Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies valehteli haluavansa lapsen ja nyt ehdottaa aborttia, en enää tiedä mitä teen!
06.10.2017 |
Jätimme ehkäisyn pois viime talvena. Ja en todellakaan ole painostanut miestä vauvan tekoon. Joskus vaan suututtaa, kun miehen mieli muuttuu yhtä äkkiä asioista ja koskaan tiedä mikä on varmaa ja mikä ei. Tähän sitten mies vetosi, että ei halunnut sanoa ettei ihan vielä haluaisi etten jätä häntä!
Monta kertaa näiden kuukausien aikana olen välillä ottanut puheeksi asian, kysynyt oletko varma että haluat nyt vai siirretäänkö asiaa. Lisäksi kertonut miten kauheaa olisi jos tulisin raskaaksi ja hän ei haluasi lasta. Joten siksi painottanut että asioista pitää keskustella kunnolla enkä tietenkään halua tehdä lasta jos toinenkaan ei vielä halua.
Mutta niin tosiaan, tein viikko sitten positiivisen testin. Eilen mies sitten paljasti että hänestä abortti voisi olla hyvä ja lapsi olisi kiva vaikka vuoden tai kahden päästä. Kuulemma kysymys ei ole siinä että ei halua olla kanssani tai saada lasta kanssani ja haluaa yhteisen elämän.
Olen niin raivona ja olo on todella petetty. Mies siis nähtävästi ajattelee että on ok olla ilman ehkäisyä ja tehdä sitten abortti. Tuntuu että inhoan ja vihaan häntä enkä voi katsoa edes häneen päin. Ymmärrän kyllä että paniikki ja pelko voi tulla kenelle tahansa. Itsekin olin ensin kauhuissani, mutta nyt olen alkanut olla jo ihan innoissaankin kun olen asiaa sulatellut.
Olin ehkä lapsellinen mutten jatkanut enää keskustelua tämän kanssa. Yritin vielä kysyä onko hän aivan varma ettei tämä nyt ole alun paniikkia ja mieli muuttuisi kun näkisi lapsen sitten ultrassa yms. Tämä tuli ihan kun puskista, ennen tätä keskustelua mies näytti taloa ja ehdotteli jos myisimme nykyisen talon ja ostaisimme tuon isomman.
Vissiin tosissaan luuli että teen mitä tahansa hänen takiaan, sanoin sitten etten halua pakottaa häntä isäksi ja minulle ei jää vaihtoehdoiksi sitten varmaan kun erota hänestä ja pitää lapsi yksin. Ja sanoin että jos keskeytyksen päätyisimme ilman järkevää syytä suhteemme on myös puoleltani ohi.
Tulipas pitkä ja Sekava teksti, itku silmässä tätä kirjoitan ja voin todella huonosti ja olen kamalan stressaantunut. Onko muille käynyt näin?? Toivon että ilkeät kommentit jätätte pois, olen jo tarpeeksi rikki muutenkin.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanoi eräs vanha ja viisas nainen, kun odotin vauvaa yksinhuoltajana, että hyvin se menee ja että naiset ovat kautta historian hoitaneet yksin vauvat ja huushollit ja ovat niin vahvoja, etteivät siihen mitään miehiä tarvita. Totta se olikin, kyllä nainen aina yhden vauvan kanssa pärjää. Jos päätät heittää ääliömiehen veks, niin hanki vain turvaverkostoa eli lastenhoitoapua joihinkin poikkeustilanteisiin kuten pahoihin sairastumisiin tms. Hyvin se menee! Ja tuolla lapsellahan on isäkin eli saat varmasti lastenhoitoapua siltäkin ja elarit tietysti. Et ole edes totaali yh kuten minä olin.
Ja tältäkin viisaalta naiselta unohtui se lapsi. Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.
Isän varaan ei kannata laskea yhtään.
Ps. sinunkin lapselle on isä
Miksi kukaan enää ottaisi mitään "isää" huomioon tuollaisen kohtelun jälkeen? Haloo! Lapsi tavatkoon isäänsä jos tilanne on sellainen, se on lapsen etu. Jos tilanne menee mahdottomaksi siitä vedetään johtopäätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä tuntuu painajaiselta ja hirveältä. Mies on loukkaantunut kun kukaan ei ymmärrä häntä ja siitä että mietin hänestä eroamista. Tosissaanko se luulee että tekisin abortin hänen takiaan ja onnellisesti jatkaisimme yhdessä ja tehtäisiin jossain vaiheessa lapsi kun hän haluaa. Ei, en ikinä enää voisi kuvitella sitä. Se tuntuisi väärältä ja en todellakaan voisi luottaa ettei tule taas pupu pöksyyn. Ja suoraan sanoen ajattelen että jos raskaus keskeytyisi minulla ei ole enää oikeutta hankkia lapsia.
Minulla muutenkin epäillään endoa tai pcosia, on lääkärissä puhuttu mahdollista lapsettomuushoidoista. Hyvin vuosien päästä tilanne voisi olla että lasta ei saa helposti.
En pysty eläytymään hänen tunteisiin tai ymmärtämään häntä tai tätä asiaa. Hänellä olisi ollut 8kk aikana tilaisuus sanoa ettei tahdo, vaikka kuinka olisi pelännyt miten minä suhtaudun sitten asiaan. Vaikken minä vauvoista ja mistään ovulaatioista hänelle höyrynnyt. Oltiin vain kuten ennen, välillä ihasteltiin yhdessä vauvoja ja mies mietti nimiä ja mitä aikaisemmin mainitsin, että välillä otin asian puheeksi ajatteleeko noin vielä näin ja onko varma, ettei tule tätä tilannetta.
Onneksi menen kohta töihin niin saan muuta ajateltavaa edes hetkeksi. Tämä on yhtä painajaista :( -AP
No huhhuh. Voiko tuo olla edes tottakaan? Jos on niin vaihtoehtoja on tasan yksi eli ero miehestä. Jos puolisoon ei voi luottaa noin isoissa asioissa, on parempi olla yksin. Jos olet lapsen itse halunnut ja haluat olla äiti, pidät lapsen. Isä sitten osallistuu, jos osallistuu. Mutta vaikka osallistuisikin tai muuttaisi vielä kerran mieltään ja yhtäkkiä taas haluaisi vauvan, minä eroaisin silti. Jos ei tuohon lopu rakkaus ja luottamus ja kunnioitus, niin mihin sitten?
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh. Voiko tuo olla edes tottakaan? Jos on niin vaihtoehtoja on tasan yksi eli ero miehestä. Jos puolisoon ei voi luottaa noin isoissa asioissa, on parempi olla yksin. Jos olet lapsen itse halunnut ja haluat olla äiti, pidät lapsen. Isä sitten osallistuu, jos osallistuu. Mutta vaikka osallistuisikin tai muuttaisi vielä kerran mieltään ja yhtäkkiä taas haluaisi vauvan, minä eroaisin silti. Jos ei tuohon lopu rakkaus ja luottamus ja kunnioitus, niin mihin sitten?
Kyllä, luottamus on mennyt ja en näe häntä ainakaan tällä hetkellä enää kumppanina. Vasn ihmisenä joka on pilannut elämäni jos näin saa sanoa.. on aikaisemmin suhteen aikana tehnyt ja sanonut asioita mistä olen henkisesti kärsinyt, mutta ke eivät ole olleet näin pahoja ja saatu selvitettyä ja jatkettu onnellisena. Mutta tämä oli kynttilä kakun päälle, tiedettäkö tavallaan tunne jossa tuntuu että monien vuosien jälkeen toisen todellinen luonne paljastuu. en osaa sanoa muuttuuko mieli hänellä, mutta jos se muuttuisi ei varmaan ole luottamusta ja saisin aina vain miettiä että onko tuo kanssani pakosta ja pakotin hänet tähän, ymmärrätte varmaan.
Ajatus abortista tuntuu todella väärältä ja pahalta. Mutta tottakai ajatus että jään sitten aivan yksin ja kannan vastuun lapsesta joka yhdessä laitettiin alulle ja toinen vaan jatkaa elämäänsä huolettomasti. Tuntuu pahalta.
Eli ajatukseni ovat ristiriitaiset. Mutta kai ne saa olla koska tilanne tuli niin puuntakaa ja on tuore.. Ja vaikka tiedän että koskaan mikään ei ole varmaa, jotenkin luotin että jokainen aikuinen ymmärtää tällaisen asian ja päätöksen on tehnyt kerta siihen itse päättää ryhtyä. Ja mistään en voinut päätellä ettei mies oikeasti haluaisi, esittänyt sitten vain niin hyvin minun mieliksi.
Tämä on totta, ajattelin tehdä tänne aloituksen koska ystäväni on vain ainut joka tietää raskaudesta ja tilanteesta. Ja ajattelin jos täältä löytyisi saman kokeineita ehkä.. -AP
Ap käsitykseni mukaan moni aborttiin päätynyt katuu päätöstä jälkikäteen. Mutta ne jotka ovat päätyneet pitämään lapsen eivät ymmärtääkseni kuitenkaan lopulta kadu sitä lasta, vaikka vaikeita päiviä voi välillä olla paljonkin.
Itse pitäisin sen lapsen yksin, koska en voisi tietää voinko ikinä enää saada toista mahdollisuutta lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteestanne ei ikävä kyllä taida tulla mitään kun ei kommunikaatio ja puhuminen miehen puolelta onnistu ja aina pyörtää puheensa ja valehtelee. Jos haluat pitää lapsen, pidä.
No sinulla on nyt edessä surutyö siitä, että mies osoittautuikin lupaukset pettäväksi valehtelevaksi idiootiksi.
Miehellä taas on edessä 18 vuoden ajan kovat elatusmaksut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli sellainen mieleen, että jos miehesi on tavannut jonkun naisen? Siksi ehdottaa aborttia kun haluaa kokeilla tulisiko tuosta jutusta jotain. Ja sitten jos ei tule niin voisi jatkaa sinun kanssasi niinkuin mitään ei olisi tapahtunut ja yrittää vauvaa myöhemmin uudelleen.
Voisiko miehesi olla pettävää sorttia?
Tuli ihan mieleen Nip and Tuck eli Muodon vuoksi tms tv-sarja. Siinä oli narsistimies, joka yhdessä juonenkäänteessä kidutti henkisesti vaimoaan mm lupaamalla hankkia lapsen ja sitten painostkin vaimoa tekemään abortin.
Tulipahan vain mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen tausta sulla on, oma lapsuus siis? Onko sulla vanhempia, muuta sukua, ystäviä tukemassa, sellaista johon voit luottaa lapsenhoidon suhteen (siis sekä mahdollisesti konkreettisena apuna että henkisesti tukemassa sua vanhempana)?
Vierailija kirjoitti:
Tuli sellainen mieleen, että jos miehesi on tavannut jonkun naisen? Siksi ehdottaa aborttia kun haluaa kokeilla tulisiko tuosta jutusta jotain. Ja sitten jos ei tule niin voisi jatkaa sinun kanssasi niinkuin mitään ei olisi tapahtunut ja yrittää vauvaa myöhemmin uudelleen.
Voisiko miehesi olla pettävää sorttia?
Ei ole siitä kysymys, sen tiedän. Mutta ymmärrän että jollekkin tällainen voi tulla mieleen ja tällaisia tilanteita on. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tekisit, jos et pelkäisi? Tää kysymys on auttanut mulla kun olen soveltanut sitä moneen dilemmaan
Itse tulin vähän yllättäen raskaaksi ja iski paniikki. Mietin silloin paljon keskenmenon mahdollisuutta ja sitä että olisinko iloinen vai surullinen jos raskaus menisi luonnostaan kesken. Totesin että keskenmeno surettaisi kamalasta, ja siitä tiesin että haluan pitää lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yhden abortin käynyt läpi, enkä tehnyt sitä huvikseni tai kenenkään toisen painostamana. Siitä huolimatta asiaa on ollut pakko käsitellä, koska ratkaisu oli vaikea - siitäkin huolimatta, että koen sen olleen oikea vaihtoehto tässä omassa tilanteessani. Miehelle asia oli helpompi, mutta silti oma prosessinsa sekin. Ratkaisu tehtiin yhdessä ja yhteisymmärryksessä. Siltikään en voi suositella.
Älä sinäkään pääsy tuollaiseen vaihtoehtoon ilman ns. pätevää syytä. Ei lapsi ole mikään "Ei ne tätä oteta, katotaan sit myöhemmin uudelleen"- tyyppinen asia.
Idioottihan tuo mies on, jos noin kuvittelee.
En ehkä heti lähde suosittelemaan eroa, mutta mieti tarkoin. Lapsen kanssa sä kyllä ao pärjäät, ja vaikka yksinkin. Miehen tunteet ja ajatukset voi toki tuosta muuttua, mutta entäpä jos ei muutu? Entä, jos mies taas teeskentelee olevansa toista mieltä kuin oikeasti on, vain siksi, ettei haluaisi sun jättävän häntä? Mistä tiedät, ettei hän toimi noin?
Tsemppiä ap.
Vierailija kirjoitti:
Itse tulin vähän yllättäen raskaaksi ja iski paniikki. Mietin silloin paljon keskenmenon mahdollisuutta ja sitä että olisinko iloinen vai surullinen jos raskaus menisi luonnostaan kesken. Totesin että keskenmeno surettaisi kamalasta, ja siitä tiesin että haluan pitää lapsen.
Kun tein testin piti sulatella asiaa. Kumminkin luulin että lapsi tulee tilanteeseen johon sen kummatkin haluaa keskenmeno tuntui kurjalta ja ystävän kanssa juteltua innostuin sitten raskaudesta kunnolla. Pistin merkille että mies on hiljainen ja vähän etäinen, ajattelin ensin että hänkin asiaa sulattelee. Tuli vain outo tunne ja halusin keskustella asiasta jolloin sain hänestä tämän revittyä ulos.
Tämä kumminkin tapahtui eilen ennen nukkumaan menoa, nyt en tiedä. Kun en ole edes käynyt neuvolassa tai muutakaan. Mutta jos tämä menisi kesken luonnollisesti, en yrittäisi hänen kanssa enää lasta ja eroaisin.
Kuten sanoin ajatukseni ovat sekaisin. Haluaisin soittaa neuvolaan ja pyytää sieltä jotain kriisi apua, tunnen vasn itseni niin tyhmäksi kun tällaiseen tilanteeseen olen joutunut ja pelkään jonkunlaista tuomitsevuutta.. -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulin vähän yllättäen raskaaksi ja iski paniikki. Mietin silloin paljon keskenmenon mahdollisuutta ja sitä että olisinko iloinen vai surullinen jos raskaus menisi luonnostaan kesken. Totesin että keskenmeno surettaisi kamalasta, ja siitä tiesin että haluan pitää lapsen.
Kun tein testin piti sulatella asiaa. Kumminkin luulin että lapsi tulee tilanteeseen johon sen kummatkin haluaa keskenmeno tuntui kurjalta ja ystävän kanssa juteltua innostuin sitten raskaudesta kunnolla. Pistin merkille että mies on hiljainen ja vähän etäinen, ajattelin ensin että hänkin asiaa sulattelee. Tuli vain outo tunne ja halusin keskustella asiasta jolloin sain hänestä tämän revittyä ulos.
Tämä kumminkin tapahtui eilen ennen nukkumaan menoa, nyt en tiedä. Kun ben ole edes käynyt neuvolassa tai muutakaan. Mutta jos tämä menisi kesken luonnollisesti, en yrittäisi hänen kanssa enää lasta ja eroaisin.
Kuten sanoin ajatukseni ovat sekaisin. Haluaisin soittaa neuvolaan ja pyytää sieltä jotain kriisi apua, tunnen vasn itseni niin tyhmäksi kun tällaiseen tilanteeseen olen joutunut ja pelkään jonkunlaista tuomitsevuutta.. -AP
Tsemppiä ap! Ei sinua tuomita eikä syyllistetä, sinähän olet uhri tässä. Ei uhri ole syyllinen. Ap lupaan että ns. hoitavat tahot tuntevat empatiaa sinua kohtaan, eikä todellakaan mitään tuomitsemista ja päivittelyä. Pyydä ihmeessä kriisiaika, vaikka yksityiseltä psykologilta jos ei muualta saa.
Miehesi sen sijaan saatetaan jossain tuomitakin.. Eikä ihme.
Ap me yritettiin yhteisellä sopimuksella lasta monta kuukautta. Kun vihdoin plussasi, meni pääni jotenkin sekaisin hetkeksi :D . Vaikka lasta olin ihan oikeasti toivonut ja halunnut, niin sen plussan jälkeen ajattelin hetken vain että "ei ei ei" . Kadutti, enkä muka halunnutkaan sitä lasta. Selvitin jo mistä ja miten saan keskeytyksen, ja mistä nopeiten, esim siis että tehdäänkö niitä yksityisillä klinikoilla, ja mietin jo valmiiksi sanat mitä sanon lääkärille että miksi se pitää keskeyttää jne. Mutta se oli joku paniikkireaktio isosta elämänmuutoksesta, viikon sulattelun jälkeen olen ollut vain onnellinen raskaudesta. Voiko miehelläsi olla sama ja typeryyttään vain sanoi sen sinulle ääneen?
Tykkäsiköhän mies vain siitä lapsen yrittämisestä?
Todella törkeä temppu. En mielelläni jatkaisi suhdetta tuon jälkeen, vaikka mies muuttaisikin mielensä. Miehen kommentit olisivat niin vastenmielinen osoitus typeryyttä, ajattelemattomuutta ja täyttä moraalittomuutta. En ole suinkaan abortin vastustaja, joskus se on paras ratkaisu, mutta silti kammottava ajatus heittää noin kevyesti, että tapetaan tämä lapsi ja tehdään sitten uusi.
Ihan saman tien ei lapsi saanut alkuaan ja mainitsit PCO- ja endotaustasta. Voi olla myös ainut mahdollisuutesi saada lapsi. Jos lähipiiristä löytyy ketään, joka voisi välillä hoitaa lasta, niin pärjäisitte varmaankin hyvin kahdestaan ilman tuollaista itsekästä oikkuilijaa, joka leikkii toisten elämillä.
Mullekin kävi noin ja pidin lapsen, jätin miehen. Lapsi on nyt iloinen 5-vuotias, pari kertaa on isäänsä tavannut mutta ei kaivannut. Abortti kävi mielessä, mutta en olisi pystynyt siihen ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Rankkoja aikoja on tietysti ollut myös.
Kovasti tsemppiä sulle.
Alue: Aihe vapaa
Ei tulisi mieleenkään ilkeillä. Täysin kusipää ukko sinulla.
Nyt mietit mitä SINÄ haluat. Jos läheisimpään ihmiseen ei voi luottaa tämän kaliiberin asioissa ei häneen voi luottaa missään muussakaan. Päätät siis omasta puolestasi haluatko tulla yksinhuoltajaksi tai ylipäätään äidiksi. Lapsen kasvattaminen yksin on vaativaa ja raskasta etkä voi oikeastaan vielä tietää onko sinusta siihen. Sinulla on vielä pari viikkoa aikaa päättää.
Ukosta hankkiudut eroon ensi töiksesi.
Tsemppiä, siitä selviää kyllä. Olen itse kasvattanut kolme aikuiseksi käytännössä yksin joten tiedän. Yksi vauva muuttaa paljon mutta ajan kanssa helpottaa!