Huhheijakkaa meillä oli "sitä" pitkästä aikaa!

Huh huh kylläpä oli menoa, nyt lähti kaikki tomut toosasta! Isäntä nylpytti pimeässä parisängyllä (jonka laidalla seinän vieressä nukkuu sikeästi vauva, sorry!!!!) ja kerran tuli 6v lapsi ovelle jotain kyselemään ja minä vedin pimeässä peittoa alemmas ettei lapsi näkisi minua isännän alla, isäntä sanoi että mee odottaan huoneesees, tuun ihan kohta. Lapsi meni kiltisti ja meno jatkui, karvaiset pakarat nousivat ja laskivat (vai kuinkas se menikään) ja av-mamma sai jopa kahdet orkkelit siinä touhussa. Vaikka kyllä nauratti tämä meidän meno, jos muutaman kuukauden välein ehtii pa**a niin aina tulee jotain häiriötä eikä saa koskaan olla varttiakaan rauhassa. Eikä ikinä valot päällä! Enää hetki ja tämän mamman kroppakin kestää päivänvalon, treenaan ahkerasti mahaa, reisiä ja peppua. Raskauskiloja on enää pari jäljellä.
Ah nyt on rento olo.
T. Monen (tosi monen!) lapsen äippä av-mammanen