanoi olevansa sairaslomalla. Sairaslomalla.
On ollut ryöttömänä 90-luvulta asti.
Franchise-yrittäminen meni selkeesti metsään. Yllätys.
En ollut tehnyt opettajan töitä eikä virkailijaa tarvitse vakuuttaa. Rutiinijuttu. Harvinaisen selkee. Luulen että kaikki saa sen, jos vain kysyy.
Se mikä tässä kaikessa on surkeinta on se, että tuo lapsi tulee tismalleen toistamaan tuon äitinsä kaavan.
Nyt jo uhriutunut.
Ja sama aivopesu jatkuu.
Tuolla lailla käyttäytyvä äiti ei myöskään ole lapselle tervettä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä nainen valittaa köyhyyttä, niin hänen pitäisi kertoa KUINKA PALJON saa yhteiskunnalta tukea kuukausittain.
Täällä on ollut arvioita että n 2000€/kk ja kun lasketaan kaikki tuet, ja sossu maksaa lääkkeet ja terveydenhuollon kulut ym, näitä kuluja sairaalla ihmisellä lienee, astma- ym lääkkeet ei ole halpoja.
Mä voisin väittää että moni kokopäivätyötä tekevä, ihan tavallisessa duunariammatissa oleva ihminen saa tasan saman verran kuussa rahaa, ehkä jopa vähemmän. Ja ihan hyvin pärjää.
Niin ennenkun surkutellaan naisen köyhyyttä, niin hänen, tai jonkun joka noista tuista tietää, niin voisi kertoa paljonko nainen siis yhteiskunnalta saa rahaa kuukausittain.
Voi olla ettei tässä ole kyse köyhyydestä vaan huonosta rahankäytöstä.
Yksin asuvalle työttömälle on kuussa jäätävä n 550€/kk käteen, ja jos on lapsi, niin summa on suurempi, lisäksi lapsilisät ym. Naiselle jäänee KÄTEEN vähintään 750€/kk jos ei enemmänkin.
Paljollako pitäisi vielä auttaa?
Mullakin on palkka n 2000€/kk miinus verot, asumiskulut, sähköt ym, niin laskekaapa siitä, pitäiskö minunkin alkaa syytellä hallitusta kun ei mulla riitä rahaa ihan mihin hyvänsä, vaan on pakko valita mikä on itselle tärkeää.
Harrastuksiin en laita, enkä laittaisi palkastani 200€/kk.
Mitä ihmettä oli se vaalea jauhotöhnä jota hän väänsi kattilassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, että tuon summan voisi käyttää järkevämmin. Mutta tässä ketjussa on ollut niin hölmöjä kuitteja, että pakko huomauttaa parista asiasta.
Ohjelmassa ei ollut koko naisen elämäntarinaa, joten:
- mistä joku täällä tiesi, ettei nainen ole ollut nuorena töissä?
- nainen väitti yrittäneensä monenlaisia asioita ja toimineensa myös oikeasti yrittäjänä, joten millä perusteella hänet on leimattu elämäntapatyöttömäksi?
- käsitin naisen olevan kuntouttavassa työtoiminnassa tai jossain muussa kuntoutuksessa.
- nainen valmistui 90-luvulla ja silloin ei todellakaan opiskeltu opettajan pätevyyttä päivärahan turvin. Tuo mahdollisuus on ollut voimassa vasta jotain alle 10 vuotta. En myöskään usko, että työkkäri antaisi opintoihin luvan, kun valmistumisesta on aikaa jo 20 vuotta ja osaaminen vanhentunutta.
Niin. Hän itse kertoi valmistuneensa suoraan työttömäksi.
Se hänen yrittämisensä oli jokin yksi franchise-bisnes. Täysin kahjoa.
Sanoi itse olevansa sairaslomalla.
Kyllä ne pedagogiset voi nytkin suorittaa. Itse valmistuin 1991 ja suoritin pedagogiset viime talvena Helsingissä ja olen vanhempi kuin hän.
No mitä sitten, jos valmistui työttömäksi? Siitä on 25 vuotta aikaa, joten ei siitä voi automaattisesti päätellä hänen olleen työttömänä siitä lähtien. Mitä erityisen päätöntä on franchise-yrittämisessä? Onhan noita Ärriä, Kotipizzoja ja muita kaupungeissa ja hyvin näyttävät pyörivän.
Oletko sinä siis valmistunut samalta alalta, etkä ole tehnyt oman alasi töitä sitten vuoden 1991 ennen pedagogisia? Miten sait virkalijan vakuuttuneeksi, että koulutus nyt työllistää? Päivärahalla opiskeluun tarvitsee kuitenkin työkkärin harkinnan, eikä se ole automaatio.
Nainen sanoi ohjelmassa terkkarin juuri kysyneen, että eikö nainen halua keskeyttää kuntoutusta, vaan haluaa vielä yrittää. Ei siis passiivisesti makaa, mutta ilmeisesti ei ole saanut oikeanlaista tukea, jolla pääsisi eteenpäin ja itse ei onnistu.
Jos nainen on kuntouttavassa työtoiminnassa niin siitäkin saa lisää rahaa muitten tukien päälle.
Mutta mikä summa hänet tekisi onnelliseksi?
Työttömille turvataan perustoimeentulo ja jos rahat käyttää järkevästi, niin kyllä pitäisi hyvin riittää ruokaan ja perusjuttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja valittaa että pitää nälässä olla kun ei rahat riitä ruokaan.
No ei näytä olleen nälässä. Miksi ostaa kallista ja huonoa makkaraa (hk:n sinistä mätti soosiin) hyvien ja halpojen kasvisten sijaan?
Lapsen harrastusta pitää tietysti miettiä, vapaaoppilaspaikkaa hakea, mutta ei kai tenavan pidä joutua kärsimään, luopumaan kavereista jne?
Toisaalta rouva itse kertoi, että taloudellinen stressi vie voimat ratkaisujen etsimiseen. Se on kiistatta totta.
Kokeile itse elää viidelläsadalla kuussa lapsen kanssa ja tuomitse sitten.
Itse vaikeuttaa omaa tilannettaan laittamalla työttömyyskorvauksesta/sairaspäivärahasta 200€ harrastukseen.
Moniko laittaisi 500€:sta 200€ harrastukseen?
Veikkaan ettei kovin moni.
Kyllä tuo minusta vaikutti ihan ammattivalittajalta joka liioittelee juttuja ja oikein aktiivisesti keksii tekosyitä sille miksi asiat on niin huonosti.
Työttömän tulot ei ehkä ole isot, mutta eihän se tuki ole tarkoitettukaan kun turvaamaan sen että saa perusjutut, ruuat, hygieniatuotteet yms.
Ja harkinnanvaraista tukea voi sossusta hakea vaikkapa lapsen vaatteisiin, talvikenkiin ja takkiin tai muihin "pakollisiin"hankintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo minusta vaikutti ihan ammattivalittajalta joka liioittelee juttuja ja oikein aktiivisesti keksii tekosyitä sille miksi asiat on niin huonosti.
Työttömän tulot ei ehkä ole isot, mutta eihän se tuki ole tarkoitettukaan kun turvaamaan sen että saa perusjutut, ruuat, hygieniatuotteet yms.
Ja harkinnanvaraista tukea voi sossusta hakea vaikkapa lapsen vaatteisiin, talvikenkiin ja takkiin tai muihin "pakollisiin"hankintoihin.
Lause "töitä ei ollut koko maassa tai Joensuussa ainakaan" oli kuvaa a.
Vaikea tilanne äidillä mutta on tuo järjetön rahasumma käyttää lapsen harrastukseen. Jos ei ole rahaa niin sitten ei harrasteta tuon hintaisesti, ihan on äidin oma valinta.
Itsekin olen pienipalkkainen yh ja joudun viikottain tekemään valintoja jotta saan rahat riittämään. Lapsen harrastus valittiin aikanaan siten että se kiinnosti lasta JA että se on kukkarolle sopiva. Esim. taitoluistelu oli niin kallista etten sitä olisi pystynyt maksamaan ja kerroinkin sen lapselle suoraan. Silti löytyi kiva harrastus josta lapsi tykkää.