Uusperheen joululahjat

Vierailija kirjoitti:

Hui, miten surullinen olo tulee kun lukee näin pikkusieluisesti ja myrkyllisesti ajattelevien ihmisten ajatuksia.

Lapset ovat lapsia ja täysin tietämättömiä aikuisten ahdasmielisistä ja katkerankateellisista ajatuksista suhteessa lasten biologiseen alkuperään tai vanhempien uusiin liittoihin. Lapset elävät perheessä, jossa he rakastavat sisaruksiaan ja suvun aikuisia ehdoitta, ja heille keskeistä on suhde ihan kaikkiin läheisiin aikuisiin. Samoin lapset peilaavat omaa arvoaan ihmisinä näistä tärkeistä ihmisistä; millaisia he ovat tärkeiden ihmisten silmissä, ja miten heidät kohdataan.

Minusta jokaisen aikuisen ihmisen velvollisuus on tukea lasten sosiaalisia suhteita ja itsetunnon kehitystä kohtelemalla lapsia lämpimästi ja tasa-arvoisesti. Jos on isoäiti perheelle, jossa on neljä lasta, niin niille neljälle lapselle ostetaan samanlaiset lahjat ja toivotetaan ihan yhtä lämpimästi hyvää joulua. Se, että osa lapsista voi saada lahjoja muualtakin, on tämän kannalta täysin irrelevantti asia.

Eli et sitten voi ostaa mopoautoa omalle lapsenlapsellesi kun se pitäisi ostaa myös toiselle teinille, jonka olet tuntenut vasta 2 vuotta ja josta ei ole mitään varmuutta, jääkö hän elämääsi kotoaan muutettuaan?

Meilläkin miniä veti herneet nenään kun en jättänyt omaa menoa menemättä ja mennyt hoitamaan hänen kuumeessa olevaa lastansa vaikka olen hoitanut useita kertoja omaa lastenlasta kun hän on ollut kipeä.

En jätä ennalta sovittua ystävän tapaamista väliin siksi vaikka tekisin niin oman kohdalla.

Aplle sanoisin että jokainen saa olla mummu kuinka itse haluaa ja ostaa lahjat kenelle haluaa.

Minä olen tuo ap:n miniä. Paitsi että en ymmärrä miniän ongelmaa. Minusta ilman muuta isovanhemmat ja kummit saavat lahjoa lapsia niin kuin haluavat. Ja minä huolehdin esim. jouluna, että jos esim. lahjojen määrässä on suurta epätasapuolisuutta, niin tasoitan itse omilla lahjavalinnoillani asiaa. Ja ihan tasanhan lahjojen ei tarvitse edes mennä. Ihan luonnollista on, että isommat lapset eivät saa määrällisesti niin paljon lahjoja kuin pienet leikki-ikäiset.

Näin miniän näkökulmasta sanoisin, että ap:n miniä tekee asiasta ongelman ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui, miten surullinen olo tulee kun lukee näin pikkusieluisesti ja myrkyllisesti ajattelevien ihmisten ajatuksia.

Lapset ovat lapsia ja täysin tietämättömiä aikuisten ahdasmielisistä ja katkerankateellisista ajatuksista suhteessa lasten biologiseen alkuperään tai vanhempien uusiin liittoihin. Lapset elävät perheessä, jossa he rakastavat sisaruksiaan ja suvun aikuisia ehdoitta, ja heille keskeistä on suhde ihan kaikkiin läheisiin aikuisiin. Samoin lapset peilaavat omaa arvoaan ihmisinä näistä tärkeistä ihmisistä; millaisia he ovat tärkeiden ihmisten silmissä, ja miten heidät kohdataan.

Minusta jokaisen aikuisen ihmisen velvollisuus on tukea lasten sosiaalisia suhteita ja itsetunnon kehitystä kohtelemalla lapsia lämpimästi ja tasa-arvoisesti. Jos on isoäiti perheelle, jossa on neljä lasta, niin niille neljälle lapselle ostetaan samanlaiset lahjat ja toivotetaan ihan yhtä lämpimästi hyvää joulua. Se, että osa lapsista voi saada lahjoja muualtakin, on tämän kannalta täysin irrelevantti asia.

Eli et sitten voi ostaa mopoautoa omalle lapsenlapsellesi kun se pitäisi ostaa myös toiselle teinille, jonka olet tuntenut vasta 2 vuotta ja josta ei ole mitään varmuutta, jääkö hän elämääsi kotoaan muutettuaan?

No ei niistä omista ole mitään varmuutta niistäkään. Paras tapa yrittää varmistaa suhteita on olla ystävällinen ja reilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui, miten surullinen olo tulee kun lukee näin pikkusieluisesti ja myrkyllisesti ajattelevien ihmisten ajatuksia.

Lapset ovat lapsia ja täysin tietämättömiä aikuisten ahdasmielisistä ja katkerankateellisista ajatuksista suhteessa lasten biologiseen alkuperään tai vanhempien uusiin liittoihin. Lapset elävät perheessä, jossa he rakastavat sisaruksiaan ja suvun aikuisia ehdoitta, ja heille keskeistä on suhde ihan kaikkiin läheisiin aikuisiin. Samoin lapset peilaavat omaa arvoaan ihmisinä näistä tärkeistä ihmisistä; millaisia he ovat tärkeiden ihmisten silmissä, ja miten heidät kohdataan.

Minusta jokaisen aikuisen ihmisen velvollisuus on tukea lasten sosiaalisia suhteita ja itsetunnon kehitystä kohtelemalla lapsia lämpimästi ja tasa-arvoisesti. Jos on isoäiti perheelle, jossa on neljä lasta, niin niille neljälle lapselle ostetaan samanlaiset lahjat ja toivotetaan ihan yhtä lämpimästi hyvää joulua. Se, että osa lapsista voi saada lahjoja muualtakin, on tämän kannalta täysin irrelevantti asia.

Eli et sitten voi ostaa mopoautoa omalle lapsenlapsellesi kun se pitäisi ostaa myös toiselle teinille, jonka olet tuntenut vasta 2 vuotta ja josta ei ole mitään varmuutta, jääkö hän elämääsi kotoaan muutettuaan?

No ei niistä omista ole mitään varmuutta niistäkään. Paras tapa yrittää varmistaa suhteita on olla ystävällinen ja reilu.

No en kyllä ostaisi omallekaan, jos suhteet eivät olisi kunnossa. 

Aika paljon vaadittu, että isovanhempi ottaa sirkukseen mukaan 4 lasta kerralla. Jos ovat vieläpä yhtään viliskantteja, niin saako isovanhempi niitä edes paimennettua turvallisesti sirkukseen ja takaisin kotiin.

Olen aina ajatellut hyvin suurella surulla ja empatialla tarinoita niistä yksinäisistä vanhuksista, joita kukaan ei käy katsomassa jouluisin, ja joiden vierastuoli vanhainkodissa tai sairaalassa on aina tyhjä. Tämän keskustelun luettuani siirryn vain toivomaan, että yksinäisyys ei osu väärien ihmisten kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan. Minusta paljon järkevämpää on opettaa lapsille, että heistä jokainen saa omilta vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, sediltään, tädeiltään ja kummeiltaan enemmän kuin muilta. Muuten voi tulla jo teini-iässä ongelmia, kun varakkaamman suvun jälkeläinen saa ulkomaanmatkoja, kalliimpia harrastuksia, kielikursseja, ajokorttirahat jne. Mahdollisesti jopa isovanhempien hankkimat ensiasunnot. Ei voi olettaa, että nämä kaikki hankittaisiin myös vävyn/miniän aiemmasta suhteesta oleville lapsille. 

Miksi se adoptoitu on eri asia kuin uusiofuusiolapsi?

Vierailija kirjoitti:

Hui, miten surullinen olo tulee kun lukee näin pikkusieluisesti ja myrkyllisesti ajattelevien ihmisten ajatuksia.

Lapset ovat lapsia ja täysin tietämättömiä aikuisten ahdasmielisistä ja katkerankateellisista ajatuksista suhteessa lasten biologiseen alkuperään tai vanhempien uusiin liittoihin. Lapset elävät perheessä, jossa he rakastavat sisaruksiaan ja suvun aikuisia ehdoitta, ja heille keskeistä on suhde ihan kaikkiin läheisiin aikuisiin. Samoin lapset peilaavat omaa arvoaan ihmisinä näistä tärkeistä ihmisistä; millaisia he ovat tärkeiden ihmisten silmissä, ja miten heidät kohdataan.

Minusta jokaisen aikuisen ihmisen velvollisuus on tukea lasten sosiaalisia suhteita ja itsetunnon kehitystä kohtelemalla lapsia lämpimästi ja tasa-arvoisesti. Jos on isoäiti perheelle, jossa on neljä lasta, niin niille neljälle lapselle ostetaan samanlaiset lahjat ja toivotetaan ihan yhtä lämpimästi hyvää joulua. Se, että osa lapsista voi saada lahjoja muualtakin, on tämän kannalta täysin irrelevantti asia.

Minä en ole isoäiti perheelle vaan lapsenlapsilleni. En muille. Toki voin hankkia joululahjoja muillekin lapsille, mutta en samanlaisia kuin omille lapsenlapsilleni. 

Hyi, oksettaa tämä keskustelu. Nyt on kyse lapsista. Ja jo mummoikäiset kiukuttelevat, että täytyy huomioida lasten tunteet. Aikuiset ihmiset, häpeäisitte.

Onko monen mielestä nyt siis niin, että eroperheiden lasten kuuluukin saada enemmän joululahjoja kuin ydinperheen lasten. Kun eroperheiden lasten pitää siis saada lapset kaikilta vanhemmilta, vanhempipuolilta, isovanhemmilta ja isovanhempipuolilta. Ydinperheen lapsillahan ei ole noista perheenjäsenistä kuin puolet olemassa.

Nyt kaikki aikuiset avioeroja hakemaan, jotta lapset hukkuvat joululahjoihin!

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole isoäiti perheelle vaan lapsenlapsilleni. En muille. Toki voin hankkia joululahjoja muillekin lapsille, mutta en samanlaisia kuin omille lapsenlapsilleni. 

Näkökulmakysymyksiä. Minun näkökulmastani sinä et osaa olla isoäiti kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan. Minusta paljon järkevämpää on opettaa lapsille, että heistä jokainen saa omilta vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, sediltään, tädeiltään ja kummeiltaan enemmän kuin muilta. Muuten voi tulla jo teini-iässä ongelmia, kun varakkaamman suvun jälkeläinen saa ulkomaanmatkoja, kalliimpia harrastuksia, kielikursseja, ajokorttirahat jne. Mahdollisesti jopa isovanhempien hankkimat ensiasunnot. Ei voi olettaa, että nämä kaikki hankittaisiin myös vävyn/miniän aiemmasta suhteesta oleville lapsille. 

Miksi se adoptoitu on eri asia kuin uusiofuusiolapsi?

Koska se adoptoitu ei omista muita vanhempia tai isovanhempia kuin äitinsä ja isänsä puolelta tulevat. Ja koska hän ei voi kadota elämästäsi avioeron myötä kuten siihen vaikkapa kahdeksanvuotiaana tullut ja kaksitoistavuotiaana kadonnut. Adoptiolapsi vertautuu lapsesi biologiseen lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Helppoa kirjoitti:

Ostakoot isovanhemmat vaikka kymmenen pakettia. Miniä/vävy voi avata paketit ennen aattoa, katsoa minkä arvoisia ovat ja kompensoida määrän ja laadun ostamalla lisää omilleen, jolloin kaikki saavat yhtä monta pakettia ja samanarvoisia.

Joulumieli ja - rauha turvattu ja isovanhempien perheenrikkomisyritykset torjuttu.

Helppoa.

Itse katson aina, että lapsi saa paketit suoraan minulta ja siihen ei pääse kukaan väliin härkkimään. Eikä tällä "miniällä" muutenkaan olisi varaa ostaa lapsilleen samaa määrää lahjoja samalla hinnalla. -yhtä lapsenlasta hemmotteleva

Poikani uusi vaimo teki tuon lahjojen avaamisen ekana vuonna kun asuivat yhdessä. Sillä erolla että jakoi ne minun lapsenlapselle ostamat lahjat myös oman lapsen kesken. Olin ostanut tabletin ja puhelimen lapsenlapselle ja muutamia muita halvempia juttuja ja kun tulin joulun jälkeen käymään kysyin kun huomasin tällä vaimokkeen lapsella täysin samanlaisen puhelimen että jaa joulupukki toi sulle saman puhelimen kun "maikille" ja tää teini on että eihän maikki saanut puhelinta. Arvasin mitä oli käynyt kun miniä muuttui punaiseksi kun katsoin häneen päin.

Heti kun hänen lapsensa poistui paikalta sai sellaiset huudit ettei toista. Yritti änkyttää epäreiluudesta mutta käskin hankkia uuden puhelimen ja vielä samanlaisen lapsenlapselleni ja sanoa että yksi lahja oli unohtunut kaapin perälle vahingossa. Hänellä ei ole mitään oikeuksia avata paketteja saatikka jakaa uusiksi. Seuraavalla viikolla oli ostanut uuden puhelimen mutta välit ei meillä ole koskaan olleet samat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui, miten surullinen olo tulee kun lukee näin pikkusieluisesti ja myrkyllisesti ajattelevien ihmisten ajatuksia.

Lapset ovat lapsia ja täysin tietämättömiä aikuisten ahdasmielisistä ja katkerankateellisista ajatuksista suhteessa lasten biologiseen alkuperään tai vanhempien uusiin liittoihin. Lapset elävät perheessä, jossa he rakastavat sisaruksiaan ja suvun aikuisia ehdoitta, ja heille keskeistä on suhde ihan kaikkiin läheisiin aikuisiin. Samoin lapset peilaavat omaa arvoaan ihmisinä näistä tärkeistä ihmisistä; millaisia he ovat tärkeiden ihmisten silmissä, ja miten heidät kohdataan.

Minusta jokaisen aikuisen ihmisen velvollisuus on tukea lasten sosiaalisia suhteita ja itsetunnon kehitystä kohtelemalla lapsia lämpimästi ja tasa-arvoisesti. Jos on isoäiti perheelle, jossa on neljä lasta, niin niille neljälle lapselle ostetaan samanlaiset lahjat ja toivotetaan ihan yhtä lämpimästi hyvää joulua. Se, että osa lapsista voi saada lahjoja muualtakin, on tämän kannalta täysin irrelevantti asia.

Minä en ole isoäiti perheelle vaan lapsenlapsilleni. En muille. Toki voin hankkia joululahjoja muillekin lapsille, mutta en samanlaisia kuin omille lapsenlapsilleni. 

Sama ajatus. En osta opiskeluasuntoakaan muille kuin lapsenlapselleni. Perintö menee myös suoraan alaspäin, ulkopuolisia en siinä asiassa muista.

Vierailija kirjoitti:

Onko monen mielestä nyt siis niin, että eroperheiden lasten kuuluukin saada enemmän joululahjoja kuin ydinperheen lasten. Kun eroperheiden lasten pitää siis saada lapset kaikilta vanhemmilta, vanhempipuolilta, isovanhemmilta ja isovanhempipuolilta. Ydinperheen lapsillahan ei ole noista perheenjäsenistä kuin puolet olemassa.

Nyt kaikki aikuiset avioeroja hakemaan, jotta lapset hukkuvat joululahjoihin!

Tokihan tämän miniän eksä ostaa yhtä kalliit lapset myös ex-vaimonsa miehen lapsille kuin mitä omille lapsilleen. Ja ex-miehensä vanhemmat myös. 

Vierailija kirjoitti:

Hyi, oksettaa tämä keskustelu. Nyt on kyse lapsista. Ja jo mummoikäiset kiukuttelevat, että täytyy huomioida lasten tunteet. Aikuiset ihmiset, häpeäisitte.

Oksettaa sinä, joka et tajua, että lasten tunnekasvatus on vanhempien vastuulla. Isovanhemmat saavat hemmotella lapsenlapsiaan lahjoilla. Sinä kasvatat lastesi tunne-elämän. Ja nämä eivät ole sidoksissa toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut hyvin suurella surulla ja empatialla tarinoita niistä yksinäisistä vanhuksista, joita kukaan ei käy katsomassa jouluisin, ja joiden vierastuoli vanhainkodissa tai sairaalassa on aina tyhjä. Tämän keskustelun luettuani siirryn vain toivomaan, että yksinäisyys ei osu väärien ihmisten kohdalle.

Mun kokemus omasta tuttavapiiristä on se, että ne, jotka kohtelee lapsiaan ja lapsenlapsiaan reilusti ja tasapuolisesti eivätkä pyri päättämään aikuisten lastensa asioista, ovat niitä vanhuksia, joita käydään katsomassa, autetaan kaikin tavoin ja hoidetaan jopa mahdollisuuksien mukaan itse kun sitä tarvitsevat. Välit ovat luontevat ja lämpimät, tämä tulee itsestään.

Ne taas, jotka ovat ilkeitä, arvostelevat lastensa puolisoa tai elämänvalintoja, jäävät helposti muutaman kireän kohteliaisuuskäynnin varaan. Surullista, mutta tavallaan aika inhimillistä.

Meilläkin on aika selvää, että yksi isovanhemmista ei tule koskaan muuttamaan meille, en tule huolehtimaan hänestä samoin kuin muista vanhenevista läheisistä ja ihan siksi että sitä kylvää mitä niittää, mulla ei voimat kestäis häntä koska on vuosia ollut mua kohtaan niin ilkeä. Kohtelias toki olen, ja jos joutuu laitokseen, toki pidän huolen että saa hyvää hoitoa, mutta tunnesidettä huolehtimiseen ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Hyi, oksettaa tämä keskustelu. Nyt on kyse lapsista. Ja jo mummoikäiset kiukuttelevat, että täytyy huomioida lasten tunteet. Aikuiset ihmiset, häpeäisitte.

Kannattaisi siinä uusperhekiimassa myös miettiä muiden tunteita; lasten, isovanhempien jne. Turha valitella kun oma valinta on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui, miten surullinen olo tulee kun lukee näin pikkusieluisesti ja myrkyllisesti ajattelevien ihmisten ajatuksia.

Lapset ovat lapsia ja täysin tietämättömiä aikuisten ahdasmielisistä ja katkerankateellisista ajatuksista suhteessa lasten biologiseen alkuperään tai vanhempien uusiin liittoihin. Lapset elävät perheessä, jossa he rakastavat sisaruksiaan ja suvun aikuisia ehdoitta, ja heille keskeistä on suhde ihan kaikkiin läheisiin aikuisiin. Samoin lapset peilaavat omaa arvoaan ihmisinä näistä tärkeistä ihmisistä; millaisia he ovat tärkeiden ihmisten silmissä, ja miten heidät kohdataan.

Minusta jokaisen aikuisen ihmisen velvollisuus on tukea lasten sosiaalisia suhteita ja itsetunnon kehitystä kohtelemalla lapsia lämpimästi ja tasa-arvoisesti. Jos on isoäiti perheelle, jossa on neljä lasta, niin niille neljälle lapselle ostetaan samanlaiset lahjat ja toivotetaan ihan yhtä lämpimästi hyvää joulua. Se, että osa lapsista voi saada lahjoja muualtakin, on tämän kannalta täysin irrelevantti asia.

Minä en ole isoäiti perheelle vaan lapsenlapsilleni. En muille. Toki voin hankkia joululahjoja muillekin lapsille, mutta en samanlaisia kuin omille lapsenlapsilleni. 

Sama ajatus. En osta opiskeluasuntoakaan muille kuin lapsenlapselleni. Perintö menee myös suoraan alaspäin, ulkopuolisia en siinä asiassa muista.

Perintö tai vaikkapa osakesäästäminen onkin vähän eri asia kuin lapsen kohtaaminen arjessa ja lapselle juhlissa annettavat lahjat. Aikuisiällä lapset osaavat aivan hyvin käsitellä erilaisia ihmissuhteita ja niihin liittyviä perimisasioita, mutta lapsuuden juhlat ja jaettu arki läheisten aikuisten kanssa on aivan eri asia.