Mies valehteli haluavansa lapsen ja nyt ehdottaa aborttia, en enää tiedä mitä teen!

Vierailija kirjoitti:

Jätimme ehkäisyn pois viime talvena. Ja en todellakaan ole painostanut miestä vauvan tekoon. Joskus vaan suututtaa, kun miehen mieli muuttuu yhtä äkkiä asioista ja koskaan tiedä mikä on varmaa ja mikä ei. Tähän sitten mies vetosi, että ei halunnut sanoa ettei ihan vielä haluaisi etten jätä häntä!

Monta kertaa näiden kuukausien aikana olen välillä ottanut puheeksi asian, kysynyt oletko varma että haluat nyt vai siirretäänkö asiaa. Lisäksi kertonut miten kauheaa olisi jos tulisin raskaaksi ja hän ei haluasi lasta. Joten siksi painottanut että asioista pitää keskustella kunnolla enkä tietenkään halua tehdä lasta jos toinenkaan ei vielä halua.

Mutta niin tosiaan, tein viikko sitten positiivisen testin. Eilen mies sitten paljasti että hänestä abortti voisi olla hyvä ja lapsi olisi kiva vaikka vuoden tai kahden päästä. Kuulemma kysymys ei ole siinä että ei halua olla kanssani tai saada lasta kanssani ja haluaa yhteisen elämän.

Olen niin raivona ja olo on todella petetty. Mies siis nähtävästi ajattelee että on ok olla ilman ehkäisyä ja tehdä sitten abortti. Tuntuu että inhoan ja vihaan häntä enkä voi katsoa edes häneen päin. Ymmärrän kyllä että paniikki ja pelko voi tulla kenelle tahansa. Itsekin olin ensin kauhuissani, mutta nyt olen alkanut olla jo ihan innoissaankin kun olen asiaa sulatellut.

Olin ehkä lapsellinen mutten jatkanut enää keskustelua tämän kanssa. Yritin vielä kysyä onko hän aivan varma ettei tämä nyt ole alun paniikkia ja mieli muuttuisi kun näkisi lapsen sitten ultrassa yms. Tämä tuli ihan kun puskista, ennen tätä keskustelua mies näytti taloa ja ehdotteli jos myisimme nykyisen talon ja ostaisimme tuon isomman.

Vissiin tosissaan luuli että teen mitä tahansa hänen takiaan, sanoin sitten etten halua pakottaa häntä isäksi ja minulle ei jää vaihtoehdoiksi sitten varmaan kun erota hänestä ja pitää lapsi yksin. Ja sanoin että jos keskeytyksen päätyisimme ilman järkevää syytä suhteemme on myös puoleltani ohi.

Tulipas pitkä ja Sekava teksti, itku silmässä tätä kirjoitan ja voin todella huonosti ja olen kamalan stressaantunut. Onko muille käynyt näin?? Toivon että ilkeät kommentit jätätte pois, olen jo tarpeeksi rikki muutenkin.

Hei ap! Olin ihan samassa tilanteessa kin sinä nyt pari viikkoa takaperin. Miedän kohdalla raskaus paljastui tuulimunaksi. Itse olisin halunnut lapsen ja olo on aika surullinen. Mies sanoi minulle ihan samat asiat kuin sinulle - abortti olisi hyvä ja hän kyllä haluaa kanssani lapsen - vuoden päästä. Näköjään tälläisiä miehiä riittää.. mitä tämä sitten oikeasti tarkoittaa, en tiedä.

Tuli mieleen, että oliko miehesi suostuvainen lapsen yritykseen, koska laski sen varaan, että et tule kovin nopeasti raskautumaan pco:n ja endon vuoksi.

Älä pidä lasta jos jätät miehen. Minua ainakin inhottaisi kasvattaa lasta jonka isästä en pidä.

Oisko mahdollista, että miehelle tuli vaan joku paniikki? Annat sen hetken sulatella asiaa ja katot sit tilanteen uusiks. Mut todella törkeetä tuon abortin ehottaminen tuossa tilanteessa jokatapauksessa.

Anna miehelle hetki aikaa. Jos hän kyselee abortista sanot että pidät lapsen. Voit sitten lisätä siihen, että on miehen valinta jääkö vai ei. Ole mahdollisimman tyyni ja "kylmä".

Selvittele itse asioita. Asennoidu siihen että mies lähtee. Käy vaikka alkuradkauden uä:ssä yksityisellä. Rupea nauttimaan raskaudesta. Kun mies näkee että asia nyt on näin ja itkut ei auta ehkä hän itsekkin tottuu ajatukseen.

Älkää/älä hätiköi miehen suhteen vielä. :)

Pyydä siltä 10 000 € sitä, että tapat sen vauvan. Onko sinulla jo muita mahdollisia asiakkaita katsottuna valmiiksi?

Mä tein lapsen tuollaisen kanssa ja hänestäkuoriutui kelpo isä. En tiedä miksi hän oli alkuun niin törkeä. Erosimme hetku sitten muista syistä ja lapsi on jo koululainen.

Pidä lapsi. Miehen pitämisestä en niinkään olisi varma. Jos hän ei kasva isyyteen, vastuuseen, odotukseen uudesta elämästä, se ei ole sinun vikasi.

Kenenkään painostuksesta ei aborttia pidä tehdä.

En pysty saamaan tästä sepustuksesta irti yhtään aitoa tunnetta, tähän loppui uskottavuus: "Tulipas pitkä ja Sekava teksti, itku silmässä tätä kirjoitan."

Voihan tilanteista keskustella ja uskon, että naisia on tässä tilanteessa joskus sit -miesten kanssa. Mutta ei tämän Hutun kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Jätimme ehkäisyn pois viime talvena. Ja en todellakaan ole painostanut miestä vauvan tekoon. Joskus vaan suututtaa, kun miehen mieli muuttuu yhtä äkkiä asioista ja koskaan tiedä mikä on varmaa ja mikä ei. Tähän sitten mies vetosi, että ei halunnut sanoa ettei ihan vielä haluaisi etten jätä häntä!

Monta kertaa näiden kuukausien aikana olen välillä ottanut puheeksi asian, kysynyt oletko varma että haluat nyt vai siirretäänkö asiaa. Lisäksi kertonut miten kauheaa olisi jos tulisin raskaaksi ja hän ei haluasi lasta. Joten siksi painottanut että asioista pitää keskustella kunnolla enkä tietenkään halua tehdä lasta jos toinenkaan ei vielä halua.

Mutta niin tosiaan, tein viikko sitten positiivisen testin. Eilen mies sitten paljasti että hänestä abortti voisi olla hyvä ja lapsi olisi kiva vaikka vuoden tai kahden päästä. Kuulemma kysymys ei ole siinä että ei halua olla kanssani tai saada lasta kanssani ja haluaa yhteisen elämän.

Olen niin raivona ja olo on todella petetty. Mies siis nähtävästi ajattelee että on ok olla ilman ehkäisyä ja tehdä sitten abortti. Tuntuu että inhoan ja vihaan häntä enkä voi katsoa edes häneen päin. Ymmärrän kyllä että paniikki ja pelko voi tulla kenelle tahansa. Itsekin olin ensin kauhuissani, mutta nyt olen alkanut olla jo ihan innoissaankin kun olen asiaa sulatellut.

Olin ehkä lapsellinen mutten jatkanut enää keskustelua tämän kanssa. Yritin vielä kysyä onko hän aivan varma ettei tämä nyt ole alun paniikkia ja mieli muuttuisi kun näkisi lapsen sitten ultrassa yms. Tämä tuli ihan kun puskista, ennen tätä keskustelua mies näytti taloa ja ehdotteli jos myisimme nykyisen talon ja ostaisimme tuon isomman.

Vissiin tosissaan luuli että teen mitä tahansa hänen takiaan, sanoin sitten etten halua pakottaa häntä isäksi ja minulle ei jää vaihtoehdoiksi sitten varmaan kun erota hänestä ja pitää lapsi yksin. Ja sanoin että jos keskeytyksen päätyisimme ilman järkevää syytä suhteemme on myös puoleltani ohi.

Tulipas pitkä ja Sekava teksti, itku silmässä tätä kirjoitan ja voin todella huonosti ja olen kamalan stressaantunut. Onko muille käynyt näin?? Toivon että ilkeät kommentit jätätte pois, olen jo tarpeeksi rikki muutenkin.

Malliesimerkki tyypillisestä miehestä:

ailahteleva tuuliviiri, jonka sana ei paina mitään.

Olen elämäni aikana ollut välillä isoissa ongelmissa ja kamalissa tilanteissa, usein tulee joku _nainen_ pelastamaan pulasta.

Miehiin ei voi luottaa, he ovat itsekkäitä ja vaikeuksissa oleville he kääntävät selkänsä.

Itse tilanteeseen en osaa sanoa sen enempää, mutta paljon voimia sinulle! <3 Vaikutat fiksulta ja mihin tulokseen päädytkin, on se varmasti oikea ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh. Voiko tuo olla edes tottakaan? Jos on niin vaihtoehtoja on tasan yksi eli ero miehestä. Jos puolisoon ei voi luottaa noin isoissa asioissa, on parempi olla yksin. Jos olet lapsen itse halunnut ja haluat olla äiti, pidät lapsen. Isä sitten osallistuu, jos osallistuu. Mutta vaikka osallistuisikin tai muuttaisi vielä kerran mieltään ja yhtäkkiä taas haluaisi vauvan, minä eroaisin silti. Jos ei tuohon lopu rakkaus ja luottamus ja kunnioitus, niin mihin sitten?

Kyllä, luottamus on mennyt ja en näe häntä ainakaan tällä hetkellä enää kumppanina. Vasn ihmisenä joka on pilannut elämäni jos näin saa sanoa.. on aikaisemmin suhteen aikana tehnyt ja sanonut asioita mistä olen henkisesti kärsinyt, mutta ke eivät ole olleet näin pahoja ja saatu selvitettyä ja jatkettu onnellisena. Mutta tämä oli kynttilä kakun päälle, tiedettäkö tavallaan tunne jossa tuntuu että monien vuosien jälkeen toisen todellinen luonne paljastuu. en osaa sanoa muuttuuko mieli hänellä, mutta jos se muuttuisi ei varmaan ole luottamusta ja saisin aina vain miettiä että onko tuo kanssani pakosta ja pakotin hänet tähän, ymmärrätte varmaan.

Ajatus abortista tuntuu todella väärältä ja pahalta. Mutta tottakai ajatus että jään sitten aivan yksin ja kannan vastuun lapsesta joka yhdessä laitettiin alulle ja toinen vaan jatkaa elämäänsä huolettomasti. Tuntuu pahalta.

Eli ajatukseni ovat ristiriitaiset. Mutta kai ne saa olla koska tilanne tuli niin puuntakaa ja on tuore.. Ja vaikka tiedän että koskaan mikään ei ole varmaa, jotenkin luotin että jokainen aikuinen ymmärtää tällaisen asian ja päätöksen on tehnyt kerta siihen itse päättää ryhtyä. Ja mistään en voinut päätellä ettei mies oikeasti haluaisi, esittänyt sitten vain niin hyvin minun mieliksi.

Tämä on totta, ajattelin tehdä tänne aloituksen koska ystäväni on vain ainut joka tietää raskaudesta ja tilanteesta. Ja ajattelin jos täältä löytyisi saman kokeineita ehkä.. -AP

Onko miehellä narsistisia piirteitä ollut aiemminkin?

Pidä vauva. Miehet ei oikeesti paljoa hoida edes niitä (poikkeuksia tietusti on). Kadut jos oot 30-35 vuotias nyt ja teet abortin. Et ole maailman eka tai vika joka noin tekee.

Pidä lapsi ja harkitse erittäin tarkkaan että haluatko jatkaa tuollaisen miehen kanssa.

Tsemppiä ja mukavaa raskausaikaa!

Jos pitää valita että tappaako vauvansa vai jättääkö miehensä niin eikö silloin ole itsestäänselvää että mies lentää kaaressa pihalle eikä takaisin ole tulemista.

Tuuliviirin kanssa oon viettänyt melkein 20 vuotta. Hänen aloitteestaan eroamme. Minä kuulemma muutuin lasten tulon myötä eikä hän pidä minusta enää. Taisin keskittyä liikaa lapsiini ja hän jäi paitsioon. Kauhistuttavinta on, että 10 vuotta sitten hän ei iloinnut raskaudesta mitenkään vaikka vastuuta osoittikin osallistumalla hankintoihin. Olisinpa silloin tajunnut ja tehnyt abortin... Toki nyt lapseni ovat tärkein asia elämässäni, mutta harmittaa kun en luottanut vaistoihini. Olisin päässyt miehestä eroon aiemmin enkä olisi nyt katsomassa miten lapset kärsii erosta, kun heitä ei olisi.

Lapsi ansaitsee elämän, mutta myös vanhemmat jotka rakastavat toisiaan. Vanhempien suhde on lapsen koti. Pitäisin lapsen, mutten miestä. (Tyhmyysgeenit eivät välttämättä periydy lapselle, jos mies ei ole läsnä lapsen elämässä.) Niin makaa kuin petaa, voit sanoa miehellesi. Joitakin asioita ei voi peruuttaa.

Miten ap kävi? Onko mies tullut järkiinsä?

Aihe taitaa olla jo käsitelty, mutta mulle kävi ihan samoin.

Oli jo yksi lapsi ja seuraavasta puheltiin, että jos olisi tulossa niin mikäpä siinä. Kunnes tulin heti raskaaksi, jolloin mies alkoi penätä aborttia. Kolmekin kertaa. Itkin. Sanoin että nyt ei ole reilua ketään kohtaan, ensinnäkään lasta kohtaan. Olin joutunut tekemään abortin nuoruudessani. Mies tiesi tämän.

En siis suostunut. Pahoitin mieleni sen verran, että kun olin erityisseurannassa erään sairauteni vuoksi, sain tiedon jo joulukuun lopussa lapsen sukupuolesta. Lapsi syntyi heinäkuussa, mutta en kertonut tietäväni hänen sukupuoltaan. Isä laisti synnytyksen, sanoi ettei ole tulossa koska hänhän on sen kerran jo nähnyt. Tosi kypsää käytöstä. Mies oli lähempänä 40:ä.

Loppu meni niin, että lapsi olikin mieluinen ja aivan isänsä näköinen lisäksi. Tykkäsi tästäkin lapsesta.

En tiedä minkä paniikin sai vai oliko määräilynhaluinen äitinsä tarjonnut omia mielipiteitään.

Mies sen sijaan kuoli kun lapsi oli aivan pieni.

Jännä että naiset eivät ymmärrä sitä, että mieli voi miehelläkin muuttua ja joskus toisen tunteita tuli varottua niin paljon, ettei saakaan omaa mielipidettään sanotuksi. Molemmat asioita, joihin naiset hyvin usein itsekin sortuvat. Ymmärrän, että lapsi on iso ja tärkeä asia, mutta ei se tarkoita, että oma päätöksen teko ja siitä kertominen olisi yhtään helpompaa. 

Ja eikö se abortti ole sallittu juuri sitä varten, että raskaus on mahdollista keskeyttää, jos ei ole valmis vanhemmaksi? Jos kerran naisille on tähän ihan lailla annettu mahdollisuus, niin ei pitäisi suuttua jos mies toivoo sellaista mahdollisuutta käytettävän. Ei mies kuitenkaan aborttia ole vaatinut vaan vain kertonut oman mielipiteensä. Eikö siihenkään miehellä ole oikeutta?

Vierailija kirjoitti:

Jännä että naiset eivät ymmärrä sitä, että mieli voi miehelläkin muuttua ja joskus toisen tunteita tuli varottua niin paljon, ettei saakaan omaa mielipidettään sanotuksi. Molemmat asioita, joihin naiset hyvin usein itsekin sortuvat. Ymmärrän, että lapsi on iso ja tärkeä asia, mutta ei se tarkoita, että oma päätöksen teko ja siitä kertominen olisi yhtään helpompaa. 

Ja eikö se abortti ole sallittu juuri sitä varten, että raskaus on mahdollista keskeyttää, jos ei ole valmis vanhemmaksi? Jos kerran naisille on tähän ihan lailla annettu mahdollisuus, niin ei pitäisi suuttua jos mies toivoo sellaista mahdollisuutta käytettävän. Ei mies kuitenkaan aborttia ole vaatinut vaan vain kertonut oman mielipiteensä. Eikö siihenkään miehellä ole oikeutta?

Abortti ei ole sallittu sen vuoksi että mieli muuttuu. Se ei ole ehkäisykeino. 

Uskomattoman typerä mies.