Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteen pitäisi "edetä" jonnekin?
Olen nyt neljättä vuotta yhdessä erään naisen kanssa, ja minusta meidän suhteemme ei ole muuttunut juuri mitenkään ensimmäisen parin kuukauden jälkeen. Asumme omissa asunnoissamme, näemme kolmesta kuuteen kertaan viikossa, ja teemme yhdessä haukoja juttuja siinä missä suhteen alussakin. Nautimme täysillä toistemme seurasta. Olemme kolmikymppisiä. Kummallekaan ei ole tärkeää olla naimisissa tai hankkia lapsia, mutta välillä mietityttää, pitäisikö suhdetta "viedä eteenpäin", vaikka kaikki tuntuu juuri tällaisena todella hyvältä.
Kommentit (81)
Kannattaa muistaa että ero ei ole aina vaihtoehto kaikkeen, vaikka suhde ei etenisi tuhatta ja sataa. Elämä menee eteenpäin ja välillä taaksepäin, kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Ja siis en ole elämänkoululainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kihlasormuksen tiedän, mutta nythän ei ollut kyse kihlauksesta. Parisuhdesormuksesta en ole koskaan kuullut."
Kuinka vaikea tätä on käsittää?? Tässä maassa on tapana ajatella sormuksesta vasemmassa nimettömässä että henkilö on parisuhteessa. Ei meitä kiinnosta/haittaa jos joku ajattelee että olemme kihloissa, eli menossa naimisiin jossain välissä. Se riittää että ympäristö ajattelee että olemme parisuhteessa. Tuosta sormuksesta ei voi myöskään päätellä olemmeko "vain" kihloissa, vai naimisissa, vai pidämmekö molemmat sormuksia vain huviksemme juuri tuossa sormessa, mutta sillä ei ole väliä. Ylivoimaisesti suurin osa ajattelee sormuksen nähdessään että olemme vakavassa parisuhteessa, ja se riittää vallan hyvin :) ;)
Ei vaan kaikki ajattelee että nuo on kihloissa tai naimisissa, koska niillä on kihlasormukset. Ei kukaan käytä pyörätuoliakaan jos pystyy kävelemään.
Kihloissa oleminen on kyllä käytännössä enemmän sitä, että pariskunta on sormuksenpitohetkellä parisuhteessa kuin suunnittelemassa häitään. Tyhmä on se, joka aina sormuksen nähdessään ajattelisi, että pari on solminut tai vakavissaan solmimassa avioliiton. On olemassa kihlasormuksia, naimasormuksia ja muuten-vaan -sormuksia, joita pidetään samassa sormessa kuin edellämainittuja. Sormusta voi pitää vaikkapa siksi, että haluaa olla rauhassa nais/miesystävää etsiviltä.
Koska sormuksella ei enää nykyisin ole mitään informaatioarvoa vaan sen pitäjä saattaa nimenomaan olla "vain" parisuhteessa, niin miksi kuvittelet sormuksen hidastavan niitä, jotka etsivät seuraa lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi? Miesten kohdalla sormus voi jopa parantaa flaksia silloin, jos nainen on hakemassa vain yhden yön seuraa tai f-buddya, koska silloin tietää, ettei miehestä tule riippakiveä.
Itse en ole enää hakemassa seuraa, kun olen sitoutuneessa parisuhteessa (ilman sormusta, riittää kun itse tiedän statukseni), mutta silloin kun hain, niin ei pelkkä sormuksen olemassaolo estänyt minua heittäytymästä mielenkiintoiselta vaikuttavan miehen seuraan. Vasta se, jos kuulin että kotona on vaimo ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Oikea suhde on sitä että peliin laitetaan KAIKKI mitä on. Omaisuus, henkinen ja fyysinen pääoma, kaverit jne. Ihan kaikki.
Siinä tapauksessa ei raskassuhdetta minulle.
– halu saada lapsia ja perhe
– suuri vakauden ja turvallisuuden tarve
– kiinnostus kahden elämän yhteensulauttamiseen
Muuta en keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut ketjusta kuin osan ensimmäistä sivua.
- -
AP:lle: Mitä itse haluat. Mikäli toivot vakiintumista perheenperustamismielestä, ota se puheeksi. Nykyinen tilanne ei välttämättä enää ole se, mitä haluat viiden vuoden kuluttua. Nyt olette vielä nuoria ja vapaita. Pelkääkö jompikumpi vapauden menetystä. Onko ajatus yhteinen. Oletteko varmoja, että nykyinen tilanne on hyvä hamaan tappiin?? Jospa jompikumpi haluaakin perheellistyä, saattaa se myöhemmin olla vaikeampaa. Uuden kumppanin löytäminen ja lapsien teko vanhempana on vaan vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään pakko ole, jos kummatkin on tyytyväisiä noin. Itse en suostuisi kevytsuhteisiin.
Mikä on "kevytsuhteen" ja "raskassuhteen" ero?
Avioliitto, yhdessä asuminen, asuntolaina ja lapset.
Eikö se olekaan tunne ja halu olla yhdessä, joka sitoo parit yhteen?
Ei oikeastaan. Tai siis varmasti jossain suhteissa, mutta paljon on niitä, joissa pidetään kulissit yllä vain tuon listan kaksi viimeistä kohtaa: laina ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjusta kuin osan ensimmäistä sivua.
- -
AP:lle: Mitä itse haluat. Mikäli toivot vakiintumista perheenperustamismielestä, ota se puheeksi. Nykyinen tilanne ei välttämättä enää ole se, mitä haluat viiden vuoden kuluttua. Nyt olette vielä nuoria ja vapaita. Pelkääkö jompikumpi vapauden menetystä. Onko ajatus yhteinen. Oletteko varmoja, että nykyinen tilanne on hyvä hamaan tappiin?? Jospa jompikumpi haluaakin perheellistyä, saattaa se myöhemmin olla vaikeampaa. Uuden kumppanin löytäminen ja lapsien teko vanhempana on vaan vaikeampaa.
En toivo "vakiintumista" enkä perheen perustamista. Olen riittävän vakiintunut.
Emme ole nuoria.
Vapaus on keskeinen arvoni, mutta sen menettäminen ei pelota, kun asia on omissa käsissä.
Olemme suhteessa vapaasta tahdostamme.
En tiedä, onko nykyinen tilanne hyvä maailman loppuun asti. Sitä on aika lailla mahdoton ennustaa.
Jos kumppanini haluaa perheellistyä, hän joutuu tekemään sen jonkun toisen kanssa.
Miksi minkään asian pitäisi edetä?
Vaikkapa työura. Eihän sen tarvitse edetä, voi jäädä sinne kesätyöpaikalle, jos se on mukavaa ja muuten tyydyttää mieltä. Ei pidä kuitenkaan ihmetellä, jos joku muu kaipaa vaihtelua, uusia haasteita tai elämänmuutoksia.
Harrastus. Ei siinäkään tarvitse edetä alkeiskurssia pidemmälle. Voi vaan käydä joka vuosi sen alkeiskurssin uudestaan halutessaan, jos se tuntuu hyvältä. Jotkut muut ehkä haluaa uusia liikkeitä tai nostaa vaikeusastetta.
Tiedän, että yhdet ihmiset kävi autokoulua ihan vain aikaa tappaakseen. Mikäs siinä, sama kurssi vaan uudestaan ja uudestaan. Mä en kyllä jaksaisi.
Ei sen musiikkimaun tarvitse myöskään edetä titinalle-lauluista ja pikku kakkosesta mihinkään. Voi käydä tuttiritari-konserteissa, jos tykkää. Miksi pitäisikään kuunnella sitä mitä muut kuuntelee, kun muilla saattaa tulla uusia fiiliksiä, esim metallista tai ihan konemusasta.
Omalla kohdalla olen tehnyt pitkän kaaren punkista jazziin. Mutta ei sitä tarvitse muuttaa, voi pysyä aina samassa kohtaa, kuunnella samaa artistia ja samaa biisiäkin, jos se on se juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään pakko ole, jos kummatkin on tyytyväisiä noin. Itse en suostuisi kevytsuhteisiin.
Mikä on "kevytsuhteen" ja "raskassuhteen" ero?
Avioliitto, yhdessä asuminen, asuntolaina ja lapset.
Entä kun lapsia ei enää tule eikä tarvita, asunnot on jo omia, aviossa on jo oltu ja erottu ehkä pariinkin kertaan. Been there done that.
Oikeastihan jäljelle jää vain kiva ja rakastava yhdessä tekeminen ja oleminen. Parisuhde on siinä ihan parhaimmillaan, kun sitä ei käytetä enää muiden päämäärien saavuttamiseen.
N50
Vierailija kirjoitti:
Miksi minkään asian pitäisi edetä?
Vaikkapa työura. Eihän sen tarvitse edetä, voi jäädä sinne kesätyöpaikalle, jos se on mukavaa ja muuten tyydyttää mieltä. Ei pidä kuitenkaan ihmetellä, jos joku muu kaipaa vaihtelua, uusia haasteita tai elämänmuutoksia.
Harrastus. Ei siinäkään tarvitse edetä alkeiskurssia pidemmälle. Voi vaan käydä joka vuosi sen alkeiskurssin uudestaan halutessaan, jos se tuntuu hyvältä. Jotkut muut ehkä haluaa uusia liikkeitä tai nostaa vaikeusastetta.
Tiedän, että yhdet ihmiset kävi autokoulua ihan vain aikaa tappaakseen. Mikäs siinä, sama kurssi vaan uudestaan ja uudestaan. Mä en kyllä jaksaisi.
Ei sen musiikkimaun tarvitse myöskään edetä titinalle-lauluista ja pikku kakkosesta mihinkään. Voi käydä tuttiritari-konserteissa, jos tykkää. Miksi pitäisikään kuunnella sitä mitä muut kuuntelee, kun muilla saattaa tulla uusia fiiliksiä, esim metallista tai ihan konemusasta.
Omalla kohdalla olen tehnyt pitkän kaaren punkista jazziin. Mutta ei sitä tarvitse muuttaa, voi pysyä aina samassa kohtaa, kuunnella samaa artistia ja samaa biisiäkin, jos se on se juttu.
Minä olen työssäni jo virassa josta se ei juuri kummene. Seuraava askel olisi päällikön virka, enkä ole esimiestyyppiä. Joten tämä on korkein mitä on, minulle. Musiikissa olen jo siirtynyt harrastamaan jazzia, toki aion yrittää paremmaksi, mutta en aio muuttaa harrastusta mihinkään. Ammattilaiseksi ei riitä paukut, joten katto on saavutettu. Parisuhteessa olen elämäni miehen kanssa, jonka kanssa aiomme pysyä yhdessä niin kauan kuin henki pihisee, mutta ei meillä ole tarvetta luopua kummankaan mukavasta asunnosta, toinen maalla ja toinen kaupungissa.
Jossain kohtaa on vain lakattava juoksemasta ja tähtäämästä johonkin muuhun, ja todettava että tässä se on, tämä ei tästä parane ja tämä on tosi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
– halu saada lapsia ja perhe
– suuri vakauden ja turvallisuuden tarve
– kiinnostus kahden elämän yhteensulauttamiseen
Muuta en keksi.
Turvaa ei pidä hakea kumppanista, et voi roikkua kenessäkään. Luottamus ei synny siitä ettet päästä toista hetkeksikään silmistäsi. Kahta elämää ei pidäkään yhteensulauttaa, eikä pyrkiä elämään jossa kaikki tehdään yhdessä;, loputon symbioosi on läheisriippuvuutta.
Ei mun mielestä tarvitse. Itse haluaisin juurikin vain olla ja viettää aikaa yhdessä kun siltä tuntuu, katsoa alkaako jossain vaiheessa tuntua siltä että haluaisi yhteisiä lapsia vai pikemminkin siltä ettei enää nauti toisen seurasta. Tämänhetkinen mies tuntuu olevan eri kannalla ja suoraan sanoen olen vähän ahdistunut. Jo alkuvaiheessa "ikuinen rakkaus"- ja "loppuelämä yhdessä" -tyyppinen ajattelu tuntuu luonnottomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edetäänpä parisuhteessa tai ei, niin tärkeintä on katsoa samaan suuntaan, olisi se sitten eteen, taakse tai sivulle.
En ole lukenut yhtäkään vastausta, mutta aloitin suhteen miehen kanssa, johon ihastuin ja parisuhde ei koskaan edennyt seksuaalisuuteen...joten se nyt ainakin pitäisi kai olla. Törmäsin ilmeisesti aseksuaalimieheen tai muuten epänormaaliin ja pilasin siinä koko elämäni samalla, kun olisin exän saanut vielä ihastumisvaiheessa takaisin.
Ei ole mikään pakko edetä jos ei kumpikaan sitä halua. Itse en tuollaista haluaisi, mutta minä halusinkin nimenomaan perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään pakko ole, jos kummatkin on tyytyväisiä noin. Itse en suostuisi kevytsuhteisiin.
Mikä on "kevytsuhteen" ja "raskassuhteen" ero?
Avioliitto, yhdessä asuminen, asuntolaina ja lapset.
Miksi asuntolaina ja lapset? Miten ne liittyvät suhteen syvyyteen millään tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse, jos kumpikaan ei halua. On kuitenkin ihan mahdollista, että ap:n naisystävää haaveilee enemmästä, muttei uskalla kertoa sitä, jottei 'säikäyttäisi' ap:ta pois. Sellainen suhde kriisiytyy lopulta ja katkeroittaa. Ehkä puoliso rakastuukin johonkin toiseen, joka tarjoaa enemmän eli sitoutumista perinteisempään malliin. Siksi pitäisi tietää aidosti, mikä toisellekin on tärkeää. Moni nainen myötäilee tässä miehen puheita, vaikka ajattelee oikeasti toisin. Sitten tulee ero yhtäkkiä.
Mä olin aikoinaan täysin tyytyväinen ns kevytsuhteeseen, mutta oletin koko ajan, että ajan kanssa se muuttuu ns oikeaksi suhteeksi. Kriisin laukaisi se, että mies sanoi, ettei haluakaan muuta. Se vei multa tulevaisuudenvisiot ja jätin hänet. Tosin sitten hän muutti mieltään ja päätti haluta naimisiin, nyt ollaan. Mutta olisi se hyvin voinut päättyä siihen lopullisesti. Mulla ei enää ollut tunteita sen paljastuksen jälkeen silloin, oikeasti en halunnut olla miehen kanssa, joka ei halua sitoutua minuun vakavammin.
Tässä ketjussa on paljon viisaita viestejä, mutta tyydyn siteeraamaan vain tätä. Niin totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään pakko ole, jos kummatkin on tyytyväisiä noin. Itse en suostuisi kevytsuhteisiin.
Kevytsuhde? Eikö tuossakin suhteessa olla sitouduttu yhteen siinä missä esim. avioliitossa? Vai ap saako teillä olla muita? Kaikki jaetaan tismalleen tasan, jos menette esim. syömään?
Ja mistäs sinä tiedät mitä kenenkin painavissa tai kevyissä jaetaan?
Kun asuu omissaan, niin onhan se eri kuin sanan katon alla.
Kau siitä voi jutella... ap on itse ruvennut miettimään mitäs nyt.... veikkaan näin.
Ööh, okei, mutta miksi? Kyllä minä olen ollut omani kanssa kohta kymmenen vuotta juuri siksi, että hänen kanssaan on hemmetin mukavaa.