Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi ei voi ilmoittaa että osallistuuko juhliin vai ei?
Olen järjestämässä ensi viikon viikonloppuna pienimuotoisia juhlia. Ihan sellaiset perus kotibileet/illanistujaiset Facebookissa olen tehnyt tapahtumakutsun jo n. 3kk sitten. Moneen kertaan olen tuonne tapahtuman sivuille kirjoitellut ja kysynyt että voisiko ihmiset ilmoittaa ovatko tulossa vai ei. He lukevat kyllä kysymykseni, mutta eivät vastaa mitään? Miksi ei voi vastata vaikka että "en pääse, kiitos kutsusta", tai "olen tulossa". Siis ihan mitä vaan, kunhan vaan tietäisi että ketkä kaikki ovat tulossa ja ketkä eivät. En ymmärrä? :D
Kommentit (162)
Yllättävän monet elävät nykyään elämää, jota eivät itse kontrolloi, vaan käskyjä tulee työnantajlta, lasten harrastuksista ja kouluota, ja sukulaisilta. He eivät siis oikeasti tiedä voivatko osallistua,vai eivät, koska mitä tahansa saattaa tulla milloin tahansa ja jos ei tule, ei ole varma, että pystyykö itse mihinkään vai onko niin väsynyt, että kaatuu jo matkalla sänkyyn.
Mä oon elänyt tuota elämää ja se oli hirveää, koska lopulta tarvitsin unilääkkeitä, mutta en uskaltanut käyttää niitä, kun aina tosiaan tuli jotain, inkå takia iltamyöhällä yllättäen pitikin lähteä autolla johonkin, eikä tietenkään olisi saanut olla ottanut mitään pilleriä. Enkä mä ole mitenkään poikkeuksellinen. Mä aloin sanoa kaikkiin vähänkään vapaaehtoisiin itselleni osoitettuihin kutsuihin ei, mutta sitten en tosiaan ikinä päässyt mihinkään.
Miksi pitää Facebookissa ilmoitella? Tekstari kaikille, ja siihen rsvp tiettyyn päivään mennessä. Jos eivät vastaa, et ole heille tärkeä, eikä kutsusi kiinnosta. Deal with it. Ihmisillä on kiire ja omia menojaan, varsinkin jos on paljon lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet elävät nykyään elämää, jota eivät itse kontrolloi, vaan käskyjä tulee työnantajlta, lasten harrastuksista ja kouluota, ja sukulaisilta. He eivät siis oikeasti tiedä voivatko osallistua,vai eivät, koska mitä tahansa saattaa tulla milloin tahansa ja jos ei tule, ei ole varma, että pystyykö itse mihinkään vai onko niin väsynyt, että kaatuu jo matkalla sänkyyn.
Mä oon elänyt tuota elämää ja se oli hirveää, koska lopulta tarvitsin unilääkkeitä, mutta en uskaltanut käyttää niitä, kun aina tosiaan tuli jotain, inkå takia iltamyöhällä yllättäen pitikin lähteä autolla johonkin, eikä tietenkään olisi saanut olla ottanut mitään pilleriä. Enkä mä ole mitenkään poikkeuksellinen. Mä aloin sanoa kaikkiin vähänkään vapaaehtoisiin itselleni osoitettuihin kutsuihin ei, mutta sitten en tosiaan ikinä päässyt mihinkään.
Toki elämä voi olla kiireistä ja hektistä. Eikö tuollaisessa tapauksessa olisi kohteliasta kuitenkin ilmoittaa vaikka että "en valitettavasti osaa sanoa, ilmoitan heti kun tiedän, mutta tuskin pääsen".
En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka panttaavat osallistumisilmoitustaan. Pidin vähän isommat synttärit alkuvuodesta. Lähetin kutsut, joissa oli selvä ohje: vastausta pyydetään päivään xx mennessä. Kaikki eivät tätä ymmärtäneet. Lähetin tekstarimuistutuksia ihmisille, joiden tiesin todennäköisesti olevan tulossa, mutta jotka eivät olleet vastanneet. Vielä samalla viikolla tuli osallistumisilmoituksia! Kun tarjoilut maksavat 50 € / nuppi, niin kyllä sitä mielellään tietää etukäteen montako henkeä sinne ravintolaan on tulossa ja ketkä. Olin ajatellut, että pyydän peruuttajien paikalle muita ystäviäni budjetin puitteissa, mutta eihän se enää samalla viikolla onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää Facebookissa ilmoitella? Tekstari kaikille, ja siihen rsvp tiettyyn päivään mennessä. Jos eivät vastaa, et ole heille tärkeä, eikä kutsusi kiinnosta. Deal with it. Ihmisillä on kiire ja omia menojaan, varsinkin jos on paljon lapsia.
Niin no siis jos näet sen viestin/kysymyksen siellä facebookissa, niin miksi siihen ei voi vastata? Eri asia jos on joku ihminen joka käy facebookissa kerran vuodessa, niin kyllähän sen näkee että hän ei ole noita viestejä ja kysymyksiä nähnyt. Mutta jos joku on nähnyt ne 10 kysymystä eikä vastaa niin en vaa tajua. Miksi ei voi vastata.
Juhlat nyt on vaan niin tyhmiä,niitä voi pitää ainoastaan syrjäisessä omakotitalossa missä ei melu ja ylimääräiset ihmiset häiritse.
Onkohan tää kuinka suomalainen juttu?
Jenkeissä, briteissä, saksassa ja belgiassa asuneena kutsu oli kunnia. Aina piti osallistua (vaikkei huvittaiskaan), edes piipahtaa. Jos joku oli pois, niin sitä pidettiin epäsopivana, vaikka sairastumisesta olisi ollut kyse..
Niin ja kutsu oli automaattisesti pariskunnalle, usein koko perheelle.
Osa suomalaisista panikoituu heti kutsun saatuaan, että miten tästä velvotteesta pääsee irti, mitä valehtelen?! Ala-arvoista.
Sama juttu jo 20 v sitten. Olimme mieheni kanssa järjestämässä häitämme, kutsut lähtivät tosi ajoissa ja loppuun oli tyrkätty vastausta pyydetään tiettyyn päivään mennessä (pitopalvelua varten). No, kolmeen paikkaan jouduin soittamaan, että a) onko kutsu mahdollisesti tullut perille b) oletteko tulossa? Arghh, näköjään vieläkin tätä on ilmassa!
Kuka aikuinen ihminen jaksaa illanistujaisia? Oletko itse perheellinen? Minulla on kotona pieniä lapsia, eikä tulisi mieleenkään vaivautua lähtemään jonkun illanistujaisiin. Leffaan tai lenkille, tai kahville voin lähteä, mutta jotkut illanistujaiset, joissa juoruillaan / haukutaan muita ja juodaan itsensä humalaan, ei voisi vähempää kiinnostaa. Kasvakaa aikuiseksi. Jos joku ei vastaa juhlakutsuun, antakaa heidän olla.
Mulla yksi kaveri järkkää koko ajan jotain kynttiläkutsuja, lastenvaatekutsuja, sisustuskutsuja, meikkikutsuja jne. Olen monta vuotta sitten ilmoittanut, että minua moiset kotimyyntikekkerit ahdistavat ja jos jotain on tarve ostaa, niin todellakin ostan ne kaupasta. Lisäksi en tarvitse mitään kynttilöitä (en polta niitä ikinä muutenkaan). Monet lastenvaatteet on sikahintaisia, sikarumia ja aivan väärää mitoitusta (liian leveitä) kun omat lapset on niin hoikkia. Sisustusjutut on sitä järkyttävää muka-vanhaa-maalaisromanttista sontaa, jota en kotiini halua. Meikkejä hankin tarpeeseen ja luottotuotteet on löytyneet aikaa sitten.
Silti hän aina kutsuu FB-tapahtumissa minutkin. Aina. En vastaa koskaan mitään. En vain jaksa.
Sitten hän tuskailee, kun kukaan ei ole tulossa. No onko ihme; ihmisillä nyt on työt, lapset ja harrastukset. Hänellä äitinsä tykönä asuessaan masennusta parannellessaan ei ole noita rasitteita.
Muutoin pyrin aina kiittämään kutsusta ja heti ilmoittamaan, jos en pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet elävät nykyään elämää, jota eivät itse kontrolloi, vaan käskyjä tulee työnantajlta, lasten harrastuksista ja kouluota, ja sukulaisilta. He eivät siis oikeasti tiedä voivatko osallistua,vai eivät, koska mitä tahansa saattaa tulla milloin tahansa ja jos ei tule, ei ole varma, että pystyykö itse mihinkään vai onko niin väsynyt, että kaatuu jo matkalla sänkyyn.
Mä oon elänyt tuota elämää ja se oli hirveää, koska lopulta tarvitsin unilääkkeitä, mutta en uskaltanut käyttää niitä, kun aina tosiaan tuli jotain, inkå takia iltamyöhällä yllättäen pitikin lähteä autolla johonkin, eikä tietenkään olisi saanut olla ottanut mitään pilleriä. Enkä mä ole mitenkään poikkeuksellinen. Mä aloin sanoa kaikkiin vähänkään vapaaehtoisiin itselleni osoitettuihin kutsuihin ei, mutta sitten en tosiaan ikinä päässyt mihinkään.
Toki elämä voi olla kiireistä ja hektistä. Eikö tuollaisessa tapauksessa olisi kohteliasta kuitenkin ilmoittaa vaikka että "en valitettavasti osaa sanoa, ilmoitan heti kun tiedän, mutta tuskin pääsen".
Mutta kun ilmoitta jättäminen tarkoittaa nimenomaan "en tiedä vielä pääsenkö, mutta ilmoitan heti kun tiedän".
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet elävät nykyään elämää, jota eivät itse kontrolloi, vaan käskyjä tulee työnantajlta, lasten harrastuksista ja kouluota, ja sukulaisilta. He eivät siis oikeasti tiedä voivatko osallistua,vai eivät, koska mitä tahansa saattaa tulla milloin tahansa ja jos ei tule, ei ole varma, että pystyykö itse mihinkään vai onko niin väsynyt, että kaatuu jo matkalla sänkyyn.
Mä oon elänyt tuota elämää ja se oli hirveää, koska lopulta tarvitsin unilääkkeitä, mutta en uskaltanut käyttää niitä, kun aina tosiaan tuli jotain, inkå takia iltamyöhällä yllättäen pitikin lähteä autolla johonkin, eikä tietenkään olisi saanut olla ottanut mitään pilleriä. Enkä mä ole mitenkään poikkeuksellinen. Mä aloin sanoa kaikkiin vähänkään vapaaehtoisiin itselleni osoitettuihin kutsuihin ei, mutta sitten en tosiaan ikinä päässyt mihinkään.
Totta. Omakin työ on sellaista että ajoittain en tiedä kuin suuntaa antavasti työkohteet pari viikkoa eteen päin. voin tietää esim. että loka marraskuussa on kaksi noin kahden viikon keikkaa ulkomaille, mutta tarkka ajankohta selviää joskus pari viikkoa ennen lähtöä.
3kk on tällaisessa elämässä käsittämättömän pitkä aika. Ilmoitus ehtii ikään kuin vanhentua. jos osa on suunnitellut juhlaa monta kuukautta, niin itse voi kokea että jo vähän puhdonnut pois porukasta, vaikka saisikin tietää viikko ennen juhlaa että pystyy osallistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet elävät nykyään elämää, jota eivät itse kontrolloi, vaan käskyjä tulee työnantajlta, lasten harrastuksista ja kouluota, ja sukulaisilta. He eivät siis oikeasti tiedä voivatko osallistua,vai eivät, koska mitä tahansa saattaa tulla milloin tahansa ja jos ei tule, ei ole varma, että pystyykö itse mihinkään vai onko niin väsynyt, että kaatuu jo matkalla sänkyyn.
Mä oon elänyt tuota elämää ja se oli hirveää, koska lopulta tarvitsin unilääkkeitä, mutta en uskaltanut käyttää niitä, kun aina tosiaan tuli jotain, inkå takia iltamyöhällä yllättäen pitikin lähteä autolla johonkin, eikä tietenkään olisi saanut olla ottanut mitään pilleriä. Enkä mä ole mitenkään poikkeuksellinen. Mä aloin sanoa kaikkiin vähänkään vapaaehtoisiin itselleni osoitettuihin kutsuihin ei, mutta sitten en tosiaan ikinä päässyt mihinkään.
Toki elämä voi olla kiireistä ja hektistä. Eikö tuollaisessa tapauksessa olisi kohteliasta kuitenkin ilmoittaa vaikka että "en valitettavasti osaa sanoa, ilmoitan heti kun tiedän, mutta tuskin pääsen".
Mutta kun ilmoitta jättäminen tarkoittaa nimenomaan "en tiedä vielä pääsenkö, mutta ilmoitan heti kun tiedän".
Ei muuten tarkoita. Ilmoittamatta jättäminen tarkoittaa, ettei sinua kiinnosta pätkääkään toisen vaivannäkö ja järjestelyt, vaan ajattelet vain itseäsi. Ainoastaan ilmoitus/vastaus "en tiedä pääsenkö, mutta ilmoitan heti kun tiedän" tarkoittaa sitä, ettet vielä tiedä, mutta ilmoitat kun tiedät. Ei se järjestäjä ole mikään ajatusten lukija. Normaaleihin tapoihin kuuluu vastata, oli vastaus sitten mikä tahansa. Tuohon vastaukseen ei mene minuuttiakaan sinun ah niin arvokkaasta ajastasi.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu jo 20 v sitten. Olimme mieheni kanssa järjestämässä häitämme, kutsut lähtivät tosi ajoissa ja loppuun oli tyrkätty vastausta pyydetään tiettyyn päivään mennessä (pitopalvelua varten). No, kolmeen paikkaan jouduin soittamaan, että a) onko kutsu mahdollisesti tullut perille b) oletteko tulossa? Arghh, näköjään vieläkin tätä on ilmassa!
Oliko "vastausta pyydetään" vai kikkailtiinko lyhenteiden kanssa, joka sitten meni mönkään (V.p. = vastausta pyydetään esteen sattuessa)
Olisi hyvä nähdä se ilmoitus, niin osaisi sanoa että mikä saa ihmiset viivyttelemään vastausten kanssa tai miksi jättävät kokonaan kommentoimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet elävät nykyään elämää, jota eivät itse kontrolloi, vaan käskyjä tulee työnantajlta, lasten harrastuksista ja kouluota, ja sukulaisilta. He eivät siis oikeasti tiedä voivatko osallistua,vai eivät, koska mitä tahansa saattaa tulla milloin tahansa ja jos ei tule, ei ole varma, että pystyykö itse mihinkään vai onko niin väsynyt, että kaatuu jo matkalla sänkyyn.
Mä oon elänyt tuota elämää ja se oli hirveää, koska lopulta tarvitsin unilääkkeitä, mutta en uskaltanut käyttää niitä, kun aina tosiaan tuli jotain, inkå takia iltamyöhällä yllättäen pitikin lähteä autolla johonkin, eikä tietenkään olisi saanut olla ottanut mitään pilleriä. Enkä mä ole mitenkään poikkeuksellinen. Mä aloin sanoa kaikkiin vähänkään vapaaehtoisiin itselleni osoitettuihin kutsuihin ei, mutta sitten en tosiaan ikinä päässyt mihinkään.
Toki elämä voi olla kiireistä ja hektistä. Eikö tuollaisessa tapauksessa olisi kohteliasta kuitenkin ilmoittaa vaikka että "en valitettavasti osaa sanoa, ilmoitan heti kun tiedän, mutta tuskin pääsen".
Mutta kun ilmoitta jättäminen tarkoittaa nimenomaan "en tiedä vielä pääsenkö, mutta ilmoitan heti kun tiedän".
Ei muuten tarkoita. Ilmoittamatta jättäminen tarkoittaa, ettei sinua kiinnosta pätkääkään toisen vaivannäkö ja järjestelyt, vaan ajattelet vain itseäsi. Ainoastaan ilmoitus/vastaus "en tiedä pääsenkö, mutta ilmoitan heti kun tiedän" tarkoittaa sitä, ettet vielä tiedä, mutta ilmoitat kun tiedät. Ei se järjestäjä ole mikään ajatusten lukija. Normaaleihin tapoihin kuuluu vastata, oli vastaus sitten mikä tahansa. Tuohon vastaukseen ei mene minuuttiakaan sinun ah niin arvokkaasta ajastasi.
Jos vaihoehtoina on kyllä/ei niin kumpi vastaus tarkoittaa "en tiedä vielä pääsenkö, mutta ilmoitan heti kun tiedän"?
Vierailija kirjoitti:
Kuka aikuinen ihminen jaksaa illanistujaisia? Oletko itse perheellinen? Minulla on kotona pieniä lapsia, eikä tulisi mieleenkään vaivautua lähtemään jonkun illanistujaisiin. Leffaan tai lenkille, tai kahville voin lähteä, mutta jotkut illanistujaiset, joissa juoruillaan / haukutaan muita ja juodaan itsensä humalaan, ei voisi vähempää kiinnostaa. Kasvakaa aikuiseksi. Jos joku ei vastaa juhlakutsuun, antakaa heidän olla.
Vau, no en ihmettele ettei sua kiinnosta, jos lähipiirisi koostuu tuollaisista ihmisistä.
Sitäpaitsi, ongelmanahan tässä aloituksessa ei ollut se, etteivät ihmiset osallistu. Vaan se, etteivät he edes ilmoita, etteivät osallistu. Miksi sinäkään nirppanokka et voi siinä kutsua kauhistellessasi samantien painaa että et aio osallistua?
Kuules nyt, se että ei vastaa tarkoittaa juuri sitä että EI VIELÄ TIEDÄ. Ymmärrätkö? Eiköhän normaalit ihmiset kuitenkin vastaa kyllä/ei heti kun tietävät (saattaa jäädä viime tippaan, mutta kuitenkin?). Eikö sinun kutsutuistasi yksikään ole vastannut? Sitten joko ystäväsi ovat outoja, tai kutsusi on outo.
Ikuinen dilemma... Sitäpaitsi, vaikka klikkaa osallistuvansa, ei se välttämättä sitä kuitenkaan tarkoita. Paras kysyä suoraan soittamalla/tekstarilla, jolloin tuo klikkailu ei tunnu niin merkityksettömältä.