Nyt vinkkejä yöimetyksen lopettamiseen, en jaksa enää!

Se on taas joku vaihe ja ikä. Kokemukseni mukaan noihin ei ole mitään kikkoja ja konsteja. Menee taas tuokin ohi itsellään. Nukkukaa/ nuku päivällä. Nyt vauva kaipaa sinua ja sinun läheisyyttäsi ja turvaa. Aika aikansa kutakin.

Unikoulu

Jos on jo hampaita (tod.näk. on) suussa niin kiinteitä massuun illalla. Nukkuu sitten tyytyväisenä.

Googlaa tassuttelu-unikoulu. Esim. MLL:n sivuilta löytyy. Ja jos päätätte jotain, niin pidätte siitä kiinni. Aika harvoin näihin asioihin on todella helppoa ja vaivatonta ratkaisua.

Vauva syö toki kiinteitä ja illalla ison satsin puuroa eli nälästä ei heräilyt johdu. Varmasti joku vaihe onkin, nukkuu levottomasti kun on oppinut konttaamaan ja kävelemään tukea vasten. Nuo heräilyt kestän ja voin ottaa viereen ja silitellä mutta en halua enää imettää yöllä. Jos vauvan saisi nukahtamaan silittelyllä. Osaa kyllä nukahtaa yksin ja ilman tissiä, iltaunille menee omaan sänkyynsä ja nukahtaa itse.

Päivällä nukkuu yleensä 2x 40min päikkärit. Itse ehdin korkeintaan juuri nukahtaa kun vauva jo herää.

Ap

Kuulostaa siltä, että vauva on vaan tottunut nyt sinun läsnäoloosi öisin ja yhdessäolonne ja levottomuutenne pitävät vauvaa hereillä. Oma ideasi kuulosti oikein hyvältä. Anna miehen olla vauvan kanssa yöt ja mene itse muualle muutamaksi yöksi. Tai edes yhdeksi.

Meillä oli sama juuri kymmenen kuukauden iässä. Voimia!

Lopetin imetyksen silloin kokonaan ja noin viikko meni heräillessä. Eli, kun vauva herää, häntä ei oteta syliin vaan silitellään, lauleskellaan, tehdään kaikki että rauhoittuu.

Keskellä yötä todella raskasta mutta kun aina tekee määrätietoisesti samat asiat, niin alkaa toimia. Pikkuhiljaa yöt rauhoittuvat.

Varmaan joku vaihe. Lopettaminen ei välttämättä ratkaise mitään, valitettavasti. Jos kuitenkin haluat lopettaa yöimetyksen, niin isän kainaloon huutamaan.

Itse olen valvonut nyt 3-4viikkoa lapsen kanssa. Ikää siis jo 18kk. Imettänyt en ole lainkaan 7kk ja yöimetyksen lopetin puolen vuoden korvilla. Eroahdistusta taas ilmassa, kuten myös lapsesi ikäisillä lapsilla tyypillisesti on.

Tsemppiä!

T. Toinen väsynyt

Ap, ongelmasi on hyvin yksinkertainen. Vauvasi ei osaa nukahtaa itsenäisesti, vaan tarvitsee tissiä nukahtakseen. Imetätkö hänet unille myös päivällä? 40 minuutin päiväunet ovat vain yhden unisyklin mittaiset, eli vauva herää heti kun uni hiukan kevenee. Jos hän oppii itsenäisesti nukahtamaan, osaa myös keveän unen vaiheessa jatkaa unia. Tällöin päiväunet kun pitenevät automaattisesti. Samasta syystä johtuu myös öinen tiheä heräily. Aina kevyessä unessa hän havahtuu ja kaipaa sitä yhtä ainoaa asiaa, jonka kanssa hän on oppinut nukahtamaan: imetystä.

Kyse ei ole siis läheisyyden kaipuusta sinänsä, vaan opitusta uniassosiaatiosta. Läheisyyden merkitystä vauvalle ei kukaan voi kiistää, mutta nykyisestä tilanteesta et kärsi pelkästään sinä, vaan myös vauvasi liian lyhyiden ja katkonaista unien muodossa.

Toimi seuraavasti:

1. Kerää motivaatiota ja ole varma päätöksestäsi

2. Sovi hyvä ajankohta nukahtamisen opetteluun (ette ole flunssassa, kenelläkään ei ole tolkuton stressiputki töissä jne)

3. Voit aloittaa pehmeästi harjoittelemalla itsekseen nukahtamista iltaisin ja päiväunille, älä nukuta enää tissille. Lue satu hämärässä huoneessa, laula ja sylittele. Kun lapsi on unelias muttei unessa, laske sänkyyn. Jos lapsi itkee kevyesti, tassuta. Jos kovasti, nosta syliin ja rauhoita. Vain kokemus opettaa, mistä juuri teidän lapsi rauhoittuu. Meidän esikoinen kaipasi pehmeää suhistelua, kuopus tykkää laulelusta. Unilelu on myös tärkeä osa itsekseen nukahtamista, jos hänellä ei vielä ole sellaista, niin nyt viimeistään käyttöön.

4. Kun itsenäinen nukahtaminen on opittu, voivat yötkin rauhoittua parissa viikossa itsestään. Jos haluat edelleen lopettaa yöimetykset tai yöt ovat edelleen levottomia, on aika toteuttaa yövieroitus. Mene pariksi yöksi nukkumaan vaikka kaverille tai hotelliin, ettei tule kiusausta perua koko juttua. Päätöksen pitää olla siis varma, koska ensimmäiset pari yötä voivat olla rankkoja. Miehesi hoitaa siis heräilyt, nukuttaa vauvan yöheräämisten yhteydessä samalla tavalla tassuttelemalla kuin itsenäisen nukahtamisen yhteydessä.

5. Tutkimusten mukaan takapakkia tulee jossakin vaiheessa heräilyjen määrässä, mutta se kuuluu asiaan. Olkaa päättäväisiä älkääkä luovuttako, muuten vauvanne on kokenut kaiken aivan turhan takia.

6. Vaikka vauva itkee kuinka, hän ei itke pelkoa tai hätää (jos äiti tai isä on läsnä tassuttamassa tai sylittelemässä), vaan väsymystä ja hämmennystä, kun ei osaakaan nukahtaa ja totuttu nukahtamiskaava muuttuu. Vauvalla ei ole siis mitään hätää.

7. Ja koska kyse on jo noin isosta vauvasta, muistakaa selittää hänelle rauhassa ja moneen kertaan, mistä on kyse. Iltasatukin kannattaa mahdollisuuksien mukaan valita sellaiseksi, että siinä kerrotaan omaan sänkyyn nukahtamista ja iltapuuhista.

Tsemppiä ap! Ongelmasi on täysin korjattavissa, mutta vaatii määrätietoisuutta ja sinnikkyyttä aluksi! Ja teidän on oltava miehen kanssa yhteisymmärryksessä, tämä ei toimi jos toinen alkaa heti ensimmäisen itkun tullessa miettiä, että jos vaan sitä tissiä kumminkin ;)

imetä vaan

Vauvalla on erittäin voimakas kehitysvaihe menossa. Hän on itse huomannut voivansa liikkua, mistä seurauksena hän tajuaa muidenkin voivan jättää hänet. Siksi hän heräilee vähän väliä varmistamaan, että onhan tärkein aikuinen paikalla, tai eihän hän itse ole vahingossa liikkunut pois. Tämä yöheräily on osa valtavan suurta prosessia, johon kuuluu myös vierastaminen.

Ja nro 9:lle: vauvan näkökulmasta kyseessä on aito hätä, eikä tuon ikäisille asiaa iltasadun muodossa selitetä.

Me tehtiin niin, että isä hoiti heräämiset. Lapsi nukkui omassa huoneessa. Alussa isä sai rauhoitettua lapsen ehkä kahdessa kolmesta heräämisestä ja toi sitten lapsen rinnalle jos ei millään rauhoittunut. Nopeasti heräämiset vähenivät ja jo parin viikon kuluttua lapsi nukkui koko yön heräämättä.

Niin ja vielä: älä anna kenenkään muskaritutun tai naapurin tädin lannistaa sanomalla, että sellaista se vauvan kanssa on, hampaita tulossa tai meidänkin Perttiina heräili vielä kolmivuotiaana, et voi tehdä mitään.

Kuopukseni oli todella uniongelmainen vauva, heräili alle puolivuotiaana 15-20 minuutin välein yön läpeensä, kärsi refluksista, vielä selvittelyssä olevasta allergiasta ja ylipäänsä oli syntymästään saakka huono nukkuja. Hänenkin kanssaan tilanne parani vähitellen määrätietoisuudella ja sinnikkyydellä, ja nyt 1,5-vuotiaana hän on oikein tasainen nukkuja. Toivoa on todellakin, eikä kannata koskaan ajatella, että mitäääön ei ole tehtävissä! Googlaa myös unijuna-blogi ja facebook-sivut, siellä on paljon tosi hyödyllistä tietoa päivärytmeistä sun muusta!

T. 9

11, en usko tuota ollenkaan. Miksi vauvalla olisi hätä, jos äiti tai isä tulee heti itkun tullen auttamaan? Huudattaminen on eri asia, mutta siitähän tässä ei ole kyse. Tällä "vauvalla on hätä"-ajattelutapa syyllistetään äidit kärvistelemään epäinhimillistä tilanteissa, joissa ei voi kukaan pidemmän päälle hyvin. Ja täyttä puppua muuten, että kymppikuinen ei ymmärrä :D Tunnen lapsia, jotka ovat alkaneet puhua 8-kuisena, joten aika paljon tuon ikäinen jo ymmärtää, kun ikätasoisesti selittää. Kannattaa lukea oikeasti tutkimustietoa vauvan unesta, sitä on paljon tarjolla!

T. 9

Itse pidin ns. Unikoulun 8kk iässä kun vauva heräsi koko yön 45 min-1,5 h välein, eikä taatusti nälkään. Uusien uniharjoittelutapojen pitää olla kaksivaiheinen prosessi: harjoitellaan nukahtamaan illalla ilman tissiä tai syliin heijausta (hyvä jos jo sujuu) ja sitten lopetetaan yöimetys. Eli imetys ei saa enää liittyä nukkumiseen ja nukahtamiseen.

Nukahtamisharjoittelun tein pistäytymisunikoulun periaatteella. Eli vauva sänkyyn ja sanotaan hyvää yötä. Alkaa huutaa -> otetaan syliin -> rauhoittuu mutta ei saa nukahtaa siihen-> lasketaan sänkyyn -> alkaa huutaa -> homma alusta x 100. Eli harjoitellaan sitä, että sänky on hyvä paikka nukahtaa ja jos on hätä niin äiti on lähellä ja syliin pääsee varmaati. Lapselle tulee turvallisuuden tunne siitä sängystä kun tietää, että yksin ei kuitenkaan tarvitse huutaa. Se itku muutenkin on varmasti sellaista protesti-itkua eikä niinkään mitään hätää ole, kun olet koko ajan vierellä. Jossain vaiheessa se vauva sinne sänkyyn rauhoittuu ja nukhtaa, ihan varmasti, mutta pitää olla pitkäjänteinen ja pysyä päätöksessä.

Yöimetyksen lopetin niin, että päätin että maitoa en anna, mutta kun lapsi sitä yöllä hysteerisesti itkien vaati, niin otin syliin, hämäsin leluilla, lauloin, heijasin jne. mitä vain että rauhoittui ilman maitoa. Ja kun oli rauhallinen, niin nukutin sänkyyn samoilla periaatteilla kun illalla. Huusihan se ekoina öinä paljonkin, mutta kun äiti tai isä on siinä koko ajan läsnä, niin ei se ole mitenkään haitaksi vauvalle kun ei yksin huuda. Se vaan protestoi kun hyvät palvelut muuttuu huonommiksi.

Yöimetyksen lopettamisessa pitää muistaa sekin, että siirtää sen imetyksen ihan fyysisestikin pois sieltä makkarista. Eli jos vauva joskus aamuviideltä alkaa vaikuttaa siltä, että sillä on oikeasti nälkä, niin jos annat sitten maitoa niin teidän päivä alkaa siitä. Meet valoisaan huoneeseen imettämään, teette aamutoimet jne. ja käytte ekoille päikkäreilöe sit vaikka jo kuudelta. Kunhan se imetys on selkeästi osa aamua.

Vierailija kirjoitti:

11, en usko tuota ollenkaan. Miksi vauvalla olisi hätä, jos äiti tai isä tulee heti itkun tullen auttamaan? Huudattaminen on eri asia, mutta siitähän tässä ei ole kyse. Tällä "vauvalla on hätä"-ajattelutapa syyllistetään äidit kärvistelemään epäinhimillistä tilanteissa, joissa ei voi kukaan pidemmän päälle hyvin. Ja täyttä puppua muuten, että kymppikuinen ei ymmärrä :D Tunnen lapsia, jotka ovat alkaneet puhua 8-kuisena, joten aika paljon tuon ikäinen jo ymmärtää, kun ikätasoisesti selittää. Kannattaa lukea oikeasti tutkimustietoa vauvan unesta, sitä on paljon tarjolla!

T. 9

Samaa mieltä

T. 15

Vierailija kirjoitti:

11, en usko tuota ollenkaan. Miksi vauvalla olisi hätä, jos äiti tai isä tulee heti itkun tullen auttamaan? Huudattaminen on eri asia, mutta siitähän tässä ei ole kyse. Tällä "vauvalla on hätä"-ajattelutapa syyllistetään äidit kärvistelemään epäinhimillistä tilanteissa, joissa ei voi kukaan pidemmän päälle hyvin. Ja täyttä puppua muuten, että kymppikuinen ei ymmärrä :D Tunnen lapsia, jotka ovat alkaneet puhua 8-kuisena, joten aika paljon tuon ikäinen jo ymmärtää, kun ikätasoisesti selittää. Kannattaa lukea oikeasti tutkimustietoa vauvan unesta, sitä on paljon tarjolla!

T. 9

Usean lapsen äitinä (ja tälläkin hetkellä raskaana olevana) vierastan kovasti tapaasi yleistää ja määritellä vauvojen tunteita. Vauvalla ei voi olla hätä, koska _sinä_ niin kaikkien vauvojen puolesta sanot. Eikö tuo ole ihan yhtä älytöntä kuin että joku sanoisi anonyyminä keskustelupalstalla että ei se väsynyt äiti oikeasti voi olla väsynyt.

Vauvat ovat yksilöitä, heillä on valtavan suuria kehityshaasteita, joita ei kielellistetä 10 kk iässä. Ei, vaikka olisi ensimmäisen sanansa puolivuotiaana sanonut. Eihän aikuisillakaan olisi mitään terapioiden tarvetta, jos kaikki olisi sanoin selitettävissä.

Onneksi useimmat lapset nukkuvat yönsä jo melko hyvin puolitoistavuotiaina - jänskää muuten, että siinä iässä nukkuminen usein helpottuu, vaikka äiti ja isä eivät olisi yhtään "päättäväisiä ja järjestelmällisiä". Vauva-aika pitäisi osata ottaa toisiaan seuraavina vaiheina, pitäisi osata levätä kun voi. Pitäisi olla syyllistämättä itseään, muttei myöskään pitäiai nähdä vauvan luonnollisia kehitysaskelia oman erinomaisuutensa osoituksena. Koska sitä takapakkia aina tulee. Pitäisi osata olla utelias, lempeä ja ymmärtäväinen. Ei ole helppoa, tiedän. Pitäisi luottaa itseensä kasvattajana. Mutta silti ei pitäisi langeta jenkkiläistyyliseen ylisanahöpsötykseen: kun teet näin, vauvasi tekee näin.

Vierailija kirjoitti:

Itse pidin ns. Unikoulun 8kk iässä kun vauva heräsi koko yön 45 min-1,5 h välein, eikä taatusti nälkään. Uusien uniharjoittelutapojen pitää olla kaksivaiheinen prosessi: harjoitellaan nukahtamaan illalla ilman tissiä tai syliin heijausta (hyvä jos jo sujuu) ja sitten lopetetaan yöimetys. Eli imetys ei saa enää liittyä nukkumiseen ja nukahtamiseen.

Nukahtamisharjoittelun tein pistäytymisunikoulun periaatteella. Eli vauva sänkyyn ja sanotaan hyvää yötä. Alkaa huutaa -> otetaan syliin -> rauhoittuu mutta ei saa nukahtaa siihen-> lasketaan sänkyyn -> alkaa huutaa -> homma alusta x 100. Eli harjoitellaan sitä, että sänky on hyvä paikka nukahtaa ja jos on hätä niin äiti on lähellä ja syliin pääsee varmaati. Lapselle tulee turvallisuuden tunne siitä sängystä kun tietää, että yksin ei kuitenkaan tarvitse huutaa. Se itku muutenkin on varmasti sellaista protesti-itkua eikä niinkään mitään hätää ole, kun olet koko ajan vierellä. Jossain vaiheessa se vauva sinne sänkyyn rauhoittuu ja nukhtaa, ihan varmasti, mutta pitää olla pitkäjänteinen ja pysyä päätöksessä.

Yöimetyksen lopetin niin, että päätin että maitoa en anna, mutta kun lapsi sitä yöllä hysteerisesti itkien vaati, niin otin syliin, hämäsin leluilla, lauloin, heijasin jne. mitä vain että rauhoittui ilman maitoa. Ja kun oli rauhallinen, niin nukutin sänkyyn samoilla periaatteilla kun illalla. Huusihan se ekoina öinä paljonkin, mutta kun äiti tai isä on siinä koko ajan läsnä, niin ei se ole mitenkään haitaksi vauvalle kun ei yksin huuda. Se vaan protestoi kun hyvät palvelut muuttuu huonommiksi.

Yöimetyksen lopettamisessa pitää muistaa sekin, että siirtää sen imetyksen ihan fyysisestikin pois sieltä makkarista. Eli jos vauva joskus aamuviideltä alkaa vaikuttaa siltä, että sillä on oikeasti nälkä, niin jos annat sitten maitoa niin teidän päivä alkaa siitä. Meet valoisaan huoneeseen imettämään, teette aamutoimet jne. ja käytte ekoille päikkäreilöe sit vaikka jo kuudelta. Kunhan se imetys on selkeästi osa aamua.

Juuri tuota tyyliä mies käytti, pistäytymisunikoulua, tietämättään.

Meillä ei lapsi rauhoittunut, eikä vielä kaksivuotiaanakaan rauhoitu mihinkään paijailuun sängyssä vaan jos itkee yöllä eikä tutti auta on lapsi otettava syliin johon rauhoittuu sekunneissa, ja sitten takaisin sänkyyn nukahtamaan.

Tosta aamuherätuksestä olen kyllä eri mieltä, itse laskin, että lapsi pärjää n. 8 tuntia ilman ruokaa mutta tarvitsee unta vähintään 10 tuntia joten aamulla klo 5-6 annoin maitoa ja sitten lapsi takaisin nukkumaan, toimi meillä ja lapsi nukkuu nykyään kellon ympäri kun pärjää jo ilman varhaista välipalaa.

T. Nro12

Se on totta, että vauvalla on erilaisia vaiheita ja ne sekoittavat unirytmiä.

Olet varmaan miettinyt, että olisiko hampaita tulossa? Oletko kokeillut särkylääkettä antaa illalla? Tuo rinnalle heräily vaikuttaa siltä, että hän lohduttaa itseään, kun on ehkä kipeä ja herää siihen.

Minä vieroitin molemmat lapset siten että vähensin sekä päivä- että yöimetyksiä. Unohdutin koko asiaa muilla jutuilla päivisin (silloin helpompaa). Kun ruoka oli tukevampaa, he eivät enää oikeastaan edes halunneet rintaa. Illan tullen sanoin, että: "Nyt saat maitoa näin, mutta yöllä nukutaan eikä syödä, jookos." Jos heräsi, annoin tilalle maitoa nokkamukista ellei "Nyt nukutaan, on yö" auttanut. Tosin tämä vieroitus oli helppoa, koska lapseni olivat jo n. 1-vuotiaita, eli en tiedä, miten helppoa se tuossa iässä on. Helposti menee hysteeriseksi huutamiseksi, eikä sitten nuku enää kukaan, kun virkistytään.

Puhetta 10 kk ikäinenkin ymmärtää, vaikkei välttämättä tuota sitä. Minun vauvani kääntyi herättyään 9 kk iässä ja katsoi minua vieressään sanoen:"Äti." Selvästi tajusi sanan ja sen merkityksen yhteyden.

Tsemppiä! Vaikka tuo aika tuntuu välillä piiiiitkältä ja rasittavaltakin, niin se on vain vuosi-puolitoista. Sitten helpottaa. Nukkumaan pääsee toki aiemmin.

Itselläni on ollut vauva, joka tuli tassuttelusta aivan raivoihinsa. Unikouluohjeissa (joita esikoisen kohdalla tuli luettua kovin kirjaimellisesti) sanottiin, ettei vauvalla voi olla hätä, kun vanhempi on lähellä.

Toisaalta kaikkialla muualla tähdennetään, että vauva turvallisuus syntyy siitä, että aikuinen käyttäytyy ennakoitavasti. Se, että vanhempi ei otakaan syliin ja anna rintaa kuten koko aikaisemman elämän ajan, vaan läpyttelee pyllylle, ei ole ennakoitavaa käytöstä. Se on sitten lapsesta kiinni, alistuuko hän tilanteeseen vai huutaako itsensä tajuttomaksi. Jos olen jotakin oppinut elämässäni niin sen, että vauvatkin ovat erilaisia ihmisiä.

T. 11.