Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteen pitäisi "edetä" jonnekin?
Olen nyt neljättä vuotta yhdessä erään naisen kanssa, ja minusta meidän suhteemme ei ole muuttunut juuri mitenkään ensimmäisen parin kuukauden jälkeen. Asumme omissa asunnoissamme, näemme kolmesta kuuteen kertaan viikossa, ja teemme yhdessä haukoja juttuja siinä missä suhteen alussakin. Nautimme täysillä toistemme seurasta. Olemme kolmikymppisiä. Kummallekaan ei ole tärkeää olla naimisissa tai hankkia lapsia, mutta välillä mietityttää, pitäisikö suhdetta "viedä eteenpäin", vaikka kaikki tuntuu juuri tällaisena todella hyvältä.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Olen eron jälkeen yrittänyt seurustella parikin kertaa ikäiseni viisikymppisen miehen kanssa. Molemmilla kerroilla lopetin suhteen, kun mies halusi muuttaa jo alle kuukauden seurustelun jälkeen yhteen. Minä taas en halua muuttaa enää kenenkään kanssa saman katon alle. Kumppani löytyi hiukan nuoremmasta miehestä, jolle tämä järjestely on hyvä.
En halua olla kyyninen, mutta tuolle nuorelle miehelle tilanne on varmasti kuin lottovoitto. (Seksi)suhde sinun kanssasi, joskus teette jotain yhdessä, mutta pääasiassa kumpikin vapaita tekemään ja liikkumaan. Siinä on hyvä sitten samalla katsella nuorempaa naista kuin perustarpeet on koko ajan täytetty, mutta kahletta ei ole jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteet etenevät tuosta tilanteesta, koska useimmat naiset haluavat yhteisen kodin ja perheen. Jos omasi ei halua, tuo voi jatkua onnellisena ja tuoreen tuntuisena suhteena vaikka kuinka kauan. Älä nyt mokaa mitään.
ohis, mutta kyllä monet miehetkin haluaa yhteisen kodin ja perheen.
Ei ole yhtä muotoa parisuhteesta, vaikka se perinteinen tapavarmaan yleisin ja monille sopiva.
Oma mies ehdottomasti haluaa asua kanssani yhdessä, minulle rehellisesti kävisi erilleen asuminen, mutta ihan yhtä hyvä tämä suhde on näinkin. Pidetään taloa yllä, hoidetaan elukat, koetetaan pitää arki stressistä vapaana ja olla rennosti vapaalla.
Mies tykkää olla kotona ja hänellä täällä riittää rajoittamattomasti projektia.
Itse käyn tapaamassa ystäviä ympäri maata/mailmaa kun löydän vapaan ajankohdan ja mies pitää silloin arjen pyörimässä. Minulle ainainen kahliutuminen kotiin ei sopisi ja mies ymmärtää (ainakin haluaa) tämän jotta olen onnellinen elämässä, en pelkästään siinä parisuhteessa.
Ja sitten suurin seikka: mies voisi haluta lapsen, mutta ei jaksaisi huolehtia siitä.
Minä en halua lapsia ja kuolisin pystyyn sitä perhe-elämää.
No nämä asiat on puhuttu halki ja elämme yhteisymmärryksessä ja haluen muuttuessa otamme asian uudestaan puheeksi jos näin käy.
Ja parasta tässä pitkässä suhteessa on että aidosti rakastan miestäni ja haluan typeryttävää seksiä hänen kanssaan ja olen niin saatanan onnellinen.
En tiedä mihin tässä pitäisi edetä enään. Yksilötasolla urat ja mielenkiinnot muuttuvat/edistyvät, mutta suhde ei tarvi itsessään muuta kuin huoltoa ja läsnäoloa. Kämppis oloa en kaipaa.
Näen että nautit elämästäsi, varmista keskustellulla jotta naisesikin on tyytyväinen ja mikä hänen oletuksensa on vallitsevasta olomuodosta. Sitten keskustelette ja teette ratkaisuja sen pohjalta, mikäli aihetta on keskustella.
Moni suhde puhumalla ennalta ehkäisisi ongelmia ja mahdollista eroa. Ja on helvetin vapauttavaa olla pitämättä mitään epäilyjä ja pohdintoja suhteesta itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eron jälkeen yrittänyt seurustella parikin kertaa ikäiseni viisikymppisen miehen kanssa. Molemmilla kerroilla lopetin suhteen, kun mies halusi muuttaa jo alle kuukauden seurustelun jälkeen yhteen. Minä taas en halua muuttaa enää kenenkään kanssa saman katon alle. Kumppani löytyi hiukan nuoremmasta miehestä, jolle tämä järjestely on hyvä.
En halua olla kyyninen, mutta tuolle nuorelle miehelle tilanne on varmasti kuin lottovoitto. (Seksi)suhde sinun kanssasi, joskus teette jotain yhdessä, mutta pääasiassa kumpikin vapaita tekemään ja liikkumaan. Siinä on hyvä sitten samalla katsella nuorempaa naista kuin perustarpeet on koko ajan täytetty, mutta kahletta ei ole jalassa.
Ja yhdessä asuminenko muuttaisi tilanteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eron jälkeen yrittänyt seurustella parikin kertaa ikäiseni viisikymppisen miehen kanssa. Molemmilla kerroilla lopetin suhteen, kun mies halusi muuttaa jo alle kuukauden seurustelun jälkeen yhteen. Minä taas en halua muuttaa enää kenenkään kanssa saman katon alle. Kumppani löytyi hiukan nuoremmasta miehestä, jolle tämä järjestely on hyvä.
En halua olla kyyninen, mutta tuolle nuorelle miehelle tilanne on varmasti kuin lottovoitto. (Seksi)suhde sinun kanssasi, joskus teette jotain yhdessä, mutta pääasiassa kumpikin vapaita tekemään ja liikkumaan. Siinä on hyvä sitten samalla katsella nuorempaa naista kuin perustarpeet on koko ajan täytetty, mutta kahletta ei ole jalassa.
Ja yhdessä asuminenko muuttaisi tilanteen?
No mietipä itse? Kyllä se jonkin verran muuttaa. Mutta ei ketään tietysti voi omistaa, joten jokainen punnitkoon itse järjestelyjensä hyvät ja huonot puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kihlasormuksen tiedän, mutta nythän ei ollut kyse kihlauksesta. Parisuhdesormuksesta en ole koskaan kuullut."
Kuinka vaikea tätä on käsittää?? Tässä maassa on tapana ajatella sormuksesta vasemmassa nimettömässä että henkilö on parisuhteessa. Ei meitä kiinnosta/haittaa jos joku ajattelee että olemme kihloissa, eli menossa naimisiin jossain välissä. Se riittää että ympäristö ajattelee että olemme parisuhteessa. Tuosta sormuksesta ei voi myöskään päätellä olemmeko "vain" kihloissa, vai naimisissa, vai pidämmekö molemmat sormuksia vain huviksemme juuri tuossa sormessa, mutta sillä ei ole väliä. Ylivoimaisesti suurin osa ajattelee sormuksen nähdessään että olemme vakavassa parisuhteessa, ja se riittää vallan hyvin :) ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eron jälkeen yrittänyt seurustella parikin kertaa ikäiseni viisikymppisen miehen kanssa. Molemmilla kerroilla lopetin suhteen, kun mies halusi muuttaa jo alle kuukauden seurustelun jälkeen yhteen. Minä taas en halua muuttaa enää kenenkään kanssa saman katon alle. Kumppani löytyi hiukan nuoremmasta miehestä, jolle tämä järjestely on hyvä.
En halua olla kyyninen, mutta tuolle nuorelle miehelle tilanne on varmasti kuin lottovoitto. (Seksi)suhde sinun kanssasi, joskus teette jotain yhdessä, mutta pääasiassa kumpikin vapaita tekemään ja liikkumaan. Siinä on hyvä sitten samalla katsella nuorempaa naista kuin perustarpeet on koko ajan täytetty, mutta kahletta ei ole jalassa.
Ja yhdessä asuminenko muuttaisi tilanteen?
No mietipä itse? Kyllä se jonkin verran muuttaa. Mutta ei ketään tietysti voi omistaa, joten jokainen punnitkoon itse järjestelyjensä hyvät ja huonot puolet.
No minäpä mietin... Juu ei, en haluaisi miestä, joka on pettämättä minua/vaihtamatta toiseen vain sen takia, että hänellä on vähemmän tilaisuuksia tavata muita naisia.
(En ole se, jolle ihan alunperin vastasit vaan se joka kysyi muuttaisiko yhdessä asuminen tilanteen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kihlat kirjoitti:
No harmi kyllä moni nainen kuvittelee miehen löydettyään että heti mennään kihloihin, naimisiin ja tehdään lapsi. Olen ollut mieheni kanssa 5 vuotta ja olemme kihloissa olleet vuoden. Naimisiin ei ole suunniteltu mennä, mies vain halusi rengastaa omaksi :)
Kihloissa ollaan vaikka naimisiin ei ole aikomustakaan mennä, niinpä niin. Mutta eiköhän siitä aiheesta ole ollut riittävästi keskusteluja, ei ehkä kannata pilata tätä ketjua sillä.
Kyllä, ovat kihloissa, eivät kihlautuneet.
Kihlat kirjoitti:
No harmi kyllä moni nainen kuvittelee miehen löydettyään että heti mennään kihloihin, naimisiin ja tehdään lapsi. Olen ollut mieheni kanssa 5 vuotta ja olemme kihloissa olleet vuoden. Naimisiin ei ole suunniteltu mennä, mies vain halusi rengastaa omaksi :)
Ette te ole kihloissa, teillä on vain feikkisormukset että toiset luulisi että olette kihloissa tai naimisissa. Mitä järkeä tuossa on? Miksi valehdella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kihlasormuksen tiedän, mutta nythän ei ollut kyse kihlauksesta. Parisuhdesormuksesta en ole koskaan kuullut."
Kuinka vaikea tätä on käsittää?? Tässä maassa on tapana ajatella sormuksesta vasemmassa nimettömässä että henkilö on parisuhteessa. Ei meitä kiinnosta/haittaa jos joku ajattelee että olemme kihloissa, eli menossa naimisiin jossain välissä. Se riittää että ympäristö ajattelee että olemme parisuhteessa. Tuosta sormuksesta ei voi myöskään päätellä olemmeko "vain" kihloissa, vai naimisissa, vai pidämmekö molemmat sormuksia vain huviksemme juuri tuossa sormessa, mutta sillä ei ole väliä. Ylivoimaisesti suurin osa ajattelee sormuksen nähdessään että olemme vakavassa parisuhteessa, ja se riittää vallan hyvin :) ;)
Ei vaan kaikki ajattelee että nuo on kihloissa tai naimisissa, koska niillä on kihlasormukset. Ei kukaan käytä pyörätuoliakaan jos pystyy kävelemään.
Vierailija kirjoitti:
"Kihlasormuksen tiedän, mutta nythän ei ollut kyse kihlauksesta. Parisuhdesormuksesta en ole koskaan kuullut."
Kuinka vaikea tätä on käsittää?? Tässä maassa on tapana ajatella sormuksesta vasemmassa nimettömässä että henkilö on parisuhteessa. Ei meitä kiinnosta/haittaa jos joku ajattelee että olemme kihloissa, eli menossa naimisiin jossain välissä. Se riittää että ympäristö ajattelee että olemme parisuhteessa. Tuosta sormuksesta ei voi myöskään päätellä olemmeko "vain" kihloissa, vai naimisissa, vai pidämmekö molemmat sormuksia vain huviksemme juuri tuossa sormessa, mutta sillä ei ole väliä. Ylivoimaisesti suurin osa ajattelee sormuksen nähdessään että olemme vakavassa parisuhteessa, ja se riittää vallan hyvin :) ;)
Miksi ympäristön mielipide on teille tärkeä? Itse ajattelen, että vain sillä on merkitystä, että elämänkumppanini jakaa kanssani saman käsityksen siitä, mistä suhteessamme on kysymys; mihin olemme menossa, mitä tulevaisuudelta haluamme jne. Minulle on totaalisen yhdentekevää tietävätkö muut ihmiset oman tai miesystäväni parisuhdestatuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran eronneena haluan toimia jatkossa kuten aloittajakin. Seurustelua ilman yhteenmuuttoa. Nyt harrastan vain seksisuhteita, mutta jos vakavampaa tulee eteen, en siltikään haluaisi enää muuttaa yhteen saatikka mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eron jälkeen yrittänyt seurustella parikin kertaa ikäiseni viisikymppisen miehen kanssa. Molemmilla kerroilla lopetin suhteen, kun mies halusi muuttaa jo alle kuukauden seurustelun jälkeen yhteen. Minä taas en halua muuttaa enää kenenkään kanssa saman katon alle. Kumppani löytyi hiukan nuoremmasta miehestä, jolle tämä järjestely on hyvä.
En halua olla kyyninen, mutta tuolle nuorelle miehelle tilanne on varmasti kuin lottovoitto. (Seksi)suhde sinun kanssasi, joskus teette jotain yhdessä, mutta pääasiassa kumpikin vapaita tekemään ja liikkumaan. Siinä on hyvä sitten samalla katsella nuorempaa naista kuin perustarpeet on koko ajan täytetty, mutta kahletta ei ole jalassa.
Ei haittaa. Saan nyt, mitä haluan. On muuten jännä, että vanhat miehet aina vetoaa tähän, että se vaihtaa kuitenkin nuorempaan. Ollaan tietysti puhuttu keskenämme ja aikanamme tämä ikäero kipuiltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kihlasormuksen tiedän, mutta nythän ei ollut kyse kihlauksesta. Parisuhdesormuksesta en ole koskaan kuullut."
Kuinka vaikea tätä on käsittää?? Tässä maassa on tapana ajatella sormuksesta vasemmassa nimettömässä että henkilö on parisuhteessa. Ei meitä kiinnosta/haittaa jos joku ajattelee että olemme kihloissa, eli menossa naimisiin jossain välissä. Se riittää että ympäristö ajattelee että olemme parisuhteessa. Tuosta sormuksesta ei voi myöskään päätellä olemmeko "vain" kihloissa, vai naimisissa, vai pidämmekö molemmat sormuksia vain huviksemme juuri tuossa sormessa, mutta sillä ei ole väliä. Ylivoimaisesti suurin osa ajattelee sormuksen nähdessään että olemme vakavassa parisuhteessa, ja se riittää vallan hyvin :) ;)
Ei vaan kaikki ajattelee että nuo on kihloissa tai naimisissa, koska niillä on kihlasormukset. Ei kukaan käytä pyörätuoliakaan jos pystyy kävelemään.
Kihloissa oleminen on kyllä käytännössä enemmän sitä, että pariskunta on sormuksenpitohetkellä parisuhteessa kuin suunnittelemassa häitään. Tyhmä on se, joka aina sormuksen nähdessään ajattelisi, että pari on solminut tai vakavissaan solmimassa avioliiton. On olemassa kihlasormuksia, naimasormuksia ja muuten-vaan -sormuksia, joita pidetään samassa sormessa kuin edellämainittuja. Sormusta voi pitää vaikkapa siksi, että haluaa olla rauhassa nais/miesystävää etsiviltä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ihanne ja normi päätyä tietyn kaavan mukaisiin suhteisiin, mutta nyt suhteet tosiaan voi olla mitä monimuotoisempia. Näitä suhteiden erisävyjä yleensä paheksuu ne, jotka pelkää sen oman suhteensa puolesta. Me emme myöskään rakentele pilvilinnoja ikuisesta rakkaudesta, yhteen muutosta, avioliitosta, lapsista, jne vaan nautimme meidän tavasta olla yhdessä.
Tuohan se on nykyään paljon enemmän normi :D "me ollaan niiin erikoisia kun ei sitouduta mihinkään"
Ketään ulkopuolista ei kiinnosta, vaikka kuinka toivoisitte.
"Ei vaan kaikki ajattelee että nuo on kihloissa tai naimisissa, koska niillä on kihlasormukset. Ei kukaan käytä pyörätuoliakaan jos pystyy kävelemään."
Niin, jos et tyhmä ole niin kirjoitin ettei meitä haittaa että luullaan että olemme naimisissa tai kihloissa, vai eivätkö naimisissaolo ja kihlaus ole parisuhteita mielestäsi? Ja sille jota ei kiinnosta mitä muut ajattelee, ei meitäkään. Ei sormuksen sormessapito tarkoita sitä että kiinnostaa vitusti kenenkään mielipide ;) Me voidaan pitää sormuksia sormissa itsemme ja toisiemme takia, toisin kuin sinä, joka ei sormusta voi sormeen laittaa ettei vaan joku luule että sinua hänen mielipiteensä kiinnostaa. Hah, tuohan vasta sitä tarkoittaakin että toisten mielipide kiinnostaa:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään pakko ole, jos kummatkin on tyytyväisiä noin. Itse en suostuisi kevytsuhteisiin.
Mikä on "kevytsuhteen" ja "raskassuhteen" ero?
Oikea suhde on sitä että peliin laitetaan KAIKKI mitä on. Omaisuus, henkinen ja fyysinen pääoma, kaverit jne. Ihan kaikki.
Eli sitoudutaan toiseen ihmiseen niin tiukasti ja totaallisesti kuin voidaan. Näin näytetään että eletään yhteistä elämää eikä olla toisen kanssa vain koska on mukavaa.
Oletko varma että kumppanisi on samaa mieltä asiasta? Ettei teidän suhde toimi vain sinun ehdoillasi?