Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä antaa lapsille aina ihan samanlaisia nimiä tusinoittain?
Kaikkia Ida Marioita, Ida Sofioita, Ella Sofioita, Aada Sofioita, Ellen Amandoja, Emil Olivereita jne löytyy aivan valtavasti tusinoittain. Ja en sano tätä haukkumalla, sillä edellämainitut nimet ovat ihan nättejä ja hyviä kyllä, eli turha loukkaantua jos tuon niminen muksu löytyy.
Eikö kannattaisi mieluummin antaa niitä vähän harvinaisempia nimiä? Mun mielestä on vaan hauskaa, jos joku vauva saa nimen esim. vaikka Felicia! Heti semmonen uus tuulahdus. Tai vaikka Tuulikki! Tai Aini! tai Veronika?
Kommentit (191)
Meillä on Ida, miehen toiveesta ja suostuin sillä ehdolla ettei toinen nimi ole Sofia tai Maria! Tai Emilia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tusinanimet ovat hyviä jos ei jaksa panostaa lapsen nimeen tai ei muuten vaan tiedä sitä
Kun odotin esikoistani vuonna 2008, mietin nimeä joka olisi kompromissi: mies halusi tavallisen suomalaisen nimen, minä taas harvinaisemman. Päädyimme nimeen Senja, mutta yllättäen kaimoja alkoi tupsahdella! Luokalla ei tosin ole yhtään, mutta esim. leikkipuistoissa tullut vastaan ja suurin osa tosiaan 2009 syntyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulossa esikoispoika ja halusimme jonkun hitusen harvinaisemman, muttei mitään hämmentävän erikoista. Hänestä tulee Aamos :)
Eikös Aamos ole ihan top 50 nimi? Kiva nimi kyllä.
Tämän hetken trendistä en tiedä, mutta viimeisen seitsemän vuoden aikana vajaa 500 poikaa saanut nimekseen Aamos, niin en nyt mitenkään yleiseksi sanoisi kuitenkaan. Yleistymään päin toki, mutta kyllä nämä perus Onnit ja Eemit menee edelle :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulossa esikoispoika ja halusimme jonkun hitusen harvinaisemman, muttei mitään hämmentävän erikoista. Hänestä tulee Aamos :)
Eikös Aamos ole ihan top 50 nimi? Kiva nimi kyllä.
Tämän hetken trendistä en tiedä, mutta viimeisen seitsemän vuoden aikana vajaa 500 poikaa saanut nimekseen Aamos, niin en nyt mitenkään yleiseksi sanoisi kuitenkaan. Yleistymään päin toki, mutta kyllä nämä perus Onnit ja Eemit menee edelle :)
Aamos oli ainakin 1970-80-luvuilla suosittu nimi lähetyssaarnaajien Afrikasta adoptoimilla orpopojilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mun lapsilla on melko tavalliset suomalaiset nimet, vaikka ei ihan suosituimmasta päästä olekaan. Nimipäiväkalenterista löytyy etunimet molemmilla. Molemmilla lapsilla kolme etunimeä - meillä on suvussa ollut moinen tapa. Pojan toinen nimi tulee ukin mukaan ja kolmas on sama kuin isänsä toinen nimi. Tytön nimen suhteen toinen nimi oli isoveljen keksimä (jonka minä olisin halunnut etunimeksikin, oli miehen makuun vain hieman erikoisempi kai) ja kolmas nimi tulee kummi-tätinsä kutsumanimestä.
Naapuri antoi sitten lapselleen nimeksi Emma Sofia (voin kertoa varmasti, koska näitä löytyy suomesta tusinoittain). Ei mitään vikaa, mutta täysin hajuton, mauton ja persoonaton yhdistelmä.
En tosin tykkää niistäkään, jotka on keksimällä keksittyjä - niitäkin tuttavapiiristä löytyy; Nelia, Unnu, Usva, Sumu, Myrsky, Pihka jne. Liian outoa.
Miten niin liian outoa?
Liian outoa mihin?
Neela ja Nelia, Unna, Usva, Sumu, Myrsky ja Pihka kuulostavat hauskoilta, ihankuin jostain satukirjasta.
No menkää myös haukkumaan englantilaiset. Siellähän on noin 10 nimeä, jota käytetään.
Suomen nimistö on laaja. Suosituimpiakin nimiä annetaan vain 500-600 vuodessa. Jokainen valitkoon sen kauneimmaksi kokemansa nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä halusin lumi-nimisen lapsen jo kymmenen vuotta sitten. Tyttö syntyi, siinä välissä nimi oli yleistynyt. Olisko pitänyt jättää nimi käyttämättä? Harkitsin sitä kyllä, sillä oli kiva lapsena ja nuorena kun mulla oli harvinaisempi nimi. Ajattelin kuitenkin, että kummittelemaan takaraivoon se nimi jää, jos en sitä lapselle anna.
En myöskään oikein käsitä noita pitkiä ja hienoja nimiä. Puheessa daniela on kuitenkin dansku, isabel on ispe, Jasmin on jassu, Matilda madde... Ei siis kovin käyttöön soveltuvia nimiä.
Meidän tytön nimi on Isabel, eikä kyllä kukaan sitä ole yrittänyt lyhentää. Lähinnä jotkut vääntää Isabellaksi. Lapsi ei ole täysin suomalainen, joten ei olla yritetty "hienostella"..
Aino, Aada, Iida, Venla, Neea, Veeti, Eemeli, Elias, Noel, Väinö,Viljo... Näitä on kohta koululuokat täynnä.
Lopulta on aika vähän sellaisia ajattomia nimiä, jotka eivät ole koskaan olleet muodissa. Tuli mieleen, kun tänään taitaa olla Inkan päivä. Inka taitaa olla niitä harvinaisempia nimiä.
Itse ajattelin monta vuotta, että nimeäisin mahdollisen tyttölapsen Neeaksi tai Venjaksi. Ne tuntuivat kivan pehmeiltä lausua. Nyt en noita antaisi, vaan ennemmin tyttö saisi olla vaikka Elina tai jokin ajattomampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä halusin lumi-nimisen lapsen jo kymmenen vuotta sitten. Tyttö syntyi, siinä välissä nimi oli yleistynyt. Olisko pitänyt jättää nimi käyttämättä? Harkitsin sitä kyllä, sillä oli kiva lapsena ja nuorena kun mulla oli harvinaisempi nimi. Ajattelin kuitenkin, että kummittelemaan takaraivoon se nimi jää, jos en sitä lapselle anna.
En myöskään oikein käsitä noita pitkiä ja hienoja nimiä. Puheessa daniela on kuitenkin dansku, isabel on ispe, Jasmin on jassu, Matilda madde... Ei siis kovin käyttöön soveltuvia nimiä.
Sitten kun matkustatte tytön kans espanjaan, niin kantsii käyttää kutsumanimeä tai olla pokkaa, espanjassa Lumi tarkoittaa maksullista naista.
Myös erään kännykkämallin nimeäminen Lumiaksi herätti espanjassa ihmetystä.
Kun on jo erikoinen sukunimi, niin on parempi ettei etunimi ole sitten mikään Hilbertiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsilla on perinteiset nimet eikä mikään muka hienoja veronicoja tai felicioita. Tapio, Vieno ja Jarkko. Kaikkien nimillä merkitykset.
No, ei tuossa vielä mitään, mutta mitä järkeä on antaa samaan perheeseen kasapäin samanlaisia nimiä? Janette, Janina, Jemina... Tai Onni ja Anni. Anne, Anna ja Anni. Tai sit nää, että ei osattu päättää etunimeä, niin vyörytetään ongelma tokaan nimeen ja nimi on lopulta jotain Janette Janina Virtanen. Ääh, vähän mielikuvitusta kehiin, jää sama levy päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä halusin lumi-nimisen lapsen jo kymmenen vuotta sitten. Tyttö syntyi, siinä välissä nimi oli yleistynyt. Olisko pitänyt jättää nimi käyttämättä? Harkitsin sitä kyllä, sillä oli kiva lapsena ja nuorena kun mulla oli harvinaisempi nimi. Ajattelin kuitenkin, että kummittelemaan takaraivoon se nimi jää, jos en sitä lapselle anna.
En myöskään oikein käsitä noita pitkiä ja hienoja nimiä. Puheessa daniela on kuitenkin dansku, isabel on ispe, Jasmin on jassu, Matilda madde... Ei siis kovin käyttöön soveltuvia nimiä.
Jaa, näin ne lempinimetkin sitten kai muuttuu. Eikö Matilda ole perinteisesti ollut Tiltu? Tai Tilda? Madde kuulostaa Madonnalta tai Ruotsin prinsessalta. Mutta kyllä tota Matildaa ihan ihmiset mielestäni käyttävät eivätkä koita keksiä mitään lempinimeä.
Onhan se järkyttävää, että joku saa nimen, jossa on vain yksi vokaali keskellä. Suomi on kaksikielinen maa ja
itselleni sen yhden vokaalin lyhyen "yököttävän" äännähdykseltä kuulostavan nimen antoi ruotsinkielinen vanhempi. Sitä ei kai moni ymmärrä, tyvärr.
Niinpä, montakohan tuhatta Veetiä, Leeviä ja Veeti-Leeviä Suomessa oikein on.
Eiköhän nämä suositut nimet ole juuri niitä, jotka ovat ison joukon mielestä kauniita? Tuskin kukaan antaa nimeä lapselleen sen perusteella, että se on suosittu ja roikkuu vuodesta toiseen top 5:ssa, vaan eiköhän syy ole ihan niinkin tavallinen kuin että nimi sattuu olemaan kaunis ja ehkä suvussakin kulkenut. Harvinaisemmat nimet ovat syystä harvinaisia; pienempi joukko pitää niitä kauniina. Mielestäni tämä on yksikertainen ja hyvin looginen syy.
Omaa nimeäni on annettu yhteensä n. 8000 ja koulussa sekä työpaikalla löytynyt kaima. Yhtäkään Emmaa ei luokallani koskaan ollut, työpaikalla kyllä.
Mulla oli peruskoulussa, lukiossa ja korkeakoulussa aina luokalla Rebekka/Rebecca-niminen ihminen ja aina siis eri ihminen. Tuokin mielestäni niin harvinainen nimi, mutta silti osui sen niminen joka koulussa! :D
Oma nimeni on superharvinainen ikäluokassani mutta yhtäkkiä se keksittiin siinä 1999-2000 vaihteessa ja taisi olla suosituimpien nimien listallakin jos ei ole edelleen. Se oli todella outoa ja jotenkin ikävää kun en ollut tottunut siihen, että saman nimisiä on.
Itse tykkään monista tusinanimistä kuten Ella ja Emilia mutta omalle lapselle en harkinnutkaan tusinanimeä. Harvinaisempi nimi on kiva juttu, ei tartte olla mikään Pia A. ja Pia L. tai "pikkupia" ja "isopia" kuten meidänkin luokalla oli. Lapsen nimestä olisi voinut tulla suosittu mutta jostain syystä siitä ei koskaan tullut. Vuonna 2001 jolloin lapsi sai nimen, sen suosio nousi kyllä mutta silti alle 100 lasta sai sen nimen. Myöhemminkin nimi on pysytellyt alle sadassa / vuosi. En tiedä eikö se sitten miellytä suurinta osaa mutta hyvä jos ei.