Sauli Niinistön ja Jenni Haukion vauva OFFICIAL

Ajattelin ensin, että aika hurjaa. Toisaalta en pitäisi mitenkään ihmeellisenä, jos 40-vuotias sinkkunainen päättäisi hankkia  yksin lapsen, niin mitäpä pahempaa tässäkään on. Lapsi saa kuitenkin todennäköisesti viettää isänsä kanssa monta vuotta.

Aikamoinen vaalitemppu

Vauva aika on miehelle kova. Mutta onhan Dubai. Kaiken tuommonen rakkaus kestää kun on vaan alfaköntys.

Haha huvittavaa kun täällä säälitään vauvaa! Kyllä mä lasten kanssa työskentelevänä voin sanoa, että eniten säälittää teinivanhempien lapset, nyt mistää narkkari/alkohilistivanhemmista puhumattakaan. Vanhojen vanhempien ainokaiset saattavat olla hemmoteltuja ja pikkuvanhoja, mutta heistä huolehditaan ja heitä rakastetaan.

Jos hetkeksi pääsisitte yli Niinistön iästä, niin miettikää niitä positiivisia asioita mitä lapsi saa. Vaikka lapsi menettäisi isänsä mahdollisesti jo melko nuorena, saa hän elää siihen asti hyvin todennäköisesti molempien vanhempiensa kanssa. Hän saa mallin toisiaan kunnioittavasta ja rakastavasta parisuhteesta. Lapsi on toivottu ja varmasti rakastettu. Hän tulee perimään vanhemmiltaa niin henkistä kuin maallistakim pääomaa. Lapsi saa varmasti kannustavan ja rohkaisevan kasvatuksen.

Joku kommentoi että ei tämä ole enää luonnollista.. No mikä tässä maailmassa enää on?

Vierailija kirjoitti:

Presidentti Niinistö on liittynyt niiden harvinaisten joukkoon, jotka ovat onnistuneet tekemään lapsen 69:nä.

Tuskin se 69:nä onnistuu.

No toivottavasti asiaa arvostelevilla on itsellään lähtökohtaisesti täydellinen tilanne itsellään. Puolet pareista eroaa eli ei se tavis-isäkään lapsensa elämässä jatkuvasti ole läsnä. Ja aika iso prosentti häipyy kuvioista kokonaan. Lasten hankinta on aina tietyllä tavalla itsekästä ja uskon myös  Jennin ja Saulin hyvin tiedostavan Saulin iän. Mutta Jenni varmaan on kovasti lasta toivonut, joten en nyt menis moittimaan sen itsekkäämmäksi kuin ketään muutakaan ihmistä. Besservisseröinti ja uiden arvostelu on aina helppoa.

Ja jos miettii  vanhoja isiä ja teini-isiä, niin kyllä väitän että teini-isistä suurempi osa on paljon vähemmän läsnä lapsen elämässä. Suurin osa häipyy jo lapsen ollessa vauva. Eli ei se nuoruuskaan mikään tae ole.

Vierailija kirjoitti:

Haha huvittavaa kun täällä säälitään vauvaa!

En minä vauvaa sääli. Minä säälin lasta, joka menettää ennen täysi-ikäisyyttään ihmisen, jonka pitäisi olla hänen elämässään keskeinen perusturvan luoja.

Oletan, että Sauli on hyvä isä. Se tarkoittaa, että lapsi luo häneen luottamuksellisen suhteen. Lapsen turvallisuuden kokemus on vahvasti yhteydessä siihen, että isä on läsnä. Kun isä kuolee ennen lapsen täysi-ikäisyyttä, turvallisuudenkokemus horjuu.

Juuri kukaan ei tunnu olevan huolissaan siitä, miten lapsen sisäinen maailma myllertyy, kun hänen elämästään viedään liian varhain tärkein tai toiseksi tärkein ihminen.

Vierailija kirjoitti:

No minun isä on tuon ikäinen , ja on kaikin puolin paremmassa kunnossa kuin useimmat 40-kymppiset. Vetää leukoja, juoksee lenkkejä, jne. Ei ole harvinaistakaan nykyään.

Niin oli minunkin isäni vielä pari vuotta sitten, mutta nyt ikääntyy ihan silmissä. On surullista ja järkyttävää huomata, miten hetkessä virkeästä ja jopa sporttisesta eläkeläisestä voi tulla köpöttelevä ja hieman höperö vanhus.

N40

Olen ihan varma, että vauva on tyttö.

Yli-35 vuotiailla synnyttäjillä yleistyy nämä riskit.

Verenpaineen nousu,sokeriaineenvaihdannan häiriöt,verenvuoto raskauden aikana,raskausmyrkytykset,keskenmenot,ennenaikainen synnnytys,vastasyntyneiden kuolema,Downin syndrooma lapsella ja mitä muuta haluavat ,35 ,40 jälkeen 45,50, ja 54-60 vuotiaat . Onko mitään vastuuta enää. Ei koulutus lisää terveyttä oli vanhemmat mitä vain. Järjen käyttö pitäisi osata .

Onneksi toinen vanhemmista on todennäköisesti lapsen elämässä pidempään kuin 15 vuotta, surullista että tulevan lapsen omia lapsia tai edes ammattiin valmistumista Sauli ei tule näkemään. Elämä on rajallista meille kaikille. Toki nuoremmatkin kuolevat mutta vanhana kuolee ihan varmasti. Sauli taisi tässä ajatella vaimonsa onnea mutta lasta ei todellakaan ajatellut pidemmän päälle...papparaiselta on mennyt suhteellisuudentaju sekaisin, en tiedä onko enää presidentiksi kykenevä.

Sinänsä ihme ettei tästä höyrytty aikaisemmin. Syyskuun kuvista huomaa jo väljemmät vaatteet, katsokaa vaikka Jennin Twitteristä.

Minun isäni perusti ensimmäisen perheensä normaalissa aikataulussa. Teki kovasti töitä, poltti tupakkaa ja alkoholiakin meni enemmän kuin mitä lääkäri määrää. Hänelle ei kuitenkaan käynyt mitään (vielä tuossa vaiheessa), mutta vaimo kuoli sairaskohtaukseen ja isäni jäi leskeksi, lapset olivat teini-ikäisiä. Tuosta muutama vuosi eteenpäin hän perusti uuden perheen itseään 16 vuotta nuoremman naisen kanssa. Äitini oli 37, 39 ja 40 kun me lapset synnyimme. Isä vastaavasti 51, 53 ja 54. Isä sai sydänkohtauksen kun oli 55-vuotias ja joutui jäämään sairaseläkkeelle. Elämä meillä oli niukkaa, mutta niin oli kaikilla muillakin 70-luvulla. Alkoholinkäyttö jäi isältä pois kun muutimme omistusasuntoon ja vanhat tutut ryyppykaverit jäivät toiselle puolelle kaupunkia. Koulusta oli mukava tulla kotiin kun isä odotti siellä mannapuuron kanssa. Myöhemmin hän oppi tekemään ruokiakin ja kun olimme teini-iässä, isällä oli usein kahtakin ruokaa laitettuna kun lapset oli eri kouluissa ja hän pelkäsi, että kotona olisi samaa ruokaa kuin koulussa. 

Kesälomilla vietin mökillä pitkiä aikoja isän kanssa, kun äiti joutui aina työviikoksi palaamaan kaupunkiin. Minulle selvisi vasta aikuisena, että monet lapsiperheet ovat ihan helisemässä kesälomien kanssa kun koululaisilla on pitkät lomat ja ovat vielä liian pieniä ollakseen päivät pitkät yksin. 

Isälläni oli kaiken maailman sairauksia ja muistelen jo lukiolaisena pelänneeni, että hän kuolee ja joudumme pulaan, kun pitää maksaa perintöä isän vanhemmille lapsille. Lopulta isä eli kuitenkin 86-vuotiaaksi, olin jo päälle kolmekymppinen hänen kuollessaan.

Täällä kauhistellaan Niinistön korkeaa ikää, mutta on silläkin puolensa että vanha isä pystyy olemaan läsnä lapsensa elämässä ihan eri tavalla kuin töissä uraa paahtava nuorimies. Eikö tutkitusti ole niin, että pienten lasten isät tekevät eniten töitä? Moni isä on lapsen elämässä ihan sivuroolissa ensimmäisten vuosien aikana. Muistan oman lapseni kohdalta sen, miten monena aamuna mies oli lähtenyt töihin ennen kuin lapsi heräsi ja tuli kotiin vasta lapsen jo nukkuessa. Kun lapsi oli 2-3 vuoden ikäinen ja mies tuli kotiin, lapsi hihkui eteisessä innoissaan: "Isi tuli käymään!" Selvästikään hän ei tajunnut, että isi asuu kotona, kun häntä näkyi niin harvoin. 

Lapselle isä on kuitenkin isä, vaikka olisi sitten vähän iäkkäämpikin. 

Tiesin!

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei tarvitse arpoa itsenäisyysvastaanotolla Haukion vatsa tilaa.

Nyt sitä vasta arvotaankin.

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni perusti ensimmäisen perheensä normaalissa aikataulussa. Teki kovasti töitä, poltti tupakkaa ja alkoholiakin meni enemmän kuin mitä lääkäri määrää. Hänelle ei kuitenkaan käynyt mitään (vielä tuossa vaiheessa), mutta vaimo kuoli sairaskohtaukseen ja isäni jäi leskeksi, lapset olivat teini-ikäisiä. Tuosta muutama vuosi eteenpäin hän perusti uuden perheen itseään 16 vuotta nuoremman naisen kanssa. Äitini oli 37, 39 ja 40 kun me lapset synnyimme. Isä vastaavasti 51, 53 ja 54. Isä sai sydänkohtauksen kun oli 55-vuotias ja joutui jäämään sairaseläkkeelle. Elämä meillä oli niukkaa, mutta niin oli kaikilla muillakin 70-luvulla. Alkoholinkäyttö jäi isältä pois kun muutimme omistusasuntoon ja vanhat tutut ryyppykaverit jäivät toiselle puolelle kaupunkia. Koulusta oli mukava tulla kotiin kun isä odotti siellä mannapuuron kanssa. Myöhemmin hän oppi tekemään ruokiakin ja kun olimme teini-iässä, isällä oli usein kahtakin ruokaa laitettuna kun lapset oli eri kouluissa ja hän pelkäsi, että kotona olisi samaa ruokaa kuin koulussa. 

Kesälomilla vietin mökillä pitkiä aikoja isän kanssa, kun äiti joutui aina työviikoksi palaamaan kaupunkiin. Minulle selvisi vasta aikuisena, että monet lapsiperheet ovat ihan helisemässä kesälomien kanssa kun koululaisilla on pitkät lomat ja ovat vielä liian pieniä ollakseen päivät pitkät yksin. 

Isälläni oli kaiken maailman sairauksia ja muistelen jo lukiolaisena pelänneeni, että hän kuolee ja joudumme pulaan, kun pitää maksaa perintöä isän vanhemmille lapsille. Lopulta isä eli kuitenkin 86-vuotiaaksi, olin jo päälle kolmekymppinen hänen kuollessaan.

Täällä kauhistellaan Niinistön korkeaa ikää, mutta on silläkin puolensa että vanha isä pystyy olemaan läsnä lapsensa elämässä ihan eri tavalla kuin töissä uraa paahtava nuorimies. Eikö tutkitusti ole niin, että pienten lasten isät tekevät eniten töitä? Moni isä on lapsen elämässä ihan sivuroolissa ensimmäisten vuosien aikana. Muistan oman lapseni kohdalta sen, miten monena aamuna mies oli lähtenyt töihin ennen kuin lapsi heräsi ja tuli kotiin vasta lapsen jo nukkuessa. Kun lapsi oli 2-3 vuoden ikäinen ja mies tuli kotiin, lapsi hihkui eteisessä innoissaan: "Isi tuli käymään!" Selvästikään hän ei tajunnut, että isi asuu kotona, kun häntä näkyi niin harvoin. 

Lapselle isä on kuitenkin isä, vaikka olisi sitten vähän iäkkäämpikin. 

Huomannut kuitenkin, että oma isäsi oli silti 15- 20 vuotta Saulia nuorempi tullessaan uusioisäksi.852

Kaikki intoilee, että kyllä isä on hyvässä kunnossa, kun vauva syntyy. Joo-o, vauvalle se riittää, mutta sitten kun lapsi todella alkaa hahmottaa vanhempansa ja tarvitsee heitä erilailla, niin isä onkin 85v. Jippii. Ja sanon tämän, vaikka minunkin lasteni isä on iäkäs, eli 69v. kun esikoisemme täyttää 15v. Sitä ei vain hahmota tuossa vaiheessa.

lapsihan voi olla teini-iässä jo omaishoitajana.. ei helvetti.

Siis onks ne ollu sillai?