Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Eli jos minulla olisi edellisestä liitosta pari lasta ja uuden miehen kanssa tekisin pari, niin kaksi vanhempaa saisi lahjoja neljiltä isovanhemmilta ja kaksi nuorinta vain kahdelta.
Jos vielä eroaisin ja saisin uuden miehen kanssa pari lasta, niin kaksi vanhinta olisi voittajia. Heillä olisi kuudet isovanhemmat, jotka ostaisi yhtä kalliita lahjoja kaikille, mutta nuorimmat saisi vain taas kaksilta isovanhemmilta.
Miten tämä tasavertaistettaisiin sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen äiti ja täytyy sanoa, että paha mieli tästä keskustelusta tulee. Miehelläni on kaksi lasta, jotka asuvat meillä. Olen ollut heille enemmän äiti kuin heidän bioäitinsä koskaan. Lisäkai meillä on kaksi yhteistä lasta. Jos oma äitini tai isäni normaaleissa arkijutuissa, kuten vaikkapa lasten juhlat, asettaisivat lapset jotenkin arvojärjestykseen, olisin hyvin tyrmistynyt. Me olemme perhe, hyvässä ja pahassa, eikä kenelläkään ole oikeutta tätä kyseenalaistaa luomalla asetelmia meidän lapset-ulkopuoliset.
Perintönsä voivat luonnollisesti junailla sitten kuten tahtovat ja aikuisena tavata ketä tahtovat. Niin kauan kun lapset ovat minun kattoni alla, he ovat samalla viivalla.
Sehän voi siis muuttua jo huomenna, jos joku heistä kuolee.
Pitäisi osata erottaa raha ja muu kanssakäyminen. Bonuslapset voi ottaa hyvinkin avosylin vastaan ja suhtautua heihin rakkaudella ja lämmöllä, mutta ei tarvitse vanhempana suuttua siitä, että he eivät ole rahan suhteen perillisiä ja sitä rahaa jaetaan mahdollisesti jo kauan ennen kuolemaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilla ja kummeilla on erityinen suhde juuri siihen omaan lapseen. Kyllä minua kummina ärsyttäisi, jos en saisi ostaa kummilapselle kalliita lahjoja, koska muiden sisarten kummit ostavat vähemmän tai joka kerta pitäisi antaa rahaa koko perheen lapsille.
Kummius on vähän eri asia mielestäni.
Niin, isovanhemmuus on vielä vahvempaa, koska kyseessä on suora jälkeläinen.
Tavallaan, mutta kummi on oletuksena mielestäni sen yhden lapsen aikuinen ystävä. Isovanhempi taas on lapsensa lasten mummo tai vaari. Ja jos ja kun lapsi perheeseensä saa lisää lapsia, ne tavallaan ovat sen isovanhemmankin, jos hän haluaa osa perhettä olla.
Ja toisaalta, hyväksyisittekö adoptiolapsen syrjinnän isovanhemman puolelta, koska tämä ei ole suora jälkeläinen?
Adoption vertailu ei oikein toimi, koska adoptiolapsi on juridisesti verrattavissa muihin jälkeläisiin ja tulisi perimään perintökaaren mukaan. Lähtökohtaisesti eri asia, kuin toisten lapset, joilla myös tahollaan omat sukulaiset. Toki adoptoidullakin voi sukua olla jos heistä tietoa.
Mielestäni on kuitenkin käsittämätön ajatus, että vaikka uusperheelliset ovat itse päättäneet perheestään, pitäisi tämän edellyttää automaattisesti kaikkien muidenkin laajentavan perhekäsitystään samalla. Entä erotilanteissa, joissa uusisovanhemmat ottavat uusiolapset elämäänsä, mitkä ovat oikeutensa kun uuslapset katoavat elämästään yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin? Toivoa voi paljon, olettaa ei mitään tällaisissa tapauksissa.
Minä edustan sitä kantaa, että ap:n bonuslapsenlapsilla kun kerran on isänsä puolelta isovanhemmat, jotka myös näitä lapsia lahjovat (mutta eivät lahjo näitä ap:n lapsenlapsia), niin olisi luontevaa, että aloittaja lahjoisi myös vain omia lapsenlapsiaan. Jos lahjat eivät sitten ole mieleiset niin sitä pitää kasvatuksella korjata - eihän ne aina vaan ole. Bonuslapsenlapset, varsinkin noin isot, jo kyllä hyvin ymmärtävät ketkä ovat heidän omia isovanhempiaan ja ketkä ovat pikkusisarusten isovanhempia. Kateutta esiintyy sisaruussuhteissa ja muissakin suhteissa, sille ei voi mitään. Siitä pitää vanhempana osata puhua ja sitä asiaa käsitellä.
Kysymykseen miten meillä tässä vastausta. Olen naimisissa miehen kanssa jolla kaksi aikuista lasta, myös minulla on kaksi aikuista lasta. Minun lapsillani ei vielä ole lapsia. Miehen pojalla on kaksi lasta sekä kaksi bonuslasta nykyisestä suhteesta. Pojan lapset asuvat äitinsä kanssa, jossa on vielä yksi bonuslapsi kyseisen äidin nykyisestä suhteesta. Miehen tyttärellä on neljä lasta, joista kolmella on huolehtivat toisetkin isovanhemmat, nuorimmalla tyttären lapsella ei ole isänsä puolelta mitään isovanhempia.
Montakohan lahjaa meidän sitten pitäisikään ostaa, että ollaan tasapuolisia?
Minä en osta kenellekään mitään. Lahjon vain omat aikuiset lapseni ja vävyni. Mies on ratkaissut ongelman siten, että antaa kummallekin lapselleen jouluksi rahasumman jolla sitten saavat lahjoa miten tykkäävät ja ketä tykkäävät. Kummallekin lapselle rahasumma on yhtä suuri.
Mikään ei voi olla tässä kuviossa mihinkään suuntaan täysin tasapuolista. Miehen lastenlasten ja noiden kaikkien bonuslasten iät ovat kahdesta vuodesta kuuteentoista vuoteen. Pyyntöihin ja tarpeisiin vastaamme: kyyditään jos mahdollista, vahditaan jos mahdollista, yökylään otetaan jos mahdollista yms. Mutta miehen pienehkö eläke ei edes riittäisi omien kuuden lapsenlapsen ja yhteensä kolmen bonuslapsenlapsen isoon tukemiseen. Niinpä huoleti hän käyttää rahansa mieluummin omiin reissuihinsa ja itsensä hemmotteluun.
Jos saan joskus lapsenlapsia, luultavasti kykenen niitä lahjomaan enemmän. Tienaan hyvin. Lapseni saavat tavaralahjoja melko vähän, mutta taloudellisesti pystyn heitä tukemaan paljon enemmän kuin mies omiaan. Tosin takaamassa olen yhden miehenkin lapsen lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen äiti ja täytyy sanoa, että paha mieli tästä keskustelusta tulee. Miehelläni on kaksi lasta, jotka asuvat meillä. Olen ollut heille enemmän äiti kuin heidän bioäitinsä koskaan. Lisäkai meillä on kaksi yhteistä lasta. Jos oma äitini tai isäni normaaleissa arkijutuissa, kuten vaikkapa lasten juhlat, asettaisivat lapset jotenkin arvojärjestykseen, olisin hyvin tyrmistynyt. Me olemme perhe, hyvässä ja pahassa, eikä kenelläkään ole oikeutta tätä kyseenalaistaa luomalla asetelmia meidän lapset-ulkopuoliset.
Perintönsä voivat luonnollisesti junailla sitten kuten tahtovat ja aikuisena tavata ketä tahtovat. Niin kauan kun lapset ovat minun kattoni alla, he ovat samalla viivalla.
Sinulla ei ole mitään oikeutta puuttua miehesi lapsien ja isovanhempiensa väleihin tai siihen miten he päättävät kohdella lapsia. Isovanhemmat eivät valinneet miniää jolla on lapsia edellisestä suhteesta joten sinun pitää olla se joka sopeutuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja minä kommentoin ainoastaan sinun kommenttiasi. Joka on aivan kamala ja kohtuuton, kun ap on juuri kertonut ottavansa perheen kaikkia lapsia yökylään ja vievänsä marjametsälle. Ihanaa isoäitiyttä ap:ltä.
No tästä me olemme erimielisiä. En tietenkään tunne ap:tä, joten en voi hänestä oikeasti sanoa ihmisenä mitään, mutta tämän keskustelun kommenttien perusteella piirtyy kuva kylmäkiskoisesta, pikkusieluisesta, kateellisesta käytösmallista, jossa isketään kiilaa läheisten ihmisten väliin (poika/miniä ja biolapsenlapset/sosiaaliset lapsenlapset) ja luodaan hyvin ikävää perhehistoriaa herkässä kehitysvaiheessa ja elämäntilanteessa olevien ihmisten elämään.
Täytyy vain toivoa, että ap on oikeasti aivan erilainen ihminen kuin mitä hän antaa kommenttiensa perusteella ymmärtää. Normaalisti minun on todella helppoa suhtautua ihmisten virheisiinkin empaattisesti, mutta tällainen lapsiin kohdistuva passiivis-aggressiivinen ja rakkaudeton suhtautuminen tekee sen hyvin vaikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen äiti ja täytyy sanoa, että paha mieli tästä keskustelusta tulee. Miehelläni on kaksi lasta, jotka asuvat meillä. Olen ollut heille enemmän äiti kuin heidän bioäitinsä koskaan. Lisäkai meillä on kaksi yhteistä lasta. Jos oma äitini tai isäni normaaleissa arkijutuissa, kuten vaikkapa lasten juhlat, asettaisivat lapset jotenkin arvojärjestykseen, olisin hyvin tyrmistynyt. Me olemme perhe, hyvässä ja pahassa, eikä kenelläkään ole oikeutta tätä kyseenalaistaa luomalla asetelmia meidän lapset-ulkopuoliset.
Perintönsä voivat luonnollisesti junailla sitten kuten tahtovat ja aikuisena tavata ketä tahtovat. Niin kauan kun lapset ovat minun kattoni alla, he ovat samalla viivalla.
Tajunnet varmaan, että yleisemmin lapset ovat vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa tekemisissä ja ettei äitipuoli mitenkään yleisesti korvaa äitiä. Jos teillä on tällainen poikkeustilanne, niin ei kannata tulla pahoittamaan mieltään ketjuun, missä keskustellaan sillä oletuksella, että lapsi tapaa vanhempiaan ja isovanhempiaan normaalisti myös eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilla ja kummeilla on erityinen suhde juuri siihen omaan lapseen. Kyllä minua kummina ärsyttäisi, jos en saisi ostaa kummilapselle kalliita lahjoja, koska muiden sisarten kummit ostavat vähemmän tai joka kerta pitäisi antaa rahaa koko perheen lapsille.
Kummius on vähän eri asia mielestäni.
Niin, isovanhemmuus on vielä vahvempaa, koska kyseessä on suora jälkeläinen.
Tavallaan, mutta kummi on oletuksena mielestäni sen yhden lapsen aikuinen ystävä. Isovanhempi taas on lapsensa lasten mummo tai vaari. Ja jos ja kun lapsi perheeseensä saa lisää lapsia, ne tavallaan ovat sen isovanhemmankin, jos hän haluaa osa perhettä olla.
Ja toisaalta, hyväksyisittekö adoptiolapsen syrjinnän isovanhemman puolelta, koska tämä ei ole suora jälkeläinen?
Adoption vertailu ei oikein toimi, koska adoptiolapsi on juridisesti verrattavissa muihin jälkeläisiin ja tulisi perimään perintökaaren mukaan. Lähtökohtaisesti eri asia, kuin toisten lapset, joilla myös tahollaan omat sukulaiset. Toki adoptoidullakin voi sukua olla jos heistä tietoa.
Mielestäni on kuitenkin käsittämätön ajatus, että vaikka uusperheelliset ovat itse päättäneet perheestään, pitäisi tämän edellyttää automaattisesti kaikkien muidenkin laajentavan perhekäsitystään samalla. Entä erotilanteissa, joissa uusisovanhemmat ottavat uusiolapset elämäänsä, mitkä ovat oikeutensa kun uuslapset katoavat elämästään yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin? Toivoa voi paljon, olettaa ei mitään tällaisissa tapauksissa.
No voi pyhä yksinkertaisuus. Ei niillä isovanhemmilla ole mitään oikeuksia biologisiin lapsenlapsiinkaan. Kaikki perustuu siihen, että halutaan olla yhteyksissä. Ja sen todennäköisyys kasvaa, kun kohtelee perhettä reilulla tavalla, oli sitten ydinfuusioperhe tai mikä tahansa.
Höpöhöpöä tuollainen. Miehelläni on kaksi sisarusta ja kaikki on siis tehty eri miehille. Yhden isä on rikas, mieheni köyhin.
Sisko on saanut aina kaiken kultalautaselta ja saa edelleen. Ei ole paljon rahan eteen tarvinnut rehkiä töitä, vaan on saanut etsiä rauhassa sisäistä itseään. Mieheni on taas elättänyt itseään 16 vuotiaasta ja tehnyt raskasta työtä ikänsä-
Silti sisarusten välit ovat lämpimät. Ei kai se rikkaan sisaren isän tarvitse maksaa meidän ja sen yhden sisaruksen elämää vain siksi, että ovat sisarpuolia keskenään. Miehelleni asia on ollut aina päivänselvä, eikä ole koskaan ollut kateellinen tai antanut sen vaikuttaa sisarusväleihin.
Kateus on syöpä ja parempi olisi opetella jo lapsesta, että aina ei saa millimetritikulla mitattua elämässä kaikkea tasavertaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen äiti ja täytyy sanoa, että paha mieli tästä keskustelusta tulee. Miehelläni on kaksi lasta, jotka asuvat meillä. Olen ollut heille enemmän äiti kuin heidän bioäitinsä koskaan. Lisäkai meillä on kaksi yhteistä lasta. Jos oma äitini tai isäni normaaleissa arkijutuissa, kuten vaikkapa lasten juhlat, asettaisivat lapset jotenkin arvojärjestykseen, olisin hyvin tyrmistynyt. Me olemme perhe, hyvässä ja pahassa, eikä kenelläkään ole oikeutta tätä kyseenalaistaa luomalla asetelmia meidän lapset-ulkopuoliset.
Perintönsä voivat luonnollisesti junailla sitten kuten tahtovat ja aikuisena tavata ketä tahtovat. Niin kauan kun lapset ovat minun kattoni alla, he ovat samalla viivalla.
Sinulla ei ole mitään oikeutta puuttua miehesi lapsien ja isovanhempiensa väleihin tai siihen miten he päättävät kohdella lapsia. Isovanhemmat eivät valinneet miniää jolla on lapsia edellisestä suhteesta joten sinun pitää olla se joka sopeutuu
Luetunymmärtäminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä kommentoin ainoastaan sinun kommenttiasi. Joka on aivan kamala ja kohtuuton, kun ap on juuri kertonut ottavansa perheen kaikkia lapsia yökylään ja vievänsä marjametsälle. Ihanaa isoäitiyttä ap:ltä.
No tästä me olemme erimielisiä. En tietenkään tunne ap:tä, joten en voi hänestä oikeasti sanoa ihmisenä mitään, mutta tämän keskustelun kommenttien perusteella piirtyy kuva kylmäkiskoisesta, pikkusieluisesta, kateellisesta käytösmallista, jossa isketään kiilaa läheisten ihmisten väliin (poika/miniä ja biolapsenlapset/sosiaaliset lapsenlapset) ja luodaan hyvin ikävää perhehistoriaa herkässä kehitysvaiheessa ja elämäntilanteessa olevien ihmisten elämään..
Ei, kyse ei ole erimielisyydestä. Vaan sinä lisäilet ap:n kommentteihin sellaisia merkityksiä, joita niissä ei ole. Asia taitaa olla sinulle kipeä ja peilaat ketjua johonkin sinulle läheiseen tilanteeseen, josta tässä ei kuitenkaan ole kysymys. Sinulta on objektiivisuus hukassa, mikä on aivan ymmärrettävää, kun asia koskettaa läheltä. Mutta on epäreilua kostaa ap:lle se, ettet pysty lukemaan ketjua objektiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä kommentoin ainoastaan sinun kommenttiasi. Joka on aivan kamala ja kohtuuton, kun ap on juuri kertonut ottavansa perheen kaikkia lapsia yökylään ja vievänsä marjametsälle. Ihanaa isoäitiyttä ap:ltä.
No tästä me olemme erimielisiä. En tietenkään tunne ap:tä, joten en voi hänestä oikeasti sanoa ihmisenä mitään, mutta tämän keskustelun kommenttien perusteella piirtyy kuva kylmäkiskoisesta, pikkusieluisesta, kateellisesta käytösmallista, jossa isketään kiilaa läheisten ihmisten väliin (poika/miniä ja biolapsenlapset/sosiaaliset lapsenlapset) ja luodaan hyvin ikävää perhehistoriaa herkässä kehitysvaiheessa ja elämäntilanteessa olevien ihmisten elämään.
Täytyy vain toivoa, että ap on oikeasti aivan erilainen ihminen kuin mitä hän antaa kommenttiensa perusteella ymmärtää. Normaalisti minun on todella helppoa suhtautua ihmisten virheisiinkin empaattisesti, mutta tällainen lapsiin kohdistuva passiivis-aggressiivinen ja rakkaudeton suhtautuminen tekee sen hyvin vaikeaksi.
Olen samaa mieltä ja pitkälti siksi, että oma äitini on toiminut juuri kuten ap, mikä on aiheuttanut todella paljon pahaa oloa pienissä lapsissa. Vaikka asioita on yritetty selittää rakentavasti.
Lopputulos toki on, etten ole äitiäni tavannut vuosiin eivätkä lapsetkaan. Itsepähän valitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen äiti ja täytyy sanoa, että paha mieli tästä keskustelusta tulee. Miehelläni on kaksi lasta, jotka asuvat meillä. Olen ollut heille enemmän äiti kuin heidän bioäitinsä koskaan. Lisäkai meillä on kaksi yhteistä lasta. Jos oma äitini tai isäni normaaleissa arkijutuissa, kuten vaikkapa lasten juhlat, asettaisivat lapset jotenkin arvojärjestykseen, olisin hyvin tyrmistynyt. Me olemme perhe, hyvässä ja pahassa, eikä kenelläkään ole oikeutta tätä kyseenalaistaa luomalla asetelmia meidän lapset-ulkopuoliset.
Perintönsä voivat luonnollisesti junailla sitten kuten tahtovat ja aikuisena tavata ketä tahtovat. Niin kauan kun lapset ovat minun kattoni alla, he ovat samalla viivalla.
Sinulla ei ole mitään oikeutta puuttua miehesi lapsien ja isovanhempiensa väleihin tai siihen miten he päättävät kohdella lapsia. Isovanhemmat eivät valinneet miniää jolla on lapsia edellisestä suhteesta joten sinun pitää olla se joka sopeutuu
Luetunymmärtäminen?
Etsi vaan kovasti, niin ehkä löydät sen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä edustan sitä kantaa, että ap:n bonuslapsenlapsilla kun kerran on isänsä puolelta isovanhemmat, jotka myös näitä lapsia lahjovat (mutta eivät lahjo näitä ap:n lapsenlapsia), niin olisi luontevaa, että aloittaja lahjoisi myös vain omia lapsenlapsiaan. Jos lahjat eivät sitten ole mieleiset niin sitä pitää kasvatuksella korjata - eihän ne aina vaan ole. Bonuslapsenlapset, varsinkin noin isot, jo kyllä hyvin ymmärtävät ketkä ovat heidän omia isovanhempiaan ja ketkä ovat pikkusisarusten isovanhempia. Kateutta esiintyy sisaruussuhteissa ja muissakin suhteissa, sille ei voi mitään. Siitä pitää vanhempana osata puhua ja sitä asiaa käsitellä.
Kysymykseen miten meillä tässä vastausta. Olen naimisissa miehen kanssa jolla kaksi aikuista lasta, myös minulla on kaksi aikuista lasta. Minun lapsillani ei vielä ole lapsia. Miehen pojalla on kaksi lasta sekä kaksi bonuslasta nykyisestä suhteesta. Pojan lapset asuvat äitinsä kanssa, jossa on vielä yksi bonuslapsi kyseisen äidin nykyisestä suhteesta. Miehen tyttärellä on neljä lasta, joista kolmella on huolehtivat toisetkin isovanhemmat, nuorimmalla tyttären lapsella ei ole isänsä puolelta mitään isovanhempia.
Montakohan lahjaa meidän sitten pitäisikään ostaa, että ollaan tasapuolisia?
Minä en osta kenellekään mitään. Lahjon vain omat aikuiset lapseni ja vävyni. Mies on ratkaissut ongelman siten, että antaa kummallekin lapselleen jouluksi rahasumman jolla sitten saavat lahjoa miten tykkäävät ja ketä tykkäävät. Kummallekin lapselle rahasumma on yhtä suuri.
Mikään ei voi olla tässä kuviossa mihinkään suuntaan täysin tasapuolista. Miehen lastenlasten ja noiden kaikkien bonuslasten iät ovat kahdesta vuodesta kuuteentoista vuoteen. Pyyntöihin ja tarpeisiin vastaamme: kyyditään jos mahdollista, vahditaan jos mahdollista, yökylään otetaan jos mahdollista yms. Mutta miehen pienehkö eläke ei edes riittäisi omien kuuden lapsenlapsen ja yhteensä kolmen bonuslapsenlapsen isoon tukemiseen. Niinpä huoleti hän käyttää rahansa mieluummin omiin reissuihinsa ja itsensä hemmotteluun.
Jos saan joskus lapsenlapsia, luultavasti kykenen niitä lahjomaan enemmän. Tienaan hyvin. Lapseni saavat tavaralahjoja melko vähän, mutta taloudellisesti pystyn heitä tukemaan paljon enemmän kuin mies omiaan. Tosin takaamassa olen yhden miehenkin lapsen lainaa.
Siis ratkaisu on ettei mitään lahjoja kenellekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen äiti ja täytyy sanoa, että paha mieli tästä keskustelusta tulee. Miehelläni on kaksi lasta, jotka asuvat meillä. Olen ollut heille enemmän äiti kuin heidän bioäitinsä koskaan. Lisäkai meillä on kaksi yhteistä lasta. Jos oma äitini tai isäni normaaleissa arkijutuissa, kuten vaikkapa lasten juhlat, asettaisivat lapset jotenkin arvojärjestykseen, olisin hyvin tyrmistynyt. Me olemme perhe, hyvässä ja pahassa, eikä kenelläkään ole oikeutta tätä kyseenalaistaa luomalla asetelmia meidän lapset-ulkopuoliset.
Perintönsä voivat luonnollisesti junailla sitten kuten tahtovat ja aikuisena tavata ketä tahtovat. Niin kauan kun lapset ovat minun kattoni alla, he ovat samalla viivalla.
Sinulla ei ole mitään oikeutta puuttua miehesi lapsien ja isovanhempiensa väleihin tai siihen miten he päättävät kohdella lapsia. Isovanhemmat eivät valinneet miniää jolla on lapsia edellisestä suhteesta joten sinun pitää olla se joka sopeutuu
Luetunymmärtäminen?
Etsi vaan kovasti, niin ehkä löydät sen!
No en oikeastaan. Katsos kun viittaat siihen, että minulla olisi lapsia aiemmista liitoista, mikä on aivan järjetön väite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen äiti ja täytyy sanoa, että paha mieli tästä keskustelusta tulee. Miehelläni on kaksi lasta, jotka asuvat meillä. Olen ollut heille enemmän äiti kuin heidän bioäitinsä koskaan. Lisäkai meillä on kaksi yhteistä lasta. Jos oma äitini tai isäni normaaleissa arkijutuissa, kuten vaikkapa lasten juhlat, asettaisivat lapset jotenkin arvojärjestykseen, olisin hyvin tyrmistynyt. Me olemme perhe, hyvässä ja pahassa, eikä kenelläkään ole oikeutta tätä kyseenalaistaa luomalla asetelmia meidän lapset-ulkopuoliset.
Perintönsä voivat luonnollisesti junailla sitten kuten tahtovat ja aikuisena tavata ketä tahtovat. Niin kauan kun lapset ovat minun kattoni alla, he ovat samalla viivalla.
Sinulla ei ole mitään oikeutta puuttua miehesi lapsien ja isovanhempiensa väleihin tai siihen miten he päättävät kohdella lapsia. Isovanhemmat eivät valinneet miniää jolla on lapsia edellisestä suhteesta joten sinun pitää olla se joka sopeutuu
Luetunymmärtäminen?
Etsi vaan kovasti, niin ehkä löydät sen!
No en oikeastaan. Katsos kun viittaat siihen, että minulla olisi lapsia aiemmista liitoista, mikä on aivan järjetön väite.
Eli etsi vaan vielä lisää :-)
Jos oletetaan, ettei ihan elä kädestä suuhun ja on varaa miettiä jonkin arvoisia lahjoja, mikä saa ihmisen niin saidaksi, ettei siitä voi kohtuudella ilahduttaa lapsensa kumppanin lapsia? En nyt tarkoita mitään mopoautoja ja kielikursseja, mutta kuitenkin vaikka niitä legopaketteja tai avustusta kännykän hankintaan. Tai ylipäätään jotain, mitä se lapsi oikeasti haluaa. Joku pussilakanoiden osto muuten kuin täytelahjana tai kotoa muuttavalle on enemmän vittuilua kuin ilahduttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilla ja kummeilla on erityinen suhde juuri siihen omaan lapseen. Kyllä minua kummina ärsyttäisi, jos en saisi ostaa kummilapselle kalliita lahjoja, koska muiden sisarten kummit ostavat vähemmän tai joka kerta pitäisi antaa rahaa koko perheen lapsille.
Kummius on vähän eri asia mielestäni.
Niin, isovanhemmuus on vielä vahvempaa, koska kyseessä on suora jälkeläinen.
Tavallaan, mutta kummi on oletuksena mielestäni sen yhden lapsen aikuinen ystävä. Isovanhempi taas on lapsensa lasten mummo tai vaari. Ja jos ja kun lapsi perheeseensä saa lisää lapsia, ne tavallaan ovat sen isovanhemmankin, jos hän haluaa osa perhettä olla.
Ja toisaalta, hyväksyisittekö adoptiolapsen syrjinnän isovanhemman puolelta, koska tämä ei ole suora jälkeläinen?
Adoption vertailu ei oikein toimi, koska adoptiolapsi on juridisesti verrattavissa muihin jälkeläisiin ja tulisi perimään perintökaaren mukaan. Lähtökohtaisesti eri asia, kuin toisten lapset, joilla myös tahollaan omat sukulaiset. Toki adoptoidullakin voi sukua olla jos heistä tietoa.
Mielestäni on kuitenkin käsittämätön ajatus, että vaikka uusperheelliset ovat itse päättäneet perheestään, pitäisi tämän edellyttää automaattisesti kaikkien muidenkin laajentavan perhekäsitystään samalla. Entä erotilanteissa, joissa uusisovanhemmat ottavat uusiolapset elämäänsä, mitkä ovat oikeutensa kun uuslapset katoavat elämästään yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin? Toivoa voi paljon, olettaa ei mitään tällaisissa tapauksissa.
No voi pyhä yksinkertaisuus. Ei niillä isovanhemmilla ole mitään oikeuksia biologisiin lapsenlapsiinkaan. Kaikki perustuu siihen, että halutaan olla yhteyksissä. Ja sen todennäköisyys kasvaa, kun kohtelee perhettä reilulla tavalla, oli sitten ydinfuusioperhe tai mikä tahansa.
Haluaisin, että lapsenlapseni saavat siivunsa jälkeenjäävästä omaisuudestani, vaikka tiemme olisivat syystä tai toisesta eronneetkin. He ovat kuitenkin sukunsa jäseniä.
Luonnollisestikaan tätä ajatusta ei synny elmässäni viisi vuotta vierailleita lapsia kohtaan, vaikka olisivat olleet kuinka mukavia ja söpöjä ja olisimme viettäneet paljon aikaa yhdessä. Heille voisin testamentata vain siinä tapauksessa, että olisivat jääneet elämääni pysyviksi osiksi vaikka uusioperhe olisi hajonnut jo tai olisivat aktiivisesti pitäneet minut elämässään aikuistumisensa aikanakin.
Vierailija kirjoitti:
Jos oletetaan, ettei ihan elä kädestä suuhun ja on varaa miettiä jonkin arvoisia lahjoja, mikä saa ihmisen niin saidaksi, ettei siitä voi kohtuudella ilahduttaa lapsensa kumppanin lapsia? En nyt tarkoita mitään mopoautoja ja kielikursseja, mutta kuitenkin vaikka niitä legopaketteja tai avustusta kännykän hankintaan. Tai ylipäätään jotain, mitä se lapsi oikeasti haluaa. Joku pussilakanoiden osto muuten kuin täytelahjana tai kotoa muuttavalle on enemmän vittuilua kuin ilahduttamista.
Mihin vedät yhdenmukaistamisen rajan ja miten se mopoauto ostetaan omalle lapsenlapselle sitä bonuslasta ja hänen äitiään järkyttämättä?
Olen uusperheen äiti ja täytyy sanoa, että paha mieli tästä keskustelusta tulee. Miehelläni on kaksi lasta, jotka asuvat meillä. Olen ollut heille enemmän äiti kuin heidän bioäitinsä koskaan. Lisäkai meillä on kaksi yhteistä lasta. Jos oma äitini tai isäni normaaleissa arkijutuissa, kuten vaikkapa lasten juhlat, asettaisivat lapset jotenkin arvojärjestykseen, olisin hyvin tyrmistynyt. Me olemme perhe, hyvässä ja pahassa, eikä kenelläkään ole oikeutta tätä kyseenalaistaa luomalla asetelmia meidän lapset-ulkopuoliset.
Perintönsä voivat luonnollisesti junailla sitten kuten tahtovat ja aikuisena tavata ketä tahtovat. Niin kauan kun lapset ovat minun kattoni alla, he ovat samalla viivalla.