Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Mieheni tapaa sanoa, että kaikki ongelmat aina kulminoituvat rahaan. Hän on oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Minusta kuulostaa epäreilulta, että lapseton aikuinen lapsi saa saman summan kuin se aikuinen lapsi, jolla on neljä lasta! Jokainen lapsenlapsi on oma yksilönsä, eikö he muka jokainen ole oman lahjan arvoisia!
Vanhimmat lapseni (joilla on lapsia ja toisella bonuslapsiakin) ovat aikanaan saaneet tukea ajokortin ja asunnon hankintaan sekä koulutukseen. Ovat sinkkuaikoinaan saaneet lahjaksi matkarahaa ym. En ymmärrä miksi nuorimpien pitäisi jäädä näitä vaille, koska vanhimmat ovat ehtineet saada lapsia. Joten jatkan kaikkien lasteni tukemista, lahjoilla ja muuten. Ja tunnustan, että ilman jouluakin tuemme tällä hetkellä taloudellisesti nuorinta eniten. Kuten olemme tukeneet vanhimpia heidän vastaavassa elämänvaiheissaan. Tavallaan sitä odottaa, että kun lapsella on jo ammatti ja parisuhde ja kotikin hankittuna, hän vähitellen alkaisi tulla jo toimeen itsekin. Ja näyttävät nuot tulevankin toimeen, ainakin meidän aikuiset lapset.
Ottamatta kantaa siihen mitä kenellekin pitäisi ostaa, niin se lapsi on syytön tilanteeseen joka tapauksessa.
Ei kukaan lapsi valitse itse sitä tilannetta, että hän on omassa perheessään "ulkopuolinen" ja jokin bonuslapsi. Tämä pitäisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtää.
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että bonuslapsen rooli äärimmäisen epäkiitollinen. Vaikka pieni lapsi kuinka rakastaisi ehdoitta bonusvanhempaa, bonusisovanhempia ja omaa sisaruspuoltaan, niin aika suuren särön tekee minuuteen se, että nämä ihmiset eristävät lapsen ulkopuoliseksi ja joksikin ylimääräiseksi riesaksi. Ei lapsi sitä ymmärrä. Aikuisten pitäisi ajatella asiaa myös lapsen kannalta, vaikka tämä ei olisikaan "verisukua" ja iloita siitä, että saa olla turvallinen aikuinen myös tämän lapsen elämässä. Eriarvoistavaa kohtelua on muutenkin maailmassa aivan tarpeeksi ilman, että sitä turhaan lietsotaan saman perheen lasten välille
Mielestäni on myös järjetöntä tuomita uusiperhekuvio vanhemman itsekkyydeksi ja epäonnistumiseksi elämässä ja parinmuodostamisessa. On paljon perheitä, joissa ydinperheeseen jääminen ei ole terveellistä kenellekään (fyysisesti tai henkisesti) ja myös niitä, joissa toista vanhempaa ei syystä tai toisesta ole.
Pitäisikö näiden ihmisten jäädä yksin kunnes lapsi on kasvanut aikuiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa siihen mitä kenellekin pitäisi ostaa, niin se lapsi on syytön tilanteeseen joka tapauksessa.
Ei kukaan lapsi valitse itse sitä tilannetta, että hän on omassa perheessään "ulkopuolinen" ja jokin bonuslapsi. Tämä pitäisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtää.
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että bonuslapsen rooli äärimmäisen epäkiitollinen. Vaikka pieni lapsi kuinka rakastaisi ehdoitta bonusvanhempaa, bonusisovanhempia ja omaa sisaruspuoltaan, niin aika suuren särön tekee minuuteen se, että nämä ihmiset eristävät lapsen ulkopuoliseksi ja joksikin ylimääräiseksi riesaksi. Ei lapsi sitä ymmärrä. Aikuisten pitäisi ajatella asiaa myös lapsen kannalta, vaikka tämä ei olisikaan "verisukua" ja iloita siitä, että saa olla turvallinen aikuinen myös tämän lapsen elämässä. Eriarvoistavaa kohtelua on muutenkin maailmassa aivan tarpeeksi ilman, että sitä turhaan lietsotaan saman perheen lasten välilleMielestäni on myös järjetöntä tuomita uusiperhekuvio vanhemman itsekkyydeksi ja epäonnistumiseksi elämässä ja parinmuodostamisessa. On paljon perheitä, joissa ydinperheeseen jääminen ei ole terveellistä kenellekään (fyysisesti tai henkisesti) ja myös niitä, joissa toista vanhempaa ei syystä tai toisesta ole.
Pitäisikö näiden ihmisten jäädä yksin kunnes lapsi on kasvanut aikuiseksi?
Vastaan viimeiseen kysymykseen kyllä pitäisi. Uusi parisuhde sitten kun lapset on aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa siihen mitä kenellekin pitäisi ostaa, niin se lapsi on syytön tilanteeseen joka tapauksessa.
Ei kukaan lapsi valitse itse sitä tilannetta, että hän on omassa perheessään "ulkopuolinen" ja jokin bonuslapsi. Tämä pitäisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtää.
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että bonuslapsen rooli äärimmäisen epäkiitollinen. Vaikka pieni lapsi kuinka rakastaisi ehdoitta bonusvanhempaa, bonusisovanhempia ja omaa sisaruspuoltaan, niin aika suuren särön tekee minuuteen se, että nämä ihmiset eristävät lapsen ulkopuoliseksi ja joksikin ylimääräiseksi riesaksi. Ei lapsi sitä ymmärrä. Aikuisten pitäisi ajatella asiaa myös lapsen kannalta, vaikka tämä ei olisikaan "verisukua" ja iloita siitä, että saa olla turvallinen aikuinen myös tämän lapsen elämässä. Eriarvoistavaa kohtelua on muutenkin maailmassa aivan tarpeeksi ilman, että sitä turhaan lietsotaan saman perheen lasten välilleMielestäni on myös järjetöntä tuomita uusiperhekuvio vanhemman itsekkyydeksi ja epäonnistumiseksi elämässä ja parinmuodostamisessa. On paljon perheitä, joissa ydinperheeseen jääminen ei ole terveellistä kenellekään (fyysisesti tai henkisesti) ja myös niitä, joissa toista vanhempaa ei syystä tai toisesta ole.
Pitäisikö näiden ihmisten jäädä yksin kunnes lapsi on kasvanut aikuiseksi?Vastaan viimeiseen kysymykseen kyllä pitäisi. Uusi parisuhde sitten kun lapset on aikuisia.
Idiootti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa siihen mitä kenellekin pitäisi ostaa, niin se lapsi on syytön tilanteeseen joka tapauksessa.
Ei kukaan lapsi valitse itse sitä tilannetta, että hän on omassa perheessään "ulkopuolinen" ja jokin bonuslapsi. Tämä pitäisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtää.
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että bonuslapsen rooli äärimmäisen epäkiitollinen. Vaikka pieni lapsi kuinka rakastaisi ehdoitta bonusvanhempaa, bonusisovanhempia ja omaa sisaruspuoltaan, niin aika suuren särön tekee minuuteen se, että nämä ihmiset eristävät lapsen ulkopuoliseksi ja joksikin ylimääräiseksi riesaksi. Ei lapsi sitä ymmärrä. Aikuisten pitäisi ajatella asiaa myös lapsen kannalta, vaikka tämä ei olisikaan "verisukua" ja iloita siitä, että saa olla turvallinen aikuinen myös tämän lapsen elämässä. Eriarvoistavaa kohtelua on muutenkin maailmassa aivan tarpeeksi ilman, että sitä turhaan lietsotaan saman perheen lasten välilleMielestäni on myös järjetöntä tuomita uusiperhekuvio vanhemman itsekkyydeksi ja epäonnistumiseksi elämässä ja parinmuodostamisessa. On paljon perheitä, joissa ydinperheeseen jääminen ei ole terveellistä kenellekään (fyysisesti tai henkisesti) ja myös niitä, joissa toista vanhempaa ei syystä tai toisesta ole.
Pitäisikö näiden ihmisten jäädä yksin kunnes lapsi on kasvanut aikuiseksi?Vastaan viimeiseen kysymykseen kyllä pitäisi. Uusi parisuhde sitten kun lapset on aikuisia.
Ööö... aina sanotaan, että poika ei saisi kasvaa isättömänä. Mutta sitten ei saa ottaa uuttakaan miehen mallia.... päättäkää jo, mikä on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa siihen mitä kenellekin pitäisi ostaa, niin se lapsi on syytön tilanteeseen joka tapauksessa.
Ei kukaan lapsi valitse itse sitä tilannetta, että hän on omassa perheessään "ulkopuolinen" ja jokin bonuslapsi. Tämä pitäisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtää.
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että bonuslapsen rooli äärimmäisen epäkiitollinen. Vaikka pieni lapsi kuinka rakastaisi ehdoitta bonusvanhempaa, bonusisovanhempia ja omaa sisaruspuoltaan, niin aika suuren särön tekee minuuteen se, että nämä ihmiset eristävät lapsen ulkopuoliseksi ja joksikin ylimääräiseksi riesaksi. Ei lapsi sitä ymmärrä. Aikuisten pitäisi ajatella asiaa myös lapsen kannalta, vaikka tämä ei olisikaan "verisukua" ja iloita siitä, että saa olla turvallinen aikuinen myös tämän lapsen elämässä. Eriarvoistavaa kohtelua on muutenkin maailmassa aivan tarpeeksi ilman, että sitä turhaan lietsotaan saman perheen lasten välilleMielestäni on myös järjetöntä tuomita uusiperhekuvio vanhemman itsekkyydeksi ja epäonnistumiseksi elämässä ja parinmuodostamisessa. On paljon perheitä, joissa ydinperheeseen jääminen ei ole terveellistä kenellekään (fyysisesti tai henkisesti) ja myös niitä, joissa toista vanhempaa ei syystä tai toisesta ole.
Pitäisikö näiden ihmisten jäädä yksin kunnes lapsi on kasvanut aikuiseksi?Vastaan viimeiseen kysymykseen kyllä pitäisi. Uusi parisuhde sitten kun lapset on aikuisia.
Ööö... aina sanotaan, että poika ei saisi kasvaa isättömänä. Mutta sitten ei saa ottaa uuttakaan miehen mallia.... päättäkää jo, mikä on parasta.
Ei saa kato erota. Jos erotaan, isovanhemmat ja muu suku kostaa sen kaikilla tavoin. Hamaan loppuun saakka. Sehän näillä serkkunsa naineilla on pointtina. Biologinen side kato.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa siihen mitä kenellekin pitäisi ostaa, niin se lapsi on syytön tilanteeseen joka tapauksessa.
Ei kukaan lapsi valitse itse sitä tilannetta, että hän on omassa perheessään "ulkopuolinen" ja jokin bonuslapsi. Tämä pitäisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtää.
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että bonuslapsen rooli äärimmäisen epäkiitollinen. Vaikka pieni lapsi kuinka rakastaisi ehdoitta bonusvanhempaa, bonusisovanhempia ja omaa sisaruspuoltaan, niin aika suuren särön tekee minuuteen se, että nämä ihmiset eristävät lapsen ulkopuoliseksi ja joksikin ylimääräiseksi riesaksi. Ei lapsi sitä ymmärrä. Aikuisten pitäisi ajatella asiaa myös lapsen kannalta, vaikka tämä ei olisikaan "verisukua" ja iloita siitä, että saa olla turvallinen aikuinen myös tämän lapsen elämässä. Eriarvoistavaa kohtelua on muutenkin maailmassa aivan tarpeeksi ilman, että sitä turhaan lietsotaan saman perheen lasten välilleMielestäni on myös järjetöntä tuomita uusiperhekuvio vanhemman itsekkyydeksi ja epäonnistumiseksi elämässä ja parinmuodostamisessa. On paljon perheitä, joissa ydinperheeseen jääminen ei ole terveellistä kenellekään (fyysisesti tai henkisesti) ja myös niitä, joissa toista vanhempaa ei syystä tai toisesta ole.
Pitäisikö näiden ihmisten jäädä yksin kunnes lapsi on kasvanut aikuiseksi?Vastaan viimeiseen kysymykseen kyllä pitäisi. Uusi parisuhde sitten kun lapset on aikuisia.
Ööö... aina sanotaan, että poika ei saisi kasvaa isättömänä. Mutta sitten ei saa ottaa uuttakaan miehen mallia.... päättäkää jo, mikä on parasta.
Oletko tullut neitseellisesti raskaaksi yleensä lapsella on isä tai ainakin vaari, eno...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Minusta kuulostaa epäreilulta, että lapseton aikuinen lapsi saa saman summan kuin se aikuinen lapsi, jolla on neljä lasta! Jokainen lapsenlapsi on oma yksilönsä, eikö he muka jokainen ole oman lahjan arvoisia!
Toisaalta voisi ajatella niinkin, että antaisi lahjan rahana ja saman summan per oma lapsi. Oma lapsi saa sitten päättää, mitä sillä rahalla tekee. Käyttääkö kaiken itse, ostaako itselleen ja puolisolleen jotain kivaa, ostaako rahalla koko perheelle jotain kivaa vai käyttääkö rahan pelkästään lasten lahjoihin. Eli isovanhempi ei antaisikaan lahjoja lapsenlapsilleen vaan ainoastaan rahaa omille lapsilleen, jotka saavat päättää omien toiveidensa ja kasvatusarvojensa mukaan, miten tuon rahan käyttävät. Kun rahan antaa jo ennen joulua, jää lapsille aikaa ostella sillä omille lapsilleen lahjoja, jos haluavat käyttää rahan siihen tarkoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten, appiukkoni kutsui futispeliä katsomaan oman poikansa ja biologisen lapsenlapsensa. Oma poikani jätettiin kutsun ulkopuolelle, vaikka oli innokkain futisfani koko seurueesta. Tässä oli minulla, äidillä, tuhannen taalan paikka yrittää selvittää itkuiselle pojalle miksi häntä ei otettu mukaan. Olisivat edes tehneet futismatkansa vöhin äänin, mutta suunnittelivat ja hehkuttivat sitä vielä. En pidä appiukostani vielä tänäkään päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Uskon että tulee kalliiksi kun porukkaa on paljon. Neuvo: puhu asiallisesti lastesi kanssa asiasta avoimesti. Ja kun tulevat pitkin vuotta kyläilemään isolla porukalla, ei ole aina pakko tehdä ruokaa. Ihan kahvit/mehut ja pientä keksiä/pullaa tms.
Lahjakäytäntösi kuulostaa täysin oikeudenmukaiselta. Jokainen saa käyttää summan haluamallaan tavalla. Eikä tule turhaa romua mitä kaikilla on kaapit täynnä.
Lahjakäytäntö on järkevä. Itse ehdottaisin, että esim. jouluksi kaikki tekisivät ja toisivat jotain? Joku tuo kalan, joku kinkun, joku laatikot, joku salaatin ja rosollit jne.
Näiden lisäksi: milloin on nuorien perheiden aika kestitä vanhoja mummoja ja vaarejaan? Ei ne äiti ja isä loputtomiin voi ruokaa lapata neli-kymppisten lapsiensa suuhun, vaan kyllä voisi jo nuoripolvikin tehdä oman joulun ja jopa kutsua mummit ja vaarit sinne kinkkua syömään. Onhan se ihan täysin hirveän iso projektikin kestitä iso porukka ikä-ihmisenä, mukaan lukien x määrä pikkulapsia.
Itse en edes kykenisi siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa siihen mitä kenellekin pitäisi ostaa, niin se lapsi on syytön tilanteeseen joka tapauksessa.
Ei kukaan lapsi valitse itse sitä tilannetta, että hän on omassa perheessään "ulkopuolinen" ja jokin bonuslapsi. Tämä pitäisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtää.
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että bonuslapsen rooli äärimmäisen epäkiitollinen. Vaikka pieni lapsi kuinka rakastaisi ehdoitta bonusvanhempaa, bonusisovanhempia ja omaa sisaruspuoltaan, niin aika suuren särön tekee minuuteen se, että nämä ihmiset eristävät lapsen ulkopuoliseksi ja joksikin ylimääräiseksi riesaksi. Ei lapsi sitä ymmärrä. Aikuisten pitäisi ajatella asiaa myös lapsen kannalta, vaikka tämä ei olisikaan "verisukua" ja iloita siitä, että saa olla turvallinen aikuinen myös tämän lapsen elämässä. Eriarvoistavaa kohtelua on muutenkin maailmassa aivan tarpeeksi ilman, että sitä turhaan lietsotaan saman perheen lasten välilleMielestäni on myös järjetöntä tuomita uusiperhekuvio vanhemman itsekkyydeksi ja epäonnistumiseksi elämässä ja parinmuodostamisessa. On paljon perheitä, joissa ydinperheeseen jääminen ei ole terveellistä kenellekään (fyysisesti tai henkisesti) ja myös niitä, joissa toista vanhempaa ei syystä tai toisesta ole.
Pitäisikö näiden ihmisten jäädä yksin kunnes lapsi on kasvanut aikuiseksi?Vastaan viimeiseen kysymykseen kyllä pitäisi. Uusi parisuhde sitten kun lapset on aikuisia.
Ööö... aina sanotaan, että poika ei saisi kasvaa isättömänä. Mutta sitten ei saa ottaa uuttakaan miehen mallia.... päättäkää jo, mikä on parasta.
Oletko tullut neitseellisesti raskaaksi yleensä lapsella on isä tai ainakin vaari, eno...
Kuten olemme huomanneet, on aika tavallista että isää nähdään harvoin.
Minun pojillani on 80-vuotias jääräpäinen fundamentalistiuskovainen isoisä ja 78-vuotias narsistinen isoisä. Kummankaan en haluaisi olevan miehenmalli. Enoja eikä setiä ole.
(Näin vain pohdintana, jos lapsillani ei olisi isää...)
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten, appiukkoni kutsui futispeliä katsomaan oman poikansa ja biologisen lapsenlapsensa. Oma poikani jätettiin kutsun ulkopuolelle, vaikka oli innokkain futisfani koko seurueesta. Tässä oli minulla, äidillä, tuhannen taalan paikka yrittää selvittää itkuiselle pojalle miksi häntä ei otettu mukaan. Olisivat edes tehneet futismatkansa vöhin äänin, mutta suunnittelivat ja hehkuttivat sitä vielä. En pidä appiukostani vielä tänäkään päivänä.
Minä olen ollut tässä keskustelussa sillä puolella, ettei isovanhempien tarvitse muistaa kuin omat lapsenlapsensa.
Tämä esimerkki menee kuitenkin siihen, että olisi voinut edes sinulta pyytää rahat ja ottaa mukaan, jos ei ole omaa rahaa. Samoin se trampoliiniesimerkki aiemmin oli pöyristyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sille mitään, että omat lapsenlapseni, jotka olen tuntenut heidän syntymistään asti, tuntuvat läheisemmiltä ja rakkaammilta, helpommilta ymmärtää, kuin nykyisen miniäni kaksi tytärtä, jotka tulivat sukuun ollessaan 8- ja 12-vuotiaita. Näillä miniän tyttärillä on myös kahdet omat isovanhemmat, eli miniän vanhemmat ja oman isänsä vanhemmat. He eivät juuri täällä näy, heillä on omien sukulaisten lisäksi omia kavereita ja harrastuksia.
Ja niille jotka tässä vilauttavat adoptiokorttia: yksi kolmesta lapsestani on adoptoitu. Hän on oma lapseni siinä kuin kaksi muutakin. Ja hänen lapsensa ovat omia lapsenlapsiani siinä kuin muidenkin lasteni omat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Uskon että tulee kalliiksi kun porukkaa on paljon. Neuvo: puhu asiallisesti lastesi kanssa asiasta avoimesti. Ja kun tulevat pitkin vuotta kyläilemään isolla porukalla, ei ole aina pakko tehdä ruokaa. Ihan kahvit/mehut ja pientä keksiä/pullaa tms.
Lahjakäytäntösi kuulostaa täysin oikeudenmukaiselta. Jokainen saa käyttää summan haluamallaan tavalla. Eikä tule turhaa romua mitä kaikilla on kaapit täynnä.
Lahjakäytäntö on järkevä. Itse ehdottaisin, että esim. jouluksi kaikki tekisivät ja toisivat jotain? Joku tuo kalan, joku kinkun, joku laatikot, joku salaatin ja rosollit jne.
Näiden lisäksi: milloin on nuorien perheiden aika kestitä vanhoja mummoja ja vaarejaan? Ei ne äiti ja isä loputtomiin voi ruokaa lapata neli-kymppisten lapsiensa suuhun, vaan kyllä voisi jo nuoripolvikin tehdä oman joulun ja jopa kutsua mummit ja vaarit sinne kinkkua syömään. Onhan se ihan täysin hirveän iso projektikin kestitä iso porukka ikä-ihmisenä, mukaan lukien x määrä pikkulapsia.
Itse en edes kykenisi siihen.
Meillä on "vaihdettu sukupolvea", kun edellinen sukupolvi on alkanut täyttää 40 vuotta. Vielä 9 vuotta ja minä ja siskoni saamme asettua muiden laittamaan joulupöytään. Omat vanhempamme ovat saaneet istua meidän joulupöytäämme jo noin 20 vuoden ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Minusta kuulostaa epäreilulta, että lapseton aikuinen lapsi saa saman summan kuin se aikuinen lapsi, jolla on neljä lasta! Jokainen lapsenlapsi on oma yksilönsä, eikö he muka jokainen ole oman lahjan arvoisia!
Toisaalta voisi ajatella niinkin, että antaisi lahjan rahana ja saman summan per oma lapsi. Oma lapsi saa sitten päättää, mitä sillä rahalla tekee. Käyttääkö kaiken itse, ostaako itselleen ja puolisolleen jotain kivaa, ostaako rahalla koko perheelle jotain kivaa vai käyttääkö rahan pelkästään lasten lahjoihin. Eli isovanhempi ei antaisikaan lahjoja lapsenlapsilleen vaan ainoastaan rahaa omille lapsilleen, jotka saavat päättää omien toiveidensa ja kasvatusarvojensa mukaan, miten tuon rahan käyttävät. Kun rahan antaa jo ennen joulua, jää lapsille aikaa ostella sillä omille lapsilleen lahjoja, jos haluavat käyttää rahan siihen tarkoitukseen.
Samaa tulin ehdottamaan itsekin. Kukin vanhempi antakoon suoraan lapselleen budjettiinsa sopivan summan rahaa, jokaiselle saman verran. Lapsi saa itse päättää, miten rahan käyttää.
Näinhän se menee myös esim. perinnönjaossa. Kukin lapsi saa saman verran riippumatta montako lasta tai lapsipuolta on tullut hankkineeksi.
Tämä on mielenkiintoinen ketju tällaiselle, jolla ei ole omakohtaista kokemusta uusperheistä. Kuvittelin, että isovanhemmat pyrkivät joululahjajutuissa tasapuolisuuteen, vaikka se tarkoittaisi vaatimattomampia lahjoja. Hämmästyin kyllä kun näin ei näytäkään olevan!
Perhekokohan voi muuttua monella tapaa monesta syystä, mikä siinä on niin hirveää sitten?? Ei sen lahjan tarvitse olla kuin pieni muistaminen tai sitten ei mitään, jos alkaa tuntua siltä että tulee liian kalliiksi. Arvokkaampaa mielestäni on lasten keskinäisten välien vaaliminen, mutta ehkä olen toistaiseksi huono sanomaan mitään kun tosiaan omaa kokemusta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Uskon että tulee kalliiksi kun porukkaa on paljon. Neuvo: puhu asiallisesti lastesi kanssa asiasta avoimesti. Ja kun tulevat pitkin vuotta kyläilemään isolla porukalla, ei ole aina pakko tehdä ruokaa. Ihan kahvit/mehut ja pientä keksiä/pullaa tms.
Lahjakäytäntösi kuulostaa täysin oikeudenmukaiselta. Jokainen saa käyttää summan haluamallaan tavalla. Eikä tule turhaa romua mitä kaikilla on kaapit täynnä.
Kiitos kommentistani. Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla valittaa tuota rahanmenoa :D Haluankin muistaa lapsiani jouluna. Ja ehkä tuo heidän syöttämisensä (ja koko perheen yhdessäolo) on sitten minulle se henkilökohtaisin ja kivoin tapa antaa. Aikoinaan päädyimme tähän rahalahjakäytäntöön, kun lapset rupesivat lapsia saamaan, ja tuntui olevan tosi vaikeaa keksiä mitään konstia jolla olisi kaikille lapsilleen suurin piirtein tasapuolinen, kun yksi tarvitsi sitä ja toinen tätä, ja tarpeetkin olivat kovin erilaiset. Ensimmäinen miniämme (juu, valitettavasti taas miniä, joskin nykyään jo ex) oli myös kovin halukas ohjeistamaan meitä mitä meidän pitäisi heidän perheeseen hankkia ja mitä ei, mikä ärsytti minua, koin asian siten, että hän puuttui minun suhteeseen ja tasapuolisuusajatukseen oman perheeni suhteen. Niinpä päädyimme tähän järjestelyyn, kiitos mm. tuon ex-miniän. Joulumme ovat nykyisin leppoisaa yhdessäoloa ilman tavarahössäystä, ja luulisin että aikuiset lapseni kokevat tulevansa kohdelluksi tasapuolisesti. Ainakin sisarussuhteet näyttäytyvät hyvänä, kun yhdessä ollaan.
Voi kumpa kaikki mummit olisivat yhtä fiksuja ja tasapuolisia. Ei ole monenkaan mukava olla jouluaattona pukin vieraillessa kun toinen saa 1500 euron tietokoneen ja toinen saa sukat. Joka aikuiselle lapselle se sama summa, oli se sitten 20 tai 2000 euroa tai jotain siltä väliltä ja sillä siisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa siihen mitä kenellekin pitäisi ostaa, niin se lapsi on syytön tilanteeseen joka tapauksessa.
Ei kukaan lapsi valitse itse sitä tilannetta, että hän on omassa perheessään "ulkopuolinen" ja jokin bonuslapsi. Tämä pitäisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtää.
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että bonuslapsen rooli äärimmäisen epäkiitollinen. Vaikka pieni lapsi kuinka rakastaisi ehdoitta bonusvanhempaa, bonusisovanhempia ja omaa sisaruspuoltaan, niin aika suuren särön tekee minuuteen se, että nämä ihmiset eristävät lapsen ulkopuoliseksi ja joksikin ylimääräiseksi riesaksi. Ei lapsi sitä ymmärrä. Aikuisten pitäisi ajatella asiaa myös lapsen kannalta, vaikka tämä ei olisikaan "verisukua" ja iloita siitä, että saa olla turvallinen aikuinen myös tämän lapsen elämässä. Eriarvoistavaa kohtelua on muutenkin maailmassa aivan tarpeeksi ilman, että sitä turhaan lietsotaan saman perheen lasten välilleMielestäni on myös järjetöntä tuomita uusiperhekuvio vanhemman itsekkyydeksi ja epäonnistumiseksi elämässä ja parinmuodostamisessa. On paljon perheitä, joissa ydinperheeseen jääminen ei ole terveellistä kenellekään (fyysisesti tai henkisesti) ja myös niitä, joissa toista vanhempaa ei syystä tai toisesta ole.
Pitäisikö näiden ihmisten jäädä yksin kunnes lapsi on kasvanut aikuiseksi?Vastaan viimeiseen kysymykseen kyllä pitäisi. Uusi parisuhde sitten kun lapset on aikuisia.
Ööö... aina sanotaan, että poika ei saisi kasvaa isättömänä. Mutta sitten ei saa ottaa uuttakaan miehen mallia.... päättäkää jo, mikä on parasta.
Oletko tullut neitseellisesti raskaaksi yleensä lapsella on isä tai ainakin vaari, eno...
Kuten olemme huomanneet, on aika tavallista että isää nähdään harvoin.
Minun pojillani on 80-vuotias jääräpäinen fundamentalistiuskovainen isoisä ja 78-vuotias narsistinen isoisä. Kummankaan en haluaisi olevan miehenmalli. Enoja eikä setiä ole.
(Näin vain pohdintana, jos lapsillani ei olisi isää...)
Repesin :D !!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Uskon että tulee kalliiksi kun porukkaa on paljon. Neuvo: puhu asiallisesti lastesi kanssa asiasta avoimesti. Ja kun tulevat pitkin vuotta kyläilemään isolla porukalla, ei ole aina pakko tehdä ruokaa. Ihan kahvit/mehut ja pientä keksiä/pullaa tms.
Lahjakäytäntösi kuulostaa täysin oikeudenmukaiselta. Jokainen saa käyttää summan haluamallaan tavalla. Eikä tule turhaa romua mitä kaikilla on kaapit täynnä.
Kiitos kommentistani. Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla valittaa tuota rahanmenoa :D Haluankin muistaa lapsiani jouluna. Ja ehkä tuo heidän syöttämisensä (ja koko perheen yhdessäolo) on sitten minulle se henkilökohtaisin ja kivoin tapa antaa. Aikoinaan päädyimme tähän rahalahjakäytäntöön, kun lapset rupesivat lapsia saamaan, ja tuntui olevan tosi vaikeaa keksiä mitään konstia jolla olisi kaikille lapsilleen suurin piirtein tasapuolinen, kun yksi tarvitsi sitä ja toinen tätä, ja tarpeetkin olivat kovin erilaiset. Ensimmäinen miniämme (juu, valitettavasti taas miniä, joskin nykyään jo ex) oli myös kovin halukas ohjeistamaan meitä mitä meidän pitäisi heidän perheeseen hankkia ja mitä ei, mikä ärsytti minua, koin asian siten, että hän puuttui minun suhteeseen ja tasapuolisuusajatukseen oman perheeni suhteen. Niinpä päädyimme tähän järjestelyyn, kiitos mm. tuon ex-miniän. Joulumme ovat nykyisin leppoisaa yhdessäoloa ilman tavarahössäystä, ja luulisin että aikuiset lapseni kokevat tulevansa kohdelluksi tasapuolisesti. Ainakin sisarussuhteet näyttäytyvät hyvänä, kun yhdessä ollaan.
Voi kumpa kaikki mummit olisivat yhtä fiksuja ja tasapuolisia. Ei ole monenkaan mukava olla jouluaattona pukin vieraillessa kun toinen saa 1500 euron tietokoneen ja toinen saa sukat. Joka aikuiselle lapselle se sama summa, oli se sitten 20 tai 2000 euroa tai jotain siltä väliltä ja sillä siisti.
Kiitos! Mukava kuulla että järjestelymme saa kiitosta.
Meillä ei siis jaeta lahjoja ollenkaan. Koska lapset joka tapauksessa saisivat erilaisia lahjoja johtuen vanhempiensa päätöksistä, kummiensa ja toisten isovanhempiensa päätöksistä ja varoista ym. ym. Lahjat lapset saavat kodeissaan. Meillä syödään, pelataan pelejä ja palapelejä, lauletaan ja soitetaan myös aika paljon - ja mä jaan ne sukat. Nekään ei ole lahjapaketeissa, vaan laatikossa josta kokeillaan kullekin sopivat. (Nyt kyllä jo oma perhe ainakin tunnistaa mutta menköön... mutsi täällä aaveella.)
Nämä samaiset vatipäät sitten eräänä jouluna ostettuaan kamalan kasan leluja lapsilleni ja miehen lapsille alusvaatteita, saivat hirveän raivokohtauksen, kun miehen lapset olivat mukana rakentamassa uusilla legoilla. Kun ei kuulemma edes saa lapset itse nauttia lahjoistaan.
No, aikamme tuota katselimme, nykyään ei yhteyksiä pidellä.