Mua ei kiinnosta olla yksin vastuussa lapsistani tai ilman lasten isää lasteni seurassa eikä hoitaa heitä

Sinua ei voi rakastaa. Etkä sinä koskaan pysty rakastamaan ketään. Hyvin outoa että omat lapsetkin on pelkkä miinus.

Et edes tajua mitään rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Sinua ei voi rakastaa. Etkä sinä koskaan pysty rakastamaan ketään. Hyvin outoa että omat lapsetkin on pelkkä miinus.

Et edes tajua mitään rakkaudesta.

Kyllä minä rakastaisin, jos ne ansaitsis sen. Mutta kun ei.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitä ei tarvii hävetä, ettei osaa auttaa narsistin lasta, mutta sitä hävetkää, että pilkkaatte ja syytätte heitä, joilla ei ole valtaa.

ap

Itse olen hyvin todennäköisesti narsistisen äidin lapsi. Ainoa mitä olen voinut tehdä itseni hyväksi, on ollut ottaa valta omassa elämässäni takaisin. Tietenkin ilman apua, hän yrittää edelleen hallita jos pystyy. Hän ei minua kyennyt etusijalle pistämään, mutta itse välitän itsestäni ja teen niin. Ja koska välitän itsestäni, voin myös välittää muista, enkä heitä väheksy. En ole jäänyt tarvitsevuuden tilaan, koska olen käsitellyt asian, joka on ehdottomasti ollut surullisinta elämässäni. Se, ettei äitini pystynyt toimimaan eri tavalla, ei tee minusta huonompaa. En anna hänelle enää vastuuta elämästäni tai tunteistani, koska hän ei edes ansaitse sitä, vaan minä ansaitsen hyvän elämän, kuten kuka tahansa muukin.

Niin, hän yrittää hallita, mutta mun äiti myös onnistui.

ap

Niin minunkin äitini, kunnes pääsin irti kaikesta syyllisyydestä ja riittämättömyydestä mitä hän oli minuun kylvänyt. En kertakaikkiaan enää suostunut alistumaan, muutoin olisin kuollut. Näin ollen juurikin opetin itse itseni välittämään itsestäni, koska ulkopuolelta sitä en saanut. Tämä voi myös kääntyä itseriittoisuudeksi, eli ei tarvitse muka ketään, luottaminen ja oman tarvitsevuuden hyväksyminen vie sekin aikaa. Helppo tie ei ole, mutta mahdollinen. Tietenkin jos persoonallisuuden rakenteet ovat jääneet tarpeeksi vaillinaisiksi, voi olla mahdotonta niitä korjata.

Tuosta jäätelöjutusta vielä, lapset ovat ihan kehityksellisesti itsekkäitä pienenä, keskipisteitä omassa maailmassaan. Tällöin vanhempien tulisi kärsivällisesti ja empaattisesti opettaa, ettei ole maailman keskipiste ja muut täytyy myös huomioida. Ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitä ei tarvii hävetä, ettei osaa auttaa narsistin lasta, mutta sitä hävetkää, että pilkkaatte ja syytätte heitä, joilla ei ole valtaa.

ap

Itse olen hyvin todennäköisesti narsistisen äidin lapsi. Ainoa mitä olen voinut tehdä itseni hyväksi, on ollut ottaa valta omassa elämässäni takaisin. Tietenkin ilman apua, hän yrittää edelleen hallita jos pystyy. Hän ei minua kyennyt etusijalle pistämään, mutta itse välitän itsestäni ja teen niin. Ja koska välitän itsestäni, voin myös välittää muista, enkä heitä väheksy. En ole jäänyt tarvitsevuuden tilaan, koska olen käsitellyt asian, joka on ehdottomasti ollut surullisinta elämässäni. Se, ettei äitini pystynyt toimimaan eri tavalla, ei tee minusta huonompaa. En anna hänelle enää vastuuta elämästäni tai tunteistani, koska hän ei edes ansaitse sitä, vaan minä ansaitsen hyvän elämän, kuten kuka tahansa muukin.

Niin, hän yrittää hallita, mutta mun äiti myös onnistui.

ap

Niin minunkin äitini, kunnes pääsin irti kaikesta syyllisyydestä ja riittämättömyydestä mitä hän oli minuun kylvänyt. En kertakaikkiaan enää suostunut alistumaan, muutoin olisin kuollut. Näin ollen juurikin opetin itse itseni välittämään itsestäni, koska ulkopuolelta sitä en saanut. Tämä voi myös kääntyä itseriittoisuudeksi, eli ei tarvitse muka ketään, luottaminen ja oman tarvitsevuuden hyväksyminen vie sekin aikaa. Helppo tie ei ole, mutta mahdollinen. Tietenkin jos persoonallisuuden rakenteet ovat jääneet tarpeeksi vaillinaisiksi, voi olla mahdotonta niitä korjata.

Tuosta jäätelöjutusta vielä, lapset ovat ihan kehityksellisesti itsekkäitä pienenä, keskipisteitä omassa maailmassaan. Tällöin vanhempien tulisi kärsivällisesti ja empaattisesti opettaa, ettei ole maailman keskipiste ja muut täytyy myös huomioida. Ihan normaalia.

Ei sinun äitisi ole onnistunut hallita sinua, jos sinulla oli tuon vertan tilaa ajatella mikä itseäsi auttaa. Ja haista paska jäätelöneuvoista, kuvitteletko sä, että mä en tiedä mitään tuosta???? Nyt oli kyse tunteista, joita sellaiset tilanteet minussa herättää!! Minun lapsteni olisi ansaittava se, että minä jaksan olla rakastava ja kärsivällinen heidän kanssaan, mutta sen he ansaitsisivat kuuntelemaalla joka ikistä sanaa, jonka minä sanon heille! Ja kun ei sana kuulu, eikä minua uskota, niin he eivät ole ansainneet minua!! Ja siis tää onnse sairas osa minua, en oikeasti ajattele noin, mutta mulla ei ole ollut yhtään vaihtoehtoa ja mun kusipää mieskään ei ole osannut sanoa, ettei mun kuulu ansaita mun vanhempieni rakkautta!!!!

ap

Jos mun mieheni ei ole joutunut ansaitsemaan vanhempiensa rakkautta, niin jonon otsaa antaa mun kärsiä siitä, että minun pitää ansaita kaikkien rakkaus tässä maailmassa! Eikä tolkuttaa, ettn mä edes voi ansaita sitä, koska mun vanhemmat on sekopäääääitä ja saaaairaita!!

ap

Siis ei ole tolkuttanut mulle, etten mä ikinä voi sitä edes ansaita, koska ne kaks on sellaisia kakkapaskoja!

ap

AV:n kuvottavin trollaaja. Keksi, että esittämällä maailman paskinta äitiä saa reaktioita Vauva-palstalla.

Niin että menenkö mä nyt sitten jonnekin koulun palaveriin ja selitän opelle, että niin kun mun näiden lasten on ansaittava mun rakkaus, että mä suutun niille, kun ne ei tottele jokaista sanaa minkä mä sanon niille, ja että jos se nyt näkyy jotenkin täällä koulussa, niin kylläpä on tyhmä lapsi, kun ei tottele, niin sitten mä rakastaisin tätä pikkupuppelia ja ois sillä itselläänkin paljon parempi mieli! Nii! Mutta kun ei, ei se halua, että se ansaitsee mun rakkauteni, se ei ikinä tee mitään mitä mä sille sanon ja sen takia, sillä ei nyt ole aina kaikki vihot mukana ja unohtuu myös tehdä ne läksyt!! Niinkö? Kuulostaa jo aika lailla joltain siskonpedin sketsiltä. Mutta kun ois ihan totta! Paitsi että unohtelu nyt johtuu varmaan ihan lapssta sinänsä, mutta eihän sitä voi vanhempana tukea, ei, koska kakaran on ansaittava se, että mä sitä rakastan, eikä se oo ansainnut niin en tuekaan! Kuinkahan monessa perheessä suhteudutaan noin lapsiin, eikä huomata siinä edes mitään kummallista?

ap

Lapsen syyttely tietämättä mitä on lapsen käytöksen takana on lapselle annettavan rakkauden ehdollistamista. Sinun nyt vaan pitää olla sellainen kuin minä sanon, vaikken minä mitään ymmärräkään, mitä sinä, lapsi, tarviit!!!

ap

Sitten lapsi typerys siinä koittaa olla annettavan vittuilun arvoinen ja jos onnistuu niin koko perhe hymyilee. Oksennan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitä ei tarvii hävetä, ettei osaa auttaa narsistin lasta, mutta sitä hävetkää, että pilkkaatte ja syytätte heitä, joilla ei ole valtaa.

ap

Itse olen hyvin todennäköisesti narsistisen äidin lapsi. Ainoa mitä olen voinut tehdä itseni hyväksi, on ollut ottaa valta omassa elämässäni takaisin. Tietenkin ilman apua, hän yrittää edelleen hallita jos pystyy. Hän ei minua kyennyt etusijalle pistämään, mutta itse välitän itsestäni ja teen niin. Ja koska välitän itsestäni, voin myös välittää muista, enkä heitä väheksy. En ole jäänyt tarvitsevuuden tilaan, koska olen käsitellyt asian, joka on ehdottomasti ollut surullisinta elämässäni. Se, ettei äitini pystynyt toimimaan eri tavalla, ei tee minusta huonompaa. En anna hänelle enää vastuuta elämästäni tai tunteistani, koska hän ei edes ansaitse sitä, vaan minä ansaitsen hyvän elämän, kuten kuka tahansa muukin.

Niin, hän yrittää hallita, mutta mun äiti myös onnistui.

ap

Niin minunkin äitini, kunnes pääsin irti kaikesta syyllisyydestä ja riittämättömyydestä mitä hän oli minuun kylvänyt. En kertakaikkiaan enää suostunut alistumaan, muutoin olisin kuollut. Näin ollen juurikin opetin itse itseni välittämään itsestäni, koska ulkopuolelta sitä en saanut. Tämä voi myös kääntyä itseriittoisuudeksi, eli ei tarvitse muka ketään, luottaminen ja oman tarvitsevuuden hyväksyminen vie sekin aikaa. Helppo tie ei ole, mutta mahdollinen. Tietenkin jos persoonallisuuden rakenteet ovat jääneet tarpeeksi vaillinaisiksi, voi olla mahdotonta niitä korjata.

Tuosta jäätelöjutusta vielä, lapset ovat ihan kehityksellisesti itsekkäitä pienenä, keskipisteitä omassa maailmassaan. Tällöin vanhempien tulisi kärsivällisesti ja empaattisesti opettaa, ettei ole maailman keskipiste ja muut täytyy myös huomioida. Ihan normaalia.

Ei sinun äitisi ole onnistunut hallita sinua, jos sinulla oli tuon vertan tilaa ajatella mikä itseäsi auttaa. Ja haista paska jäätelöneuvoista, kuvitteletko sä, että mä en tiedä mitään tuosta???? Nyt oli kyse tunteista, joita sellaiset tilanteet minussa herättää!! Minun lapsteni olisi ansaittava se, että minä jaksan olla rakastava ja kärsivällinen heidän kanssaan, mutta sen he ansaitsisivat kuuntelemaalla joka ikistä sanaa, jonka minä sanon heille! Ja kun ei sana kuulu, eikä minua uskota, niin he eivät ole ansainneet minua!! Ja siis tää onnse sairas osa minua, en oikeasti ajattele noin, mutta mulla ei ole ollut yhtään vaihtoehtoa ja mun kusipää mieskään ei ole osannut sanoa, ettei mun kuulu ansaita mun vanhempieni rakkautta!!!!

ap

Tuossahan olet jo tiedostanut, mikä osa on tunteitasi (mihin sinulla on oikeus) ja mikä taas olisi nornmaali tapa reagoida. Ymmärrät varmaan myös, että koska olet itse kokenut rakkauden ehdollisena lapsuudessa, siirrät samaa lapsiisi nyt. Tuosta voi jo työstää aika paljon asiaa jos haluat. Älä jää odottamaan, että muut ratkaisevat asian puolestasi, muuten olet ikuisesti heidän armoillaan, etkä välttämättä saa mitä tarvitset.

Se samaa mieltä olemisen vaade oli just tätä rakkauden ansaitsemisen vaatimusta sisältävä asia. Jos sinä olet eri mieltä, kuin joku ystäväsi, miten voisit ikinä kuvitella olevasi hänen rakkautensa ystävänä arvoinen? Se oli äidin viesti. Ja kun minä kysyin, että miksi minä ikinä haluaisin elämääni ihmisiä, jotka ainoastaan välittäisivät ja rakastaisivat minua kosoa minä en aiheuta heissä suuttumusta jos suljen omat mielipiteeni, niin äiti suuttui ihan hirveästi, että kertomalla omat mielipiteeni olen rettelöitsijä, jota kaikki halveksivat. Aivan käsittämättömän hirveää.

Jos hän itse halusikin elää niin mitättömän elämää ystävilleen, niin mä en kyllä ainakaan halunnut. Äiti kyllä kannusti siinä, että jos joku on eri mieltä, niin älä siksi häntä hylkää, mutta ongelmaksi tuli ennemminkin se, että he saivat siis kyllä hylätä minut. Ja se oli minun syyni, koska en ansainnut heidän rakkauttaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

AV:n kuvottavin trollaaja. Keksi, että esittämällä maailman paskinta äitiä saa reaktioita Vauva-palstalla.

Tuollaiset tunteet ovat niin vieraita normaalille ihmiselle, että olisi vaikeaa imitoida tai edes keksiä niitä. Valitettavasti ovat ihan totta joillekin, tämän on saanut nähdä työssä.

Se oli aina minun syyni. Koska minä olin maailman paskin ihminen. Sellaisen kuuluu ansaita muiden rakkaus, mutta viesti sisälsi myös sen viestin, että sitä minä en ikinä tulisi tekemään. En saavuuttaisi koskaan muiden rakkauden ansaitsemisen tilaa. Olin niin hirveä. Ja niin väärärssä kaikessa. Niin itsekäs. Niin pahoja mielipiteitä. Huhheijaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AV:n kuvottavin trollaaja. Keksi, että esittämällä maailman paskinta äitiä saa reaktioita Vauva-palstalla.

Tuollaiset tunteet ovat niin vieraita normaalille ihmiselle, että olisi vaikeaa imitoida tai edes keksiä niitä. Valitettavasti ovat ihan totta joillekin, tämän on saanut nähdä työssä.

Voi kiitos, hssua, että mun on pakko kiittää sinua, mutta ehkä se tarkoittaa, etten ole todella feikki, koska itsekin epäilen sitä aika ajoin. Onhan se nyt täysin kummallista, että jollain voi olla näin tavallaan massiiivisia ongelmia ja ei ole niitä tajunnut aiemmin?

ap

Muistan jo 6-vuotiaana ajatelleeni tai tajunneeni, että en menisi koskaan naimisiin ja se ei ollut siksi, ettenkö ois halunnut, vaan tajusin silloin varmaan, etten ikinä tule ansaitsemaan kenenkään rakkautta. Onneksi se viesti nyt sitten on, ettei mun kuulukaan. Enkä haluakaan!! Se on lahja, mutta joskus hyvin vaikea aukaista tai edes ottaa vastaan.

ap

Äitisi oli oikeassa. Sä olet hirveä.

Vierailija kirjoitti:

Se oli aina minun syyni. Koska minä olin maailman paskin ihminen. Sellaisen kuuluu ansaita muiden rakkaus, mutta viesti sisälsi myös sen viestin, että sitä minä en ikinä tulisi tekemään. En saavuuttaisi koskaan muiden rakkauden ansaitsemisen tilaa. Olin niin hirveä. Ja niin väärärssä kaikessa. Niin itsekäs. Niin pahoja mielipiteitä. Huhheijaa.

ap

Entä jos lähtisit ajatuksesta, ettei äitisi ollut oikeassa, vaikka tällaista viestitti. Ja sitten siitä, että jos joku on tehnyt sinua kohtaan väärin, ei ole tarkoituksenmukaista kostaa sitä itsellesi tai omille lapsillesi. Ole armollinen itsellesi niin myötätunto herää myös muita kohtaan.

Menitkö sä nyt sitten niitten mukuloittes luo kun olet sekoillut täällä koko päivän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli aina minun syyni. Koska minä olin maailman paskin ihminen. Sellaisen kuuluu ansaita muiden rakkaus, mutta viesti sisälsi myös sen viestin, että sitä minä en ikinä tulisi tekemään. En saavuuttaisi koskaan muiden rakkauden ansaitsemisen tilaa. Olin niin hirveä. Ja niin väärärssä kaikessa. Niin itsekäs. Niin pahoja mielipiteitä. Huhheijaa.

ap

Entä jos lähtisit ajatuksesta, ettei äitisi ollut oikeassa, vaikka tällaista viestitti. Ja sitten siitä, että jos joku on tehnyt sinua kohtaan väärin, ei ole tarkoituksenmukaista kostaa sitä itsellesi tai omille lapsillesi. Ole armollinen itsellesi niin myötätunto herää myös muita kohtaan.

Eihän sitä nyt kostakaan, vaan homma menee niin, että jos luonnehäiriöinen saa uskoteltua lapselleen, että tämän pitää ansaita rakkaus, mutta sitten tämän yrittäessä ja epäonnistuessa vielä kaikenkukkuraksi syyttää, ettet sinä sitä keneltäkään ikinä voi ansaitakaan, niin kyllä siinä jo kehittyy sen tasoinen paha olo, ettei kauheasti tartte koittaa kostaa kellekään mitään, vaan kyllä se tapahtuu ihan itsestään.

Muut ihmiset voisivat olla siitä sen verran vastuussa, etteivät hyväksy sellaista, että joku koittaa ansaita heidän rakkautensa, mutta aika moni tykkää siitä, kun joku nuolee persettä kieli ruskeana.

ap