Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Olen itse parikymmentä vuotta pyörittänyt uusperhettä. Nyt kaikki lapset ovat jo kotoa lentäneet.
Koskaan en edellyttänyt mitään lapsilleni miehen suvulta, mutta luojan kiitos he ottivat lapseni osaksi sukuaan. Olisi ollut ihan pirun paljon vaikeampaa, jos kaiken muun uusperheväännön lisäksi olisi lapsille vielä saanut selitellä, miksi aikuiset ihmiset räikeästi osoittavat heille, ettemme ole samaa perhettä. Olen kiitollinen miehen vanhemmille, nyt heistä aika jo jättänyt ja edelleen kaipuu on suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilla ja kummeilla on erityinen suhde juuri siihen omaan lapseen. Kyllä minua kummina ärsyttäisi, jos en saisi ostaa kummilapselle kalliita lahjoja, koska muiden sisarten kummit ostavat vähemmän tai joka kerta pitäisi antaa rahaa koko perheen lapsille.
Kummius on vähän eri asia mielestäni.
Niin, isovanhemmuus on vielä vahvempaa, koska kyseessä on suora jälkeläinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilla ja kummeilla on erityinen suhde juuri siihen omaan lapseen. Kyllä minua kummina ärsyttäisi, jos en saisi ostaa kummilapselle kalliita lahjoja, koska muiden sisarten kummit ostavat vähemmän tai joka kerta pitäisi antaa rahaa koko perheen lapsille.
Kummius on vähän eri asia mielestäni.
Niin, isovanhemmuus on vielä vahvempaa, koska kyseessä on suora jälkeläinen.
Tavallaan, mutta kummi on oletuksena mielestäni sen yhden lapsen aikuinen ystävä. Isovanhempi taas on lapsensa lasten mummo tai vaari. Ja jos ja kun lapsi perheeseensä saa lisää lapsia, ne tavallaan ovat sen isovanhemmankin, jos hän haluaa osa perhettä olla.
Ja toisaalta, hyväksyisittekö adoptiolapsen syrjinnän isovanhemman puolelta, koska tämä ei ole suora jälkeläinen?
Vierailija kirjoitti:
Viimme vuonna ostin kaikille 4 pyjamat noin 20€ kappaleelta ja sen lisäksi "omilleni" toiselle isomman legopaketin ja nuorimmalle nukenrattaat. Katseltiin lasten kanssa lelukuvastastosta vaihtoehtoja mitä pukki voisi tuoda ja noita toivovat. Sanoin etukäteen pojalleni mitä ostin ettei tule samoja. Joulupukki tuo kaikki lahjat ettei periaatteessa lapset tiedä kuka ostaa mitäkin. Lapset saivat kaikkineen noin 10 lahjaa en nyt tiedä oliko juuri sama määrä paketteja. Miniän lasten isovanhemmat antaa aina kirjalahjan lapsille siis vain omilleen. Oliko syynä sitten se että meiltä omat saivat leluja ja isommat sitten ne kirjat. Kirjalahjat ei varmaan nyt kuuminta ole tuon ikäisissä.
Synttäreinä miniän lapsille olen antanut kortin ja 20€ rahaa, omille sitten leluja/ vaatteita. Isompana heillekkin varmaan sitten sitä rahaa.
Olen hoitanut ja ottanut välillä yöksikin noita pojan lapsipuolia että vanhemmat ovat päässeet menemään mutta mielelläni ottaisin useimmin vain noita omia. Mielestäni olen ollut heille ystävällinen mutta tietenkin omat on aina omat.
Ap
Olen itse ollut uusperheen lapsi, mutta mielestäni toiminnassasi ei ole mitään vikaa. Jos jokainen saa kuitenkin monta pakettia, niin vaikea uskoa, että lapset itse huomaisivat eroa. Ja eiväthän isommat voi olla kateellisia legoista tai ainakaan nukenrattaista! Tietysti on ongelma, jos toiset eivät saa juuri mitään, mutta siitä ei käsittääkseni ollut kyse.
Miten vietätte joulun, tuleeko poikasi perhe teille tai menettekö te heille?
Oli niin paha mieli että soitin asiasta pojalleni.
Poika kyllä ymmärsi kantani ja lupasi puhua vaimonsa kanssa. Miniä oli valittanut hänellekkin että on pahoillaan omien lapsiensa puolesta kun heillä ei ole kivoja isovanhempia. Ollaan 20- vuotta nuorempia kun isän puolen isovanhemmat ja jaksetaan touhuta lasten kanssa. Nään omia lapsenlapsia 2-3 kertaa viikossa ja näitä isompia parin viikon välein.
Ihan kivoja lapsia samanlailla kun naapurin lapset mutta en miellä lapsia lapsenlapsikseni.
Tämä on nyt uusi ongelma ennen ei ole kuulunut mitään. Ollaan myös testamentissä muistettu kaikkia omia (5kpl) lapsenlapsia ja säästetty ajokorttirahat omille. Sen miniä hyväksyy jos oon vaan kotona lastenlasten kanssa mutta jos olen viemässä omia lastenlapsia vaikka sirkukseen tai elokuviin niin sitten pitäisi ottaa kaikki mukaan.
Olen sitten varmaan kurja ihminen kun en ota heitä mukaan. Haluan olla heille vaan "Päivi" en mummu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli niin paha mieli että soitin asiasta pojalleni.
Poika kyllä ymmärsi kantani ja lupasi puhua vaimonsa kanssa. Miniä oli valittanut hänellekkin että on pahoillaan omien lapsiensa puolesta kun heillä ei ole kivoja isovanhempia. Ollaan 20- vuotta nuorempia kun isän puolen isovanhemmat ja jaksetaan touhuta lasten kanssa. Nään omia lapsenlapsia 2-3 kertaa viikossa ja näitä isompia parin viikon välein.
Ihan kivoja lapsia samanlailla kun naapurin lapset mutta en miellä lapsia lapsenlapsikseni.
Tämä on nyt uusi ongelma ennen ei ole kuulunut mitään. Ollaan myös testamentissä muistettu kaikkia omia (5kpl) lapsenlapsia ja säästetty ajokorttirahat omille. Sen miniä hyväksyy jos oon vaan kotona lastenlasten kanssa mutta jos olen viemässä omia lastenlapsia vaikka sirkukseen tai elokuviin niin sitten pitäisi ottaa kaikki mukaan.
Olen sitten varmaan kurja ihminen kun en ota heitä mukaan. Haluan olla heille vaan "Päivi" en mummu.
Tämä siis Ap
Ehkä jonakin päivänä me kaikki opitaan ettei joulussa tärkeintä ole lahjat vaan lähimmäisen rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan. Minusta paljon järkevämpää on opettaa lapsille, että heistä jokainen saa omilta vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, sediltään, tädeiltään ja kummeiltaan enemmän kuin muilta. Muuten voi tulla jo teini-iässä ongelmia, kun varakkaamman suvun jälkeläinen saa ulkomaanmatkoja, kalliimpia harrastuksia, kielikursseja, ajokorttirahat jne. Mahdollisesti jopa isovanhempien hankkimat ensiasunnot. Ei voi olettaa, että nämä kaikki hankittaisiin myös vävyn/miniän aiemmasta suhteesta oleville lapsille.
Minulla on kaksi lapsenlasta ja yksi bonuslapsenlapsi. En tee eroa heidän välilleen arjen tasolla. Jos vien lapset jonnekin, pyydän kaikkia mukaan. Lahjat ovat jokseenkin saman tasoisia. Voin ostaa kelle tahansa jotain mitä pyydetään. Jne. En koe asiakseni hankaloittaa tyttäreni perheen asemaa vain omien mieltymysten vuoksi. Ei ne omatkaan lapsenlapset nauti, jos perheessä on yksi katkera ja kateellinen.
Ja koska olen ottanut tämän lainalapsenkin osaksi elämääni aidosti, olen saanut yhden ihanan uuden perheenjäsenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt vuoden uusperhekuviossa. Mieheni vanhemmat eivät ole nähneet mun teinityttöä vielä kertaakaan vuoden aikana. Totta kai jossain juhlissa varmaan tulee nähtyä jossain vaiheessa. Ei mulla ole käväissyt mielessäkään, että miehen vanhemmat ostaisivat koskaankaan mun tytölle mitään. Hänellä on jo kahdet isovanhemmat, jotka ostaa lahjoja, vie matkoille yms.
Vierailija kirjoitti:
Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan. Minusta paljon järkevämpää on opettaa lapsille, että heistä jokainen saa omilta vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, sediltään, tädeiltään ja kummeiltaan enemmän kuin muilta. Muuten voi tulla jo teini-iässä ongelmia, kun varakkaamman suvun jälkeläinen saa ulkomaanmatkoja, kalliimpia harrastuksia, kielikursseja, ajokorttirahat jne. Mahdollisesti jopa isovanhempien hankkimat ensiasunnot. Ei voi olettaa, että nämä kaikki hankittaisiin myös vävyn/miniän aiemmasta suhteesta oleville lapsille.
Juuri näin. Ja joskus käy niin, että sieltä muodostuu tätä vahvempi side lapseen ja silloin hänet voi hyvin nostaa samalle viivalle omien ja adoptoitujen kanssa. Tällöin side on yleensä jo niin vahva, että suhteen lapseen uskotaan jatkuvan, vaikka uusioäiti/isä eroaisi uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju saa entisestään arvostamaan erästä upeaa naista. Tasapuolinen mummo poikansa biologiselle lapselle sekä lapsipuolelle. Ollut alusta lähtien. Ei tee mitään eroa, että toi on biologinen lapsipuoli ja tuo toinen ei. Ihailen ja arvostan tätä naista suuresti, hänellä on hyvä sydän. Maailma olisi parempi paikka, jos hänen kaltaisiaan ihmisiä olisi enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lapsenlasta ja yksi bonuslapsenlapsi. En tee eroa heidän välilleen arjen tasolla. Jos vien lapset jonnekin, pyydän kaikkia mukaan. Lahjat ovat jokseenkin saman tasoisia. Voin ostaa kelle tahansa jotain mitä pyydetään. Jne. En koe asiakseni hankaloittaa tyttäreni perheen asemaa vain omien mieltymysten vuoksi. Ei ne omatkaan lapsenlapset nauti, jos perheessä on yksi katkera ja kateellinen.
Ja koska olen ottanut tämän lainalapsenkin osaksi elämääni aidosti, olen saanut yhden ihanan uuden perheenjäsenen.
Näin minäkin tekisin, jos ihmissuhteet olisivat kunnossa. Mutta ongelma nousee siinä, että haluaisin ehkä tarjota omille lapsenlapsilleni vaikka satasien tai tuhansien arvoisia juttuja eikä nyt teoreettisesti ajateltuna tuntuisi siltä, että tekisin sitä tälle uusiolapselle kovin helposti. Eli lintsireissut ja risteilyt ja muut joo, mutta ei omaa skootteria tai ajokorttia tai opiskeluasuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa kirjoitti:
Ostakoot isovanhemmat vaikka kymmenen pakettia. Miniä/vävy voi avata paketit ennen aattoa, katsoa minkä arvoisia ovat ja kompensoida määrän ja laadun ostamalla lisää omilleen, jolloin kaikki saavat yhtä monta pakettia ja samanarvoisia.
Joulumieli ja - rauha turvattu ja isovanhempien perheenrikkomisyritykset torjuttu.
Helppoa.
Itse katson aina, että lapsi saa paketit suoraan minulta ja siihen ei pääse kukaan väliin härkkimään. Eikä tällä "miniällä" muutenkaan olisi varaa ostaa lapsilleen samaa määrää lahjoja samalla hinnalla. -yhtä lapsenlasta hemmotteleva
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju saa entisestään arvostamaan erästä upeaa naista. Tasapuolinen mummo poikansa biologiselle lapselle sekä lapsipuolelle. Ollut alusta lähtien. Ei tee mitään eroa, että toi on biologinen lapsipuoli ja tuo toinen ei. Ihailen ja arvostan tätä naista suuresti, hänellä on hyvä sydän. Maailma olisi parempi paikka, jos hänen kaltaisiaan ihmisiä olisi enemmän.
Minusta ap vaikuttaa oikein mukavalta mummolta ja mummopuolelta, joka ei ainakaan tee maailmasta huonompaa paikkaa. Hänen toiveensa ovat täysin kohtuullisia eivätkä vahingoita lapsia millään lailla, ellei miniä tee asiasta väkisin ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lapsenlasta ja yksi bonuslapsenlapsi. En tee eroa heidän välilleen arjen tasolla. Jos vien lapset jonnekin, pyydän kaikkia mukaan. Lahjat ovat jokseenkin saman tasoisia. Voin ostaa kelle tahansa jotain mitä pyydetään. Jne. En koe asiakseni hankaloittaa tyttäreni perheen asemaa vain omien mieltymysten vuoksi. Ei ne omatkaan lapsenlapset nauti, jos perheessä on yksi katkera ja kateellinen.
Ja koska olen ottanut tämän lainalapsenkin osaksi elämääni aidosti, olen saanut yhden ihanan uuden perheenjäsenen.
Kumpa kaikki isovanhemmat olisivat samanlaisia!
Hui, miten surullinen olo tulee kun lukee näin pikkusieluisesti ja myrkyllisesti ajattelevien ihmisten ajatuksia.
Lapset ovat lapsia ja täysin tietämättömiä aikuisten ahdasmielisistä ja katkerankateellisista ajatuksista suhteessa lasten biologiseen alkuperään tai vanhempien uusiin liittoihin. Lapset elävät perheessä, jossa he rakastavat sisaruksiaan ja suvun aikuisia ehdoitta, ja heille keskeistä on suhde ihan kaikkiin läheisiin aikuisiin. Samoin lapset peilaavat omaa arvoaan ihmisinä näistä tärkeistä ihmisistä; millaisia he ovat tärkeiden ihmisten silmissä, ja miten heidät kohdataan.
Minusta jokaisen aikuisen ihmisen velvollisuus on tukea lasten sosiaalisia suhteita ja itsetunnon kehitystä kohtelemalla lapsia lämpimästi ja tasa-arvoisesti. Jos on isoäiti perheelle, jossa on neljä lasta, niin niille neljälle lapselle ostetaan samanlaiset lahjat ja toivotetaan ihan yhtä lämpimästi hyvää joulua. Se, että osa lapsista voi saada lahjoja muualtakin, on tämän kannalta täysin irrelevantti asia.
Vierailija kirjoitti:
Helppoa kirjoitti:
Ostakoot isovanhemmat vaikka kymmenen pakettia. Miniä/vävy voi avata paketit ennen aattoa, katsoa minkä arvoisia ovat ja kompensoida määrän ja laadun ostamalla lisää omilleen, jolloin kaikki saavat yhtä monta pakettia ja samanarvoisia.
Joulumieli ja - rauha turvattu ja isovanhempien perheenrikkomisyritykset torjuttu.
Helppoa.Itse katson aina, että lapsi saa paketit suoraan minulta ja siihen ei pääse kukaan väliin härkkimään. Eikä tällä "miniällä" muutenkaan olisi varaa ostaa lapsilleen samaa määrää lahjoja samalla hinnalla. -yhtä lapsenlasta hemmotteleva
Uskotko vilpittömästi, että sun asenne ja käytös ilahduttaa sun poikaasi, tuo hyvinvointia hänen perheensä ja sen sun yhden lapsenlapsen elämään? Miten ihmisen asenne voi olla noin inhottava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lapsenlasta ja yksi bonuslapsenlapsi. En tee eroa heidän välilleen arjen tasolla. Jos vien lapset jonnekin, pyydän kaikkia mukaan. Lahjat ovat jokseenkin saman tasoisia. Voin ostaa kelle tahansa jotain mitä pyydetään. Jne. En koe asiakseni hankaloittaa tyttäreni perheen asemaa vain omien mieltymysten vuoksi. Ei ne omatkaan lapsenlapset nauti, jos perheessä on yksi katkera ja kateellinen.
Ja koska olen ottanut tämän lainalapsenkin osaksi elämääni aidosti, olen saanut yhden ihanan uuden perheenjäsenen.
Näin minäkin tekisin, jos ihmissuhteet olisivat kunnossa. Mutta ongelma nousee siinä, että haluaisin ehkä tarjota omille lapsenlapsilleni vaikka satasien tai tuhansien arvoisia juttuja eikä nyt teoreettisesti ajateltuna tuntuisi siltä, että tekisin sitä tälle uusiolapselle kovin helposti. Eli lintsireissut ja risteilyt ja muut joo, mutta ei omaa skootteria tai ajokorttia tai opiskeluasuntoa.
Olen myös ostanut tälle "ei-omalle" muutaman satasen kännykän ja hyvin voisin esim kustantaa mopokortin. Vielä ei ole siinä iässä. Asuntoa en nyt sentään, mutta en kustanna asuntoa kellekään muullekaan.
Kummius on vähän eri asia mielestäni.