Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on perhe, jossa kaikki jäsenet ovat samanarvoisia. Ulkopuolinen saattaa meidät uusperheeksi luokitella, me itse emme.
Joku puhui mummo-termin tuomista velvoitteista. No, meillä ei olisi tuollaiselle ihmisille minkäänlaisia velvoitteita.
Jouluna on tarkoitus antaa hyvää mieltä, ei niinkään lahjoja. Jos joku sukulainen/tuttava haluaisi ehdoin tahdoin luoda jouluna perheeseeni eripuraa, kateutta tai pahaa mieltä, ei hänellä olisi sijaa enää perheemme elämässä.
Ei vaikka motiivit olisi hyvät.
Eriarvoisuus perheen sisällä johtaa pahaan mieleen, ei vain lasten, vaan myös vanhempien. Pitkällä aikavälillä tuollainen pahan kylväminen vaikuttaa lasten välien lisäksi vanhempien parisuhteeseen.
Tahtoisinkin tässä kiittää meidän perheen kolmea mummoa, 2 pappaa ja yhtä äijää, joille olemme koko perheenä tärkeitä ja joilta kaikilta saamme apua, tukea ja kunnioitusta. Olette parhaita isovanhempia maailmassa ja mahdollistatte lasten tasapuolisen ja terveen kasvuympäristön. Olette huippuja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Niillä velvollisuuksilla tarkoitan juuri sitä että he olettavat sitten että otan heitä mukaan samalla kun omia lapsenlapsia ja ostan heille lahjoja jne. Varsinkin jos on nuori lapsi ja alkaa pitää mummonaan niin ei se ymmärrä että miksi kohdellaan eri tavalla jos sitä ei ole alusta asti tehty selväksi. Sen takia pitää olla johdonmukainen.
Ja syyt on tässä ketjussa käyty monesti läpi miksi moni ei halua muodostaa sidettä siihen lisälapseen ja se syy on se että uusperheet hajoaa hyvin usein ja se lapsi katoaa siinä erossa elämästä yleensä kokonaan ja läheisen menettäminen näin ei ole kivaa. Lisäksi moni ei tunne niitä lisä lapsia mitenkään läheisiksi kun ei ole nähnyt heidän kasvamistaan ja lisäksi ei ole samalla tavalla heille läheinen kun heidän omat isovanhempansa vaikka mitä tekisi. Ja osa vaan nyt ei yksinkertaisesti tykkää muiden lapsista ja vaikka ne nyt olisikin osa lapsensa perhettä niin ei tunne että ne ovat osa omaa perhettä ja sukua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perhe, jossa kaikki jäsenet ovat samanarvoisia. Ulkopuolinen saattaa meidät uusperheeksi luokitella, me itse emme.
Joku puhui mummo-termin tuomista velvoitteista. No, meillä ei olisi tuollaiselle ihmisille minkäänlaisia velvoitteita.
Jouluna on tarkoitus antaa hyvää mieltä, ei niinkään lahjoja. Jos joku sukulainen/tuttava haluaisi ehdoin tahdoin luoda jouluna perheeseeni eripuraa, kateutta tai pahaa mieltä, ei hänellä olisi sijaa enää perheemme elämässä.
Ei vaikka motiivit olisi hyvät.
Eriarvoisuus perheen sisällä johtaa pahaan mieleen, ei vain lasten, vaan myös vanhempien. Pitkällä aikavälillä tuollainen pahan kylväminen vaikuttaa lasten välien lisäksi vanhempien parisuhteeseen.
Tahtoisinkin tässä kiittää meidän perheen kolmea mummoa, 2 pappaa ja yhtä äijää, joille olemme koko perheenä tärkeitä ja joilta kaikilta saamme apua, tukea ja kunnioitusta. Olette parhaita isovanhempia maailmassa ja mahdollistatte lasten tasapuolisen ja terveen kasvuympäristön. Olette huippuja!
Ja nitenkö ratkaisisit sitten tilanteen että kaikki isovanhemmat kohtelee lapsia saman arvoisesti esim lahjojen muodossa? Miten esim joku mummo joka elää minimieläkkeellä ja on aina ostanut vaikka 8 lapsenlapselleen pienet lahjat juuri ja juuri yhtäkkiä ostaa vaikka 15 lapselle kaikille jotain? Pitäisikö sitten mummon niellä katkera kalkki ja olla ostamatta mitään niille omilleen vaikka se olisi ollut joka joulun kohokohta hänelle ostaa edes jotain mieluista niille omille lapsenlapsilleen?
Uusioperheet on kyllä todella itsekkäitä kun vaatii että heidän temppujensa ja valintojensa takia pitäisi muiden joustaa ja hyppiä heidän pillinsä mukaan ja jos et hypi niin erotetaan niistä läheisistä lapsenlapsista ja laitetaan ne kärsimään vaan siksi että uusioäitiä tai isää ottaa päähän ettei hänen murujaan palvo ihminen joka ei ole heille mitään sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Niillä velvollisuuksilla tarkoitan juuri sitä että he olettavat sitten että otan heitä mukaan samalla kun omia lapsenlapsia ja ostan heille lahjoja jne. Varsinkin jos on nuori lapsi ja alkaa pitää mummonaan niin ei se ymmärrä että miksi kohdellaan eri tavalla jos sitä ei ole alusta asti tehty selväksi. Sen takia pitää olla johdonmukainen.
Ja syyt on tässä ketjussa käyty monesti läpi miksi moni ei halua muodostaa sidettä siihen lisälapseen ja se syy on se että uusperheet hajoaa hyvin usein ja se lapsi katoaa siinä erossa elämästä yleensä kokonaan ja läheisen menettäminen näin ei ole kivaa. Lisäksi moni ei tunne niitä lisä lapsia mitenkään läheisiksi kun ei ole nähnyt heidän kasvamistaan ja lisäksi ei ole samalla tavalla heille läheinen kun heidän omat isovanhempansa vaikka mitä tekisi. Ja osa vaan nyt ei yksinkertaisesti tykkää muiden lapsista ja vaikka ne nyt olisikin osa lapsensa perhettä niin ei tunne että ne ovat osa omaa perhettä ja sukua.
Uusperheet eivät hajoa "hyvin usein", etkä voi rakentaa suhtautumistasi tiettyyn perheeseen sen varaan, että se kuitenkin hajoaa. Sillä olet pieneltä osaltasi vaikuttamassa juuri siihen, että se perhe hajoaa, kun ei saa kokea edes olevansa perhe muiden silmissä.
Ydinperheetkin hajoavat, lapset lapsineen muuttavat kauas vanhemmistaan, kaikkea voi tapahtua ja yhteydenpito ihan omiinkin lapsiin katketa. Ei elämää voi sen mukaan elää.
Uusperhe on ihan yhtä lailla perhe kuin ydinperhekin ja ansaitsee sellaisena kohtelun läheisiltään. Muuten käy pian niin, että läheisyys on mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perhe, jossa kaikki jäsenet ovat samanarvoisia. Ulkopuolinen saattaa meidät uusperheeksi luokitella, me itse emme.
Joku puhui mummo-termin tuomista velvoitteista. No, meillä ei olisi tuollaiselle ihmisille minkäänlaisia velvoitteita.
Jouluna on tarkoitus antaa hyvää mieltä, ei niinkään lahjoja. Jos joku sukulainen/tuttava haluaisi ehdoin tahdoin luoda jouluna perheeseeni eripuraa, kateutta tai pahaa mieltä, ei hänellä olisi sijaa enää perheemme elämässä.
Ei vaikka motiivit olisi hyvät.
Eriarvoisuus perheen sisällä johtaa pahaan mieleen, ei vain lasten, vaan myös vanhempien. Pitkällä aikavälillä tuollainen pahan kylväminen vaikuttaa lasten välien lisäksi vanhempien parisuhteeseen.
Tahtoisinkin tässä kiittää meidän perheen kolmea mummoa, 2 pappaa ja yhtä äijää, joille olemme koko perheenä tärkeitä ja joilta kaikilta saamme apua, tukea ja kunnioitusta. Olette parhaita isovanhempia maailmassa ja mahdollistatte lasten tasapuolisen ja terveen kasvuympäristön. Olette huippuja!
Ja nitenkö ratkaisisit sitten tilanteen että kaikki isovanhemmat kohtelee lapsia saman arvoisesti esim lahjojen muodossa? Miten esim joku mummo joka elää minimieläkkeellä ja on aina ostanut vaikka 8 lapsenlapselleen pienet lahjat juuri ja juuri yhtäkkiä ostaa vaikka 15 lapselle kaikille jotain? Pitäisikö sitten mummon niellä katkera kalkki ja olla ostamatta mitään niille omilleen vaikka se olisi ollut joka joulun kohokohta hänelle ostaa edes jotain mieluista niille omille lapsenlapsilleen?
Uusioperheet on kyllä todella itsekkäitä kun vaatii että heidän temppujensa ja valintojensa takia pitäisi muiden joustaa ja hyppiä heidän pillinsä mukaan ja jos et hypi niin erotetaan niistä läheisistä lapsenlapsista ja laitetaan ne kärsimään vaan siksi että uusioäitiä tai isää ottaa päähän ettei hänen murujaan palvo ihminen joka ei ole heille mitään sukua.
No johan ne piiloasenteet alkavat tulla esiin. Uusperheen käytös on temppuilua, huomioon ottaminen on pillin mukaan hyppimistä ja lapsenlapset kärsivät, jos heidät erotetaan perhettä myrkyttävistä asenteista. Hetken jo luulin, että olet vaan oikeasti huolissasi aikasi tai jaksamisesi riittämisestä, tosiasiassa vaan vihaat ajatusta uusperheistä.
Olkoot keskustelu kanssasi tässä. Alhaista säästää ovat tuollaiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mummo ei ole mikään titteli tai arvonimi. Sehän vain tarkoittaa, että lapsesi on tehnyt lapsen, eli ei ole mikään kunnianosoitus sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Niillä velvollisuuksilla tarkoitan juuri sitä että he olettavat sitten että otan heitä mukaan samalla kun omia lapsenlapsia ja ostan heille lahjoja jne. Varsinkin jos on nuori lapsi ja alkaa pitää mummonaan niin ei se ymmärrä että miksi kohdellaan eri tavalla jos sitä ei ole alusta asti tehty selväksi. Sen takia pitää olla johdonmukainen.
Ja syyt on tässä ketjussa käyty monesti läpi miksi moni ei halua muodostaa sidettä siihen lisälapseen ja se syy on se että uusperheet hajoaa hyvin usein ja se lapsi katoaa siinä erossa elämästä yleensä kokonaan ja läheisen menettäminen näin ei ole kivaa. Lisäksi moni ei tunne niitä lisä lapsia mitenkään läheisiksi kun ei ole nähnyt heidän kasvamistaan ja lisäksi ei ole samalla tavalla heille läheinen kun heidän omat isovanhempansa vaikka mitä tekisi. Ja osa vaan nyt ei yksinkertaisesti tykkää muiden lapsista ja vaikka ne nyt olisikin osa lapsensa perhettä niin ei tunne että ne ovat osa omaa perhettä ja sukua.
Uusperheet eivät hajoa "hyvin usein", etkä voi rakentaa suhtautumistasi tiettyyn perheeseen sen varaan, että se kuitenkin hajoaa. Sillä olet pieneltä osaltasi vaikuttamassa juuri siihen, että se perhe hajoaa, kun ei saa kokea edes olevansa perhe muiden silmissä.
Ydinperheetkin hajoavat, lapset lapsineen muuttavat kauas vanhemmistaan, kaikkea voi tapahtua ja yhteydenpito ihan omiinkin lapsiin katketa. Ei elämää voi sen mukaan elää.
Uusperhe on ihan yhtä lailla perhe kuin ydinperhekin ja ansaitsee sellaisena kohtelun läheisiltään. Muuten käy pian niin, että läheisyys on mennyttä.
Muistan lukeneeni jostain aikanaan että uusioperheen hajoaa ydinperheitä useammin. Eli tilastot on niitä vastaan.
Minulla on hyvät ja lämpimät välit omiin lapsiin ja lapsenlapsiini. Toki he voivat muuttaa kauaskin mutta silloin tekisin kaikkeni että yhteys säilyy. Itse olin todella läheinen sukulaisteni kanssa pienenä ja vielä nyt aikuisenakin vaikka kaikki asui ympäri Suomen. Veri on vettä sakeampaa. Missä taas eron sattuessa yleensä se uusi miniä tai vävy tuskin jaksaa laittaa rikkaa ristiin sen eteen että se heidän lapsiinsa muodostettu suhde pysyy yllä tämän uuden isovanhemman osalta.
Olen myös todella läheinen lapsenlapsieni toisten vanhemman kanssa vaikka ero tulikin lapsiini Ja tämä läheisyys johtuu siitä että he aikanaan lapsieni kanssa perustivat perheen ja kasvattivat lapset yhdessä ja ottivat minut mukaan heti lapsien syntymästä asti heidän kasvatuksekseensa. Olen tuntenut heidät vuosia. En ole katkera erosta ja en katso kaunaisin silmin uusia puolisoita mutta he eivät tunnu minun perheeltäni samalla tavalla kun ovat tulleet "kesken" tuoden mukanaan valmiin perheen. Olo on hieman kun he olisivat naapurissa asuva läheinen ystäväperhe tai muu vastaava. Ollaan hyvissä väleissä mutta ei tolkuttoman läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perhe, jossa kaikki jäsenet ovat samanarvoisia. Ulkopuolinen saattaa meidät uusperheeksi luokitella, me itse emme.
Joku puhui mummo-termin tuomista velvoitteista. No, meillä ei olisi tuollaiselle ihmisille minkäänlaisia velvoitteita.
Jouluna on tarkoitus antaa hyvää mieltä, ei niinkään lahjoja. Jos joku sukulainen/tuttava haluaisi ehdoin tahdoin luoda jouluna perheeseeni eripuraa, kateutta tai pahaa mieltä, ei hänellä olisi sijaa enää perheemme elämässä.
Ei vaikka motiivit olisi hyvät.
Eriarvoisuus perheen sisällä johtaa pahaan mieleen, ei vain lasten, vaan myös vanhempien. Pitkällä aikavälillä tuollainen pahan kylväminen vaikuttaa lasten välien lisäksi vanhempien parisuhteeseen.
Tahtoisinkin tässä kiittää meidän perheen kolmea mummoa, 2 pappaa ja yhtä äijää, joille olemme koko perheenä tärkeitä ja joilta kaikilta saamme apua, tukea ja kunnioitusta. Olette parhaita isovanhempia maailmassa ja mahdollistatte lasten tasapuolisen ja terveen kasvuympäristön. Olette huippuja!
Ja nitenkö ratkaisisit sitten tilanteen että kaikki isovanhemmat kohtelee lapsia saman arvoisesti esim lahjojen muodossa? Miten esim joku mummo joka elää minimieläkkeellä ja on aina ostanut vaikka 8 lapsenlapselleen pienet lahjat juuri ja juuri yhtäkkiä ostaa vaikka 15 lapselle kaikille jotain? Pitäisikö sitten mummon niellä katkera kalkki ja olla ostamatta mitään niille omilleen vaikka se olisi ollut joka joulun kohokohta hänelle ostaa edes jotain mieluista niille omille lapsenlapsilleen?
Uusioperheet on kyllä todella itsekkäitä kun vaatii että heidän temppujensa ja valintojensa takia pitäisi muiden joustaa ja hyppiä heidän pillinsä mukaan ja jos et hypi niin erotetaan niistä läheisistä lapsenlapsista ja laitetaan ne kärsimään vaan siksi että uusioäitiä tai isää ottaa päähän ettei hänen murujaan palvo ihminen joka ei ole heille mitään sukua.
No johan ne piiloasenteet alkavat tulla esiin. Uusperheen käytös on temppuilua, huomioon ottaminen on pillin mukaan hyppimistä ja lapsenlapset kärsivät, jos heidät erotetaan perhettä myrkyttävistä asenteista. Hetken jo luulin, että olet vaan oikeasti huolissasi aikasi tai jaksamisesi riittämisestä, tosiasiassa vaan vihaat ajatusta uusperheistä.
Olkoot keskustelu kanssasi tässä. Alhaista säästää ovat tuollaiset ihmiset.
Ei minun tarvitse olla huolissani aikani ja jaksamisen riittämisestä kun lapsieni uusioperheet ovat lapset kasvattaneet ymmärtämään mikä ero on perheillä ja miksi lapset saa eri kohtelua ja eri määrän juttuja sen oman perheen ulkopuolelta. En vihaa uusioperheitä itsessään vaan silloin jos itsekkäästi oletetaan että muut ryhtyy siihen piiri pieni pyörii leikkiin ja on kuin yhtä suurta perhettä missä perheiden rajat katoaa kuin tuhka tuuleen. Lapsieni uusioperhe on rakennettu järkevästi ja sielä on tietyt rajat ja lapset on kasvatettu ymmärtämään erot. Ei minulla ole heidän perheisiinsä mitään nokan koputtamista. Suhteeni lapsiini ja lapsenlapsiini on sama kuin aikaisemmin sillä erolla että olen myös ystävällinen näille uusille tulokkaille mutta vedän siihen tietyt rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mummo ei ole mikään titteli tai arvonimi. Sehän vain tarkoittaa, että lapsesi on tehnyt lapsen, eli ei ole mikään kunnianosoitus sinulle.
En ole mistään kunnianosoituksesta puhunutkaan. Mummo ei ole mikään geneerinen osoitus siitä että lapsesi on saanut lapsen. Toki kaikkia vanhuksia voi geneerisesti mummoksi kutsua mutta aika moni jonka tiedän tästä vetää herneen nenään jos on vielä kohtuu nuori ja viriili. Isoäiti on ihminen jonka lapsi on saanut lapsen. Mummit ja mummot jne on nimitys mitä lapsenlapsi käyttää siitä omasta isoäidistään mikäli sitten ei puhu kaverilleen esim "sun mummista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Niillä velvollisuuksilla tarkoitan juuri sitä että he olettavat sitten että otan heitä mukaan samalla kun omia lapsenlapsia ja ostan heille lahjoja jne. Varsinkin jos on nuori lapsi ja alkaa pitää mummonaan niin ei se ymmärrä että miksi kohdellaan eri tavalla jos sitä ei ole alusta asti tehty selväksi. Sen takia pitää olla johdonmukainen.
Ja syyt on tässä ketjussa käyty monesti läpi miksi moni ei halua muodostaa sidettä siihen lisälapseen ja se syy on se että uusperheet hajoaa hyvin usein ja se lapsi katoaa siinä erossa elämästä yleensä kokonaan ja läheisen menettäminen näin ei ole kivaa. Lisäksi moni ei tunne niitä lisä lapsia mitenkään läheisiksi kun ei ole nähnyt heidän kasvamistaan ja lisäksi ei ole samalla tavalla heille läheinen kun heidän omat isovanhempansa vaikka mitä tekisi. Ja osa vaan nyt ei yksinkertaisesti tykkää muiden lapsista ja vaikka ne nyt olisikin osa lapsensa perhettä niin ei tunne että ne ovat osa omaa perhettä ja sukua.
Uusperheet eivät hajoa "hyvin usein", etkä voi rakentaa suhtautumistasi tiettyyn perheeseen sen varaan, että se kuitenkin hajoaa. Sillä olet pieneltä osaltasi vaikuttamassa juuri siihen, että se perhe hajoaa, kun ei saa kokea edes olevansa perhe muiden silmissä.
Ydinperheetkin hajoavat, lapset lapsineen muuttavat kauas vanhemmistaan, kaikkea voi tapahtua ja yhteydenpito ihan omiinkin lapsiin katketa. Ei elämää voi sen mukaan elää.
Uusperhe on ihan yhtä lailla perhe kuin ydinperhekin ja ansaitsee sellaisena kohtelun läheisiltään. Muuten käy pian niin, että läheisyys on mennyttä.
Muistan lukeneeni jostain aikanaan että uusioperheen hajoaa ydinperheitä useammin. Eli tilastot on niitä vastaan.
Minulla on hyvät ja lämpimät välit omiin lapsiin ja lapsenlapsiini. Toki he voivat muuttaa kauaskin mutta silloin tekisin kaikkeni että yhteys säilyy. Itse olin todella läheinen sukulaisteni kanssa pienenä ja vielä nyt aikuisenakin vaikka kaikki asui ympäri Suomen. Veri on vettä sakeampaa. Missä taas eron sattuessa yleensä se uusi miniä tai vävy tuskin jaksaa laittaa rikkaa ristiin sen eteen että se heidän lapsiinsa muodostettu suhde pysyy yllä tämän uuden isovanhemman osalta.
Olen myös todella läheinen lapsenlapsieni toisten vanhemman kanssa vaikka ero tulikin lapsiini Ja tämä läheisyys johtuu siitä että he aikanaan lapsieni kanssa perustivat perheen ja kasvattivat lapset yhdessä ja ottivat minut mukaan heti lapsien syntymästä asti heidän kasvatuksekseensa. Olen tuntenut heidät vuosia. En ole katkera erosta ja en katso kaunaisin silmin uusia puolisoita mutta he eivät tunnu minun perheeltäni samalla tavalla kun ovat tulleet "kesken" tuoden mukanaan valmiin perheen. Olo on hieman kun he olisivat naapurissa asuva läheinen ystäväperhe tai muu vastaava. Ollaan hyvissä väleissä mutta ei tolkuttoman läheisiä.
Ymmärrän sinua täysin. Osalle ihmisistä ihmissuhteet kuitenkin ovat aina vain väliaikaisia Heillä on välit viilenneet usein niin omiin vanhempiin kuin sisaruksiinkin eikä serkuista, sedistä ja tädeistäkään ole kuultu vuosiin tai vuosikymmeniin yhtään mitään. He ymmärtävät kiintymisen eri tavalla kuin me, joilla läheiset ihmissuhteet ovat pysyviä ja pysyvyys jatkuu sukupolvesta toiseen. He eivät ymmärrä, mitää eroa on kiintyä omaan lapsenlapseen tai naapurin lapseen, koska heille on täysin normaalia, että ihmissuhteet nyt vain päättyvät, kun elämäntilanteet muuttuvat ja heille tulee aina uusia ja uusia kiintymyksen kohteita sitä mukaa kuin edelliset lakkaavat olemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Niillä velvollisuuksilla tarkoitan juuri sitä että he olettavat sitten että otan heitä mukaan samalla kun omia lapsenlapsia ja ostan heille lahjoja jne. Varsinkin jos on nuori lapsi ja alkaa pitää mummonaan niin ei se ymmärrä että miksi kohdellaan eri tavalla jos sitä ei ole alusta asti tehty selväksi. Sen takia pitää olla johdonmukainen.
Ja syyt on tässä ketjussa käyty monesti läpi miksi moni ei halua muodostaa sidettä siihen lisälapseen ja se syy on se että uusperheet hajoaa hyvin usein ja se lapsi katoaa siinä erossa elämästä yleensä kokonaan ja läheisen menettäminen näin ei ole kivaa. Lisäksi moni ei tunne niitä lisä lapsia mitenkään läheisiksi kun ei ole nähnyt heidän kasvamistaan ja lisäksi ei ole samalla tavalla heille läheinen kun heidän omat isovanhempansa vaikka mitä tekisi. Ja osa vaan nyt ei yksinkertaisesti tykkää muiden lapsista ja vaikka ne nyt olisikin osa lapsensa perhettä niin ei tunne että ne ovat osa omaa perhettä ja sukua.
Uusperheet eivät hajoa "hyvin usein", etkä voi rakentaa suhtautumistasi tiettyyn perheeseen sen varaan, että se kuitenkin hajoaa. Sillä olet pieneltä osaltasi vaikuttamassa juuri siihen, että se perhe hajoaa, kun ei saa kokea edes olevansa perhe muiden silmissä.
Ydinperheetkin hajoavat, lapset lapsineen muuttavat kauas vanhemmistaan, kaikkea voi tapahtua ja yhteydenpito ihan omiinkin lapsiin katketa. Ei elämää voi sen mukaan elää.
Uusperhe on ihan yhtä lailla perhe kuin ydinperhekin ja ansaitsee sellaisena kohtelun läheisiltään. Muuten käy pian niin, että läheisyys on mennyttä.
Muistan lukeneeni jostain aikanaan että uusioperheen hajoaa ydinperheitä useammin. Eli tilastot on niitä vastaan.
Minulla on hyvät ja lämpimät välit omiin lapsiin ja lapsenlapsiini. Toki he voivat muuttaa kauaskin mutta silloin tekisin kaikkeni että yhteys säilyy. Itse olin todella läheinen sukulaisteni kanssa pienenä ja vielä nyt aikuisenakin vaikka kaikki asui ympäri Suomen. Veri on vettä sakeampaa. Missä taas eron sattuessa yleensä se uusi miniä tai vävy tuskin jaksaa laittaa rikkaa ristiin sen eteen että se heidän lapsiinsa muodostettu suhde pysyy yllä tämän uuden isovanhemman osalta.
Olen myös todella läheinen lapsenlapsieni toisten vanhemman kanssa vaikka ero tulikin lapsiini Ja tämä läheisyys johtuu siitä että he aikanaan lapsieni kanssa perustivat perheen ja kasvattivat lapset yhdessä ja ottivat minut mukaan heti lapsien syntymästä asti heidän kasvatuksekseensa. Olen tuntenut heidät vuosia. En ole katkera erosta ja en katso kaunaisin silmin uusia puolisoita mutta he eivät tunnu minun perheeltäni samalla tavalla kun ovat tulleet "kesken" tuoden mukanaan valmiin perheen. Olo on hieman kun he olisivat naapurissa asuva läheinen ystäväperhe tai muu vastaava. Ollaan hyvissä väleissä mutta ei tolkuttoman läheisiä.
Ymmärrän sinua täysin. Osalle ihmisistä ihmissuhteet kuitenkin ovat aina vain väliaikaisia Heillä on välit viilenneet usein niin omiin vanhempiin kuin sisaruksiinkin eikä serkuista, sedistä ja tädeistäkään ole kuultu vuosiin tai vuosikymmeniin yhtään mitään. He ymmärtävät kiintymisen eri tavalla kuin me, joilla läheiset ihmissuhteet ovat pysyviä ja pysyvyys jatkuu sukupolvesta toiseen. He eivät ymmärrä, mitää eroa on kiintyä omaan lapsenlapseen tai naapurin lapseen, koska heille on täysin normaalia, että ihmissuhteet nyt vain päättyvät, kun elämäntilanteet muuttuvat ja heille tulee aina uusia ja uusia kiintymyksen kohteita sitä mukaa kuin edelliset lakkaavat olemasta.
Tämä juuri. Meillä soitellaan joka viikko sukulaisia läpi ja harva on vuodessa se päivä kun kukaan sukulainen ei soittaisi tai itse soittaisi heille. Ja soittaessa yleensä puhutaan myös koko perheen jäsenten kanssa. Lapsetkin haluavat tulla puhelimeen kertomaan kuulumisiaan. Lapsieni lisälapset ei ole moisesta kiinnostuneita vaikka itse pyytäisi puhelimeen. Jos joku on lähistöllä tullaan soittamaan ovikelloa ja ei puhettakaan että soitetaan ensin että käykö tulla kylään kun perhe on aina tervetullut. Jos asutaan eri kaupungeissa soitetaan että ollaan tällä ja tällä välillä siinä lähellä että poiketaan kylään ja yleensä kerran tai kaksi vuodessa mennään ihan tarkoituksella kyläilemään suvun luokse ympäri Suomea puolin ja toisin. Nämä uudet puolison kumppanit ja lapset ei koskaan tule kylään itsenään vaikka tervetulleeksi on toivotettu. Lapsieni ex puolisot kyllä tulee ja myös yhden lapsen puoliso joka on vielä yhdessä ydinperheenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Niillä velvollisuuksilla tarkoitan juuri sitä että he olettavat sitten että otan heitä mukaan samalla kun omia lapsenlapsia ja ostan heille lahjoja jne. Varsinkin jos on nuori lapsi ja alkaa pitää mummonaan niin ei se ymmärrä että miksi kohdellaan eri tavalla jos sitä ei ole alusta asti tehty selväksi. Sen takia pitää olla johdonmukainen.
Ja syyt on tässä ketjussa käyty monesti läpi miksi moni ei halua muodostaa sidettä siihen lisälapseen ja se syy on se että uusperheet hajoaa hyvin usein ja se lapsi katoaa siinä erossa elämästä yleensä kokonaan ja läheisen menettäminen näin ei ole kivaa. Lisäksi moni ei tunne niitä lisä lapsia mitenkään läheisiksi kun ei ole nähnyt heidän kasvamistaan ja lisäksi ei ole samalla tavalla heille läheinen kun heidän omat isovanhempansa vaikka mitä tekisi. Ja osa vaan nyt ei yksinkertaisesti tykkää muiden lapsista ja vaikka ne nyt olisikin osa lapsensa perhettä niin ei tunne että ne ovat osa omaa perhettä ja sukua.
Uusperheet eivät hajoa "hyvin usein", etkä voi rakentaa suhtautumistasi tiettyyn perheeseen sen varaan, että se kuitenkin hajoaa. Sillä olet pieneltä osaltasi vaikuttamassa juuri siihen, että se perhe hajoaa, kun ei saa kokea edes olevansa perhe muiden silmissä.
Ydinperheetkin hajoavat, lapset lapsineen muuttavat kauas vanhemmistaan, kaikkea voi tapahtua ja yhteydenpito ihan omiinkin lapsiin katketa. Ei elämää voi sen mukaan elää.
Uusperhe on ihan yhtä lailla perhe kuin ydinperhekin ja ansaitsee sellaisena kohtelun läheisiltään. Muuten käy pian niin, että läheisyys on mennyttä.
Muistan lukeneeni jostain aikanaan että uusioperheen hajoaa ydinperheitä useammin. Eli tilastot on niitä vastaan.
Minulla on hyvät ja lämpimät välit omiin lapsiin ja lapsenlapsiini. Toki he voivat muuttaa kauaskin mutta silloin tekisin kaikkeni että yhteys säilyy. Itse olin todella läheinen sukulaisteni kanssa pienenä ja vielä nyt aikuisenakin vaikka kaikki asui ympäri Suomen. Veri on vettä sakeampaa. Missä taas eron sattuessa yleensä se uusi miniä tai vävy tuskin jaksaa laittaa rikkaa ristiin sen eteen että se heidän lapsiinsa muodostettu suhde pysyy yllä tämän uuden isovanhemman osalta.
Olen myös todella läheinen lapsenlapsieni toisten vanhemman kanssa vaikka ero tulikin lapsiini Ja tämä läheisyys johtuu siitä että he aikanaan lapsieni kanssa perustivat perheen ja kasvattivat lapset yhdessä ja ottivat minut mukaan heti lapsien syntymästä asti heidän kasvatuksekseensa. Olen tuntenut heidät vuosia. En ole katkera erosta ja en katso kaunaisin silmin uusia puolisoita mutta he eivät tunnu minun perheeltäni samalla tavalla kun ovat tulleet "kesken" tuoden mukanaan valmiin perheen. Olo on hieman kun he olisivat naapurissa asuva läheinen ystäväperhe tai muu vastaava. Ollaan hyvissä väleissä mutta ei tolkuttoman läheisiä.
Ymmärrän sinua täysin. Osalle ihmisistä ihmissuhteet kuitenkin ovat aina vain väliaikaisia Heillä on välit viilenneet usein niin omiin vanhempiin kuin sisaruksiinkin eikä serkuista, sedistä ja tädeistäkään ole kuultu vuosiin tai vuosikymmeniin yhtään mitään. He ymmärtävät kiintymisen eri tavalla kuin me, joilla läheiset ihmissuhteet ovat pysyviä ja pysyvyys jatkuu sukupolvesta toiseen. He eivät ymmärrä, mitää eroa on kiintyä omaan lapsenlapseen tai naapurin lapseen, koska heille on täysin normaalia, että ihmissuhteet nyt vain päättyvät, kun elämäntilanteet muuttuvat ja heille tulee aina uusia ja uusia kiintymyksen kohteita sitä mukaa kuin edelliset lakkaavat olemasta.
Tämä juuri. Meillä soitellaan joka viikko sukulaisia läpi ja harva on vuodessa se päivä kun kukaan sukulainen ei soittaisi tai itse soittaisi heille. Ja soittaessa yleensä puhutaan myös koko perheen jäsenten kanssa. Lapsetkin haluavat tulla puhelimeen kertomaan kuulumisiaan. Lapsieni lisälapset ei ole moisesta kiinnostuneita vaikka itse pyytäisi puhelimeen. Jos joku on lähistöllä tullaan soittamaan ovikelloa ja ei puhettakaan että soitetaan ensin että käykö tulla kylään kun perhe on aina tervetullut. Jos asutaan eri kaupungeissa soitetaan että ollaan tällä ja tällä välillä siinä lähellä että poiketaan kylään ja yleensä kerran tai kaksi vuodessa mennään ihan tarkoituksella kyläilemään suvun luokse ympäri Suomea puolin ja toisin. Nämä uudet puolison kumppanit ja lapset ei koskaan tule kylään itsenään vaikka tervetulleeksi on toivotettu. Lapsieni ex puolisot kyllä tulee ja myös yhden lapsen puoliso joka on vielä yhdessä ydinperheenä.
Pitäisin hyvin kummallisena, jos äitini kaveeraisi exäni kanssa. Siihen on ihan syynä, miksi on ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Niillä velvollisuuksilla tarkoitan juuri sitä että he olettavat sitten että otan heitä mukaan samalla kun omia lapsenlapsia ja ostan heille lahjoja jne. Varsinkin jos on nuori lapsi ja alkaa pitää mummonaan niin ei se ymmärrä että miksi kohdellaan eri tavalla jos sitä ei ole alusta asti tehty selväksi. Sen takia pitää olla johdonmukainen.
Ja syyt on tässä ketjussa käyty monesti läpi miksi moni ei halua muodostaa sidettä siihen lisälapseen ja se syy on se että uusperheet hajoaa hyvin usein ja se lapsi katoaa siinä erossa elämästä yleensä kokonaan ja läheisen menettäminen näin ei ole kivaa. Lisäksi moni ei tunne niitä lisä lapsia mitenkään läheisiksi kun ei ole nähnyt heidän kasvamistaan ja lisäksi ei ole samalla tavalla heille läheinen kun heidän omat isovanhempansa vaikka mitä tekisi. Ja osa vaan nyt ei yksinkertaisesti tykkää muiden lapsista ja vaikka ne nyt olisikin osa lapsensa perhettä niin ei tunne että ne ovat osa omaa perhettä ja sukua.
Uusperheet eivät hajoa "hyvin usein", etkä voi rakentaa suhtautumistasi tiettyyn perheeseen sen varaan, että se kuitenkin hajoaa. Sillä olet pieneltä osaltasi vaikuttamassa juuri siihen, että se perhe hajoaa, kun ei saa kokea edes olevansa perhe muiden silmissä.
Ydinperheetkin hajoavat, lapset lapsineen muuttavat kauas vanhemmistaan, kaikkea voi tapahtua ja yhteydenpito ihan omiinkin lapsiin katketa. Ei elämää voi sen mukaan elää.
Uusperhe on ihan yhtä lailla perhe kuin ydinperhekin ja ansaitsee sellaisena kohtelun läheisiltään. Muuten käy pian niin, että läheisyys on mennyttä.
Muistan lukeneeni jostain aikanaan että uusioperheen hajoaa ydinperheitä useammin. Eli tilastot on niitä vastaan.
Minulla on hyvät ja lämpimät välit omiin lapsiin ja lapsenlapsiini. Toki he voivat muuttaa kauaskin mutta silloin tekisin kaikkeni että yhteys säilyy. Itse olin todella läheinen sukulaisteni kanssa pienenä ja vielä nyt aikuisenakin vaikka kaikki asui ympäri Suomen. Veri on vettä sakeampaa. Missä taas eron sattuessa yleensä se uusi miniä tai vävy tuskin jaksaa laittaa rikkaa ristiin sen eteen että se heidän lapsiinsa muodostettu suhde pysyy yllä tämän uuden isovanhemman osalta.
Olen myös todella läheinen lapsenlapsieni toisten vanhemman kanssa vaikka ero tulikin lapsiini Ja tämä läheisyys johtuu siitä että he aikanaan lapsieni kanssa perustivat perheen ja kasvattivat lapset yhdessä ja ottivat minut mukaan heti lapsien syntymästä asti heidän kasvatuksekseensa. Olen tuntenut heidät vuosia. En ole katkera erosta ja en katso kaunaisin silmin uusia puolisoita mutta he eivät tunnu minun perheeltäni samalla tavalla kun ovat tulleet "kesken" tuoden mukanaan valmiin perheen. Olo on hieman kun he olisivat naapurissa asuva läheinen ystäväperhe tai muu vastaava. Ollaan hyvissä väleissä mutta ei tolkuttoman läheisiä.
Ymmärrän sinua täysin. Osalle ihmisistä ihmissuhteet kuitenkin ovat aina vain väliaikaisia Heillä on välit viilenneet usein niin omiin vanhempiin kuin sisaruksiinkin eikä serkuista, sedistä ja tädeistäkään ole kuultu vuosiin tai vuosikymmeniin yhtään mitään. He ymmärtävät kiintymisen eri tavalla kuin me, joilla läheiset ihmissuhteet ovat pysyviä ja pysyvyys jatkuu sukupolvesta toiseen. He eivät ymmärrä, mitää eroa on kiintyä omaan lapsenlapseen tai naapurin lapseen, koska heille on täysin normaalia, että ihmissuhteet nyt vain päättyvät, kun elämäntilanteet muuttuvat ja heille tulee aina uusia ja uusia kiintymyksen kohteita sitä mukaa kuin edelliset lakkaavat olemasta.
Tämä juuri. Meillä soitellaan joka viikko sukulaisia läpi ja harva on vuodessa se päivä kun kukaan sukulainen ei soittaisi tai itse soittaisi heille. Ja soittaessa yleensä puhutaan myös koko perheen jäsenten kanssa. Lapsetkin haluavat tulla puhelimeen kertomaan kuulumisiaan. Lapsieni lisälapset ei ole moisesta kiinnostuneita vaikka itse pyytäisi puhelimeen. Jos joku on lähistöllä tullaan soittamaan ovikelloa ja ei puhettakaan että soitetaan ensin että käykö tulla kylään kun perhe on aina tervetullut. Jos asutaan eri kaupungeissa soitetaan että ollaan tällä ja tällä välillä siinä lähellä että poiketaan kylään ja yleensä kerran tai kaksi vuodessa mennään ihan tarkoituksella kyläilemään suvun luokse ympäri Suomea puolin ja toisin. Nämä uudet puolison kumppanit ja lapset ei koskaan tule kylään itsenään vaikka tervetulleeksi on toivotettu. Lapsieni ex puolisot kyllä tulee ja myös yhden lapsen puoliso joka on vielä yhdessä ydinperheenä.
Pitäisin hyvin kummallisena, jos äitini kaveeraisi exäni kanssa. Siihen on ihan syynä, miksi on ex.
Syy miksi lapseni ovat eronneet on ollut se että ajautuneet erilleen vuosien myötä ja eivät ole onnistuneet kaikesta yrityksestä huolimatta korjaamaan suhdetta. Erosivat hyvissä väleissä. Joten lapseni eivät näe siinä mitään väärää että olen hyvissä väleissä ja kaveeraan heidän exiensä kanssa ja lastenlasteni vanhempien kanssa. Soittavat myös minulle silloin kun heillä on lapset ja kaipaavat jostain syystä hetken hoitoapua ja olen mielelläni sitä antanut kun tarvitsee.
Ei kaikki valitse renttua kumppanikseen ja eroa riidellen ja huutaen ja sillat takana polttaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Niillä velvollisuuksilla tarkoitan juuri sitä että he olettavat sitten että otan heitä mukaan samalla kun omia lapsenlapsia ja ostan heille lahjoja jne. Varsinkin jos on nuori lapsi ja alkaa pitää mummonaan niin ei se ymmärrä että miksi kohdellaan eri tavalla jos sitä ei ole alusta asti tehty selväksi. Sen takia pitää olla johdonmukainen.
Ja syyt on tässä ketjussa käyty monesti läpi miksi moni ei halua muodostaa sidettä siihen lisälapseen ja se syy on se että uusperheet hajoaa hyvin usein ja se lapsi katoaa siinä erossa elämästä yleensä kokonaan ja läheisen menettäminen näin ei ole kivaa. Lisäksi moni ei tunne niitä lisä lapsia mitenkään läheisiksi kun ei ole nähnyt heidän kasvamistaan ja lisäksi ei ole samalla tavalla heille läheinen kun heidän omat isovanhempansa vaikka mitä tekisi. Ja osa vaan nyt ei yksinkertaisesti tykkää muiden lapsista ja vaikka ne nyt olisikin osa lapsensa perhettä niin ei tunne että ne ovat osa omaa perhettä ja sukua.
Uusperheet eivät hajoa "hyvin usein", etkä voi rakentaa suhtautumistasi tiettyyn perheeseen sen varaan, että se kuitenkin hajoaa. Sillä olet pieneltä osaltasi vaikuttamassa juuri siihen, että se perhe hajoaa, kun ei saa kokea edes olevansa perhe muiden silmissä.
Ydinperheetkin hajoavat, lapset lapsineen muuttavat kauas vanhemmistaan, kaikkea voi tapahtua ja yhteydenpito ihan omiinkin lapsiin katketa. Ei elämää voi sen mukaan elää.
Uusperhe on ihan yhtä lailla perhe kuin ydinperhekin ja ansaitsee sellaisena kohtelun läheisiltään. Muuten käy pian niin, että läheisyys on mennyttä.
Muistan lukeneeni jostain aikanaan että uusioperheen hajoaa ydinperheitä useammin. Eli tilastot on niitä vastaan.
Minulla on hyvät ja lämpimät välit omiin lapsiin ja lapsenlapsiini. Toki he voivat muuttaa kauaskin mutta silloin tekisin kaikkeni että yhteys säilyy. Itse olin todella läheinen sukulaisteni kanssa pienenä ja vielä nyt aikuisenakin vaikka kaikki asui ympäri Suomen. Veri on vettä sakeampaa. Missä taas eron sattuessa yleensä se uusi miniä tai vävy tuskin jaksaa laittaa rikkaa ristiin sen eteen että se heidän lapsiinsa muodostettu suhde pysyy yllä tämän uuden isovanhemman osalta.
Olen myös todella läheinen lapsenlapsieni toisten vanhemman kanssa vaikka ero tulikin lapsiini Ja tämä läheisyys johtuu siitä että he aikanaan lapsieni kanssa perustivat perheen ja kasvattivat lapset yhdessä ja ottivat minut mukaan heti lapsien syntymästä asti heidän kasvatuksekseensa. Olen tuntenut heidät vuosia. En ole katkera erosta ja en katso kaunaisin silmin uusia puolisoita mutta he eivät tunnu minun perheeltäni samalla tavalla kun ovat tulleet "kesken" tuoden mukanaan valmiin perheen. Olo on hieman kun he olisivat naapurissa asuva läheinen ystäväperhe tai muu vastaava. Ollaan hyvissä väleissä mutta ei tolkuttoman läheisiä.
Ymmärrän sinua täysin. Osalle ihmisistä ihmissuhteet kuitenkin ovat aina vain väliaikaisia Heillä on välit viilenneet usein niin omiin vanhempiin kuin sisaruksiinkin eikä serkuista, sedistä ja tädeistäkään ole kuultu vuosiin tai vuosikymmeniin yhtään mitään. He ymmärtävät kiintymisen eri tavalla kuin me, joilla läheiset ihmissuhteet ovat pysyviä ja pysyvyys jatkuu sukupolvesta toiseen. He eivät ymmärrä, mitää eroa on kiintyä omaan lapsenlapseen tai naapurin lapseen, koska heille on täysin normaalia, että ihmissuhteet nyt vain päättyvät, kun elämäntilanteet muuttuvat ja heille tulee aina uusia ja uusia kiintymyksen kohteita sitä mukaa kuin edelliset lakkaavat olemasta.
Tämä juuri. Meillä soitellaan joka viikko sukulaisia läpi ja harva on vuodessa se päivä kun kukaan sukulainen ei soittaisi tai itse soittaisi heille. Ja soittaessa yleensä puhutaan myös koko perheen jäsenten kanssa. Lapsetkin haluavat tulla puhelimeen kertomaan kuulumisiaan. Lapsieni lisälapset ei ole moisesta kiinnostuneita vaikka itse pyytäisi puhelimeen. Jos joku on lähistöllä tullaan soittamaan ovikelloa ja ei puhettakaan että soitetaan ensin että käykö tulla kylään kun perhe on aina tervetullut. Jos asutaan eri kaupungeissa soitetaan että ollaan tällä ja tällä välillä siinä lähellä että poiketaan kylään ja yleensä kerran tai kaksi vuodessa mennään ihan tarkoituksella kyläilemään suvun luokse ympäri Suomea puolin ja toisin. Nämä uudet puolison kumppanit ja lapset ei koskaan tule kylään itsenään vaikka tervetulleeksi on toivotettu. Lapsieni ex puolisot kyllä tulee ja myös yhden lapsen puoliso joka on vielä yhdessä ydinperheenä.
Pitäisin hyvin kummallisena, jos äitini kaveeraisi exäni kanssa. Siihen on ihan syynä, miksi on ex.
Syy miksi lapseni ovat eronneet on ollut se että ajautuneet erilleen vuosien myötä ja eivät ole onnistuneet kaikesta yrityksestä huolimatta korjaamaan suhdetta. Erosivat hyvissä väleissä. Joten lapseni eivät näe siinä mitään väärää että olen hyvissä väleissä ja kaveeraan heidän exiensä kanssa ja lastenlasteni vanhempien kanssa. Soittavat myös minulle silloin kun heillä on lapset ja kaipaavat jostain syystä hetken hoitoapua ja olen mielelläni sitä antanut kun tarvitsee.
Ei kaikki valitse renttua kumppanikseen ja eroa riidellen ja huutaen ja sillat takana polttaen.
Ei se että erotaan huonoissa väleissä tarkoita, että exä on renttu tms. Aika asenteellista. Ja vaikkei olisi erityisen huonotkaan välit, on todella outoa, että mieluummin viettää aikaa lapsensa exän kuin nykyisen kanssa. Tietysti jos se on lapselle ihan oikeasti ok, eikä vain sano niin, se muuttaa asioita. Mutta aika harvalle on ihan aidon oikeasti mieleistä, että omat vanhemmat viettävät aikaa exien kanssa muuta kuin satunnaiset lastenlasten hoitoonviemiset ja siinä yhteydessä yleistason kuulumisten vaihto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Niillä velvollisuuksilla tarkoitan juuri sitä että he olettavat sitten että otan heitä mukaan samalla kun omia lapsenlapsia ja ostan heille lahjoja jne. Varsinkin jos on nuori lapsi ja alkaa pitää mummonaan niin ei se ymmärrä että miksi kohdellaan eri tavalla jos sitä ei ole alusta asti tehty selväksi. Sen takia pitää olla johdonmukainen.
Ja syyt on tässä ketjussa käyty monesti läpi miksi moni ei halua muodostaa sidettä siihen lisälapseen ja se syy on se että uusperheet hajoaa hyvin usein ja se lapsi katoaa siinä erossa elämästä yleensä kokonaan ja läheisen menettäminen näin ei ole kivaa. Lisäksi moni ei tunne niitä lisä lapsia mitenkään läheisiksi kun ei ole nähnyt heidän kasvamistaan ja lisäksi ei ole samalla tavalla heille läheinen kun heidän omat isovanhempansa vaikka mitä tekisi. Ja osa vaan nyt ei yksinkertaisesti tykkää muiden lapsista ja vaikka ne nyt olisikin osa lapsensa perhettä niin ei tunne että ne ovat osa omaa perhettä ja sukua.
Uusperheet eivät hajoa "hyvin usein", etkä voi rakentaa suhtautumistasi tiettyyn perheeseen sen varaan, että se kuitenkin hajoaa. Sillä olet pieneltä osaltasi vaikuttamassa juuri siihen, että se perhe hajoaa, kun ei saa kokea edes olevansa perhe muiden silmissä.
Ydinperheetkin hajoavat, lapset lapsineen muuttavat kauas vanhemmistaan, kaikkea voi tapahtua ja yhteydenpito ihan omiinkin lapsiin katketa. Ei elämää voi sen mukaan elää.
Uusperhe on ihan yhtä lailla perhe kuin ydinperhekin ja ansaitsee sellaisena kohtelun läheisiltään. Muuten käy pian niin, että läheisyys on mennyttä.
Muistan lukeneeni jostain aikanaan että uusioperheen hajoaa ydinperheitä useammin. Eli tilastot on niitä vastaan.
Minulla on hyvät ja lämpimät välit omiin lapsiin ja lapsenlapsiini. Toki he voivat muuttaa kauaskin mutta silloin tekisin kaikkeni että yhteys säilyy. Itse olin todella läheinen sukulaisteni kanssa pienenä ja vielä nyt aikuisenakin vaikka kaikki asui ympäri Suomen. Veri on vettä sakeampaa. Missä taas eron sattuessa yleensä se uusi miniä tai vävy tuskin jaksaa laittaa rikkaa ristiin sen eteen että se heidän lapsiinsa muodostettu suhde pysyy yllä tämän uuden isovanhemman osalta.
Olen myös todella läheinen lapsenlapsieni toisten vanhemman kanssa vaikka ero tulikin lapsiini Ja tämä läheisyys johtuu siitä että he aikanaan lapsieni kanssa perustivat perheen ja kasvattivat lapset yhdessä ja ottivat minut mukaan heti lapsien syntymästä asti heidän kasvatuksekseensa. Olen tuntenut heidät vuosia. En ole katkera erosta ja en katso kaunaisin silmin uusia puolisoita mutta he eivät tunnu minun perheeltäni samalla tavalla kun ovat tulleet "kesken" tuoden mukanaan valmiin perheen. Olo on hieman kun he olisivat naapurissa asuva läheinen ystäväperhe tai muu vastaava. Ollaan hyvissä väleissä mutta ei tolkuttoman läheisiä.
Ymmärrän sinua täysin. Osalle ihmisistä ihmissuhteet kuitenkin ovat aina vain väliaikaisia Heillä on välit viilenneet usein niin omiin vanhempiin kuin sisaruksiinkin eikä serkuista, sedistä ja tädeistäkään ole kuultu vuosiin tai vuosikymmeniin yhtään mitään. He ymmärtävät kiintymisen eri tavalla kuin me, joilla läheiset ihmissuhteet ovat pysyviä ja pysyvyys jatkuu sukupolvesta toiseen. He eivät ymmärrä, mitää eroa on kiintyä omaan lapsenlapseen tai naapurin lapseen, koska heille on täysin normaalia, että ihmissuhteet nyt vain päättyvät, kun elämäntilanteet muuttuvat ja heille tulee aina uusia ja uusia kiintymyksen kohteita sitä mukaa kuin edelliset lakkaavat olemasta.
Tämä juuri. Meillä soitellaan joka viikko sukulaisia läpi ja harva on vuodessa se päivä kun kukaan sukulainen ei soittaisi tai itse soittaisi heille. Ja soittaessa yleensä puhutaan myös koko perheen jäsenten kanssa. Lapsetkin haluavat tulla puhelimeen kertomaan kuulumisiaan. Lapsieni lisälapset ei ole moisesta kiinnostuneita vaikka itse pyytäisi puhelimeen. Jos joku on lähistöllä tullaan soittamaan ovikelloa ja ei puhettakaan että soitetaan ensin että käykö tulla kylään kun perhe on aina tervetullut. Jos asutaan eri kaupungeissa soitetaan että ollaan tällä ja tällä välillä siinä lähellä että poiketaan kylään ja yleensä kerran tai kaksi vuodessa mennään ihan tarkoituksella kyläilemään suvun luokse ympäri Suomea puolin ja toisin. Nämä uudet puolison kumppanit ja lapset ei koskaan tule kylään itsenään vaikka tervetulleeksi on toivotettu. Lapsieni ex puolisot kyllä tulee ja myös yhden lapsen puoliso joka on vielä yhdessä ydinperheenä.
Juuri näin. Tätä on vaikea sellaisten ihmisten ymmärtää, jotka nk polttavat sillat takanaan eivätkä pidä enää sen jälkeen mitään yhteyttä. Suomessa on yhä enemmän ja enemmän perheitä, joissa ei ole enää mitään suvun yhteisöllisyyttä. Osa ei ole kokenut sellaista edes lapsuudessaan, joten on ihan ymmärrettävää, etteivät he osaa ajatella kuten sinä ja minä. Se, mitä sinä tunnet lastesi puolisoiden lapsia kohtaan on juuri sitä, mitä nämä ihmiset kutsuvat kiintymykseksi. Tilapäistä, tiettyjen ihmisten tiettyyn elämäntilanteeseen liittyvää tunnesidettä. Ja koska he ovat tottuneet ihmissuhteiden päättymiseen ja tunnesiteiden katkeamiseen, he eivät ymmärrä, mitä haittaa olisi kiintymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Niillä velvollisuuksilla tarkoitan juuri sitä että he olettavat sitten että otan heitä mukaan samalla kun omia lapsenlapsia ja ostan heille lahjoja jne. Varsinkin jos on nuori lapsi ja alkaa pitää mummonaan niin ei se ymmärrä että miksi kohdellaan eri tavalla jos sitä ei ole alusta asti tehty selväksi. Sen takia pitää olla johdonmukainen.
Ja syyt on tässä ketjussa käyty monesti läpi miksi moni ei halua muodostaa sidettä siihen lisälapseen ja se syy on se että uusperheet hajoaa hyvin usein ja se lapsi katoaa siinä erossa elämästä yleensä kokonaan ja läheisen menettäminen näin ei ole kivaa. Lisäksi moni ei tunne niitä lisä lapsia mitenkään läheisiksi kun ei ole nähnyt heidän kasvamistaan ja lisäksi ei ole samalla tavalla heille läheinen kun heidän omat isovanhempansa vaikka mitä tekisi. Ja osa vaan nyt ei yksinkertaisesti tykkää muiden lapsista ja vaikka ne nyt olisikin osa lapsensa perhettä niin ei tunne että ne ovat osa omaa perhettä ja sukua.
Uusperheet eivät hajoa "hyvin usein", etkä voi rakentaa suhtautumistasi tiettyyn perheeseen sen varaan, että se kuitenkin hajoaa. Sillä olet pieneltä osaltasi vaikuttamassa juuri siihen, että se perhe hajoaa, kun ei saa kokea edes olevansa perhe muiden silmissä.
Ydinperheetkin hajoavat, lapset lapsineen muuttavat kauas vanhemmistaan, kaikkea voi tapahtua ja yhteydenpito ihan omiinkin lapsiin katketa. Ei elämää voi sen mukaan elää.
Uusperhe on ihan yhtä lailla perhe kuin ydinperhekin ja ansaitsee sellaisena kohtelun läheisiltään. Muuten käy pian niin, että läheisyys on mennyttä.
Muistan lukeneeni jostain aikanaan että uusioperheen hajoaa ydinperheitä useammin. Eli tilastot on niitä vastaan.
Minulla on hyvät ja lämpimät välit omiin lapsiin ja lapsenlapsiini. Toki he voivat muuttaa kauaskin mutta silloin tekisin kaikkeni että yhteys säilyy. Itse olin todella läheinen sukulaisteni kanssa pienenä ja vielä nyt aikuisenakin vaikka kaikki asui ympäri Suomen. Veri on vettä sakeampaa. Missä taas eron sattuessa yleensä se uusi miniä tai vävy tuskin jaksaa laittaa rikkaa ristiin sen eteen että se heidän lapsiinsa muodostettu suhde pysyy yllä tämän uuden isovanhemman osalta.
Olen myös todella läheinen lapsenlapsieni toisten vanhemman kanssa vaikka ero tulikin lapsiini Ja tämä läheisyys johtuu siitä että he aikanaan lapsieni kanssa perustivat perheen ja kasvattivat lapset yhdessä ja ottivat minut mukaan heti lapsien syntymästä asti heidän kasvatuksekseensa. Olen tuntenut heidät vuosia. En ole katkera erosta ja en katso kaunaisin silmin uusia puolisoita mutta he eivät tunnu minun perheeltäni samalla tavalla kun ovat tulleet "kesken" tuoden mukanaan valmiin perheen. Olo on hieman kun he olisivat naapurissa asuva läheinen ystäväperhe tai muu vastaava. Ollaan hyvissä väleissä mutta ei tolkuttoman läheisiä.
Ymmärrän sinua täysin. Osalle ihmisistä ihmissuhteet kuitenkin ovat aina vain väliaikaisia Heillä on välit viilenneet usein niin omiin vanhempiin kuin sisaruksiinkin eikä serkuista, sedistä ja tädeistäkään ole kuultu vuosiin tai vuosikymmeniin yhtään mitään. He ymmärtävät kiintymisen eri tavalla kuin me, joilla läheiset ihmissuhteet ovat pysyviä ja pysyvyys jatkuu sukupolvesta toiseen. He eivät ymmärrä, mitää eroa on kiintyä omaan lapsenlapseen tai naapurin lapseen, koska heille on täysin normaalia, että ihmissuhteet nyt vain päättyvät, kun elämäntilanteet muuttuvat ja heille tulee aina uusia ja uusia kiintymyksen kohteita sitä mukaa kuin edelliset lakkaavat olemasta.
Tämä juuri. Meillä soitellaan joka viikko sukulaisia läpi ja harva on vuodessa se päivä kun kukaan sukulainen ei soittaisi tai itse soittaisi heille. Ja soittaessa yleensä puhutaan myös koko perheen jäsenten kanssa. Lapsetkin haluavat tulla puhelimeen kertomaan kuulumisiaan. Lapsieni lisälapset ei ole moisesta kiinnostuneita vaikka itse pyytäisi puhelimeen. Jos joku on lähistöllä tullaan soittamaan ovikelloa ja ei puhettakaan että soitetaan ensin että käykö tulla kylään kun perhe on aina tervetullut. Jos asutaan eri kaupungeissa soitetaan että ollaan tällä ja tällä välillä siinä lähellä että poiketaan kylään ja yleensä kerran tai kaksi vuodessa mennään ihan tarkoituksella kyläilemään suvun luokse ympäri Suomea puolin ja toisin. Nämä uudet puolison kumppanit ja lapset ei koskaan tule kylään itsenään vaikka tervetulleeksi on toivotettu. Lapsieni ex puolisot kyllä tulee ja myös yhden lapsen puoliso joka on vielä yhdessä ydinperheenä.
Pitäisin hyvin kummallisena, jos äitini kaveeraisi exäni kanssa. Siihen on ihan syynä, miksi on ex.
Syy miksi lapseni ovat eronneet on ollut se että ajautuneet erilleen vuosien myötä ja eivät ole onnistuneet kaikesta yrityksestä huolimatta korjaamaan suhdetta. Erosivat hyvissä väleissä. Joten lapseni eivät näe siinä mitään väärää että olen hyvissä väleissä ja kaveeraan heidän exiensä kanssa ja lastenlasteni vanhempien kanssa. Soittavat myös minulle silloin kun heillä on lapset ja kaipaavat jostain syystä hetken hoitoapua ja olen mielelläni sitä antanut kun tarvitsee.
Ei kaikki valitse renttua kumppanikseen ja eroa riidellen ja huutaen ja sillat takana polttaen.
Ei se että erotaan huonoissa väleissä tarkoita, että exä on renttu tms. Aika asenteellista. Ja vaikkei olisi erityisen huonotkaan välit, on todella outoa, että mieluummin viettää aikaa lapsensa exän kuin nykyisen kanssa. Tietysti jos se on lapselle ihan oikeasti ok, eikä vain sano niin, se muuttaa asioita. Mutta aika harvalle on ihan aidon oikeasti mieleistä, että omat vanhemmat viettävät aikaa exien kanssa muuta kuin satunnaiset lastenlasten hoitoonviemiset ja siinä yhteydessä yleistason kuulumisten vaihto.
Olen tuntenut lapsieni ensimmäiset aviopuolisot vuosia ja vuosia ja kasvanut heidän kanssaan läheiseksi. He ottivat minut mukaan silloin kun olivat raskaana ja mukaan lapsien elämään kun he syntyivät. Yhdessä on koettu juhlat ja surut. Siinä kasvaa pakostakin yhteen ja tulee yhdeksi perheeksi. Lapsieni eksät ovat ihania ihmisiä ja kyllä minua harmitti heidän eronsa vaikka sen ymmärsinkin ja pääsin siitä yli ja olin tyytyväinen että lapsenlapset jne auttaa heitä pysymään vielä perheenä. Nämä uudet puolisot taas ei ole nähneet mitään vaivaa tai kiinnostusta minua kohtaan ystävänä ja ymmärrän että heillä on omat kuvionsa. Itse olen yrittänyt myös ystävystyä ja rakentaa edes jonkinlaista kiintymys suhdetta heihin mutta sitä ei synny samalla tavalla koska heillä kuten sanottu oli myös se ydinperhe sukulaisineen kerran ja tähän perheeseen syntyi ne lapset jotka nyt ovat lapsieni lisä lapsia. Tädtä syystä lapsieni kumppanit lapsineen ovat lähempänä naapuriperhettä tai muuta vastaavaa. Heitä on kiva nähdä mutta ei nähdä muuten kuin lapsieni kanssa pakettina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Niillä velvollisuuksilla tarkoitan juuri sitä että he olettavat sitten että otan heitä mukaan samalla kun omia lapsenlapsia ja ostan heille lahjoja jne. Varsinkin jos on nuori lapsi ja alkaa pitää mummonaan niin ei se ymmärrä että miksi kohdellaan eri tavalla jos sitä ei ole alusta asti tehty selväksi. Sen takia pitää olla johdonmukainen.
Ja syyt on tässä ketjussa käyty monesti läpi miksi moni ei halua muodostaa sidettä siihen lisälapseen ja se syy on se että uusperheet hajoaa hyvin usein ja se lapsi katoaa siinä erossa elämästä yleensä kokonaan ja läheisen menettäminen näin ei ole kivaa. Lisäksi moni ei tunne niitä lisä lapsia mitenkään läheisiksi kun ei ole nähnyt heidän kasvamistaan ja lisäksi ei ole samalla tavalla heille läheinen kun heidän omat isovanhempansa vaikka mitä tekisi. Ja osa vaan nyt ei yksinkertaisesti tykkää muiden lapsista ja vaikka ne nyt olisikin osa lapsensa perhettä niin ei tunne että ne ovat osa omaa perhettä ja sukua.
Uusperheet eivät hajoa "hyvin usein", etkä voi rakentaa suhtautumistasi tiettyyn perheeseen sen varaan, että se kuitenkin hajoaa. Sillä olet pieneltä osaltasi vaikuttamassa juuri siihen, että se perhe hajoaa, kun ei saa kokea edes olevansa perhe muiden silmissä.
Ydinperheetkin hajoavat, lapset lapsineen muuttavat kauas vanhemmistaan, kaikkea voi tapahtua ja yhteydenpito ihan omiinkin lapsiin katketa. Ei elämää voi sen mukaan elää.
Uusperhe on ihan yhtä lailla perhe kuin ydinperhekin ja ansaitsee sellaisena kohtelun läheisiltään. Muuten käy pian niin, että läheisyys on mennyttä.
Muistan lukeneeni jostain aikanaan että uusioperheen hajoaa ydinperheitä useammin. Eli tilastot on niitä vastaan.
Minulla on hyvät ja lämpimät välit omiin lapsiin ja lapsenlapsiini. Toki he voivat muuttaa kauaskin mutta silloin tekisin kaikkeni että yhteys säilyy. Itse olin todella läheinen sukulaisteni kanssa pienenä ja vielä nyt aikuisenakin vaikka kaikki asui ympäri Suomen. Veri on vettä sakeampaa. Missä taas eron sattuessa yleensä se uusi miniä tai vävy tuskin jaksaa laittaa rikkaa ristiin sen eteen että se heidän lapsiinsa muodostettu suhde pysyy yllä tämän uuden isovanhemman osalta.
Olen myös todella läheinen lapsenlapsieni toisten vanhemman kanssa vaikka ero tulikin lapsiini Ja tämä läheisyys johtuu siitä että he aikanaan lapsieni kanssa perustivat perheen ja kasvattivat lapset yhdessä ja ottivat minut mukaan heti lapsien syntymästä asti heidän kasvatuksekseensa. Olen tuntenut heidät vuosia. En ole katkera erosta ja en katso kaunaisin silmin uusia puolisoita mutta he eivät tunnu minun perheeltäni samalla tavalla kun ovat tulleet "kesken" tuoden mukanaan valmiin perheen. Olo on hieman kun he olisivat naapurissa asuva läheinen ystäväperhe tai muu vastaava. Ollaan hyvissä väleissä mutta ei tolkuttoman läheisiä.
Ymmärrän sinua täysin. Osalle ihmisistä ihmissuhteet kuitenkin ovat aina vain väliaikaisia Heillä on välit viilenneet usein niin omiin vanhempiin kuin sisaruksiinkin eikä serkuista, sedistä ja tädeistäkään ole kuultu vuosiin tai vuosikymmeniin yhtään mitään. He ymmärtävät kiintymisen eri tavalla kuin me, joilla läheiset ihmissuhteet ovat pysyviä ja pysyvyys jatkuu sukupolvesta toiseen. He eivät ymmärrä, mitää eroa on kiintyä omaan lapsenlapseen tai naapurin lapseen, koska heille on täysin normaalia, että ihmissuhteet nyt vain päättyvät, kun elämäntilanteet muuttuvat ja heille tulee aina uusia ja uusia kiintymyksen kohteita sitä mukaa kuin edelliset lakkaavat olemasta.
Tämä juuri. Meillä soitellaan joka viikko sukulaisia läpi ja harva on vuodessa se päivä kun kukaan sukulainen ei soittaisi tai itse soittaisi heille. Ja soittaessa yleensä puhutaan myös koko perheen jäsenten kanssa. Lapsetkin haluavat tulla puhelimeen kertomaan kuulumisiaan. Lapsieni lisälapset ei ole moisesta kiinnostuneita vaikka itse pyytäisi puhelimeen. Jos joku on lähistöllä tullaan soittamaan ovikelloa ja ei puhettakaan että soitetaan ensin että käykö tulla kylään kun perhe on aina tervetullut. Jos asutaan eri kaupungeissa soitetaan että ollaan tällä ja tällä välillä siinä lähellä että poiketaan kylään ja yleensä kerran tai kaksi vuodessa mennään ihan tarkoituksella kyläilemään suvun luokse ympäri Suomea puolin ja toisin. Nämä uudet puolison kumppanit ja lapset ei koskaan tule kylään itsenään vaikka tervetulleeksi on toivotettu. Lapsieni ex puolisot kyllä tulee ja myös yhden lapsen puoliso joka on vielä yhdessä ydinperheenä.
Juuri näin. Tätä on vaikea sellaisten ihmisten ymmärtää, jotka nk polttavat sillat takanaan eivätkä pidä enää sen jälkeen mitään yhteyttä. Suomessa on yhä enemmän ja enemmän perheitä, joissa ei ole enää mitään suvun yhteisöllisyyttä. Osa ei ole kokenut sellaista edes lapsuudessaan, joten on ihan ymmärrettävää, etteivät he osaa ajatella kuten sinä ja minä. Se, mitä sinä tunnet lastesi puolisoiden lapsia kohtaan on juuri sitä, mitä nämä ihmiset kutsuvat kiintymykseksi. Tilapäistä, tiettyjen ihmisten tiettyyn elämäntilanteeseen liittyvää tunnesidettä. Ja koska he ovat tottuneet ihmissuhteiden päättymiseen ja tunnesiteiden katkeamiseen, he eivät ymmärrä, mitä haittaa olisi kiintymisestä.
Uskomatonta sontaa. Jokainen fiksu ihminen on perheessä tosissaan, oli se uus- tai ydinversio. Ja toivoo, että perhe otetaan osaksi yhteisöä. Ei yhteisöllisyys rajoitu vain sukuun, se voi pitää sisällään ystäviä, naapureita, työkavereita... osa liittyy tiettyyn elämänvaiheeseen, vaikka opiskeluun, osa jää pysyviksi. Ja useimmilla - silloin kun perheestä puhutaan - tavoitteena on pysyvä ihmissuhde.
Jos lähdet oletuksesta, että jonkun tilaston valossa uusperhe hajoaa useammin kuin ydinperhe, teet väärin lapsesi perhettä kohtaan. Mahdollisuus kiintyä ja tulla osaksi yhteisöä tulee antaa, ja aika sitten näyttää käykö niin vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset mummot ja vaarit, joiden mielestä heidän ei tule kunnioittaa poikansa/tyttärensä uusperhettä ovat kyllä jotenkin kovin alhaista saastaa. Mitä se teitä nyppii, jos lapsi kiintyy ja kutsuu mummoksi myös? Tai miten voi olla niin vaikeaa jouluna luoda hyvää joulumieltä koko perheelle? Mikä ihmeen pimeä kateus teitä riivaa? Onko se niille omille kullannupuillekaan hyvä, että isovanhemmat tunkevat keinotekoista kiilaa uusperheen harmoniaan (joka on muutenkin jo itsessään haastavampaa).
Ihan sama kuin halveksin äiti/isäpuolia, jotka eivät edes yritä avata sydäntään kumppanin lapsille, samaan kastiin nämä tittelitietoiset mummot/vaarit. Hyi.
Jos antaisin lapsieni kumppanien lapsien mummotella itseäni he odottaisivat saavansa kaikki samat kun omat lapsenlapseni. Eikä minulla ole varaa, aikaa tai jaksamista huomioida 13 lasta usean kerran vuodessa. Enkä myöskään ala tinkimään omien 6 lapsenlapsen huomioimisesta jotka on olleet minun elämässäni syntymästä asti.
Tuo on sinun kieroutunut oletuksesi. Ei se, että elämässä on enemmän lämpöä ja kiintymystä ole keltään pois. Positiivinen ruokkii positiivista.
Niin eli mun pitäisi antaa sama huomio ja rakkaus näille lisälapsille ja antaa mummotella ja tottua siihen että olen heillekin isoäiti ja sitten lahjoa vain ne omat biolapsenlapset ja viettää heidän kanssaa aikaa? Miltä luulet että silloin näistä lisämaksusta tuntuisi? En ole ajasta ja rahasta tehty ja tarvin molempia myös itselleni joten huomioin vain niitä omia. Näillä lisälapsilla on omat isovanhemmat.
Äh, ei tarvitse olla ylidramaattinen. Se, että tyttäresi tai poikasi kumppanin lapsi kutsuu mummoksi, kun ovat vaikka perheensä käymässä, ei varmasti tarkoita sitä, että sinun olisi pakko pyhää aikaasi heille uhrata. Mutta jos he perheenä teillä käyvät tai sinä heillä, en näe mitään syytä, miksi olisi pakko korostaa, että "Teille en ole mummo". Yleinen tilannetaju, kohteliaisuus ja lapsille ystävällisyys ovat perustaitoja, jotka mummoikäisen pitäisi jo ymmärtää (toisen kuin pienen lapsen).
Mieheni poika kutsui minua pienempänä äidiksi. Joskus myöhemmin alkoi kutsua etunimelläni. Nykyään hänen 2- ja 4-vuotiaat lapsensa kutsuvat minua mummiksi. Voi kamalaa, mitä se on minulta pois? Suhteen voi luoda juuri niin tiiviiksi ja lämpimäksi sitten kuin itse jaksaa.
Heillä ei ole ollut mitään tarvetta kutsua minua mummoksi. Osaavat kutsua ihan etunimellä kun lapset on kasvatettu ymmärtämään uusperheen kuvioita ja sen että kaikilla on eri vanhemmat ja isovanhemmat ja vaikka toinen saisi enemmän sen takia niin turha kitistä kun elämä ei aina ole reilua. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta tokaista etten ole teille mummo tästä syystä mutta olisin kyllä käskenyt kutsua minua etunimellä jos olisi. Nätisti kylläkin.
En ymmärrä miksi koko sivun pitäisi leikkiä sen uusperheen piiri pieni pyörii leikkiä. He itse ovat valinneet tämän perhemuodon ihan keskenään. Minulta ei mielipidettä kysytty joten ei minun tarvitse siihen lähteä mukaan.
Olen kyllä ystävällinen näille lisälapsille aina ja tuon herkkuja kaikille ja juttelen myös heille jos paikalla ovat kun vieraillaan puolin ja toisin. Silti en heille ole mikään mummohahmo. Eikä tästä meillä ole mitään ongelmaa.
No ei tuossa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että olisit valmis pelkän periaatteen vuoksi ojentamaan lasten kutsumisia. Sano nyt vielä, miksi se olisi sinulta pois, jos lapsi sanoisi mummoksi? Ei se tarkoita, että se olisi oikeilta lapsenlapsiltasi jotenkin pois, tai että sinun pitäisi yhtäkkiä tämä tenava viedä huvipuistoon, jos et halua. Se on vaan tapa osoittaa, että pidän sinua läheisenä ja kivana.
Koska katson että sen mummo tittelin mukana tulee myös niitä velvollisuuksia. Ja jos nämä lapset olettavat että olen myös heille mummo->siksi kutsuvat minua mummoksi niin olettavat myös sen että kohtelen heitä tasavertaisena lapsenlapsieni kanssa mitä.he eivät ole. Toisekseen miksi minun pitäisi tässä asiassa ottaa heidät huomioon tähän tyyliin kun ei näiden lisälapsienkaan isovanhemmat ole minun lapsenlapsilleni mummoja ja ukkeja? Eikö tämänkin pitäisi mennä silloin tasapuolisesti?
Mutta jospa vain päästät irti oletuksestasi jostain muka-velvollisuuksista. Anna lasten kutsua itseäsi niinkuin on luontevaa, älä korjaa, kohtele johdonmukaisen fiksusti tavallasi. Jos he kutsuvat sinua nyt "Ritvaksi", hyvä niin, mutta jos joku lipsauttaa "mummo", älä nyt ala siitä draamaa vääntää. Sehän on vain osoitus, hei, olet kiva aikuinen. Vai onko se jotenkin kamalaa olla uusperheen lapsen silmissä miellyttävä?
Se mitä toiset isovanhemmat tekevät tai eivät tee, ei taas ole sinun käsissäsi. Vain oma käytöksesi on.
Johdonmukaista on juuri se että lapset kasvatetaan siihen että ymmärtävät kuka on kenenkin mummo eikä anneta alkaa sekoittamaan pakkaa. Ei ole tarvinut koskaan mitään draamaa tästä vääntää. Ja jos joku nyt vahingossa lipsauttaa mummo niin ei siinä mitään. Kyllähän varmaan suurin osa on joskus esim opettajaansa vahingossa äidiksi kutsunut jne. Mutta en silti ala olemaan aina mummi heille.
Jokainen pysykööt lokerossaan. Kiintymystä, rakkautta ja lämpöä onkin tässä maailmassa ihan liikaa. Selvä.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.
No ei, minusta se nimenomaan ei ole tittelistä kiinni. Itsehän aloit korostaa sitä, että mummoksi kutsuminen asettaa sinulle jotain velvollisuuksia. Se on vain sana, mutta sanomalla lapselle ettei sitä saa käyttää, korostat hänen ulkopuolelle jäämistään. Asia on aivan varmasti merkityksempi sille lapselle.
Ja toiseksi, suhde ei voi koskaan kehittyä, jos sille ei anna tilaa ja mahdollisuutta. Ei lapseen, ei aikuiseen. Tulee kyllä selväksi, että jostain syystä keskustelijat kokevat sen hirveän pahana, että kiintyisi aidosti oman lapsen kumppanin lapseen.
Niillä velvollisuuksilla tarkoitan juuri sitä että he olettavat sitten että otan heitä mukaan samalla kun omia lapsenlapsia ja ostan heille lahjoja jne. Varsinkin jos on nuori lapsi ja alkaa pitää mummonaan niin ei se ymmärrä että miksi kohdellaan eri tavalla jos sitä ei ole alusta asti tehty selväksi. Sen takia pitää olla johdonmukainen.
Ja syyt on tässä ketjussa käyty monesti läpi miksi moni ei halua muodostaa sidettä siihen lisälapseen ja se syy on se että uusperheet hajoaa hyvin usein ja se lapsi katoaa siinä erossa elämästä yleensä kokonaan ja läheisen menettäminen näin ei ole kivaa. Lisäksi moni ei tunne niitä lisä lapsia mitenkään läheisiksi kun ei ole nähnyt heidän kasvamistaan ja lisäksi ei ole samalla tavalla heille läheinen kun heidän omat isovanhempansa vaikka mitä tekisi. Ja osa vaan nyt ei yksinkertaisesti tykkää muiden lapsista ja vaikka ne nyt olisikin osa lapsensa perhettä niin ei tunne että ne ovat osa omaa perhettä ja sukua.
Uusperheet eivät hajoa "hyvin usein", etkä voi rakentaa suhtautumistasi tiettyyn perheeseen sen varaan, että se kuitenkin hajoaa. Sillä olet pieneltä osaltasi vaikuttamassa juuri siihen, että se perhe hajoaa, kun ei saa kokea edes olevansa perhe muiden silmissä.
Ydinperheetkin hajoavat, lapset lapsineen muuttavat kauas vanhemmistaan, kaikkea voi tapahtua ja yhteydenpito ihan omiinkin lapsiin katketa. Ei elämää voi sen mukaan elää.
Uusperhe on ihan yhtä lailla perhe kuin ydinperhekin ja ansaitsee sellaisena kohtelun läheisiltään. Muuten käy pian niin, että läheisyys on mennyttä.
Muistan lukeneeni jostain aikanaan että uusioperheen hajoaa ydinperheitä useammin. Eli tilastot on niitä vastaan.
Minulla on hyvät ja lämpimät välit omiin lapsiin ja lapsenlapsiini. Toki he voivat muuttaa kauaskin mutta silloin tekisin kaikkeni että yhteys säilyy. Itse olin todella läheinen sukulaisteni kanssa pienenä ja vielä nyt aikuisenakin vaikka kaikki asui ympäri Suomen. Veri on vettä sakeampaa. Missä taas eron sattuessa yleensä se uusi miniä tai vävy tuskin jaksaa laittaa rikkaa ristiin sen eteen että se heidän lapsiinsa muodostettu suhde pysyy yllä tämän uuden isovanhemman osalta.
Olen myös todella läheinen lapsenlapsieni toisten vanhemman kanssa vaikka ero tulikin lapsiini Ja tämä läheisyys johtuu siitä että he aikanaan lapsieni kanssa perustivat perheen ja kasvattivat lapset yhdessä ja ottivat minut mukaan heti lapsien syntymästä asti heidän kasvatuksekseensa. Olen tuntenut heidät vuosia. En ole katkera erosta ja en katso kaunaisin silmin uusia puolisoita mutta he eivät tunnu minun perheeltäni samalla tavalla kun ovat tulleet "kesken" tuoden mukanaan valmiin perheen. Olo on hieman kun he olisivat naapurissa asuva läheinen ystäväperhe tai muu vastaava. Ollaan hyvissä väleissä mutta ei tolkuttoman läheisiä.
Ymmärrän sinua täysin. Osalle ihmisistä ihmissuhteet kuitenkin ovat aina vain väliaikaisia Heillä on välit viilenneet usein niin omiin vanhempiin kuin sisaruksiinkin eikä serkuista, sedistä ja tädeistäkään ole kuultu vuosiin tai vuosikymmeniin yhtään mitään. He ymmärtävät kiintymisen eri tavalla kuin me, joilla läheiset ihmissuhteet ovat pysyviä ja pysyvyys jatkuu sukupolvesta toiseen. He eivät ymmärrä, mitää eroa on kiintyä omaan lapsenlapseen tai naapurin lapseen, koska heille on täysin normaalia, että ihmissuhteet nyt vain päättyvät, kun elämäntilanteet muuttuvat ja heille tulee aina uusia ja uusia kiintymyksen kohteita sitä mukaa kuin edelliset lakkaavat olemasta.
Tämä juuri. Meillä soitellaan joka viikko sukulaisia läpi ja harva on vuodessa se päivä kun kukaan sukulainen ei soittaisi tai itse soittaisi heille. Ja soittaessa yleensä puhutaan myös koko perheen jäsenten kanssa. Lapsetkin haluavat tulla puhelimeen kertomaan kuulumisiaan. Lapsieni lisälapset ei ole moisesta kiinnostuneita vaikka itse pyytäisi puhelimeen. Jos joku on lähistöllä tullaan soittamaan ovikelloa ja ei puhettakaan että soitetaan ensin että käykö tulla kylään kun perhe on aina tervetullut. Jos asutaan eri kaupungeissa soitetaan että ollaan tällä ja tällä välillä siinä lähellä että poiketaan kylään ja yleensä kerran tai kaksi vuodessa mennään ihan tarkoituksella kyläilemään suvun luokse ympäri Suomea puolin ja toisin. Nämä uudet puolison kumppanit ja lapset ei koskaan tule kylään itsenään vaikka tervetulleeksi on toivotettu. Lapsieni ex puolisot kyllä tulee ja myös yhden lapsen puoliso joka on vielä yhdessä ydinperheenä.
Pitäisin hyvin kummallisena, jos äitini kaveeraisi exäni kanssa. Siihen on ihan syynä, miksi on ex.
Syy miksi lapseni ovat eronneet on ollut se että ajautuneet erilleen vuosien myötä ja eivät ole onnistuneet kaikesta yrityksestä huolimatta korjaamaan suhdetta. Erosivat hyvissä väleissä. Joten lapseni eivät näe siinä mitään väärää että olen hyvissä väleissä ja kaveeraan heidän exiensä kanssa ja lastenlasteni vanhempien kanssa. Soittavat myös minulle silloin kun heillä on lapset ja kaipaavat jostain syystä hetken hoitoapua ja olen mielelläni sitä antanut kun tarvitsee.
Ei kaikki valitse renttua kumppanikseen ja eroa riidellen ja huutaen ja sillat takana polttaen.
Ei se että erotaan huonoissa väleissä tarkoita, että exä on renttu tms. Aika asenteellista. Ja vaikkei olisi erityisen huonotkaan välit, on todella outoa, että mieluummin viettää aikaa lapsensa exän kuin nykyisen kanssa. Tietysti jos se on lapselle ihan oikeasti ok, eikä vain sano niin, se muuttaa asioita. Mutta aika harvalle on ihan aidon oikeasti mieleistä, että omat vanhemmat viettävät aikaa exien kanssa muuta kuin satunnaiset lastenlasten hoitoonviemiset ja siinä yhteydessä yleistason kuulumisten vaihto.
Olen tuntenut lapsieni ensimmäiset aviopuolisot vuosia ja vuosia ja kasvanut heidän kanssaan läheiseksi. He ottivat minut mukaan silloin kun olivat raskaana ja mukaan lapsien elämään kun he syntyivät. Yhdessä on koettu juhlat ja surut. Siinä kasvaa pakostakin yhteen ja tulee yhdeksi perheeksi. Lapsieni eksät ovat ihania ihmisiä ja kyllä minua harmitti heidän eronsa vaikka sen ymmärsinkin ja pääsin siitä yli ja olin tyytyväinen että lapsenlapset jne auttaa heitä pysymään vielä perheenä. Nämä uudet puolisot taas ei ole nähneet mitään vaivaa tai kiinnostusta minua kohtaan ystävänä ja ymmärrän että heillä on omat kuvionsa. Itse olen yrittänyt myös ystävystyä ja rakentaa edes jonkinlaista kiintymys suhdetta heihin mutta sitä ei synny samalla tavalla koska heillä kuten sanottu oli myös se ydinperhe sukulaisineen kerran ja tähän perheeseen syntyi ne lapset jotka nyt ovat lapsieni lisä lapsia. Tädtä syystä lapsieni kumppanit lapsineen ovat lähempänä naapuriperhettä tai muuta vastaavaa. Heitä on kiva nähdä mutta ei nähdä muuten kuin lapsieni kanssa pakettina.
Sinä sinä sinä ja sinun tunteesi. Jännä, että näet lastesi uudet kumppanivalinnat entisiä huonompina. Melkoinen loukkaus lastesi arvostelukykyä kohtaan.
Sustako se kiintymys ja rakkaus ja lämpö on titteleistä kiinni? Kyllä meillä sitäkin osoitetaan vaikka ei minua mummoksi kutsukkaan. Toki hieman eri tavalla kun omille lapsenlapsille kun heidän kanssaan vietän muutenkin aikaa mutta en minä mikään kylmä ja kopea ole näillä lisälapsillekkaan. Heihin vain ei ole samanlaista suhdetta.