Iltavuorot ahdistavat vaikka olen hämäriä iltoja rakastava iltavirkku.
Onko täällä ketään samaa? Rakastan iltojen pimeyttä ja rauhallisuutta, olen aina ollut iltavirkku enkä lainkaan aamuihmisiä, mutta jotenkin elämänrytmi on nyt niin tiukasti ollut aamurutiineissa kiinni, että iltavuorot kahdesta kymmeneen hieman ahdistavat. Tuntuu etten ehdi koko päivänä tehdä mitään ja kärsimättömyys kalvaa, vaikka onhan minulla koko aamu ja aamupäivä aikaa johonkin.
Tottuuko tuohon iltarytmiin nopeasti jos on koko elämänsä ollut normaalilla aamuvuororytmillä? Miten te olette sopeutuneet yhtäkkiä päikseen vaihtuvaan vuorokausirytmiin?
Kommentit (5)
Itse mietin vain "raha, raha, raha..." kun ahdistus iskee. Miksipä muuten olisin siellä, on se edes jonkun verran sen arvoista vaikkei mikään superpalkka olekaan.
Minulla on aamu- ja iltavuoroja vaihdellen, klo 6-21.
Koen, että epäsäännölliset työvuorot myös kuormittavat enemmän kuin säännöllinen työaika. Toisaalta se on vaihtelua, mutta haastavaakin.
En saa erityisemmin aikaiseksi ennen iltavuoroa. Yritän nukkua pidempään, jos unta riittää. Toisaalta ei kannata väsyttää itseään liikaa ennen töitä.
Myöhäinen iltavuoro sotkee myös unirytmiä. Menee tunteja ennenkuin pää on tyynyssä.
Tsemppiä myös! Itselläni alkaa tänään iltavuorot, vähän jänskättää myös miten paljon tulee katsottua kelloa sen aikana...
Itse olen enempi aamuvirkku,mutta kyllä iltavuorot ahdistaa!En osaa antaa kummempia neuvoja.Yritän itsekin vaan kestää ne kun en muuta voi!Tsemppiä Sinulle!Taas tässä. Iltavuoroon lähtöä oottelen!