Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä antaa lapsille aina ihan samanlaisia nimiä tusinoittain?
Kaikkia Ida Marioita, Ida Sofioita, Ella Sofioita, Aada Sofioita, Ellen Amandoja, Emil Olivereita jne löytyy aivan valtavasti tusinoittain. Ja en sano tätä haukkumalla, sillä edellämainitut nimet ovat ihan nättejä ja hyviä kyllä, eli turha loukkaantua jos tuon niminen muksu löytyy.
Eikö kannattaisi mieluummin antaa niitä vähän harvinaisempia nimiä? Mun mielestä on vaan hauskaa, jos joku vauva saa nimen esim. vaikka Felicia! Heti semmonen uus tuulahdus. Tai vaikka Tuulikki! Tai Aini! tai Veronika?
Kommentit (191)
Oon monta kertas kirjoittanutkin, että sain 70-luvulla harvinaisen nimen, josta sitten 2000-luvulla pamahtikin suosikkinimi. Mumminikin oli harmistunut "mummonimestäni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itsellä tusinanimi ja tuntuu että vanhemmat ei juuri jaksaneet miettiä sitä. Että joku mikä nyt muillakin on. Ärsytti että oli aina monta samannimistä luokassa ja muualla.
Minunkin äitini päätti äkkiä antaa vaan jonkun tavallisen nimen, kun piti ilmoittaa papille ennen kastamista, päätti antaa Marin.
Kun hän kutsui isoäitini, tämä suuttui ja muistutti, että hänen ilkeä anoppinsa Viipurista oli nimeltään Mari, sitä ei saa antaa lapselle. Niin äitini sitten hätäpäissään nappasi toisen nimen, jonka näki lehdessä Kastettuja-palstalla. Nimeni on yksi yleisimmistä banaaleista 70-luvun nimistä.
-ei-Mari
Höpöhöpö! Trendinimiä on ollut läpi historian ja tulee aina olemaan. Ihan turha jäädä miettimään nimenantamista vaan siksi, että se olisi muka liian tavallinen.
Itsetuntokin on lapsella hyvä, kun nimi on normaali eikä mikään friida-felicia.
Iida, Aada, Eemeli ja Sofia nättejä nimiä, mielummin jokin yleinen niin ei ainakaan nimen takia erotu liikaa, joku Frodo tai muu outo ei ainakaan omalle lapselle nimeksi tulisi.... Maija, Marko ym. perinteiset on hyviä valintoja myös jos ei mitään erittäin suosittua etsi.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä nimi toimii aina, siis ihan aina! Karoliina, Josefiina, Adalmiina, Eveliina, Julianna, Elisabet, Viktoria, Vilhelmiina/Helmiina, Katariina, Matleena, Sofianna, .... Siis onhan näistäkin moni yleinen, mutta noin yleisesti pitkä nimi ensimmäiseksi nimeksi toimii ihan hyvin! Ovat kuitenkin harvinaisempia ensimmäisinä niminä ja yleisempiä toisina niminä.
Muut listasi nimet ovat kauniita, mutta Sofianna... Never.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tusinanimi kasarilta. Varmaan muutamia kun arvuuttelette niin varmasti osuu oikeaan :D
Koulussa olin aina se "nimi e." ja toinen/toisen oli "nimi b, nimi f" jne. Käytävällä joku huusi nimeä, niin monta päätä kääntyi katsomaan. Minulla on monta kaimaa ollut joka luokka-asteella ja koko koulussa. Nyt tosin on aika hassu juttu, kun olen siirtynyt tekemään toista maisteritutkintoa, niin eipäs olekkaan enää kaimoja niin paljoa. Ilmeisesti ysärillä oli jo sitten uudet nimimuodit, mutta olen kyllä hoksannut että nyt niitä nimikaimoja on paljon sitten muilla.
Aina tätä tapahtuu, siitä ei pääse mihinkään.
Mulla on omalla lapsella ei tusina nimi, mutta joka ei myöskään ole mikään ihmeellinen väännös tai vierasperäinen nimi. Kyseessä on vanha suomalainen nimi, mutta se ei vain ole jostain syystä ollut kovin suosittu. Mekin se nimi oikeastaan hokastiin vaan kun eräällä sukulaisella se sama nimi oli ollut.
Nykyään sitä variaatiota juuri on. Se että luokalla on kaksi Mineaa ja loput on esim. Vilja, Aurora, Eliina, Sandra, Ellen, Tea ja Saika on mielestäni vaihtelua.
Omassa nuoruudessa kun luokalla oli useampi Maria, useampi Emma ja loppujen nimet olivat tyyliä Ella, Elisa, Maija ja Emmi. Kyllä olisi jo yksi Tuulikki - puhumattakaan Calistasta - pompannut joukosta.
Ja vielä enemmän tämä näkyy vanhempieni sukupolvessa. Esim isäni kavereissa on todella paljon samannimisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä halusin lumi-nimisen lapsen jo kymmenen vuotta sitten. Tyttö syntyi, siinä välissä nimi oli yleistynyt. Olisko pitänyt jättää nimi käyttämättä? Harkitsin sitä kyllä, sillä oli kiva lapsena ja nuorena kun mulla oli harvinaisempi nimi. Ajattelin kuitenkin, että kummittelemaan takaraivoon se nimi jää, jos en sitä lapselle anna.
En myöskään oikein käsitä noita pitkiä ja hienoja nimiä. Puheessa daniela on kuitenkin dansku, isabel on ispe, Jasmin on jassu, Matilda madde... Ei siis kovin käyttöön soveltuvia nimiä.
Miten "ei käyttöön soveltuvia nimiä"?
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja läheiset ihmiset antavat toisilleen aina lempinimiä. Niillekin keillä on "käyttökelpoinen", lyhyt nimi.
Nea on Neppu tai Nennu, Tia = Tiitu, Ida = Iitu, Sofia = Soffe, Jonna = Jonsku, Riku = Rikke, Janne = Jantsu, Niko = Nikke jne.
Joitain nimiä ei voi oikein vääntää, kuten Jenni ja Luka, mutta sitten kehitetäänkin sukunimestä kutsumanimi.
Ihan lyhyet nimet sopivat mielestäni paremmin koiralle kuin ihmiselle.
Joku marmatti tylsistä 2. ja 3. nimistä.
Käsittääkseni toiseksi (ja kolmanneksi) nimeksi on joskus tavattu antaa suvussa kulkenut nimi.
Esim. isäni puolelta isoisoäitini oli Anna Maria. Hänen tyttärensä oli Jenny Maria ja minulle annettiin toiseksi nimeksi Marianne. Vanhemmat halusivat antaa samantyylisen, ei kuitenkaan tismalleen samaa nimeä. Maria on toki niin yleinen nimi.
Sitten toinen tapa on antaa esim. poikavauvalle 2. ja 3. nimeksi molempien isoisien etunimet. Tällöin nimirimpsusta voi tulla vähän töksähtävä. Esim. Nico Raimo Ismo.
Sama toimii kyllä tyttövauvallekin.
Ja molemmat suvut ovat tyytyväisiä, kun saivat "oman nimen" annettua lapsenlapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nea, mia, pia ja nina ovat todella oksettavan kuuloisia nimiä noin lausuttuina. Vain muodot neea, miia, piia ja niina ovat kivoja ja kauniin kuuloisia.
Samaa mieltä, eivät edes kuulosta nimiltä vaan vain oudolta äännähdykseltä lyhyenä lausuttuna.
Kyllä minulle on ainakin vasta myöhemmin selvinnyt, että nimi joka on lapselle annettu, onkin ollut aika suosittu. Lasten nimiä ei tullut seurattua, ennen kuin omat lapset syntyivät ja kun niille sitten antoi omasta mielestä kauniit ja sellaiset nimet, joita ei kaikilla ole, sai muutaman vuoden kuluttua huomata, että monella muulla oli se sama nimi valittuna. Ei sitä nimeä valitessa tiennyt, että niin moni muukin oli sen saman nimen "keksinyt".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama kuvio on toistunut läpi vuosikymmenten! Ei ole mitään uutta ja mullistavaa näissä tusinanimissä. Itselläni on kasarin yksi suosituimpia nimiä, kaimoja oli luokalla ja koulussa pilvin pimein enkä ole saanut mitään traumoja. Onneksi tosin av-palstaa ei silloin ollut niin aikuiset eivät päässeet ilkkumaan nimelleni.
Vanhemmat antoivat minulle myös mielestään harvinaisemman nimen, ei ollut lähipiirissä samaa.
No mun lapsilla on melko tavalliset suomalaiset nimet, vaikka ei ihan suosituimmasta päästä olekaan. Nimipäiväkalenterista löytyy etunimet molemmilla. Molemmilla lapsilla kolme etunimeä - meillä on suvussa ollut moinen tapa. Pojan toinen nimi tulee ukin mukaan ja kolmas on sama kuin isänsä toinen nimi. Tytön nimen suhteen toinen nimi oli isoveljen keksimä (jonka minä olisin halunnut etunimeksikin, oli miehen makuun vain hieman erikoisempi kai) ja kolmas nimi tulee kummi-tätinsä kutsumanimestä.
Naapuri antoi sitten lapselleen nimeksi Emma Sofia (voin kertoa varmasti, koska näitä löytyy suomesta tusinoittain). Ei mitään vikaa, mutta täysin hajuton, mauton ja persoonaton yhdistelmä.
En tosin tykkää niistäkään, jotka on keksimällä keksittyjä - niitäkin tuttavapiiristä löytyy; Nelia, Unnu, Usva, Sumu, Myrsky, Pihka jne. Liian outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole miettinyt lasten nimeämisessä sitä että kuinka suosittu nimi yleisesti ottaen on. Tärkeää on vain ettei nimeä ole lähisuvussa tai hyvien ystävien lapsilla, koska silloin nimen vähän niin kuin varastaa. Tykkään perinteisistä nimistä enemmän kuin erikoisista. On jotenkin juurevaa kun lapsilla on perinteiset suomalaiset nimet. Olisi tuntunut vähän irralliselta antaa jotkut ulkomaalaiset nimet, kun ei ole siteitä minnekkään Suomen ulkopuolelle. Yhtäkkiä olisi siinä vaan sitten joku Cicciolina Edelwise Junttunen.
Vierailija kirjoitti:
No mun lapsilla on melko tavalliset suomalaiset nimet, vaikka ei ihan suosituimmasta päästä olekaan. Nimipäiväkalenterista löytyy etunimet molemmilla. Molemmilla lapsilla kolme etunimeä - meillä on suvussa ollut moinen tapa. Pojan toinen nimi tulee ukin mukaan ja kolmas on sama kuin isänsä toinen nimi. Tytön nimen suhteen toinen nimi oli isoveljen keksimä (jonka minä olisin halunnut etunimeksikin, oli miehen makuun vain hieman erikoisempi kai) ja kolmas nimi tulee kummi-tätinsä kutsumanimestä.
Naapuri antoi sitten lapselleen nimeksi Emma Sofia (voin kertoa varmasti, koska näitä löytyy suomesta tusinoittain). Ei mitään vikaa, mutta täysin hajuton, mauton ja persoonaton yhdistelmä.
En tosin tykkää niistäkään, jotka on keksimällä keksittyjä - niitäkin tuttavapiiristä löytyy; Nelia, Unnu, Usva, Sumu, Myrsky, Pihka jne. Liian outoa.
Ja tämä teidän tapa nimetä lapset on sitten se ainoa oikea? ja naapuri on tyypillinen tyhmä, joka ei tajunnut nimetä lastaan oikein? Ja antaa sille papan ja isänsä toisia nimiä.(Naapurin lapsi tosin oli tyttö joten sitten isoveljen keksimä nimi ja kummitädin nimi. Entä jos ei ole sitä isoveljeä keksimässä sitä nimeä, tai ei ole sitä kummitätiä, pelkkiä kummisetiä vain?) Entä jos ne oli naapurin mielestä kamalia nimiä? Itse en suostusi missään nimessä antamaan mieheni toista nimeä lapsellemme. Ehkä se on ollut anopin mielestä kiva nimi, mitta minusta se on kamala ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulossa esikoispoika ja halusimme jonkun hitusen harvinaisemman, muttei mitään hämmentävän erikoista. Hänestä tulee Aamos :)
Eikös Aamos ole ihan top 50 nimi? Kiva nimi kyllä.
Miten olisi Kaamos?
Uniikkinimestä voi olla myös haittaa näin netin aikakautena.
Tunnen viisi Saara Kaarinaa. Nuorin heistä on 17 vuotta ja vanhin noin 45. Taitaa olla suosittu yhdistelmä...
Tässä mainitiinkin jo se, että monet vanhemmat eivät tiedä olevansa antamassa tosi yleistä nimeä. Kun he itse eivät tunne kyseisen nimisiä ihmisiä, saattavat the kuvitella nimen olevan jopa harvinainen.
Mun miehellä esimerkiksi on todella yleinen ikäkauden nimi. Joskus luokalla oli hänen lisäkseen kaksikin samannimistä lasta, muutenkin samannimisiin törmäsi jatkuvasti. Anoppi kertoi, että hän ja miehen isä kuvittelivat antaneensa jopa harvinaisen nimen.