Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä antaa lapsille aina ihan samanlaisia nimiä tusinoittain?
Kaikkia Ida Marioita, Ida Sofioita, Ella Sofioita, Aada Sofioita, Ellen Amandoja, Emil Olivereita jne löytyy aivan valtavasti tusinoittain. Ja en sano tätä haukkumalla, sillä edellämainitut nimet ovat ihan nättejä ja hyviä kyllä, eli turha loukkaantua jos tuon niminen muksu löytyy.
Eikö kannattaisi mieluummin antaa niitä vähän harvinaisempia nimiä? Mun mielestä on vaan hauskaa, jos joku vauva saa nimen esim. vaikka Felicia! Heti semmonen uus tuulahdus. Tai vaikka Tuulikki! Tai Aini! tai Veronika?
Kommentit (191)
Mutta Ellen, Sofia ja Maria ovat kyllä todella kauniita nimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pirjo Pertikki on lapseni. Ei mikään tusinanimi hänellä.
Koska mielestäni se nimi oli kaikkein kaunein. Venla. Jos johonkin nimeen ihastuu niin hankala sitä on muuksi sitten enää ajatella. Eiköhän muutkin valitse sen mielestään parhaimman, trendeistä viis.
Sukunimi on niin harvinainen ettei kahta samaa kuitenkaan tällä pallolla ole 🙂
Jos jotkut vanhemmat vaan pitävät kaikkein kauneimpana nimenä sitä tämän hetken suosittua nimeä. Totta kai antavat lapselleen kauneimman nimen eivätkä väkisin mieti jotain erikoista nimeä jota pitävät rumana. Itse pidän niitä tekemällä tehtyjä nimiä lähinnä myötähäpeää herättävinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus teininä ihastuin Nea-nimeen. 14vuotta myöhemmin sain tytön, oli aivan selvää että nimeksi tulee Nea. Lievästi harmittaa kun on juurikin muotinimi ja monet venyttävät nimen (Neea).
Minusta parempi antaa niitä tavallisia nimiä, kuin yrittää olla uniikeista uniikein antamalla lapselle jotain naurettavia väkisin väännettyjä nimiä. Jotkut wt:t Jennicat ja Nicot, Jadessat ja Pirjomarjukat. Tai tämä Unnaluuna tai sitten Mustikki, Mansikki, Kevättuuli, Syysmyrsky, Poju, Kalja jne. Ymmärrätte varmaan. Että jos vaihtoehtoina ovat tuollaiset supererikoiset niin kyllä parempi kallistua kuitenkin siihen Mariaan ja Eemeliin.
Itselle tulossa esikoispoika ja halusimme jonkun hitusen harvinaisemman, muttei mitään hämmentävän erikoista. Hänestä tulee Aamos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ollut kuullut lapseni nimeä aiemmin.
Muutkin ilmeisesti oli bongannut nimen samaan aikaan. Nyt tän lapsen nimisiä lapsia tulee vähän väliä vastaan
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulossa esikoispoika ja halusimme jonkun hitusen harvinaisemman, muttei mitään hämmentävän erikoista. Hänestä tulee Aamos :)
Eikös Aamos ole ihan top 50 nimi? Kiva nimi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus teininä ihastuin Nea-nimeen. 14vuotta myöhemmin sain tytön, oli aivan selvää että nimeksi tulee Nea. Lievästi harmittaa kun on juurikin muotinimi ja monet venyttävät nimen (Neea).
Miten pitäisi lausua nimet: Nea, Pia, Mia, Nina?
Vokaalit lyhyenä? Kuulostaa jotenkin tosi oudolta: esim. "Tule pian Pia tänne."
Toki ymmärrän, jos vierekkäin seisovat Nina ja Niina, että jotenkin ne pitää toisistaan erottaa.
Annetaan sellainen nimi josta tykätään. En valitse nimeä sen perusteella onko suosittu vai ei. Jälkeenpäin vasta huomannut että nimet ovatkin olleet niitä suosituimpia, vaikka omasta tuttavapiiristä ei niitä löydykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin on kaikki lapset samannimisiä...
Nykyäänhän nimien kirjo on paljon laajempi kuin vaikkapa 70-luvullla ja se laajenee koko ajan. Harvemmin enää on samalla luokalla esim. kolmea samannimistä, kaksikin alkaa käydä kohta harvinaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa menee vaikeaksi kun luokat ovat täynnä saman nimisiä lapsia. Tilanne on ihan naurettava, tällä hetkellä samalta luokka-asteelta löytyy kolme Idaa, kolme Ellaa, kaksi Lottaa ja kaksi Siiriä. Etenkin samalla luokalla olevat aiheuttavat vaikeuksia sekä lapsille että opettajille.
Tyttö oli reilun vuoden vanha kun kuulin ensimmäisen ihmisen (hoitotäti) venytti "mitä Neealle kuuluu?" Korjasin heti että on Nea, ei Neea (mun korvaan kuulostaa hölmöltä).
Tuttavan tytär on Niina ja miniä Nina :)
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Turhaan ujostellaan erilaisten nimien antamista. Ystäväni mietti pitkään lapselleen nimeä Viveka tai Melissa, mutta päätyi lopulta antamaan aivan tavallisen nimen. Toki ihminen itse päättää minkä nimen antaa, mutta mielestäni Viveka tai Melissa olisi ollut paljon persoonallisempi. Ja ihan helppoja nimiä Suomeen noikin, ei edes yhtäkään vierasperäistä kirjainta!
Tämä ei muuten pidä paikkaansa, Suomessa annetaan nykypäivänä suurempi kirjo nimiä kuin koskaan aikaisemmin. Suosituimmatkaan nimet eivät ole läheskään niin suosittuja kuin aiempien vuosikymmenten suosikit, esim. 70-luvulla Sanna ja Mika
Mua ärsyttää kun yhden naisen nimi on Mia, niin sen mies kutsuu häntä Miaksi, kun itse olen oppinut, että sekin lausutaan Miia. Kuten Ninakin Niina, Piakin Piia jne.
Kirjoitusasulla vain halutaan erikoistua, kun valitaan se yksi "iinen" muoto. Lausumiseen ei saisi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ollut kuullut lapseni nimeä aiemmin.
Muutkin ilmeisesti oli bongannut nimen samaan aikaan. Nyt tän lapsen nimisiä lapsia tulee vähän väliä vastaan
Isla? Loistoesimerkki nimestä, jota kukaan ei ollut vielä kuullut 200-l alussa. Nyt on varmaan ollut lähivuosina 10 suosituimman joukossa.
Nea, mia, pia ja nina ovat todella oksettavan kuuloisia nimiä noin lausuttuina. Vain muodot neea, miia, piia ja niina ovat kivoja ja kauniin kuuloisia.
Olen jossain määrin samaa mieltä. Meillä neljä lasta ja kaikilla on perinteiset, suomalaiset etunimet (sukunimi myös ihan "suomalainen", joskaan ei ääkkösiä eikä loppu ole -nen). Ensimmäiset nimet kaikilla sellaiset, joita tietoisesti ei haluttu sellaisia, jotka on "kaikilla". Osittain oli myös sattumaa, koska nuo nimet meitä ronkeleita vanhempia miellytti eniten ja onneksi sitten samalla ne eivät ole esim. top 100-etunimien joukossa yhden lapsen nimeä lukuun ottamatta, ainakaan toistaiseksi siis eivät ole olleet. Tämän yhden nimeä olenkin vähän harmitellut jälkeenpäin, että tulipa annettua liian yleinen etunimi. Ei mahdu top-50-listalle sekään ekana nimenä, mutta toisena ja kolmantena nimenä on hyvin yleinen (joskin noussee top 50-listalle myös ekana nimenä tulevina vuosina, luulen, vaikka en ole kuin yhteen kaimaan toistaiseksi törmännytkään).
Itse tykkään, että ekssa nimessä on sellainen tietynlainen tuttuus ja että se on ihan "nimi", eikä mitenkään väkisin väännetyn kuuloinen. Että kun nimen kuulee, sitä ehkä jopa vähän makustelee, että jaa mikä? tai että "tosiaan, sellainenkin nimi on olemassa/olen kuullut/pappani tai mummoni oli sen niminen". Mutta että sen kuitenkin tunnistaa silti nimeksi ja että kumman sukupuolen nimi on kyseessä. Vaikea ehkä selittää mitä ajan takaa, mutta että siis tulee kenties vähän sellainen tunne, että tuota ei ihan joka lapsella olekaan, mutta silti kuka tahansa olisi voinut poimia lapselleen sen ihan saman nimen halutessaan, ei siis ole niin erikoinen/harvinainen.
Toisissa ja kolmansissa nimissä taas sitten voi mielestäni olla klassisuutta. Esim. yhden lapsemme nimessä on osana Juhani. Siis yleisin suomalainen nimi miehillä, kun lasketaan kaikki etunimet mukaan. Mutta ei se suotta ole yleisin, kaunis ja komea nimihän se on. Eli en näe niin pahana sitä, että toka tai kolmas nimi on klassinen ja "yleinen", eihän niitä nimiä oikein normiarjessa edes käytetä missään eli ei se yleisyys niin haittaa. Meillä on itse asiassa neljästä lapsesta kaikilla jokin nimi tällä tavalla mitaten yleinen (yleensä se kolmas nimi nyt kun mietin), mutta väliäkö tuolla. Tosiaan saa persoonallisempia yhdistelmiä, kun se eka nimi ei ole kaikista yleisin.