Uusperheen joululahjat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan. Minusta paljon järkevämpää on opettaa lapsille, että heistä jokainen saa omilta vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, sediltään, tädeiltään ja kummeiltaan enemmän kuin muilta. Muuten voi tulla jo teini-iässä ongelmia, kun varakkaamman suvun jälkeläinen saa ulkomaanmatkoja, kalliimpia harrastuksia, kielikursseja, ajokorttirahat jne. Mahdollisesti jopa isovanhempien hankkimat ensiasunnot. Ei voi olettaa, että nämä kaikki hankittaisiin myös vävyn/miniän aiemmasta suhteesta oleville lapsille. 

Miksi se adoptoitu on eri asia kuin uusiofuusiolapsi?

Koska se adoptoitu ei omista muita vanhempia tai isovanhempia kuin äitinsä ja isänsä puolelta tulevat. Ja koska hän ei voi kadota elämästäsi avioeron myötä kuten siihen vaikkapa kahdeksanvuotiaana tullut ja kaksitoistavuotiaana kadonnut. Adoptiolapsi vertautuu lapsesi biologiseen lapseen. 

Ahaa, eli ne muut äidit, isät tai isovanhemmat ovat se ongelma? Kyllähän adoptiolapsi voi esim teininä päättää muuttaa biologisen äitinsä luo. Mikään ei estä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan. Minusta paljon järkevämpää on opettaa lapsille, että heistä jokainen saa omilta vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, sediltään, tädeiltään ja kummeiltaan enemmän kuin muilta. Muuten voi tulla jo teini-iässä ongelmia, kun varakkaamman suvun jälkeläinen saa ulkomaanmatkoja, kalliimpia harrastuksia, kielikursseja, ajokorttirahat jne. Mahdollisesti jopa isovanhempien hankkimat ensiasunnot. Ei voi olettaa, että nämä kaikki hankittaisiin myös vävyn/miniän aiemmasta suhteesta oleville lapsille. 

Miksi se adoptoitu on eri asia kuin uusiofuusiolapsi?

Adoptiolapsi kuuluu juridisesti sukuun kuten biologinen lapsikin. Adoptiolapsi perii minut aivan kuten biologinen lapsikin. Vaikka lapsen vanhemmat eroaisivat, olisin edelleenkin adopiolapsen isoäiti. Uusiofuusiolapsen kohdalla taas "isoäitiys" päättyy siihen hetkeen, kun lapsen vanhemmat eroavat ja samoin päättyy uusiofuusiolapsen osalta oman lapseni vanhemmuus. Tulee taas uudet "uusiofuusioisovanhemmat" ja uusi "uusiofuusioisä/äiti". Uusiofuusiolapsi ei myöskään tule perimään minua eikä sukumme varallisuutta. Uusiofuusiolapsi on siis suvussa vain sen aikaa, kun hänen biologisen vanhempansa ja isä/äitipuolensa parisuhde on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi, oksettaa tämä keskustelu. Nyt on kyse lapsista. Ja jo mummoikäiset kiukuttelevat, että täytyy huomioida lasten tunteet. Aikuiset ihmiset, häpeäisitte.

Kannattaisi siinä uusperhekiimassa myös miettiä muiden tunteita; lasten, isovanhempien jne. Turha valitella kun oma valinta on tehty.

Nääh, minulla ei ole uusperhettä, mutta halveksin silti sellaisia aikuisia, jotka eivät pysty arjen pienissä asioissa huomioimaan muita kuin "suoria jälkeläisiään". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut hyvin suurella surulla ja empatialla tarinoita niistä yksinäisistä vanhuksista, joita kukaan ei käy katsomassa jouluisin, ja joiden vierastuoli vanhainkodissa tai sairaalassa on aina tyhjä. Tämän keskustelun luettuani siirryn vain toivomaan, että yksinäisyys ei osu väärien ihmisten kohdalle.

Mun kokemus omasta tuttavapiiristä on se, että ne, jotka kohtelee lapsiaan ja lapsenlapsiaan reilusti ja tasapuolisesti eivätkä pyri päättämään aikuisten lastensa asioista, ovat niitä vanhuksia, joita käydään katsomassa, autetaan kaikin tavoin ja hoidetaan jopa mahdollisuuksien mukaan itse kun sitä tarvitsevat. Välit ovat luontevat ja lämpimät, tämä tulee itsestään.

Ne taas, jotka ovat ilkeitä, arvostelevat lastensa puolisoa tai elämänvalintoja, jäävät helposti muutaman kireän kohteliaisuuskäynnin varaan. Surullista, mutta tavallaan aika inhimillistä.

Meilläkin on aika selvää, että yksi isovanhemmista ei tule koskaan muuttamaan meille, en tule huolehtimaan hänestä samoin kuin muista vanhenevista läheisistä ja ihan siksi että sitä kylvää mitä niittää, mulla ei voimat kestäis häntä koska on vuosia ollut mua kohtaan niin ilkeä. Kohtelias toki olen, ja jos joutuu laitokseen, toki pidän huolen että saa hyvää hoitoa, mutta tunnesidettä huolehtimiseen ei ole.

Meille tämä on muutenkin ihan selvää vaikka ydinperhe ollaan. Työtkö pitäisi lopettaa ja ryhtyä oman eläkkeen kustannuksella omaishoitajaksi? Onneksi kukaan ei suvuissamme tällaista edes odota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan. Minusta paljon järkevämpää on opettaa lapsille, että heistä jokainen saa omilta vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, sediltään, tädeiltään ja kummeiltaan enemmän kuin muilta. Muuten voi tulla jo teini-iässä ongelmia, kun varakkaamman suvun jälkeläinen saa ulkomaanmatkoja, kalliimpia harrastuksia, kielikursseja, ajokorttirahat jne. Mahdollisesti jopa isovanhempien hankkimat ensiasunnot. Ei voi olettaa, että nämä kaikki hankittaisiin myös vävyn/miniän aiemmasta suhteesta oleville lapsille. 

Miksi se adoptoitu on eri asia kuin uusiofuusiolapsi?

Adoptiolapsi kuuluu juridisesti sukuun kuten biologinen lapsikin. Adoptiolapsi perii minut aivan kuten biologinen lapsikin. Vaikka lapsen vanhemmat eroaisivat, olisin edelleenkin adopiolapsen isoäiti. Uusiofuusiolapsen kohdalla taas "isoäitiys" päättyy siihen hetkeen, kun lapsen vanhemmat eroavat ja samoin päättyy uusiofuusiolapsen osalta oman lapseni vanhemmuus. Tulee taas uudet "uusiofuusioisovanhemmat" ja uusi "uusiofuusioisä/äiti". Uusiofuusiolapsi ei myöskään tule perimään minua eikä sukumme varallisuutta. Uusiofuusiolapsi on siis suvussa vain sen aikaa, kun hänen biologisen vanhempansa ja isä/äitipuolensa parisuhde on olemassa. 

Mutta eihän tässä keskustella perinnöstä, vaan lasten lahjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa kirjoitti:

Ostakoot isovanhemmat vaikka kymmenen pakettia. Miniä/vävy voi avata paketit ennen aattoa, katsoa minkä arvoisia ovat ja kompensoida määrän ja laadun ostamalla lisää omilleen, jolloin kaikki saavat yhtä monta pakettia ja samanarvoisia.

Joulumieli ja - rauha turvattu ja isovanhempien perheenrikkomisyritykset torjuttu.

Helppoa.

Itse katson aina, että lapsi saa paketit suoraan minulta ja siihen ei pääse kukaan väliin härkkimään. Eikä tällä "miniällä" muutenkaan olisi varaa ostaa lapsilleen samaa määrää lahjoja samalla hinnalla. -yhtä lapsenlasta hemmotteleva

Uskotko vilpittömästi, että sun asenne ja käytös ilahduttaa sun poikaasi, tuo hyvinvointia hänen perheensä ja sen sun yhden lapsenlapsen elämään? Miten ihmisen asenne voi olla noin inhottava?

Ei näytä vaikuttavan suuntaan jos toiseen. Lapsilla nyt on jokaisella omat isovanhempansa ja minun tehtäväni ei ole paikata tuntemattoman lapsen isovanhempien rahan puutetta. Lapsenlapseni taas on tottunut siihen tasoon minkä saa ja en ala siitä karsimaan vain siksi, että tuntemattomilla lapsilla olisi syy olla kadehtimatta.

Niin ja tottakai kun nähdään kaikki niin ostan vaikka jäätelöt kaikille, juttelen ja kyselen kuulumiset kaikilta ja kaikki ovat yötä muutaman kerran vuodessa, ovat olleet mukana marjametsässä ilman vanhempia.

Haluaisin vaan itse päättää mitä ostan lahjaksi, ketä vien vaikka elokuviin. Usein mukana on jo 5 lasta tyttären ja pojan lapset niin siinä on mummu ja vaari sekasin kun paukahtaa vielä 2 ylimääräistä. Tietenkin rahallisestikkin se on iso paukku antaa vieraalle lapselle se 100€ 2 kertaa vuodessa ja vielä kun lapsia on kaksi.

Ap

Keskustelussa kiinnittää huomiota myös se, miten inhottavaan tapaan ap puhuu miniästään, ja miten hän jatkuvasti kuvailee käyvänsä poikansa kanssa keskusteluja, joissa puhutaan salaliittolaisten tapaan miniän ohi ja arvostellaan miniän valintoja. Nyt täytyy todellakin kiittää onneaan, että omien lasten isovanhemmat ovat kaikista inhimillisistä puutteistaan (joita meillä on kaikilla) huolimatta lapsia kohtaan lämpimiä, reiluja ja ihania ihmisiä - ja että oma aviomieheni on aikuinen, luotettava ihminen, joka ei suhmuroi selkäni takana äitinsä kanssa asioita kuin keskenkasvuinen pikkupoika, joka ei ymmärrä ensisijaisen ihmissuhteensa olevan vaimoonsa, eikä äitiinsä.

Huhhuh. Kiitos kaikille niille maailman aikuisille, jotka jaksavat olla lapsia kohtaan reiluja, ja jotka suhtautuvat läheisiin aikuisiinkin lempeästi ja oman roolinsa ymmärtäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui, miten surullinen olo tulee kun lukee näin pikkusieluisesti ja myrkyllisesti ajattelevien ihmisten ajatuksia.

Lapset ovat lapsia ja täysin tietämättömiä aikuisten ahdasmielisistä ja katkerankateellisista ajatuksista suhteessa lasten biologiseen alkuperään tai vanhempien uusiin liittoihin. Lapset elävät perheessä, jossa he rakastavat sisaruksiaan ja suvun aikuisia ehdoitta, ja heille keskeistä on suhde ihan kaikkiin läheisiin aikuisiin. Samoin lapset peilaavat omaa arvoaan ihmisinä näistä tärkeistä ihmisistä; millaisia he ovat tärkeiden ihmisten silmissä, ja miten heidät kohdataan.

Minusta jokaisen aikuisen ihmisen velvollisuus on tukea lasten sosiaalisia suhteita ja itsetunnon kehitystä kohtelemalla lapsia lämpimästi ja tasa-arvoisesti. Jos on isoäiti perheelle, jossa on neljä lasta, niin niille neljälle lapselle ostetaan samanlaiset lahjat ja toivotetaan ihan yhtä lämpimästi hyvää joulua. Se, että osa lapsista voi saada lahjoja muualtakin, on tämän kannalta täysin irrelevantti asia.

Minä en ole isoäiti perheelle vaan lapsenlapsilleni. En muille. Toki voin hankkia joululahjoja muillekin lapsille, mutta en samanlaisia kuin omille lapsenlapsilleni. 

Sama ajatus. En osta opiskeluasuntoakaan muille kuin lapsenlapselleni. Perintö menee myös suoraan alaspäin, ulkopuolisia en siinä asiassa muista.

Perintö tai vaikkapa osakesäästäminen onkin vähän eri asia kuin lapsen kohtaaminen arjessa ja lapselle juhlissa annettavat lahjat. Aikuisiällä lapset osaavat aivan hyvin käsitellä erilaisia ihmissuhteita ja niihin liittyviä perimisasioita, mutta lapsuuden juhlat ja jaettu arki läheisten aikuisten kanssa on aivan eri asia.

Eivät kaikki. On niitäkin, jotka pettyvät, kun eivät saakaan perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui, miten surullinen olo tulee kun lukee näin pikkusieluisesti ja myrkyllisesti ajattelevien ihmisten ajatuksia.

Lapset ovat lapsia ja täysin tietämättömiä aikuisten ahdasmielisistä ja katkerankateellisista ajatuksista suhteessa lasten biologiseen alkuperään tai vanhempien uusiin liittoihin. Lapset elävät perheessä, jossa he rakastavat sisaruksiaan ja suvun aikuisia ehdoitta, ja heille keskeistä on suhde ihan kaikkiin läheisiin aikuisiin. Samoin lapset peilaavat omaa arvoaan ihmisinä näistä tärkeistä ihmisistä; millaisia he ovat tärkeiden ihmisten silmissä, ja miten heidät kohdataan.

Minusta jokaisen aikuisen ihmisen velvollisuus on tukea lasten sosiaalisia suhteita ja itsetunnon kehitystä kohtelemalla lapsia lämpimästi ja tasa-arvoisesti. Jos on isoäiti perheelle, jossa on neljä lasta, niin niille neljälle lapselle ostetaan samanlaiset lahjat ja toivotetaan ihan yhtä lämpimästi hyvää joulua. Se, että osa lapsista voi saada lahjoja muualtakin, on tämän kannalta täysin irrelevantti asia.

Minä en ole isoäiti perheelle vaan lapsenlapsilleni. En muille. Toki voin hankkia joululahjoja muillekin lapsille, mutta en samanlaisia kuin omille lapsenlapsilleni. 

Sama ajatus. En osta opiskeluasuntoakaan muille kuin lapsenlapselleni. Perintö menee myös suoraan alaspäin, ulkopuolisia en siinä asiassa muista.

Perintö tai vaikkapa osakesäästäminen onkin vähän eri asia kuin lapsen kohtaaminen arjessa ja lapselle juhlissa annettavat lahjat. Aikuisiällä lapset osaavat aivan hyvin käsitellä erilaisia ihmissuhteita ja niihin liittyviä perimisasioita, mutta lapsuuden juhlat ja jaettu arki läheisten aikuisten kanssa on aivan eri asia.

Minä en ole läheinen lapsieni uusien puolisoiden lapsien kanssa. Eivät ole minulle mitään sukua. Omiakin lapsenlapsia on tarpeeksi mitä hoitaa ja lahjoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole isoäiti perheelle vaan lapsenlapsilleni. En muille. Toki voin hankkia joululahjoja muillekin lapsille, mutta en samanlaisia kuin omille lapsenlapsilleni. 

Näkökulmakysymyksiä. Minun näkökulmastani sinä et osaa olla isoäiti kenellekään.

Miten kamalasti sanottu.

Ap vaikuttaa hyvin fiksulta ja oikeudenmukaiselta isoäidiltä. Aivan kohtuutonta syytellä häntä tämän ketjun perusteella yhtään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui, miten surullinen olo tulee kun lukee näin pikkusieluisesti ja myrkyllisesti ajattelevien ihmisten ajatuksia.

Lapset ovat lapsia ja täysin tietämättömiä aikuisten ahdasmielisistä ja katkerankateellisista ajatuksista suhteessa lasten biologiseen alkuperään tai vanhempien uusiin liittoihin. Lapset elävät perheessä, jossa he rakastavat sisaruksiaan ja suvun aikuisia ehdoitta, ja heille keskeistä on suhde ihan kaikkiin läheisiin aikuisiin. Samoin lapset peilaavat omaa arvoaan ihmisinä näistä tärkeistä ihmisistä; millaisia he ovat tärkeiden ihmisten silmissä, ja miten heidät kohdataan.

Minusta jokaisen aikuisen ihmisen velvollisuus on tukea lasten sosiaalisia suhteita ja itsetunnon kehitystä kohtelemalla lapsia lämpimästi ja tasa-arvoisesti. Jos on isoäiti perheelle, jossa on neljä lasta, niin niille neljälle lapselle ostetaan samanlaiset lahjat ja toivotetaan ihan yhtä lämpimästi hyvää joulua. Se, että osa lapsista voi saada lahjoja muualtakin, on tämän kannalta täysin irrelevantti asia.

Minä en ole isoäiti perheelle vaan lapsenlapsilleni. En muille. Toki voin hankkia joululahjoja muillekin lapsille, mutta en samanlaisia kuin omille lapsenlapsilleni. 

Sama ajatus. En osta opiskeluasuntoakaan muille kuin lapsenlapselleni. Perintö menee myös suoraan alaspäin, ulkopuolisia en siinä asiassa muista.

Perintö tai vaikkapa osakesäästäminen onkin vähän eri asia kuin lapsen kohtaaminen arjessa ja lapselle juhlissa annettavat lahjat. Aikuisiällä lapset osaavat aivan hyvin käsitellä erilaisia ihmissuhteita ja niihin liittyviä perimisasioita, mutta lapsuuden juhlat ja jaettu arki läheisten aikuisten kanssa on aivan eri asia.

Ei, kyllä katkeruus ja kateus tulee silloinkin eteen kun toinen asuu käytännössä ilmaiseksi kauniissa kodissa hyvällä paikalla ja toinen kituuttaa kädestä suuhun asumistuen voimien jossain luukussa. Kateus ja vertailu pikemminkin vaan yltyy mitä suuremmaksi taloudellinen ero tulee vanhemmiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi, oksettaa tämä keskustelu. Nyt on kyse lapsista. Ja jo mummoikäiset kiukuttelevat, että täytyy huomioida lasten tunteet. Aikuiset ihmiset, häpeäisitte.

Kannattaisi siinä uusperhekiimassa myös miettiä muiden tunteita; lasten, isovanhempien jne. Turha valitella kun oma valinta on tehty.

Nääh, minulla ei ole uusperhettä, mutta halveksin silti sellaisia aikuisia, jotka eivät pysty arjen pienissä asioissa huomioimaan muita kuin "suoria jälkeläisiään". 

Sitten olet jäävi sanomaan mitään jos et ole itse uusioperheessä tai uusioperheessä isoäidin roolissa

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ostaa ihan yhtä hyvät lahjat kaikille lapsille, vaikka minulla oli yksi lapsi siinä vaiheessa kun tapasin hänen poikansa. Lapseni oli tosin silloin vasta 1-vuotias.

Meillä nyt monta lasta, mutta anoppi ei ole ikinä jättänyt ketään lasta vähemmälle huomiolle. Välit ovat loistavat ja toivon että itsestäni tulisi vanhempana yhtä lempeä ja hyväsydäminen kuin anoppini :) Olen hänelle todella kiitollinen ja uskon, että lapseni tulee myöhemmin elämässään myös huomaamaan miten kauniisti anoppi on häntä kohdellut, vaikka pakko ei tietenkään ollut..

Toki näissä tilanteissa jokainen tapaus on erilainen eli vaikea sanoa mikä on oikein ja väärin.

Tästä tuli hyvä mieli :) Ja näkyy kuinka hyvä lisää hyvää, arvostus toimii molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan. Minusta paljon järkevämpää on opettaa lapsille, että heistä jokainen saa omilta vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, sediltään, tädeiltään ja kummeiltaan enemmän kuin muilta. Muuten voi tulla jo teini-iässä ongelmia, kun varakkaamman suvun jälkeläinen saa ulkomaanmatkoja, kalliimpia harrastuksia, kielikursseja, ajokorttirahat jne. Mahdollisesti jopa isovanhempien hankkimat ensiasunnot. Ei voi olettaa, että nämä kaikki hankittaisiin myös vävyn/miniän aiemmasta suhteesta oleville lapsille. 

Miksi se adoptoitu on eri asia kuin uusiofuusiolapsi?

Adoptiolapsi kuuluu juridisesti sukuun kuten biologinen lapsikin. Adoptiolapsi perii minut aivan kuten biologinen lapsikin. Vaikka lapsen vanhemmat eroaisivat, olisin edelleenkin adopiolapsen isoäiti. Uusiofuusiolapsen kohdalla taas "isoäitiys" päättyy siihen hetkeen, kun lapsen vanhemmat eroavat ja samoin päättyy uusiofuusiolapsen osalta oman lapseni vanhemmuus. Tulee taas uudet "uusiofuusioisovanhemmat" ja uusi "uusiofuusioisä/äiti". Uusiofuusiolapsi ei myöskään tule perimään minua eikä sukumme varallisuutta. Uusiofuusiolapsi on siis suvussa vain sen aikaa, kun hänen biologisen vanhempansa ja isä/äitipuolensa parisuhde on olemassa. 

Mutta eihän tässä keskustella perinnöstä, vaan lasten lahjoista.

Minä annan lahjoja sillä mentaliteetilla, että ne ovat "ennakkoperintöä" eli voivat olla rahalliselta arvolta isojakin eli kyllä siinä mielessä keskustellaan.  Tietysti kaikki lahjat eivät ole näitä isoja. 

Eli onko lopputulema se, että joululahjaksi ei anneta tietokonetta tai järjestelmäkameraa vaan jouluksi annetaan kaikille kirja, suklaata ja sukat ja nuo kalliimmat välineet ostetaan sitten vaan arjessa sille omalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole isoäiti perheelle vaan lapsenlapsilleni. En muille. Toki voin hankkia joululahjoja muillekin lapsille, mutta en samanlaisia kuin omille lapsenlapsilleni. 

Näkökulmakysymyksiä. Minun näkökulmastani sinä et osaa olla isoäiti kenellekään.

Miten kamalasti sanottu.

Ap vaikuttaa hyvin fiksulta ja oikeudenmukaiselta isoäidiltä. Aivan kohtuutonta syytellä häntä tämän ketjun perusteella yhtään mistään.

Kommentoin ainoastaan esitettyä suoraa lainausta. Minun näkökulmastani ihminen, joka ei koe olevansa isoäiti perheelle - samassa perheessä sisaruksina eläville lapsille, jotka rakastavat toisiaan - ei ymmärrä, mitä isoäitinä oleminen edes tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan. Minusta paljon järkevämpää on opettaa lapsille, että heistä jokainen saa omilta vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, sediltään, tädeiltään ja kummeiltaan enemmän kuin muilta. Muuten voi tulla jo teini-iässä ongelmia, kun varakkaamman suvun jälkeläinen saa ulkomaanmatkoja, kalliimpia harrastuksia, kielikursseja, ajokorttirahat jne. Mahdollisesti jopa isovanhempien hankkimat ensiasunnot. Ei voi olettaa, että nämä kaikki hankittaisiin myös vävyn/miniän aiemmasta suhteesta oleville lapsille. 

Miksi se adoptoitu on eri asia kuin uusiofuusiolapsi?

Adoptiolapsi kuuluu juridisesti sukuun kuten biologinen lapsikin. Adoptiolapsi perii minut aivan kuten biologinen lapsikin. Vaikka lapsen vanhemmat eroaisivat, olisin edelleenkin adopiolapsen isoäiti. Uusiofuusiolapsen kohdalla taas "isoäitiys" päättyy siihen hetkeen, kun lapsen vanhemmat eroavat ja samoin päättyy uusiofuusiolapsen osalta oman lapseni vanhemmuus. Tulee taas uudet "uusiofuusioisovanhemmat" ja uusi "uusiofuusioisä/äiti". Uusiofuusiolapsi ei myöskään tule perimään minua eikä sukumme varallisuutta. Uusiofuusiolapsi on siis suvussa vain sen aikaa, kun hänen biologisen vanhempansa ja isä/äitipuolensa parisuhde on olemassa. 

Mutta eihän tässä keskustella perinnöstä, vaan lasten lahjoista.

Ne on kytköksissä siihen että nämä uusioperheen äidit olettaa että kumppanin vanhemmat ostelee lahjoja ja vie paikkoihin myös omia edellisen suhteen lapsia koska "tasapuolisuus ja reiluus". Miksi tämä tasapuolisuus ja reiluus sitten pitäisi siinä vaiheessa katketa kun yksi isovanhempi potkaisee tyhjää ja jättää vaikka 200 000 lapsenlapselleen? Eikö se uusioperheen äityli sitten oleta että siitä otetaan siivu kynsin hampain niille omille lapsille jotka ei ole sukua tälle kuolleelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole isoäiti perheelle vaan lapsenlapsilleni. En muille. Toki voin hankkia joululahjoja muillekin lapsille, mutta en samanlaisia kuin omille lapsenlapsilleni. 

Näkökulmakysymyksiä. Minun näkökulmastani sinä et osaa olla isoäiti kenellekään.

Miten kamalasti sanottu.

Ap vaikuttaa hyvin fiksulta ja oikeudenmukaiselta isoäidiltä. Aivan kohtuutonta syytellä häntä tämän ketjun perusteella yhtään mistään.

Kommentoin ainoastaan esitettyä suoraa lainausta. Minun näkökulmastani ihminen, joka ei koe olevansa isoäiti perheelle - samassa perheessä sisaruksina eläville lapsille, jotka rakastavat toisiaan - ei ymmärrä, mitä isoäitinä oleminen edes tarkoittaa.

Mikäli olet isoäiti biologisesti kaikille lapsille silloin pitäisi olla selkärankaa ostaa ja viedä kaikkia saman verran. Jos osa on tullut lapsen kumppanin kautta elämään niin ei ne lapset ole niille biologisille lapsenlapsille mitään sukua tai sisaruksia vaan lapsia jotka on pakotettu saman katon alle vanhempien toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole isoäiti perheelle vaan lapsenlapsilleni. En muille. Toki voin hankkia joululahjoja muillekin lapsille, mutta en samanlaisia kuin omille lapsenlapsilleni. 

Näkökulmakysymyksiä. Minun näkökulmastani sinä et osaa olla isoäiti kenellekään.

Miten kamalasti sanottu.

Ap vaikuttaa hyvin fiksulta ja oikeudenmukaiselta isoäidiltä. Aivan kohtuutonta syytellä häntä tämän ketjun perusteella yhtään mistään.

Kommentoin ainoastaan esitettyä suoraa lainausta. Minun näkökulmastani ihminen, joka ei koe olevansa isoäiti perheelle - samassa perheessä sisaruksina eläville lapsille, jotka rakastavat toisiaan - ei ymmärrä, mitä isoäitinä oleminen edes tarkoittaa.

Ja minä kommentoin ainoastaan sinun kommenttiasi. Joka on aivan kamala ja kohtuuton, kun ap on juuri kertonut ottavansa perheen kaikkia lapsia yökylään ja vievänsä marjametsälle. Ihanaa isoäitiyttä ap:ltä.

Ap:n kannattanee tehdä lastenlastensa kanssa kalliita juttuja silloin, kun bonuslapsenlapset ovat toisella vanhemmallaan.

Ja hiiteen joulupukkiajattelu, vaan ojennat joululahjat suoraan lapsenlapsillesi. Tietysti reiluuden nimissä voit kertoa toimintatavoistasi vanhemmille jo etukäteen, niin voivat varata toisille lapsille curling-pehmentimet paikalle.