Itsemurha vaihtoehtona kun maine ja elämä on mennyt?

Tärkeintä on, että arvostat itse itseäsi, eikä toisten mielipiteet. Pidä itsestäsi huolta niin kaikki näyttää valoisammalta. Kaikki sählää joskus.

Se siinä onkin, kun ei pysty arvostamaan itseään. Itsearvostus on ollut heikoilla kantimilla koko elämän, mutta nyt sitä ei ole lainkaan. Yritän tehdä kuten neuvotaan eli asioita joista nautin kuten treenaus ja ulkoilu, mutta silti vihaan itseäni ja näen itseni nollana. Ihan sama miten teen, en ikinä tule olemaan yhtä hyvä ja arvokas kuin muut.

Ap

Tilanteesi kuulostaa siltä että sun ehdottomasti pitää hakea apua! Olen itsekin ollut masentunut joten tiedän mitä se on kun ei pysty arvostamaan itseään. Masentuneena ei näe itseään oikeassa valossa vaan juurikin huonona ym. Terapiaan ei ole pakko suostua jos et ole siihen valmis, mutta lääkitys kannattaisi varmasti. Ja ei sillä ole väliä mitä joskus teit ja millainen olit, ihmiset muuttuvat...Olet arvokas ihminen teoistasi huolimatta! Jos muut eivät sitä tajua niin oma on häpeänsä. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia masennuksen keskelle <3

Kokeile rukoilemista, ehkä siitä voisi olla apua?

Tsemppiä! Kyllä sä selviät! Hankkiudu pian pois sieltä exän porukoiden läheisyydestä. Vaihda paikkakuntaa tai jos on kielitaitoa ja koulutusta/rahaa niin maata. Monella on Suomessa juuri tuo maineen menetys ongelma johon ei ymmärretä ratkaisua eli nyt nopeasti pois sieltä missä asutkin ja mieluiten johonkin isoon kaupunkiin ettei ne exäs kaverit saa sua ajettua mihinkään.

Tiedän miltä susta tuntuu...Mutta itsemurha ei ole ratkaisu! Voit vielä parantua masennuksestasi mutta se varmaankin vaatii jonkinasteista avun hakemista, jos ei muuta niin jonkin asteen lääkityksen. Oletko miettinyt osastolle menoa, se voisi auttaa? Jos on sellainen fiilis että oikeasti olet aikeissa tappaa itsesi. Siellä ei pakoteta puhumaan jos et halua

Samaa mieltä, muuta pois jos vain suinkin kykenet! Pois vanhoista piireistä, se varmasti auttaisi. Joku paikka missä sua ei tunneta. Nimensäkin voi vaihtaa jos siltä tuntuu

Kuules ap! Mulla sama juttu paitsi olen mokannut asiani jo kahdesti 😑 Muutin monen sadan kilometrin päähän ja lopetin seksisekoilun kännissä. Vaihdoin työtä ja tuttavapiiriä. Elämä hymyili, kunnes taas alkoi mieststövän(uyden) kautta juominen ja muut päihteet. Sitten jatkui sama sekoilu ja holtiton seksikäytös. Terapia ainoa vaihtoehto tässä ja vaikka a-klinikka. En juo usein, mutta tunteitteni käsittely on viallinen ja ahdistuneena juon.

mulla vähän sama ap, mutta mulla on vielä perhe. Oon masentuneena tehnyt kaikkea mitä kadun.....en tiedä mitä tekisin..

Vierailija kirjoitti:

En voi koskaan puhua asioista kellekään kasvotusten, en siis voi mennä terapiaan.

Jos tuntuu, ettei voi puhua koska omat tekemiset hävettää, niin yritä ajatella, että ne terapeutit ovat takuulla kuulleet pahempiakin asioita kuin juhliminen ja seksiseikkailut. Eikä heidän tehtävänsä ole tuomita, vaan auttaa.

Olisipa joku paikka missä me "huonomaineiset" voisimme jutella ilman syyllistäjiä. Minullakin on pari lasta.Terkuin se kertaalleen muuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteesi kuulostaa siltä että sun ehdottomasti pitää hakea apua! Olen itsekin ollut masentunut joten tiedän mitä se on kun ei pysty arvostamaan itseään. Masentuneena ei näe itseään oikeassa valossa vaan juurikin huonona ym. Terapiaan ei ole pakko suostua jos et ole siihen valmis, mutta lääkitys kannattaisi varmasti. Ja ei sillä ole väliä mitä joskus teit ja millainen olit, ihmiset muuttuvat...Olet arvokas ihminen teoistasi huolimatta! Jos muut eivät sitä tajua niin oma on häpeänsä. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia masennuksen keskelle <3

Apua pitää kyllä hakea mutta vastuutonta sanoa että lääkitys auttaa varmasti. Joillakin se ei auta tai jopa pahentaa tilaa! Mutta AP,hae apua. Sinä ansaitset apua ja hyötyisit varmasti keskustelusta esim.psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Uskalla puhua,turhaan häpeät. Et tod.ole ainoa noita asioita kokenut.

Sinun kannattaisi kokeilla satanismia. Eikä se siis tarkoita sitä, että menet hautuumaalle häpäisemään kännipäissäsi hautoja ja hokemaan Saatanaa. Satanismissa tavoitteena on kasvaa itse ja korottaa itsensä jumalaksi.

Olin itse masentunut ja ajattelin itsemurhaa, mutta satansimi pelasti minut. :) Kristittynä en kokenut olevani arvokas, koska olin olemassa vain jumalan tahdon toteuttamista varten. Lue vaikka Uncle Setnakt's Essential Guide to the Left Hand Path. Se on tosi ohut kirja, joka kuitenkin antaa perustiedot satanismista.

Opettele muuttamaan ajattelutapaasi äläkä ole niin ankara itseäsi kohtaan. Jokainen meistä on mokaillut jollain tavoin. Mennyttä et voi muuttaa eikä se edes oikeasti muita juurikaan kiinnosta. Ainoastaan itsellesi se on rasite. Tulevaisuuteen voit vaikuttaa joten keskity siihen. Mitä itse ajattelisit jos tutustuisit ihan mahtavaan tyyppiin, ihanaan ihmiseen josta myöhemmin selviäisi että hän on hölmöillyt menneisyydessä. Antaisitko sen vaikuttaa? Aivan, olisit yllättynyt mutta nykyhetki kuitenkin ratkaisee. Aika harva asia on lopulta täysin anteeksiantamaton. Muuta vaikka toiselle paikkakunnalle tai jopa toiseen maahan jos tulevaisuuden rakentaminen tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten ympäröimänä tuntuu liian vaikealta. Eihän sitä itseään pakoon pääse mutta voi olla helpompaa jos menneisyys ei kävele vastaan jakuvasti. Itsemurha ei missään tapauksessa ole vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Se siinä onkin, kun ei pysty arvostamaan itseään. Itsearvostus on ollut heikoilla kantimilla koko elämän, mutta nyt sitä ei ole lainkaan. Yritän tehdä kuten neuvotaan eli asioita joista nautin kuten treenaus ja ulkoilu, mutta silti vihaan itseäni ja näen itseni nollana. Ihan sama miten teen, en ikinä tule olemaan yhtä hyvä ja arvokas kuin muut.

Ap

Jos koet, ettet allekirjoita entisen elämäsi arvoja, anna anteeksi itsellesi tekemäsi virheet. Kaikki tekevät virheitä, kaikki ovat arvokkaita. Iloitse siitä, että olet kasvanut henkisesti, ajattelet syvällisemmmin. Kaikki syntyvät täydellisinä, mutta kukaan ei lähde täältä täydellisenä. Olet hyvä ja arvokas ja riittävä omana itsenäsi, eletyn elämäsi kanssa. Suuntaa katse huomiseen ja tähän päivään. Mitä haluaisit tehdä elämälläsi, millaisia haaveita sinulla on, mikä tuo nautintoa ja tyydytystä, kenestä pidät? Näitä olisi hyvä pohtia ääneen toisen ihmisen kanssa myös, ihan kaikessa rauhassa. Toivon, ja uskon, että Sinusta löytyy voimia uskaltautua keskustelemaan, se auttaa sinua ja voimaannuttaa.

Siihen asti, rutista itseäsi oikein lujaa, halaus minulta sinulle on perillä! Tunnelmallista syksynjatkoa! <3

Etsi nettiterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa joku paikka missä me "huonomaineiset" voisimme jutella ilman syyllistäjiä. Minullakin on pari lasta.Terkuin se kertaalleen muuttanut.

Kunhan et syyllistä itseäsi, ja annat itsellesi anteeksi, kukaan toinen ei pysty Sinua syyllistämään eikä haukkumaan tekemiäsi valintoja. 

Halaukset!

Moi, Ap! Kiltteys on hyvä, mutta kuuliainen ei tartte olla. Niitä on kaikenmaailman nettiterapioitakin, myös ihan sähköpostilla tai chattailemalla, ainakin jos osaat enkkua (maksaa tietty pitää). Mun mies käytti jotain sellaista jo vuosia sitten ja kyllä siitä hyötyä oli. Tsemppiä, olet arvokas! :)

Vierailija kirjoitti:

Se siinä onkin, kun ei pysty arvostamaan itseään. Itsearvostus on ollut heikoilla kantimilla koko elämän, mutta nyt sitä ei ole lainkaan. Yritän tehdä kuten neuvotaan eli asioita joista nautin kuten treenaus ja ulkoilu, mutta silti vihaan itseäni ja näen itseni nollana. Ihan sama miten teen, en ikinä tule olemaan yhtä hyvä ja arvokas kuin muut.

Ap

Kyllä tulet olemaan ja olet nytkin ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu! Miksi ihmeessä et olisi? Sinulla taitaa olla aika vääristynyt käsitys sekä itsestäsi että muista. Näet vaan omat virheesi, et muiden. Kaikki tekevät virheitä ja tyhmyyksiä. Se ei ketään tee arvottomaksi.

Asutko jollain pienellä paikkakunnalla? Ainakin tuli kirjotuksesta mieleen ttä asut. Ensimmäisenä muutat pois sieltä, vähintään 200km päähän. Sitten haet lääkkeet pahimpaan olotilaan, luet pari self help-opasta ja muutenkin luet masennuksesta kaiken ja alat työstää sitä. Haet kouluun tai töihin että sulla on elämässä päämäärä.