Millainen kaksio mielestänne parhaiten sopii yhdelle vanhemmalle ja esiteini-ikäiselle?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhempi nukkui kaapissa.
Tuliko koskaan ulos sieltä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 75m2 kolmio, pojalla oma huone.
Voi olla kummallakin kavereita yötä.
Onhan tuo tietenkin kätevämpi, mutta kaikilla ei siihen ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 75m2 kolmio, pojalla oma huone.
Voi olla kummallakin kavereita yötä.Onhan tuo tietenkin kätevämpi, mutta kaikilla ei siihen ole varaa.
Totta, vuokra on tonnin kuussa ja sinne raha meneekin, mutta nyt poika on muuttamassa opiskelemaan ja pääsen vaihtamaan pienempään. Tosin kaksioidenkin vuokra pääkaupunkiseudulla on huikea, eli tuskin montaa satasta laskee...
Itse olen asunut reilun vuoden lasteni kanssa (muuttaessamme muistaakseni 11 v ja 15 v) kaksiossa, jossa oli iso erillinen keittiö. Vanhempi lapsista sai oman huoneen, jonne mentiin eteisestä. Olohuoneeseen rakennettiin pienen pieni oma huone toiselle lapselle, jonne just mahtui sänky ja koulupöytä. Itselläni oli sänky olkkarissa. Hyvin asuminen sujui.
Muutettiin sitten puolta suurempaan asuntoon neliöön ja lapset eivät olisi halunneet muuttaa, kun olivat jo tykästyneet paikkaan ja asuntoon. Itsekään en välttämättä olisi ajatellut muuttoa, mutta uuden asunnon sijainti oli taloudellisesti kannattavampi mm. työ- ja koulumatkakulujen vuoksi.
Kaksi makuuhuonetta ja tupakeittiö.
Eteisestä käynti kaikkiin huoneisiin. Keittiö sen kokoinen, että ruokapöytä sinne hyvin mahtuu. Makuuhuone aika pieni, lapsen käyttöön. Alkovillinen olohuone, jolloin äiti saa rauhallisen nukkumapaikan, joka eristetään muusta huoneesta kirjahyllyllä tai sopivan korkuisella kaapistolla. Jos alkovia ei ole, niin kannattaa hakea pitkänomaista olohuonetta, jolloin toiseen päähän saa eristettyä äidille makuusopen samoin keinoin kuin alkovistakin. Kaapistona voisi käyttää esim. keittiön yläkaapeista tehtyä viritystä. Ainakin osa ovista sänkyyn päin, jolloin äiti saa kaappeihin vaateitaan, mutta ovat kätevästi käden ulottuvilla. Vaatekomerothan ovat yleensä makuuhuoneessa, ja jossakin vaiheessa se pikkuteini alkaa kiukutella, jos mutsi juoksee yhtenään komerolla. Vaatehuone, jonne sisäänkäynti eteisestä, olisi tietysti optimaalinen ratkaisu. Tiedän myös tilanteita, joissa äiti on rakentanut erittäin tilavasta vaatehuoneesta oman makuusoppensa. Silloin ei kuitenkaan passaa olla ahtaan paikan kammoa!
Meilläkin mietitään asumisratkaisuja ja olen ajatellut hankkia itselleni kaappisängyn/ seinäsängyn. Erilaisia vaihtoehtoja sille miten sänky piilotetaan päivän ajaksi kalusteisiin tai seinälle on tarjolla monipuolisesti. Kun sängyn nostaa seinälle tai tilanjakajaan riittää pienempikin kaksio ja nuorelle jää käyttöön oma huone.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen asunut reilun vuoden lasteni kanssa (muuttaessamme muistaakseni 11 v ja 15 v) kaksiossa, jossa oli iso erillinen keittiö. Vanhempi lapsista sai oman huoneen, jonne mentiin eteisestä. Olohuoneeseen rakennettiin pienen pieni oma huone toiselle lapselle, jonne just mahtui sänky ja koulupöytä. Itselläni oli sänky olkkarissa. Hyvin asuminen sujui.
Muutettiin sitten puolta suurempaan asuntoon neliöön ja lapset eivät olisi halunneet muuttaa, kun olivat jo tykästyneet paikkaan ja asuntoon. Itsekään en välttämättä olisi ajatellut muuttoa, mutta uuden asunnon sijainti oli taloudellisesti kannattavampi mm. työ- ja koulumatkakulujen vuoksi.
Varhaisteinit tykkää usein pienistä paikoista, mutta kun alkaa tulla yökyläläisiä niin ovat kiitollisia tilasta 😊
Sellainen mihin mahtuu lapsen isäkin :)
Minä asuin poikani kanssa 58 neliön kaksiossa, jossa oli tavallaan tupakeittiö ja makuuhuone. Itse nukuin olkkarin puolella ja pojalla oli makuuhuone. Tämä asunto oli siitä huono, että eteisestä näki suoraan sänkyyni ja kaikki kulkeminen vessaan, keittiöön, parvekkeelle meni siitä sänkyni vierestä.
Itselläni ei ollut omaa tilaa ja rauhaa ollenkaan ja kyllä se pidemmän päälle kävi raskaaksi. Pojan kavereita, kun tuli käymään ja jos olin vaikka päikkäreillä, niin siinäpä kaikki näki, kun makaa röhnötin ja toki siihen sitten heräsi, kun kauhea pälätys ja musiikin jumputus alkoi kuulua, sekä ravataan tupakalla ja sitten keitettiin kahvia ym. ym.. Yritä siinä sitten rentoutua.
Eli ehdottomasti kannattaa katsoa asuntoa, jossa on erilliset huoneet ja tietysti ovet niissä.
Jopa tämä nykyinen 48 neliön kaksioni olisi ollut meille parempi, koska on ihan kunnon huoneet, joissa saa ovet kiinni kun on tarvis. Vessa on eteisessä. Keittiö on tosin pieni koppi, mutta riittävä sekin olisi kahdelle (asun yksin nykyään).
Vaatehuoneesta saa pikku makkarin äitille.
Meillä 56m2. Kunnon keittiö, lapsella oma huone ja minulla olohuone missä mukavasti sänky sivussa. Eteinen myös tilava ja wc keskimääräistä isompi. Lasitettu parveke tuo kesäisin lisähuoneen. Toimii. Paljon parempi kuin samoilla neliöilä minikolmio. Keittiö oli siinä liian pieni.
Pieni kolmio?Tai sitten iso olohuone johon saa äidille yksityisen makuusopen rajattua erilleen.
Ohis. Mutta nukun kuistilla koska siellä viileää. Meillä 160neliötä ja 3 asukasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 2h tupakeittiö ja sauna. Markkinoidaan kaksiona. Olohuone ja keittiö samassa tilassa ja lisäksi kaksi makuuhuonetta. Neliöitä 65.
Luxusta, oikeastaan 3h + keittonurkkaus. Molemmille omat makkarit.
Aikuisena en tee omassa makuuhuoneessani mitään muuta kuin nukun. Työhommat iltaisin teen läppärillä keittiön pöydän ääressä ja olohuoneessa muut aktiviteetit. Meidän perheelle sopisi hyvin ap:n tilanteessa kaksio, jossa olisi iso ovellinen keittiö (50-luvun kerrostalo tai vielä vanhempi), olohuone ja makuuhuone. Itse nukkuisin keittiössä talonpoikaispuusohvassa, lapsi saisi mh:n. Ihan täydellinen olisi kolmio, jossa toinen makuuhuoneista olisi pienenpieni piian huone keittiön vieressä.
Joko normi kaksio jossa alkovi, tai sitten ehkä parempana vaihtoehtona semmoinen tupakeittiömalli jossa olohuone on keittiön yhteydessä yhtenä huoneena eli 2h+tupakeittiö.
Saisiko kaksion hinnalla pienen kolmion. On olemassa 50-60m2 kolmioitakin, lisäisi asumismukavuutta aika paljon
En ikipäivänä asuisi poikani kanssa kaksiossa! Aikuisetkin tarvitsee omaa rauhaa, eli molemmilla on oltava oma huone. Kolmio on siis meillä ainoa vaihtoehto. Onhan näitä monenkokoisia ja vaikka minkälaisilla pohjaratkaisuilla. Kaksioon en lapsen kanssa ahtautuisi ikinä.
Näköjään siihen tottui. Nyt äitini muutti yksiöön ja samalla se kaappi siinä vieressä surisee, vaikka olkkarissa nukkuukin. Enemmän häiritsee se, ettei yksiössä pääse kauas parvekkeista, joilla naapurit käy yölläkin tupakalla.