En ymmärrä miten mies voi pitää nykyistä tilannettamme reiluna!

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma, ettei se ukko hoida ties mitä asioita niin ettet huomaakaan? Kuka hoitaa pankkiasiat, auton huollot, lumityöt, palaneiden lamppujen vaihdon, kaikki pikkukorjaukset, haravoinnit, jätteiden lajittelun... Nuo asiat vain tapahtuvat, et edes huomaa...

En ole ap, mutta meillä minä ( nainen) hoidan pankkiasiat, lamppujen vaihdot, haravoinnin, jätteiden lajittelut. Mies hoitaa auton huollon= vie huollettavaksi. Pikkukorjauksia myös hoitaa kunhan jaksan muistuttaa

Tämän lisäksi hoidan lähes kaikki perinteiset naisten työt ja käyn tietenkin töissä.

Enpä usko että naiselta jää huomaamatta että piha on haravoitu.

Varsinkin kun sen yleensä tekee nainen.

Meillä on esimerkiksi omien lasten synttäreitä, kavereitten synttäreitä, kausivaatteiden hankkimista (ja vanhoista eroon hankkiutumista), harrastusten poikkeuksia, esiintymisiä, vanhempainiltoja ynnä muuta melko harvoin, mutta ehdottomasti useammin kuin vaikka noita auton huoltoja tai lampun vaihtoja. Nämä ovat kuitenkin kaikki sitä näkymätöntä työtä, jota mies ei todellakaan huomaa. Hän ei huomaa, että jonkun kengät ovat pienet, jollekin on hankittu uusi takki, joku kutsui lapset synttäreille, sille sankarille hankittiin lahja, tanssiryhmän harkat siirtyi torstaille, kenraaliharjoitus on heti itsenäisyyspäivän jälkeen, opettaja kutsui arviointikeskusteluun (no tän se huomaa, kun wilma kilahtaa myös hänen puhelimessaan, mutta eipä se omatoimisesti tee asialle mitään). Ja myös minun mieheni oli ihan aikuinen ja yhteiskuntakelpoinen ennen lapsia, silti olemme ajautuneet tähän. On tosi ärsyttävää, jos näiden asioiden hoitaminen kuitataan joksikin naisen täydellisyyden tavoitteluksi, kun kuitenkin kyse on pohjimmiltaan ihan tavallisista asioista, joita siinä arjessa pyörii. Niiden hoituminen ei ole mitään täydellisyyttä, vaan lapsilla nyt sattuu olemaan tarpeita pitkin päivää, viikkoa, kuukautta jne. Enkä muutenkaan ole vähimmässäkään määrin perfektionisti, vaan aika hutilus, mutta en ymmärrä miksi vaikkapa yhdessä sovitut harrastukset jäävät hankintoineen kuitenkin minun harteilleni. Olen toki kysynyt syytä, mutta eihän miehellä siihen mitään vastausta ole. Se johtaa vain kiukustumiseen, jonka voimin mies hoitaa jotkut kuskaukset ja selvittää jonkun aikataulun, mutta lopulta ei sitten saa hoidettua esiintymisasuja tai vastaavaa. Tässä kohdassa en ole valmis jättämään lapsia pulaan, ja ilmeisesti se on sitten se virheeni, kun en "anna miehen hoitaa asioita omalla tavallaan". Näissä on kyse ensisijaisesti lasten tavasta elää ja olla, ja me miehen kanssa olemme sitä mahdollistamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vastaavassa tilanteessa " pessyt käteni" lapsen muutamasta harrastuksesta. Esim. En vie tai hae koskaan, en ilmoita sinne, en kuittaa mitään tms. No mies on lopulta hoitanut (tyylillään) asiat.

Lapsi on mm. jäänyt pois esityksestä. Kun mies ei ole kyennyt huolehtimaan ilmoittautumista oikeaan aikaan. Mies on joutunut tekemään extra työtä, kun ei ole huolehtinut (ajoissa) esiintymisasuista etc. Ole kuunnellut marinat. Antanut mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Toivon, että pikku hiljaa mieskin oppisi. Aika näyttää...

Haluaisin ottaa tuollaisen asenteen, mutta inhottaa, että lapset joutuvat kärsimään miehen saamattomuudesta.

Ap

Ehdotan, että nyt ainakin ensin pyrit 11:n kuvaamaan järjestelyyn. Jaatte vastuun säännöllisistä menoista tasapuolisesti ja sinä otat sitten erikseen esille sen, kumpi hoitaa jonkin erikoisjutun. Sekin on jo selvästi nykyistä parempi tilanne, jos ymmärsin selostuksesi nykyisestä tilanteesta oikein.

Näissä epäsäännöllisissä menoissa voit yrittää sellaista taktiikkaa, että annat miehen valita kahdesta vaihtoehdosta: "Ensi viikolla Maija pitää viedä hammaslääkäriin tiistaina ja Pekka vuositarkastukseen torstaina. Kumman näistä sinä haluat hoitaa? Minä voi hoitaa sen toisen." Miehen on paljon vaikeampaa sanoa "en kumpaakaan" kuin "ei" silloin, jos kysyt vain toisesta: "Voitko viedä Maijan hammaslääkäriin ensi viikolla?"

Tuo vaihtoehto-systeemi on hyvä siltäkin kannalta että silloin keskustelu on oikeasti tasapuolista keskustelua vanhempien välillä ("mitenkäs me yhdessä nämä hoidettaisiin?"), eikä niin että ap komentaa/pyytää miestä tekemään jotain lapsiin liittyvää.

Joku ehdotti, että KOMENTAA miehen hoitamaan jonkun menon ja sitten kun mies jättää sen kuitenkin hoitamatta, niin nostaa pystyyn oikein äläkän, eiköhän mies opi. No tuskinpa, eiköhän asiasta ole väännetty/nalkutettu jo aiemminkin. Miehen toki pitää hoitaa oma osuutensa hommista mutta ei siksi että vaimo käskee/nalkuttaa asiasta....

Meillä mies tekee vähemmän kotiaskareita, koska ei huomaa tehdä niitä. Hänestä ei haittaa, jos lattiaa ei ole imuroitu kahteen viikkoon tai vessaa siistitty kuukauteen... Ei mitään väliä, vaikka vaatteet ottaisi suoraan käyttöön narulta viemättä niitä kaappiin välillä, saati silittämättä. Samoissa lakanoissa voi nukkua vaikka vuoden putkeen.

Välillä saan raivarin ja kiljun siitä, että mies asuu kuin hotellissa. Sitten hän taas tekee asioita vähän aikaa. Imuroi, laittaa pyykkiä, vie roskikset jne.

Tiskikonetta hän käyttää ja ruokaa tekee kyllä pyytämättä. Hän ei kuitenkaan saa koskaan keksittyä, mitä ruokaa tekisi, joten minun pitää aina sanoa, mitä viikonloppuna syödään. Se on rasittavaa. Jos minä kysyn vuorostani häneltä, mitä hän haluaisi syödä, vastaus on aina makaronilaatikkoa tai kalasoppaa.

Meillä on viisivuotias lapsi, joka hoitaa jo itsenäisesti vessajutut mutta kakan jälkeinen pepunpesu ei häneltä kunnolla onnistu. Mies on tosi arka hoitamaan asiaa, koska lapsi on tyttö. Käymme kyllä yhdessä saunassakin, siinä ei ole ongelmaa, mutta kun pitäisi suihkutella ja pestä tyttö - saati rasvata joka puolelta pesun jälkeen - mies ei millään pysty tekemään sitä. Hitto että ärsyttää.

Mitä tulee lapsen harrastuksiin, ne ovat kokonaan minun vastuullani. Olen itse näin halunnut. Minulla ei ollut lapsena mitään harrastuksia, koska vanhempani eivät olleet asialle myönteisiä. Niinpä minä haluan antaa lapselleni mahdollisuuden harrastaa ja kokeilla eri juttuja, käymme teatterissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa yhdessä. Se on minun valintani. Mies kyllä vie lapsen, jos joskus olen töissä pitkään enkä pääse itse viemään.

Pistäkää hommat. Kaikki hommat paperille.

Sitä se alkaa jäsentää. Sitten jakakaa.

Kuukauden rai viikon rai miltä vaan niin katsotte tilanteen uudestaan. Menikö reilusti.

Sitten uusi suunnittelu ja taas uusi arviointi ajan kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on esimerkiksi omien lasten synttäreitä, kavereitten synttäreitä, kausivaatteiden hankkimista (ja vanhoista eroon hankkiutumista), harrastusten poikkeuksia, esiintymisiä, vanhempainiltoja ynnä muuta melko harvoin, mutta ehdottomasti useammin kuin vaikka noita auton huoltoja tai lampun vaihtoja. Nämä ovat kuitenkin kaikki sitä näkymätöntä työtä, jota mies ei todellakaan huomaa. Hän ei huomaa, että jonkun kengät ovat pienet, jollekin on hankittu uusi takki, joku kutsui lapset synttäreille, sille sankarille hankittiin lahja, tanssiryhmän harkat siirtyi torstaille, kenraaliharjoitus on heti itsenäisyyspäivän jälkeen, opettaja kutsui arviointikeskusteluun (no tän se huomaa, kun wilma kilahtaa myös hänen puhelimessaan, mutta eipä se omatoimisesti tee asialle mitään). Ja myös minun mieheni oli ihan aikuinen ja yhteiskuntakelpoinen ennen lapsia, silti olemme ajautuneet tähän. On tosi ärsyttävää, jos näiden asioiden hoitaminen kuitataan joksikin naisen täydellisyyden tavoitteluksi, kun kuitenkin kyse on pohjimmiltaan ihan tavallisista asioista, joita siinä arjessa pyörii. Niiden hoituminen ei ole mitään täydellisyyttä, vaan lapsilla nyt sattuu olemaan tarpeita pitkin päivää, viikkoa, kuukautta jne. Enkä muutenkaan ole vähimmässäkään määrin perfektionisti, vaan aika hutilus, mutta en ymmärrä miksi vaikkapa yhdessä sovitut harrastukset jäävät hankintoineen kuitenkin minun harteilleni. Olen toki kysynyt syytä, mutta eihän miehellä siihen mitään vastausta ole. Se johtaa vain kiukustumiseen, jonka voimin mies hoitaa jotkut kuskaukset ja selvittää jonkun aikataulun, mutta lopulta ei sitten saa hoidettua esiintymisasuja tai vastaavaa. Tässä kohdassa en ole valmis jättämään lapsia pulaan, ja ilmeisesti se on sitten se virheeni, kun en "anna miehen hoitaa asioita omalla tavallaan". Näissä on kyse ensisijaisesti lasten tavasta elää ja olla, ja me miehen kanssa olemme sitä mahdollistamassa.

Kuulostaa niiiin tutulta. Ja sitten kun olen näistä asioista yrittänyt keskustella, niin vastaus on ollut esim. "No, mä nyt olen tällainen". Siihen olen vastannut, että se, ettei viitsi tehdä jotain, ei ole persoonallisuuden piirre. Ei muakaan huvittaisi huolehtia kaikesta. Minäkin olisin mieluummin se, joka ottaa rennosti eikä välitä niin paljon. Mutta kun en pysty olemaan välittämättä.

Oletko ottanut huomioon miehen tarpeet miehenä? Mies ei syty kotitöille sormia napsauttamalla, vaan tätä tulee vietellä kohti imurointia hieromalla pitkin viikkoa ja rakastelemalla aamulla oikein kunnolla. Jos miehen täytyy ryhtyä kuiviltaan kotihommiin, on seurauksena katkeroituminen ja lopulta kotityöt jäävät kokonaan.

Ansaitset tilanteesi, koska et tee sille mitään (millä olisi vaikutusta).

Ilmeisesti se, että mies käy töissä rahaa tienaamassa (josta varmaankin perhe saa suuren osan) ja tekee vähän jotain joskus, sitten kuitenkin riittää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Joko teet aikuisesti ja keskustelet miehen kanssa, miten asia hoidetaan tai sitten kysyt, miten mies on ajatellut hoitaa tilanteen, kun elätte lasten kanssa viikko/viikko -systeemissä. Yleensä tuossa vaiheessa mies havahtuu jos on havahtuakseen eli nostat esille sen kortin (vakavissasi siis, ei uhkauksena), että eroatte ja vastuu lapsista todella jaetaan. Jos mies kiemurtelee, että kaikkihan on nyt hyvin, niin voit vastata, että kaikki on hyvin vain miehellä, ei muilla. Tämä tilanne ei jatku, joten miten 1mies sen aikoo ratkaista.

Totta. Kaikki on hyvin vain miehellä. Ei sinulla. Eikä olisi lapsillakaan jos toimisit niinkuin mies.

Tässäpä esimerkki siitä, miksi parisuhteessakin on hyvä pitää omat asunnot. Kotityöt jakautuvat aina reilusti, kun kumpikin vastaa omasta huushollistaan.

Otsikon kysymykseen: Onko mies sanonut, että pitää nykyistä tilannettanne reiluna? En usko, että mieskään pitää sitä reiluna. Mutta tilaisuus on vain tehnyt hänestä varkaan. Ja hän pääsee hyötymään niin kauan kuin pystyy jotenkin kiertelemään vastuusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te asunut yhdessä ennen lasten tekoa? Tekikö mies silloin 50% kotitöistä ja kokkaamisesta? Jos ei, miksi suhteenne eteni lastentekoon?

Kaikkia geenejä ei olisi syytä jatkaa, ja tällä tarkoitan miestäsi

Asuimme useamman vuoden yhdessä. En ollut koskaan nähnyt niin siistiä poikamiesboksia! Siksi tämä nykyinen tilanne on niin hämmentävä. Mies myös arvosteli tuttujaa, jotka luistelivat lasten- ja kodinhoidosta. Nyt hän on itse pahemman luokan vapaamatkustaja.

Tämä!!! Kokemusta kahdesta tällaisesta miehestä. Poikamiesboksissa olisi voinut lattioilta syödä. Nainen muuttaa taloon: BOOM! Mies unohtaa maagisesti imurin, tiskikoneen, hellan ja rättien olemassaolon. Toisella yrityksellä tässä ollaan ja mukana myös miehen lapset edellisestä liitosta. Kyllä korpeaa paskan määrä ja kodinhoitajan odotusarvo.

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma, ettei se ukko hoida ties mitä asioita niin ettet huomaakaan? Kuka hoitaa pankkiasiat, auton huollot, lumityöt, palaneiden lamppujen vaihdon, kaikki pikkukorjaukset, haravoinnit, jätteiden lajittelun... Nuo asiat vain tapahtuvat, et edes huomaa...

Yleensä tuollaiset asiat hoituvat miehen tekeminä niin, että nainen pyytää (nalkuttaa) miestä tekemään ne ja mies sitten jossain vaiheessa armollisesti suorittaa tehtävän.