Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itsemurha vaihtoehtona kun maine ja elämä on mennyt?
07.10.2017 |
Olen ollut masentunut jo pitkään. Ongelmat alkoivat sairaasta suhteesta ja sen päätyttyä omista sekoiluistani. Tunnen olevani maailman huonoin ja arvottomin ihminen. Ongelma on se, etten voi hakea apua mistään. Lääkäristä saa lääkkeet, mutta joka kerta tuputetaan myös terapiaa. En voi koskaan puhua asioista kellekään kasvotusten, en siis voi mennä terapiaan. Minulla oli kausi, jolloin juhlin runsaasti ja harrastin seksiä ties kenen kanssa, kaikenmaailman kimppakivaa, exän tuttuja ym. Koen että olen saanut maineen. Nykyään en enää juo alkoholia ja en ole lainkaan tuo sama ihminen normaalisti. Olen hyvin kiltti ja kuuliainen, mutta menneisyyttä ei saa pois.
Masennus on iskenyt voimalla niin etten jaksaisi enää elää. Elämäni on loppu. Olen arvoton, en yhtään mitään, ROSKA ihmisten keskellä. Surkimus jota ei voi kukaan rakastaa. Olen miettinyt itsemurhaa välillä, kun en näe tulevaisuutta. Mitä tehdä kun apua ei voi hakea, kun puhua ei voi kellekään?
Kommentit (44)
Jätä ilkeilevät kommentit omaan arvoonsa. Heillä on omia käsittelemättömiä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka muuttaisi maailman ääriin, on mieli tulee mukaan. Menneisyyttä ei voi paeta
Seksiseikkailuista sen verran, että jos olet nainen, niin älä syyllistä itseäsi. Nainen saa nykyään nauttia seksistä, irtosuhteista, yms. omasta seksuaalisuudestaan. Asian toki monimutkaistaa, jos harrastaa seksiä ns. varatun henkilön kanssa. Sekin on kuitenkin kahden aikuisen välinen toiminta, jossa on kaksi suostuvaa osapuolta. Sinulla on oikeus itsemääräämisoikeuteen - ja seksi kuuluu siihen!
Moralistit, suu kiinni. Tuomitsijat vaietkoon. Ikuisesti.
Älä tuomitse itseäsi huonomaineiseksi. Et sitä ole. Maine on syntynyt paheksijoiden mielissä.
Alue: Aihe vapaa
Itse terapeuttina voin sanoa, että ei ne kauheimmatkaan mokailut meitä järkytä eikä niistä ketään tuomita. Usko tai älä terapeutitkin on ihmisiä. Mullakin on ties mitä noloja sekoiluja takana, en ole yhtään sen parempi ihminen kuin asiakkaani. Juju on siinä, että oppii jättämään menneen taakseen ja antamaan anteeksi itselleen. Tähän olen itse aikanaan hakenut ammattiapua, minua se lopulta auttoi.