Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa käsitä, mikä niissä mummolan säännöissä on niin hirveää. Jätetään nyt pois hengenvaaralliset touhut, alkkisisovanhemmat ja sen semmoiset. Mutta otetaan vaikka nuo herkut: Mummulassa kuuluukin saada vähän olla väljemmillä säännöillä. Sehän on sen asian pihvi lapsillekin, jos isovanhemmat haluaa järjestää pientä juhlaa. Kun ne vanhemmat on teidät ja teidän puolisot kasvattaneet, niin miten ne on niin hirveitä ihmisiä sitten sen jälkeen ja kyvyttömiä hoitamaan ilman kontrollointia? Tämä on selvästi naisten ongelma. Halutaan kontrolloida kaikkea ja aina. Miehenkin pitää hoitaa lasta juuri sillä tavalla kuin äiti käskee. Naiset, ottakaa rennommin! Tuolla kontrolloinnilla aiheutatte turhaa kitkaa ja vaikeutta+ kasaatte itsellenne lisätöitä. Ei joka asiaan kannata puuttua, pitää luottaa toisiin ihmisiin. Sitten naiset itkee, kun kaikki kaatuu niskaan, kaikesta saa vastata ja kaiken tehdä. Ei tarvi vastata, toisellekin voi antaa vastuun ja itse kohauttaa hartioita. Naiset vaan valitettavan usein olettaa toisen tekevän jotain, mutta oman ohjeistuksensa mukaan. Jos mies antaa vaikka lapselle ruokaa väärässä järjestyksessä, niin sitten antaa. Jos asiasta tulee ongelma, niin mieskin oppii kantapään kautta paremman tavan tai sitten ei tule ongelmia.
Mitä uusperheasiaan tulee, niin uusperhe on uusperhe. Ei kannata alkaa leikkimään ydinperheen leikkejä tai kaikkien sekoaa vaan pää. Itse asun uusperheessä ja rennoin rantein mennään. Kukaan ei mutise mitään ja aikuiset "lapsipuolet" on hyvissä väleissä myös minun kanssani. En ole koskaan leikkinyt heille äitiä, olen vain mukava ja luotettava aikuinen. Heidän asioistaan, saamisistaan yms. vastaa heidän äitinsä ja isänsä. Minä toki huomioin, mutta ei kukaan odota, että prässään asioista kuin omien biolapsieni kohdalla.
Hmm, no oikeasti vaikka lihan syöttäminen kasvisruualla olevalle lapselle nyt on ihan silkkaa "koska minä haluan"-pätemistä mummolta tai keneltä tahansa. Siinähän voi lapsi saada pahatkin vatsakivut, jos ei ole liharuokiin tottunut. Vähän sama sokerin kanssa, jos kokonaan pidetään pienellä lapsella karkitonta/keksitöntä jne linjaa, voi sokerin syötöstä yhtäkkiä tulla ihan terveysongelmia.
Minä annan kyllä mummojen ja vaarien töhöttää tavallaan useimmissa kohdissa, mutta lapsen itsensä kannalta toivon, että ruoka- ja unirytmit pidetään suunnilleen kodin tyylillä (ei ole minuuteista tai välttämättä edes puolesta tunnista kiinni, mutta suunnilleen). Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, ettei satunnainen hoitaja ala hirveästi sooloilla. Isot lapset taas paremmin mukautuvat eri kotien tyyleihin.
Ja kyllä, mieluummin jätän viemättä sellaiselle hoitajalle, joka kokee tarpeekseen liikaa toimia omalla tavallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö mies saisi hoitaa lasta tyylillään (tottakai saa, yhdessähän me olemme isot linjat päättäneet). Meillä kyllä mummo olisi enemmän pahoillaan kuin minä, jos lasta ei sinne hoitoon vietäisi.
Minä olen palstailija, joka kirjoitti alunperin "mummolassa on mummolan säännöt, kotona on kodin säännöt". Siinä kommentissani enkä muissakaan kuitenkaan sanonut, etteikö mummo voisi toimia hoitajana. Kyse on paikasta, missä lapsia hoitaa. Mulla ei siis ole vielä lapsenlapsia, mutta olen käynyt hoitamassa muiden lähisukulaisten pieniä lapsia. Ymmärrän oikein hyvin, että pikkulapsille on tärkeää tietyt ruoka- ja nukkumisrytmit. Rytmien säilyttäminen onnistuu parhaiten lapsen kotona. Oma sänky, oma syöttötuoli, omat jutut jne. Vanhemmat ovat etukäteen varanneet kotiin ruuat, joita lapselle annetaan. En ole koskaan vienyt mukanani yhtään mitään, en karkkia enkä mitään muutakaan.
Täällä kotonani myös asuu muitakin kuin minä eikä pienten lasten säännöllisen rytmin toteuttaminen olisi ollenkaan niin helppoa kuin on lasten kotona. Täällä kun en voi edellyttää, että klo 20 koko porukka istahtaa hiljaa odottamaan että hoitolapset nukahtavat/nukkuvat, eivät syö mitään väärää tai väärään aikaan tai ei ole ketään ulkopuolista kyläilemässä. Lasten kotona voin laitettuani lapset nukkumaan istahtaa sohvalle ja alkaa surffailemaan älyluurilla netissä siihen asti, että vanhemmat tulevat kotiin. Hiljaista ja rauhallista, koira ei hauku, ovikello ei soi, kukaan ei naura ääneen, kukaan ei puuhastele asunnossa mitään. Otan näitä sukulaislapsiani meille hoitoon vasta sitten, kun heille ja heidän vanhemmilleen sopii minun kotini säännöt ja aikataulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jättäisin bonuslastenlapset ilman lahjoja jos niiden mutsi on noin titityy että oikeasti kehtaa soittaa moisesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa käsitä, mikä niissä mummolan säännöissä on niin hirveää. Jätetään nyt pois hengenvaaralliset touhut, alkkisisovanhemmat ja sen semmoiset. Mutta otetaan vaikka nuo herkut: Mummulassa kuuluukin saada vähän olla väljemmillä säännöillä. Sehän on sen asian pihvi lapsillekin, jos isovanhemmat haluaa järjestää pientä juhlaa. Kun ne vanhemmat on teidät ja teidän puolisot kasvattaneet, niin miten ne on niin hirveitä ihmisiä sitten sen jälkeen ja kyvyttömiä hoitamaan ilman kontrollointia? Tämä on selvästi naisten ongelma. Halutaan kontrolloida kaikkea ja aina. Miehenkin pitää hoitaa lasta juuri sillä tavalla kuin äiti käskee. Naiset, ottakaa rennommin! Tuolla kontrolloinnilla aiheutatte turhaa kitkaa ja vaikeutta+ kasaatte itsellenne lisätöitä. Ei joka asiaan kannata puuttua, pitää luottaa toisiin ihmisiin. Sitten naiset itkee, kun kaikki kaatuu niskaan, kaikesta saa vastata ja kaiken tehdä. Ei tarvi vastata, toisellekin voi antaa vastuun ja itse kohauttaa hartioita. Naiset vaan valitettavan usein olettaa toisen tekevän jotain, mutta oman ohjeistuksensa mukaan. Jos mies antaa vaikka lapselle ruokaa väärässä järjestyksessä, niin sitten antaa. Jos asiasta tulee ongelma, niin mieskin oppii kantapään kautta paremman tavan tai sitten ei tule ongelmia.
Mitä uusperheasiaan tulee, niin uusperhe on uusperhe. Ei kannata alkaa leikkimään ydinperheen leikkejä tai kaikkien sekoaa vaan pää. Itse asun uusperheessä ja rennoin rantein mennään. Kukaan ei mutise mitään ja aikuiset "lapsipuolet" on hyvissä väleissä myös minun kanssani. En ole koskaan leikkinyt heille äitiä, olen vain mukava ja luotettava aikuinen. Heidän asioistaan, saamisistaan yms. vastaa heidän äitinsä ja isänsä. Minä toki huomioin, mutta ei kukaan odota, että prässään asioista kuin omien biolapsieni kohdalla.
Hmm, no oikeasti vaikka lihan syöttäminen kasvisruualla olevalle lapselle nyt on ihan silkkaa "koska minä haluan"-pätemistä mummolta tai keneltä tahansa. Siinähän voi lapsi saada pahatkin vatsakivut, jos ei ole liharuokiin tottunut. Vähän sama sokerin kanssa, jos kokonaan pidetään pienellä lapsella karkitonta/keksitöntä jne linjaa, voi sokerin syötöstä yhtäkkiä tulla ihan terveysongelmia.
Minä annan kyllä mummojen ja vaarien töhöttää tavallaan useimmissa kohdissa, mutta lapsen itsensä kannalta toivon, että ruoka- ja unirytmit pidetään suunnilleen kodin tyylillä (ei ole minuuteista tai välttämättä edes puolesta tunnista kiinni, mutta suunnilleen). Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, ettei satunnainen hoitaja ala hirveästi sooloilla. Isot lapset taas paremmin mukautuvat eri kotien tyyleihin.
Ja kyllä, mieluummin jätän viemättä sellaiselle hoitajalle, joka kokee tarpeekseen liikaa toimia omalla tavallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö mies saisi hoitaa lasta tyylillään (tottakai saa, yhdessähän me olemme isot linjat päättäneet). Meillä kyllä mummo olisi enemmän pahoillaan kuin minä, jos lasta ei sinne hoitoon vietäisi.
Minä olen palstailija, joka kirjoitti alunperin "mummolassa on mummolan säännöt, kotona on kodin säännöt". Siinä kommentissani enkä muissakaan kuitenkaan sanonut, etteikö mummo voisi toimia hoitajana. Kyse on paikasta, missä lapsia hoitaa. Mulla ei siis ole vielä lapsenlapsia, mutta olen käynyt hoitamassa muiden lähisukulaisten pieniä lapsia. Ymmärrän oikein hyvin, että pikkulapsille on tärkeää tietyt ruoka- ja nukkumisrytmit. Rytmien säilyttäminen onnistuu parhaiten lapsen kotona. Oma sänky, oma syöttötuoli, omat jutut jne. Vanhemmat ovat etukäteen varanneet kotiin ruuat, joita lapselle annetaan. En ole koskaan vienyt mukanani yhtään mitään, en karkkia enkä mitään muutakaan.
Täällä kotonani myös asuu muitakin kuin minä eikä pienten lasten säännöllisen rytmin toteuttaminen olisi ollenkaan niin helppoa kuin on lasten kotona. Täällä kun en voi edellyttää, että klo 20 koko porukka istahtaa hiljaa odottamaan että hoitolapset nukahtavat/nukkuvat, eivät syö mitään väärää tai väärään aikaan tai ei ole ketään ulkopuolista kyläilemässä. Lasten kotona voin laitettuani lapset nukkumaan istahtaa sohvalle ja alkaa surffailemaan älyluurilla netissä siihen asti, että vanhemmat tulevat kotiin. Hiljaista ja rauhallista, koira ei hauku, ovikello ei soi, kukaan ei naura ääneen, kukaan ei puuhastele asunnossa mitään. Otan näitä sukulaislapsiani meille hoitoon vasta sitten, kun heille ja heidän vanhemmilleen sopii minun kotini säännöt ja aikataulut.
Paikkakysymys on toki olennainen, mutta meidän suvussa kyllä mummot ja vaarit nimenomaan haluavat hoitaa omissa kodeissaan, koska kokevat sen itselle mukavaksi touhuta omassa ympäristössään. Itselle ihaninta olisikin, jos ei tarvitsisi viedä lasta muualle hoitoon, mutta tässä haluan tehdä hoitajan olon mahdollisimman helpoksi.
Ruuat voisin laittaa mukaan, jos se olisi ongelma jonkun (eettisen tai terveyssyistä) erityisruokavalion vuoksi, mutta meillä näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa käsitä, mikä niissä mummolan säännöissä on niin hirveää. Jätetään nyt pois hengenvaaralliset touhut, alkkisisovanhemmat ja sen semmoiset. Mutta otetaan vaikka nuo herkut: Mummulassa kuuluukin saada vähän olla väljemmillä säännöillä. Sehän on sen asian pihvi lapsillekin, jos isovanhemmat haluaa järjestää pientä juhlaa. Kun ne vanhemmat on teidät ja teidän puolisot kasvattaneet, niin miten ne on niin hirveitä ihmisiä sitten sen jälkeen ja kyvyttömiä hoitamaan ilman kontrollointia? Tämä on selvästi naisten ongelma. Halutaan kontrolloida kaikkea ja aina. Miehenkin pitää hoitaa lasta juuri sillä tavalla kuin äiti käskee. Naiset, ottakaa rennommin! Tuolla kontrolloinnilla aiheutatte turhaa kitkaa ja vaikeutta+ kasaatte itsellenne lisätöitä. Ei joka asiaan kannata puuttua, pitää luottaa toisiin ihmisiin. Sitten naiset itkee, kun kaikki kaatuu niskaan, kaikesta saa vastata ja kaiken tehdä. Ei tarvi vastata, toisellekin voi antaa vastuun ja itse kohauttaa hartioita. Naiset vaan valitettavan usein olettaa toisen tekevän jotain, mutta oman ohjeistuksensa mukaan. Jos mies antaa vaikka lapselle ruokaa väärässä järjestyksessä, niin sitten antaa. Jos asiasta tulee ongelma, niin mieskin oppii kantapään kautta paremman tavan tai sitten ei tule ongelmia.
Mitä uusperheasiaan tulee, niin uusperhe on uusperhe. Ei kannata alkaa leikkimään ydinperheen leikkejä tai kaikkien sekoaa vaan pää. Itse asun uusperheessä ja rennoin rantein mennään. Kukaan ei mutise mitään ja aikuiset "lapsipuolet" on hyvissä väleissä myös minun kanssani. En ole koskaan leikkinyt heille äitiä, olen vain mukava ja luotettava aikuinen. Heidän asioistaan, saamisistaan yms. vastaa heidän äitinsä ja isänsä. Minä toki huomioin, mutta ei kukaan odota, että prässään asioista kuin omien biolapsieni kohdalla.
Hmm, no oikeasti vaikka lihan syöttäminen kasvisruualla olevalle lapselle nyt on ihan silkkaa "koska minä haluan"-pätemistä mummolta tai keneltä tahansa. Siinähän voi lapsi saada pahatkin vatsakivut, jos ei ole liharuokiin tottunut. Vähän sama sokerin kanssa, jos kokonaan pidetään pienellä lapsella karkitonta/keksitöntä jne linjaa, voi sokerin syötöstä yhtäkkiä tulla ihan terveysongelmia.
Minä annan kyllä mummojen ja vaarien töhöttää tavallaan useimmissa kohdissa, mutta lapsen itsensä kannalta toivon, että ruoka- ja unirytmit pidetään suunnilleen kodin tyylillä (ei ole minuuteista tai välttämättä edes puolesta tunnista kiinni, mutta suunnilleen). Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, ettei satunnainen hoitaja ala hirveästi sooloilla. Isot lapset taas paremmin mukautuvat eri kotien tyyleihin.
Ja kyllä, mieluummin jätän viemättä sellaiselle hoitajalle, joka kokee tarpeekseen liikaa toimia omalla tavallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö mies saisi hoitaa lasta tyylillään (tottakai saa, yhdessähän me olemme isot linjat päättäneet). Meillä kyllä mummo olisi enemmän pahoillaan kuin minä, jos lasta ei sinne hoitoon vietäisi.
Minä olen palstailija, joka kirjoitti alunperin "mummolassa on mummolan säännöt, kotona on kodin säännöt". Siinä kommentissani enkä muissakaan kuitenkaan sanonut, etteikö mummo voisi toimia hoitajana. Kyse on paikasta, missä lapsia hoitaa. Mulla ei siis ole vielä lapsenlapsia, mutta olen käynyt hoitamassa muiden lähisukulaisten pieniä lapsia. Ymmärrän oikein hyvin, että pikkulapsille on tärkeää tietyt ruoka- ja nukkumisrytmit. Rytmien säilyttäminen onnistuu parhaiten lapsen kotona. Oma sänky, oma syöttötuoli, omat jutut jne. Vanhemmat ovat etukäteen varanneet kotiin ruuat, joita lapselle annetaan. En ole koskaan vienyt mukanani yhtään mitään, en karkkia enkä mitään muutakaan.
Täällä kotonani myös asuu muitakin kuin minä eikä pienten lasten säännöllisen rytmin toteuttaminen olisi ollenkaan niin helppoa kuin on lasten kotona. Täällä kun en voi edellyttää, että klo 20 koko porukka istahtaa hiljaa odottamaan että hoitolapset nukahtavat/nukkuvat, eivät syö mitään väärää tai väärään aikaan tai ei ole ketään ulkopuolista kyläilemässä. Lasten kotona voin laitettuani lapset nukkumaan istahtaa sohvalle ja alkaa surffailemaan älyluurilla netissä siihen asti, että vanhemmat tulevat kotiin. Hiljaista ja rauhallista, koira ei hauku, ovikello ei soi, kukaan ei naura ääneen, kukaan ei puuhastele asunnossa mitään. Otan näitä sukulaislapsiani meille hoitoon vasta sitten, kun heille ja heidän vanhemmilleen sopii minun kotini säännöt ja aikataulut.
Paikkakysymys on toki olennainen, mutta meidän suvussa kyllä mummot ja vaarit nimenomaan haluavat hoitaa omissa kodeissaan, koska kokevat sen itselle mukavaksi touhuta omassa ympäristössään. Itselle ihaninta olisikin, jos ei tarvitsisi viedä lasta muualle hoitoon, mutta tässä haluan tehdä hoitajan olon mahdollisimman helpoksi.
Ruuat voisin laittaa mukaan, jos se olisi ongelma jonkun (eettisen tai terveyssyistä) erityisruokavalion vuoksi, mutta meillä näin ei ole.
Mä ymmärrän oikein hyvin teidän ratkaisun. Jos kodin sääntöjä on helppoa noudattaa mummolassakin ja isovanhemmat niin haluavat, niin mikäpä siinä. Mun kotini ei kuitenkaan ole ollut enää pieneen ikuisuuteen pikkulapsiperheen koti, ei pohjaratkaisultaan (makuuhuoneet yläkerrassa, olohuone alakerrassa sekä pitkät ja jyrkät portaat, joista putoamalla pahimmassa tapauksessa pääsee hengestään), ei sisustukseltaan (teräviä kulmia, helposti särkyvää tavaraa eikä vaarallisia aineita kuten pesuaineita tai lääkkeitä ole laitettu lukkojen taakse) eikä asukkaidensa vuorokausirytmiltä tai muiltakaan tavoilta. Lisäksi löytyy isokokoinen koira - joskus kaksikin, kun on hoitokoira - sekä pari kissaa. Toistaiseksi sukulaislapset ovat käyneet meillä kyläilemässä vain vanhempiensa kanssa, mutta ihan mielelläni otan heitä tännekin hoitoon heti, kun lasten oman kodin sääntöjä ei ole enää tarpeellista noudattaa vaan voidaan noudattaa minun kotini sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa käsitä, mikä niissä mummolan säännöissä on niin hirveää. Jätetään nyt pois hengenvaaralliset touhut, alkkisisovanhemmat ja sen semmoiset. Mutta otetaan vaikka nuo herkut: Mummulassa kuuluukin saada vähän olla väljemmillä säännöillä. Sehän on sen asian pihvi lapsillekin, jos isovanhemmat haluaa järjestää pientä juhlaa. Kun ne vanhemmat on teidät ja teidän puolisot kasvattaneet, niin miten ne on niin hirveitä ihmisiä sitten sen jälkeen ja kyvyttömiä hoitamaan ilman kontrollointia? Tämä on selvästi naisten ongelma. Halutaan kontrolloida kaikkea ja aina. Miehenkin pitää hoitaa lasta juuri sillä tavalla kuin äiti käskee. Naiset, ottakaa rennommin! Tuolla kontrolloinnilla aiheutatte turhaa kitkaa ja vaikeutta+ kasaatte itsellenne lisätöitä. Ei joka asiaan kannata puuttua, pitää luottaa toisiin ihmisiin. Sitten naiset itkee, kun kaikki kaatuu niskaan, kaikesta saa vastata ja kaiken tehdä. Ei tarvi vastata, toisellekin voi antaa vastuun ja itse kohauttaa hartioita. Naiset vaan valitettavan usein olettaa toisen tekevän jotain, mutta oman ohjeistuksensa mukaan. Jos mies antaa vaikka lapselle ruokaa väärässä järjestyksessä, niin sitten antaa. Jos asiasta tulee ongelma, niin mieskin oppii kantapään kautta paremman tavan tai sitten ei tule ongelmia.
Mitä uusperheasiaan tulee, niin uusperhe on uusperhe. Ei kannata alkaa leikkimään ydinperheen leikkejä tai kaikkien sekoaa vaan pää. Itse asun uusperheessä ja rennoin rantein mennään. Kukaan ei mutise mitään ja aikuiset "lapsipuolet" on hyvissä väleissä myös minun kanssani. En ole koskaan leikkinyt heille äitiä, olen vain mukava ja luotettava aikuinen. Heidän asioistaan, saamisistaan yms. vastaa heidän äitinsä ja isänsä. Minä toki huomioin, mutta ei kukaan odota, että prässään asioista kuin omien biolapsieni kohdalla.
Hmm, no oikeasti vaikka lihan syöttäminen kasvisruualla olevalle lapselle nyt on ihan silkkaa "koska minä haluan"-pätemistä mummolta tai keneltä tahansa. Siinähän voi lapsi saada pahatkin vatsakivut, jos ei ole liharuokiin tottunut. Vähän sama sokerin kanssa, jos kokonaan pidetään pienellä lapsella karkitonta/keksitöntä jne linjaa, voi sokerin syötöstä yhtäkkiä tulla ihan terveysongelmia.
Minä annan kyllä mummojen ja vaarien töhöttää tavallaan useimmissa kohdissa, mutta lapsen itsensä kannalta toivon, että ruoka- ja unirytmit pidetään suunnilleen kodin tyylillä (ei ole minuuteista tai välttämättä edes puolesta tunnista kiinni, mutta suunnilleen). Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, ettei satunnainen hoitaja ala hirveästi sooloilla. Isot lapset taas paremmin mukautuvat eri kotien tyyleihin.
Ja kyllä, mieluummin jätän viemättä sellaiselle hoitajalle, joka kokee tarpeekseen liikaa toimia omalla tavallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö mies saisi hoitaa lasta tyylillään (tottakai saa, yhdessähän me olemme isot linjat päättäneet). Meillä kyllä mummo olisi enemmän pahoillaan kuin minä, jos lasta ei sinne hoitoon vietäisi.
Siis tuota, onko alapeukuttajat oikeasti sitä mieltä, että kasvissyöjälapselle on okei hoidossa syöttää lihaa vanhemman toiveesta riippumatta? Muuttuuko tilanne, jos vanhempi laittaa ruuat mukaan vai onko sittenkin pakko saada sitä lihaa syöttää, jos mummo haluaa?
Yrittäkää nyt hetkeksi haudata ajatuksenne siitä onko lapsen kasvissyönti hyvä valinta, se on ihan eri keskustelu, vaan miettikää ihan vaan sen lapsen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa käsitä, mikä niissä mummolan säännöissä on niin hirveää. Jätetään nyt pois hengenvaaralliset touhut, alkkisisovanhemmat ja sen semmoiset. Mutta otetaan vaikka nuo herkut: Mummulassa kuuluukin saada vähän olla väljemmillä säännöillä. Sehän on sen asian pihvi lapsillekin, jos isovanhemmat haluaa järjestää pientä juhlaa. Kun ne vanhemmat on teidät ja teidän puolisot kasvattaneet, niin miten ne on niin hirveitä ihmisiä sitten sen jälkeen ja kyvyttömiä hoitamaan ilman kontrollointia? Tämä on selvästi naisten ongelma. Halutaan kontrolloida kaikkea ja aina. Miehenkin pitää hoitaa lasta juuri sillä tavalla kuin äiti käskee. Naiset, ottakaa rennommin! Tuolla kontrolloinnilla aiheutatte turhaa kitkaa ja vaikeutta+ kasaatte itsellenne lisätöitä. Ei joka asiaan kannata puuttua, pitää luottaa toisiin ihmisiin. Sitten naiset itkee, kun kaikki kaatuu niskaan, kaikesta saa vastata ja kaiken tehdä. Ei tarvi vastata, toisellekin voi antaa vastuun ja itse kohauttaa hartioita. Naiset vaan valitettavan usein olettaa toisen tekevän jotain, mutta oman ohjeistuksensa mukaan. Jos mies antaa vaikka lapselle ruokaa väärässä järjestyksessä, niin sitten antaa. Jos asiasta tulee ongelma, niin mieskin oppii kantapään kautta paremman tavan tai sitten ei tule ongelmia.
Mitä uusperheasiaan tulee, niin uusperhe on uusperhe. Ei kannata alkaa leikkimään ydinperheen leikkejä tai kaikkien sekoaa vaan pää. Itse asun uusperheessä ja rennoin rantein mennään. Kukaan ei mutise mitään ja aikuiset "lapsipuolet" on hyvissä väleissä myös minun kanssani. En ole koskaan leikkinyt heille äitiä, olen vain mukava ja luotettava aikuinen. Heidän asioistaan, saamisistaan yms. vastaa heidän äitinsä ja isänsä. Minä toki huomioin, mutta ei kukaan odota, että prässään asioista kuin omien biolapsieni kohdalla.
Hmm, no oikeasti vaikka lihan syöttäminen kasvisruualla olevalle lapselle nyt on ihan silkkaa "koska minä haluan"-pätemistä mummolta tai keneltä tahansa. Siinähän voi lapsi saada pahatkin vatsakivut, jos ei ole liharuokiin tottunut. Vähän sama sokerin kanssa, jos kokonaan pidetään pienellä lapsella karkitonta/keksitöntä jne linjaa, voi sokerin syötöstä yhtäkkiä tulla ihan terveysongelmia.
Minä annan kyllä mummojen ja vaarien töhöttää tavallaan useimmissa kohdissa, mutta lapsen itsensä kannalta toivon, että ruoka- ja unirytmit pidetään suunnilleen kodin tyylillä (ei ole minuuteista tai välttämättä edes puolesta tunnista kiinni, mutta suunnilleen). Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, ettei satunnainen hoitaja ala hirveästi sooloilla. Isot lapset taas paremmin mukautuvat eri kotien tyyleihin.
Ja kyllä, mieluummin jätän viemättä sellaiselle hoitajalle, joka kokee tarpeekseen liikaa toimia omalla tavallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö mies saisi hoitaa lasta tyylillään (tottakai saa, yhdessähän me olemme isot linjat päättäneet). Meillä kyllä mummo olisi enemmän pahoillaan kuin minä, jos lasta ei sinne hoitoon vietäisi.
Minä olen palstailija, joka kirjoitti alunperin "mummolassa on mummolan säännöt, kotona on kodin säännöt". Siinä kommentissani enkä muissakaan kuitenkaan sanonut, etteikö mummo voisi toimia hoitajana. Kyse on paikasta, missä lapsia hoitaa. Mulla ei siis ole vielä lapsenlapsia, mutta olen käynyt hoitamassa muiden lähisukulaisten pieniä lapsia. Ymmärrän oikein hyvin, että pikkulapsille on tärkeää tietyt ruoka- ja nukkumisrytmit. Rytmien säilyttäminen onnistuu parhaiten lapsen kotona. Oma sänky, oma syöttötuoli, omat jutut jne. Vanhemmat ovat etukäteen varanneet kotiin ruuat, joita lapselle annetaan. En ole koskaan vienyt mukanani yhtään mitään, en karkkia enkä mitään muutakaan.
Täällä kotonani myös asuu muitakin kuin minä eikä pienten lasten säännöllisen rytmin toteuttaminen olisi ollenkaan niin helppoa kuin on lasten kotona. Täällä kun en voi edellyttää, että klo 20 koko porukka istahtaa hiljaa odottamaan että hoitolapset nukahtavat/nukkuvat, eivät syö mitään väärää tai väärään aikaan tai ei ole ketään ulkopuolista kyläilemässä. Lasten kotona voin laitettuani lapset nukkumaan istahtaa sohvalle ja alkaa surffailemaan älyluurilla netissä siihen asti, että vanhemmat tulevat kotiin. Hiljaista ja rauhallista, koira ei hauku, ovikello ei soi, kukaan ei naura ääneen, kukaan ei puuhastele asunnossa mitään. Otan näitä sukulaislapsiani meille hoitoon vasta sitten, kun heille ja heidän vanhemmilleen sopii minun kotini säännöt ja aikataulut.
Paikkakysymys on toki olennainen, mutta meidän suvussa kyllä mummot ja vaarit nimenomaan haluavat hoitaa omissa kodeissaan, koska kokevat sen itselle mukavaksi touhuta omassa ympäristössään. Itselle ihaninta olisikin, jos ei tarvitsisi viedä lasta muualle hoitoon, mutta tässä haluan tehdä hoitajan olon mahdollisimman helpoksi.
Ruuat voisin laittaa mukaan, jos se olisi ongelma jonkun (eettisen tai terveyssyistä) erityisruokavalion vuoksi, mutta meillä näin ei ole.
Mä ymmärrän oikein hyvin teidän ratkaisun. Jos kodin sääntöjä on helppoa noudattaa mummolassakin ja isovanhemmat niin haluavat, niin mikäpä siinä. Mun kotini ei kuitenkaan ole ollut enää pieneen ikuisuuteen pikkulapsiperheen koti, ei pohjaratkaisultaan (makuuhuoneet yläkerrassa, olohuone alakerrassa sekä pitkät ja jyrkät portaat, joista putoamalla pahimmassa tapauksessa pääsee hengestään), ei sisustukseltaan (teräviä kulmia, helposti särkyvää tavaraa eikä vaarallisia aineita kuten pesuaineita tai lääkkeitä ole laitettu lukkojen taakse) eikä asukkaidensa vuorokausirytmiltä tai muiltakaan tavoilta. Lisäksi löytyy isokokoinen koira - joskus kaksikin, kun on hoitokoira - sekä pari kissaa. Toistaiseksi sukulaislapset ovat käyneet meillä kyläilemässä vain vanhempiensa kanssa, mutta ihan mielelläni otan heitä tännekin hoitoon heti, kun lasten oman kodin sääntöjä ei ole enää tarpeellista noudattaa vaan voidaan noudattaa minun kotini sääntöjä.
Niinno, minkä tyyppisiä ne sinun kotisi säännöt oikeasti sitten ovat? Tottakai pikkulapsiturvallinen ympäristö on tärkeä asia, mutta se nyt on tietyllä tavalla itsestäänselvää, että hoitopaikassa totellaan ympäristön tuntevan aikuisen ohjeita kuinka toimitaan. Esim teillä ei varmasti kiusata koiraa, mutta tuskin järkevät vanhemmat antavat niin tehdä muuallakaan. Itselle tulee lähinnä mieleen nämä syömisiin, rytmeihin ja jonkin verran puheenaiheisiin liittyvät säännöt (esim jos vanhemmat eivät halua, että lapselle puhutaan uskonnoista tms), joita ei ole vaikea missään järkevän hoitajan kunnioittaa. Ja jos rytmin toteuttaminen on hankalaa, joustonvaraa yleensä löytyy etenkin lapsen kasvaessa.
Oma kokemukseni myös on, että mummot haluavat lapsia hoitaa, eikä niin että lapset väkisin mummolaan tungetaan säilöön. Tämä tottakai on perhekohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa käsitä, mikä niissä mummolan säännöissä on niin hirveää. Jätetään nyt pois hengenvaaralliset touhut, alkkisisovanhemmat ja sen semmoiset. Mutta otetaan vaikka nuo herkut: Mummulassa kuuluukin saada vähän olla väljemmillä säännöillä. Sehän on sen asian pihvi lapsillekin, jos isovanhemmat haluaa järjestää pientä juhlaa. Kun ne vanhemmat on teidät ja teidän puolisot kasvattaneet, niin miten ne on niin hirveitä ihmisiä sitten sen jälkeen ja kyvyttömiä hoitamaan ilman kontrollointia? Tämä on selvästi naisten ongelma. Halutaan kontrolloida kaikkea ja aina. Miehenkin pitää hoitaa lasta juuri sillä tavalla kuin äiti käskee. Naiset, ottakaa rennommin! Tuolla kontrolloinnilla aiheutatte turhaa kitkaa ja vaikeutta+ kasaatte itsellenne lisätöitä. Ei joka asiaan kannata puuttua, pitää luottaa toisiin ihmisiin. Sitten naiset itkee, kun kaikki kaatuu niskaan, kaikesta saa vastata ja kaiken tehdä. Ei tarvi vastata, toisellekin voi antaa vastuun ja itse kohauttaa hartioita. Naiset vaan valitettavan usein olettaa toisen tekevän jotain, mutta oman ohjeistuksensa mukaan. Jos mies antaa vaikka lapselle ruokaa väärässä järjestyksessä, niin sitten antaa. Jos asiasta tulee ongelma, niin mieskin oppii kantapään kautta paremman tavan tai sitten ei tule ongelmia.
Mitä uusperheasiaan tulee, niin uusperhe on uusperhe. Ei kannata alkaa leikkimään ydinperheen leikkejä tai kaikkien sekoaa vaan pää. Itse asun uusperheessä ja rennoin rantein mennään. Kukaan ei mutise mitään ja aikuiset "lapsipuolet" on hyvissä väleissä myös minun kanssani. En ole koskaan leikkinyt heille äitiä, olen vain mukava ja luotettava aikuinen. Heidän asioistaan, saamisistaan yms. vastaa heidän äitinsä ja isänsä. Minä toki huomioin, mutta ei kukaan odota, että prässään asioista kuin omien biolapsieni kohdalla.
Hmm, no oikeasti vaikka lihan syöttäminen kasvisruualla olevalle lapselle nyt on ihan silkkaa "koska minä haluan"-pätemistä mummolta tai keneltä tahansa. Siinähän voi lapsi saada pahatkin vatsakivut, jos ei ole liharuokiin tottunut. Vähän sama sokerin kanssa, jos kokonaan pidetään pienellä lapsella karkitonta/keksitöntä jne linjaa, voi sokerin syötöstä yhtäkkiä tulla ihan terveysongelmia.
Minä annan kyllä mummojen ja vaarien töhöttää tavallaan useimmissa kohdissa, mutta lapsen itsensä kannalta toivon, että ruoka- ja unirytmit pidetään suunnilleen kodin tyylillä (ei ole minuuteista tai välttämättä edes puolesta tunnista kiinni, mutta suunnilleen). Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, ettei satunnainen hoitaja ala hirveästi sooloilla. Isot lapset taas paremmin mukautuvat eri kotien tyyleihin.
Ja kyllä, mieluummin jätän viemättä sellaiselle hoitajalle, joka kokee tarpeekseen liikaa toimia omalla tavallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö mies saisi hoitaa lasta tyylillään (tottakai saa, yhdessähän me olemme isot linjat päättäneet). Meillä kyllä mummo olisi enemmän pahoillaan kuin minä, jos lasta ei sinne hoitoon vietäisi.
Minä olen palstailija, joka kirjoitti alunperin "mummolassa on mummolan säännöt, kotona on kodin säännöt". Siinä kommentissani enkä muissakaan kuitenkaan sanonut, etteikö mummo voisi toimia hoitajana. Kyse on paikasta, missä lapsia hoitaa. Mulla ei siis ole vielä lapsenlapsia, mutta olen käynyt hoitamassa muiden lähisukulaisten pieniä lapsia. Ymmärrän oikein hyvin, että pikkulapsille on tärkeää tietyt ruoka- ja nukkumisrytmit. Rytmien säilyttäminen onnistuu parhaiten lapsen kotona. Oma sänky, oma syöttötuoli, omat jutut jne. Vanhemmat ovat etukäteen varanneet kotiin ruuat, joita lapselle annetaan. En ole koskaan vienyt mukanani yhtään mitään, en karkkia enkä mitään muutakaan.
Täällä kotonani myös asuu muitakin kuin minä eikä pienten lasten säännöllisen rytmin toteuttaminen olisi ollenkaan niin helppoa kuin on lasten kotona. Täällä kun en voi edellyttää, että klo 20 koko porukka istahtaa hiljaa odottamaan että hoitolapset nukahtavat/nukkuvat, eivät syö mitään väärää tai väärään aikaan tai ei ole ketään ulkopuolista kyläilemässä. Lasten kotona voin laitettuani lapset nukkumaan istahtaa sohvalle ja alkaa surffailemaan älyluurilla netissä siihen asti, että vanhemmat tulevat kotiin. Hiljaista ja rauhallista, koira ei hauku, ovikello ei soi, kukaan ei naura ääneen, kukaan ei puuhastele asunnossa mitään. Otan näitä sukulaislapsiani meille hoitoon vasta sitten, kun heille ja heidän vanhemmilleen sopii minun kotini säännöt ja aikataulut.
Paikkakysymys on toki olennainen, mutta meidän suvussa kyllä mummot ja vaarit nimenomaan haluavat hoitaa omissa kodeissaan, koska kokevat sen itselle mukavaksi touhuta omassa ympäristössään. Itselle ihaninta olisikin, jos ei tarvitsisi viedä lasta muualle hoitoon, mutta tässä haluan tehdä hoitajan olon mahdollisimman helpoksi.
Ruuat voisin laittaa mukaan, jos se olisi ongelma jonkun (eettisen tai terveyssyistä) erityisruokavalion vuoksi, mutta meillä näin ei ole.
Mä ymmärrän oikein hyvin teidän ratkaisun. Jos kodin sääntöjä on helppoa noudattaa mummolassakin ja isovanhemmat niin haluavat, niin mikäpä siinä. Mun kotini ei kuitenkaan ole ollut enää pieneen ikuisuuteen pikkulapsiperheen koti, ei pohjaratkaisultaan (makuuhuoneet yläkerrassa, olohuone alakerrassa sekä pitkät ja jyrkät portaat, joista putoamalla pahimmassa tapauksessa pääsee hengestään), ei sisustukseltaan (teräviä kulmia, helposti särkyvää tavaraa eikä vaarallisia aineita kuten pesuaineita tai lääkkeitä ole laitettu lukkojen taakse) eikä asukkaidensa vuorokausirytmiltä tai muiltakaan tavoilta. Lisäksi löytyy isokokoinen koira - joskus kaksikin, kun on hoitokoira - sekä pari kissaa. Toistaiseksi sukulaislapset ovat käyneet meillä kyläilemässä vain vanhempiensa kanssa, mutta ihan mielelläni otan heitä tännekin hoitoon heti, kun lasten oman kodin sääntöjä ei ole enää tarpeellista noudattaa vaan voidaan noudattaa minun kotini sääntöjä.
Niinno, minkä tyyppisiä ne sinun kotisi säännöt oikeasti sitten ovat? Tottakai pikkulapsiturvallinen ympäristö on tärkeä asia, mutta se nyt on tietyllä tavalla itsestäänselvää, että hoitopaikassa totellaan ympäristön tuntevan aikuisen ohjeita kuinka toimitaan. Esim teillä ei varmasti kiusata koiraa, mutta tuskin järkevät vanhemmat antavat niin tehdä muuallakaan. Itselle tulee lähinnä mieleen nämä syömisiin, rytmeihin ja jonkin verran puheenaiheisiin liittyvät säännöt (esim jos vanhemmat eivät halua, että lapselle puhutaan uskonnoista tms), joita ei ole vaikea missään järkevän hoitajan kunnioittaa. Ja jos rytmin toteuttaminen on hankalaa, joustonvaraa yleensä löytyy etenkin lapsen kasvaessa.
Oma kokemukseni myös on, että mummot haluavat lapsia hoitaa, eikä niin että lapset väkisin mummolaan tungetaan säilöön. Tämä tottakai on perhekohtaista.
Kyse on sellaisista vanhempien lapsilleen tai hoitopaikalle asettamista vaatimuksista, jotka estävät tai haittaavat hoitopaikassa olevien muiden ihmisten normaalia ja heille sopivaa elämää tai jotka ilman perusteltua syytä estävät lasta osallistumaan asioihin, joita muut hoitopaikassa tekevät tai saavat.
En esim lähde viemään koiraa iltalenkille klo 18 vain siksi, että hoitolapsella on tiukka nukkumaanmenoaika klo 19. Jos lapsi tulee meille hoitoon, vanhemmat antavat mun itse päättää, miten väsyneen ja mahdollisesti kiukkuisen lapsen kanssa haluan lähteä viemään koiraa iltalenkille. He myös sallivat sen, että voin lahjoa lasta esimerkiksi jäätelöllä, jotta tämä malttaa siihen asti, että koira on käytetty ulkona. Tottakai huomioin, mikäli lapsi on allerginen jollekin enkä tietenkään tarjoa lapselle sellaista, koska enhän mä nyt halua hoitolapsen kanssa minnekään ensiapuunkaan lähteä tai ryhtyä elvyttämään lasta.
Jos lapsella on jokin tiukka raja, esim että telkkaria saa katsoa vain tunnin päivässä, niin mikäli lapsi on katsonut sen tunnin jo kotona ennen meille tuloa, lapsi saa meillä katsoa piirrettyjä sen aikaa, kun minä laitan ruokaa. Vaikka siitä tulisi sille päivälle toinen tunti lisää. Samoin, jos täällä on muitakin lapsivieraita samaan aikaan, jotka katsovat piirrettyjä, syövät karkkia, pelaavat tietokonepelejä tms, niin silloin hoitolapsikin saa tehdä samaa kuin muutkin paikalla olevat lapset. Ihan sama, onko vanhempien asettama aikaraja ylittynyt vai ei, onko tänään karkkipäivä vai ei jne.
Fundamentalistinen suhtautuminen ravitsemukseen ei myöskään toimi meillä. Kunnioitan toki vanhempien haluamia ruokavalioita kuten kasvissyöntiä, mutta lapsen pitää itse ymmärtää, miksi hän ei meillä ollessaan saa syödä samaa kuin muutkin vaan hänelle on eri ruoka. Tämä on kuitenkin asia, jonka vanhemmat varmasti opettavat itse lapsilleen eikä mun tarvitse alkaa lapselle selittämään syitä. Meillä syödään normaalisti hyvin, monipuolisesti ja terveellisesti, mutta ei niuhottaen. Jos haluan lauantaiaamuna laittaa amerikkalaisia mustikkavohveleita kermavaahdon kera, niin meillä syödään silloin mustikkavohveleita kermavaahdon kera eikä kaurapuuroa. Paitsi tietenkin ne perustellut syyt kuten allergiat.
Hengelliset asiat kuuluvat minusta aina vain vanhemmille, ne eivät ole edes paikasta riippuvaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka itseäni harmitti tosi paljon, kun uudella äitipuolella oli iso suku ja olivat läheisiä. Saivat kasapäin lahjoja ja itse muutaman. Tajusin kyllä ettei heidän kuulu ostaa mulle mitään, mutta jäi tosi ulkopuolinen fiilis. Lapsena ja nuorena kaikki tuntu niin isolta
Meillä on naapurissa uusperhe jossa äidillä on poika jonka isä ei ole missään yhteydessä, ja yksi yhteinen lapsi. Säälittää kovasti vanhempi poika jota miehen vanhemmat hylkivät kun tulevat käymään. Isompi saattaa kutsua heitä papaksi ja mummoksi niinkuin pienemmälle heitä kutsutaan, mutta nämä toteavat halveksien nauraen että ei olla sinun pappa ja mummo. Lapsi kuitenkin haluaisi vain samaa huomiota kuin sisaruksensa mikä on täysin luonnollista. Todella julmaa ja ilkeää.
Kyllä minusta aikuisten ihmisten pitäisi pystyä kohtelemaan lapsia tasapuolisesti, syyttömiä he kuitenkin ovat tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa käsitä, mikä niissä mummolan säännöissä on niin hirveää. Jätetään nyt pois hengenvaaralliset touhut, alkkisisovanhemmat ja sen semmoiset. Mutta otetaan vaikka nuo herkut: Mummulassa kuuluukin saada vähän olla väljemmillä säännöillä. Sehän on sen asian pihvi lapsillekin, jos isovanhemmat haluaa järjestää pientä juhlaa. Kun ne vanhemmat on teidät ja teidän puolisot kasvattaneet, niin miten ne on niin hirveitä ihmisiä sitten sen jälkeen ja kyvyttömiä hoitamaan ilman kontrollointia? Tämä on selvästi naisten ongelma. Halutaan kontrolloida kaikkea ja aina. Miehenkin pitää hoitaa lasta juuri sillä tavalla kuin äiti käskee. Naiset, ottakaa rennommin! Tuolla kontrolloinnilla aiheutatte turhaa kitkaa ja vaikeutta+ kasaatte itsellenne lisätöitä. Ei joka asiaan kannata puuttua, pitää luottaa toisiin ihmisiin. Sitten naiset itkee, kun kaikki kaatuu niskaan, kaikesta saa vastata ja kaiken tehdä. Ei tarvi vastata, toisellekin voi antaa vastuun ja itse kohauttaa hartioita. Naiset vaan valitettavan usein olettaa toisen tekevän jotain, mutta oman ohjeistuksensa mukaan. Jos mies antaa vaikka lapselle ruokaa väärässä järjestyksessä, niin sitten antaa. Jos asiasta tulee ongelma, niin mieskin oppii kantapään kautta paremman tavan tai sitten ei tule ongelmia.
Mitä uusperheasiaan tulee, niin uusperhe on uusperhe. Ei kannata alkaa leikkimään ydinperheen leikkejä tai kaikkien sekoaa vaan pää. Itse asun uusperheessä ja rennoin rantein mennään. Kukaan ei mutise mitään ja aikuiset "lapsipuolet" on hyvissä väleissä myös minun kanssani. En ole koskaan leikkinyt heille äitiä, olen vain mukava ja luotettava aikuinen. Heidän asioistaan, saamisistaan yms. vastaa heidän äitinsä ja isänsä. Minä toki huomioin, mutta ei kukaan odota, että prässään asioista kuin omien biolapsieni kohdalla.
Hmm, no oikeasti vaikka lihan syöttäminen kasvisruualla olevalle lapselle nyt on ihan silkkaa "koska minä haluan"-pätemistä mummolta tai keneltä tahansa. Siinähän voi lapsi saada pahatkin vatsakivut, jos ei ole liharuokiin tottunut. Vähän sama sokerin kanssa, jos kokonaan pidetään pienellä lapsella karkitonta/keksitöntä jne linjaa, voi sokerin syötöstä yhtäkkiä tulla ihan terveysongelmia.
Minä annan kyllä mummojen ja vaarien töhöttää tavallaan useimmissa kohdissa, mutta lapsen itsensä kannalta toivon, että ruoka- ja unirytmit pidetään suunnilleen kodin tyylillä (ei ole minuuteista tai välttämättä edes puolesta tunnista kiinni, mutta suunnilleen). Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, ettei satunnainen hoitaja ala hirveästi sooloilla. Isot lapset taas paremmin mukautuvat eri kotien tyyleihin.
Ja kyllä, mieluummin jätän viemättä sellaiselle hoitajalle, joka kokee tarpeekseen liikaa toimia omalla tavallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö mies saisi hoitaa lasta tyylillään (tottakai saa, yhdessähän me olemme isot linjat päättäneet). Meillä kyllä mummo olisi enemmän pahoillaan kuin minä, jos lasta ei sinne hoitoon vietäisi.
Siis tuota, onko alapeukuttajat oikeasti sitä mieltä, että kasvissyöjälapselle on okei hoidossa syöttää lihaa vanhemman toiveesta riippumatta? Muuttuuko tilanne, jos vanhempi laittaa ruuat mukaan vai onko sittenkin pakko saada sitä lihaa syöttää, jos mummo haluaa?
Yrittäkää nyt hetkeksi haudata ajatuksenne siitä onko lapsen kasvissyönti hyvä valinta, se on ihan eri keskustelu, vaan miettikää ihan vaan sen lapsen kannalta.
.
Ei tälle mummolle tulisi kyllä mieleenkään antaa tuossa tapauksessa lapselle lihaa, johan siinä pahimmassa tapauksessa saisi ajaa pillit päällä lasarettiin, kun pienen ruuansulatus ei lihaa kestäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa käsitä, mikä niissä mummolan säännöissä on niin hirveää. Jätetään nyt pois hengenvaaralliset touhut, alkkisisovanhemmat ja sen semmoiset. Mutta otetaan vaikka nuo herkut: Mummulassa kuuluukin saada vähän olla väljemmillä säännöillä. Sehän on sen asian pihvi lapsillekin, jos isovanhemmat haluaa järjestää pientä juhlaa. Kun ne vanhemmat on teidät ja teidän puolisot kasvattaneet, niin miten ne on niin hirveitä ihmisiä sitten sen jälkeen ja kyvyttömiä hoitamaan ilman kontrollointia? Tämä on selvästi naisten ongelma. Halutaan kontrolloida kaikkea ja aina. Miehenkin pitää hoitaa lasta juuri sillä tavalla kuin äiti käskee. Naiset, ottakaa rennommin! Tuolla kontrolloinnilla aiheutatte turhaa kitkaa ja vaikeutta+ kasaatte itsellenne lisätöitä. Ei joka asiaan kannata puuttua, pitää luottaa toisiin ihmisiin. Sitten naiset itkee, kun kaikki kaatuu niskaan, kaikesta saa vastata ja kaiken tehdä. Ei tarvi vastata, toisellekin voi antaa vastuun ja itse kohauttaa hartioita. Naiset vaan valitettavan usein olettaa toisen tekevän jotain, mutta oman ohjeistuksensa mukaan. Jos mies antaa vaikka lapselle ruokaa väärässä järjestyksessä, niin sitten antaa. Jos asiasta tulee ongelma, niin mieskin oppii kantapään kautta paremman tavan tai sitten ei tule ongelmia.
Mitä uusperheasiaan tulee, niin uusperhe on uusperhe. Ei kannata alkaa leikkimään ydinperheen leikkejä tai kaikkien sekoaa vaan pää. Itse asun uusperheessä ja rennoin rantein mennään. Kukaan ei mutise mitään ja aikuiset "lapsipuolet" on hyvissä väleissä myös minun kanssani. En ole koskaan leikkinyt heille äitiä, olen vain mukava ja luotettava aikuinen. Heidän asioistaan, saamisistaan yms. vastaa heidän äitinsä ja isänsä. Minä toki huomioin, mutta ei kukaan odota, että prässään asioista kuin omien biolapsieni kohdalla.
Hmm, no oikeasti vaikka lihan syöttäminen kasvisruualla olevalle lapselle nyt on ihan silkkaa "koska minä haluan"-pätemistä mummolta tai keneltä tahansa. Siinähän voi lapsi saada pahatkin vatsakivut, jos ei ole liharuokiin tottunut. Vähän sama sokerin kanssa, jos kokonaan pidetään pienellä lapsella karkitonta/keksitöntä jne linjaa, voi sokerin syötöstä yhtäkkiä tulla ihan terveysongelmia.
Minä annan kyllä mummojen ja vaarien töhöttää tavallaan useimmissa kohdissa, mutta lapsen itsensä kannalta toivon, että ruoka- ja unirytmit pidetään suunnilleen kodin tyylillä (ei ole minuuteista tai välttämättä edes puolesta tunnista kiinni, mutta suunnilleen). Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, ettei satunnainen hoitaja ala hirveästi sooloilla. Isot lapset taas paremmin mukautuvat eri kotien tyyleihin.
Ja kyllä, mieluummin jätän viemättä sellaiselle hoitajalle, joka kokee tarpeekseen liikaa toimia omalla tavallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö mies saisi hoitaa lasta tyylillään (tottakai saa, yhdessähän me olemme isot linjat päättäneet). Meillä kyllä mummo olisi enemmän pahoillaan kuin minä, jos lasta ei sinne hoitoon vietäisi.
Siis tuota, onko alapeukuttajat oikeasti sitä mieltä, että kasvissyöjälapselle on okei hoidossa syöttää lihaa vanhemman toiveesta riippumatta? Muuttuuko tilanne, jos vanhempi laittaa ruuat mukaan vai onko sittenkin pakko saada sitä lihaa syöttää, jos mummo haluaa?
Yrittäkää nyt hetkeksi haudata ajatuksenne siitä onko lapsen kasvissyönti hyvä valinta, se on ihan eri keskustelu, vaan miettikää ihan vaan sen lapsen kannalta.
.
Ei tälle mummolle tulisi kyllä mieleenkään antaa tuossa tapauksessa lapselle lihaa, johan siinä pahimmassa tapauksessa saisi ajaa pillit päällä lasarettiin, kun pienen ruuansulatus ei lihaa kestäisi.
No sepä se. En tosiaan kannata pienille mitään vegaani/kasvis/whatever ruokavaliota, mutta jos sellaiseen on tottunut, ei tosiaan ole kenenkään asia omin päin siihen lähteä muuttelemaan. Se on huonolla tuurilla sairaalareissu.. Jos ruokavalio olisi kovin hankala, vanhemmat antakoot sopivaa ruokaa mukaan. Jos peruskasvisruoka, sitä meillä on muutenkin aika usein eli sillä mennään.
Sokerittomuutta pystyn myös kunnioittamaan, vaikka ehdottomuus tässäkään ei omaan arvomaailmaani oikein istu.
Tyttärellä on omien lasten kanssa aika tiukkoja sääntöjä. En näe mitään syytä miksi niihin puuttuisin lasten ollessa hoidossa. Tyttären kanssa käyn kyllä välillä keskustelua, onko hyvä olla niin ehdoton, mutta lasten nähden ja kuullen menen hänen ehdoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa käsitä, mikä niissä mummolan säännöissä on niin hirveää. Jätetään nyt pois hengenvaaralliset touhut, alkkisisovanhemmat ja sen semmoiset. Mutta otetaan vaikka nuo herkut: Mummulassa kuuluukin saada vähän olla väljemmillä säännöillä. Sehän on sen asian pihvi lapsillekin, jos isovanhemmat haluaa järjestää pientä juhlaa. Kun ne vanhemmat on teidät ja teidän puolisot kasvattaneet, niin miten ne on niin hirveitä ihmisiä sitten sen jälkeen ja kyvyttömiä hoitamaan ilman kontrollointia? Tämä on selvästi naisten ongelma. Halutaan kontrolloida kaikkea ja aina. Miehenkin pitää hoitaa lasta juuri sillä tavalla kuin äiti käskee. Naiset, ottakaa rennommin! Tuolla kontrolloinnilla aiheutatte turhaa kitkaa ja vaikeutta+ kasaatte itsellenne lisätöitä. Ei joka asiaan kannata puuttua, pitää luottaa toisiin ihmisiin. Sitten naiset itkee, kun kaikki kaatuu niskaan, kaikesta saa vastata ja kaiken tehdä. Ei tarvi vastata, toisellekin voi antaa vastuun ja itse kohauttaa hartioita. Naiset vaan valitettavan usein olettaa toisen tekevän jotain, mutta oman ohjeistuksensa mukaan. Jos mies antaa vaikka lapselle ruokaa väärässä järjestyksessä, niin sitten antaa. Jos asiasta tulee ongelma, niin mieskin oppii kantapään kautta paremman tavan tai sitten ei tule ongelmia.
Mitä uusperheasiaan tulee, niin uusperhe on uusperhe. Ei kannata alkaa leikkimään ydinperheen leikkejä tai kaikkien sekoaa vaan pää. Itse asun uusperheessä ja rennoin rantein mennään. Kukaan ei mutise mitään ja aikuiset "lapsipuolet" on hyvissä väleissä myös minun kanssani. En ole koskaan leikkinyt heille äitiä, olen vain mukava ja luotettava aikuinen. Heidän asioistaan, saamisistaan yms. vastaa heidän äitinsä ja isänsä. Minä toki huomioin, mutta ei kukaan odota, että prässään asioista kuin omien biolapsieni kohdalla.
Hmm, no oikeasti vaikka lihan syöttäminen kasvisruualla olevalle lapselle nyt on ihan silkkaa "koska minä haluan"-pätemistä mummolta tai keneltä tahansa. Siinähän voi lapsi saada pahatkin vatsakivut, jos ei ole liharuokiin tottunut. Vähän sama sokerin kanssa, jos kokonaan pidetään pienellä lapsella karkitonta/keksitöntä jne linjaa, voi sokerin syötöstä yhtäkkiä tulla ihan terveysongelmia.
Minä annan kyllä mummojen ja vaarien töhöttää tavallaan useimmissa kohdissa, mutta lapsen itsensä kannalta toivon, että ruoka- ja unirytmit pidetään suunnilleen kodin tyylillä (ei ole minuuteista tai välttämättä edes puolesta tunnista kiinni, mutta suunnilleen). Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, ettei satunnainen hoitaja ala hirveästi sooloilla. Isot lapset taas paremmin mukautuvat eri kotien tyyleihin.
Ja kyllä, mieluummin jätän viemättä sellaiselle hoitajalle, joka kokee tarpeekseen liikaa toimia omalla tavallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö mies saisi hoitaa lasta tyylillään (tottakai saa, yhdessähän me olemme isot linjat päättäneet). Meillä kyllä mummo olisi enemmän pahoillaan kuin minä, jos lasta ei sinne hoitoon vietäisi.
Siis tuota, onko alapeukuttajat oikeasti sitä mieltä, että kasvissyöjälapselle on okei hoidossa syöttää lihaa vanhemman toiveesta riippumatta? Muuttuuko tilanne, jos vanhempi laittaa ruuat mukaan vai onko sittenkin pakko saada sitä lihaa syöttää, jos mummo haluaa?
Yrittäkää nyt hetkeksi haudata ajatuksenne siitä onko lapsen kasvissyönti hyvä valinta, se on ihan eri keskustelu, vaan miettikää ihan vaan sen lapsen kannalta.
En ole ala- tai yläpeukuttaja, mutta vastaan silti. Ja ajattelen asiaa lapsen näkökulmasta.
Meillä on viisi lastenlasta ja hyvin usein koko katras otetaan maalle mukaan, koska ympäristö on mitä lapsiystävällisin. Lapset ensitöikseen haluavat sytyttää tulen pihagrilliin.
Yleensä tyttäreni ja toinen miniäni on pakannut makkaraa ja lettutarvikkeita mukaan ja toinen miniäni on vegaani ja niin on myös 6v lapsi. jolla yleensä on joku kasvipihvi grillattavaksi.
Näin mummon näkökulmasta menee kohtuuttomasti aikaa ruuanlaittoon, kun aterioissa ja välipaloissa joudut tekemään kahdet ruuat, vaikka senkin ajan haluaisin viettää ulkona lastenlapseni seurassa.
Yritä siinä tehdä pitsireunaisia lettuja kauramaitoon, ilman kananmunia ja voita, yhden lapsen annos, kun muut herkuttelevat perinteisellä letuilla, sokerilla ja mansikkahillolla (nekin lapselta kielletty) puhumattakaan grillatuista makkaroista, kun vegaani ruokavaliolla olevalla lapselta valuu kuola ja on harmissaan, kun äiti ei lupaa anna.
Jos mikä, tämä eriarvoistaa lapset ja jos äiti ei olisi niin ehdoton, lapsi saisi paljon enemmän makunautintoja ja elämyksiä yhdessä muiden lasten seurassa, nyt hän joutuu nauttimaan kuivaa kasvispihviä ja lettuja, kun muiden lasten makkaran rasva tirisee grillissä ja seurataan silmät tarkkana, kenen makkara halkeaa eniten.
Säälin tietysti kovasti lasta, joka ei voi itse päättää mitä syö, vaan se menee mamman vakauden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa käsitä, mikä niissä mummolan säännöissä on niin hirveää. Jätetään nyt pois hengenvaaralliset touhut, alkkisisovanhemmat ja sen semmoiset. Mutta otetaan vaikka nuo herkut: Mummulassa kuuluukin saada vähän olla väljemmillä säännöillä. Sehän on sen asian pihvi lapsillekin, jos isovanhemmat haluaa järjestää pientä juhlaa. Kun ne vanhemmat on teidät ja teidän puolisot kasvattaneet, niin miten ne on niin hirveitä ihmisiä sitten sen jälkeen ja kyvyttömiä hoitamaan ilman kontrollointia? Tämä on selvästi naisten ongelma. Halutaan kontrolloida kaikkea ja aina. Miehenkin pitää hoitaa lasta juuri sillä tavalla kuin äiti käskee. Naiset, ottakaa rennommin! Tuolla kontrolloinnilla aiheutatte turhaa kitkaa ja vaikeutta+ kasaatte itsellenne lisätöitä. Ei joka asiaan kannata puuttua, pitää luottaa toisiin ihmisiin. Sitten naiset itkee, kun kaikki kaatuu niskaan, kaikesta saa vastata ja kaiken tehdä. Ei tarvi vastata, toisellekin voi antaa vastuun ja itse kohauttaa hartioita. Naiset vaan valitettavan usein olettaa toisen tekevän jotain, mutta oman ohjeistuksensa mukaan. Jos mies antaa vaikka lapselle ruokaa väärässä järjestyksessä, niin sitten antaa. Jos asiasta tulee ongelma, niin mieskin oppii kantapään kautta paremman tavan tai sitten ei tule ongelmia.
Mitä uusperheasiaan tulee, niin uusperhe on uusperhe. Ei kannata alkaa leikkimään ydinperheen leikkejä tai kaikkien sekoaa vaan pää. Itse asun uusperheessä ja rennoin rantein mennään. Kukaan ei mutise mitään ja aikuiset "lapsipuolet" on hyvissä väleissä myös minun kanssani. En ole koskaan leikkinyt heille äitiä, olen vain mukava ja luotettava aikuinen. Heidän asioistaan, saamisistaan yms. vastaa heidän äitinsä ja isänsä. Minä toki huomioin, mutta ei kukaan odota, että prässään asioista kuin omien biolapsieni kohdalla.
Hmm, no oikeasti vaikka lihan syöttäminen kasvisruualla olevalle lapselle nyt on ihan silkkaa "koska minä haluan"-pätemistä mummolta tai keneltä tahansa. Siinähän voi lapsi saada pahatkin vatsakivut, jos ei ole liharuokiin tottunut. Vähän sama sokerin kanssa, jos kokonaan pidetään pienellä lapsella karkitonta/keksitöntä jne linjaa, voi sokerin syötöstä yhtäkkiä tulla ihan terveysongelmia.
Minä annan kyllä mummojen ja vaarien töhöttää tavallaan useimmissa kohdissa, mutta lapsen itsensä kannalta toivon, että ruoka- ja unirytmit pidetään suunnilleen kodin tyylillä (ei ole minuuteista tai välttämättä edes puolesta tunnista kiinni, mutta suunnilleen). Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, ettei satunnainen hoitaja ala hirveästi sooloilla. Isot lapset taas paremmin mukautuvat eri kotien tyyleihin.
Ja kyllä, mieluummin jätän viemättä sellaiselle hoitajalle, joka kokee tarpeekseen liikaa toimia omalla tavallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö mies saisi hoitaa lasta tyylillään (tottakai saa, yhdessähän me olemme isot linjat päättäneet). Meillä kyllä mummo olisi enemmän pahoillaan kuin minä, jos lasta ei sinne hoitoon vietäisi.
Siis tuota, onko alapeukuttajat oikeasti sitä mieltä, että kasvissyöjälapselle on okei hoidossa syöttää lihaa vanhemman toiveesta riippumatta? Muuttuuko tilanne, jos vanhempi laittaa ruuat mukaan vai onko sittenkin pakko saada sitä lihaa syöttää, jos mummo haluaa?
Yrittäkää nyt hetkeksi haudata ajatuksenne siitä onko lapsen kasvissyönti hyvä valinta, se on ihan eri keskustelu, vaan miettikää ihan vaan sen lapsen kannalta.
En ole ala- tai yläpeukuttaja, mutta vastaan silti. Ja ajattelen asiaa lapsen näkökulmasta.
Meillä on viisi lastenlasta ja hyvin usein koko katras otetaan maalle mukaan, koska ympäristö on mitä lapsiystävällisin. Lapset ensitöikseen haluavat sytyttää tulen pihagrilliin.
Yleensä tyttäreni ja toinen miniäni on pakannut makkaraa ja lettutarvikkeita mukaan ja toinen miniäni on vegaani ja niin on myös 6v lapsi. jolla yleensä on joku kasvipihvi grillattavaksi.Näin mummon näkökulmasta menee kohtuuttomasti aikaa ruuanlaittoon, kun aterioissa ja välipaloissa joudut tekemään kahdet ruuat, vaikka senkin ajan haluaisin viettää ulkona lastenlapseni seurassa.
Yritä siinä tehdä pitsireunaisia lettuja kauramaitoon, ilman kananmunia ja voita, yhden lapsen annos, kun muut herkuttelevat perinteisellä letuilla, sokerilla ja mansikkahillolla (nekin lapselta kielletty) puhumattakaan grillatuista makkaroista, kun vegaani ruokavaliolla olevalla lapselta valuu kuola ja on harmissaan, kun äiti ei lupaa anna.Jos mikä, tämä eriarvoistaa lapset ja jos äiti ei olisi niin ehdoton, lapsi saisi paljon enemmän makunautintoja ja elämyksiä yhdessä muiden lasten seurassa, nyt hän joutuu nauttimaan kuivaa kasvispihviä ja lettuja, kun muiden lasten makkaran rasva tirisee grillissä ja seurataan silmät tarkkana, kenen makkara halkeaa eniten.
Säälin tietysti kovasti lasta, joka ei voi itse päättää mitä syö, vaan se menee mamman vakauden mukaan.
Aika asenteellista, kuiva kasvispihvi vs makkara.
P.s. olen sekasyöjä kuten lapsenikin, mutta kasvispihvi nyt vaan on sata kertaa parempaa kuin makkara. Myös lasten mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa käsitä, mikä niissä mummolan säännöissä on niin hirveää. Jätetään nyt pois hengenvaaralliset touhut, alkkisisovanhemmat ja sen semmoiset. Mutta otetaan vaikka nuo herkut: Mummulassa kuuluukin saada vähän olla väljemmillä säännöillä. Sehän on sen asian pihvi lapsillekin, jos isovanhemmat haluaa järjestää pientä juhlaa. Kun ne vanhemmat on teidät ja teidän puolisot kasvattaneet, niin miten ne on niin hirveitä ihmisiä sitten sen jälkeen ja kyvyttömiä hoitamaan ilman kontrollointia? Tämä on selvästi naisten ongelma. Halutaan kontrolloida kaikkea ja aina. Miehenkin pitää hoitaa lasta juuri sillä tavalla kuin äiti käskee. Naiset, ottakaa rennommin! Tuolla kontrolloinnilla aiheutatte turhaa kitkaa ja vaikeutta+ kasaatte itsellenne lisätöitä. Ei joka asiaan kannata puuttua, pitää luottaa toisiin ihmisiin. Sitten naiset itkee, kun kaikki kaatuu niskaan, kaikesta saa vastata ja kaiken tehdä. Ei tarvi vastata, toisellekin voi antaa vastuun ja itse kohauttaa hartioita. Naiset vaan valitettavan usein olettaa toisen tekevän jotain, mutta oman ohjeistuksensa mukaan. Jos mies antaa vaikka lapselle ruokaa väärässä järjestyksessä, niin sitten antaa. Jos asiasta tulee ongelma, niin mieskin oppii kantapään kautta paremman tavan tai sitten ei tule ongelmia.
Mitä uusperheasiaan tulee, niin uusperhe on uusperhe. Ei kannata alkaa leikkimään ydinperheen leikkejä tai kaikkien sekoaa vaan pää. Itse asun uusperheessä ja rennoin rantein mennään. Kukaan ei mutise mitään ja aikuiset "lapsipuolet" on hyvissä väleissä myös minun kanssani. En ole koskaan leikkinyt heille äitiä, olen vain mukava ja luotettava aikuinen. Heidän asioistaan, saamisistaan yms. vastaa heidän äitinsä ja isänsä. Minä toki huomioin, mutta ei kukaan odota, että prässään asioista kuin omien biolapsieni kohdalla.
Hmm, no oikeasti vaikka lihan syöttäminen kasvisruualla olevalle lapselle nyt on ihan silkkaa "koska minä haluan"-pätemistä mummolta tai keneltä tahansa. Siinähän voi lapsi saada pahatkin vatsakivut, jos ei ole liharuokiin tottunut. Vähän sama sokerin kanssa, jos kokonaan pidetään pienellä lapsella karkitonta/keksitöntä jne linjaa, voi sokerin syötöstä yhtäkkiä tulla ihan terveysongelmia.
Minä annan kyllä mummojen ja vaarien töhöttää tavallaan useimmissa kohdissa, mutta lapsen itsensä kannalta toivon, että ruoka- ja unirytmit pidetään suunnilleen kodin tyylillä (ei ole minuuteista tai välttämättä edes puolesta tunnista kiinni, mutta suunnilleen). Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, ettei satunnainen hoitaja ala hirveästi sooloilla. Isot lapset taas paremmin mukautuvat eri kotien tyyleihin.
Ja kyllä, mieluummin jätän viemättä sellaiselle hoitajalle, joka kokee tarpeekseen liikaa toimia omalla tavallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö mies saisi hoitaa lasta tyylillään (tottakai saa, yhdessähän me olemme isot linjat päättäneet). Meillä kyllä mummo olisi enemmän pahoillaan kuin minä, jos lasta ei sinne hoitoon vietäisi.
Siis tuota, onko alapeukuttajat oikeasti sitä mieltä, että kasvissyöjälapselle on okei hoidossa syöttää lihaa vanhemman toiveesta riippumatta? Muuttuuko tilanne, jos vanhempi laittaa ruuat mukaan vai onko sittenkin pakko saada sitä lihaa syöttää, jos mummo haluaa?
Yrittäkää nyt hetkeksi haudata ajatuksenne siitä onko lapsen kasvissyönti hyvä valinta, se on ihan eri keskustelu, vaan miettikää ihan vaan sen lapsen kannalta.
En ole ala- tai yläpeukuttaja, mutta vastaan silti. Ja ajattelen asiaa lapsen näkökulmasta.
Meillä on viisi lastenlasta ja hyvin usein koko katras otetaan maalle mukaan, koska ympäristö on mitä lapsiystävällisin. Lapset ensitöikseen haluavat sytyttää tulen pihagrilliin.
Yleensä tyttäreni ja toinen miniäni on pakannut makkaraa ja lettutarvikkeita mukaan ja toinen miniäni on vegaani ja niin on myös 6v lapsi. jolla yleensä on joku kasvipihvi grillattavaksi.Näin mummon näkökulmasta menee kohtuuttomasti aikaa ruuanlaittoon, kun aterioissa ja välipaloissa joudut tekemään kahdet ruuat, vaikka senkin ajan haluaisin viettää ulkona lastenlapseni seurassa.
Yritä siinä tehdä pitsireunaisia lettuja kauramaitoon, ilman kananmunia ja voita, yhden lapsen annos, kun muut herkuttelevat perinteisellä letuilla, sokerilla ja mansikkahillolla (nekin lapselta kielletty) puhumattakaan grillatuista makkaroista, kun vegaani ruokavaliolla olevalla lapselta valuu kuola ja on harmissaan, kun äiti ei lupaa anna.Jos mikä, tämä eriarvoistaa lapset ja jos äiti ei olisi niin ehdoton, lapsi saisi paljon enemmän makunautintoja ja elämyksiä yhdessä muiden lasten seurassa, nyt hän joutuu nauttimaan kuivaa kasvispihviä ja lettuja, kun muiden lasten makkaran rasva tirisee grillissä ja seurataan silmät tarkkana, kenen makkara halkeaa eniten.
Säälin tietysti kovasti lasta, joka ei voi itse päättää mitä syö, vaan se menee mamman vakauden mukaan.
Mihin hävisi av:n vakiomentaliteetti, että lapset suunnilleen kuolevat, jos heille antaa sokeria? Yhtäkkiä kaikki ovat tunkemassa kakarat täyteen sitä myrkkyä, ja muut nyökyttelevät hyväksyvästi ja paheksuvat vanhempaa, joka haluaisi pitää ruokavalion terveellisenä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten uusperheen joululahjat liittyy siihen mitä mummolan mökin pihalla grillataan juhannuksena?
(En jaksanut lukea kuin aloituksen ja viimeisen sivun, enkä näe ihan heti miten tää keskustelu on tähän päätynyt.)
Vierailija kirjoitti:
Miten uusperheen joululahjat liittyy siihen mitä mummolan mökin pihalla grillataan juhannuksena?
(En jaksanut lukea kuin aloituksen ja viimeisen sivun, enkä näe ihan heti miten tää keskustelu on tähän päätynyt.)
Samaa ihmettelen... Mä luulin, että klikkasin väärää aloitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten uusperheen joululahjat liittyy siihen mitä mummolan mökin pihalla grillataan juhannuksena?
(En jaksanut lukea kuin aloituksen ja viimeisen sivun, enkä näe ihan heti miten tää keskustelu on tähän päätynyt.)
Samaa ihmettelen... Mä luulin, että klikkasin väärää aloitusta.
Joululahjoista ei ole puhuttu viimeiseen pariin sataan viestiin.
Vierailija kirjoitti:
Miten uusperheen joululahjat liittyy siihen mitä mummolan mökin pihalla grillataan juhannuksena?
(En jaksanut lukea kuin aloituksen ja viimeisen sivun, enkä näe ihan heti miten tää keskustelu on tähän päätynyt.)
Vallankäyttö aiheena on aloituksessakin joululahjat vain jäävuoren huippu siitä. Keskustelu rönsyilee myös siksi että aloituksessa on monta provosoiva elementtiä miniän ja anopin suhde, vallankäyttö, lasten tasa-arvoisuus, uusperheen, äitipuolen, joulu... vieläkö jotakin muuta.
Minä elän uusperheessä. Yksi oma ja yksi miehen lapsi. Emme ole rikkaita, pikemminkin hyvin päinvastoin.
Lapset eivät saa samanarvoisia lahjoja biologisilta isovanhemmiltaan koska toisen ovat rikkaita ja toisen köyhiä. Kuitenkin isovanhemmat lahjovat kaikki molempia jotenkin jouluna. Syntymäpäivinä vanhempani (ne köyhät) muistavat miehen lasta mutta miehen vanhemmat eivät muista minun lastani.
Minä ja lapseni hankimme joulu-, synttäri-, ja isänpäivälahjat lapseni isälle. Muistamme ex-anoppiani jouluna lahjalla ja muuten korteilla. Ex-anoppi lahjoo lastani ja isänsä uusperhettä, ei minua. Minä ja lapseni lahjomme jouluna ja syntymäpäivinä myös lapsen äitipuolta ja velipuolta (joka siis äitipuolen ja isän yhteinen), äitienpäivänä muistamme myös.
Nykyinen mieheni muistaa niin ikään lapsensa velipuolta, lapsensa äitiä ja lapsensa isäpuolta juhlapäivinä. Viimeksi miehen lapsi valitsi isäpuolelle synttärilahjan ja minä maksoin sen.
Lapseni isä ei muista minua, eikä muita uusperheemme jäseniä mitenkään koskaan, ainoastaan sitä meidän yhteistä lastamme. Mieheni lapsen äiti ei myöskään muista kuin omaa lastaan.
Me haluamme antaa uusperheemme lapsille mahdollisuuden muistaa heille tärkeitä ja rakkaita ihmisiä juhlapäivinä. Siksi mahdollistamme lapsillemme lahjojen antamisen. Henkilökohtaisesti myös varmistan että mieheni lapsi saa lahjoa toista perhettään, riippumatta siitä lahjooko hänen äitinsä uutta miestään (ilmeisesti ei juurikaan). Myös varmistan, että mieheni hoitaa oman sukunsa lahjomisen asiaankuuluvasti, vaikkei se minun asiani välttämättä olisikaan. Olen esimerkiksi jo hankkinut joululahjat lapsipuoleni pienille serkuille vaikkeivat he minulle mitään sukua olekaan. Koska taloutemme on yhteinen, voi mieheni puolestaan rahoittaa lahjoja minun lapseni serkuille, mikäli tähän on tarvetta.
Näin aukikirjoitettuna tilanne vaikuttaa jonkin verran epätasa-arvoiselta, mutta minulle ja miehelleni on kuitenkin tärkeintä lapsiemme hyvinvointi ja onnellisuus, ei absoluuttinen tasa-arvo sukulaisten tai lasten toisten perheiden suhteen.
Tämä keskustelu saa minut tuntemaan suurta kiitollisuutta siitä, millaiset isovanhemmat meidän lapsilla on.
Hmm, no oikeasti vaikka lihan syöttäminen kasvisruualla olevalle lapselle nyt on ihan silkkaa "koska minä haluan"-pätemistä mummolta tai keneltä tahansa. Siinähän voi lapsi saada pahatkin vatsakivut, jos ei ole liharuokiin tottunut. Vähän sama sokerin kanssa, jos kokonaan pidetään pienellä lapsella karkitonta/keksitöntä jne linjaa, voi sokerin syötöstä yhtäkkiä tulla ihan terveysongelmia.
Minä annan kyllä mummojen ja vaarien töhöttää tavallaan useimmissa kohdissa, mutta lapsen itsensä kannalta toivon, että ruoka- ja unirytmit pidetään suunnilleen kodin tyylillä (ei ole minuuteista tai välttämättä edes puolesta tunnista kiinni, mutta suunnilleen). Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, ettei satunnainen hoitaja ala hirveästi sooloilla. Isot lapset taas paremmin mukautuvat eri kotien tyyleihin.
Ja kyllä, mieluummin jätän viemättä sellaiselle hoitajalle, joka kokee tarpeekseen liikaa toimia omalla tavallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö mies saisi hoitaa lasta tyylillään (tottakai saa, yhdessähän me olemme isot linjat päättäneet). Meillä kyllä mummo olisi enemmän pahoillaan kuin minä, jos lasta ei sinne hoitoon vietäisi.